Riskimaa, osa 26

Alinea söi ruokaansa ja Worford söi myös. Sarostip söi hitaasti ja työstä uupuneena ruokaansa pitäen oikean käden kyynärpäätänsä pöydällä. Rinelda huokasi masentuneesti syödessään huonolla ruokahalulla.
Samassa Zist tallusteli litimärkänä sisälle. Alinea vilkaisi Zistiä tämän tullessa sisälle mutta jatkoi sitten normaalisti ruokansa syömistä. Rinelda näytti masentuneelta. Worford puolestaan tuntui olevan aika ajatuksissaan. Sarostip jauhoi ruokaa suussaan pitkään ennen kuin nielaisi vakava ilme kasvoillaan.
Zist katseli hetken oven luona ja tajusi sitten käydä ulkona kuivaamassa pois suurimmat vedet. Sarostip rikkoi hiljaisuuden toteamalla synkästi:
- Nyt ymmärrän miksi Winnat hävisivät tilalta.
- Mitä nyt on tapahtunut? Zist kysyi.
Samassa Reinier ilmestyi sisälle ja sanoi:
- Ruokaa.
Alinea nousi ylös laiskanoloisesti ja alkoi laittamaan ruokaa lautaselle.
- Ruokaa on tapahtunut? Zist kummasteli.
- Ei puhuta siitä nyt, Sarostip sanoi Zistille ottaessaan lusikallisen keittoa suuhunsa.
Alinea kävi laittamassa lautasen pöydälle ja palasi takaisin oman ruokansa ääreen.
- Minulle ei ikinä kerrota mitään, Zist mutisi ja alkoi tallustella ympäri huonetta.
Reinier istuutui ja alkoi latailla sapuskaa naamaansa. Alinea kaapaisi vielä muutaman kerran lautasen pohjalta ja päätti syömisensä. Hän vei lautasensa sivummalle ja meni istumaan Rineldan vierelle. Rinelda nousi ylös huokaisten. Hän ei ollut syönyt paljonkaan.
- Minne menet? Alinea kysyi ja nousi ylös.
- Kertokaa nyt! Zist vaati.
Rinelda ei sanonut mitään, mutta vei lautasensa pois. Alinea katsoi Rineldaa Sarostip sanoi Zistille hiljaa jotain. Zist nyökkäsi ovelasti virnistäen.
- Alinea-kulta, Worford sanoi hiukan hajamielisesti.
- Niin? Alinea kysyi siirtäen katseensa Worfordiin.
- Milloinka olisi hyvä hetki kosia? Worford kysyi Alinealta.
Alinea hämmentyi erikoisesta kysymyksestä.
- Kosssia? Zist ihmetteli.
Sarostip katsoi suurin silmin Worfordia. Alinea sanoi empien:
- No tuota...
Worford ei näyttänyt tiedostavan muiden ihmettelyä. Sarostip söi ruokansa ja vei lautasensa pois. Pienen epämääräisen pohdiskelun jälkeen Alinea totesi Worfordille:
- No nyt ei ainakaan ole hyvä hetki. Pitää saada ainakin muutama asia edes vähän selvemmäksi.
Alinea oli vieläkin hieman hermostuneen oloinen. Worford näytti hämmentyneeltä ja sanoi:
- En minä nyt aikonut.
Zist nyki Sarostipia hihasta sivummalle.
- No, siis onko milloin hyvä hetki? Worford kysyi Alinealta huolestuneena.
Sarostip asteli perempään huoneeseen ja Zist kipitti Sarostipin perässä. Alinea istui takaisin penkille.
- Alinea? Worford sanoi hiukan ruikuttavasti.
Alinea huokaisi ja ryhdistäytyi hieman.
- Alinea, Worford mankui.
Alinea vastasi epämääräisesti:
- Eli siis milloin on hyvä hetki kosia? Silloin kun on tehnyt jotain merkittävää.
Alinea jatkaa pienen tauon jälkeen:
- Tai tunnelma oli oikea.
Worford näytti hämmentyneeltä.
- Onko silloin hyvä, kun tarve on suuri? hän kysyi.
- Jos tuntee, että on tarve kosia, niin silloin kannattaa kosia, Alinea sanoi. Eihän sitä turhaan kannata kosiskella.
Worford näytti tyytyväiseltä ja röyhisti rintaansa.
- Minä kosin sitten pian, hän ilmoitti sipaisten hiuksiaan.
Alinea nyökkäsi hajamielisesti.
Samassa ovi aukesi ja Bryggi hoiperteli sisään päätään pidellen. Alinea katsoi Bryggiä, joka irvisti ja otti kätensä pois. Siinä kohti näytti olevan kuhmu.
- Au, Bryggi sanoi ja kosketti kuhmua.
- Mitä sinulle on tapahtunut? Alinea kysyi.
Bryggi pudisti päätään ja näytti kivuliaalta.
- Löi, hän sanoi irvistäen.
Melkar ryntäsi sisälle Althon olallaan hengästyneen ja pelokkaan näköisenä. Tek seuraa Melkarin perässä keihäänsä kanssa.
Alinea nousi ylös pöydästä ja kysyi:
- Mitä teille on tapahtunut?
Melkar hengitti raskaasti. Tek näytti hiukan huojentuneelta. Melkar vei Althonin Rineldalle ja sysäsi Althonin tämän syliin hajamielisesti. Althon näytti aivan passiiviselta ja ilmeettömältä. Rinelda otti Althonin ja laski hänet penkille.
- Missä Sarostip on? Melkar kysyi.
Alinea osoitti perähuoneeseen:
- Perähuoneessa.
Melkar lähti perähuoneeseen nopeasti.
Bryggi irvisti ja kysyi Alinealta:
- Laittaa jotain? Löi takaa.
Alinea katseli hieman hämmentyneenä sekavaa tilannetta ja meni sitten katsomaan Bryggin kuhmua.
- Siis et nähnyt mikä sinua löi? Alinea kysyi.
Bryggi pudisti päätään selvästi harmissaan. Alinea alkoi mumista loitsua.
- Varastossa löi, Bryggi sanoi.
Alinea kosketti kädellään Bryggin kuhmua parantaen sitä. Kuhmu parani melkein kokonaan. Alinea kysyi pelokkaana:
- Varastossa?
Bryggi nyökkäsi ja sanoi:
- Katsoi henki. Sitten muks.
Bryggi pudisti päätään.
- Milloin sinua lyötiin? Alinea kysyi. Hetki sitten?
Melkar tuli samassa perähuoneesta ja suuntasi suoraan ovesta ulos.
Bryggi kohautti olkapäitään.
- Ei tiedä aika, hän sanoi.
Sarostip ja Zist kulkivat tuvan halki Melkarin perässä.
Alinea huokaisi ja katsoi uudestaan Bryggin kuhmua. Bryggi oli unohtanut kuhmunsa ja haisteli ilmaa. Hän suuntasi kohti keittopataa.
- Olet varmaan nälkäinen, Alinea totesi.
- Joo, Bryggi sanoi ilahtuneena.
Hän nuuski keittoa ja nuolaisi huuliaan.
- Saat varmaan itse otettua sitä? Alinea ehdotti.
Alinea meni Rineldan ja Althonin luokse.
- Joo, Bryggi vakuutti nopeasti ja alkoi kahmia keittoa lautaselle.
Rinelda oli Althonin vieressä istumassa ja katseli poikaansa masentuneena. Alinea istui Rineldan vierelle ja lohdutti:
- Kyllä tämä tästä vielä paranee.
Tek tuli siihen Alinean luokse ja sanoi:
- Me kohdattiin jotakin tosin jännää.
Bryggi meni pöytään kantaen täpötäyttä lautasta.
- Mitäs te oikein sitten tarkemmin siellä näitte? Alinea kysyi.
- Me nähtiin yksi broo, Tek sanoi innokkaasti.
Alinea huolestui. Bryggi hotki ruokaa äänekkäästi. Worford vaikutti hajamieliseltä.
- Se oli pieni ja se aikoi syödä meidät, Tek sanoi. Mutta sitten Melkar hyökkäsi sen kimppuun ja se pakeni. Minä vahdin sillä aikaa Althonia.
- Ihanko totta? Alinea hämmästeli.
- Joo, se on totta, Tek vakuutti.
- Onneksi meni se otus meni pois, Alinea totesi.
- Ei se meille olisi mitään mahtanut, Tek sanoi polleasti.
Alinea huokaisi.
- Mutta Althonin ei ole hyvä mennä yksin ulos, Tek sanoi. Eikä teidän naisten.
Alinea nyökkäsi ja kysyi:
- Tiedätkö minne Sarostip ja Melkar menivät?
- He menivät keskustelemaan asiasta, Tek sanoi tietäväisenä. Me nähtiin muutakin kummaa, mutta siitä ei vielä kerrota.
- Bryggi, sinun kannattaisi mennä sanomaan heille mitä sinulle tapahtui, Alinea sanoi.
Bryggi pudisti nolona päätään, mutta söi.
- Kyllä sinun on parasta kertoa heille, Alinea patisti.
- Joskus, Bryggi sanoi suu täynnä keittoa.
Hän nousi ylös ja lähti ottamaan lisää.
- Rinelda, sinun varmaan kannattaisi mennä jo lepäämään Althonin kanssa, Alinea sanoi.
Rinelda nyökkäsi ja lähti kantamaan Althonia takahuoneeseen. Alinea nousi ylös ja meni katsomaan paljonko ruokaa oli vielä jäljellä, kun Bryggi palasi pöytää lautanen täynnä keittoa.
Alinea alkoi laittaa lisää ruokaa.
Samassa Melkar tuli takaisin tupaan naama naarmuilla. Hän sanoi kaikille vakavana:
- Nukutte kaikki tänään peremmän huoneen puolella.
- Nukun, missä haluan, Tek sanoi uhmaavasti.
Melkar katsoi toisia.
- Minne Sarostip jäi? Alinea kysyi.
- Ulos, Melkar vastasi lyhyesti.
- Siellähän on vaarallista, Alinea huomautti.
Melkar kohautti olkiaan ja meni takahuoneeseen.
- Odota, Alinea huudahti.
Melkar palasi takaisin.
- Sinun pitää syödä, Alinea sanoi.
Melkar katsoi hieman vaivautuneena Alineaa.
- Et sinä ilman ruokaa elä, Alinea totesi.
Melkar meni istumaan pöytään ja irrotti kilven toisesta kädestään. Hän odotti ruokaa.
- Ruoka ei ole vielä valmista, Alinea ilmoitti.
Melkar odotteli.
- Bryggi meni ahmimaan vähän liikaa taas vaihteeksi, Alinea selitti.
Bryggi röyhtäisi nuoltuaan vielä lautasen. Sitten hän virnistää iloisesti. Hän päänsä kuhmu näytti kadonneen.
Melkar ei puhellut mitään, vaan näytti vakavalta ja mietteliäältä, tuskin edes kuuli toisten juttuja Alinea hämmensi ruokaa rauhallisena. Tek vilkaisi Melkaria ja meni Alinean luokse kuiskimaan tälle jotakin.
Alinea katsoi Tekiä kummeksuen. Tek kuiski innokkaasti jotakin Alinealle.
Alinea kuunteli Tekin kuiskailuja kummastuneena.
Alinea nyökkäili Tekille ja kuiskasi takaisin Tekille.
Alinea kuunteli Tekiä tarkkaavaisena. Tek kohautti jotakin sanottuaan olkapäitään ja vilkaisi Melkariin. Tämä pureksi kynttään ja katsoi mietteliäänä pöytää.
Alinea kuiskasi vielä jotain Tekille.
Tek vastasi kuiskaten ja vilkaisi Melkarin suuntaan.
Alinea huokaisi.
- Kuules Melkar, Worford sanoi äkkiä.
Melkar ei näyttänyt vastaavan, vaan oli mietteissään. Alinea alkoi lappaa keittoa kattilasta Melkarille Worford vaikeni, kun ei saanut vastausta.
- Ei ole varmaankaan mitään kovin maukasta, mutta saa nyt kelvata kun kerran tulit myöhässä, Alinea totesi ja vei lautasen Melkarille.
Melkar havahtui, kun lautanen työnnettiin naaman eteen, ja alkoi syödä. Bryggi nousi ylös ja asteli vaivihkaa padalle. Alinea kävi istumaan penkille pöydän ääreen.
- Näitte jonkun Broon metsässä? Alinea sanoi kysyvästi.
Melkar kurtisti otsaansa ja katsoi Tekiä. Alinea katsoi Melkaria odottaen vastausta.
Sarostip laahusti sisälle väsyneenä. Tek katsoi Melkaria vakavana.
- Kyllä näimme, Melkar sanoi ja jatkoi syömistään.
- Menen lepäämään hetkeksi, Sarostip ilmoitti. Melkar tule sitten herättämään kun alamme kyttäämään, hän sanoi Melkarille ja meni perempään huoneeseen.
Melkar nyökkäsi.
- Minäkin menen nukkumaan, että jaksan vartioida, Tek sanoi ja lähti takahuoneeseen.
Alinea huokaisi, kun huomasi Melkarin haluavan olla hiljaa asiasta. Bryggi oli kaapinut kattilasta vielä loputkin ja syö niitä parhaillaan. Melkar vilkaisi Reinieriä ja Worfordia nopeasti, minkä jälkeen keskittyi taas ruokaansa. Hän sai syötyä ja työnsi lautasensa sivuun.
- Nukkukaa takahuoneessa tämä yö, Melkar sanoi ja nousi kiinnittäen kilpeään samalla.
Alinea keräsi pöydältä kaikki tiskit kasaan sivummalle Worford nousi ylös ja lähti takahuoneeseen, kuten teki myös Reinier.
- Alinea, Melkar sanoi hiljaa.
- Niin? Alinea kysyi.
- Katso hieman Rineldan perään, että hän pärjää, Melkar sanoi.
Alinea tuli istumaan takaisin pöytään.
- Toki, hän vastasi Melkarille.
Melkar nyökkäsi ja asetteli kypäränsä päähän.
- Jos et ala heti nukkumaan, niin sano jonkin ajan päästä Sarostipille, että tulee lepäämään tupaan, Melkar pyytää Alinealta ja otti keihään käteensä.
- Kyllä minä ajattelin mennä tästä nukkumaan, Alinea totesi.
Zist astui sisälle tupaan. Tupsukorva nilkutti perässä.
- No sano sitten heti, hän ei saa nukkua sitten, Melkar sanoi Alinealle ja katsoi Zistiä.
Zist kääntyi ympäri huomatessaan Melkarin. Melkarin nähdessään Tupsukorvakin alkoi sähistä vihaisesti.
- Bryggi, laita sitten lautasesi muiden tiskien viereen, Alinea kehotti.
Hän nousi ylös ja lähti takahuoneeseen.
- Joo, joo, Bryggi sanoi kaapiessaan lautastaan.
Melkar käveli eläintenpuolelle tarkkaillen Zistiä. Bryggi viittasi Zistiä luokseen, mutta Zist ei huomannut Bryggin viittausta koska oli jo kävelemässä ulos.

Sarostipin aamu
Sarostip heräsi aamuauringon säteisiin. Muut näyttävät nukkuvan, eikä häntä ollut herätetty. Melkaria tai Zistiä ei tosin näkynyt nukkujien joukossa.
Sarostip otti miekkansa ja lähti hiljaa tupaan. Tulikin oli jo hiipunut. Sarostip meni käytävään, mutta sielläkään ei näkynyt ketään. Sarostip meni eläintentiloihin, mutta sielläkin olivat vain eläimet.
Sarostip kuuli käytävältä askeleita ja meni nopeasti katsomaan. Melkar katosi juuri tupaan. Hänellä oli haarniska päällä, muttei aseita. Sarostip meni Melkarin perään.

Tuvassa
Alinea tuli takahuoneesta tuvan puolelle pitäen kädessä toista paitaa. Sarostip astui tupaan käytävältä miekka kädessään katsellen ympärilleen. Melkar istui penkillä, pää käsiin peitettynä pöydän päälle. Alinea sanoi hieman poissaolevana:
- Huomenta.
- Huomenta huomenta, Sarostip sanoi ohimennen Alinealle. Miksi et herättänyt? hän kysyi Melkarilta.
Melkar ei vastannut. Alinea meni tekemään aamupuuroa.
- Mitäs nyt on tapahtunut? Sarostip kysyi Melkarilta. Saitko broon kiinni?
Tek asteli tuvan puolelle keihäänsä kanssa haukotellen. Sarostip meni perempään huoneeseen, heitti miekkansa laverille ja palaa takaisin tupaan. Melkar nosti päänsä ylös ja näytti varsin kurjalta, likaiselta ja piestyltä. Alinea valmisteli puuroa ja tuntui olevan omissa ajatuksissaan.
- Näin ne broot, Melkar sanoi hiljaa.
- Oliko niitä monta? Sarostip kysyi.
- Kaksi, Melkar sanoi melkein kuiskaten.
Tek kuunteli tarkkaavaisena.
Samassa Reinier tuli huoneeseen ja sanoi heti:
- Ruokaa.
Melkar lopetti puhumisen ja painoi päänsä käsiinsä. Alinea värähti hieman kuullessaan Reinierin äänen. Worford ilmestyi haukotellen tupaan.
- Mitä tapahtui sitten kun olit nähnyt ne broot? Sarostip kysyi Melkarilta.
- Ne väijyttivät minut, oven luona, Melkar puhui hiljaa.
- Taistelitko niiden kanssa? Tek kysyi jännittyneenä.
- Haavoitin toista, mutta toinen oli katolla väijymässä ja kuristi minut melkein hengiltä lassolla, Melkar sanoi vaivautuneena.
- Miksi ihmeessä et herättänyt minua? Sarostip ihmetteli.
- Sitten... Menetin tajuntani ja, Melkar mumisi lopun, josta ei saanut mitään selvää. Alinean piti herättää sinut, hän sanoi hiljaa.
- Mitä? Alinea totesi, kun kuuli nimensä mainittavan.
Sarostip katsahti Alineaan.
- Broot raiskasivat Alinean! Reinier huudahti kauhistuneena.
Melkar huokaisi syvään masentuneena. Alinea kääntyi ympäri ja katsoi Reinieriä vihaisena. Melkar nousi ylös penkiltä ja sanoi kurjan näköisenä Sarostipille:
- Anteeksi, enää sille ei voi mitään.
- Mille? Alinea kysyi.
- Että broot raiskasivat sinut? Reinier ehdotti.
- Ei se mitään, Sarostip lohdutti Melkaria. Minun ei olisi pitänyt tehdä eilen niin paljon töitä niin olisin jaksanut valvoa.
Alinea alkoi laittaa puuroa lautasille.
- Koitin huutaa, mutta en pystynyt, Melkar selitti.
Hän meni Sarostipin viereen ja kuiskasi tälle jotain.
- No, eiköhän me ne broot vielä saada kiinni, Sarostip sanoi optimistisesti.
Alinea toi puuroa pöydässä istuville Bryggi ilmestyi samassa tupaan ja haisteli ilmaa.
- Ruokaa, Bryggi sanoi ja virnisti leveästi.
Alinea meni laittamaan puuroa Bryggille. Sarostip alkoi syödä puuroaan ja söi sitä nopeasti. Alinea toi Bryggille pöytään puuroa. Bryggi hymyili Alinealle ja alkoi popsia. Toisetkin alkoivat syödä, Worford hiljaisena. Rineldaa ja Althonia ei sen sijaan näkynyt.
Alinea otti itselleenkin ruokaa ja istui pöytään syömään. Sitten hän kysyi:
- Sanoitteko minulle jotain äsken? Kuulin, että sanoitte nimeni.
Melkar pudisti päätään:
- Sillä ei ole väliä, taisi tulla väärinkäsitys eilen illalla meillä kahdella.
Alinea nyökkäsi. Melkar söi puuroa ja sanoi jossain välissä Alinealle vakavana:
- Ymmärrät kai, että Althon olisi voinut kuolla sinun takia?
Alinea nyökkäsi:
- Olen hyvin pahoillani.
Samassa Rinelda tuli tupaan kasvot loistaen ja taluttaen Althonia, joka käveli itse. Melkar katsoi hieman vihaisena Alineaa:
- Mutta onneksi niin ei käynyt.
Sarostip söi puuronsa nopeasti ja painui sitten perempään huoneeseen. Alinea katsoi Rineldaa ja Althonia ja alkoi hymyillä. Alinea nousi pöydästä ja käveli katsomaan Althonin vointia Althon oli saanut ehkä hiukan elävyyttä kasvoilleen, vaikka ne olivat vielä aika ilmeettömät. Melkar havahtui vasta nyt Rineldaan ja Althoniin.
- Noin sitä pitää, Alinea sanoi hymyillen.
Melkar ei tehnyt kuitenkaan mitään, vaan söi kurjan ja rentun näköisenä puuroa.
- Melkar, Althon sanoi jo sanan "äiti", Rinelda sanoi riemuissaan.
- Hienoa, Melkar sanoi aivan poissaolevana ja hiljaa.
Sarostip asteli pois peremmästä huoneesta käytävän oviaukolle piilotellen jotain viittansa alla. Hän pysähtyi sinne.
- Tulen kohta töihin, käyn vain tuolla vähän, Sarostip sanoi epämääräisesti ja asteli ulos.
Rinelda hymyili ja talutti Althonin penkille. Ilmeisesti hän ei huomannut Melkarin vaitonaisuutta ilossaan. Alinea meni takaisin syömään ja katsoi Althonia iloisena. Rinelda meni ottamaan puuroa itselleen ja Althonille. Bryggi kaapi padan pohjia itselleen.
Melkar sai syötyä ja tallusti hankalasti kävellen takahuoneeseen.
Melkar palasi jonkin ajan kuluttua ilman panssaria ja suuntasi ovelle kurjan näköisenä. Hän lähti ulos aika maissa olevana.
Worford oli pian syönyt myös ja lähti pois. Bryggi asettui penkille pitkälleen. Rinelda hyvästeli Althonin ja lähti töihin. Hän näytti olevan nyt aika huoleton ja riemuissaan, eikä muistanut edes tiskejä.
Alinea keräsi kaikkien astiat kasaan ja lähti niiden kanssa joelle Tek lähti Alinean mukaan keihäänsä kanssa. Reinier jäi istuskelemaan.
Sarostip tuli tupaan piilotellen jotain viittansa alla.
- Mitä sinulla siinä on? penkillä istuva Reinier uteli.
Sarostip ei sanonut mitään Reinierille vaan meni suoraan perempään huoneeseen. Reinier tuli perässä ja näki, kun Sarostip sujautti jotain reppuunsa.
- Nyt lähdetään pellolle, Sarostip sanoi Reinierille.
- Mitä sille Alinealle pitäisi tehdä? Reinier kysyi. Broot raiskasivat sen!
- Eivätkä raiskanneet, nyt lähdetään pelloille, Sarostip tokaisi.
Hän otti kuokkansa, antoi yhden Reinierille ja lähti pellolle katsoen, että Reinier tuli mukana. Ulkona Reinier suuntasi kuitenkin joelle.
- Tulet sitten kohta pellolle, Sarostip sanoi komentavasti Reinierille ja meni pellolle.
Melkar paiski töitä auraten ja oli saanut hommat jo hyvään alkuun, kun Sarostip tuli pellolle kuokkansa kanssa ja alkoi huhkia. Melkar kysyi jonkin ajan päässä lopettaen auraamisen:
- Missä kävit?
- Tuolla vain, Sarostip vastasi epämääräisesti.
Melkar katsoi vakavasti Sarostipia.
- Olet itse vaatinut tilallisten kesken rehellisyyttä ja sitä, että asiat kerrotaan. En suvaitse sitä, jos sinä luulet voivasi sooloilla miten vain sinulle sopii, Melkar jatkoi puhettaan vakavana.
- No minne sinä oikein menit kun otit Althonin mukaan? Sarostip kysyi.
- Sanoinhan jo. Sinne kiven luo, Melkar sanoi lyhyesti. Vastaa itse, et ole mitenkään muita yläpuolella, vaikka oletkin väliaikainen isäntä.
- Mutta miksi menit kiven luokse? Sarostip kysyi. Ja miksi otit Althonin mukaan?
- Että saan vastauksia kysymyksiin, jotka koskevat Althonia, Melkar vastasi.
Hän risti kätensä rinnalleen ja odotti Sarostipin puolestaan kertovan jotain. Sarostip huokaisi ja sanoi:
- Minulle on tapahtunut kummia sen jälkeen kun tulin Riskimaahan.
- Kerro vain kaikki, en kerro muille. Saat siitä sanani, Orlanthin kautta, Melkar vakuutti ja nojasi auraan.
- Olen nähnyt outoja unia joille Bryggi on kertonut mitä ihmeellisempiä merkityksiä, Sarostip kertoi. Tarvitsin vain hieman rauhaa miettiä niitä asioita. Lisäksi Bryggi on kertonut minulle kaikenlaisia outoja juttuja, kuten että minun pitäisi varoa lintuja ja muuta semmoista.
- Minne menit äsken ja mitä tekemään? Melkar kysyi eikä ollut kovin vakuuttunut vielä.
- Menin siis sinne miettimään näitä asioita ja menin metsän reunalle, Sarostip vastasi.
Melkar katsoi epäillen Sarostipia ja hymyili.
- Ei sinun ole pakko kertoa totuutta, Melkar sanoi arvaten, ettei Sarostip kertonut kaikkea. Tilallamme on tapahtunut kaikenlaista kummallista. Nyt ilmeisesti Zist on hävinnyt ja toivottavasti tajuaa olla tulematta takaisin, niin toivottavasti tilamme lähtee nousuun tästä eteenpäin, Melkar sanoi mahtipontisesti.
Hän alkoi aurata sitten uudella innolla.
- Pihapiiriä pitäisi raivata, Sarostip sanoi Melkarille.
Melkar nyökkäsi ja jatkoi auraamista. Alinea käveli pellolle tuvan suunnasta ja asteli Sarostipin luokse.
- Mitä minun pitäisi tehdä tänään? Alinea kysyi.
- Mene vaikka auttamaan Rineldaa kasvimaalle, Sarostip vastasi Alinealle.
Alinea nyökkäsi ja lähti kasvimaalle.
Oli aika pilvinen ilma, mutta lämmintä silti oli. Pelto oli varsin kuiva, kun sateita ei ole ollut, vaikka niitä olisi pitänyt meren vuodenaikana tulla.
Melkar sanoi jossain vaiheessa hieman hymyillen Sarostipille:
- Ei kai sinulla ole mitään naista, jonka luokse sinun piti niin kiirehtiä? Ei kai sentään miettimään rauhassa tarvinnut mikään hoppu olla?
Melkar iski vielä silmää.
- Kunpa olisikin, Sarostip sanoi vähän alla päin. Nainen siis, hän lisäsi.
- No mistä kiikastaa? Melkar kysyi.
- Sanoinhan sinulle jo, Sarostip vastasi.
- Renekotin klaanissa ei ole varmaan samoja sääntöjä kuin kotona Sartarissa. Täällä lähitiloilla on kyllä nuoria naisia, joita voisi ehkä hieman pitää silmällä, Melkar sanoi auratessa.
- Totta, Sarostip myönsi.
- Joten sinulla on ihan hyvät mahdollisuudet vielä. Kyllä varmaan tilanisännälle on naisia tarjolla, Melkar sanoi vielä ja alkoi sitten aurata kunnolla.
Alinea ja Rinelda näyttävät huhkivan kasvimaalla. Aika kuluu, mutta Reinieriä ei näkynyt hommissa. Bryggi näkyi kuitenkin olevan katolla manauspuuhissa.
Joskus aamupäivän aikana ilmestyi äkkiä metsiköstä jonkinlainen seurue. Siellä oli yksi muuli, joka kantoi jonkinlaisia säkkejä ja varusteita. Seurueen kärjessä kulki punakaapuinen nainen, jonka seurue oli aikaisemminkin tavannut. Toinen vaatimattomampi nainen talutti muulia ja kaksi miestä kulki jälkijoukkona.
Melkar lopetti auraamisen ja katsoi seuruetta. Hän murahti nähdessä naisen. Sarostip katsoi ärtyneenä tulijoita. Melkar risti kätensä rinnalle ja katsoi vakavana - tosin riutuneen olemuksen kanssa hän ei ollut niin vakava - lunarilaista naista. Alinea lopetti kauempana työnteon ja alkoi katsella, mitä seurue tekisi.
Seurue saapui pian tilan luokse ja johdossa oleva nainen vilkuttaa tilalla olijoille hymyillen. Sarostip ei vastannut vilkutukseen, irvisti vain naiselle. Melkar sai hillittyä itsensä, jottei tehnyt mitään typerää.
Toisen takana olevan miehen vaatteet olivat orlanthilaisen tapaiset, mutta hänellä oli asussaan Kuoleman ja Totuuden riimuja. Häntä olisi hyvin voinut kuvitella humaktiksikin, mutta vyöllä roikkuva sapeli viittasi toiseen suuntaan. Hänellä oli myös selässään kilpi ja vyöllä tikari.
Toinen miehistä oli pukeutunut likaisiin rääsyihin. Miehellä oli hiukan kumara ryhti ja likaisten hiuksien ja parran osittein peittämät kasvot olivat likaiset ja hiukan epämuodostuneen oloiset. Toisen posken luut olivat painuneet hiukan sisäänpäin.
- Jumalattaren rauhaa, punakaapuinen nainen huusi tilan asukkaille pellolle ja kasvimaalle ja heiluttaa kättään.
Melkar katsoi vain vakavana naista ja seuruetta arvaten, että heillä oli jotain tärkeää asiaa.
- Tulkaa tervehtimään, ystävät, nainen kehotti lempeällä äänellä.
Melkar sylkäisi peltoon ja jatkoi auraamista. Alinea jäi seisoskelemaan paikoilleen ja tarkkaili tilannetta.
- Minusta tuntuu että minun täytyy mennä, Sarostip sanoi hiljaa Melkarille.
Hän paiskasi kuokkansa maahan ja lähti astelemaan ärtyneen näköisenä seuruetta kohti. Melkar otti Sarostipista kiinni. Hän piti tätä paikoillaan ja sanoi hiljaa jotain. Nainen teki kutsuvan eleen Sarostipille.
Samassa Reinier saapui kuokkineen pellolle ja kävi hommiin.
Melkar päästi irti Sarostipista, joka nyökkäsi Melkarille ja lähti astelemaan seuruetta kohti. Melkar katsoi Sarostipin perään. Alinea odotti jännittyneenä, mitä tapahtuisi.
Nainen astui Sarostipia vastaan ja otti tätä kädestä kiinni hymyillen. Sarostip kätteli naista, tosin ei hymyillen. Tarran sipaisi pitkiä hiuksiaan pois kasvoiltaan ja kohdisti katseensa Sarostipiin.
- Sinä olet varmasti isäntä itse, nainen sanoi pehmeästä Sarostipille.
Sarostip nyökkäsi pari kertaa.
- Tiedän, että sinulla on ollut pahaa tahtoa meitä kohtaan, mutta mielesi on varmasti muuttunut? nainen sanoi kysyvästi.
Melkar jatkoi auraamista tuhahtaen.
- Niin kai, Sarostip sanoi hiljaa naiselle.
- Olet halukas pyytämään anteeksi pahoja puheitasi? nainen kysyi hiljaa.
- Olen, Sarostip sai sanottua hampaita pureskellen.
Nainen hymyili lempeästi Sarostipille ja sanoi:
- Emme kanna kaunaa, sillä viha vain ruokkii vihaa. Ystävyys vallitkoon meidän kesken, nainen sanoi ja halasi Sarostipia.
Sapelia kantava orlanthi katseli Sarostipia sivummasta. Bryggi kurkki katolta pihan tapahtumia. Sitten nainen päästi Sarostipin irti ja sanoi:
- Toimme teille uuden ja uutteran miehen viljelemään maata Jumalattaren siunauksessa.
Melkar käänsi katseensa takaisin naiseen ja seurueeseen.
- Lahjoitamme myös anteeksiannon eleenä teille hiukan maissia, jotta satonne kasvaisivat, nainen lisäsi.
Melkar katsahti jo toiveikkaasti, että puhuttu uusi työläinen olisi sapelia kantava mies. Nainen vaikeni ja katsoi Sarostipia.
- Kiitän, Sarostip sanoi naiselle.
- Tämä tässä on Lunarin oppiin kääntynyt Alanus, nainen sanoi ja viittasi resuiseen mieheen. Hän on uuttera ja kokenut maanviljelijä, vaikka häntä ovatkin vastoinkäymisen kiusanneet.
Melkar pettyi ja jatkoi auraamista.
- Olen varma, että hän löytää taas Jumalattaren armon tehdessään työtä yhteisen hyvän eteen, nainen jatkoi. Sillä me olemme me kaikki ja yhteistyö on voimaa.
Likainen mies tuhahti ja astui eteenpäin.
- Olen Tarran, hän murahti Sarostipille.
- Hän tuntee myös maissin salaisuudet, lunarilainen nainen jatkoi miehen sanoista piittaamatta. Alanus opettaa teille, kuinka oikein uhraatte ja saatte suuren maissisadon. Olen varma, että ihastutte siunatun Hon-Eelin viljaan. Se maistuu hyvältä ja täyttää nälkäisten vatsat.
- No sittenhän se tulee tarpeeseen, Sarostip totesi ponnettomasti.
Melkar tuhahti auraamisen lomasta.
- Aivan, nainen sanoi hymyillen.
Alinea katseli kiinnostuneena kauempaa.
- Maissi on tavattoman monikäyttöinen vilja, mutta sen ihmeistä arvon Alanus saa kertoa teille tarkemmin, nainen sanoi. Viivymme hetken vierainanne ja lähdemme sitten takaisin kotiin.
Tarran astui hiukan kauemmas Sarostipista ja muusta joukosta ja käänsi katseensa pellolla työskenteleviin.
- Oletan, että yhteistyömme voi jatkua hedelmällisenä vielä pitkään, nainen sanoi hymyillen Sarostipille.
Sarostip nyökkäsi.
- Näin ankarassa maassa ei ole hyväksi pitää vihaa, nainen jatkoi.
Sarostip nyökkäsi taas.
- Sillä yhdessä olemme voimakkaita, kunhan yhdistätte uutteruutenne meidän tietämykseemme, nainen selitti.
Melkar kuunteli naisen hölönpölyä halveksuen.
- Uhratkaa Hon-Eelille, niin näette, miksi me imperiumissa voimme niin hyvin, nainen sanoi. Ehkä alatte vähitellen ymmärtämään myös uskoamme.
- Selvä mutta minun täytyy nyt mennä takaisin töihin, Sarostip sanoi naiselle ja kiiruhti pellolle.
Alinea menetti kiinnostuksensa naisen höpinöihin ja alkoi taas tehdä töitä. Nainen nyökkäsi Sarostipille hymyillen ja sanoi:
- Me jäämme myös auttamaan teitä vähäksi aikaa ja siunaamme peltonne.
Sarostip meni pellolle ja jatkoi työntekoa. Punakaapuinen nainen levittää kätensä siunaavaan eleeseen ja asteli kasvimaalle. Tavallisempi nainen seurasi punakaapuista.
Tarran suuntasi Sarostipin perässä pelolle. Sarostip sanoi Melkarille jotain hiljaa. Melkar pitää katseensa poissa lunarilaisista.
Tarran jäi pellon laitaan seisomaan ja katselemaan tilalaisten työskentelyä. Melkar nyökkäsi Sarostipille.
- Hei sinä siellä, kuokka käteen vaan, Sarostip huikkasi Tarranille.
Melkar jatkoi auraamista mutta kuiskasi vielä jotain Sarostipille ennen kuin lähti kauemmaksi auraamaan.
Melkar lähti sitten auraamaan hieman kauemmaksi.
Tarran poimi kuokan ja katsoi hetken peltoa.
- Viisitoista vuotta, hän mutisi ja hänen ehjälle kasvonsa puoliskolle ilmestyi haikea hymy.
Sapelimies asteli rivakasti ryysyisen miehen luokse. Hän sanoi miehelle jotakin käskevästi.
Sapelimies palasi muulin luo tarkkailemaan työtä. Sapelimiehen käsky sai Tarranin epäsymmetrisille kasvoille vihaisen ilmeen ja Tarran kävi töihin huomattavalla tarmolla.
Samassa kasvimaan suunnasta alkoi nousta savua. Melkar vilkaisi kasvimaalle, mutta jatkoi töitä. Siellä näytti pieni kasvimaata sitä palavan ja ilmeisesti asialla oli punakaapuinen nainen. Sarostip lähti kasvimaalle ripein askelin.
Samassa punakaapuinen nainen näytti sammuttavan palon taikuudella. Sarostip kääntyi takaisinpäin ja meni jatkamaan töitään. Reinier lähti talolle.
Punakaapuinen nainen näytti kylvävän jotakin kasvimaalla tuhkaan ja sitten kasvimaan ympärille.
Aika kului työtä tehdessä. Jossakin vaiheessa tilalle ilmestyi pohjoisen suunnasta mies, joka oli pukeutunut orlanthilaisittain.
Hän asteli pellon laitaan tähyillen tilan juttuja. Melkar heilautti kättään miehelle ja lähti tätä vastaan. Miehellä oli mukanaan jokin pitkä käärö.
- Hei! mies huikkasi.
- Hei! Sarostip huikkasi miehelle ja lähti tätä vastaan.
- Minulta liikeni nyt aikaa poiketa, mies sanoi.
Melkar pääsi miehen luo ja taputti tätä olalle:
- Saat nyt saman tien ne vaihtokauppatavarat.
Mies nyökkäsi Melkarille totisena.
- Jahah, teillä on vieraita, mies totesi katsellen lunarilaisia.
- Miklas, ei ollakaan nähty vähään aikaan, Sarostip sanoi päästessään miehen luokse.
Mies nyökkäsi Sarostipille. Melkar sanoi hiljaa, jotta vain Sarostip ja mies kuulisivat:
- He eivät ole vieraita.
Tarran vilkaisi tulijaa ja jatkoi sitten töitä.
- He toivat meille jotain omaa viljaansa ja siunaamaan peltoja ja jotain sellaista, Sarostip sanoi miehelle.
Miklas ei sanonut siihen mitään.
- Tule sisään, niin annan ne tavarat, Melkar sanoi Miklakselle. Mikä tuo on? hän kysyi osoittaen pitkää kääröä.
- Toin teille kaksi sarvea Burisonin pyynnöstä, Miklas vastasi.
- Eli oletteko te siis jostain vaihtokaupoista sopineet? Sarostip kysyi Melkarilta.
Melkar sanoi Sarostipille:
- Kyllä olemme.
Miklas nyökkäsi.
- Hienoa, kiitos paljon, Melkar sanoi Miklakselle.
- Nämä ovat hätätilanteita varten, Miklas selitti. Sarvea kannattaa kantaa mukana, kun poistuu tilalta. Siihen kun puhaltaa, niin se on hätämerkki täällä rotkossa. Ääni kantaa pitkälle.
- Minkälaisista vaihtokaupoista? Sarostip kysyi Melkarilta.
- Voisimme mennä sisälle juttelemaan, Melkar ehdotti.
- Minä tulen myös, Sarostip sanoi.
Melkar nyökkäsi ja lähti talolle. Sarostip lähti myös talolle ja nähdessään muiden suuntaavan sisälle Tarrankin päätti, että oli tauko, hylkäsi kuokkansa ja lähti muiden perään. Miklas tuli myös.
Melkar johdatti Miklaksen tupaan istumaan ja katosi sitten itse takahuoneeseen. Worford oli suupielet valkoisina tuvassa vuolemassa jotakin. Reinier lähti juuri pellolle takaisin. Sarostip kävi istumaan penkille ja kysyi Miklakselta:
- Millaisista vaihtokaupoista olette sopineet?
Melkar palasi kohta takaisin sirpin ja vasaran kanssa. Miklas nyökkäsi.
- Tässä nämä ovat, Melkar sanoi ja ojensi tavarat Miklakselle.
Miklas nyökkäsi ja laski sarvet pöydälle. Niitä oli kaksi ja ne olivat onttoja. Hän otti sirpin ja vasaran. Melkar katsoi sarvia ja otti toisen käteensä.
- Onko teillä ruokaa? Tarran kysyi.
Melkar sanoi Tarranille:
- Olet lunarvanki. Etkö vain?
- Olin, Tarran myönsi.
- Päivänjatkoa, Miklas sanoi nyökäten ja lähti pois.
Melkar lähti Miklaksen mukana ulos jättäen sarven pöydälle.
- On meillä ruokaa mutta emme syö vielä, Sarostip sanoi Tarranille.
Tarran murahti pettyneesti. Sarostip lähti ulos. Tarran suuntasi takahuoneen ovelle.
Sarostip asteli ulos talosta ja meni pelloille. Melkar juoksi härkänsä luo huutaen naiselle:
- Hei lopeta!
Lunarilaisnainen näytti olevan pellolla Melkarin härän luona ja ilmeisesti luki jotakin loitsua. Nainen katsahti Melkariin, mutta jatkoi loitsuaan. Melkar juoksi härän luo naisen eteen ja sanoi:
- En tarvitse loitsujasi. Pärjäämme ilman.
Nainen päätti loitsunsa ja sanoi hymyillen:
- Jumalattaren siunauksella härkäsi jaksaa enemmän.
Melkar katsoi hieman vihaisena naista.
- Siunasin jo kasvimaan, joten nyt on pellon vuoro, nainen jatkoi. Maissin saatte kylvää itse.
- Omat siunauksemme ovat jo tarpeeksi hyvät, emme tarvitse siunauksiasi, kiitos vain. Säästä niitä omillesi, Melkar sanoi naiselle.
- Meillä on paljon voimaa siunauksiin, nainen sanoi hymyillen. Jaamme sitä auliisti ystävillemme, hän huudahtaa iloisesti.
Pellon luokse tullut Miklas kääntyi ja lähti astelemaan pohjoiseen päin.
- En ole ystäväs... Melkar aloitti, mutta lopetti lauseensa kesken ja juoksi Miklaksen luo vielä.
Sarostip asteli pellon luokse. Tarrankin palasi töihin. Nainen hymyili ja sanoi:
- Ne nuoret, ne nuoret...
Sitten hän lähti kulkemaan toisen naisen kanssa pellon ympäri ja sirotteli jotakin hiekkaa sen reunoille.
Melkar tuli takaisin Miklaksen luota ja alkoi aurata taas. Sarostip jatkoi työntekoa. Lunarilainen nainen kulki pellon ympäri sitä ilmeisesti vieraalla kielellä siunaten ja hiekkaa sirotellen. Sarostip katsoi hieman inhoten naisen puuhia.
Pian nainen oli saanut hommansa tehtyä ja hän tuli pellolla olijoiden luokse sanoen:
- Lähdemme nyt, kun peltonne ovat siunatut. Jätämme teille säkin, josta voitte kylvää maissia.
Sarostip nyökkäsi naiselle.
- Alanus auttaa teitä mielellään maissin kylvämisessä, nainen vielä sanoi. Jumalattaren rauhaa, hän toivotti ja kumarsi poistumistervehdykseksi.
Nainen palasi muulin luokse toisen naisen kanssa. Melkar jatkoi auraamista eikä kiinnittänyt naisiin huomiota. Sitten lunarilaiset lähtivät pois. Punakaapuinen nainen heilautti vielä kättään ja Sarostip vastasi löysästi. Pian lunarilaiset olivat kadonneet metsään.
- Vihdoin, Tarran huokasi.
Melkar jatkoi töitään. Tarran veti syvään henkeä ja mutisi:
-Vapaa.
Miehet tekivät töitä ja vihdoin ilta alkoi sarastaa. He olivat saaneet lunarilaisten häiriköinnistä huolimatta aika mukavasti peltoa kuntoon.
Melkar lopetti auraamisen illan pimentyessä kovin uupuneena. Hän irrotti härän aurasta ja talutti härän eläintentiloja kohti. Sarostip lopetti hänkin ja vei kuokkansa talteen lähtien sitten tuvalle. Alinea oli vielä pellolla, mutta katolta nousi savua. Reinier lähti maleksimaan joelle pesulle.
Melkar palasi takaisin sisältä, kun oli vienyt härkänsä ja meni joelle pesulle. Tarran suuntasi myös joelle ja Sarostipkin tuli tuvassa pistäydyttyään. Melkar pesi itsensä huolella, minkä jälkeen hän palasi tuvalle. Sarostip teki samoin, kun oli saanut itsensä pestyä. Reinier jäi vielä ulos haaveksimaan.
Melkar istuskeli uupuneena tuvan reunalla olevalla penkillä.
- Melkar, missä se Gresios muuten on? Sarostip kysyi Melkarilta.
- Itsekin mietin samaa, ehkä Alinea tietää, Melkar vastasi.
Sisällä Rinelda oli laittamassa ruokaa. Althon istui penkillä ja heilutteli jalkojaan.
- Muuten Worford. Voisitko koittaa tehdä lavereita, kun taidat nuo puutyöt aika hyvin? Melkar kysyi Worfordilta ystävällisesti, vaikka olikin resuinen ja väsynyt.
- Yritämmekö tänään saada ne broot kiinni? Sarostip kysyi Melkarilta.
- Joo, voinhan minä, Worford vastasi.
- Hyvä, Melkar sanoi Worfordille.
Tarran palasi joelta huomattavasti muuttuneena: vaatteet olivat puhtaat, vaikkakin yhä repaleiset ja kuluneet, hiukset olivat puhtaat ja leikattu lyhyemmäksi kuten myös parta.
- Valvoin koko viime päivän ja yön, sekä tämän päivän. Pakko minunkin on levätä, Melkar sanoi Sarostipille.
Alinea asteli sisälle tupaan. Melkar katsoi Alineaa ja sitten Sarostipia. Alinea katseli tuvassa olevia ja kysyi:
- Oletteko nähneet Tekiä?
Melkar pudistaa päätään.
- Alinea, tiedätkö missä se Gresios on? hän kysyi.
Sarostip ryntäsi eläintentiloille.
- En, Alinea vastasi Melkarille. Hän oli eilen aamulla kadonnut jonnekin, jos oikein muistan. Tek lähti tänään aamulla yksin lampaita paimentamaan, tai niin hän ainakin sanoi minulle. Toki kielsin häntä, mutta ei hän totellut.
- Epäilyttävää, kun mies katoaa kuin tuhka tuuleen, Melkar sanoi mietteliäänä ja hätkähti sitten lopuksi.
Tarran näytti suunnilleen kolmekymppiseltä, kun lika ei enää hämännyt.
- Gresios meni varmaan etsimään Asgrimiä, Sarostip huomautti.
- Aah, aivan niin. Niinhän hän sanoi tekevänsä, Melkar nyökytti päätään.
Alinea meni auttamaan Rineldaa.
- Voisitteko esitellä itsenne? Tarran pyysi.
Samassa Bryggi laskeutui alas kattoluukusta ja vältti taas nipin napin tulisijan.
- Menen etsimään Tekiä. Toivottavasti ei olisi vain kyse siitä, Sarostip sanoi epämääräisesti.
Hän haki miekkansa ja lähti ulos. Melkar nyökkäsi Sarostipille tämän mennessä.
- Minä tulen mukaasi, Tarran tarjoutui.
Hän seurasi Sarostipia. Alinea kääntyi Terran suuntaan ja sanoi:
- Olen Alinea. ja te olittekaan?
Sarostip palasi takaisin tupaan ja otti toisen sarvista mukaansa. Tarran pysähtyi Alinean käydessä puhumaan. Hän katseli hetken Alineaa ja vastasi sitten:
- Tarran.
Alinea nyökkäsi ja palasi sitten työn pariin.
- Tule nyt, Sarostip hoputti Tarrania.
Tarran seurasi Sarostipia ulos.

Riskimaa, osa 27.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja