Riskimaa, osa 28

Melkar nukkui jo.
- Keskellä yötä? Tarran sanoi Alinealle epäilevästi.
- Niin, Alinea vastasi ja katsoi hieman harmistuneena Melkaria.
- Miksi? Tarran kysyi.
Alinea huokaisi ja meni takahuoneeseen.
Alinea tuli takaisin tuvan puolelle läjä tavaroita mukana, kun Tarran puolestaan meni takahuoneeseen. Toiset näyttivät nukkuvan takahuoneessa ja Tarrankin kävi nukkumaan. Bryggi kuorsasi tuvassa.

Sarostip käytävässä
Vahdissa seisova Sarostip kuuli Alinean ja Tarranin hiljaisia ääniä tuvan puolelta, mutta sanoja ei käytävään erottunut. Keskustelu lakkasi kohta.
Jonkin ajan päästä Sarostip kuuli katolta jotakin rapinaa.
- Tarran! Sarostip huikkasi tupaan.
Vastausta ei kuulunut, vain kuorsausta ja niinpä Sarostip meni sitten tupaan.
Tuvassa tuli oli hiipunut. Penkeillä näyttivät nukkuvan Melkar, Bryggi ja Alinea. Bryggi kuorsasi kaikkein kovimpaan ääneen.
Sarostip meni herättämään Melkaria.
- Melkar! hän sanoi kovaan ääneen samalla, kun ravisteli Melkaria.
Melkar aukaisi silmänsä unisena.
- Katolla on joku, Sarostip sanoi.
Melkar nousi heti unisena ylös ja puki panssarinsa nopeasti päälle:
- Vartioi ovea.
Sarostip nyökkäsi ja lähti ovelle vetäisten miekkansa esille matkalla. Melkar puolestaan kiinnitti kilpensä panssarin jälkeen paikalleen ja otti kirveen toiseen käteensä. Hän tuli sitten myös ovelle, jossa Sarostip alkoi kiinnittää kilpeään.
- Meillä ei ole kyllä nyt valoa, Sarostip totesi.
Melkar nyökkäsi.
Käytävässä oli rauhallista, mutta kaksikko oli kuulevinaan katolta jotakin rapinaa.
- Pitäisiköhän Tarran herättää? Sarostip pohti ääneen.
- No katsotaan nyt ensin, onko siellä edes mitään vaarallista, Melkar sanoi ja aukaisi oven.
Hän asteli ulos Sarostip perässään.
Ulkona oli aika pimeää, vaikka tähtiä oli nyt runsaammin taivaalla. Melkar katseli hieman ympärilleen, myös katolle.
Sarostip tarkkaili ympäristöä.
- Mene nuorempana katolle, ja tarkista onko siellä mitään, Melkar sanoi, tiputti kirveensä maahan, meni toisen polvensa varaan ja tarjosi rosvontikkaita Sarostipille.
Sarostip laittoi miekkansa huotraan ja yritti nousta Melkarin olkapäälle ja siitä katolle. Melkar nosti itsensä hitaasti jaloillaan suoremmaksi, kun Sarostip oli olkapäillä. Sarostip ei tahtonut saada pimeässä kunnon otetta katonreunasta.
- Hyppää, Melkar kehotti, kun oli täysin suorana.
Sarostip sai lopulta kavuttua katolle. Alhaalla Melkar poimi kirveen maasta ja meni oviaukolle tarkkailemaan. Sarostip alkoi liikkua nelinkontin katolla tarkastellen, kestikö katto.
- En ainakaan näe mitään erikoista täällä! Sarostip huikkasi alas.
- Se voi olla myös joku hiiri tai vastaava, Melkar huikkasi takaisin. Ei siellä kai sitten mitään vaarallista ole. Tule alas, Melkar sanoi.
Sarostip lähti kapuamaan alas. Melkar odotti Sarostipia, joka pääkin alas, ja meni sitten sisälle tarkistamaan eläintentilat. Sarostip katseli maassa vielä ympärilleen ja meni sitten sisälle.
Eläintiloissa ei näkynyt mitään epätavallista, joten Melkar ja Sarostip menivät tupaan. Tuvassa näyttävät nukkuvan Alinea ja Bryggi.
Melkar riisui panssarinsa ja laittoi sen sekä aseet paikoilleen laverin viereen.
- Herätä taas, jos jotain tulee, hän sanoi ja meni makuulle.
- Herätän, Sarostip vastasi.
Melkar alkoi nukkua.

Sarostip vartiossa
Sarostip lähti perempään huoneeseen herättämään Tekin. Takahuoneessa kuuluvat kaikki nukkuvan, myös Tek. Niinpä Sarostip herätteli Tekiä hiljaa. Tek mumisi jotakin ja hieroi silmiään.
- Joko on meidän vartiovuoro? Tek kysyi unisena.
- On mutta kyllä sinä voit nukkua, Sarostip vastasi.
- Minä tulen, Tek sanoi nopeasti ja nousi ylös.
Hän otti keihäänsä ja lähti Sarostipin mukaan. Bryggi oli tuvassa ja kuorsasi kovaan ääneen. Myös Alinea nukkui penkillä.
- Missä vahditaan? Tek kysyi.
- Käytävässä, Sarostip vastasi.
- Joo, Tek sanoi ja meni käytävään.
Sarostip meni itsekin käytävään.
Aika kului hitaasti ja kaksikko vahti hiljaa. Vartiovuorosta näytti tulevan sovittua pidempi, kun he olivat vaihtaneet vuoroa aikaisemmin kuin mitä piti.
Katolta kuului taas jonkin ajan päästä rapinaa. Se kesti hetken ja loppui ja alkoi taas jonkin ajan päästä uudelleen. Tek tuntui kuulevan sen myös ja puristi keihästään tiukemmin.
Sarostip meni pihalle ja viittoi Tekiä mukaansa. Tek seurasi häntä. Sarostip tähyili katolle. Tek katseli myös ympärilleen, muttei näyttänyt huomaavan mitään.
Sarostip meni sitten Tekin kanssa sisälle ja tarkisti tuvan. Rapinaa kuului taas katolta, mutta mitään epätavallista ei näkynyt tuvassa eikä käytävässä. Sarostip kävi taas nopeasti pihalla katsomassa katolle rapinan kuullessaan. Mitään hän ei silti taaskaan nähnyt katolla, joten Sarostip palasi sisälle.
Vartiovuoro kului ja rapinaa kuului aina aika ajoin. Sarostip antoi sen kuitenkin vain olla.
Vartiovuoro kului loppuun ongelmitta rapinaa lukuun ottamatta. Sitten oli jo aamuyö, kun oli vaihdon aika. Rapinaa oli kuulunut aina vähän väliä. Sarostip meni herättämään Tarranin, joka nukkui takahuoneessa.
- Sinun vartiovuorosi, Sarostip sanoi väsyneenä herätellen Tarrania.
Tek näytti myös uupuneelta, mutta piteli yhä keihästään.
Tarran haukotteli, venytteli ja lähti astelemaan vartiopaikalleen. Tek lähti nyt nukkumaan.
- Tarran, Sarostip sanoi.
- Mitä? Tarran kysyi.
- Katolta on sitten kokoyön ajan kuulunut jotain ihme rapinaa mutta minä ja Melkar emme nähneet siellä mitään, Sarostip ilmoitti.
- Selvä, Tarran sanoi.
Sarostip meni nukkumaan.

Tarran vartiossa
Tarran kuulet rapinaa jotakin katolta. Se loppui nopeasti, eikä Tarran jaksanut lähteä katsomaan. Hän menen käytävään oven sisäpuolelle istumaan.
Rapina alkoi taas hetken päästä ja loppui nopeasti. Sitä tuntui kuuluvan aina vähän väliä.
Jossakin vaiheessa Tarran kuuli askeleita tuvan oviaukon suunnasta. Hän kuuli kohta Tekin äänen sanovan oviaukolta:
- Hyvä, olet vielä vahdissa.
Sitten Tarran kuuli poistuvia askeleita. Rapinaa kuului taas katolta. Tarran ei vieläkään välittänyt siitä.
Aika tuntui kuluvan verkkaisesti. Tarran oli liian uninen pohtiakseen mitään suurempia.
Johonkin aikaan yöstä Tarran kuuli askeleita ja Tekin äänen:
- Hyvä, olet vieläkin vahdissa.
Sitten Tarran kuuli askelten poistuvan.
Jossakin vaiheessa Tarran kaivoi Yön esille ja alkoi pyöritellä sitä käsissään. Se ainakin auttoi häntä pysymään hereillä. Aamuun ei ollut enää kovin montaa tuntia. Vielä kun hän sen aikaa kestäisi valveilla. Tarran nousi kohta ja lähti kävelemään ulos. Se pitäisi hereillä.
Ulkona oli vielä pimeää, mutta mitään erikoista ei näkynyt tai kuulunut. Tarran asteli taloa ympäri. Ilma oli raikas ja lähistöltä kuului pöllöjen huhuilua. Noin tunnin käveltyään Tarran istahti oven eteen. Ulkona hän tuntui pysyvän paremmin hereillä.

Melkar herää
Melkar heräsi ravisteluun. Alinea sanoi Melkarille hiljaa ja pelokkaana:
- Katolla on joku eikä se vastaa.
- Ähh, joko taas, Melkar mutisi, nousi ylös ja alkoi pukea panssaria päälleen.
Ilmeisesti oli aamuyö ja aamu oli lähestymässä.
Alinea katsoi huolestuneena aukkoa. Bryggi kuorsasi. Muuta ääntä ei kuulunut.
Melkar kiinnitti kilpensä ja otti kirveen toiseen käteensä, minkä jälkeen hän asteli ovelle.
- Huuda, jos sieltä aukosta joku tulee, Melkar sanoi väsyneenä ja marssi ulos.
Alinea nyökkäsi Melkarille ja istahti laverille. Melkar meni ulos ollen varuillaan.

Melkar ulkona
Ulkona Tarran istuskeli oven vieressä. Melkar tuli ulos ja katseli katolle.
- Mitä nyt? Tarran kysyi.
- Nosta minut tuonne katolle, Melkar sanoi ja käveli Tarranin luo.
Melkar laittoi kirveen vyölleen.
- Miksi? Tarran kysyi.
- Älä jatkuvasti kysele, vaan auta, Melkar tokaisi.
- Yrittäisit kiivetä itse sinne, Tarran vastasi.
- En pääse, sen takia pyydän apuasi. Muistat varmaan, kun paransin jalkasi, nyt tänne nopeasti, Melkar sanoi varsin närkästyneenä.
- Ja yhä kipeän jalkani takia sinun katolle nostamisesi ei ole kovin helppoa, Tarran sanoi, mutta valituksestaan huolimatta alkoi auttaa Melkaria katolle.
Melkar pääsikin katolle avustuksen ansiosta. Siellä hän otti kirveen vyöltään ja alkoi kulkea nelinkontin varovaisesti katolla ja tutki jotain.
Alhaalla Tarran venytteli ja istahti takaisin paikalleen.
Melkar alkoi laskeutua pian alas. Hän laskeutui onnistuneesti alas ja katseli hieman ympärilleen.
- No? Tarran kysyi.
Melkar pudisti päätään ja meni sisälle. Tarran jäi istuskelemaan ja pyöritteli kaunista tikariaan käsissään. Yö alkoi olla lopuillaan, mutta aurinko ei ollut vielä noussut.

Tuvassa
Melkar tuli takaisin tupaan. Alinea istuskeli penkillä. Melkar irrotteli kilpeään ja käveli laverilleen, kun Alinea kävi pitkäkseen penkille.
- Ei siellä mitään ollut, olet ihan turvassa, Melkar sanoi ja riisuutui panssaristaan.
Melkar laittoi panssarinsa ja aseensa laverin viereen. Hän kysyi vielä Alinealta, ennen kuin tämä ehti nukkua:
- Oletko muuttanut mieltäsi, että olisiko sinulla jotain kerrottavaa sen noidan suhteen?
Alinea mutisi väsyneenä:
- Niin mitä siitä noidasta?
- Että onko sinulla jotain kerrottavaa, mitä et aikaisemmin tahtonut kertoa, Melkar sanoi.
- Mitä kerrottavaa minulla pitäisi olla? Alinea kysyi. En jaksa leikkejä nyt. Sano mitä sinulla on mielessäsi.
Melkar huokaisi pudistaen päätään ja meni laverilleen nukkumaan kietoutuen huopaansa. Molemmat nukahtivat nopeasti.

Tarran ulkona
Tarran oli ollut ulkona jo muutaman tunnin, eikä mitään hälyttävää ollut sattunut.
- Pitäisiköhän pyytää Alineaa korjaamaan nämä vaatteet, Tarran mutisi ja katseli paidassaan olevia isoja reikiä.
Aamu saapui sitten auringon eli Elmalin noustessa. Tarranin olo oli aika väsynyt, mutta hän suuntasi herättämään muut. Tuvassa nukkuivat Melkar ja Alinea.

Tuvassa
- Herätys! Tarran huudahti tuvassa.
Melkar käänsi kylkeään. Bryggi vain kuorsasi eikä herännyt. Alinea jäi makaamaan paikoilleen eikä noussut ylös. Tarran alkoi etsiä jotakin syömistä.
Melkar haukotteli ja nousi istumaan pian. Sitten hän nousi ylös väsyneen näköisenä ja käveli takahuoneeseen. Alinea nousi seisomaan ja hoiperteli väsyneenä tekemään ruokaa. Tarran siirtyi pois Alinean tieltä. Auringonsäteitä tuli ikkunaluukkujen raoista.
Rinelda tuli tupaan virkeänä ja alkoi auttaa Alineaa.
Reinier tuli tupaan ja käveli suoraan pöytään odottamaan ruokaa. Melkar tuli tupaan Reinierin perässä ja meni omalle laverilleen vielä makaamaan. Worford tuli tuvan puolelle haukotellen. Sarostip laahustaa tupaan väsyneenä. Tarran istahti pöydän ääreen. Pian saapui myös Gresios, vieras soturi, täysissä varusteissaan.
- Tarran, kuuluiko katolta rapinaa vielä vahtivuorosi aikana? Sarostip kysyi unisena.
- Kuului, Tarran vastasi lyhyesti.
- Ei siellä mitään ollut, Melkar sanoi maatessaan laverilla.
Bryggi kuorsasi yhä penkillä. Alinea haukotteli.
Melkar nousi istumaan laverilleen ja kysyi Worfordilta:
- Pystytkö sinä tekemään uusia lavereita noitten huonojen tilalle?
- En tiedä, Worford vastasi epävarmasti.
Sarostip kävi istumaan pöydän ääreen.
- No kokeile ainakin. Polttopuitakin voisit hakata, Melkar sanoi.
- Voit myös raivata pihapiiriä, Sarostip sanoi Worfordille.
Alinea alkoi tarjoilla puuroa. Rinelda auttoi. Melkar nousi ylös ja käveli pöytään syömään. Bryggi heräsi äkkiä ja ryntäsi pöytään.
- Tai korjata katon, Sarostip ehdotti Worfordille.
- Ei katto vielä, Bryggi mutisi puuroa suu täynnä. Rikkohenki.
- Sanoit että se on poissa, Sarostip huomautti.
- Ei vielä, Bryggi sanoi päätään pudistaen.
- Voisimme muuten tehdä siten, että aina seuraavan vahtivuoron pitäjä nukkuu täällä tuvassa. Jos jotain ilmenee, niin on helppo herättää, Melkar sanoi lappaen puuroa suuhunsa vilkaisten Alineaa.
- Hyvä idea, tehdään niin, Sarostip sanoi Melkarille.
Alinea nyökkäsi Rineldalle.
- Sanoit eilen että se olisi päivän loppuun mennessä poissa, Sarostip sanoi ärtyisästi Bryggille.
Rinelda istui Melkarin viereen.
- Ja kuokat kannattaa säilyttää täällä sisälle, ettei niitä rikota, Melkar sanoi ja osoitti sisälle tuomiaan kuokkia.
- Paha henki, Bryggi puolusteli. Ei tahdo pois.
Alinea lähti menemään takahuoneeseen.
- Kova kamppailu, Bryggi sanoi ja elehti käsillään.
- Minä ainakin olen säilyttänyt omaa kuokkaani täällä sisällä, Sarostip sanoi Melkarille.
- Mitä ne lunarilaiset muuten toivat siinä säkissä? Melkar kysyi.
- Jotain ihme maissia, Sarostip vastasi.
Althon ilmestyi tuvan puolelle ja käveli Rineldan viereen istumaan. Tarran tuijotti väsyneenä seinää ja haukotteli. Rinelda kävi hakemassa Althonille puuroa.
- Tarran tietää tarkemmin, Sarostip sanoi Melkarille syödessään.
Alinea tuli takaisin takahuoneesta, kävi hakemassa itselleen puuroa ja meni syömään sitä.
Melkar nyökkäsi Sarostipille ja jatkoi syömistä. Tarran huomasi, että puuro oli valmista, ja lähti hakemaan sitä.
- Nyt kun meitä on monta työntekijää pellolla, niin saamme varmasti nopeammin pellon aurattua, Melkar totesi. Kesälle jää sitten vajojen ja talon kunnostaminen, hän mietiskeli ääneen.
- Aiommeko me viljellä sitä maissia? Tarran kysyi.
- Meiltähän muuten puuttuu kukko, Sarostip totesi. Täytyy käydä kysymässä naapuritiloilta olisiko heillä vaihtaa.
Reinier nousi ylös syötyään puuronsa ja lähti ulos.
- En tiedä oikein siitä maissista, Melkar mumisi. Meidän pitäisi saada vaihdettua jotain siihen kukkoon. Burisoneilla saattaisi olla kukko tai sitten pitäisi käydä kylässä, sanoi Sarostipille.
Melkar sai syötyä ja vei astiansa sivumpaan. Sitten hän meni Althonin luo ja sanoi:
- Sinä voisit varmaan naisten kanssa olla kasvimaalla töissä?
Althon nyökkäsi epävarmasti isälleen. Melkar pörrötti Althonin päätä ja hymyili noustessaan.
Bryggi oli saanut syötyä ja haki lisää.
- Mutta mehän emme saisi mennä Vaaralinnoitukseen sen valan takia, Sarostip muistutti.
- Minkä valan? Tarran kysyi.
- Niin tosiaan, Sarostip sanoi.
Tarran kääntyi Sarostipin puoleen ja kysyi:
- Aiomme me viljellä sitä maissia?
Alinea söi laiskanoloisesti puuroaan. Melkar käveli käytävään säkin luo ja sanoi matkalla:
- Tarran ja Gresios eivät ole vannoneet mitään.
- Enpä oikein tiedä, Sarostip sanoi Tarranille. Tarran, voisitko sinä käydä kysymässä kukkoa lähitiloilta?
- Voin tietenkin, tosin en ole kovin...edustava, joten en tiedä kuinka mielellään he antavat minulle kukon, Tarran vastasi Sarostipille. Meidän kannattaisi päättää aiommeko kasvattaa sitä maissia.
Melkar lähti ulos tutkittuaan säkkiä.
Samassa Tek ilmestyi tupaan haukotellen.
- Minusta sitä ei kannattaisi alkaa kasvattaa, se on kuitenkin joku lunarien juoni, Sarostip totesi.
- Kuinka te olette jo ylhäällä? Tek kysyi.
Alinea lopetti ruokailunsa ja keräsi astioita kasaan.
- Toivottavasti se lunarinainen ei tule katsomaan että kuinka hyvin maissi on kasvanut, Sarostip sanoi.
- Me kuitenkin voimme tarvita lisäruokaa, Tarran muistutti. Mutta tosiaan, se on lunarilaisten, joten ehkä sitä ei kannata kasvattaa.
Gresios nousi ylös ja sanoi jotakin. Sitten hän käveli ulos.
- Täytyy vielä miettiä, koska silloin on hieman selittämistä jos se lunarinainen huomaa ettemme kasvata sen maissia, Sarostip tuumi.
Tek näytti harmistuneelta ja tuli pöytään istumaan.
- Päätös pitäisi kuitenkin tehdä nopeasti, että ehdimme saada sadonkin niistä, Tarran sanoi.
Sarostip nyökkäsi, haki takahuoneesta kuokkansa ja lähti pellolle.
- Alinea, antaisitko puuroa, Tek pyysi.
Alinea katseli, kuinka moni söi vielä. Worford nousi ylös syötyään ja lähti käytävään päin. Bryggi söi vielä.
- Voisitko sinä korjata vaatteeni jossakin vaiheessa? Tarran kysyi Alinealta samalla, kun haki lisää puuroa.
Rinelda ja Althon olivat lopettelemassa syömistä.
Alinea vastasi Tarranille huokaisten:
- Kai minä voin sitten niitä vaatteita katsoa.
Alinea meni katsomaan, oliko puuroa vielä kattilassa.
- Ketä kissamiestä Gresios etsii? Tarran kysyi popsiessaan puuron loppuun.
- Asgrimiä kai, Tek sanoi.
Rinelda nousi pöydästä ja kysyi:
- Pärjäätkö Alinea, jos me menemme jo kasvimaalle?
- Toki, Alinea vastasi.
- Hyvä, Rinelda sanoi hymyillen ja lähti Althonin kanssa vietyään lautaset pois.
- Saisinko Alinea nyt ruokaa? Tek pyysi.
Tarran nousi ylös ja käveli ulos.
- Se on loppu, Alinea sanoi Tekille.
- Höh, Tek tuhahti.
Bryggi kaapi juuri lautastaan ja röyhtäisi.

Pellolla
Melkar aurasi jo pellolla, kun Sarostip tuli sinne kuokka kädessään ja kävi töihin. Reinier oli töissä myös.
- Voisimme lähettää Tarranin Burisoneille pässin kanssa. Jos tulisi vaikka kukon ja parin kirveen kanssa takaisin, Melkar sanoi auratessaan.
- Tosiaan, Sarostip myönsi.
Tarran tuli pellolle haettuaan itselleen kuokan ja kävi sitten töihin. Reinier vihelteli pellolla. Melkar sanoi auratessaan Tarranille:
- Voisit lähteä joskus pässimme kanssa Burisoneille. Jos saisit vaihdettua sen kukkoon ja vaikkapa pariin kirveeseen.
- Osaatko sinä muuten Burisonien tilalle? Sarostip kysyi Tarranilta.
- En osaa, Tarran vastasi.
- Ei sinne hankala ole mennä, Melkar totesi.
- Voin minä mennä, mutta minua varmaan luultaisi joksikin rosvoksi, Tarran sanoi.
- Kuljet vain tuota tietä pitkin jokea seuraten pohjoiseen. Se tila on samalla puolella kuin tuo Soderfallien tila, Melkar selitti Tarranille.
Tarran nyökkäsi.
- Sanot vain, että Sarostip lähetti sinut. Ja eivät rosvot pässejä mukanaan kaupustele, Melkar sanoi naurahtaen ja jatkoi töitään.
- Voit käydä siellä vaikka huomenna, Sarostip sanoi Tarranille.
Tarran nyökkäsi. Alinea ja Tek tulivat juuri ulos. Alinealla oli tiskejä.
Samassa Tek juoksi pellolle.
- Sarostip, Alinea ei anna minulle puuroa! Tek huudahti.
- Mitä? Miksei? Sarostip ihmetteli.
- En tiedä, Tek sanoi onnettomana. Hän ei haluaisi, että olisin vartiossa.
- Mitäs nukuit niin pitkään, Melkar sanoi Tekille.
- Kukaan ei herättänyt minua, Tek valitti. Olin myöhään vartiossa.
- Katsos, Tek. Kun olet vartiossa nukut pitempään ja olet väsynyt. Älä ole vartiossa, niin heräät joskus syömään, kun ruokaa on, Melkar sanoi tylysti.
- Mutta tietääkö Alinea että minä olin kanssasi vartiossa? Sarostip kysyi.
- En tiedä, Tek sanoi Sarostipille eikä piitannut Melkarista.
- Ei Alinea varmaan ala puuroa tekemään sinua varten pelkästään. Pyydä leipää tai jotain, Melkar sanoi ja jatkoi auraamista.
- Minä menen kysymään, Tek sanoi ja juoksi joelle päin.
- Olen kyllä minäkin sitä mieltä, että Tek ei olisi vartiossa, Melkar totesi Sarostipille. Jos minä, sinä, Tarran ja Gresios otamme vahtivuoromme, niin ei Tekin tarvitse siellä olla.
- Samoin, mutta kun hän niin kiivaasti haluaa olla vartiossa, Sarostip huomautti.
- Sanotaan, että vartioi myöhemmin ja antaa mennä aluksi nukkumaan. Ei sitten herätetä häntä vahtimaan, Melkar sanoi hymyillen.
- Niin minä olen kerran tehnyt, mutta hän ei oikein pitänyt siitä, Sarostip vastasi.
Tarran teki töitä erittäin ahkerasti.
- Ei lasten pidä antaa hyppiä silmille. Orlanth on itse asettanut aikuistumisriitit, että saa oikeuden päättää itse asioistaan. Tek on vielä pelkkä lapsi, Melkar sanoi.
- Niin on mutta hän ei oikein ymmärrä sitä, Sarostip totesi. Ja sieltä mistä hän on kotoisin on aivan eri meiningit.
- Kerrotaan niistä hänelle kahdestaan ja laitetaan hänet ymmärtämään, Melkar sanoi. Mutta nyt hän on täällä ja tulee oppimaan Orlanthin asettamille säännöille ja tavoille.
- Tehdään niin, Sarostip suostui.
Aurinko alkoi lämmittää ja lämpötila alkoi nousta. Melkar teki töitään tehokkaasti eikä puhellut mitään erityistä. Tek ja Alinea palasivat juuri sisälle.
Osa pellosta oli jo siinä kunnossa, että sinne olisi voinut alkaa jo kylvää.
Kohta Alinea tuli pellolle Sarostipin luokse reipasta kävelyä. Melkar katsahti Alineaan.
- Sarostip, minulla olisi asiaa kahden kesken, Alinea sanoi. Voisitko tulla sivummalle?
Melkar jatkoi auraamista, mutta Sarostip jätti kuokkansa pellolle ja lähti Alinean kanssa sivummalle. Alinea seurasi Sarostipia.
Reinier vihelteli ja vilkuili Alinean ja Sarostipin suuntaan välinpitämättömästi. Tarran jatkoi ahkerointia kiinnittämättä suurempaa huomiota mihinkään muuhun.
Worford ilmestyi samassa pellolle kantaen jotakin kuppia.
- Hei! hän huikkasi.
Melkar kääntyi katsomaan Worfordia.
- Maistuisiko teille maito? Worford kysyi varovasti. Kun on niin kuuma tehdä töitä. Ja en jaksanut kaikkea juoda.
- Ei kiitos, Melkar sanoi ja jatkoi töitä.
Worford katsoi Tarrania. Melkar lopetti työt ja sanoi:
- Mitä sinä sitä maitoa olet mennyt juomaan?
- Enhän minä paljon, Worford sanoi hätääntyneenä.
Hänen suupielensä olivat valkoiset.
- Eihän täällä muutkaan juo maitoa milloin lystäävät. Juuri sanoit, että et jaksanut kaikkia, Melkar sanoi ärtyneenä.
Hän lähti kävelemään kohti Worfordia. Worford perääntyi pelokkaana. Melkar pääsi Worfordin luo ja laski käden tämän olkapäälle sanoen jotain hiljaa.
Worford näytti säikyltä. Hän pudisti pelokkaasti päätään Melkarin sanoille ja yritti lähteä pois. Melkar kuitenkin piti Worfordista kiinni.
- Vastaa, hän kehotti. Tilanväen kesken ei ole salaisuuksia, Melkar sanoi vakavana.
- En, en muista! Worford parkaisi.
- Kerro! Melkar huusi.
- Ei, ei, Worford parkui.
Melkar oli hetken hiljaa ja sanoi sitten tyynemmin jotain hiljaa Worfordille.
- Melkar! Mitä sinä oikein teet! Sarostip huusi pellolle.
Sarostip lähti tulemaan Melkarin ja Worfordin luokse. Worford näytti olevan peloissaan, eikä vastannut Melkarille. Alinea lähti kävelemään Sarostipin perässä.
- Vastaa! Melkar huusi ja lätkäisi maitokulhon Worfordin käsistä maahan.
Worford huudahti pelokkaasti ja otti askeleen taaksepäin. Sarostip tuli Melkarin ja Worfordin luokse.
- Melkar, mitä sinä oikein riehut! hän huudahti.
Maito valui suureksi osaksi pellolle. Melkar otti askeleen Worfordin mukana:
- Selvitetään tämä asia nyt ja tässä.
Alinea katseli maitokulhoa hämmästyneenä.
- Mikä nyt on hätänä? Sarostip kysyi.
- Puhu totta, niin emme tuomitse sinua, Melkar sanoi vakavana.
Worford katseli Melkaria pelokkaana.
- Älkää, hän aneli.
- Kerro, Melkar sanoi rauhallisemmin.
- Mikä nyt on! Sarostip korotti ääntään.
- Auta, Worford sanoi Sarostipilta, eivätkä kyyneleet olleet kaukana.
- No ajattele nyt itse! Melkar ärähti.
Tarran vain teki ahkerasti töitä.
Melkar sanoi jotain hiljaa Sarostipille. Worford uikutti peloissaan.
Sarostip sanoi Melkarille jotain hiljaa.
- Tilanväen kesken ei ole salaisuuksia, olemme yhtä, Melkar sanoi painokkaasti Worfordille.
- Mikä täällä on hätänä? Alinea kysyi. Miksi riehutte?
Worford alkoi itkeä. Melkar sanoi jotain Sarostipille.
- No mene siitä, Melkar ärähti Worfordille.
Worford itki ja lähti kävelemään talolle.
- En usko että hän valehtelisi, se oli hänelle varmasti vain arkapaikka, Sarostip sanoi Melkarille.
- Mutta hänen pitää kertoa niistä, ei meillä saa olla mitään salaisuuksia, ainakaan näissä asioissa, Melkar sanoi ja lähti takaisin auran luo.
Worford kulki taloa kohti. Maitoastia lojui vieläkin maassa.
- Sarostip, minulla olisi vielä hieman asiaa, Alinea sanoi.
- Niin, Sarostip sanoi ja kääntyi Alinean puoleen.
Melkar jatkoi auraamista. Reinier vihelteli ja hutki kuokalla.
Sarostip tuli kohta takaisin pellolle ja jatkoi töitään varsin sekavan oloisena.
- Mitä asiaa Alinealla oli? Tarran kysyi työn lomassa Sarostipilta.
- Mitäs nyt? Melkar kysyi Sarostipilta nähdessään tämän sekavan tilan.
- Alinea kertoi minulle jotain että Tek oli yrittänyt raiskata hänet viime yönä, Sarostip laukaisi.
- Mitä? Melkar kysyi hämmästyen täysin.
- Uhh? Tarran urahti.
Sarostip oli itsekin hämmentynyt ja sanoi:
- Minä vahdin hänen kanssaan puolet yöstä.
- Onpa omituinen pentu, se pitää opettaa tavoille, Melkar sanoi ja jatkoi mietteliäänä auraamista. Tiedättehän, mitä raiskaajille tehdään yhteiskunnassamme, hän totesi vielä vakavana.
- Eli sen oli tapahduttava sen jälkeen kun olimme lopettaneet vahtimisen, Sarostip tuumi. Tämän takia Alinea ei ollut antanut Tekille puuroa. Älkää nyt vielä kuitenkaan tehkö Tekille mitään.
- Tek kävi kahdesti luonani kun olin vartiossa, Tarran muisti.
- Minä puhuttelen hieman Tekiä hänen tultua, Melkar sanoi auratessaan.
- Mutta miten tuollainen pikku poika voisi edes yrittää raiskata ketään? Sarostip ihmetteli.
- Eikö Sarostipin pitäisi itse opettaa poikansa tavoille? Tarran kysyi.
- Tarran, hän ei ole poikani, Sarostip täsmensi. Vaikka olenkin hänelle kuin isä niin ei hän poikani ole.
- Ai? Tarran sanoi. No, sittenhän se on Melkarin asia.
- Älkää, minä kyllä puhun hänelle, Sarostip sanoi.
- Minä, Melkar puolestaan sanoi. Olen huomannut, että sanasi eivät ole tehonneet Tekiin.
- Poika siis yritti raiskata äitinsä? Tarran kysyi. Minusta se kuulostaa todella sairaalta.
- Alinea ei ole hänen äitinsä, Sarostip korjasi. Hän on orpo.
- Ai, no Tek ja hänen äitinsä eivät vaikuta kovin... Mitä? Ai, Tarran mutisi.
- Olet hänen isänsä tavallaan, Melkar sanoi Sarostipille. Klaani adoptoi Tekin ja hän tuli tilallemme. Hän oli muutenkin kanssasi ennen tilalle tuloa, eikö? Ja meillä on uusi ruokakunta ja suku, niin hän on kyllä sinun poikasi käytännössä nyt.
- Mistä hän sitten on tullut? Tarran kysyi.
- Vaikka lasten kasvatus on yhteisöllistä myöskin, Melkar lisäsi.
- Niin, niinhän se on, Sarostip myönsi. Minulla ei kyllä ole mitään hajua siitä mistä hän on tullut. Kun Alinea hänet kai on adoptoinut.
Melkar nyökkäsi ja jatkoi hiljaisena auraamista. Hän ei puhellut loppupäivän aikana oikein muuta.
Päivä kului verkkaiseen tahtiin, mutta työt edistyivät ihan mukavasti. Tosin tulen vuodenaika lähestyi jo uhkaavaa tahtia.
- Kai se toinen poika on sentään jommankumman teistä? Tarran kysyi epävarmana.
- Minun, Melkar sanoi.
Iltapäivä saapui jo ja hiki vain virtasi, kun miehet paiskivat hommia. Iltapäivän aikaan Gresioskin saapui pellon laitaan ja jäi katselemaan töitä hiukan ylimielisen näköisenä. Gresioksella näytti olevan harteillaan alynxinnahka.
Jonkin aikaa katseltuaan Gresios lähti sisälle.
Tek ilmestyi lampaiden kanssa, kun ilta alkoi jo saapua. Rinelda ja Althon olivat vielä kasvimaalla.
Melkar lopetti auraamisen ja otti auran irti härästä. Sen jälkeen hän lähti taluttamaan härkää eläintiloille Tekin perässä. Sarostip lopetti työt ja vei kuokkansa taloon. Tarran jatkoi töitä vielä hetken. Myös Reinier jäi vielä tekemään töitä ja vilkaisi poistujia paheksuvasti.
Vietyään kuokkansa pois Sarostip lähti joelle pesulle. Myös Tarran lopetti työt ja vei kuokkansa mukanaan sisälle. Reinier jatkoi vielä pellolla ja tuhahteli paheksuvasti.
Althon tuli sinne joelle, kun miehet olivat pesemässä, ja alkoi itsekin riisuutua. Tarran peseytyi hitaasti ja ui hiukan, joten peseytyminen vei kauan.
Sarostip lähti talolle heti, kun oli peseytynyt.
Sarostip lähti etsimään Tekiä. Hän kuuli Tekin äänen eläintilojen suunnasta ja suuntasi sinne. Siellä olivat Tek ja Melkar ja taas riitelemässä. Tek piti keihästään Melkaria kohti suunnattuna.

Eläintiloilla
- Yelm on kurja paska! Melkar huusi juuri päin Tekin kasvoja, kun Sarostip tuli paikalle.
- Surkea vanhus! Tek huusi vihaisena.
- Lopettakaa nyt! Sarostip huusi.
- Sinä tottelet tästä edespäin vanhempiasi, pentu, Melkar sanoi vakavana.
- Surkea kapinallinen! Tek huusi Melkarille.
- Ja olet hiljaa, jos niin käsketään, Melkar ärähti.
- Mene nyt pois siitä Melkar, Sarostip sanoi ja tönäisi Melkaria.
- Aivosi ovat pehmenemässä, vanhus! Tek huusi Melkarille.
Melkar tuuppaisi takaisin Sarostipia kovempaa.
- Tek, ole hiljaa kun et tiedä mistään mitään, Melkar ärähti.
- Surkea valehteleva vanhus! Tek huusi vihaisena.
- Melkar, anna minun nyt hoitaa tämä! Sarostip huudahti.
Melkar katsoi Tekiä kuin roskaa ja seisoi paikoillaan. Tek katsoi puolestaan Melkaria uhmaavasti ja piti keihästään Melkaria kohti suunnattuna.
- Laita se keihäs pois, Melkar komensi Tekiä.
- Häivy, vanhus! Tek huusi.
- Laita se pois, tai pilkon sen, Melkar sanoi ja otti kirveensä käteen.
- Et sinä meitä voita, Tek sanoi Melkarille vilkaisten Sarostipiin.
- Melkar nyt häivyt siitä! Sarostip huudahti.
- En! Melkar huusi. Jos täällä tilalla on joku uhmakas pentu, niin tahdon olla katsomassa, että saat tavat opetettua hänelle!
- Etkö kuullut, mitä isäntäsi käski? Tek huusi Melkarille.
- Melkar, häivy nyt siitä! Sarostip käski.
- En, Melkar sanoi rauhallisena.
- Sitten minä ja Tek menemme muualle, Sarostip ilmoitti. Tek, tule, hän sanoi Tekille.
Melkar tuhahti.
- Pidä huoli siitä, että opetat tuon pennun tavoille, hän sanoi Sarostipille katsoen halveksuen Tekiä.
Sarostip lähti ulos talosta. Tek seurasi Sarostipia kiertäen Melkarin. Hän vielä sylkäisi halveksivasti Melkarin suuntaan. Melkar puolestaan meni tupaan laittaen kirveen vyölleen.

Tuvassa
Melkar tuli tupaan. Alinea teki ruokaa Rineldan kanssa. Worford istui penkillä vuolemassa jotakin. Hänen silmänsä punoittivat ja suupielet olivat valkoiset. Bryggi istui penkillä hihitellen itsekseen. Gresios istui vakavailmeisenä penkillä.
Melkar meni omalle laverilleen istumaan. Worford vilkaisi Melkaria säikysti. Melkar näytti kuitenkin olevan mietteissään ja katsoi lattiaa. Althon meni Melkarin luokse ja sanoi:
- Isi.
- Niin? Melkar kysyi lempeästi Althonilta ja katsoi tätä.
- Saanko tulla viereesi, Althon kysyi arasti.
Melkar nosti Althonin toiselle jalalleen istumaan. Althon istui siinä sitten.
Alinea totesi:
- Ruoka on valmista.
Sitten hän alkoi tarjoilla ruokaa pöydässä istuville. Melkar nosti Althonin ylös ja käveli pöytään istumaan. Althonkin tuli ja istuutui Melkarin viereen. Bryggi haisteli tuoksuja. Alinealla oli taas paita päässään.
- Kävisitkö Alinea hakemassa muutkin pihalta syömään? Melkar kysyi Alinealta.
- Toki, Alinea sanoi ja lähti ulos tuvasta.
Melkar odotti toisia, eikä syönyt vielä. Bryggi oli jo hakenut ruokaa ja ahmi sitä. Ruokana näytti olevan kasviskeittoa.
Sarostip tuli sisälle Tekin kanssa. Tek loi Melkariin kaunaisen katseen ja puristi keihästään. Melkar tuhahti ja aloitti syömisen. Alinea asteli sisälle tupaan ja meni tarjoilemaan sisääntulijoille ruokaa. Rinelda tarjoili myös. Bryggi jo ahmikin kasviskeittoa. Toiset olivat sen sijaan odottaneet muita.
- Tek, vie keihäs pois, Sarostip komensi Tekiä.
Tek pisti keihään seinää vasten paikalle, johon istui, tosin kauas Melkarista. Tarran haki ruokaa ja alkoi ahmia. Melkar odotti, että kaikki istuivat alas.
- Onpa hyvää keittoa, Worford sanoi Alinealle mielistelevästi aloittaessaan.
Sarostip haki ruokaa ja meni pöytään istumaan. Rineldakin tuli syömään tarjoiltuaan ensin miehelleen ja pojalleen. Alinea otti lopuksi itselleen keittoa ja meni pöytään istumaan. Kaikki olivat nyt pöydässä.
- Olen kyllästynyt siihen, kun täällä tilalla ei kukaan tiedä toisista eikä heidän tekemisistään mitään. Kun me orlanthilaiset olemme vahva yhteisö, niin tahtoisin, että tälläkin tilalla toiset voisivat luottaa toisiinsa ja tietäisivät toisistaan kaiken, Melkar sanoi, kun muut olivat istuneet.
Alinea otti päähineen pois ja alkoi syödä kiireisesti. Tek tuhahti Melkarin sanoille halveksivasti. Melkar katsoi toisia. Worford näytti hermostuneelta. Alinea vilkuili pelokkaana Gresiosta vähän väliä.
- Niin se on kyllä totta, mutta ajatko nyt takaa sitä Worfordin asiaa? Sarostip kysyi Melkarilta.
Tarran ei kiinnittänyt kovin paljoa huomiota Melkariin, vaan ahmi ruokaansa.
- En, Melkar sanoi. Joten ehdottaisin, että meidän - uuden suvun ja ruokakunnan jäsenten - välillä ei ole salaisuuksia, hän lisäsi.
Tek tuhahti. Gresios oli keskittynyt ruokaansa, eikä kuunnellut keskustelua.
- Voisimme toimia sitten parhaiten yhdessä, Melkar sanoi jo melkein turhautuneena, kun muut eivät tuntuneet kiinnostuneen.
Alinea tuntui lähinnä keskittyneen nopeaan hotkintaansa.
- Ensiksi saat pyytää minulta anteeksi, Tek vaati Melkarilta. Kun syyttelet perättömiä. Ja levität pahoja huhuja.
- Anteeksi, Melkar sanoi vähemmän vakuuttavasti.
Tek ei näyttänyt vakuuttuneelta.
- Teitä joitain on varmaan mietityttänyt se, että minne vein sitä ruokaa, Melkar sanoi ja katsoi toisia.
- No ei kyllä pahemmin, Sarostip vastasi.
- Mitä? Tarran kysyi.
- Minä tiedän, Tek sanoi väheksyvästi.
- Löysimme, kun olimme etsimässä Althonia silloin, Gresioksen kanssa sellaisen hehkuvan kiven, jonka luona korviimme kantautui kaunis hyminä. Kivi puhui, Tek kuuli sen silloin myös. Kivi pystyy kertomaan vastauksia kysymyksiin ja tuntuu olevan erittäin viisas, mutta olen lupautunut viemään kivelle viikottain ruokaa, Melkar selittää.
Gresios kohotti katseensa kuullessaan nimensä mainittavan.
- Kivestä voi olla teillekin hyötyä, Melkar totesi.
Alinea keskeytti ahmimisensa. Tek tuhahti, eikä tuntunut vakuuttuneelta Melkarin sanoista.
- Se siis vastaa kysymyksiin? Alinea sanoi kysyvästi.
Melkar nyökkäsi:
- Kaikkiin.
- Missä se on? Alinea kysyi.
- Metsässä, Melkar sanoi välttelevästi.
Bryggi nousi ylös ja meni padalle muiden puhuessa.
- Missä siellä? Alinea kysyi.
- Tässä on yksi asia, joka on hyvä olla teidän kaikkien tiedossa. Onko teillä jotain kerrottavaa, minkä toistenkin pitäisi tietää? Melkar kysyi jättäen vastaamatta Alinealle.
Tarran seurasi Bryggin esimerkkiä ja meni hakemaan lisää ruokaa.
- Mutta mihin se kivi tarvitsee ruokaa? Sarostip kysyi. Onko sillä suu?
Alinea jatkoi syömistään nyt mutta normaaliin tahtiin.
- En tiedä, Melkar sanoi kohauttaen olkapäitä. Onko teillä jotain kerrottavaa? hän kysyi katsoen Worfordia.
Worford pudisti hermostuneesti päätään.
- Se on joku Melkarin epäjumala, Tek tuhahti.
Melkar jätti Tekin kommentin omaan arvoonsa.
- Tek, Sarostip sanoi moittivasti.
Tarran palasi pöytään mutisten jotakin ahneesta porsaasta ja vilkuillen ärtyneesti Bryggiin. Bryggi naureskeli ja alkoi syödä keittoa.
- Mitä? Tek kysyi.
- Jätä tuollaiset kommentit pois, Sarostip sanoi komentavasti ja vakavana.
Tek tuhahti. Melkar katsoi toisia varsin pettyneenä, kun toiset eivät kertoneet mitään.
- Minäkin voisin nyt tässä jotain sanoa, Alinea sanoi empien.
Melkar kääntyi katsomaan Alineaan.
- En tiedä mitä te olette kuulleet mutta se lunariakka ihan tosissaan väittää että olen raskaana, Alinea paljasti. Olen nykyään itsekin vähän sitä mieltä että olen raskaana.
- Minulla ei ole mitään kerrottavaa, en ole tehnyt mitään teidän tietämättänne, Tarran totesi.
- Kuka lapsen isä on? Melkar kysyi.
- Se metsän noita sanoi myös että olet raskaana, Sarostip totesi. Hän sanoi että siitä tulisi hyvä lapsi.
Reinier nousi pöydästä ja lähti ulos. Alinea empi hieman mutta vastasi sitten:
- Reinierin. Olinhan hänen vaimonsa jokin aika sitten.
Worford yskäisi punastuen. Melkar nyökkäsi Alinealle.
- Entä Sarostip? Onko sinulla jotain kerrottavaa, mikä meidänkin pitäisi tietää? Melkar kysyi.
- Niin, Rinelda sanoi Melkarin vierestä.
- Näin yleisesti haluaisin sanoa, että meidän pitäisi saada lehmille laidun aika pian valmiiksi, Alinea sanoi.
- Kertoo, Bryggi sanoi tärkeilevästi. Pois rikkohenki.
Alinea lopetti ruokailunsa ja laittoi paitapäähineen takaisin päähän. Melkar katsoi Sarostipia.
- Saitko sinä nyt sen pois? Sarostip kysyi Bryggiltä.
- Sai, Bryggi sanoi virnistäen.
- Hyvä, Sarostip sanoi ja mietti sen jälkeen hetken.
- Minä, minä voisin kertoa jotakin, Worford sanoi hermostuneesti ha ilmeisesti yhteishenkisemmän ilmapiirin innoittamana.
Melkar katsoi Worfordia, joka punastui ja vilkaisi Alineaa.
- Alinea, miksi sinulla on paita päässäsi? Tarran kysyi.
- Tarran, ole hiljaa nyt, Melkar sanoi katsoen Worfordia.
Worford näytti nololta, eikä oikein tiennyt, sanoisiko mitään. Alinea katsoi Worfordia.
- No, tuota, minä, Worford mutisi.
Sitten hän vaikeni punastuen.
- Niin? Melkar kysyi Worfordilta.
- No, tuota, Worford mutisi. Ehkä ei mitään sittenkään, hän mumisi ja vilkaisi Alineaa.
Alinea alkoi keräillä jo syöneiden lautasia. Sarostip söi vielä, samoin Melkar. Gresios nousi ylös ja meni takahuoneeseen sanomatta mitään. Bryggi oli saanut jo syötyä.
- Worford? Melkar kysyi.
- Pidetäänkö me taas vartiota? Tek kysyi Sarostipilta.
- Niin? Worford kysyi hermostuneesti.
- Tek, sinä nukut, Sarostip sanoi.
- Mitä sinun piti kertoa? Melkar kysyi Worfordilta.
- Minä vartioin, Tek sanoi.
- Ei oikeastaan paljon mitään, Worford kierteli.
Melkar nyökkäsi huokaisten.
- Sitä minä vain, että, Worford mutisi.
Sarostip sai juuri syötyä loppuun.
- Että minä aion mennä naimisiin, Worford sanoi viimeinkin sanottua.
- Kenen kanssa? Melkar kysyi hämmästyneenä.
Sarostip ei näyttänyt yllättyneeltä.
- Erään kauniin naisen, Worford vastasi punastuen.
Melkar katsoi Alineaa. Alinea katsoi Worfordia. Worfordin punastus vain laajeni.
- Alinean? Melkar kysyi.
Worford ei vastannut mitään vaan painoi katseensa alas.
- Entä Sarostip? Onko sinulla jotain kerrottavaa? Melkar kysyi jättäen Worfordin rauhaan.
- Ei minulla taida mitään erityistä olla kerrottavana, Sarostip tunnusti.
Melkar odotti hetken ja sanoi sitten:
- Minulla on itse asiassa vielä jotain.
Melkar tuntui miettivän oikeita sanoja ja näytti hieman masentuvan. Alinea katsoi nyt Melkaria. Worford vilkaisi pikaisesti Rineldaa.
- Siihen broo juttuun liittyy muutakin, Melkar sanoi vakavana. Tosiaan menetin tajuntani tuossa ovella ja he raahasivat minut jonnekin metsään. Sitten ne... ne.. ne raiskasivat minut, Melkar parahti ja katsoi vihaisena pöytää puristaen kätensä nyrkkiin, ilmeisesti koko kokemuksen raskas taakka on hirmuinen. Saatan kantaa jotain tautia ja sisälläni saattaa kasvaa broon sikiö, hän sanoi melkein kuiskaten.
Melkar näytti luhistuvan sanojensa jälkeen melkein kasaan ja masentui. Rinelda näytti jäykistyvän. Alinea hämmentyi. Worfordin suu loksahti auki. Bryggi vilkaisi Melkaria kulmiaan kohottaen kiinnostuneena. Sarostip oli aivan hämmentynyt. Althon ei tuntunut ymmärtäneen, mitä Melkar oikein sanoi.
Melkar painoi päänsä käsiinsä pöytää vasten.
- Miten se tapahtui? Worford kysyi Melkarilta säälivästi ja taputti tätä selkään yrittäen vaikuttaa isälliseltä ja epäonnistuen surkeasti.
Tarran katseli mutia kuin olettaisi koko jutun olevan huono vitsi. Alinea katsoi säälivästi Melkaria ja Althonia. Tek tuhahti.
Melkar oli hiljaa ja tuntui hyvin masentuneelta.
- Ja sitten syyttelee muita raiskaajiksi, Tek mutisi.
- Kerro meille, niin se helpottaa, Worford kehotti ja taputti Melkaria selkään.
Sitten hän vetäisi kätensä pelästyneenä pois ja pyyhki sitä vimmatusti vaatteisiinsa.
Melkar nousi ylös ja lähti nopeasti ulos peittäen kasvonsa.
- Öh? Tarran mutisi.
- Jos se olikin Melkar, joka Alineaa ahdisteli! Tek huudahti.
Sarostip katseli seinään vihaisena. Alinea katsoi Tekiä hämmentyneenä. Rinelda näytti toipuvan järkytyksestään ja lähti Melkarin perään.
- Niin, se oli varmasti Melkar, Tek innostui.
- Ole hiljaa, Alinea kivahti.
- Hän halusi panna vahingon kiertämään, Tek jatkoi.
- Tek, hiljaa, Sarostip komensi.
- Ja yritti näytellä minua, Tek sanoi vielä innoissaan.
- Sinuna en olisi yhtään innoissaan kun miettii sinun taustaasi, Alinea sanoi viileästi.
Tek tuhahtaa Alinealle. Bryggi mutristeli suutansa. Tarran oli täysin sanaton. Worford pudisti päätään järkyttyneenä.
- Melkar se yritti toisia syytellä, Tek sanoi hiukan vahingoniloisesti.
Tarran näytti täysin unohtavan Melkarin ja kysyi Alinealta:
- Mitä erikoista Tekin taustassa sitten on?
- Bryggi, tulisitko tuohon pihalle, Sarostip sanoi ja nousi pöydästä.
- En yhtään ihmettele, ettei Rinelda oikein enää pidä Melkarista, Worford sanoi.
- Joo, Bryggi sanoi ja nousi ylös laiskasti.
Sarostip lähti ulos. Bryggi seurasi laiskasti jalkojaan nostellen.
Alinea keräsi loputkin astiat pois.
- Ei olisi uskonut, Worford huokasi.
- Alinea? Tarran sanoi.
- Niin? Alinea vastasi.
- Mitä Tekille on sitten aiemmin käynyt? Tarran kysyi.
- Ne tappoivat isäni, Tek ilmoitti Tarranille.
Alinea hymähti ja sanoi:
- Ja se oli oikein.
Alinea hämmästyi hieman omia sanojaan.
- Ketkä? Tarran Ja miten se liittyy Melkarin ja Alinean raiskaamiseen?
- Ilkeä kansani, Tek sanoi.
Alinea hämmentyi Tarranin puheita.
- Minun isä oli aina kiltti minulle, Tek jatkoi. Ja sitten he tappoivat hänet ja minä lähdin pois.
- Isäsi hakkasi sinua ja käytti sinua hyväkseen, Alinea totesi Tekille.
- Vain jos minä olin tuhma, Tek sanoi.
Alinea hymähti.
- Käytti hyväkseen? Tarran ällisteli. Toivottavasti ymmärsin väärin...
- En usko, Alinea vastasi.
- Minun isä oli suuri sotilas, Tek sanoi ylpeänä. Hän ei kumartanut hänenkään sontavarpaisen talonpojan edessä. Hän oli uskollinen vain kreivilleen ja papeilleen.
- Hän ja Tek...Uhh. Minusta tuntuu että lähden kävelemään, Tarran sanoi.
Hän nousi ylös ja harppoi ulos. Tek tuhahti.
- Miksi kaikki ovat niin hulluja tänään? hän kysyi Alinealta.
Alinea huokaisi ja vastasi:
- Aloimme puhumaan kerrankin asioista.
- Sinunkin pitää pyytää minulta anteeksi, Tek sanoi.
- Miksi? Alinea kysyi.
- Kun syytit minua väärin, Tek vastasi.
- Aah. No anteeksi, Alinea sanoi.
- Melkar uhkasi jo tappaa minut! Tek sanoi tuohtuneena.
- Mitä! Alinea huudahti.
- Niin, Tek sanoi. Hän sanoi, että tappaisi minut, jos olisin vanhempi. Mutta minä puolustauduin keihäälläni. Hän aikoi tappaa minut kirveellä.
- Althon, sinun varmaan kannattaisi mennä nukkumaan, Alinea sanoi. Kuten meidän muidenkin.
Althon nousi kuuliaisesti ja lähti takahuoneeseen. Alinea meni katsomaan takahuoneeseen, että Althon pääsisi nukkumaan. Tek seurasi Alineaa ja sanoi:
- Althon saa tulla huomenna paimentamaan lampaita minun kanssani.
- Keskustelen siitä Sarostipin kanssa, Alinea sanoi ja palasi sitten takaisin tuvan puolelle.
Tek seurasi Alineaa. Althon oli mennyt kiltisti nukkumaan.
Worford istui tuvassa ja päivitteli Melkarin paljastusta säälittelevällä äänellä. Hänen suupielensä olivat vieläkin valkoiset.
Alinea otti paidan pois päästä ja alkoi harjata hiuksiaan. Tek istui katselemaan Alineaa.
- Minä ehkä tapan huomenna sen pimeyden olennon, Tek sanoi.
- Ehkä parempi vain jos et yritä tehdä mitään uhkarohkeaa, Alinea varoitti. Oletko nähnyt sitä isoa miestä lähipäivinä?
- En, Tek vastasi. Ei hänkään niin kamalan paha ollut. Hänellä oli hieno miekka. Mutta huomenna minä tapan sen pimeyden olennon, jos se tulee uhkailemaan. Tai jos se tulee yöllä, niin me tapetaan se Sarostipin kanssa.
Alinea huokaisi ja kysyi:
- Missä te olette vahdissa?
- Käytävässä, Tek vastasi. Käytiin me ulkonakin, kun jotakin kolinaa kuului katolta.
- Tänne tupaan pääsee sisälle tuon aukon kautta, Alinea huomautti. Ei teistä paljoa siinä käytävässä ole hyötyä jos ne sieltä tulevat.
- Pitää peittää se, Tek sanoi Alinealle tarmokkaasti.
Samassa Sarostip tuli sisälle Bryggi kannoillaan.
- Minun isän talossa oli oikea savupiippu, Tek lisäsi.
Bryggi näytti vakavalta ja nyökkäsi Alinealle. Alinea katsoi Bryggiä samalla, kun harjasi hiuksiaan Alinea nousi sitten ylös ja meni Bryggin luokse. Bryggi kohottaa kulmiaan ja vilkaisi Sarostipiin.
- Mitä? Alinea kysyi.
Sarostip ihmetteli Alinean yhtäkkistä kommenttia.
- Mitä? Bryggi kysyi Alinealta kohottaen kulmiaan.
- Mitä sinä nyökkäilit? Alinea kysyi.
- Tietää, Bryggi sanoi salaperäisenä ja vilkaisi Sarostipia.
- Mitä tietää? Alinea kysyi.
Sarostip katseli Alineaa ja Bryggiä hämmentyneesti. Alinea lopetti hiusten harjaamisen. Bryggi nyökkäsi Sarostipille.
- Siis mitä minä tiedän? Sarostip kysyi.
Alinea katsoi Sarostipia. Bryggi vilkaisi Alineaan päin merkitsevästi ja nyökkäsi sitten Sarostipille.
- Bryggi, osaat olla välillä aika kummallinen, Alinea totesi.
Bryggi virnisti Alinealle ja nyökkäsi Sarostipille miestenkeskiseen tyyliin.
- Eli sinulla ei ollut mitään asiaa? Alinea kysyi.
Bryggi katsahti Sarostipiin kysyvästi. Alinea katsoi taas Sarostipia.
- Siis mitä sinä nyt oikein höpiset? Sarostip kysyi ihmeissään Bryggiltä.
- Sanoo pois, Bryggi kehotti Sarostipia vakavana.
- Minkä asian? Sarostip kysyi.
- No jos on jotain sanottavaa niin voi sanoa? Alinea ehdotti.
- Sen, Bryggi sanoi merkitsevästi Sarostipille.
- Kun minä en nyt oikein tiedä mistä asiasta Bryggi puhuu, Sarostip kiisti.
- Paras sanoo suora, Bryggi sanoi vakavana Sarostipille. Alinea kestää.
Alinea katsoi suoraan Sarostipia silmiin.
- Riippuu nyt siitä mitä sinä haluat minun kertovan, Sarostip sanoi Bryggille.
Bryggi huokasi ja vilkaisi Alineaa kohauttaen olkapäitään tuskastuneesti.
- No kuiskaa minulle mitä haluat minun sanovan, Sarostip sanoi Bryggille.
- Tietää itse, Bryggi sanoi kyllästyneesti.
- No, kakista nyt ulos, Alinea kehotti Sarostipia. Tänään on jo kaikenlaista selvinnyt. Kuitenkin tiedät mitä hän tarkoittaa.
- Ei vetkuttele, Bryggi patisti Sarostipia.
tarran asteli sisään katsellen varautuneesti muita.
- Kun minä en tiedä mitä sinä haluat minun sanovan, Sarostip vaahtosi Bryggille.
Bryggi katsoi Sarostipia ja pudisti päätään huokaisten. Hän vilkaisi Tarraniin ja sanoi Sarostipia osoittaen:
- Hän vaikea sanoo.
- Tarkoitatko jotain niistä asioista joista äsken puhuttiin? Sarostip kysyi.
Bryggi nyökkäsi kuin itsestäänselvyyden sanoen.
- Tuskin hän nyt viikonvanhoja juttuja haluaa nyt kertoa, Alinea totesi.
Bryggi nyökkäsi ja loi Alineaan kiitollisen katseen.
- Tarkoitatko sitä Asgrim-juttua? Sarostip kysyi.
Bryggi huokasi taas ja luo Alineaan tuskastuneen katseen.
- Mitä Asgrimistä? Alinea kysyi.
Alinea katseli Bryggiä ja Sarostipia vuorotellen. Bryggi katsoi Sarostipia patistavasti.
- Kun Bryggi puhuu jotain siitä että oli katsomassa puussa silloin kun sinä Asgrim, Sarostip sanoi keskeyttäen lauseensa.
Alinea punastui hieman ja kysyi:
- Niin?
- Ja Alinea tietää kyllä että minä tiedän siitä Alinean ja Asgrimin jutusta, Sarostip sanoi Bryggille.
Alinea katsoi hieman hämmentyneenä molempia.
- Alinean ja Asgrimin jutusta? Tarran kysyi.
Bryggi huokasi.
- Kun en nyt yhtään tiedä mistä Bryggi puhuu, Sarostip selitti Alinealle.
- Ei kerro taas, Bryggi sanoi Alinealle ja viittasi Sarostipiin.
Alinea huokasi.
- Vaikea sanoa tunne, Bryggi totesi ja vilkaisi merkitsevästi Sarostipia.
Alinea katsoi taas Sarostipia, joka kysyi hiljaa jotain Bryggiltä.
Bryggi pudisti Sarostipin kuiskaamille sanoille päätään.
Samassa Melkar tuli Rineldan kanssa tupaan allapäin, mutta ei sentään niin masentuneena kuin aikaisemmin. Rinelda näytti itkeneen, mutta vaikuttaa nyt rauhallisemmalta.
- Tunteet, Bryggi kuiskasi kuuluvasti Sarostipille ja vilkaisi Alineaan päin.
Tarran nojasi seinään ja katseli melkein pelokkaasti muita.
- Tunteet? Sarostip kummasteli.
Melkar meni laverilleen makaamaan. Rinelda suuteli Melkaria hellästi ja meni sitten takahuoneeseen.
- Äh, ota tuosta nyt selvää, Sarostip sanoi tympääntyneenä ja meni penkille istumaan.
Bryggi huokasi ja meni Alinean luokse kuiskimaan jotakin.
- Miten me vartioidaan tänään? Tek kysyi tärkeänä.
Alinea mietti asiaa hetken ja nyökkäsi sitten Bryggille. Worford sanoi Melkarille jotakin säälittelevää ja lohdullista ja meni sitten takahuoneeseen.
Alinea kuiskasi Bryggille jotain. Bryggi nyökkäsi hiukan helpottuneesti. Sitten hän meni penkille ja kävi siihen makaamaan.
- Sarostip? Tek kysyi.
- Melkar ei ilmeisesti vartioi tänään, vai? Sarostip kysyi.
- Ei niin, Tek sanoi. Minä voin ottaa hänen vartiovuoronsa.
Melkar käänsi vain kylkensä toisille ja peitti itsensä huopaan.
- Minä vartioin kyllä sinun kanssasi, Sarostip sanoi Tekille. Voisikohan se Gresios vartioida? hän tuumasi ääneen.
- Minä voin kyllä vahtia yksinkin, Tek sanoi. Vieraaseen emme voi luottaa. Minun isä sanoi aina niin. Minä otan ensimmäisen vartiovuoron, Tek päätti.
Alinea huokaisi.
- Alinea? Sarostip sanoi.
- Niin? Alinea sanoi kysyvästi.
- Mitä se Bryggi sanoi? Sarostip kysyi.
- Ei mitään mitä en olisi jo etukäteen osannut tuosta hyvin epäselvästä keskustelusta päätellä, Alinea vastasi.
Bryggi nyökkäsi unisesti ja sulki silmänsä.
- Eli? Sarostip kysyi.
Alinea huokaisi jälleen. Sitten hän sanoi yrittäen matkia Bryggiä:
- Ei kerro tunteet. Ei sano tunteet.
Alinea istahti penkille.
- No en kyllä tiedä mistä tunteista pitäisi kertoa, Sarostip sanoi.
- Niinpä niin, Alinea totesi.
Tek katsoi vuoron Sarostipia ja vuoroin Alineaa epätietoisena.
- Älä kysy Tek, en itsekkään tiedä mistä Bryggi on höpötellyt, Sarostip sanoi.
- Minä voin ottaa ensimmäisen vartiovuoron, Tarran ehdotti.
Alinea nousi ylös ja meni katsomaan takahuoneeseen oviaukolta. Tek kohauttaa olkapäitään ja sanoi:
- Minä otan sitten ensimmäisen vartiointivuoron. Te muut voitte mennä nukkumaan.
- Herätä minut sitten jos jotain tulee ja pysy sisällä, Sarostip sanoi Tekille.
- Joo, Tek vakuutti.
Hän tiukensi otetta keihäästään.
Alinea kävi hakemassa huopansa ja meni takahuoneeseen. Myös Sarostip lähti takahuoneeseen. Tek asteli ylpeänä käytävään vartioon.

Riskimaa, osa 29.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja