Riskimaa, osa 35

Ron seisoi edelleen tytön takana. Sarostip näytti hieman ällistyneeltä, kun Renekot ja Berra lähtivät pois. Tyttö katseli hiukan varovaisesti tilan väkeä pysytellen Ronin vierellä. Sarostip pyyhki ällistyneen ilmeen kasvoiltaan.
- Tässä olisi kaksi uutta henkilöä tilalle, hän sanoi Alinealle ja näyttää tyttöä ja Ronia.
- Lisäapu onkin tarpeen, Alinea totesi ja alkoi sitten katsella uusia tulokkaita.
- Hänen nimensä on Ron, Sarostip sanoi ja näytti miestä.
- Minä olen Janerra, tyttö sanoi reippaasti.
- Mukava tutustua, Alinea sanoi. Minun nimeni on Alinea.
- Hei vaan, Alinea, tyttö sanoi hymyillen.
Alinea hymyili tytölle takaisin, Ron näytti aika synkältä eikä tuntunut olevan erityisen iloinen tilalle pääsystä, jos synkeys siitä johtuikaan.
Alinea sanoi Sarostipille:
- Ehdimme varmaan puhumaan asioista sitten paremmin ruoan aikana, kun nyt pitäisi olla töitä tekemässä.
- Alinea, keitä nämä naiset ovat? Sarostip kysyi Alinealta viitaten kahteen naiseen.
- He ovat niitä vingoja joiden piti tulla tänne, Alinea vastasi. Toisen nimi on Nevane ja toinen on hänen isosiskonsa.
- Minä olen Nevane Punatukka, punatukkainen nainen sanoi viileästi nyökäten Sarostipille. Tämä on isosiskoni Beneva, hän lisäsi nyökäten pieneen naiseen päin.
Punatukkaisen vyöllä roikkui miekka.
Sarostip nyökkäili ja sitten sanoi nopeasti:
- Minä olen Sarostip Valeninpoika.
- Tiedän, Nevane totesi.
- Missäs Tarran ja Reinier ovat? Sarostip kysyi Alinealta. Heidän pitäisi olla töitä tekemässä.
- En oikein tiedä missä he ovat, Alinea tunnusti.
- Lähdimme heti tänne tilalle, kun kuulimme vaikeuksistanne, Nevane sanoi viileästi Sarostipille.
- No, ruvetaan me ainakin hommiin, Sarostip sanoi Ronille ja lähti hakemaan kuokkaansa.
Nevane nyökkäsi ja palasi sisarensa kanssa kunnostamaan kanalaa. Alinea lähti kävelemään takaisin kasvimaalle. Ron tuuppasi tyttöä Alineaa kohti. Alinea pysähtyi.
- Mitä, Ron? Janerra kysyi katsoen miestä kysyvästi.
- Alinea, katso sinä Janerran perään, Sarostip sanoi Alinealle.
Ron nyökkää Sarostipin sanoille ja otti Janerran tavarat.
- Janerra, tuletko tuonne kasvimaalle meidän kanssa? Alinea kysyi.
- Joo, voin minä tulla, Janerra sanoi.
Ron lähti Sarostipin perään. Alinea lähti kävelemään kasvimaalle. Janerra vilkaisi poistuvaa Ronia ja seurasi sitten Alineaa.
Sarostip haki kuokan vajasta ja antoi Ronillekin yhden. Ron laski Janerran ja omat tavaransa pellon viereen ja otti kuokan Sarostipilta. Ron riisui vielä haarniskansa ja laittoi sen muiden tavaroiden viereen, minkä jälkeen hän oli työasussaan.
Kun Sarostip oli päässyt pellolle, hän kävi töihin. Naiset näyttivät olevan kasvimaalla hommissa. Ron käveli pellolle ja alkoi itsekin kuokkia. Osaan peltoa oli tosiaan noussut maissia. Sarostip näytti hyväksyvän maissin pellolla. Ron teki töitä aika tehokkaasti ja tatuoidut, kenties maagiset, Barntarin riimut komeilivat lihaksikkaissa käsissä.
Jossakin vaiheessa metsästä ilmestyi Asgrim, joka kantoi selässään jotakin suurehkoa nyyttiä. Asgrim asteli pellon laitaan ja huikkaa tervehdyksensä:
- Hei!
- Hei vaan! Sarostip huikkasi Asgrimille.
- Sain hyvän saaliin, Asgrim sanoi tyytyväisenä.
- Hyvä, Sarostip totesi.
- Menen nyt sisälle lepäämään, sillä olin koko yön metsällä, Asgrim sanoi haukotellen. Alinea saa laittaa lihan säilöön.
- Hyvä, mitäs sait? Sarostip kysyi vielä Asgrimiltä.
- Hirven, tavallisen sellaisen, Asgrim vastasi. Tänään syömme hirvipataa.
Sarostip nyökkäsi ja jatkoi kuokkimista. Asgrim katsahti hiukan uneliaasti Ronia, muttei sanonut mitään. Ron kuokki vain eikä kiinnittänyt pahemmin huomiotaan toisiin. Asgrim haukotteli kissamaisesti ja lähti kohti kasvimaata. Hän kiersi sinne talon takaa.
Elmal porotti taivaalta lämpimänä. Työt edistyvät siinä kohtuullisesti.
Hiki nousi pintaan työtä tehdessä.
Ron repäisi miekkansa nopeasti huotrasta ja kääntyi ympäri täysin tiputtaen kuokan samalla maahan. Hän murahti varoittavasti. Sarostip katsoi ihmeissään Ronia ja kääntyi sen jälkeen katsomaan, mitä Ron katsoi.
Kauempana miesten takana seisoi joku nainen. Ron piteli kahdella kädellä miekkaansa kohti naista. Nainen oli pukeutunut resuisiin nahkoihin ja hänen hiuksensa olivat takkuiset. Naisella näkyi vyöllään puukko, mutta hänen kätensä olivat tyhjät.
Nainen päästi omituisen inahduksen ja levitti kätensä nyrkit aukinaisina. Ron katsoi varuillaan ja epäillen naista.
Nainen inahti koiramaisesti ja vaikutti jännittyneeltä. Ron lähti kävelemään valmiina ja varuillaan kohti naista pitäen miekkaa valmiina. Nainen perääntyi jännittyneesti ja murahti varoittavasti. Ron jatkoi lähenemistä.
Nainen murahti kovemmin varoittavasti ja perääntyi. Ron pysähtyi ja jäi siihen laskien miekan pään kohti maata mutta tarkkaili naista.
- Ron, Sarostip pysähdy käski Ronia ja lähti lähestymään naista kuokka kädessään.
Nainen inahti ja työnsi kätensä nahkaisen paitansa sisään.
- Mitä sinä täältä haet? Sarostip kysyi.
Nainen inahti ja veti vaatteidensa sisältä esiin jonkin tikarin, jota hän piti kiinni terästä. Hän ojensi sitä varovasti Sarostipia kohti. Sarostip otti varovaisesti tikarin kahvasta kiinni. Nainen oli jännittynyt, mutta pysyi paikallaan.
Otettuaan tikarin Sarostip katseli sitä hieman ja sen jälkeen nosti katseensa naiseen.
- Oletko sinä tappanut Tarranin! hän huudahti nopeasti.
Nainen inahti varoittavasti.
- Vai miksi sinulla on hänen tikarinsa? Sarostip kysyi.
Nainen ei vastannut vaan inahti ja viittasi jonnekin pohjoisen tai luoteen suuntaan. Ron laittoi miekkansa huotraan.
- Onko hänellä jokin hätä? Sarostip kysyi.
Nainen inahti epäselvästi mutta otti muutamaan askeleen osoittamaansa suuntaan kääntyen sitten katsomaan miehiä.
- Ron, minä menen katsomaan, Sarostip sanoi. Sinä voit jatkaa töitä täällä tai lähteä mukaan.
Sarostip tiputti kuokkansa pellolle. Ron meni takaisin pellolle jatkamaan töitä. Sarostip lähti kävelemään naisen näyttämään suuntaan. Nainen lähti puolijuoksua siihen suuntaan. Sarostip muutti vauhtinsa hölkäksi käveltyään pois pellolta.
Pellolle laskeutui hiljaisuus, kun Sarostip ja nainen katosivat metsään. Ron näki kasvimaalla Janerran höpöttävän naiselle, joka ei tullut pellolta tervehtimäänkään.
Ron teki työtä ahkerasti ja tarkkaili välillä Janerraa. Alinea ilmestyi pian pihalle talosta ja näytti menevän takaisin kasvimaalle hommiin.
Ron huomasi jossakin vaiheessa jonkun miehen astelevan tietä pitkin tilaa kohti. Hän tuli Vaaralinnoituksen suunnasta. Mies oli aika pieni kooltaan eikä enää mikään nuori. Ron jatkoi töitään, mutta katseli tapahtumia silti.
Mies pysähtyi pellon laitaan ja katsahtaa Roniin ihmettelevästi.
- Hei, kuka sinä olet? mies kysyi.
- Ron, Ron sanoi matalalla ja käheällä äänellään.
- Ron? mies sanoi ihmettelevästi. Missä Sarostip sitten on? Ja mitä sinä täällä teet?
Ron murahti miehelle ja jatkoi kuokkimista. Mies katsahti häneen ihmettelevästi ja lähti juoksemaan taloa kohti. Pieni mies näytti juoksevan kasvimaan luokse.
Ron teki vain töitään, joskin katsoi, ettei mies tehnyt mitään Janerralle. Mies näyttää puhuvan Alinean kanssa pitäen kättään taskussa. Janerra kuunteli kiinnostuneena Alinean ja miehen keskustelua.
Jossakin vaiheessa kaksi kanalaa kunnostanutta naista menivät sisälle ja palasivat kohta takaisin ulos joitakin tarvikkeita mukanaan. Pieni mies näytti poistuvan sisälle. Ron jatkoi töitään.
Jossakin vaiheessa Rinelda näkyi menevän talolle päin. Iltaan ei ollut enää pitkää aikaa, mutta Sarostipia ei kuulunut. Ron jatkoi itse töitään.
Pian metsän suunnasta ilmestyi pari poikaa keihäät käsissään paimentaen pientä lammaslaumaa. Ron katsahti poikia mutta jatkoi työtä. Toinen poika oli ehkä suunnilleen Janerran ikäinen, toinen taas hiukan nuorempi. Pojat näyttivät vievän lampaat sisälle. Alinea ja Janerra näyttivät huomanneen poikien tulon. Ron teki töitä vielä.
Kohta pojat tulivat takaisin ulos kasvimaan luokse. Pojat suuntasivat kohta pellolle.
- Hei, Ron tai mikä oletkaan, missä Sarostip on? vanhempi pojista kysyi.
Ron murahti ja nyökkäsi sinne päin, minne Sarostip lähti.
- Minne hän meni? poika kysyi keihäs kädessään.
Ron lopettaa kuokkimisen ja nousi kunnolla seisomaan. Poika katseli häntä odottavasti. Ron osoitti kuokalla metsään päin, minne Sarostip oli mennyt.
- Niin mutta mitä tekemään? poika tivasi.
Ron sulki silmänsä.
- Sarostip lähti metsään erään naisen kanssa, etsimään jotain miestä, kutsuttu Tarraniksi, hän sanoi Ajatuspuheella.
Ron alkoi taas kuokkia. Molemmat pojat huudahtivat yllättyneesti.
- Miten sinä tuon teit? vanhempi kysyi ihmeissään.
Ron ei vastannut vaan kuokki lihakset pullistellen.
- Höh, vanhempi poika tuhahti ja he lähtivät sitten kasvimaan luokse.
Ron katseli välillä työn lomasta Janerran suhtautumista poikiin. Vaikea oli kuitenkin sanoa, miten Janerra poikiin suhtautui. Hän näytti puhuvan pellolla jotakin.
Samassa Rinelda huusi ovelta:
- Syömään!
Ron otti omansa ja Sarostipin kuokan ja vei ne varastoon, josta Sarostip oli hakenut ne. Alinea, Janerra ja pojat näyttivät menevän taloon sisälle.
Ron katseli ympärilleen etsien pesupaikkaa, näki joen sopivaksi ja meni sinne. Sitten hän alkoi peseytyä.
Ron kuuli pestessään kurnutusta, ilmeisesti rannan suunnasta. Hän nousi nopeasti pois peseytymästä, perääntyi kauemmas ja veti miekkansa esiin samalla tarkkaillen veteen ilman paitaa ja panssaria. Ron huomasi rannalla aivan veden rajassa suurehkon sammakon, joka katseli häntä. Ron katsoi sammakkoa takaisin ja käveli takaisin rannalle. Sammakko hyppäsi ja loiskahti veteen.
Ron peseytyi loppuun ja laittoi paitansa päälle, miekan huotraan ja lähti sitten hakemaan pellon laidalla olevia tavaroita. Ron puki panssarin päälleen ja laittoi asevyön panssarin päälle. Panssarin laiton jälkeen hän otti tavarat ja kantoi ne sisälle. Tuvassa olivat jo Alinea, Rinelda, Janerra, pojat, pieni mies, metsästäjä ja joku Ronille vieras mies syömässä.

Tuvassa
Ron tuli sisään panssari ja aseet päällään kantaen omia ja tytön tavaroita.
- Keitä he ovat? Janerra kysyi juuri Alinealta.
- Odota hetki., Alinea sano ja nousi pöydästä laittamaan Ronille ruokaa lautaselle.
Ron tuli tavaroineen tupaan ja vei tavarat penkille. Alinea odotti, että Ron istui pöytään, ja antoi sitten ruokaa. Ron alkoi syödä enempiä puhumatta.
- Niin Alinea, keitä he ovat? Janerra kysyi.
Alinea meni takaisin istumaan ja vastasi Janerralle:
- He ovat molemmat aika omituisia. Parempi vain kun ei ole toimissa heidän kanssaan.
- No johan sinusta kaikki ovat täällä omituisia, Janerra naurahti.
Alinea jatkoi ruokansa syömistä.
- Minä kerroin Alinealle, kuinka hyvin minä olen oppinut laittamaan ruokaa, Janerra sanoi Ronille. Etkö voikin vahvistaa, että minun laittamani jänispaisti on maailman parasta, Ron?
Ron nyökkäsi. Alinea ei oikein tuntunut huomaavan koko asiaa.
- Minähän sanoin, Janerra sanoi Alinealle hymyillen.
Alinea nyökkäsi ja hieman hymyili takaisin Asgrim lopetti syömisensä ja nousi ylös.
- Alinea, tuletko kohta takahuoneeseen? Asgrim kysyi haukotellen.
- Kunhan olen saanut syötyä, Alinea vastasi.
Asgrim nyökkäsi ja katoasi takahuoneeseen.
- Minä olen menossa naimisiin, Worford julistaa Alineaan vilkaisten.
Hänkin oli saanut jo syötyä. Janerra hiukan tirskahti. Ron ei kiinnittänyt Worfordiin huomiota ruokailuaan enempää. Alinea vastasi Worfordille aika välinpitämättömänä:
- Sepä hauskaa.
- Niin, eikö sinustakin, Alinea? Worford kysyi painokkaasti.
Alinea jatkoi syömistään eikä vastannut Worfordille. Worford vaikeni mutta rahnutti hiukan partaansa.
Pojat saivat kohta syötyä, samoin Janerra. Bryggi nousi pöydästä ja meni kattilalle. Alinea lopetti syömisensä ja meni kattilalle myöskin.
- Et ota enempää, hän sanoi.
Bryggi virnisti ja otti kauhan käteensä. Alinea otti myöskin kauhasta kiinni.
- Älä syö enempää, Alinea kielsi. Otit jo kerran lisää.
- Noita nälkä, Bryggi sanoi.
- Et ota, Alinea sanoi painokkaasti. Et tehnyt tänäänkään yhtään mitään.
- Noita tekee taika, Bryggi sanoi.
Ron söi ruokaansa ja katseli samalla riitelyä.
- Et sinä täällä muuta tee kuin nukut, Alinea tuhahti.
Rinelda huokaisi.
- Manaa henget, Bryggi sanoi tavoitellen nykien kauhaa.
- Sarostip suuttuu jos jää taas ilman ruokaa, Alinea sanoi. Hän on jäänyt jo ihan tarpeeksi monta kertaa odottelemaan lisää ruokaa, ja jos tästä muut menevät nukkumaan, niin ei hän itse osaa mitään ruokaa tehdä.
- Ei haittaa, Bryggi sanoi ja virnisti.
- Kyllä haittaa, Alinea tokaisi. Hän pistää sinulle sellaisen kiellot, ettet saa ruokaa lainkaan.
Bryggi virnisti ovelasti ja sanoi:
- Noita ei nälkää.
Alinea piti vielä kauhasta kiinni ja komensi:
- Mene nyt siitä.
Ron söi ruokaa eikä tarkkaillut riitaa enää. Bryggi kurtistaa kulmiaan ja sanoi:
- Ei ruokaa, noita manaa.
- Sait jo ruokaa, Alinea sanoi.
- Lisää, Bryggi vaati.
- Saat tyytyä siihen mihin muutkin, Alinea tokaisi. Ja sait jo lisää.
Bryggi virnistää ja sanoi:
- Sitten manaa.
- No ruokaa et saa lisää tänään, Alinea toisti.
Bryggi virnisti, päästi irti kauhasta ja lähti oviaukon suuntaan. Ron lopetteli ruokailunsa juuri. Alinea alkoi kerätä tiskejä pöydältä. Rinelda auttoi Alineaa. Ron kävi hakemassa tavarat, jotka toi sisälle, ja kantoi ne huoneeseen, jonne metsästäjä meni.
- Etkö pelkää, että shamaaninne manaa sinut? Janerra kysyi uteliaasti Alinealta.
- No ei hänelle ainakaan saa antaa lisää ruokaa, Alinea vastasi.
Samassa Nevane ja hänen isosiskonsa ilmestyivät sisälle.
- Hoh, nyt on kanala kunnossa, Alinea, Nevane sanoi.
Alinea kysyi Nevanelta hämmentyneenä:
- Etkö sinä lähtenytkään Sarostipin kanssa metsään etsimään Tarrania?
- En, Nevane sanoi hämmästyneenä. Kuinka niin?
Alinea alkoi laittaa ruokaa naisille ja vastasi:
- Sarostip oli kai lähtenyt jonkun naisen kanssa metsään etsimään Tarrania. Ajattelin, että te olisitte menneet auttamaan.
Ron tuli takaisin takahuoneesta. Hän jäi seisomaan ja katseli toisia.
- Ei, me olemme laittaneet kanalaa kuntoon, Nevane sanoi. Sarostipista minä en tiedä mitään. Mutta nyt ehdimme vielä hiukan harjoitella, Alinea. Isosisko saa nyt vuorostaan opettaa sinulle kirvestemppuja.
Alinea laittoi lautaset pöydälle ja sanoi:
- Teidän pitäisi syödä. Enkä minä jaksa tänään harjoitella.
- Syömme tietysti, Nevane sanoi käyden pöytään isosiskonsa kanssa. Mutta sinä voit jo kokeilla kirvestä kädessäsi.
Nevanen isosisko pudotti kirveensä Alinean eteen. Alinea katsoi kirvestä hieman ihmetellen. Nevane ja hänen sisarensa alkoivat syödä nopeasti.
- Menen nyt makuupuulle, Alinea sanoi. Ehkä ehdimme harjoitella sitten huomenna.
Hän lähti kävelemään takahuoneeseen mutta pysähtyikin. Ron seisoi takahuoneen oviaukon edessä. Alinea katsoi Ronia hieman ihmetellen.
- No, Alinea mutisi.
Hän mietti hetken ja sanoi sitten:
- No jos siellä takana on vapaita laveereita, niin kyllä niissä voi nukkua jos ei nukkumaanmenoa ennen ole tullut takaisin tilalle.
Ron nyökkäsi. Alinea jatkoi sitten takahuoneeseen. Ron jäi tupaan.
- Hän on kummallinen, Ron kuuli vanhemman pojan mutisevan nuoremmalle.
- Ron, mennäänkö me jo nukkumaan? Janerra kysyi.
Ron nyökkäsi. Janerrakin nyökkäsi ja nousi ylös. Ron lähti takahuoneeseen.
- Hyvää yötä kaikille, Janerra sanoi ja lähti myös takahuoneeseen.

Takahuoneessa
Alinea oli juuri menossa laverille Asgrimin viereen alastomana, kun Ron käveli takahuoneeseen Janerran kanssa.
- Missä me nukutaan, Ron? Janerra kysyi.
Ron katseli vapaita lavereita. Kaikki muut laverit paitsi Alinean ja Asgrimin laveri näyttivät olevan vapaana, mutta kaikkien ehjien vieressä oli jotakin tavaraa.
Ron meni tavaroidensa luokse ja kaivoi säkistään turkiksia.
Ron laittoi seinän viereen kasan turkiksia ja asetteli niitä sopivasti, jotta siinä mahtuisi nukkumaan pehmeästi lapsi. Sitten hän vei omat ja Janerran tavarat turkisten luo. Alinean ja Asgrimin laverin suunnasta alkoi kuulua erinäisiä liikuskelun ja huohotuksen ääniä. Janerra riisui mekkonsa ja meni sitten turkisten päälle nukkumaan laittaen huovan päälleen.
Worford ilmestyi samassa huoneeseen ja meni suoraan laverilleen. Ron istui Janerran lähelle ja odotti, että tämä alkaisi nukkua.
Janerra sulki silmänsä ja haki hyvän asennon. Rinelda ja Althon tulivat huoneeseen ja menivät lavereilleen. Äänet Alinean ja Asgrimin jatkuivat edelleen ja ehkä hieman kovenivat.
Rinelda ja Althon kävivät nukkumaan. Tek tuli kohta huoneeseen. Hän vilkaisi kulmiaan kurtistaen Alinean laverin suuntaan, josta kuului epäilyttäviä ääniä. Tek meni kuitenkin omalle laverilleen.
Ron nousi Janerran luota ja alkoi riisua panssariaan. Hän laittoi panssarinsa muiden tavaroidensa viereen mutta kiinnitti asevyön vyötäisille. Sitten Ron lähti tupaan.

Ron tuvassa
Tuvassa näkyivät istuvan kaksi naista ja puhuvan hiljaisella äänellä keskenään. Ron käveli tupaan ja meni istumaan toiselle penkille. Naiset vilkaisivat häneen mutta jatkoivat sitten keskusteluaan.
Vihdoin naiset lopettivat ja punatukkainen sanoi Ronille viileästi talastariksi:
- Voit mennä nukkumaan.
Ron nyökkäsi ja lähti takahuoneeseen, jossa oli kolme laveria vapaana. Ron meni nukkumaan laverille, joka oli mahdollisimman lähellä Janerraa. Hän otti ensin toki asevyön pois ja laski sen laverin alle käden ulottuville. Hän nukahtikin sitten nopeasti työpäivän uuvuttamana.

Takahuoneessa
Alinea heräsi Janerran ääneen ja nousi ylös pirteänä alkaen sitten laittaa vaatteita päälle. Ron lähti tupaan Janerran kanssa.
- Huomenta! Janerra huudahti Alinealle.
- Huomenta, Alinea vastasi.
- Me mennään katsomaan, millainen aamu on, Janerra sanoi.
Alinea nyökkäsi. Janerra kiirehti Ronin perään. Alinea lähti sitten tuvan puolelle.

Tuvassa
Tuvassa näytti olevan hereillä Nevane. Hänen sisarensa nukkui penkillä.
- Huomenta, Alinea tervehti ja meni tekemään aamupuuroa.
- Huomenta, Nevane vastasi.
Janerra meni oviaukolle päin juosten. Ron käveli Janerran perään.
- Täällä olikin sitten liikennettä yöllä, Nevane totesi.
- Mitä täällä tapahtui yöllä? Alinea kysyi.
- Sarostip ja se Tarran tulivat, Nevane vastasi.
- Missä Sarostip nyt on? Alinea kysyi.
- Meni jonnekin muualle nukkumaan, Nevane vastasi.
Alinea nyökkäsi. Rinelda tuli samassa haukotellen tuvan puolelle.
- Huomenta, hän toivotti alakuloisesti.
- Huomenta, Alinea vastasi.
Rinelda ryhtyi siinä sitten aamiaispuuhiin. Ron meni tuvan poikki takahuoneeseen ja palasi joidenkin tavaroiden kanssa mennen takaisin käytävään.
- Sanoiko Sarostip mitään, missä Tarran ja Reinier olivat olleet? Alinea kysyi.
- Se Tarran oli aika huonona, Nevane totesi. Hänet jouduttiin kantamaan sisälle.
- Mikä hänelle oli tullut? Alinea kysyi.
- Hänen jalkansa olivat kai pahassa kunnossa, Nevane vastasi. Hän houraili jostakin sudesta.
- Paransitteko hänet jo? Alinea kysyi.
- Hän oli tainnut vahingoittua niin pahasti, ettei siihen tavallinen parannustaikuus auta, Nevane arveli.
Samassa Sarostip, Tarran ja Worford tulivat tupaan. Sarostip kantoi Tarrania.

Käytävässä
Janerra kompastui ja melkein kaatui Sarostipiin, joka näytti nukkuvan käytävällä. Ron hämmästyi hieman nähdessään Sarostipin siinä. Hän meni lähemmäksi Sarostipia ja tarkkaili tätä lähempää.
Sarostip heräsi öristen Janerran potkaisuun. Ron katseli Sarostipia vähän hämmentyneenä.
- Miten sinä siinä olet? Janerra kysyi ihmeissään Sarostipilta.
- Onko jo aamu? Sarostip kysyi ihmeissään.
- Jo jo, Janerra sanoi nauraen. Me mennään Ronin kanssa katsomaan aamua.
Ron lähti sittenkin nopeasti takaisin takahuoneeseen.
- Onko muut jo hereillä? Sarostip kysyi unisena ja silmät puoliksi ummessa.
- Alinea heräsi jo, Janerra vastasi. Niin ja se vingalainen oli myös jalkeilla.
Sarostip nousi tönkösti pystyyn ja lähti kävelemään tupaan. Ron tuli samassa takaisin ovelle. Hän kantoi säkkiä olallaan ja suuntasi ulos.

Tuvassa
- Eipä juuri, Nevane sanoi juuri Alinealle.
Sarostip tuli unisena käytävästä tupaan ja rojahtaa penkille istumaan. Tuvassa olivat myös Nevane ja Rinelda.
- Huomenta Sarostip, Alinea tervehti.
- Huomenta vaan, Sarostip sanoi unisena Alinealle.
Nevanen isosisko nukkui penkillä.
Samassa Tek tuli tupaan takahuoneen suunnasta.
- Sarostip, Tarran kysyy sinua, Tek sanoi.
- Tek! Sarostip huudahti nähdessään Tekin. Missä vaiheessa sinä tulit?
- Aikoja sitten jo, Tek sanoi naurahtaen. Se mies käski minun palata takaisin.
- No saatana, Sarostip kirosi. Kaikkea sitä pitääkin kestää, hän mutisi ja lähti takahuoneeseen.
Takahuoneessa nukkuivat Worford, Bryggi, Reinier ja Althon.
- No mitä nyt? Sarostip kysyi Tarranilta väsyneenä ja ärsyyntyneenä.
- Autatko minut tupaan? Tarran kysyi.
- No autan autan, Sarostip sanoi ja alkoi auttaa Tarrania ylös.
- Siellä linnoituksessa olisi kai parantaja? Tarran kysäisi.
- No on siellä, mutta minä en lähde sinua sinne saattamaan, Sarostip vastasi. En ainakaan tänään.
Sarostip alkoi auttaa Tarrania tupaan. Worford havahtui samassa. Hän nousi ylös ja seurasi toisia unisena tupaan.
- Mutta jos jalkani luutuvat väärään asentoon? Tarran kysyi huolestuneena.

Tuvassa
Alinea katsoi huonokuntoista Tarrania huolestuneena, kun miehet saapuivat. Tuvassa olivat Alinean lisäksi, Tek, Rinelda ja Nevane. Nevanen isosisko nukkui penkillä kirves vieressään.
- Kuules nyt, minä olen ensinnäkin kävellyt eilen sieltä Vaaralinnoituksesta takaisin, tehnyt töitä ja kantanut sinua yötä myöten tilalle ja sitten joudun vielä nukkumaan käytävässä ja kesken yötä minut herättää joku helvetin vikinä, joten en lähde auttamaan sinua tänään sinne Vaaralinnoitukseen, Sarostip sanoi vihaisena Tarranille auttaessaan tätä tupaan.
Sarostip auttoi Tarranin pöydän ääreen istumaan.
- En minä kuule tarkoituksellani jalkojani murtanut! Tarran huudahti.
- Minkä takia sinä lähdit sinne korpeen seikkailemaan? Sarostip kysyi ärtyneenä.
- Rauhoittukaa, Alinea kehotti.
Tarran huokaisi. Rinelda alkoi tarjoilla puuroa alakuloisena.
- Miten sinä jalkasi mursit? Tek kysyi Tarranilta.
Worford istuutui pöytään. Alinea alkoi auttaa Rineldaa.
- Tipuin kalliolta taistellessani jotain miestä vastaan, Tarran vastasi.
- Mitä miestä? Tek kysyi uteliaana.
- En minä tiedä kuka se oli, Tarran sanoi.
- Miksi sinä häntä vastaan taistelit? Tek kysyi.
- Koska hän kävi kimppuuni, Tarran vastasi. Minun todella täytyy päästä sinne parantajan luo, ellei kukaan täällä osaa auttaa.
Althon ilmestyi takahuoneesta ja meni istumaan Tekin viereen. Bryggi ryntäsi takahuoneesta kovaa kyytiä pöytään. Alinea meni takahuoneeseen.
Alinea tuli takaisin takahuoneesta Asgrimin perässä. Asgrim istuutui pöytään.
- Tarran, ota Ron ja joku muu avuksesi, Sarostip kehotti.
Alinea meni hakemaan ruokaa itselleen ja Asgrimille. Hän vei ruoat pöytään ja alkoi syödä. Sarostip alkoi myös syödä. Asgrim kietoi toisen kätensä Alinean ympärille. Sarostip söi kohtalaisen paljon, koska ei ollut syönyt mitään viime iltana.
- Onko täällä tilalla yhtään hevosta? Tarran kysyi.
- Ei ole, Sarostip sanoi Tarranille.
- Sitten minut joudutaan kantamaan, Tarran totesi.
Ron käveli Janerran kanssa tupaan ja suuntasi suoraan takahuoneeseen tyhjä säkki mukanaan.
- Bryggi tosin varmaan on syönyt niin paljon että menee vetojuhdasta, Sarostip sanoi ilkeästi Bryggille.
- Se on aika raskasta, Alinea sanoi.
- Bryggi, ole hyödyksi ja kanna Tarran Vaaralinnoitukseen jonkun kanssa tekemieni paarien avulla, Sarostip kehotti.
Bryggi virnisti ja sanoi:
- Ammuu!
Ron tuli takaisin takahuoneesta ilman säkkiä. Janerra kävi ottamassa puuroa itselleen ja Ronille ja kävi sitten pöytään. Ron meni syömään Janerran viereen.
- Voisiko joku antaa minulle ruokaa? Tarran kysyi.
- Anteeksi, Alinea pahoitteli.
Hän siirsi Asgrimin käden pois ja kävi hakemassa Tarranille ruokaa. Alinea palasi sitten penkille Asgrimin viereen syömään. Asgrim muiskautti suukon Alinean poskelle.
- Voisitte käyttää muulia, punatukkainen nainen sanoi hiukan viileästi.
Tarran alkoi syödä nälkäisenä.
- Onko meillä semmoinen? Sarostip kysyi punatukkaiselta naiselta ihmeissään.
Alinea painautui hieman lähemmäs Asgrimiä ja jatkoi syömistään.
- MEILLÄ on, punatukkainen sanoi viileästi.
- No hyvä, Sarostip sanoi.
- Hienoa, Tarran totesi.
- Voimme lainata toista muuliamme, nainen sanoi.
- Kiitos, Tarran kiitti.
Nainen nyökkäsi hieman viileästi. Bryggi nousi ylös hakemaan lisää puuroa.
- Bryggi, et ota, Sarostip kielsi.
Bryggi ei ollut kuulevinaankaan vaan kaapi padasta puuroa.
- Me lähdetään Althonin kanssa kohta paimeneen, Tek sanoi puuroa syöden.
- Kuka lähtee Tarranin kanssa Vaaralinnoitukseen? Sarostip kysyi.
Alinea söi hiljaa ruokaansa. Ron ei tuntunut halukkaalta tehtävään, jos edes oli ymmärtänyt, mitä oli kysytty.
- Muuten Asgrim, olen todella kiitollinen että olet metsästänyt meille ruokaa, Sarostip sanoi Asgrimille.
Asgrim kohautti olkapäitään ja sanoi:
- Tämän päivän aion levätä ja lähteä huomenna metsälle.
- Ja minusta tuntuu, että tänä vuonna meidän on alistuttava kylvämään sitä lunarien maissia, Sarostip jatkoi. Meillä on monta syöjää ja koska pääsimme aloittamaan kylvämisen aika myöhään, emme ehdi välttämättä kylvämään niin paljon kuin muut tilat. Ja meidän pitää vielä antaa klaanille osa sadosta. Ja jos emme kasvata maissia, lunarit luultavasti suuttuvat meille ja siitä ei taas Berra ja Renekot eivät pidä yhtään.
Alinea nyökkäsi Sarostipille. Tek nousi ylös ja sanoi:
- Me mennään nyt.
Althonkin nousi ylös ottaen keihäänsä.
- Selvä on, Sarostip sanoi Tekille ja Althonille.
Alinea katsoi Tekiä ja Althonia hieman huolestuneena. Tek ja Althon lähtivät käytävän suuntaan. Ron söi ruokaansa rauhassa. Worford yskäisi ja kysyi Sarostipilta:
- Saanko sanoa muutaman sanan?
- Worford, lähde sinä Tarranin kanssa Vaaralinnoitukseen, Sarostip sanoi. Koska jos Tarran vaikka tippuu muulin selästä niin jonkun täytyy olla auttamassa häntä. Mutta sano nyt sanottavasi.
- Minä en varmaankaan pysty ratsastamaan, Tarran totesi.
- Minä tosiaan aion mennä pian naimisiin, Worford sanoi ja vilkaisi vaivihkaa Alineaa. Minä olen tätä nykyä varakas mies. Ja varakkaan miehen täytyy käyttäytyä sen mukaan.
- Mutta muulin selässä sinä silti olet, Sarostip sanoi Tarranille ohimennen.
Alinea ei tuntunut olevan kiinnostunut asiasta.
- Sinulla varmasti ei ole mitään avioliittoa vastaan? Worford kysyi Sarostipilta vilkaisten pikaisesti Alineaan.
- Ei, Sarostip sanoi Worfordille.
Worford hymyili ja sanoi:
- Sittenhän asia on sovittu.
Alinea katsoi Worfordia hieman hämmentyneenä. Worford röyhisti hiukan rintaansa ja vilkaisi Alineaa voitonriemuisena.
- Kenen kanssa menet naimisiin? Alinea kysyi.
- No niin hyvät ystävät, nauttikaamme niistä yhteisistä päivistä, jotka vielä vietämme, Worford sanoi tavoitellen epäonnistuneesti ylevää sävyä puheeseensa.
Hän vilkaisi Alineaa hiukan huvittuneesti. Alinea katsoi Worfordia ihmetellen. Asgrim ei kiinnittänyt huomiota sananvaihtoon vaan silitti Alinean hiuksia.
Tuvassa olijat olivat saaneet syötyä, Bryggikin satsaamansa annoksen. Alinea nousi ylös ja alkoi korjata tiskejä. Rinelda auttoi Alineaa alakuloisena.
- No Worford, puhu nyt nopeasti, minulla on vielä asiaa, Sarostip sanoi.
- Se oli asiani, Worford sanoi.
Ron nousi ruokapöydästä ja seisoskeli koko pituudessaan siinä vieressä. Asgrim haukotteli ja meni takahuoneeseen.
- Niin Worford, sanoit olevasi varakas mies, missä sinun varasi nyt ovat? Sarostip kysyi. Hei, tulkaas kaikki vielä tänne, hän kehotti kaikkia vielä tupaan.
- Ron laittoi tänään ansoja metsään, Janerra sanoi.
Ron venytteli hieman muhkeita käsiään. Worford hymyili ja kilisytti jotakin taskussaan. Asgrim jäi ovelle seisomaan.
- Hyvä, Sarostip sanoi Ronille ja Janerralle,
Janerra hymyili.
- Mutta minun pitää kertoa vielä yksi ikävä asia, Sarostip sanoi.
Alinea alkoi kerätä tiskejä kasaan. Janerra katseli Sarostipia odottavana. Worford yskäisi. Ron ei näyttänyt kovin kiinnostuneelta mutta katseli tummilla ja tunteettomilla silmillään Sarostipia.
Sarostip huokaisi ja sai sen jälkeen sanotuksi:
- Melkar ei tule enää takaisin.
Rinelda huokaisi.
- Hänet on karkotettu klaanista, Sarostip lisäsi.
Alinea lopetti hetkeksi tiskien kasaamisen mutta jatkoi sitten. Rinelda asteli jäykin askelin takahuoneeseen.
- Kuka hän on? Janerra kysyi.
Alinea pisti ripeästi loput tiskit kasaan ja lähti takahuoneeseen.
Ron katsoi vähän hämillään naisten menoa.
- Se mies joka oli hyökännyt lunarin temppeliin, Sarostip sanoi alakuloisesti Janerralle.
Bryggi virnisteli iloisesti ja hihitti.
- Mutta minä menen nyt töihin. Ron, sinä voit ottaa härän ja auran, Sarostip sanoi Ronille ja lähti takahuoneeseen.
Ron katsoi Janerraa. Janerra kohautti olkapäitään:
- Mene sinä Ron vain. Kyllä minä pärjään.
Ron lähti hakemaan härkää.
- Reinier, töihin! Sarostip huudahti Reinierille takahuoneessa.
Sarostip tuli takahuoneesta Reinierin kanssa. Reinier istui pöytään ja luimisteli siinä.
- Nyt töihin, Sarostip komensi Reinieriä.
- Ruokaa! Reinier huudahti.
- Mikset tullut äsken syömään? Sarostip kysyi.
Nevane hiukan hymyili ja kaapi Reinierille pohjalta vielä puuroa.
- Tulisitko itse, jos olisit viettänyt pitkän aikaa metsässä ja nähnyt näkyjä Vingasta! Reinier huudahti.
- No minä menen vaikka nukuin käytävällä ja raahasin kaiken yötä Tarrania, Sarostip sanoi.
- Ja Tarran vielä ajaa takaa ja koettaa estää Vingan käskyjen täyttöönpanon! Reinier huudahti.
Tarran huokaisi.
- Me lähdemme pian etsimään sitä temppeliä, punatukkainen nainen sanoi. Viivymme ehkä vain muutaman päivän enää.
- No Reinier, voitko sitten viedä Tarranin Vaaralinnoitukseen. Te saatte muulin millä menette, Sarostip sanoi Reinierille.
- Eeen minä ehdi, Reinier vastasi.
Tarran huokaisi taas.
- Minun on odoteltava, että pääsemme lähtemään, Reinier jatkoi. Vinga voi antaa minulle merkkejä.
- Ai sinun pitää nähdä lisää näkyjä Vingasta vai? Minun olen kyllästynyt siihen että täällä kaikki vain laiskottelevat, syövät ruokaa mutta eivät tee työtä, Sarostip sanoi ärsyyntyneenä Reinierille.
- Minä teen työtä! Reinier huudahti. Herra päällepäsmäri ei vain anna kylvää, hän sanoi osoittaen Tarrania.
- No, hyvä, mene sitten kuokkimaan pellolle, Sarostip sanoi Reinierille.
- Kylvämme kun olemme saaneet pellon aurattua, Sarostip sanoi Reinierille.
Alinea tuli takahuoneesta alakuloisena. Reinier pisti viimeiset puurot suuhunsa ja nousi ylös. Hän lähti vilkaisematta lainkaan Alineaa. Alinea kävi nostamassa pöydältä viimeiset tiskit ja nosti tiskejä mukaan.
- Jeranna, tulisitko auttamaan tiskaamisessa? Alinea pyysi.
- Tietysti, tyttö sanoi.
- Hienoa, Alinea totesi.
- Mutta minä olen Janerra, Janerra naurahti.
- Anteeksi, Alinea pyysi ja lähti sitten ulos tiskien kanssa.
Hän näytti tulevan paremmalle mielelle ulos lähtiessään.
- Worford, minä määrän sinun tehtäväksesi nyt mennä Tarranin kanssa Vaaralinnoitukseen, Sarostip sanoi Worfordille. Koska sinulla ei näytä olevan muutakaan tekemistä.
- En minä, kun vasta sieltä tulin, Worford vastusti.
- No mitä sitten aiot tehdä? Sarostip kysyi.
- Minulla on lehmien kanssa vähän puuhaa, Worford sanoi välttelevästi.
Nevane nousi pystyyn ja sanoi:
- Minä lähden tästä nyt sitten korjaamaan vajaa.
- Siitä vaan, Sarostip sanoi.
Nevane nyökkäsi ja meni ulos. Bryggi loikoili penkillä.
- Bryggi, sitten sinä menet, Sarostip päätti.
Worford yskäisi ja sanoi:
- No, minä menen nyt niitä lehmiä katsomaan.
- Noita henget, Bryggi sanoi laiskasti.
- Odotas nyt hetki, Sarostip sanoi Worfordille.
- No? Worford kysyi kärsimättömästi. Lehmät odottavat.
- Worford, ne lehmät voivat odottaa, sinä menet nyt Tarranin kanssa sinne Vaaralinnoitukseen, Sarostip määräsi.
- Olkoon sitten, Worford myöntyi vastahakoisesti.
- No niin Tarran, Sarostip sanoi ja alkoi auttaa Tarrania pois tuvasta.

Riskimaa, osa 36.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja