Riskimaa, osa 27

- Minä olen siis Sarostip, tämän tilan isäntä, Sarostip sanoi pikaisesti Tarranille. Etsimme pientä poikaa nimeltä Tek.
Tarran nyökkäsi.
- Tek! Sarostip huuteli hieman hätääntyneenä.
Mitään vastausta ei kuulunut.
Sarostip lähti hölkäten metsän reunaan huutelemaan. Tarran seurasi ripein askelin. Kaksikko lähti etsimään Tekiä metsään.
Jonkin ajan päästä Sarostipin ja Tarranin korviin kantoi lampaiden määkynää. Sarostip lähti hölkäten määkynän suuntaan.
- Tek! hän huusi.
Kaksikko saapui sitten lampaiden luokse, jotka näyttivät olevan aivan rauhassa siellä. Tekiä sen sijaan ei näkynyt. Ilta oli jo hämärtymässä.
Sarostip katseli hätääntyneenä ja nopeasti hengittäen ympärilleen.
- Tek! hän huusi taas.
Tarran seisoskeli paikallaan melko rauhallisena.
- Täällä! kuului samassa vastaus jostakin kauempaa.
Sarostip lähti äänen suuntaan. Tarran seurasi. He löysivät pian Tekin keihäänsä kanssa kumartuneena tarkastelemaan maata kohtuullisen matkan päässä lampaista. Sarostip asteli nopeasti Tekin luokse. Tek nousi ulos ja vilkaisi Sarostipia hieman hajamielisesti.
- Mitä sinä teet täällä vielä näin myöhään? Sarostip kysyi huokaisten helpotuksesta.
- Minun kimppuuni hyökättiin, Tek sanoi mietteliäänä.
- Hyökättiin? Sarostip hämmästyi.
- Kuka? Tarran kysyi.
- En tiedä, kuka se oli, Tek sanoi otsaansa rypistäen. Mutta ajoin sen pois ja lähdin seuraamaan sen jälkiä, mutta ne katosivat. Koetin löytää ne, jotta pääsisin sen piilopaikalle.
- Sen? Tarran kysyi.
- Sen, joka hyökkäsi kimppuuni, Tek sanoi ja kumartui taas katselemaan maata.
- Lähdetään tästä nyt takaisin tilalle, Sarostip sanoi Tekille.
- Mikä se oli? Tarran kysyi.
- Ehdimme jahdata sitä myöhemminkin, Sarostip sanoi ja otti kiinni Tekin olkapäästä.
- En yhtään tiedä, Tek sanoi harmissaan. Se käyttää pahaa pimeyttä suojanaan. Se on varmasti joku paha pimeyden olento.
Tek nousi ulos suutaan mutristaen ja lähti lampaiden suuntaan luotuaan vielä katseen taakse. Sarostip asteli Tekin perässä. Tek kokosi lampaita kokoon aika tottumattomasti ja keihäällään niitä paimentaen. Hetken katseltuaan Tarran alkoi auttaa Tekiä ja Sarostip auttoi myös. Seurue sai lampaat sitten kulkemaan tilan suuntaan, vaikka se sujuikin kohtuullisen hitaasti.
- Mitä me tehdään tänä yönä? Tek kysyi matkalla.
- Kuinka niin? Sarostip kysyi.
- No kun broot ja se pimeyden otus käyvät häikäilemättömimmiksi, Tek sanoi. Ne voi koettaa tulla vaikka sisään.
- No sinä voit nukkua. Minä ja Tarran voidaan vaikka vahtia, Sarostip sanoi katsoen kysyvästi Tarrania.
Tarran nyökkäsi ja kysyi:
- Onko teillä paljonkin vaivaa broista?
- Minäkin haluan vartioida, Tek protestoi.
- Viime yönä ne kävivät Melkarin kimppuun ja muutamina öinä eläintentiloilla oli käyty ja lampaita oli sidottu, Sarostip selitti Tarranille.
- Haluan oman vartiovuoron, Tek vaati.
- Miksi broot sitoisivat lampaita? Tarran ihmetteli.
- Että voisivat hoidella lampaat ilman että lampaat vastustelisivat, Sarostip sanoi Tarranille. Voimme herättää sinut jos tarvitsemme apua, hän huomautti Tekille.
- No kai te tapoitte ne lampaat? Tarran kysyi.
- Emme tappaneet koska Melkar sanoi että niille ei kuitenkaan ollut tehty mitään, Sarostip vastasi.
- Melkar ei tiedä mitään, Tek tuhahti.
- Melkar? Tarran kysyi.
- Se vanha mies, Tek selitti.
- No, teidän lampaanne, minusta ne kannattaisi silti tappaa, Tarran sanoi.
Seurue sai sitten tilan jo näkyviin. Sarostip asteli tilaa kohti.
- Olitko sinä siis orlanthi mutta käännyit lunareihin? hän kysyi Tarranilta.
Tarran nyökkäsi.
- Miksi ihmeessä teit sen? Sarostip kysyi.
- En todellakaan haluaisi puhua siitä, Tarran vastasi välttelevästi.
- Selvä, Sarostip sanoi Tarranille.
Seurue sai ohjattua lampaat eläintiloihin. Muut eläimet näyttivät olevan paikoillaan. Sitten seurue meni tupaan.

Tuvassa
Sarostip, Tarran ja Tek saapuivat tupaan, Tek keihästään kantaen. Melkar makasi seinustalla olevalla penkillä silmät kiinni.
- Joko nyt saa ruokaa? Tarran kysyi.
Alinea laittoi harjan pois ja meni laittamaan ruokaa valmiiksi jo lautasille. Tek istuutui pöytään. Alinea laittoi kaikille jonkin verran ruokaa lautasiin ja laittoi ne pöydälle. Sarostip meni syömään, mutta Tarran melkeinpä ryntäsi ruokapöytään.
- Tänään oli taas jännä päivä, Tek sanoi ja alkoi syödä.
- Jos haluatte lisää, niin sanokaa nyt, niin alan tekemään sitä, Alinea sanoi.
- Joku koetti taas kimppuuni, Tek sanoi hilpeästi.
Alinea kysyi pelokkaana:
- Niinkö? Mikä se oli?
- En tiedä, Tek sanoi. Se oli joku pimeyden olento.
- Ettet vaan keksi? Sarostip kysyi Tekiltä.
- Sinun pitäisi tulla aikaisemmin takaisin lampaiden kanssa, Alinea sanoi.
- En varmasti, Tek sanoi Sarostipille loukkaantuneella äänellä. Olisin tullut aikaisemmin, mutta koetin jäljittää sitä hyökkääjää, hän selitti Alinealle.
- Ei sinun pidä lähteä hankaluuksia jäljittämään, Alinea vastasi.
- Meidän soturien pitää suojella teitä naisia ja lapsia, Tek sanoi ylpeästi. Ei me voida antaa hirviöiden kuljeskella täällä vapaina.
Tarran ahmi ruokaansa puhumatta mitään.
- No parempi olla sitten suojelemassa täällä tilalla missä me olemme, Alinea totesi.
- Tek, muista että olet itsekin vielä lapsi, Sarostip sanoi Tekille.
- Enkä ole! Tek kivahtaa. Sitä paitsi se otus voisi tehdä pahaa lampailla, vaikka syödä ne, jos en etsi sitä.
Tek nousi ylös syötyään.
- Antaa olla, Sarostip sanoi ja söi ruokansa loppuun.
- Parempi on kun et jahtaa kaikenlaisia otuksia, Alinea sanoi Tekille.
Bryggi näytti nukahtaneen penkille.
- Me pidetään tänä yönä vartiota, Tek sanoi.
Tarran sai ruokansa syötyä mutta jäi paikalleen istuskelemaan. Alinea keräsi Tarranin astiat pois.
- Ai niin! Tek huudahti läppäisten otsaansa. Siellä metsässä kävi joku vanha nainen, metsänoita sanoi olevansa. Hän sanoi tulevansa vierailemaan meidän tilalla joskus.
- Niinkö? Alinea kysyi.
- Joo, Tek sanoi. Se kuulosti ihan kiltiltä noidalta.
- Missä muka? Alinea kysyi.
- Metsässä, Tek vastasi. Lampaiden luona.
- Miltä hän näytti? Sarostip kysyi.
- No, sellainen pieni ja käppänä eukko, Tek sanoi. Sillä oli joku kaapu päällä. Ja sen ääni oli aika erikoinen ja se puhui vähän huonosti.
Alinea katseli Tekiä huolestuneena ja sanoi:
- Sinun ei parane puhella sellaisten kanssa.
- Miksi ei? Tek kysyi.
- Puhuiko hän niin kuin Bryggi? Sarostip kysyi.
- Ei sitä tiedä minkälaisia loitsuja vielä niskaasi langettaa, Alinea varoitti.
- Joo, vähän silleen, Tek sanoi Sarostipille. Mutta sen ääni oli tosi vanha.
- Kuka on Bryggi? Tarran kysyi.
- Tuo tuolla, Tek sanoi ja osoitti penkillä kuorsaavaa Bryggiä.
- Ahaa, Tarran totesi.
- Bryggi on meidän oma noita, Tek sanoi ylpeänä.
Tarran nyökkäsi eikä ilmeisesti oikein uskonut Tekin väitettä.
- Miten me jaetaan vartiovuorot? Tek kyseli ja huitaisi hiukan keihäällään.
Alinea istui penkille ja alkoi vaivihkaa harjata hiuksiaan.
- Osaatko sinä käyttää tuota keihästä? Tarran kysyi Tekiltä.
- Minä ja Tek voidaan ottaa ensimmäinen, ota sinä toinen, Sarostip sanoi Tarranille.
- Kyllä, Tek vastasi Tarranille. Minä voin vartioida yksinkin, hän sanoi rehvakkaasti Sarostipille. Melkar taitaa olla liian vanha vartioon, Tek lisäsi vielä merkitsevästi.
- Hän vartioi koko viime yön joten antaa hänen levätä nyt, Sarostip päätti.
- Teidän on parasta vartioida pareittain, ettei käy niin kuin Melkarille, Alinea varoitti.
Melkar makasi edelleen silmät kiinni penkillä.
- Mitä Melkarille kävi? Tarran kysyi.
- Kaksi broota kävi hänen kimppuunsa, iskivät hänet tajuttomaksi ja varastivat hänen aseensa, Sarostip kertoi Tarranille. Tarran, onko sinulla muuten aseita? hän tiedusteli.
Tarran poimi jostakin paitansa sisältä hyvin kauniin, jonkinlaisesta luusta tehdyn tikarin. Tek katseli tikaria yllättyneenä.
- Pystytkö puolustautumaan vain jollain tikarilla? Sarostip kysyi.
Alinea katseli tikaria kummeksuen.
- Ehkä, Tarran vastasi.
- Minä voin vartioida Tarranin kanssa, Tek ehdotti. Kun minulla on keihäs.
- Selvä on, Sarostip sanoi Tekille. No hyvä, mutta varo, viimeksi toinen käytti lassoa kuristaakseen Melkarin eli varaudu samaan, hän lisäsi Tarranille.
- Lasson voi leikata poikki, Tarran huomautti.
- Joo, Tek sanoi vakavana ja nyökäten.
- Eli te voitte mennä nukkumaan, minä otan ensimmäisen vuoron, Sarostip sanoi Tarranille ja Tekille.
Alinea keräsi viimeisetkin tiskit pöydältä ja meni sitten takahuoneeseen.
- Joo, Tek sanoi ja lähti takahuoneeseen.
Tarran seurasi Tekiä. Melkar oli vielä penkillä, kuten Bryggikin. Rinelda lähti Althonin kanssa nukkumaan sanomatta mitään. Sarostip jäi tupaan.

Käytävässä
Sarostip meni käytävään eläintentilojen oviaukolle ja katsoi siitä sisälle. Eläimet näyttävät olevan siellä aivan rauhassa.
Sarostip jäi käytävään, mutta kävi kuitenkin aina lisäämässä puita takkaan. Melkar näytti nukkuvan tuvassa penkillä, kuten Bryggikin. Bryggi oli nukkunut useinkin tuvassa, mutta se oli vähän outoa, ettei Melkar nukkunut vaimonsa ja poikansa kanssa.
Erään kerran, kun Sarostip kävi lisäämässä puita, kuului käytävästä olevan kolahdus. Sarostip vetäisi miekkansa ja lähti astelemaan epävakain askelin sinne. Hän kuuli askeleita käytävältä. Sarostip meni kurkkaamaan.
Käytävässä oli hämärää, kun vain tuvasta tuli valoa, mutta Sarostip huomasi, että se oli Asgrim ilman alynxejä. Sarostip astui käytävään kysyen:
- Asgrim, mitä sinä täällä teet keskellä yötä?
- Iltaa, Asgrim sanoi hiukan kangertelevasti.
Sarostip huomasi Asgrimin askelten olevan hiukan horjuvia. Sarostip pisti miekkansa pois. Asgrimillä ei näkynyt aseita.
- Tule tupaan lämmittelemään, Sarostip kehotti.
Asgrim nyökkäsi ja asteli tupaan. Hän näytti ontuvan toista jalkaansa.
- Mikä jalkaasi on käynyt? Sarostip kysyi ja viittoi Asgrimiä istumaan penkille.
- Loukkaantuminen, Asgrim vastasi välttelevästi. Olen väsynyt, hän lisäsi.
- Voit käydä siihen nukkumaan, Sarostip ehdotti. Minä pidän vahtia.
Asgrim nyökkäsi ja lähti takahuoneeseen ontuen. Sarostip meni käytävään vartioimaan. Käytävässä näytti olevan rauhallista ja Asgrim näytti sulkeneen oven perästään.
Sarostip kuuli kohta jotakin rapinaa oven suunnasta. Hän meni ovelle, mutta rahina tuntui lakanneen. Sarostip raotti ovea hiljaa ja katseli pihalle. Mitään ei näkynyt, mutta ulkona oli pimeää ja aika tähdetöntä. Sarostip meni takaisin sisälle ja pisti oven kiinni.
Sarostip kuuli kohta jonkin kolahduksen tuvan puolelta. Hän meni tupaan rivakasti. Bryggiä ei näkynyt, mutta Melkar näytti nukkuvan.
Sarostip meni katsomaan perempään huoneeseen katsoakseen, oliko Bryggi siellä. Hän ei nähnyt pimeässä, mutta kuuli sieltä huohotusta, jonka syyn saattoi hyvin arvata. Sarostip sulki sitten oven ja meni takaisin tupaan.
Tuvassa Melkar nukkui vieläkin rauhallisesti. Sarostip katseli vähän aikaa aukkoa katossa. Sitten hän meni takaisin käytävään vahtimaan ja odotti vahtivuoron vaihtamista.
Sarostip kuuli jossakin vaiheessa askelia tuvan suunnasta. Hän meni tupaan katsomaan. Se oli Asgrim ja hän tuli juuri käytävään.
- Minun täytyy lähteä, Asgrim sanoi ja lähti ontumaan ovea kohti.
- No, jos sinä haluat, Sarostip sanoi.
Asgrim meni ovelle ja lähti pois.
Sarostipin vartiovuoro kului loppuun ilman mitään erikoisempia tapahtumia. Sitten oli aika laittaa seuraavat vartioon. Sarostipin olo oli jo aika uninen ja hän meni perempään huoneeseen.
Toiset kuuluivat nukkuvan. Huohotustakaan ei enää kuulunut. Sarostip meni sinne ja herätteli Tarrania.
- Sinun vuorosi, Sarostip sanoi unisena ja haukotellen.
- Uhh? Tarran mumisi.
Hän hieroi silmiään ja haukotteli.
- Tekiä ei tarvitse herättää, Sarostip kuiskasi Tarranille.
Tarran nyökkäsi, venytteli ja nousi sitten hitaasti seisomaan silmät vain puoliksi auki. Sarostip kävi itse nukkumaan. Tarran laahusti ovesta ulos.

Tarran vartiossa
Tarran asteli hitaasti ulko-ovelle ja jäi istumaan ulos oven viereen. Ulkona oli aika tähdetöntä, muttei mitenkään kylmää.
Tarran oli vartioinut jonkin aikaa, kun hän kuuli jonkinlaista rapinaa jostakin varaston suunnasta. Tarran nousi varovasti ylös ja hiipi sinne. Hän kuuli hiipiessään jonkin naksahduksen toisesta varastorakennuksesta ja pääsi sen luokse.
Tarran avasi oven. Oven takana oli pimeää, mutta Tarran kuuli rapinaa, joka tuli sisältä.
- Onko täällä joku? Tarran kysyi.
Hän kuuli omituisen örähdyksen jostakin pimeästä ja sitten Tarran kuuli laahustavia askeleita, jotka lähestyivät oviaukkoa. Tarran vetäytyi hiukan taaksepäin niin, että hänen kimppuunsa käytäessä oli tultava ulos valoon. Tarran nykäisi myös tikarinsa Yön käteensä.
Ovesta laahustaa ulos joku mies, joka käveli kömpelösti ja hitaasti. Mies oli kohtuullisen vahvalta vaikuttava, mutta pimeässä Tarran ei erottanut paljonkaan.
- Kuka olet? Tarran kysyi.
Mies örähti jotakin ja lähti laahustamaan Tarrania kohti hitaasti.
- Vastaa! Tarran huudahti.
Mies kohotti kätensä kuin aikoakseen tarttua Tarraniin. Tämä astui pari askelta taaksepäin ja huusi:
- Sarostip!
Mies näytti luopuvan aikeistaan käydä Tarranin kimppuun ja lähti laahustamaan metsään päin. Ketään ei kuulunut paikalle.
Tarran yritti pysäyttää miehen nappaamalla kiinni olkapäästä. Mies käännähti örähtäen ja huitaisi Tarrania nyrkillä. Tarran kuitenkin kumartui helposti iskun ali.
Mies ärähti ja kääntyi laahustamaan pois. Tarran syöksähti miehen perään, mutta huitaisi tikarillaan hudin. Mies ärähti ja otti kömpelösti jotakin kilisevää vyöltään. Se oli ilmeisesti jonkinlainen kettinki.
Tarran kävi tikarina kanssa miehen kimppuun, mutta huitaisi taas ohi. Nyt mies paukautti ketjulla Tarrania, joka kuitenkin astui nopeasti sivuun ja pisti tikarillaan uudestaan. Mies iski ketjullaan torjuen tikarin. Ketju ei silti tarttunut kiinni tikariin. Sen sijaan mies örähti ja huitaisi ketjullaan, mutta ohi.
Tarran harppasi taaksepäin ja loitsi Terävyyttä. Mies huitaisi ketjullaan, muttei taaskaan osunut. Pimeyden hämäämänä myös Tarran huitaisi ohi.
Mies piiskaisi ketjullaan ja osui. Ketju kietoutui Tarranin vasemman jalan ympärille iskien pronssisella voimallaan kipeästi ja jääden vielä jalan ympärille kiinni. Tarran kaatui maahan. Mies kiskaisi ketjun irti ja lähti laahustamaan metsään katsomatta enää taakseen.
Tarran kirosi ja lähti raahautumaan sisään. Hänen jalassaan tuntui kipua ja siitä valui verta.
Tarran sai raahauduttua ovelle, joka näytti olevan auki. Hän raahautui sisään ja takahuoneeseen ja kiroili. Tuvassa nukkuva Melkar heräsi Tarranin sadatteluun.
Melkar liikahteli hieman penkillä ja oli ilmeisesti herännyt.
- Auta nyt saatana! Tarran karjui ja raahautui penkin luo.
Melkar nousi istumaan ja hieroi unisena silmiään.
- Tuolla ulkona on jokin olento, Tarran sanoi.
- Mikä? Melkar kysyi noustessaan seisomaan ja katsoi, miksi Tarran raahautui.
Tarranin jalassa oli haava, josta valui verta. Melkar polvistui Tarranin viereen ja tutki jalkaa.
- Jokin, Tarran vastasi. Mistä minä tietäisin.
Melkar alkoi pian lausua taikasanoja. Hän ei saanut mitään aikaan unisena, mutta ryhtyi uudestaan loitsimaan. Nyt Melkar onnistui loitsussaan ja kosketti Tarranin haavaa umpeuttaen sitä.
Tarran nousi pystyyn ja lähti nilkuttamaan perempään huoneeseen. Melkar tuhahti.
Tarran huusi peremmässä huoneessa:
- Sarostip!
Melkar meni takaisin penkille makuulle.
Sarostip tuli väsyneenä miekkansa kanssa tupaan.
- Mitä nyt? hän kysyi väsyneenä ja silmät melkein kiinni.
- Ulkona on jonkin olento, Tarran ilmoitti. Tule, hän lisäsi ja lähti nilkuttamaan ulos.
Sarostip lähti perään.

Ulkona
Ulkona oli varsin pimeää. Ilmeisesti oli aamuyö meneillään.
- Se meni metsään, Tarran selitti.
Hän lähti kulkemaan mahdollisimman nopeasti eteenpäin.
- Onko sinulla valoa? Tarran kysyi.
- Ei ole, Sarostip vastasi.
- Hae sisältä nopeasti jotakin, Tarran kehotti.
Siellä ei näkynyt mitään, minne Tarran meni. Sarostip lähti sisälle.

Tuvassa
Sarostip saapui tupaan. Alinea oli juuri kävelemässä tuvassa ja pelästyi hieman Sarostipia.
- Alinea onko täällä jotain soihtuja tai muita? Sarostip kysyi Alinealta.
Alinea tuntui olevan hieman väsynyt ja koetti, miettiä vastausta äkilliseen kysymykseen.
- Ei ainakaan minun mielestä, Alinea totesi sitten. Päreitä tosin on, mutta mihin soihtua tarvitsette?
- Lähdetään jahtaamaan jotain olentoa jonka Tarran näki, Sarostip vastasi.
- No ei täällä taida olla mitään pärettä ihmeellisempää, Alinea totesi.
Sarostip yritti etsiä jotain, mistä voisi tehdä soihdun pitäen silmiään pakottaen auki. Alinea katseli Sarostipia tämän touhutessa. Tek tuli perähuoneen puolelta silmiään hieroen, mutta keihäs kädessään.
- Joko se on meidän vartiovuoro? Tek kysyi haukutellen.
Samassa Tarran laahusti sisään ja hoputti:
- Vauhtia.
- Se alkoi jo vähän aikaa sitten mutta en saanut sinua hereille, Sarostip sanoi Tekille. Ei täällä ole mitään, hän ilmoitti Tarranille.
Alinea katsoi sisään tullutta Tarran väsyneenä.
- Tule, Tarran kehotti Sarostipia.
- Onko tämä nyt varmasti järkevää? Alinea epäili.
- On! Tarran huudahti.
Alinea hätkähti hieman huudosta.
- Minne mennään? Tek kysyi haukotellen.
Sarostip lähti Tarranin perään väsyneenä. Tek lähti myös hieroen silmiään. Tarran kulki edellä ulos.
Seurue pääsi ulos.
- Mitä nyt oikein tehdään? Tek kysyi.
Tarran suuntasi taas metsään ja Sarostip lähti Tarranin perään.
- Kertokaa minullekin! Tek valitti ja seurasi perässä.
- Tarran näki jonkun olennon, Sarostip selitti väsyneenä.
Metsän suunnassa oli sielläkin pimeää eikä mitään erityistä näkynyt.
- Se on varmaan se pimeyden olento, Tek sanoi.
Tarran lähti astelemaan metsään. Sarostip seurasi. Tek seurasi myös keihäänsä kanssa valppaana.
Seurue kulki jonkin aikaa, mutta mitään ei löytynyt. He kuulivat pöllöjen huhuilua. Tarran jatkoi etsimistä vielä jonkin aikaa. Sarostip etsi myös.
Varttitunnin aikana seurue ei löytänyt mitään, mikä ei ollut ihmekään, koska oli aivan pimeää. Hyvä, että he edes toisensa erottivat tummina hahmoina pimeässä metsässä.
- Palataan tilalle, Sarostip sanoi muille.
- Joo, Tek suostui. Jos se oli vain harhautus, hän sanoi huolestuneena.
Tarran ei vastannut mitään vaan lähti laahustamaan tilalle.
- Kun Alinea ja muut ovat nyt ilman suojaa, Tek sanoi.
Seurue saapui pian talon luokse. Sarostip meni takaisin nukkumaan perempään huoneeseen.
- Jäänkö minä vartioon? Tek kysyi.
- Jos sinä haluat, Sarostip vastasi. Mutta pysy sisällä talossa.
- Joo, Tek sanoi yrittäen näyttää vakavalta.
Tek jäi tupaan ja istui sinne keihäänsä kanssa. Tarran istahti penkille.
Tek oli hiljaa ja haukotteli. Tarran huomasi hetken päästä hänen nukahtaneen penkille. Tarran itse asteli ulos ja jäi oven luo istuskelemaan. Loppuyö sujui ongelmitta.

Alinean aamu
Alinea heräsi joskus aamulla aika pirteänä. Hän nousi ylös ja katsoi nukkujia. Sarostip oli nukkumassa, Tek ei. Lisäksi Sarostipin laverin luona näkyivät lojuvan kilpi ja kirves, jotka oli siihen huolimattomasti nakattu.
Alinea käveli varovasti tuvan puolelle. Tuvassa näkyi Tek, joka oli ilmeisesti nukahtanut siihen penkille keihäänsä kanssa. Melkaria ei näkynyt.
Alinea meni tekemään aamupuuroa. Hän koetti tehdä ruokaa hieman hiljempaa, ettei Tek heräisi.
Rinelda tuli pian Althonin kanssa tupaan ja toivotti:
- Huomenta.
- Huomenta, Alinea vastasi.
Samassa Tarran saapui tupaan. Tek nukkui vieläkin penkillä.
Alinea keitteli puuroa. Tek havahtui juuri ja avasi silmänsä. Alinea sanoi hieman varautuneesti:
- Huomenta.
Tek haukotteli ja sanoi:
- Yöllä ei tapahtunut mitään. Tietysti minun vartiovuorollani.
- Huomenta, Tarran vastasi Alinealle.
Melkar tuli puhtaana ja parta siistinä sisälle.
- Melkar jäi paljosta paitsi, Tek sanoi. Kun me jahdattiin metsässä jotain olentoa.
Melkar meni istumaan pöytään. Reinier ilmestyi takahuoneesta ja käveli suoraan pöytään sanoen:
- Ruokaa.
- Vai niin, Melkar sanoi Tekille eikä ollut kovin kiinnostunut.
- Se ei uskaltanut tulla, kun minä olin vartiossa, Tek kerskaili.
Puuro oli kohta valmista. Rinelda tarjoili sitä ja Alinea auttoi. Melkar alkoi syödä saatuaan puuronsa. Bryggikin ilmestyi takahuoneesta Worfordin kanssa. He asettuvat pöytään. Sarostipia ei kuulunut.
Melkar söi puuroaan nopeasti.
- Jos se otus yrittää vielä kimppuuni, niin seivästän sen keihääseeni! Tek uhosi.
Alinea aloitti itsekin syömisen. Rineldakin söi. Althon syö aivan omatoimisesti.
- Niin mikä teidän kimppuun oikein tuli? Alinea kysyi.
Tek katsoi Tarrania.
- En tiedä, Tarran sanoi. Jokin mies se kai oli. Sillä oli ketju ja se vain örisi.
- Olet Tek muuten kuin Elmal, Melkar sanoi ruokailunsa lomasta.
- Häh? Tek kysyi ihmeissään Melkarilta.
- Ketju? Oliko se iso mies? Alinea kysyi.
Melkar nyökkäsi Tekille.
- Kyllä, Tarran sanoi syömisen lomasta.
Alinea mietti. Hän pudisti sitten päätään ja alkoi jatkaa syömistään.
- Se oli joku pimeyden olento, Tek sanoi ja söi puuroaan.
Bryggi livahti santsaamaan puuroa.
- Elmal on mahtava mies Tuliheimosta. Tajutessaan Tuliheimon ja Yelmin vääryydet sekä julmuudet, hän tajusi lähteä pois sieltä. Hän on itse Aurinko ja suojelee keihäänsä kanssa kansaamme, Melkar sanoi ja nousi syötyään pöydästä.
Tek näytti hämmentyneeltä ja tuntui miettivän otsa rypyssä Melkarin sanoja. Alinea katsoi Melkaria kummastellen. Tämä lähti eläintentiloille.
Bryggi kaapi puurot lautaselleen ja tuli syömään. Alinea jatkoi syömistään entistä hämmentyneempänä. Tarran meni hakemaan lisää puuroa.
Muut saivat pian syötyä. Bryggi sen sijaan vielä popsi. Rinelda nousi ja otti likaisia astioita pois. Myös Alinea alkoi kerätä tiskejä pöydältä. Tarran murahti ja lähti kävelemään ulos jättäen lautasen kuitenkin pöydälle. Tek nousi ylös mietteliäänä ja katosi käytävän suuntaan.

Pellolla
Ulkona näkyi Melkar olevan jo pellolla härän kanssa. Tarran suuntasi auttamaan Melkaria.
Melkar aurasi härkänsä avustuksella peltoa. Tarran asteli pellolle töihin. Melkar kysyi Tarranilta työn lomasta:
- Niin mistä olet kotoisin?
- Tarshista, Tarran vastasi epämääräisesti ja suuntasi hakemaan kuokkia varastosta.
Reinier ilmestyi ulos vihellellen. Melkar jatkoi töitään hiljaisena. Pian Alinea ja Rinelda menivät astioiden kanssa joelle päin.
Tarran palasi takaisin kuokan kanssa:
- Se olento on katkaissut tuolta kuokkia.
- Tee uusia, Melkar sanoi auratessaan.
Reinier haki ehjän kuokan, kääri hihansa ja alkoi hommiin.
- Joku muu osaa varmaankin paremmin, Tarran arveli.
Melkar tuhahti ja jatkoi auraamista. Tarran paiski ahkerasti töitä. Reinier vihelteli siinä työn lomassa.
Aamupäivän aikaan pohjoisen suunnasta ilmestyi tilalla ollut vieras soturi. Hänellä oli komea aseistus, joka kiilteli auringon paisteessa.
Melkar lopetti auraamisen ja lähti miestä kohti. Tarran jatkoi töitä. Melkar nyökkäsi miehelle tullessaan tämän luo ja sanoi tälle jotain.
Vieras mies nyökkäsi ja otti jotakin selästään. Se näytti olevan kuollut alynx.
Melkar hätkähti ja kivahti jotain.
Mies ei vastannut Melkarille mitään vaan otti veitsensä ja viilsi ruumista taitavasti pellon vierellä.
Mies ei vastannut vieläkään mitään Melkarille, jatkoi vain hommaansa eli alynxin nylkemistä. Melkar tuli takaisin pellolle ja jatkoi auraamista.
Alinea näytti menneen kasvimaalle hommiin.
Sarostip tuli ärtyisän näköisenä pellolle paiskimaan töitä. Sarostip katseli pellonlaidalla olevan Gresioksen puuhia hetken ja aloitti sen jälkeen töiden paiskimisen raivokkaasti. Alinea ja Rinelda näyttivät olevan kasvimaalla töissä.
Puheletteko mitään työn lomassa?
- Se Asgrim kävi viime yönä, Sarostip kertoi muille.
- Asgrim? Tarran sanoi kysyvästi.
- Tuo alynxi kuului hänelle, Sarostip sanoi Tarranille viitaten Gresioksen nylkemään alynxiin.
- Ahaa, Tarran totesi.
Jossakin vaiheessa Gresios oli saanut työnsä tehtyä. Hän otti nahan mukaansa ja jätti kaikki muut roinat siihen pellon laitaan. Gresios näytti menevän joelle päin.
Aurinko porotti aika kuumana taivaalta. Gresios palasi kohta joelta ja meni sisälle taloon.
Iltapäivä alkoi viimein kääntyä iltaan päin. Pellolla olijat olivat saaneet töitä hyvin tehtyä, vaikkakin kuumuus oli vähän uuvuttavaa ja taukoja piti pitää. Tek näkyi palaavan lampaiden kanssa ja hänen seurassaan oli joku pieni ja kaapuun pukeutunut henkilö. Tek heilautti kättään ja paimensi lampaat sisälle.
Melkar jatkoi töitä vielä jonkin aikaa ja otti sitten auran pois härästä kiinni. Hän talutti härän eläintenpuolelle sitten. Sarostip lopetti samaan aikaan työnteon kuin Melkarkin ja vei kuokkansa pois. Tarran lopetti töiden tekemisen viimeisenä.
Sarostip lähti pesulle. Melkar palasi pian sisältä ja meni hänkin joelle.

Joella
Melkar pesi taas itsensä ja siisti jälleen partansa sekä hiuksensa. Tarran käväisi työt lopetettuaan pesulla pikaisesti ja suuntasi sitten sisälle. Alinea näkyi olevan kasvimaan laidassa kaapuhenkilön kanssa. Reinierkin kävi pesulla. Melkar näytti varsin hienolta, kun oli siistinyt partansa ja hiuksensa pesun lisäksi.
- Sarostip. Onko sinulla keihästä? Melkar kysyi Sarostipilta.
- Ei ole, Sarostip vastasi.
Hän ei ollut enää niin ärtyneellä tuulella kuin oli ollut aamulla ja päivällä.
- En voi ottaa osaa vartioon sitten, Melkar sanoi noustessaan ja lähti talon suuntaan.
- Melkar, Sarostip sanoi.
Tarran suuntasi kasvimaalle. Alinea ja kaapuhenkilö näyttivät vieläkin keskustelevan siinä kasvimaan luona.
Melkar katsoi olkansa yli Sarostipia ja pysähtyi.
- Löysin viime yönä pedistäni kirveen ja pienen kilven, Sarostip ilmoitti ja lähti kasvimaalle päin.
- Näyttäisitkö minulle ne nyt? Melkar kysyi.
Sarostip käänsi kulkusuuntansa talolle ja Melkar seurasi. Tarran sen sijaan istahti maahan vähän matkan päähän kasvimaasta ja kävi kuuntelemaan Alinean ja kaapuhenkilön keskustelua.

Tuvassa
Sarostip haki peremmästä huoneesta kirveen ja keskikokoisen kilven ja näytti niitä Melkarille, kun he olivat päässeet tupaan, jossa olivat Bryggi, Rinelda, Althon, Tek ja Worford.
Melkar katseli kirvestä ja kilpeä.
- Nämä ovat minun, kiitos, Melkar sanoi ja otti tavarat Sarostipilta.
- Ole hyvä vaan, Sarostip vastasi. Bryggi, saitko sen hengen pois?
Melkar meni takahuoneeseen.
- Joo, Bryggi sanoi ja nyökkäsi ponnekkaasti.
Melkar tuli takaisin tupaan kirves vyöllään ja rikkinäistä laveria kantaen. Hän suuntasi ulos.
- Hyvä, sitten pääsemmekin jonkun ajan päästä korjaamaan kattoa, Sarostip totesi.
- Joo, Bryggi sanoi.
- Worford, oletko tehnyt lisää lavereita? Sarostip kysyi.
- En ole ehtinyt, Worford vastasi. Eläimissä on paljon työtä.
- Selvä on, Sarostip totesi.
- Kuule, Worford sanoi.
- Niin? Sarostip kysyi.
- Minä olen päättänyt ruveta ukkomieheksi, Worford ilmoitti.
- No sepä hyvä, Sarostip totesi.
- Kosin erästä kaunista neitoa, kunhan olen tilan saanut autettua alkuun, Worford sanoi ja yskäisi.
Sarostip nyökkäili hieman hymyillen.
- Osaatkos yhtään arvata? Worford kysyi.
- Olisiko... Alinea? Sarostip arvasi.
- Ehei, Worford sanoi väheksyvästi. Minulla on parempaa kiikarissa, hän sanoi hiukan hymyillen.
Sarostip katsahti ensin nopeasti Rineldaa ja katsoi sitten Worfordia kysyvästi.
- Ei kai? Sarostip kysyi hiljaa.
Worford hymyili. Bryggi virnistelee.
- Mutta minun täytyy nyt mennä, Sarostip sanoi Worfordille ja lähti ulos.
- Ruoka on valmista, Rinelda sanoi.
Sarostip pysähtyi ja menikin pöytään. Rinelda tarjoili ja sanoi:
- Haen muutkin syömään.
Rinelda lähti pois ja toiset kävivät syömään. Reinierkin ilmestyi takahuoneesta, samoin Gresios.
- Worford, miksi sinä oikein kullittelit Alineaa jos aiot naida Rineldan? Sarostip kysyi hiljaa Worfordilta.
- Mitä? Worford soperteli punastuen.
Rinelda tuli samassa takaisin.
- Ah, sanoinko hieman huonosti, siis miksi kutsuit Alineaa kullaksi ja muuta semmoista? Sarostip kysyi Worfordilta hiljaa.
- En minä mitään, Worford mumisi.
Alinea tuli sisälle ja sanoi:
- Sarostip, sinua tarvitaan ulkona. Joku nainen haluaa puhua kanssasi.
Tarran asteli sisälle Alinean perässä ja pyöritteli samalla tikariaan. Sarostip jätti ruokansa kesken ja lähti ulos. Alinea lähti myös ulos.
Tarran alkoi syödä. Samassa Melkar tuli sisälle kantaen laveria ja kuokkia. Toiset söivät jo pöydässä.
Melkar kantoi laverin yhteen tuvan nurkista ja asetteli sen sinne. Sen jälkeen hän laittoi kuokat seinustalle nojaamaan ja kävi takahuoneessa. Melkar tuli pian takaisin ja kantoi kaikkia tavaroitaan, jotka asetteli laverinsa luo.
- Tule syömään, Rinelda sanoi Melkarille aika tasaisella äänellä.
Tarran otti lisää ruokaa. Bryggikin santsasi. Vieras soturi oli myös pöydässä.
Melkar asetteli huopansa vielä laverin päälle ja meni sitten pöytään. Rinelda tarjoili Melkarille hiljaisena. Melkar söi ruokansa hiljaa. Althon syö itse mutta hiljaisena, kun taas Bryggi ahmi. Worford näytti hämilliseltä.
- Miksi kaikki ovat niin hiljaa? Worford kysyi varovasti.
Tarran murahti jotakin syömisensä lomasta ja meni ottamaan sitten lisää ruokaa.
Melkar sai syötyä ruokansa pian. Hän vei astiansa sivuun ja meni tavaroittensa luo. Rinelda katsoi Melkariin päin. Tarran vei astiansa samaan paikkaan kuin Melkarkin ja asteli sitten ulos.
Melkar laittoi kirveensä ja kilpensä laverin viereen seinää vasten käden ulottuville.
Alinea tuli sisälle selvästi peseytyneenä mekko päällä. Hän meni katsomaan, oliko ruokaa vielä jäljellä. Alinea huokaisi ja alkoi sitten tehdä lisää ruokaa. Melkar lepäsi selällään kädet pään takana laverillaan. Rinelda huokasi ja meni auttamaan Alineaa.
- Kyllä minä tästä saan tämän valmiiksi, Alinea sanoi Rineldalle. Ei sinun tarvitse alkaa uudestaan tekemään ruokaa.
- Minä autan, Rinelda sanoi alakuloisesti.
- Kiitos, Alinea kiitti.
Melkar haukotteli. Alinea otti nyt itselleen ruokaa ja meni syömään sitä. Rinelda nyökkäsi Alinealle ja pyyhkäisi hihallaan silmiään.
Rinelda meni Althonin kanssa takahuoneen puolelle. Alinea huomasi lunarilaisen soturin olevan tuvassa ja hätkähti hieman. Melkar huokaisi ja nousi ylös suunnaten takahuoneeseen. Vieras soturi ei näyttänyt kiinnittävän Alineaan huomiota ja Alinea jatkoi syömistään.
Tek nousi ylös ja meni Alinean luokse.
- Eikö ole mukava noita? hän kysyi.
- Hän puhuu epäselvästi, Alinea totesi.
- Niin Bryggikin, Tek naurahti.
Bryggi virnisteli ja heilutti päätänsä. Alinea huokaisi.
- Muu! Bryggi mylväisi äkkiä.
- Bryggi, et muuten saa enää tästä eteenpäin syödä ylimääräistä ruokaa, koska saamamme ruoat alkavat loppua aika pian tätä tahtia, Alinea sanoi.
Vieras soturi päästi ärtyneen äännähdyksen ja meni takahuoneeseen.
- Muu, lehmä syö paljon, Bryggi pilaili.
- Lehmästä saa myös ruokaa, kun on tarve, Alinea tokaisi.
- Bryggi saa ruokaa, Bryggi sanoi ammuvasti.
- Saa, mutta ei enempää kuin muut, Alinea sanoi tupakasti.
Bryggi virnisteli kuin idiootti. Tek nauroi, mutta Alinea vain hymähti. Bryggi nousi ylös ja alkoi kävellä lattialla kuin lehmä ja mylvi.
- Ole kunnolla, Alinea tiuskaisi.
Tek nauroi kovasti, kun taas Alinea ärtyi entistä enemmän. Worford näytti miettivän jotakin ihan muuta.
- Minusta tulee ukkomies, Worford mumisi. Alinea-kulta, milloin olisi hyvä aika? hän kysyi.
Alinea huokaisi ja sanoi:
- Etkö kysynyt tuota juuri eilen?
- Kysyinkö? Worford kysyi hämmentyneenä.
- Minusta sinä kysyit, Alinea vastasi.
- En kai, Worford epäili. Mitä mieltä sinä olet asiasta?
Bryggi oli lopettanut jo mylvimisen ja oikaisi penkille pitkäkseen.
- En minä tarkalleen muista, Alinea sanoi tuskastuneena.
- No, mitä sinä sanot siitä? Worford kysyi innokkaana.
- Mistä? Alinea kysyi.
- No, siitä ukkomieheydestä, Worford sanoi hiukan ujosti.
Melkar tuli takahuoneesta pyyhkäisten kyyneleitä silmistään. Hän meni omalle laverille makaamaan.
- No kai mies nyt itse omat asiat osaa päättää, Alinea tokaisi Worfordille.
Samassa Sarostip tuli hieman hämmentyneen näköisenä sisälle.
- Mutta mitä olet mieltä? Worford kysyi Alinealta posket punaisina.
- Alinea, se kaapuhenkilö haluaa puhua kanssasi, Sarostip sanoi ja meni syömään ruokaansa loppuun.
Alinea oli jo lopettanut syömisensä ja siirsi pikaisesti astiansa sivuun.
- Selvä, hän sanoi ja lähti ulos.
- Alinea? Worford sanoi ruikuttavasti, mutta Alinea ei kuunnellut.
- Hän ei vastannut, Worford ruikutti.
Sarostip katseli lautastaan tympääntyneen näköisenä. Melkar nousi istumaan laverillaan.
- Pidämmekö vahtivuoromme tänäänkin, vai luotammeko Rigsdaliin? hän kysyi.
- Bryggi, tuliko mieleesi että muutkin haluavat syödä? Sarostip kysyi.
Bryggi näytti hämmentyneeltä.
- Joo, hän sanoi. Tarran syö.
- Söikö hän muka ruokani? Sarostip kysyi.
- Joo, Bryggi sanoi ja nyökkäsi. Syö kuin lehmä.
Melkar katsoi odottavasti toisia.
- No et sinäkään häntä kovin parempi ole, Sarostip tuhahti Bryggille.
Bryggi virnisti. Sarostip mietti Melkarin kysymystä.
- Kuin lehmä, Bryggi vahvisti.
- Voisihan vahtivuorotkin pitää, kun nyt sinäkin voit ottaa yhden vuoron, Sarostip sanoi Melkarille.
Melkar nyökkäsi.
- Muu! Bryggi mylväisi.
- Kun Tarran näki jonkun otuksen pihalla viime yönä, Sarostip lisäsi.
Hän kävi katsomassa, oliko kattilassa enää ruokaa.
- Ketkä vahtivat? Melkar kysyi. Minä voin ottaa ensimmäisen vuoron.
- Minä! Tek huudahti.
Sarostip otti pohjalta vähän keittoa lautaselleen ja söi sen nopeasti.
- Melkar, ota sinä ensimmäinen, minä otan Tekin kanssa toisen ja Tarran voi ottaa viimeisen, Sarostip päätti.
Melkar nyökkäsi ja alkoi pukea panssaria.
- Minkä sinä otat? Tek kysyi Sarostipilta.
- Minä otan toisen ja vahdin sinun kanssasi, Sarostip sanoi Tekille Joitain soihtuja voisi tehdä valmiiksi, kun eilenkin se otus pääsi pakoon kun ei ollut valoa.
- Höh, Tek tuhahti.
- Onkohan sitä järkeä ajaa takaa pimeään metsään? Melkar kysyi epäilevästi ja kiinnitti kilpeään.
- Ei varmaankaan mutta Tarran haluasi tehdä niin, Sarostip vastasi.
- Hän on varomaton mies, Tek arvioi.
- Ja valoa on hyvä käyttää myös pihapiirissä, Sarostip lisäsi.
Melkar asetti besaittukypäränsä päähänsä juuri. Sitten hän laittoi vyön tiukemmin vyötärölle kiinni. Sarostip puki cuirboullikypäränsä päähänsä ja cuirboullipanssarinsa päälleen. Tek nousi ylös keihäänsä kanssa.
Melkar lähti ulos.
- Mennäänkö me nukkumaan? Tek kysyi.
- Kohta, Sarostip vastasi ja lähti ulos myös.
Tek seuraa Sarostipia.
Alinea, kaapuhenkilö ja Tarran olivat ulkona kasvimaan luona. Melkar meni joelle päin. Sarostip puolestaan lähti Tekin kanssa etsimään keppejä, joista voisi tehdä soihdun. Melkar kyykistyi joen rannan luona ja näytti etsivän jotain.

Melkar joella
Joella Melkar tutki rantaa vähän matkan päässä ja etsi epäilyttäviä jälkiä sekä myös merkkejä kaaoshirviöstä. Hän ei kuitenkaan löytänyt mitään erityistä. Maasto oli aika kivistä.
Sitten Melkar lähti takaisin pihapiiriin ja käveli kasvimaalle.

Kasvimaan luona
Melkar tuli kasvimaalle täyspanssarissa kaapuhenkilön luokse. Kaapuhenkilö vilkaisi Melkariin päin.
Melkar katsoi toisia. Alinea katsoi Melkaria.
- Olet menossa jonnekin? Alinea kysyi.
Tarran keskittyi tikarinsa pompottamiseen kädestä toiseen. Melkar katsoi taas kaapuhenkilöä. Kaapuhenkilön kasvoista ei erottunut mitään kaavun alta ja hän pysyi vain paikallaan.
- Hmm, Melkar mumisi.
- Mies? kaapuhenkilö kähisi kysyvästi.
Melkar vilkaisi vielä muita ja lähti sitten talolle.

Melkar talossa
Sisällä oli Bryggi enää tuvassa ja hän makaili silmät puoliksi auki, kun Melkar tuli sisälle. Melkar meni sitten eläintentiloille. Hän tarkasti ne ja palasi sitten tupaan, kun kaikki näytti olevan kunnossa. Melkar istuutui penkille.
Sarostip, Tarran ja Tek saapuivat tupaan, jossa olivat Bryggi ja Melkar. Melkar istui penkillä. Tarran suuntasi suoraan nukkumaan.
- Laita soihtuoksat tuohon penkille, Sarostip sanoi Tekille osoittaen penkkiä.
Tek teki työtä käskettyä.
- Me menemme nyt nukkumaan, Sarostip sanoi Melkarille.
Melkar nyökkäsi ja nousi ylös.
- Herätä minut ja Tek sitten, Sarostip kehotti.
- Äläkä sitten nukahda, Tek varoitti Melkaria.
Melkar tuhahti. Tek meni takahuoneeseen ja Sarostip ja perässä. Bryggi alkoi kuorsata.

Melkar vartiossa
Bryggi oli kuorsaavana Melkarin seurana. Melkar käveli aina välillä eläintenpuolen ja tuvan käytävän väliä kuunnellen ja ollen valppaana.
Melkar kurkkasi jossain vaiheessa ulos ja katsoi kasvimaalle, kun Alinea ei ollut vielä palannut. Melkar ei kuitenkaan nähnyt pimeässä kasvimaalle asti ja lähti ulos varovaisesti. Hän katseli ympärilleen ja käveli kohti kasvimaata.
Kasvimaalla ei näkynyt ketään, kun Melkar pääsi sinne. Niinpä hän palasi nopeasti takaisin tupaan ja jatkoi vartiointiaan.
Melkar kuuli jotakin rapinaa katolta kohta. Hän katsoi tuvan reikää katossa, mutta mitään ei sieltä näkynyt. Bryggi kuorsasi. Melkar odotti ja kuunteli.
Taas kuului rapinaa katolta, ilmeisesti kauempana raosta. Melkar kävi kurkkaamassa ulos ovesta. Ulkona ei näkynyt ketään, joskin oli pimeää. Melkar meni vähän päähän talosta ja katsoi katolle varuillaan. Hän ei kuitenkaan nähnyt pimeässä katolla mitään.
Melkar palasi takaisin päin, mutta samassa hän kuuli lähestyviä askeleita pimeästä. Ne kuulostavat varovaisilta.
Melkar palaa nopeasti talolle ja sisään asti. Hän huusi:
- Sarostip!
Kukaan ei tuntunut vastaavan huutoon. Melkar toisti huudon kovempaa. Samassa ovi aukesi ja Melkar vetäisi kirveen esiin pelästyessään.
- Mitä sinä tähän aikaan hiippailet ulkona? Melkar kysyi Alinealta kirves kädessään, kun näki tämän tulevan sisälle hiukset märkänä.
- Puhelin sen noidan kanssa, Alinea vastasi.
- Minne lähditte? Melkar kysyi. Voit kertoa minulle, hän lisäsi vakavana.
- Kävimme joella, Alinea vastasi. Ei mitään sen kummallisempaa.
Melkar katsoi odottavana Alineaa.
- Miksi muuten siirsit laverisi tilan puolelle? Alinea kysyi.
Melkar katsoi Alineaa vakavana.
- Älä vaihda puheenaihetta, hän sanoi. Miksi olet aivan litimärkä, jos vain puhelit noidan kanssa? Melkar kysyi varsin epäilevänä.
- Kävin vielä joessa pulahtamassa, Alinea vastasi. Tunsin olevani vielä likainen ja pesin itseni paremmin.
- Vaatteet päällä? Tähän aikaan? Melkar kyseli epäluuloisena.
Samassa Sarostip tuli käytävään miekka kädessään.
- Ei minulla ollut mitään mihin kuivata, Alinea sanoi Melkarille ja katsoi Sarostipia hieman pelokkaana.
- Miksi minua huudettiin? Sarostip kysyi.
Melkar huokaisi.
- Sinua huudettiin? Alinea sanoi kysyvästi.
- Melkar huusi nimeäni, Sarostip vastasi.
- Luulin, että ne vuohilaiset oli taas ulkona, mutta siellä oli Alinea, Melkar selitti.
- Anteeksi jos aiheutin ongelmia, Alinea sanoi.
- Ei se mitään, Sarostip anoi väsyneenä ja laittoi miekkansa huotraan.
- Äläs enää tähän aikaan käy puhelemassa noitiesi kanssa joella, Melkar sanoi varsin epäilyttävältä kuulostaen.
Sarostip kääntyi takaisin tupaan päin.
- Sarostip, Melkar sanoi.
Sarostip pysähtyi ja kysyi:
- Niin?
- Kun olet kerran hereillä, voisit jo pian alkaa vahtimaan, Melkar sanoi.
- No, käyhän se, Sarostip suostui.
- Ei vahtivuoroani ole muutenkaan enää paljoa jäljellä, Melkar sanoi ja vilkaisi Alineaa.
Alinea seisoskeli siinä aika märkänä.
- Minne noita meni? Melkar kysyi.
- Metsään, Alinea vastasi.
Melkar rapsutti partaansa ja meni tupaan. Hän laittoi kirveen vyölleen ja irrotti kilven. Alinea meni tupaan Melkarin perässä Sarostip jäi käytävään vahtimaan. Melkar kuiskasi jotain Alinealle.
- Mitä nyt? Tarran kysyi Melkarilta.
Tarran oli tuvassa, jossa Bryggi kuorsasi.
- Ei mitään, Melkar sanoi Tarranille ja katsoi Alineaa.
Alinea kuiskasi jotain Melkarille.
- Mitä sinä huusit? Tarran kysyi.
Melkar katsoi Alineaa varsin tietäväinen ilme kasvoillaan ja hymyili. Hän taputti Alineaa hellästi selkään ja sanoi hiljaa jotain.
Melkar meni laverinsa luo ja laittoi aseet siihen sekä riisui panssarin ja laittoi senkin laverin viereen.
- Missä sinä olet kastunut? Tarran kysyi Alinealta.
- Joella, Alinea vastasi.
Melkar alkoi nukkua laverillaan.
- Miksi olit joella keskellä yötä? Tarran kysyi.
- Kävin peseytymässä, Alinea vastasi.

Riskimaa, osa 28.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja