Riskimaa, osa 29

Tarran suuntasi muiden perässä takahuoneeseen. Alinea meni suoraan nukkumaan Bryggin laverille.

Sarostip herätetään
Jossakin vaiheessa yötä Tek tuli herättämään Sarostipin. Hän ravisteli Sarostipia olkapäästä ja tämä heräsi siihen, vaikka olikin aika uninen.
- Mitä nyt? Sarostip kysyi mongertaen.
- Sinun vartiovuorosi, Tek sanoi haukotellen. Täällä kävi joku kumma mies.
- Kuka? Sarostip kysyi silmiään siristellen.
- Ei hän sanonut nimeään, Tek vastasi.
- Millainen hän oli? Sarostip kysyi samalla, kun nousi istumaan laverin reunalle.
Tek haukotteli kovasti.
- Hän loisti valoa, Tek sanoi unisesti. Ja hänellä oli keihäs. Kerron lisää aamulla, Tek sanoi unisena ja suuntasi laverilleen.
Sarostip nyökkäsi pari kertaa, nousi sitten ylös siepaten käteensä miekkansa ja suuntasi käytävään. Tek meni puolestaan nukkumaan.

Sarostip vartiossa
Joskus yön käännyttyä jo aamuyön puolelle Sarostip kuuli ovelta jonkin kopsahduksen. Sarostip meni ovelle ja raotti sitä varovaisesti.
Ulkona oli aika pimeää, mutta Sarostip ei erottanut mitään ovenraossa. Hän avasi ovea enemmän, muttei nähnyt vieläkään mitään erikoista. Kaikki vaikutti rauhalliselta ulkona, ainakin siinä suunnassa, jonne Sarostip näki. Sarostip ei aikonut lähteä harhailemaan, joten hän painui takaisin sisälle.
Jonkin ajan päästä Sarostip kuuli ovelta kolme jämäkämpää koputusta. Hän meni avaamaan puristaen kädellään miekan kahvaa.
Sarostip huomasi oven takana seisovan ison miehen, humaktin.
- Ai sinä, Sarostip sanoi hieman yllättyneenä. Mitäs sinä täällä tähän aikaan?
- Haluan tavata sinua heti aamulla, iso mies sanoi vakavana. Vartioin ulkona, mutta se kirottu otus ei ole tullut.
- Missä haluat tavata? Sarostip kysyi. Ja mistä otuksesta puhut?
- Tule aamulla tuonne varastojen taakse metsään, mies määräsi. Kuoleman yötä, hän lisäsi ja kääntyi pois.
Sarostip meni takaisin sisälle ja jäi käytävään vartioon odottaen vartiovuoron vaihtumista. Vartiovuoro kului loppuun ongelmitta ja Sarostip meni herättämään Tarranin.

Tarran herää
Sarostip herätteli Tarrania.
- Mitä? Tarran mumisi unisena.
- Sinun vuorosi, Sarostip sanoi unisena.
Tarran nyökkäsi ja lähti astelemaan vartiopaikalle hitaasti.
- Herätä sitten Melkar seuraavaksi, Sarostip kehotti ja rojahti laverilleen.

Tarran vartiossa
Tarran meni vartioon oven sisäpuolelle. Yötä oli reilu kolmannes enää jäljellä.
Vartiovuoro kului aivan ongelmitta. Rapinaakaan ei kuulunut katolta. Tarran päätti kuitenkin vahtia loppuyönkin. Se kului myös ongelmitta, vaikka Tarrania väsyttikin aamulla.
Kun aurinko jo nousi, Tarran lähti herättämään muut.

Aamulla
Aamun koittaessa Tarran töni muita hereille. Reinier nousi heti ylös ja käveli pois. Tek haukotteli ja hieroi silmiään. Melkar nousi istumaan laverilleen. Rinelda ja Althon nousivat ylös, samoin Sarostip. Alinea nousi ylös, kietaisi paidasta itselleen päähineen ja meni tekemään puuroa. Gresios alkoi pukea varusteitaan. Worford jäi laverilleen makailemaan ja katseli katoon.
Sarostip painui ulos siksi ajaksi, kun Alinea keitteli puuroa. Bryggi sen sijaan vain käänsi kylkeä herättelyistä huolimatta. Tarran istahti tuolille ja haukotteli. Rinelda meni auttamaan Alineaa. Althon meni isänsä viereen istumaan.
Tek tuli haukotellen tuvan puolelle ja istui pöytään. Melkar istuskeli ja koetti heräillä kunnolla.
- Minä hoidin Melkarin vartiovuoron, Tek sanoi ylpeänä.
Worford vääntäytyi takahuoneen puolelta tupaan.
- Mitäs hyvää emäntä tänään laittaa? Worford kysyi Alinealta mielistelevään sävyyn.
- Aamuksi on puuroa, Alinea vastasi. Ei oikein voi tehdä mitään muuta.
Melkar lähti ulos.
- Voi, sehän on hyvää, Worford sanoi mielistelevästi Alinealle.
- Onhan se, Alinea myönsi.
- Kyllä sinusta Alinea saa hyvän emännän, Worford sanoi maireasti.
- Onni on olla Alinean isäntä, Worford puheli ja taputti Alineaa olkapäälle varovasti.
Alinea ei pahemmin välittänyt Worfordin taputteluista vaan jatkoi reippaasti ruoan valmistusta. Tarran haukotteli.
- Tarran, ketä sinä palvot? Tek kysyi äkkiä.
Tarran käänsi hitaasti katseensa Tekiin:
- Mitä?
- Kuka on sinun jumalasi? Tek kysyi Tarranilta.
- Tuota... mitä se sinulle kuuluu? Tarran kysyi.
Tek näytti loukkaantuneelta ja kysyi:
- Eikö saa sitten kysyä?
- Orlanth, Tarran vastasi.
- Ai jaa, Tek sanoi Tarranille menettäen kiinnostuksensa asiaan.
Melkar tuli takaisin sisään peseytyneenä ja meni istuman Tekin viereen penkille. Tek vetäytyi hiukan kauemmaksi Melkarista.
Alinea alkoi tarjoilla pöydässä oleville miehille ruokaa ja Rinelda auttoi tarjoilussa.
- Saako minä Alinea ottaa tänään Althonin mukaan paimeneen? Tek kysyi.
Melkar alkoi syödä puuroa.
- Ehkä on parempi kysyä sitä Sarostipilta tai Melkarilta, Alinea vastasi.
Tek tuhahti ja ryhtyi syömään. Tarjoiltuaan ruoat Alinea lähti takahuoneeseen. Tarran ahmi tapansa mukaan ruokaa nopeasti ja paljon. Gresios tuli tuvan puolelle varusteineen syömään ja Bryggi meni kauhomaan puuroa kattilasta.
Melkar sanoi hieman alla päin Gresiokselle jotain vieraalla kielellä, kun tämä istuutui. Gresios pudisti päätään ja vastasi jotakin. Melkar nyökkäsi Gresiokselle ja jatkoi syömistä.
Alinea tuli takaisin takahuoneesta kädessään keihäänterä.
- Täällä kävi joku hassu mies yöllä, Tek sanoi puuroa syödessään.
Bryggi ahmi puuroa. Alinea laittoi terän pöydälle ja sanoi:
- Löysin tuon terän laveerilta yöllä.
Se näytti olevan kulunut keihäänterä.
- Tietääkö kukaan miksi se oli laveerilla? Alinea kysyi. Ei teräviä esineitä kannata laittaa siihen missä nukutaan.
Melkar otti keihäänterän pöydältä ja laittoi sen taskuunsa. Sitten hän jatkoi syömistä. Tarran haki lisää puuroa. Bryggi meni myös ottamaan puuroa lisää.
Alinea katsoi Melkaria hetken ja kysyi:
- Tiedätkö mistä se on tullut?
Melkar kohautti olkiaan.
- Minne Sarostip meni? Alinea kysyi.
- En tiedä, Tek sanoi.
Alinea meni ulos.
- Se mies oli tosi outo, Tek puheli ruoan aikana. Oliko hän joku sinun tuttujasi, Tarran?
- Kuka? Tarran kysyi.
- Sellainen parrakas mies, jonka varusteet loistuvat valoa, Tek vastasi. Hän kävi täällä yöllä.
- Ei, enpä usko, taisit nähdä unta, Tarran epäili.
Alinea tuli takaisin tupaan.
- En varmasti, Tek sanoi harmissaan Tarranille.
Melkar sai syötyä ja vei astiansa sivuun. Sen jälkeen hän suuntasi pois tuvasta. Alinea meni takahuoneeseen.
Tarran tyhjensi yhä puurolautastaan, kun Sarostip tuli miettivän näköisenä sisälle. Bryggi kävi ottamassa lisää puuroa.
- Odota, Sarostip sanoi Melkarille, kun tämä oli menossa pois.
Melkar pysähtyi ja katsoi Sarostipia. Gresios nousi ylös ja lähti ulos aseineen ja varusteineen.
- Pysy täällä, Sarostip sanoi Melkarille. Ja sinä, pysy myös täällä, hän lisäsi Gresiokselle.
- Miksi ihmeessä? Ei pelto itsestään auraudu? Melkar sanoi hieman epäilevänä.
Sarostip meni pöydän ääreen syömään katsoen, ketkä olivat paikalla.
Alinea tuli takaisin takahuoneesta vaatteet yllään.
- Ruokaa, Reinier sanoi ja meni pöytään.
- Puhuin tuolla sen jätin kanssa, Sarostip sanoi.
Alinea meni ottamaan itselleen puuroa ja kävi pöytään syömään sitä. Alinea antoi Reinierillekin ruokaa.
- Minkä jätin? Tarran kysyi.
- Ja Melkar, sinä et mene tänään pellolle ollenkaan, Sarostip sanoi.
- Miksi? Melkar kysyi ymmällään.
- Se jätti on yrittänyt metsästää sitä olentoa joka on vaivannut tilaamme lähiaikoina mutta ei ole saanut sitä kiinni, Sarostip selitti. Meidän pitäisi suorittaa joku pahan kutsumisen rituaali.
Tarran katsoi Sarostipia hämmentyneenä. Alinea huokaisi ja jätti ruokailunsa kesken huomatessaan, ettei Sarostipille riittänyt puuroa.
- Ja sen avulla saamme sen kiinni, Sarostip jatkoi.
- Meneekö siinä koko päivä? Melkar kysyi vieläkin hämillään.
- Ja siihen liittyy neljä roolia: Minä olen Orlanth ja otan sen olennon kiinni. Melkar sinä otat viisaan roolin ja menet mietiskelemään pahaa täksi päiväksi iltaan saakka, Sarostip selosti.
Alinea meni tekemään lisää puuroa.
- Ja menet mihin tahansa pyhään paikkaan, Sarostip jatkoi.
- Tuota, Tarran mutisi.
- Eh, Melkar sanoi ja rapsutti partaansa.
- Sarostip, oletko sinä nyt ihan kunnossa? Tarran kysyi.
- Ja sitten Tarran sinä otat Elmalin roolin ja otat tilan isännyyden kun minä olen metsästämässä sitä olentoa, Sarostip sanoi.
- Minä? Tarran ihmetteli.
- Ja Reinier, sinä otat Helerin roolin ja puet varusteet päälleni, Sarostip määräsi. Ja koko tilan väki tulee siis suorittamaan sitä rituaalia mutta sitä ei tehdä vielä tänään.
Reinier ei vastannut mitään, söi vain puuroa.
- Kuka sanoi, että meidän on tehtävä tämä? Melkar kysyi.
- Se jätti, Sarostip vastasi.
Reinier sai syötyä ja käveli ulos.
- Mikä jätti? Tarran kysyi.
Worford kuunteli hämmästyneenä Sarostipia.
- Vai haluatteko että sama meno jatkuu? Sarostip kysyi.
- Sellainen tosi iso tyyppi, Tek selitti Tarranille.
- No sinä tiedät mitä tehdä, Melkar sanoi luottaen Sarostipiin.
- Hän on kyllä ihan kiltti, vaikka näyttääkin pelottavalta, Tek sanoi Tarranille.
- Uhh? Oletteko te nyt varmasti aivan kunnossa? Tarran kysyi.
- Missä täällä on pyhiä paikkoja? Melkar kysyi Sarostipilta.
Melkar tuntui unohtaneen eiliset jutut, kun keskittyi nyt kovasti uuteen tehtävään. Worford nousi ylös ja meni Alinean luokse kuiskimaan jotakin.
- No kaikki paikat jotka ovat sinulle pyhiä, Sarostip vastasi Melkarille.
Alinea tarjoili Sarostipille puuroa ja palasi sitten itse takaisin syömään. Sarostip alkoi syödä. Melkar meni laverilleen.
- Täällä ei taida olla muita pyhiä paikkoja minulle, kuin Vaaralinnoituksen Orlanthin temppeli, Melkar sanoi pukiessaan panssaria päälleen.
- Tek, sanoit, että täällä kävi joku yöllä? Alinea kysyi.
- Joo, Tek sanoi.
Hän oli lopettanut syömisen.
- Melkar, sinun täytyy sitten miettiä pahaa iltaan saakka, Sarostip sanoi.
- Kuka hän oli? Alinea kysyi Tekiltä.
- Minä ajattelin, että joku Tarranin kaveri, Tek sanoi. Hänellä oli varusteet, jotka loistivat valoa.
- Siis, mietin mitä paha on vai mietin pahoja asioita? Melkar kyseli vieläkin epävarmana.
- Tuskinpa, Alinea epäili Tekin arvelua.
- Hän puhui aika kummia, Tek sanoi rypistäen otsaansa. Siksi ajattelin, että hän voisi olla Tarranin joku lunarilainen tuttava.
- Minä en tiedä tarkemmin, Sarostip vastasi Melkarille. Jätti sanoi vain että viisaan täytyy miettiä pahaa iltaan saakka.
- Mitä hän sanoi? Alinea kysyi Tekiltä.
Tek näytti miettivän kovasti. Melkar sai puettua panssarinsa päälleen ja kiinnittää kilven selkäänsä.
- Minulla ei ole lunarilaisia tuttavia, Tarran sanoi jyrkästi.
- Jotakin hän puhui vartioimisesta, Tek sanoi pinnistellen muistiaan.
- Sanoiko hän mistä hän tuli ja minne meni? Alinea kysyi.
Melkar laittoi asevyön paikalleen ja kirveen roikkumaan siihen.
- Ei hän sanonut, Tek vastasi Alinealle. Hän ei ainakaan tullut ovesta, kun minä vahdin käytävässä.
Alinea kysyi hämmästyneenä:
- Mistä hän sitten sinun luokse tuli?
- En tiedä, Tek sanoi. Hän vain yhdessä hetkessä oli takanani. Ja hän meni pois sitten tupaan.
- Päästit hänet sisälle? Alinea kysyi.
- En minä päästänyt, Tek kiisti. Minä katsoin koko ajan oveen päin. Hän on hiipinyt varmasti tuvasta. Vaikka en kuullutkaan hänen askeliaan.
Sarostip alkoi kuunnella Tekin juttuja syötyään.
- Mutta päästit siis hänet takaisin sisälle tupaan? Alinea kysyi.
- Minun on varmaan sitten lähdettävä Vaaralinnoitukseen, koska siellä taitaa olla ainut pyhä paikka. Tosin se humakti sanoi, ettei saa poistua tilan alueelta, mutta tämä kai on jonkinlainen poikkeus, Melkar sanoi toisille.
- En minä voinut sitä miestä estää, Tek tuhahti Alinealle.
Tarran huokaisi ja asteli sitten ulos mutisten jotakin hulluista.
- Luulisin niin, Sarostip sanoi Melkarille.
- Hänellä oli valoa säteilevä keihäs ja kilpikin, Tek jatkoi. Todella suuri kilpi. Siinä oli kai joku sellainen merkki kuin Gresioksella.
- Tosin minulla menee seuraava päivä sieltä palaamiseen, Melkar totesi.
Alinea katseli Tekiä epäilevästi.
- Totta se on! Tek huudahti Alinealle.
- Ei kai sentään, kun ei sinun tarvitse yötä myöten miettiä. Iltaan asti vain, Sarostip sanoi Melkarille.
- En minä tiedä, oliko se Melkar tai Gresios naamioituneena, Tek sanoi epäillen.
- Yöllä voi olla aika vaarallista tulla yksin tänne, Melkar sanoi ääneen miettien.
- Niin no, tule sitten heti seuraavana aamuna, Sarostip kehotti Melkaria.
Melkar nyökkäsi ja meni vaimonsa luo. Rinelda katsoi Melkaria vakavana. Melkar ohjasi Rineldan vähän sivummalle, ettei heidän puheensa kuuluisi kovinkaan helposti toisille.
- Se olisi heidän tapaistaan tehdä kepposia, Tek tuumi. Mutten tiedä, mistä he olisivat valoa saaneet varusteisiinsa. Eikä Melkarilla ole enää keihästäkään!
- Eikö? Alinea kysyi.
Melkar puheli jotain Rineldan kanssa sivummalla. Alinea katsoi Melkaria. Melkar ei ilmeisesti kuunnellut, mitä muut puhuivat. Alinea lopetti syömisen ja alkoi kerätä pöydältä tiskejä.
- Ei, Tek sanoi Alinealle. Hänhän hukkasi sen.
- Minne hän sen muka hukkasi? Alinea kysyi Tekiltä.
Melkar nyökkäsi Rineldalle ja suuteli tätä sitten huulille nopeasti.
- Sarostip, mihin Melkar sen keihään hukkasikaan? Tek kysyi.
Rinelda hymyili Melkarille ja meni sitten Althonin luokse.
- Kai ne broot veivät, Sarostip vastasi Tekille.
- Sarostip, saako Althon tulla tänään minun kanssa paimeneen? Tek kysyi.
- Minä tästä sitten varmaan lähdenkin, Melkar totesi.
- Turvallista matkaa, Alinea toivotti.
- Turvallista matkaa, Sarostip toivotti myös Melkarille.
Melkar nyökkäsi toisille ja lähti sitten ulos heilauttaen kättään.
- Sarostip? Tek kysyi.
- No kyllä hän minun puolestani saa mutta kannattaa varmaan kysyä Rineldan mielipidettä ensin, Sarostip vastasi.
Rinelda näytti pelokkaalta ja sanoi:
- Althon on vielä huonossa kunnossa.
Alinea lähti tiskien kanssa ulos. Rinelda meni kiireesti Alinean perään.
- Siinä tapauksessa hän ei lähde ainakaan tänään paimeneen, Sarostip sanoi Tekille.
- Minä tarvitsen apua, Tek valitti. En pysty yksin kaitsemaan kaikkia lampaita. Enkä pässiä.
- Worford sinä varmaan voisit mennä? Sarostip ehdotti.
- Een millään ehdi, Worford sanoi ja livahti käytävään.
Tek näytti harmistuneelta.
- En minä olisi Worfordia ottanut, hän sanoi. Hän ei osaa yhtään mitään. Minä tahdon Althonin.
- Entä Bryggi? Sarostip ehdotti.
Tek naurahti jo pelkkää ajatustakin. Bryggi löhöili laiskasti penkillä.
- Sitähän minäkin mutta mahdollisuudet on nyt aika vähissä, Sarostip totesi.
Hän kävi hakemassa peremmästä huoneesta kuokkansa ja sanoi sitten Tekille:
- Sinä taidat nyt joutua lähtemään yksin.
- Enkä! Tek huudahti. Viimeksikin jo lampaat meinasivat karata. Eikä meillä ole edes koiraa avuksi.
- Koiraa tänne ei nyt ainakaan hankita, Sarostip sanoi.
- Höh, Tek tuhahti. Mutta Althon joutaa ihan hyvin. Hänhän vain istuu.
- Mutta kun se ei käy Rineldalle, Sarostip huomautti. Mutta minun täytyy nyt lähteä pellolle, hän sanoi ja lähti nopeasti ulos.
- Höh, Tek tuhahti.
Alinea tuli sisälle tupaan tiskien kanssa Rinelda mukanaan. Sarostip lähti juuri ulos. Tek oli sisällä, kuten Althon ja Bryggikin. Bryggi löhöili penkillä.
- Alinea, minä otan Althonin mukaan paimeneen, Tek ilmoitti.
- Bryggi, eikö sinulla ole mitään tekemistä? Alinea kysyi. Ei Althonin kannata tulla mukaan paimeneen, hän sanoi Tekille.
Rinelda katsahti Tekiin vastustelevasti.
- Sarostip antoi luvan, Tek sanoi ponnekkaasti.
- Althon on vielä huonossa kunnossa, Alinea vastusteli.
- Tekee, tekee, Bryggi vakuutti, muttei liikauttanut eväänsäkään.
- Sarostip lupasi, Tek sanoi. Kun ei koiraakaan meille hankita.
- Hänen on parempi pysyä tilalla, Alinea yritti sanoa. Kyllä sinä ilman Althoniakin pärjäät paimenessa.
- En pärjää, Tek väitti.
- Kyllä sinä aikaisemminkin olet pärjännyt, Alinea huomautti.
- Se on sitten sinun vikasi, jos pässi tai lampaat katoavat! Tek huudahti.
- Ei se minun vikani ole, Alinea sanoi.
- Kyllä, Tek väitti. Minä otan Althonin, ellet estä, hän sanoi ja meni Althonin luokse.
Rinelda huudahti hiukan ja otti askeleen Althonia kohti epävarmana. Alinea sanoi Rineldalle:
- Käyn puhumassa Sarostipin kanssa.
- Me lähdetään sillä aikaa, Tek sanoi ja otti Althonia kädestä.
- Ettekä lähde, Alinea kielsi.
Rinelda näytti epävarmalta, toisaalta haluttomalta päästämään Althonia, toisaalta haluttomana vastustamaan isäntää.
- Kyllä, lampaiden pitää päästä jo ulos, Tek sanoi päättäväisesti.
- Nyt odotat täällä sisällä vielä hetken, Alinea komensi.
- Enkä, Tek tokaisi ja vetäisi Althonin penkiltä.
- Hei! Lopeta tuo repiminen, Alinea sanoi.
- Me mennään nyt, Tek sanoi ja lähti taluttamaan Althonia ulos.
Rinelda väänteli käsiään epätietoisena, mitä tekisi.
- Et mene, Alinea koetti sanoa.
Tek ei kuunnellut vaan johdatti Althonin käytävään. Alinea meni huolestuneena Tekin perässä ja sanoi:
- Päästä irti Althonista.
Tek ja Althon menivät eläintiloihin ja Alinea meni perässä Siellä Worford oli lypsämässä autuas ilme kasvoillaan.
- Tek, et saa raahata toisia mukanasi, Alinea sanoi.
- Althoninkin pitää tehdä töitä, Tek tokaisi alkaen päästää lampaita ja pässin ulos.
Althon koetti auttaa epävarmasti.
- Althon voi tehdä töitä täälläkin, Alinea sanoi.
- Paimenessa häntä tarvitaan enemmän, Tek tokaisi ja ohjasi lampaat Althonin kanssa ulos.
Alinea katsoi vierestä toimettomana. Tek näytti olevan varsin toimekkaana ja komenteli Althonia ohjaten lampaita metsään päin. Alinea huokaisi. Pojat lähtivät sitten metsään paimentamaan ja Alinea oli hävinnyt Tekin kanssa valtataistelun.
Alinea meni takaisin tupaan. Rinelda oli siellä näyttäen aika tuskaiselta. Alinea sanoi tuskastuneena:
- Ei sille oikein voi mitään, kun Sarostip oli sanonut, että Althon menee paimeneen.
- Niin, Rinelda sanoi päätään pudistaen. Rukoillaan Voriofia suojelemaan Althonia.
Alinea ja Rinelda menivät sitten töihin kasvimaalle. Worford meni jossakin vaiheessa pellolle kulhon kanssa. Alinea katseli hieman kummissaan Worfordin menoa pellolle.

Sarostip pellolla
Sarostip meni pellolle töihin. Reinier oli siellä jo pellolla, mutta Tarrania ei näkynyt. Härkää ei myöskään ollut. Reinier vihelteli.
Sarostip oli paiskimassa pellolla töitä, kun Tarran asteli mitään sanomatta hakemaan kuokan ja ryhtyi sitten töihin. Reinier vihelteli hilpeästi heinänkorsi suussaan.
Worford asteli jonkin ajan päästä varovasti pellolle jokin kulho mukanaan. Hänen suupielensä olivat valkoiset.
- Hei, Worford sanoi varovasti.
- Hei vaan, Sarostip vastasi.
- Haluatteko te maitoa? Worford kysyi varovasti valmiina pinkaisemaan pakoon.
- En minä tarvitse, Sarostip vastasi. Eikä sinun tarvitse pelätä, Melkar ei ole täällä nyt.
- Ettehän kaada maitoani maahan? Worford vielä kysyi pelokkaasti.
- En en, Sarostip vakuutteli Worfordille.
Worford näytti rauhoittuvan ja kysyi:
- Haluatteko te muut maitoa? Se on hyvää janoon kuumalla.
Reinier meni kulauttamaan maitoa kurkkuunsa Worfordin kulhosta. Tarran ahkeroi, eikä vastannut.
- Hei, haluatko sinä? Worford kysyi Tarranilta.
- En, Tarran vastasi lyhyesti.
- Oletko varma? Worford kysyi.
- Olen, Tarran vastasi.
- Entä sinä, Sarostip? Worford kysyi mielistelevästi. On varmasti kuuma tehdä töitä.
- No, voisinhan minä vähän ottaa, Sarostip suostui ja otti muutaman suullisen maitoa Worfordin kulhosta.
Worford näytti tyytyväiseltä ja lähti sitten takaisin talolle päin.
Tarran puursi ahkerasti puhumatta mitään erityistä. Reinier se vain vihelteli. Työ sujui hitaasti, kun ei ollut härkää auraamassa.
Lampaat ja Tek ja Althon ilmestyivät metsästä, kun ilta alkoi jo saapua. Tarran paiski yhä töitä ja Sarostip teki samoin.
Melkar ilmestyi tilalle illan aikaan, mutta näyttikin kääntyvän sitten takaisin metsän suuntaan.
Katolta kohosi jo savua. Sarostip alkoi lopetella töitään ja lähti viemään kuokkaansa talolle. Melkar palasi juuri takaisin metsästä. Tarran jatkoi töitä vielä jonkin aikaa.
Melkar käveli metsästä keihäs kädessään pellolle päättäväisen näköisenä. Sarostip meni joelle pesulle. Reinierkin lähti joelle. Tarran jatkoi töitä. Melkar meni sitten talolle.
Sarostip ja Reinier pääsivät joelle. Reinier ryhtyi heti pesemään itseään vihellellen. Sarostip pesi itsensä mahdollisimman nopeasti.

Tuvassa
Alinea auttoi Rineldaa ruoanlaitossa, kun Melkar tuli sisään tupaan keihäs kädessään. Tek istui Althonin vieressä penkillä keihäs kädessään.
Melkar katsoi muita hetken ja meni sitten laverilleen.
- Tulit jo takaisin, Alinea totesi.
Melkar laittoi aseet ja kilven laverin vierelle, minkä jälkeen hän alkoi riisua panssariaan.
- En mennyt Vaaralinnoitukseen, Melkar totesi.
Rinelda hymyili Melkarille.
- Etkö? Alinea kysyi.
- En, Melkar sanoi varmana.
Hän sai riisuttua panssarinsa ja asetteli sen laverinsa viereen.
Sarostip tuli sisälle tupaan hiukset märkinä. Hän hämmästyi nähdessään Melkarin ja kysyi:
- Ehditkö sinä jo tänään tänne?
- En mennyt Vaaralinnoitukseen, Melkar sanoi ja käveli Althonin viereen istumaan.
Tek vilkaisi Melkaria ärtyneesti.
- Vai niin, Sarostip sanoi enempää kyselemättä.
- Huomenna meillä on tärkeä koitos edessä, Melkar totesi. Sain tietooni, mitä kaikkea pitää tehdä.
- Mitä oikein tarkoitat? Alinea kysyi.
- No kerros sitten, Sarostip sanoi Melkarille.
Melkar mietti hetken. Keittopata porisi iloisesti, kun Rinelda hämmensi sitä. Sarostip istuutui penkille kuuntelemaan. Tuvassa tuntui vahvasti kaalin haju.
- Sinut pitää varustaa, kuten Orlanth aikoinaan, Melkar selitti aluksi. Heler varusti Orlanthin ja Reinier sinut. Sinulle tulee aika paljon aseistusta, Melkar sanoi rapsuttaen partaansa.
- Reinier ei haluakkaan varustaa minua, Sarostip ilmoitti.
- Kuka sitten? Melkar kysyi.
- Joten jonkun toisen täytyy olla Heler, Sarostip päätti.
- Melkar! Sarostip! kuului samassa jostakin ulkoa huuto.
Melkar nousi ylös ja ryntäsi ulos. Sarostip lähti myös välittömästi ulos. Tek lähti ulos myös. Alinea katsoi hieman hätääntyneenä miesten perään. Rinelda näytti pelokkaalta.

Ulkona
Tarran seisoi alasti jonkin matkan päässä joesta tikari kädessään ja katseli joelle.
- Joessa on jonkin olento, Tarran ilmoitti Sarostipin, Melkarin ja Tekin saapuessa ulos.
Melkar nielaisi. Miehet näkivät joen suunnassa tosiaan hämärässä jonkin hahmon juuri laskeutuvan veteen.
- Tämä tästä vielä puuttuikin, Sarostip totesi.
- Olitko sen lähellä? Melkar kysyi. Oliko sillä lonkeroita?
- Oli sillä, Tarran vastasi.
Melkar vilkaisi toisia.
- Se oli se, mitä vastaan taistelin, hän totesi.
Tek näytti vakavalta. Sarostip tähyili joelle.
- Se oli walktapus, Tarran sanoi.
Joella ei näkynyt enää mitään. Tosin oli hämärää jo.
- Meidän kannattaa olla varuillamme, nyt sille ei voi tehdä mitään, Melkar sanoi. Mennään sisälle, hän kehotti ja lähti talolle.
Sarostip nyökkäsi pari kertaa ja lähti sisälle. Tek seurasi nyökäten myös. Tarran lähti hakemaan vaatteitaan joelta.

Tuvassa
Melkar tuli sisälle.
- Sarostip! kuului samassa Tarranin huuto, joka tuli kaukaa joelta vaimeana.
Alinea istuskeli penkillä katsellen ovelle huolestuneena. Melkar ryntäsi hakemaan keihäänsä ja juoksi sen kanssa ulos.
- Mitä siellä tapahtuu? Alinea koetti kysyä.
Sarostip lähti ulos. Melkar hävisi jo ovesta ulos kiireellä.

Joella
Melkar juoksi joelle täysillä. Joella Tarran erottui tummana hahmona. Sarostip juoksi joelle repäisten miekkansa pois huotrastaan.
- Se tuli taas! Tarran huusi.
Hän seisoi joella edessään aivan pimeä kohta. Sen takaa ei näkynyt mitään.
Melkar juoksi Tarranin luo kiireellä.
- Tapetaan se kaaoksen paska! Melkar huusi juostessaan heristäen keihästään.
Tarran astui pimeämmän kohdan läpi ja huusi sitten jostakin pimeyden takaa:
- Se karkasi taas!
Melkar asteli kohti ääntä pimeän kohdan läpi. Sarostip katseli pimeää kohtaa ensin hieman epäröiden ja sen jälkeen astui pimeän kohdan läpi.
Päästyään Tarranin luo Melkar katseli jokeen.
- Lähdetään nyt pois täältä, Melkar ärähti ja asteli kauemmas joelta.
Tarran katseli vielä hetken jokea ennen kuin lähti talolle. Myös Sarostip lähti talolle.

Tuvassa
Rinelda oli juuri laittamassa kaalikeittoa lautasille, kun Melkar tuli takaisin tupaan hengästyneenä ja vei keihään laverinsa luo. Tarran ja Sarostipkin tulivat sisälle. Alinea istui pelokkaana penkillä. Bryggi ilmestyi sisälle iloisena ja kävi pöytään.
- Saitteko sen? Tek kysyi.
Tarran alkoi syödä.
- Olkaa varuillanne, kun käytte joella. Se oli se kaaosolio, Melkar sanoi istuessaan pöytään.
- Mitä ulkona tapahtui? Alinea kysyi.
- Minä tapan sen, jos se tulee uhmaamaan minua, Tek sanoi.
- Väijytetään se, Tarran ehdotti.
- Älä käy yksin se kimppuun, Sarostip sanoi Tekille.
Bryggi hotki keittoa.
- Me voimme voittaa sen yhdessä, jos te osaa taistella, Tarran esitti.
Sarostip kävi pöydän ääreen syömään. Alinea nousi ylös ja auttoi Rineldaa tarjoilussa.
- Ei vielä, Melkar sanoi. Meillä on nyt muuta tekemistä, joka estää toisen pahan tilallamme.
- Onko teillä antaa minulle jotakin asetta? Tarran kysyi.
Melkar syö ruokaa. Rineldakin tuli syömään. Worford ilmestyi takahuoneesta silmiään hieroen unisena. Hän asettui pöytään syömään myös. Alinea tarjoili Worfordille. Tek alkoi syödä mutta nyrpisti sitten nenäänsä ja sanoi:
- Kaalikeitto on pahaa.
Alinea otti itselleen ruokaa ja istui pöytään syömään sitä.
- Syö mitä sinulle annetaan, Sarostip sanoi Tekille.
Tek tuhahti, mutta söi pitkin hampain.
- Kyllä tämä ihan hyvää on, Melkar sanoi.
Sarostip mietti hetken ja sitten kysyi Worfordilta:
- Voisitko sinä ottaa Helerin rooliin ja varustaa minut?
Worford näytti hermostuneelta ja sanoi:
- Ehkä se ei olisi oikein hyvä idea.
Reinier tuli samassa tupaan vihellellen. Hän kävi pöytään ja sanoi:
- Ruokaa.
Alinea nousi, tarjoili Reinierille ruokaa ja kävi sitten takaisin syömään.
- No kukakohan sen sitten ottaisi? Sarostip pohti ääneen.
Reinier alkoi lappaa keittoa suuhunsa muiden puheista piittaamatta. Tarran ahmi ruokaansa.
- Minä voin, Tek sanoi innokkaasti.
Bryggi meni santsaamaan.
- Kai sinun sitten on se otettava, Sarostip sanoi Tekille.
- Joo, Tek sanoi vakavana.
- Onko kaikki muu ruoka loppunut kun kaalia jo syödään? Sarostip kysyi Alinealta ja Rineldalta.
Samassa kuului ulko-ovi kolahtavan auki. Melkar nousi ylös ja meni katsomaan. Alinea hätkähti. Sarostip nousi pöydästä ja meni katsomaan.
- Ei ole paljon muuta enää laittaa, Rinelda totesi hiljaa.
Tarran söi vielä pari suullista nopeasti ja seurasi sitten Sarostipia ja Melkaria.
Melkar hätkähti oviaukolla.
Samassa tuvan oviaukosta ilmestyi Gresios, joka raahasi veristä ja sidottua Asgrimiä. Melkar huudahti jotain vieraalla kielellä. Alinea kirkaisi nähdessään verisen Asgrimin.
Sarostip tönäisi kädellään Gresiosta rintaan. Asgrimin silmät olivat auki ja hän näytti olevan elossa. Melkar meni Gresioksen eteen.
- Et tuo sitä sisälle! Sarostip huusi Gresiokselle.
Gresios ei piitannut Sarostipista vaan sysäsi Asgrimin nurkkaan. Alinea meni pikaisesti takahuoneeseen. Melkar sanoi jotain Gresiokselle vieraalla kielellä.
Gresios ei vastannut mitään Melkarille vaan asettui vankinsa viereen penkille.
Melkar osoitti eläintentiloille ja sanoi jotain vieraalla kielellä.
Tarran katseli tilannetta hämmästyneenä. Gresios ei näkynyt piittaavan Melkarin sanoista mitään. Melkar meni Asgrimin luo. Gresios murahtaa varoittavasti Melkarille, joka mulkaisi Gresiosta vihaisena ja sanoi jotain tiukasti.
Gresios ei taaskaan vastannut mitään Melkarille eikä tehnyt mitään.
Melkar tarttui Asgrimiin kiinni. Gresios nousi ylös ja tökkäisi keihään Melkarin rintaa vasten. Sarostip asettui hermostuneesti penkille istumaan ja syömään ruokaansa. Melkar päästi Asgrimistä irti ja sanoi vielä jotain.
Tek näytti hämmentyneeltä. Rinelda katsoi pelokkaasti Melkarin tekoja. Gresios ei vastannut Melkarille mitään.
- Niin tuota...ei teillä kellään olisi ylimääräistä miekkaa tai keihästä? Tarran kysyi.
- Miksi hitossa ne lunarit pistivät tänne tällaisen riitapukarin? Sarostip ällisteli. Hänen piti olla uuttera työmies mutta ei tee mitään muuta kuin nylkee alynxejä.
- Ei ole, Sarostip sanoi ärtyneesti Tarranille.
Melkar ärähti ja palasi istumaan.
Alinea asteli takahuoneesta pelokkain askelin tuvan puolelle paitapäähine päässään.
- Entä se irtonainen keihään terä joka sinulla oli? Tarran kysyi Melkarilta.
- Se on minun, Melkar sanoi Tarranille. Tee itse omat aseesi, ei meillä ole sinulle antaa.
Alinea käveli pelokkaana pienen matkan päähän Asgrimistä. Gresios katsahti Alineaa varoittavasti. Alinea pysähtyi ja jäi katselemaan Asgrimiä kauempaa. Tarran huokaisi ja kääntyi katsomaan Gresiosta. Gresios viittasi Alineaa padan suuntaan.
- En yhtään ihmettele, miksi Gresios teki noin, Melkar sanoi syödessään. Asgrim ilmeisesti tappoi tai pelehti hänen vaimonsa kanssa.
Gresios vastasi jotakin Tarranille. Alinea tajusi vasta hetken päästä Gresioksen viittauksen ja lähti padalle.
Melkar söi ruokaansa. Alinea laittoi padasta kaalikeittoa lautaselle ja vei sen Gresiokselle. Gresios otti keiton vastaan ja alkoi syödä varuillaan ja vahtien vankiaan, josta tosin ei näyttänyt olevan pakenijaksi verisine jalkoineen. Tarran nyökkäsi Gresiokselle lyhyen keskustelun päätteeksi ja palasi syömään.
Alinea meni istumaan penkille ruokalautasensa eteen. Tarran söi ruokansa nopeasti ja kysyi sitten jotakin Gresiokselta.
- Mitä minun pitää sitten tehdä? Tek kysyi Sarostipilta.
- Sinun pitäisi varustaa minut, Sarostip vastasi.
Tarran nyökkäsi taas Gresiokselle ja asteli sitten takahuoneeseen.
- Miten se tapahtuu? Tek kysyi.
- En ole itsekkään täysin perillä siitä asiasta, Sarostip tunnusti.
- Höh, Tek tuhahti.
- Käydään asiat läpi varhain aamulla, Melkar sanoi toisille.
Alinea istuskeli penkillä vieläkin järkyttyneenä ja katseli Gresiosta pelokkaana. Gresios oli saanut pian syötyä. Reinier suuntasi nukkumaan. Worford oli aika pöllämystynyt.
- Menemmekö jo nukkumaan, Alinea-kulta, Worford kysyi sitten lammasmaisesti.
Alinea pudisti päätään.
- Noh, Worford mutisi ja nousi ylös.
Melkar sai syötyä ja laittoi astiansa sivuun.
- Suosittelen, että alatte kaikki pian nukkumaan, että olette virkeitä huomenna riitissä, Melkar sanoi toisille.
Rinelda keräili astioita hermostuneesti. Bryggi haukotteli ja lähti takahuoneeseen päin. Kun Sarostip oli saanut syötyä, hän lähti takahuoneeseen. Tek lähti Sarostipin perään. Melkar meni Rineldan luo.
Melkar meni istumaan laverilleen. Rinelda ja Althon lähtivät takahuoneeseen.
Rinelda palasi kohta Melkarin luokse. Melkar puhui jotain hiljaa Rineldalle.
Sarostip palasi takaisin tupaan.
- Vartioimmeko me tänään? Sarostip kysyi.
Alinea nousi pöydästä ja meni lautasensa kanssa käytävään.
- Otan ensimmäisen vahtivuoron, Melkar sanoi Sarostipille ja jatkoi sitten puhumista.
- Minä otan sitten toisen, Sarostip sanoi ja meni takahuoneeseen.
Alinea tuli takaisin käytävästä ja vei tiskit sivummalle. Sitten hän meni takahuoneeseen.
Rinelda lähti takahuoneen puolelle kyyneleisin silmin. Melkar puki panssarinsa päälleen ja otti keihään sekä kilven. Sitten hän vartioida.
Alinea tuli takaisin takahuoneesta kävellen varovasti. Melkar katsahti Alineaan ja vilkaisi myös Asgrimiä ja Gresiosta. Gresios oli valveilla ja istui penkillä.
Alinea katseli huoneessa olevia pelokkaan oloisena. Sitten hän käveli vapaalle penkille ja istahti siihen Gresios katsoi Alineaa tuimasti.
- Alinea, sinun kannattaisi jo nukkua, Melkar sanoi lempeästi Alinealle.
Hetken katseltuaan Gresiosta pelokkaana Alinea alkoi ottaa päähinettä pois.
- Alinea, Melkar sanoi.
Gresios sanoi Alinealle jotakin käskevästi ja heilautti kättään.
- Ni-niin? Alinea kysyi.
Melkar käveli lähemmäs Alineaa ja sanoi uudestaan:
- Sinun kannattaisi jo nukkua.
Sitten Melkar sanoi hiljaa, ettei Gresios kuulisi:
- Pääset kyllä vielä puhumaan Asgrimin kanssa.
Saatuaan paidan pois päästä Alinea meni pitkäkseen penkille ilman huopaa.
- Nuku vaikka minun laverillani, Melkar sanoi Alinealle.
Gresios sanoi jotakin tuimaan sävyyn Alinealle ja nousi ylös penkiltä. Alinea nousi hätäisesti istumaan. Gresios tiuskaisi jotakin Alinealle.
Melkar meni Gresioksen eteen ja sanoi jotain.
Alinea katsoi Gresiosta pelokkaana, nousi sitten ylös penkiltä ja meni ripeästi kauemmas miehestä. Melkar sanoi Alinealle:
- Pidä sitä päähinettä vielä vähän aikaa, mene tuohon minun laverilleni nukkumaan.
Gresios huitaisi kädellään sanoen jotakin Alinealle. Alinea alkoi laittaa paitaa päähineeksi ja lähti varovaisesti laveria kohti. Gresios ärähtää ja viittasi Alineaa käskevästi pois.
- Tai ehkä sittenkin sinun kannattaisi nukkua takahuoneessa, Melkar sanoi.
Alinea lähti ripeästi takahuoneeseen.
Melkar mulkaisi Gresiosta ja jatkoi vahtimista. Gresios meni takaisin paikalleen ja kävi penkille nukkumaan pitäen tosin keihäänsä vieressä, kuten veitsenkin.
Melkar katsoi Gresiosta. Gresioksen silmät olivat kyllä kiinni, muttei ollut varmuutta nukkuuko hän vielä. Melkar jatkoi vahtimista käytävässä.

Melkar vartiossa
Aika kului matelemalla, eikä mitään erikoista tuntunut tapahtuvan ainakaan Melkarin vartiovuoron alkupuolella.
Melkar meni takahuoneeseen. Takahuoneessa kuuluivat muut nukkuvan. Hän tarkisti pari kertaa eläintentilat, mutta pysytteli melkein koko ajan käytävässä. Vartiovuoro kului rauhallisesti loppuun ja sitten oli vaihdon aika. Melkar meni herättämään Sarostipin.

Sarostip herää
Sarostip heräili Melkarin herätykseen.
- Minun vuoroni? Sarostip kysyi unisena.
- Sinun vahtivuorosi, herätä Tarran viimeiselle, Melkar sanoi.
Sitten hän meni tupaan. Melkar riisuutui panssaristaan ja laittoi sen sekä aseet laverin vierelle alkaen sitten pian nukkumaan. Sarostip nousi ylös silmät puoliksi kiinni ja lähti käytävään vahtiin. Tuvassa Gresios nukkui penkillä ja Asgrim sidottuna lattialla.

Sarostip vartiossa
Käytävässä oli hiljaista. Katoltakaan ei kuulunut rapinaa. Vartiovuoro kului ilman mitään häiriöitä ja sitten oli vaihdon aika. Sarostip meni herättämään Tarrania.

Tarran herää
- Mmm? Tarran mutisi, kun Sarostip herätteli häntä.
- Sinun vuorosi, Sarostip mutisi unisena ja rojahti sitten laverilleen.
Tarran suuntasi väsyneesti vartiopaikalleen.

Tarran vartiossa
Tarran meni kävelemään ulos vartiovuoronsa aikana. Hän näki jotakin epäilyttävää liikettä varastojen suunnassa, mutta oli vielä aika pimeää. Tarran lähti katsomaan Varastojen ja kanalan luona ei mitään epäilyttävää kuitenkaan näkynyt.
Tarran katseli hetken ympärilleen ja suuntasi sitten takaisin talon luo. Hän asettui istuskelemaan ovelle ja valvoi yön loppuun vahdissa.
Aamu koitti sitten ilman mitään erikoisia tapahtumia. Elmal nousi taivaanrannasta, joka vaikutti taas varsin pilvettömältä. Maa oli varsin kuiva.
Tarran lähti herättämään muita.

Aamulla
Tarran töni muita hereille. Melkar nousi ylös istumaan. Reinier nousi virkeänä ja käveli suoraan ulos. Alinea nousi nopeasti ylös, kun Terran tuli tönimään Gresios nousi penkiltä, jolla oli maannut, ja tarkisti heti vankinsa olevan paikalla.
Tarran istahti muut herätettyään pöydän ääreen.
- Tapahtuiko teidän vahtivuorona mitään? Melkar kysyi.
- Ei, Tarran vastasi.
Tek haukotteli ja kysyi sitten syyttävästi Sarostipilta:
- Miksi minua ei herätetty vartioon?
Alinea pisti paidan päähineeksi ja meni tuvan puolelle padan ääreen puuroa tekemään. Rineldakin meni tuvan puolelle laittamaan ruokaa.
- Ai niin, unohdin, Sarostip pahoitteli Tekille.
Tek näytti ärtyneeltä.
- Aamiaisen jälkeen meidän on aloitettava riitin valmistelut, Melkar sanoi toisille ja nousi ylös.

Riskimaa, osa 30.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja