Riskimaa, osa 22

- Lisko alkoi rettelöidä, yksi noviiseista vastasi vihaisesti Sarostipille.
- Mitä hän muka rettelöi? Sarostip kysyi.
Melkar seisoi vain paikoillaan ja katseli Zistiä ja noviiseja.
- Kävi kimppuuni nyrkein, yksi noviiseista sanoi laittaen veitsensä pois.
Alinea kyykistyi Zistin viereen ja alkoi loitsia. Zistin jalasta vuoti varsin pahasti verta. Alinea paransi Zistin jalkaa loitsullaan.
- Viekää se muualle sotkemasta lattioita likaisella verellään, noviisi käski.
- Alinea, saatko hänet parannettua? Sarostip kysyi.
Alinea ei vastannut vaan alkoi loitsia uudestaan. Hän onnistui parantamaan Zistin vatsaakin loitsullaan.
- En tiedä saanko kokonaan parannettua, Alinea vastasi ja alkoi loitsia uudelleen.
Sarostip asteli Zistin viereen. Alinea sai uudelleen parannettua Zistin jalkaa. Sarostip alkoi loitsia. Hän epäonnistui loitsussaan mutta alkoi loitsia uudestaan.
- Myrskytuuli ei tule pitämään tästä, Sarostipin ja muiden kanssa tullut mies sanoi.
Melkar nyökkäsi ja katsoi muiden touhua. Alinea alkoi loitsia, kun taas Sarostip epäonnistui jälleen loitsussaan. Sarostip alkoi loitsia uudestaan. Loitsun päätteeksi hän koski Zistin kättä ja se parantui. Myös Alinea onnistui jälleen loitsussaan ja paransi Zistin vatsaa.
- Näyttäisitkö nyt mistä saamme ne eläimet ja muut tarvikkeet? Sarostip kysyi mieheltä, joka oli tullut hänen mukanaan.
- Haen ne teille, mutta viekää tuo lisko pois temppelistä ennen kuin Myrskytuuli näkee sen, mies kehotti ja lähti ovea kohti.
Melkar sanoi muille hieman vaivautuneena:
- Näyttää siltä ettei otuksenne ole kovin tervetullut tänne.
- Ei ole joo, mutta auttaisitko hänen kantamisessaan? Sarostip kysyi Melkarilta.
Melkar pudisti päätään. Alinea ravisteli Zistiä olkapäistä ja Zist aukaisi nopeasti silmänsä. Yksi noviiseista otti Zistin nuijan. Alinea nousi ylös.
- Häipykää! noviisi ärähti.
- Zist, ulos nyt, Alinea komensi.
- Au, Zist mumisi ja nousi horjuen ylös.
Alinea lähti astelemaan ulos ja toiset samoin. Zist hoippui epävakaasti Alinean perään. Ulkona seisoi Melkarin härkä, jota Worford piteli.
- Kohta saamme ne muut tarvikkeet ja eläimet, Sarostip sanoi.
Melkar käveli Worfordin luo ja otti härän vastuulleen. Alinea sanoi Zistille:
- Kuinka tyhmä sinä oikein olet? Jos et saa mennä sisälle temppeliin niin älä mene.
Sarostipin ja Alinean kanssa ollut mies lähti harppomaan kohti torin toisella puolella olevia rakennuksia. Alinea lähtee miehen perään.
- Ne kävi minun kimppuuni, Zist valitti.
- Ne kyllä väittivät että sinä kävit niiden kimppuun, Sarostip huomautti ja lähti miehen perään.
Melkar sanoi Zistille hieman käskevään ja vihaiseen sävyyn:
- Sinä et mene tuonne temppelille enää ikinä. En ihmettele jos sinut hakataan jos uhmaat Myrskytuulen tahtoa.
- Ne kävi minun kimppuuni kun kysyin miksen saa mennä temppeliin ja sanoin että en ole lisko, Zist valitti.
Melkar lähti Sarostipin perään taluttaen härkäänsä.
- Alineakin näki sen! Zist valitti ja lähti muiden perään.
Melkarin vaimo pudisti paheksuvasti päätään Zistille. Mies meni Soturien halliksi kutsutuille taloille ja avasi varaston oven. Sieltä hän katsoi seurueelle jonkin verran tarpeita tilalle, kuten siemenviljaa ja muuta sellaista.
- Myrskytuuli raivostuu varmasti saadessaan kuulla välikohtauksesta, mies sanoi kantaessaan säkkejä ulos. Eipä kannata mennä hänen luokseen aivan vähään aikaan.
- Minä en tehnyt mitään! Zist valitti. Ne kävivät minun kimppuuni.
- Sarostip, Melkar sanoi ja viittasi Sarostipia tulemaan luokseen.
Sarostip käveli Melkarin luokse. Melkar kuiskasi jotain Sarostipille.
- Teidän täytyy pitää sitten tarkkaa taloutta, mies sanoi Alinealle. Klaanilla ei ole varaa kustantaa mitään ylellisyyttä.
Alinea nyökkäsi miehelle. Sarostip kuiskasi jotain Melkarille.
- Ja syksystä lähtien teidän täytyisi selvitä omillanne, mies jatkoi.
Alinea nyökkäsi uudelleen.
- Jospas katsottaisiin niitä elukoita sitten, mies tuumi kasattuaan teille tarkoitetut tavarat yhteen.
Melkar kuiskasi vielä jotain Sarostipille.
Sarostip nyökkäsi Melkarille. Samassa Bryggi ja hänen kaverinsa Ketju astelivat paikalle. Ketju näytti aika synkältä ja rähjäiseltä, mutta Bryggi oli varsin pirteä.
- Hei! Bryggi huikkasi.
- Hei, Sarostip vastasi.
- Lähtee? Bryggi kysyi.
Melkar sanoi miehelle:
- No lähdetään niitten elukoitten luo sitten.
Mies nyökkäsi ja siirtyi erään eläinsuojan luokse. Sarostip asteli eläinsuojan luokse.
- Tulkaapas tänne, niin katsotaan, mies sanoi ja meni sisälle.
Melkar asteli lähemmäksi eläinsuojaa. Alinea meni sisälle. Melkar jätti härän taas Worfordille ja asteli miehen perään. Sarostip astui sisään.
Mies katsoi seurueelle pari lehmää ja runsaammin lampaita. Alinea kysyi mieheltä:
- Voisimmeko saada myös aasini? En tiedä olisiko siitä mitään suurempaa apua, mutta silti.
- Käy toki hakemassa aasisi, tyttö, mies naurahti. Ehkä te vähän kanojakin haluaisitte, hän tuumi.
Melkar nyökkäsi ja Alinea kävi hakemassa aasin.
- Kukkoa ei ole kyllä tarjota, joten se teidän täytyy vaihtaa jostakin muualta, mies lisäsi.
- No, eiköhän se jostain saada, Sarostip arveli.
Mies lähti sitten ulos hätisteltyään seurueelle tulevat eläimet ulos.
- Komea eläin, mies totesi Melkarin härästä.
Melkar käveli ulos ja nyökkäsi sanoen:
- Siitä on apua.
Mies nyökkää ja lähti kanalaan päin katsomaan teille kanoja. Alinea jäi seisoskelemaan elukoiden luokse silittäen aasiaan. Mies katsoi seurueelle vielä puolitusinaa kanaa mukaan.
- Soren, tarvitsisimme ehkä jotkin kärryt, Sarostip sanoi. Vai onko sinulla kärryjä, Melkar?
- Ei meillä kärryjä ole antaa, Soreniksi kutsuttu mies sanoi.
- Selvä on, Sarostip vastasi.
- Tehkää itse jotkut rattaat tai jotain, Soren kehotti. Mutta eiköhän tuo riitä tilan tarpeiksi.
Melkar pudisti päätään Sarostipille ja sanoi Sorenille:
- Kiitos. Anteliaisuutenne on ihailtavaa.
Sarostip kiitti myös Sorenia.
- Kaikkihan tämä on klaanin tavaraa, Soren sanoi. Kuten tilakin on.
- Saisikohan osan tavaroista kannettua lehmien selässä? Sarostip tuumi.
- Issaries johdattakoon teidät turvassa tilalle, Soren toivotti ja lähti poispäin.
- Siemenviljat menevät kaiketi härkäni selässä, Melkar sanoi Sarostipille.
- Aletaan lastaamaan sitten, Sarostip sanoi Melkarille ja meni Melkarin härän viereen.
- Minä voin taluttaa härkää, Worford tarjoutui.
Melkar nyökkäsi Worfordille ja alkoi nostella siemenviljasäkkejä härän selkään. Sarostip otti myös siemenviljasäkkejä ja alkoi nostaa niitä härän selkään. Bryggi vihelteli iloisesti, mutta hänen kaverinsa oli synkempi.
- Reinier, Bryggi sanoi.
Tavaroiden joukossa oli muutama kuokka ja siellä oli kaikenlaista muutakin tavaraa. Tosin kohtuullisen niukasti. Melkar katsoi sitten muita elukoita ja totesi katsellen Tekiä ja Althonia:
- Te pojat voitte sitten vaikka paimentaa lampaita tämän matkan. Kun teillä on ihan keihäätkin.
- Tarjoutuisiko joku kantamaan kuokat? Sarostip kysyi.
- En minä mikään lammaspaimen ole, Tek sanoo nyreästi.
- Joo, isi, Althon sanoi kuuliaisesti.
Melkar sanoi Tekille isälliseen ja käskevään sävyyn:
- Nyt olet.
- Kyllä sinä voit varmaan paimentaa tämän matkan niitä lampaita, Sarostip sanoi Tekille.
- Aasin selkään voi laittaa joitakin tavaroita, Alinea totesi.
- Enkä, Tek sanoi uhmakkaasti.
- No jos et välttämättä halua, Sarostip myöntyi.
Melkar katsoi Tekiä hieman vihaisesti. Zist tallusteli Soturien hallin luo.
- Mutta kai sinä jotain voit kantaa, Sarostip sanoi Tekille. Anna minä pidän huolen Tekistä, hän lisäsi sanoo.
- Joo, voin minä kantaa, Tek sanoi kohentaen miehekkäästi housujaan.
- Pystyisitkö kantamaan reppuni? Sarostip kysyi Tekiltä. Sinne laitettaisiin vielä jotain tavaroita.
Melkar kohautti olkapäitään ja sanoi Sarostipille Tekin kuulematta:
- Kunhan pistät pojan tekemään jotain.
- Koko ajan, Sarostip sanoi Melkarille.
- Reinier, Bryggi sanoi.
Sarostip lastasi reppuunsa vielä joitain pieniä tavaroita, joita sinne mahtui. Kun hän oli lastannut reppunsa täyteen, Sarostip antoi sen Tekille. Tek otti sen vastaan koettaen näyttä kovin aikuismaisen vakavalta. Alinea kysyi Bryggiltä:
- No mitä Reinieristä?
- Sanoo tulee perässä, Bryggi sanoi.
- Ryyppää, Bryggi lisäsi ja iski Alinealle silmää.
Alinea tuhahti Bryggille.
- Niin tarjoutuisiko joku kantamaan kuokat? Sarostip kysyi.
- No, minä kannan sitten varmaan kuokat, Sarostip sanoi ja otti kuokat.
Bryggi virnisti Alinealle. Vielä oli jonkin kannettavaa verran tavaraa, astioita ja sellaisia tarvikkeita, myös aika iso pata. Melkar katsoi Alinean aasia ja sanoi:
- Kaiketi tuo jaksaa näitä kantaa.
Alinea rupesi lastaamaan tavaroita aasin selkään ja Melkar auttoi. Aasi ryhtyi vastustelemaan heti muutaman lisäkantamuksen saatuaan. Niinpä Alinea ei lastannut kovinkaan paljon tavaroita aasin selkään. Aasi suostui nyreästi hyväksymään Alinean asettaman kantamuksen. Melkar katsoi, oliko Bryggillä ja hänen kaverillaan kannettavaa. Bryggillä oli keihäs ja kilpi, Ketjulla ei mitään.
- Ketju ja Bryggi, kantakaa tuo pata, Sarostip käski.
Bryggi nyökkäsi, muttei tehnyt elettäkään ottaakseen pataa.
- Oppilas, Bryggi huusi Soturien hallin luona olevalle Zistille.
Zist kääntyi katsomaan Bryggiä.
- Oppilas, tänne, Bryggi käski.
Zist tallusteli Bryggin luokse. Zistin perässä tuli Tupsukorva.
- Oppilas, kantaa pata, Bryggi määräsi ja osoitti isoa pataa.
- Ketju, sinä kannat myös pataa, Sarostip käski.
Ketju ei vastannut mitään.
- Ketju, kannat pataa, Sarostip toisti.
- Oppilas kantaa, Bryggi sanoi virnistäen.
Zist poimi padan.
- Jaksaako hän yksin? Sarostip epäili.
- Jaksaa, Bryggi sanoi huolettomasti.
- No, Zist kantaa sen sitten, Sarostip päätti.
Bryggi nyökkäsi hymyillen. Jäljellä oli vielä astioita ja sellaista.
- Pitäisi saada nämä vielä kannettua, Sarostip sanoi ja viittasi jäljellä oleviin tavaroihin.
Melkar pakkasi maassa olevia tavaroita reppuunsa sen verran kuin mahtui. Vielä jäi jonkin verran tavaraa jäljelle. Melkar heitti repun selkäänsä ja katsoi sitten Bryggiä ja Ketjua. Bryggi vihelteli iloisesti.
- Ottakaa tavaraa mukaanne, Bryggi ja Ketju, Sarostip käski.
Ketju loi synkän katseen Sarostipiin ja alkoi keräillä tavaroita. Bryggi ei ollut kuulevinaankaan.
- Ota sinäkin jotain Bryggi, Sarostip kehotti.
- Ei, noita ei, Bryggi vastasi.
- Haluatko sinä tilalle? Sarostip kysyi Bryggiltä.
Ketju oli lastannut kohta loput tavarat syliinsä.
- Joo, tulee, Bryggi sanoi virnistäen.
- No, sinä paimennat lampaita, Sarostip määräsi Bryggille.
Bryggi virnisti ja nyökkäsi huvittuneesti.
Nyt seurue oli valmiin lähtöön.
- No nyt vain Winnojen tilalle, Sarostip sanoi ja lähti johdattamaan joukkoa Winnojen tilalle.
Melkar käveli Sarostipin perässä. Hänen vaimonsa huolehti kanoista ja lampaista. Seurue oli aika vaikuttava joukko, kun he astelivat Vaaralinnoituksen portille. Jotkut ihmiset huikkasivat siinä matkalla vielä onnentoivotuksiaan.
- Minulla on vielä telttakylällä hieman tavaroita, Alinea muisti. Käyn hakemassa ne.
Alinea lähti Telttakylälle taluttaen aasiaan. Sarostip ja muut odottivat Alineaa.
Joku mies kohta maleksi Sarostipin luokse ja sanoi jotakin hänelle hiljaa.
Sarostip nyökkäsi ja asteli sivummalle miehen kanssa.
Kohta paikalle asteli nainen, joka oli lunarilaisessa papittaren asussa.
Sarostipin kanssa puhellut mies livahti liukkaasti pois ja Sarostip asteli muiden joukkoon. Melkar katsoi naista hieman inhoten ja käänsi katseensa sitten muualle.
- Mitä asiaa sinulla on? Sarostip kysyi hieman äkäisesti naiselta.
- Jumalattaren rauhaa, ystävät, nainen toivotti. Tulin tarjoamaan teille siunauksen matkallenne ja työllenne rauhan työn eteen.
- Emme kaipaa sinun siunauksiasi, Sarostip ärähti.
- Jumalatar näkee sydämiinne asti, nainen sanoi lempeästi hymyillen. Hän siunaa teitä, kunnes silmänne avautuvat näkemään hänen rauhansa.
Nainen teki joitakin rituaalisia eleitä. Sarostip perääntyi hieman ja kehotti:
- Mene nyt vain pois.
- Jumalatar siunatkoon matkaa ja tilaanne, nainen sanoi hymyillen ystävällisesti.
Samassa Alinea saapui muiden luokse aasin kanssa.
- Jumalattaren siunausta myös sinulle, nainen sanoi Alinealle hymyillen. Ja suokoon Jumalatar lapsesi syntyvän terveenä ja kasvavan hyväksi ihmiseksi, nainen lisäsi Alinealle.
Melkar kurtisti kulmiaan ja katsoi Alineaa.
- Kiitos, Alinea kiitti, mutta kummasteli papitarta.
- Mene nyt pois siitä kirouksia langettelemasta, Sarostip sanoi naiselle.
Nainen nyökkäsi hymyillen Alinealle ja toivotti:
- Jumalattaren siunausta vielä kerran.
Sitten hän poistui.
- Olen nyt valmis lähtemään, Alinea ilmoitti.
- Hyvä, Sarostip sanoi ja lähti johdattamaan joukkoa.
Melkar käveli Sarostipin perässä ja Alinea seurasi muita. Zist tallusteli vaivalloisesti pata sylissään muiden perässä. Seurue kulki portista auringon lämmittäessä mukavasti.
Pian Vaaralinnoituksen muurit jäivät taakse, kun seurue taittoi taivalta. Eteneminen oli aika hidasta, kun eläimiä täytyi paimentaa ja koska seurueella oli tavaraa sen verran runsaasti mukana.
Melkar kulki kaikessa rauhassa tekemättä mitään erityistä. Althon paimensi lampaita varsin kuuliaisesti innoissaan keihäästä. Sarostip katsoi, että Bryggi ja Althon saivat pidettyä lampaat mukana. Zist laahusteli muiden perässä Tupsukorva vierellään. Rinelda piti huolta kanoista, lampaista ja lehmistä. Bryggi vihelteli ja näytti muutenkin hilpeältä - eikä kiinnittänyt lampaisiin yhtään huomiota. Alinea kulki muiden mukana aasia taluttaen. Ketju kantoi tavaroita varsin synkkänä, kun taas Worford talutti ylpeästi härkää ja välillä puheli ja taputteli sitä. Tek kantoi reppua ja pysytteli Alinean lähellä.
Ei kestänyt kauaakaan, kun seurue saapui kohtaan, jossa näytti seisovan sama punainen kukku, jonka osa seurueesta oli aikaisemminkin kohdannut. Se seisoi keskellä tietä varsin kauniina.
- Älkää koskeko tuohon, Sarostip varoitti muita.
Melkar katsoi hieman kummissaan kukkaa, mutta kiersi sen sitten. Hän auttoi myös vaimoaan lehmien ja muiden eläinten kanssa, että eivät ne menneet kukkaa päin. Seurue sai eläimet ohjattua kauemmas kukasta ja he pääsivät sitten jatkamaan matkaa.
Matkan aikana Worford mainitsi Alinealle, että Reinier kuulemma oli kysellyt jotakin punatukkaista vingalaista. Alinea kertoi tietävänsä asiasta jo etukäteen. Worford nyökkäsi ja katsoi Alineaa hiukan säälivästi. Rinelda puheli Alinean kanssa hiljaa jostakin.
Matka eteni varsin hyvin, vaikka pitkä oli taival. Maasto oli jokseenkin soista, mutta polkua pitkin seurue pääsi hyvin etenemään. Myöhemmin tuli taas kivikkoisempaa, kun seurue lähestyi Sammakkojoen rotkoa. Rotkossa kuljettaessa maasto oli hankalaa ja eläimien paimentamisessa oli kova homma. Etenkin pataa kantavalle Zistille kivinen maasto oli varsin ikävää.
Kaikista vaikeuksista huolimatta seurue saapui Winnan tilalle, kun ilta alkoi sarastaa. Seurue oli nähnyt matkalla joen toisella puolella olevan Soderfallin tilan rakennuksia ja peltoja, mutta nyt he olivat ränsistyneen päärakennuksen luona. Vähän kauempana oli pari lahoa vajaa ja käymälä. Joen lähellä oli peltomaata, joka tosin oli rikkaruohojen valtaama. Joen luona oli myös kasvimaa, jossa tosin sielläkin kasvoi rikkaruohoja. Hiukan kauempana tilasta oli vanha riippusilta, joka kulkee joen ylitse.
Melkar lähti erään vajan suuntaan. Alinea seurasi häntä.
- Päärakennus pitäisi siivota, Sarostip totesi.
- Tuhkahaamu, Bryggi sanoi.
- Miksi te sinne menette? Sarostip kysyi Melkarilta ja Alinealta. Niin tosiaan, sinä voitkin varmaan kukistaa sen nyt? hän kysyi Bryggiltä.
Melkar heilautti vain kättään.
- Kai eläimet jonnekin pitää viedä? Alinea huomautti ja lähti takaisin muiden luokse.
- Ehkä poissa, Bryggi sanoi.
Zist heitti padan päärakennukseen ja tallusteli sitten joen rantaan. Bryggi asteli päärakennukseen tärkeänä ja Sarostip Bryggin perässä. Alinea jätti aasin pihalle ja meni sisälle.
- Voimme laittaa eläimet eläintentiloihin, Sarostip ehdotti.
Sisällä Bryggi ryhtyi loitsimaan jotakin ja kulki ympäri taloa kuin manaten henkiä. Alinea katseli päärakennuksen kuntoa sisältä. Sisällä näytti olevan tuhkaa levällään. Varsin tyhjää ja likaista siellä oli, mutta itse rakennus näytti sentään jokseenkin asuinkelpoiselta, vaikkakin sen katossa näytti olevan reikiä ja seinätkin ovat kehnossa kunnossa.
Ketju pudotti kantamansa tavarat suoraan lattialle. Melkar käveli takaisin varsin nyrpeän näköisenä.
- Melkar, käypäs laittamassa Worfordin kanssa eläimet eläintentiloihin, Sarostip sanoi Melkarille.
- Isi, saadaanko me Tekin kanssa mennä tutkimaan tilan maita? Althon kysyi Melkarilta innokkaasti.
- Ette, Melkar sanoi tylysti.
Rinelda näytti jo paimentavan lampaita päärakennukseen, jossa oli eläimille tiloja. Melkar ryhtyi auttamaan.
- Isi, ole kiltti, Althon aneli.
Melkar pudisti päätään Althonille. Alinea meni pihalle auttamaan muita.
- Minun puolestani he voivat mennä mutta älkää ainakaan menkö liian kauas, Sarostip totesi.
Tek lähti ulos innokkaana vapauduttuaan lammaspaimenen töistä. Melkar katsoi Sarostipia hieman äkäisenä ja sanoi:
- Mutta kun sinä et päätä mitä poikani tekee.
- En päätäkään, mutta sinä et päätä mitä Tek tekee, Sarostip vastasi.
- Saanhan mennä, isi? Althon anoi.
Melkar pudisti päätään.
- Mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan jos he menevät, Sarostip sanoi taas.
Melkar sanoi Worfordille ja Rineldalle:
- Tuolla oli eläintentiloja ja joku rapistunut kanala.
Althon näytti masentuneelta.
- Viedään kanat sinne, Rinelda sanoi ja lähti heti tekemään sitä.
Melkar sanoi Althonille:
- Tule mukaan.
Sitten hän lähti auttamaan Rineldaa. Althon lähti ilme apeana isänsä mukaan. Alinea meni myös auttamaan Rineldaa.
Seurue puuhaili siinä tilan parissa. Sarostip kävi etsimässä vajasta tikapuita ja myös jotain, jolla voisi korjata katon. Joitakin varsin mätiä lankkuja näytti olevan tarjolla, muttei oikein mitään parempaa. Melkar sanoi Althonille:
- Mennään katsomaan yhdessä näitä lähimaastoja tässä kun ehditään.
- Joo, isi, Althon sanoi vieläkin apeana.
Tek palaili jossakin vaiheessa tilalle ja kertoili innoissaan luonnossa näkemistään asioista, kuten isoista kivistä, puista ja sellaisesta.
Bryggi hoiti manauksensa ja vakuutti sen jälkeen, että talo oli turvallinen. Hän ilmoitti olevansa uupunut manauksen jälkeen, kävi perempään huoneeseen makaamaan ja nukkui pian. Ketju kuljeskelee talossa auttaen hommissa vain pakottamalla.
Talon toinen puolisko oli eläintiloja ja toinen puolisko oli asumista varten. Niiden välissä kulki eteiskäytävä, jonka päissä olivat ulos johtavat ovet. Asuinpuoli jakautui kahteen osaan. Ensimmäinen ja isompi oli tupa, jossa oli tulisija, ja muutenkin se sopi oleiluun. Toinen puolisko oli enemmän nukkumiseen tarkoitettu yksityistila. Talon vieressä oli paikka, jossa oli selvästikin säilytetty polttopuuta. Vieläkin siellä oli joitakin lahoja puita.
Melkar kävi viemässä tavaransa ja haarniskansa yksityistilojen nurkkaan. Sarostip yritti saada puista muotoiltua jotain, jolla voisi korjata katon. Ilta oli nyt pimenemässä. Melkar kysyi Worfordilta:
- Mitä me tehdään ensimmäiseksi täällä?
- Sapuskaa tässä pitäisi miesten jo saada, Worford vastasi. Aamulla olisi parempi miettiä. Kun ollaan virkeitä ja on valoisaa.
Alinea rupesi kantamaan astioita aasin selästä sisälle. Melkar nyökkäsi ja sanoi vaimolleen:
- Mennään me jo vaikka nukkumaan.
- Täytyyhän meidän syödä ensin, Rinelda sanoi. Me Alinean kanssa voimme varmasti laittaa jotakin syötävää, hän lisäsi.
Melkar tuhahti ja naurahti hieman:
- No niinpä tietysti. Onhan tässä jo vähän nälkäkin alkanut tulemaan.
Rinelda ryhtyi topakasti laittamaan ruokaa Alinean kanssa. Keittoa oli ruokana ja se valmistui aika ripeästi. Melkar istui odottelemaan. Tuvassa oli muutama pitkä penkki seinustoilla. Sarostip oli laittanut tavaransa nukkumatiloihin. Rinelda alkoi tarjoilla toisille soppaa ja Alinea auttoi häntä. Keitossa oli vain vihanneksia, kun lihaa seurue ei saanut mukaan lainkaan.
Melkar söi soppaa. Myös Sarostip söi soppaansa ja kiitti naisia ruuasta. Bryggi oli herännyt äkisti haistettuaan ruoantuoksun ja popsi ahneesti keittoa.
- Lisää, Bryggi pyysi sitten hymyillen Alinealta.
- Saisit tehdä edes töitä, Alinea moitti.
- Älä anna Brygille lisää, Sarostip sanoi Alinealle.
- Noita tärkeä, Bryggi sanoi ja hymyili iloisesti Alinealle ojentaen lautastaan.
- Nytkin vain nukuit ja heräsit kun ruokaa alettiin syömään, Alinea nuhteli.
Alinea otti lautasen Bryggiltä ja siirsi sen syrjempään. Sitten hän otti itselleenkin ruokaa ja alkoi syödä.
- Lisää, Bryggi pyysi Alinealta hymyillen.
Alinea tuhahti Bryggille.
- Antaa? Bryggi kysyi.
- En anna sinulle lisää ruokaa, Alinea vastasi.
- Antaa, Bryggi sanoi suutaan mutristaen. Muuten pahat henget, hän uhkasi.
- Bryggi, sinä et varmaan osaa taikoa meille hyvää puuta millä voisi korjata katon? Sarostip kysyi.
Alinea ei jaksanut kinastella Bryggin kansa vaan keskittyi omaan syömiseensä.
- Nälkäinen, ei taio, Bryggi sanoi. Ruokaa.
- Mutta jos saat ruokaa niin taiotko sitten? Sarostip kysyi.
- Ehkä, Bryggi vastasi.
- Kuulin muuten Lomi Ulrodilta Telttakylässä, että Ranolfeilla saattaisi olla jotain kummia tekeillä, Alinea mainitsi.
Melkar lopetti syömisen ja vei lautasensa Bryggin lautasen luo.
- Taiotko vai et? Sarostip kysyi.
- Ehkä, Bryggi toisti. Jos nälkäinen, pahat henget tulee.
- Sano suora vastaus tai et saa, Sarostip vaati.
- Joo, Bryggi sanoi.
Samassa Zist tallusteli Tupsukorvan kanssa sisälle.
- Ei eläimiä sisälle, Alinea sanoi heti.
Zistin perässä tuli eräs toinen henkilö - se oli itse Asgrim kahden alynxinsä kanssa.
- Alinea, anna Brygille ruokaa, jos hän haluaa, Sarostip suostui.
- Tervehdys taloon, Asgrim sanoi.
Zist ei kuunnellut Alineaa, istahti vain seinän lähelle ja kävi silittelemään alynxiään. Sarostip nousi ylös Asgrimin nähdessään. Melkar katsoi miestä. Sarostip asteli Asgrimin luokse. Tämä näytti kantavan jotakin kankaaseen käärittyä kädessään. Alinea nousi ylös ja jäi katselemaan Asgrimiä hämmentyneenä. Asgrim hymyili leveästi.
- Mitä asiaa sinulla on tänne? Sarostip kysyi Asgrimiltä.
Alinea lähti hakemaan lisää ruokaa Bryggille.
- Näin, että tulitte tänne päin, Asgrim vastasi. Ja kuulemma olette saaneet tilan. Päätin tulla tervehtimään ja tuomaan tuliaisia.
Tupsukorva käpertyi Zistin viereen.
- Joten tässä sitä nyt on, tuoretta hirvenlihaa, Asgrim naurahti ja asetti käärön penkille.
Alinea meni takaisin jatkamaan syömistään.
- Kiitos vain, Sarostip sanoi ei niin ilahtuneeseen sävyyn.
Melkar sanoi Asgrimille:
- Käy toki syömään.
- Jahah, teillä on täällä nyt komea tila, Asgrim sanoi ja istuutui penkille. Kiitoksia, ystävä hyvä, hän sanoi Melkarille.
Alinea meni laittamaan Asgrimille ruokaa lautaselle.
- Emme taidakaan tuntea toisiamme, Asgrim jatkoi Melkarille.
Sarostip istui penkille ja jatkoi syömistään.
- Emme niin, Melkar totesi. Minä olen Melkar, hän lisäsi tarjoten kättään.
- Minä olen Asgrim Yinkini, suuri metsästäjä ja muidenkin taitojen taitaja, Asgrim esittäytyi.
Hän puristi lujasti Melkarin kättä. Alinea kävi viemässä ruokaa Asgrimille.
- Yinkin opastakoon sinut parhaan riistan äärelle, Asgrim sanoi Melkarille.
Melkar nyökkäsi:
- Kiitos vain.
- Kiitos, kaunokainen, Asgrim sanoi hymyillen Alinealle ja otti ruoan vastaan. Otapa tuosta nuo lihat talteen, hän kehotti Alineaa.
Alinea hymyili hieman Asgrimille ja asteli takaisin oman ruokansa luokse vieläkin hieman hämmentyneenä.
- Oletkos metsämiehiä myös? Asgrim kysyi Melkarilta riisuen turkkinsa. Täällä on hyvät riistamaat.
Alinea meni sittenkin lihojen luokse. Melkar istuutui Asgrimin viereen ja vastasi tälle:
- Enpä metsästäjä ole. Maanviljelijä vain. Joskus tosin käyn metsästämässä.
- Aivan, maanviljelijäkin haluaa mielellään vähän riistanlihaa rehujen kanssa, Asgrim totesi.
- Saako täältä minkälaista riistaa eniten? Melkar kysyi Asgrimiltä.
- Hirviä on varsin hyvin, Asgrim sanoi asiantuntevasti. Lintuja on myös runsaasti, vaikka ne nyt eivät oikeaa metsämiestä tyydytä. Hirvien suhteen kannattaa vain olla tarkkana, koska limahirviä saattaa erehtyä pitämään oikeina. Petoja ei ole lainkaan. Mitä nyt joitakin pikkupetoja, muttei mitään isompaa siis.
Melkar nyökkäilee Asgrimille. Alinea pähkäili hetken lihan kanssa ja sitten laittaa lihat säilöön kulhoon.
- Rauhallista täällä on ollut, kun ei kaaospedotkaan vaivaa, Asgrim sanoi. Alynxeistä on suuri apu metsästyksessä.
- Niinhän niistä on, Melkar totesi.
- Ne kun jäljittävät hirven kuin hirven. Ja erottavat limahirven jo hajusta, Asgrim lisäsi.
Alinea palasi takaisin ruokansa ääreen.
- Suurriista olisi tietysti metsämiehelle haastavampaa, Asgrim jatkoi. Vaan ei täältä rotkosta karhuja saa.
- Missä päin sinä pidät leiriä täällä? Melkar kysyi. Olisi nimittäin mainiota päästä metsästämään kanssasi, kunhan työt hellittää.
- Minulla on leiri tuossa sivujoen toisella puolella, Asgrim sanoi. Siellä nämä toiset ovat jo vierailleetkin, hän lisäsi hymyillen.
Alinea keskittyi vain syömiseen. Asgrim oli syönyt siinä puhuessaan.
- Ai niin. En olekaan esitellyt perhettäni, Melkar huomasi.
Asgrim kohotti katseensa. Melkar osoitti Althonia:
- Tässä on poikani Althon.
- Komea nuorimies, Asgrim vastasi ja nyökkäsi Althonille.
Althon punastui mielihyvästä. Melkar hymyili ylpeänä pojastaan:
- Hyvä mies hänestä tuleekin.
Sarostip sai syötyä loppuun. Melkar osoitti vaimoaan ja sanoi:
- Tässä on puolestaan kaunis vaimoni Rinelda.
- Sinulla on ollut todella onnea naisasioissa, Asgrim sanoi, iski Rineldalle silmää ja läppäisi toverillisesti Melkaria olalle. Ei tuollaista aarretta löydykään helpolla, hän sanoi Melkarille.
Rinelda näytti hiukan hämmentyneeltä. Melkar hymyili:
- Ei ole toista samanlaista aarretta kuin minun Rineldani.
- Ei totisesti ei, Asgrim sanoi. Minä olen paljon vaellellut, mutta yhtä topakalta vaikuttavaa työihmistä en ole nähnyt. Naisen, joka on hyvä tekemään töitä, näkee jo käsistä.
Melkar nyökkäsi ja kysyi Asgrimiltä:
- Onko sinulla vaimoa tai lapsia?
- Ei, ei ole, Asgrim vastasi. Ei ole sattunut sitä oikeaa kohdalle, hän sanoi hiukan surumielisesti hymyillen. Ja minä olen tällainen vaeltajaluonne. En viihdy yhdessä paikassa pitkään. Saakos muuten väsynyt matkamies viettää yönsä täällä tulen lämmössä ja katon alla? Asgrim kysyi.
- Toki, Melkar vastasi. Vieraanvaraisuutta talostamme löytyy. Vieraanvaraisuus kun tulee itse Orlanthilta.
- Bryggi, nyt kun sait ruokaa niin voitkin sitten taikoa ne puut, Sarostip sanoi.
Alinea lopetti syömisen ja keräsi lautaset pois niiltä, jotka olivat jo syöneet.
- No jää sitten, mutta tästä ei sitten tule mitään sinun vakituista nukkuma paikkaa, Sarostip sanoi Asgrimille.
Bryggi kaapi viimeisiä pohjia lautaselta, eikä vastannut mitään Sarostipille.
- Kiitos, kiitos, Asgrim sanoi Melkarille ja hymyili Sarostipille. Minä vain päätin vierailla täällä, kun on kiva olla välillä ihmisten parissakin. Ei sillä, etteivätkö alynxit olisi mainiota seuraa, hän naurahti. Olettekos kuulleet muuten tarinaa Yinkinistä ja Molannista? Asgrim kysyi.
Melkar pudisti päätään ja vastasi:
- En ole. Kerro toki.
Alinea meni takaisin istumaan penkille. Zist siirtyi lähemmäs kuuntelemaan.
- Oletkos sinä, alynxlisko? Asgrim kysyi Zistiltä naurahtaen.
- En ole, mutta haluan kuulla, Zist vastasi.
- Olisikos olutta kurkunkostukkeeksi? Asgrim kysäisi.
- Ei ole vielä, Sarostip vastasi Asgrimille.
- Sepä harmi, Asgrim sanoi Sarostipille pettyneenä. Mutta tarinoidaan nyt sitten.
- Kerran kauan sitten, kun jumalat elivät vielä keskuudessamme, asui eräässä maailman kolkassa häijy akka tilallaan. Molanni oli julma ja kitsas emäntä, joka oli pettänyt vieteltyään Yelmin ja synnytettyään kuivan lapsensa Dagan. Molanni oli ilkeä palvelijoilleen, hakkasi ja piiskasi näitä ja iskipä heidät usein kahleisiin luullessaan näiden varastavan häneltä, kun silmä välttäisi.
- Sattuipa kerran, että Yinkin saapui Molannin tilalle.
- "Terve, arvoisa emäntä", Yinkin sanoi. "Olisiko emännällä antaa pieni pala lihaa nälkäiselle metsästäjälle?" hän kysyy.
- Molanni ei vastannut mitään, tuijotti vain synkkänä Orlanthin veljeä. Ilkeä akka tuli sellaisiin aatoksiin, että Yinkin oli tullut varastamaan hänen tilansa tavaroita. Niinpä juonikas ja kavala noita otti teennäisen ilmeen kasvoilleen ja pyysi Yinkinin sisälle. Siellä Molanni kuitenkin tarttui Yinkiniä niskavilloista ja tunki hänet säkkiin. Sitten Molanni lähti joelle ja sidottuaan kiviä säkkiin painoksi paiskasi säkin ja Yinkinin jokeen.
- Yinkin oli kuitenkin Orlanthin veli ja suuri taidoiltaan. Terävillä kynsillään Yinkin rikkoi säkin ja pakeni ennen kuin säkki veti hänet pohjaan. Yinkin oli tuohtunut moisesta käytöksestä ja lähti Molannin luokse vaatimaan hyvitystä.
- Ilkeä akka säikähti hirveästi, kun jo kuollut kissa saapui takaisin peräämään vieraanvaraisuutta. Molanni oli pyytelevinään anteeksi ja sieppasi sitten Yinkinin kiinni. Hän meni ja heitti Orlanthin veljen alas korkealta jyrkänteeltä kuvitellen päässeensä eroon vieraastaan. Yinkinin jalat olivat kuitenkin joustavat ja hän putosi maahan vahingoittumattomana.
Zist kuunteli hyvin kiinnostuneen näköisenä. Melkar kuunteli ja nyökkäili aina välillä. Sarostip kuuntelee myös mutta ei hirveän kiinnostuneen näköisenä. Alinea kuunteli tarinaa kiinnostuneena.
- Yinkin oli nyt todella vihainen ja palasi Molannin luokse uhaten tätä sukuvihalla. Molanni oli järkyttynyt, kun kuollut kissa palasi takaisin. Ilkeä akka otti verkon ja vangitsi siihen Orlanthin veljen. Sitten hän lähti pimeään metsään ja jätti Yinkin sinne verkossa uskoen, että metsän pedot tekisivät Yinkinistä selvää.
- Molanni ei kuitenkaan aavistanut, miten terävät vaistot Yinkinillä oli. Verkosta irti päästyään Yinkin seurasi Molannin jälkiä hajuaistinsa perusteella ja pääsi pois synkästä metsästä.
- Yinkin oli nyt todella vihainen ja päätti kostaa Molannille loukkauksen. Niinpä hän hiipi Molannin navettaan ja pelästytti lehmät. Molanni ryntäsi puolipukeissaan talosta ja näki kissan livahtavan metsään. Se oli hirveä järkytys, kun kissan piti olla jo kuollut metsän petojen raatelemana.
- Molanni päästi irralleen koiran, hirvittävän hurtan, joka oli tappanut suuria sotureitakin.
Melkar kuunteli vieläkin mielenkiinnolla. Asgrim veti henkeä ja sanoi:
- Nyt kyllä kaipaisi kurkunkostuketta.
Alinea havahtui istuttuaan hetken ja sanoi:
- Kyllä täällä hiukan olutta on.
- Ah, se olisi hyväksi kuivalle kurkulle, Asgrim sanoi hymyillen.
- On vai? Sarostip ihmetteli.
Alinea nousi ylös ja meni pienen tynnyrin luokse. Hän selitti:
- Minulla oli hieman sitä mukana. En kyllä tiedä onko se enää kummoistakaan, kun on tynnyrissä ollut ties kuinka kauan.
- Kyllä se aina kelpaa, Asgrim sanoi.
Alinea otti olutta mukiin ja vei sen Asgrimille.
- Mitä sitten tapahtui? Melkar kysyi odottaen jatkoa.
- No, sitten hurtta ajoi Yinkiniä takaa ja Molanni hykertely tyytyväisenä, kun Yinkin olisi kuollut, Asgrim sanoi.
Hän maistoi olutta ja nyökkäsi hyväksyvästi ja hymyillen Alinealle. Alinea meni takaisin istumaan penkille.
- Yinkin oli vikkelä kintuistaan, Asgrim jatkoi, mutta hurtta saavutti häntä. Yinkin oli kuitenkin myös ovela ja hän kipusi puuhun, johon koira ei päässyt. Niinpä Molannin kurja rakki jäi vain louskuttamaan leukojaan puun alle, kun Yinkin hyppeli puusta toiseen ja pakoon hurttaa.
- Hurtta tappoi jonkin muun eläimen ja saapui Molannin luokse leuat veressä. Ilkeä akka hykerteli tyytyväisenä, kun Yinkinistä oli muka päästy eroon.
- Yinkin hautoi vielä kostoa Molannille, kun häijyläinen oli usuttanut koiran kannoille ja Yinkinin oli ollut pakko paeta. Yinkin hiipi yöllä tilalle ja varasti sieltä lehmän korvaukseksi vaivoistaan. Hän jätti puumerkkinsä navetan oveen, jotta Molanni tietäisi, kuka oli ollut asialla.
- Molanni hirmustui aamulla kovasti, kun näki jäljet ja tiesi, että Yinkin oli hengissä, vaikka hänet oli jo tapettu moneen kertaan. Kostoksi siitä Molanni antoi naulata kissan navetan oveen. Molanni uskoi sen houkuttelevan Yinkinin ryöstämään lisää karjaa. Siksi hän asetti navetan oven viereen lihavimman ja mehukkaimman rotan, jonka oli tilaltaan löytänyt. Ja rottiahan siellä riitti, Asgrim naurahti.
- Yinkin kuulikin Molannin ilkityöstä ja lähti kostamaan kissan surmaa. Hän meni navettaan ja näki siellä herkullisen rotan. Yinkin ei tiennyt, että Molanni oli laittanut rotan täyteen tappavaa myrkkyä.
- Yinkin ei ehtinyt kuitenkaan syödä rottaa, kun koira ryntäsi paikalle haukkuen ja tahtoen tappaa Yinkinin. Yinkin livahti pakoon, mutta koira söi rotan luullen saavansa siten Yinkinin saaliin.
Melkar virnisti. Zist naureskeli.
- Kun Molanni aamulla tuli katsomaan luullen löytävänsä Yinkin ruumiin navetasta, siellä makasikin hänen koiransa kuolleena. Molanni vannoi kostoa ja kääntyi veljensä Valindin puoleen pyytäen tältä hyytävää kylmyyttä, jotta voisi jäädyttää Yinkinin, kun tämä saapuisi taas hänen luokseen.
- Seuraavana yönä Molanni vaani navetan takana Valindilta saamansa jääpuikon kanssa. Yinkin saapui varovaisena navetalle ja silloin Molanni hyppäsi esiin suunnaten jääpuikon Yinkiniin.
Asgrim ryysti taas oluttaan.
- Molanni ei kuitenkaan tuntenut veljensä voimia, jotka päästi valloilleen. Jääpuikko toi talven koko Molannin tilalle ja jäädytti heinät ja osan eläimistä.
Melkar naurahti:
- Oikein sille Molannille!
- Yinkinillä oli kuitenkin paksu ja lämmin turkki, jotka suojasivat häntä kylmältä. Lumipyryssä ja kyntensä jäähän iskien Yinkin poistui tilalta Molannin etsiessä jäätynyttä kissaa.
- Seuraavana päivänä lumisateen tauottua Yinkin saapui kuitenkin taas Molannin luokse ja vaati tältä hyvitystä. Molanni oli aivan pois tolaltaan, kun kuusi kuolemaa ei ollut riittänyt Yinkinille. Hän oli kuitenkin ilkeä akka ja oli saanut rakastajaltaan Yelmiltä tulisi voimia. Niinpä Molanni manasi tulen hävittämään kurjan katin, joka uskalsi häntä uhmata.
- Taivaalta satoi tulta, joka sytytti koko tienoon palamaan ja sulatti jäät ja lumet. Yinkin oli kuitenkin vikkelä kintuistaan ja juoksi liekkejä nopeammin päästen turvaan. Sen sijaan Molannin tila paloi, kuten sen kaikki eläimet ja palvelijatkin.
- Molanni jäi yksin seisomaan tilansa raunioilla, kun liekit olivat hiipuneet. Silloin Yinkin tuli metsästä ja sanoi: "Tämän sinä itse ansaitsit, kurja sukulainen, kun yritit tappaa minut."
- Molanni ei kestänyt enää, että hänen seitsemään kertaan tappamansa Yinkin oli vielä hengissä. Molanni menetti lopullisesti järkensä ja niinpä hän vaeltaa nyt ympäri maailmaa mielipuolena.
Asgrim päätti tarinan ja joi lopun oluen. Melkar taputti Asgrimiä olalle ja totesi:
- Mahtava tarina.
- Ssse oli hieno tarina, Zistkin kiitteli.
- Kiitos, ystäväiseni, Asgrim sanoi tyytyväisenä. Tuon tarinan mukaan sanotaan, että alynxillä on seitsemän henkeä.
Melkar nyökkäsi ja sanoi vakavana:
- Molanni on vain petturisisar, josta on ollut harmia Orlanthille. Orlanthin pahimman vihollisen Yelmin kanssa Dagan, sen kirotun nälänhädän ja kuivuuden levittäjän, tekivät ja häntä vastaan Orlanth Helerin avulla taisteli. Orlanth kumminkin taidokkaana ja voitokkaana Dagan sinetöi ja Ruukkuun vangitsi.
- Näin on, Asgrim myönsi.
- Minäkin haluan kertoa tarinan, Zist sanoi.
- Anna tulla, pikkuystävä, Asgrim kehotti.
Melkar kääntyi katsomaan Zistiä. Alinea käänsi vihdoin katseensa Asgrimistä Zistiin.
- Kerran kun Yinkin oli metsssässstämässsä hirveä hän kuuli Telmorin juoksssevan häntä kohti, Zist aloitti.
- Yinkin ei oikeastaan pelännyt Telmoria, vaikka Telmor olin häntä vahvempi eikä häntä haluttanut juosssta. Yinkin katssseli ympärilleen, mutta hirvi oli johdattanut hänet kauas puisssta. Lähellä oli kuitenkin kauan sssitten metssässtettyjen eläimien luita.
- Yinkin loikkasssi luupinon päälle, otti luun hampaidensssa väliin ja sssanoi niin kovalla äänellä että Telmor kuuli: "Pojat, onpa tämä maukasta sutta."
- Telmor pelässstyi ja lähti poisss. Eihän hän halunnut uhmata olentoa joka pyssstyi niin helposssti tappamaan sssuden.
- Eurmal, joka oli taivaansinisen maaoravan asssussssa kuitenkin näki tapahtuneen ja päätti kostaa Yinkinille, kun Yinkin oli jahdannut häntä.
Asgrim nyökytteli. Sarostip puheli sivummalla Bryggin kanssa.
- Eurmal meni Telmorin luolalle ja sanoi: "Sssinä olet tyhmä eläin. Yinkin huijasssi sssinua, ei hän voi tappaa sssutta ja ssinä tiedät ssen." Eurmal tunsi itsensä rohkeaksi koska tiesi että Telmor ei osaa kiivetä korkeaan puuhun missä hän oli.
- Telmor raivostui ja uhkasi tehdä Yinkinistä lelun poikasssilleen. Hän lähti sssiitä Eurmalin kansssa takaisin Yinkinin luo.
- Yinkin kuitenkin huomasi Telmorin tulon ja näki Eurmalin hänen ssselässsään. Yinkin arvasi että hänen juonensssa oli paljastunut.
- Yinkin oli kuitenkin ovela ja loikkasi takaisin luupinon päälle ja sanoi kovaan ääneen, niin että Telmorkin kuuli: "Kirottu Eurmal, lähetin hänet tunti sssitten hakemaan uutta sssutta ja olen yhä nälkäinen."
Asgrim naurahti.
- Eikö ollut haussska? Zist kysyi hymyillen.
Sarostip puhui vakavana Bryggin kanssa eikä pahemmin kuunnellut Zistin tarinaa. Melkar nyökkäsi Zistille hyväksyvästi ja haukotteli hieman.
- Oikein hyvä tarina ja minulle tuttu, Asgrim sanoi. Tuo itse asiassa tapahtui tässä aika lähellä.
Asgrim haukotteli.
- Olipas raukaiseva ateria ja tarinointituokio, hän sanoi. Kyllä tuo kaunokainen osaa tehdä hyvää ruokaa, Asgrim kehaisi ja viittasi Alineaan.
Alinea punastui hieman ja hymyili Asgrimille.
- Et saa siis poistettua sitä heti? Sarostip kysyi vakavana Bryggiltä.
- Ei, vaatii monta aika, Bryggi vastasi. Rankka työ jopa noita.
Melkar sanoi Althonille:
- Menepäs nukkumaan, että jaksat huomenna paiskia töitä.
- Kyllä, isi, Althon sanoi unisena ja lähti perempään huoneeseen.
Asgrim hymyili Alinealle takaisin.
- Tee kaikkesi että saat sen pois. Katto on kuitenkin tärkeä osa taloa, Sarostip sanoi Bryggille.
- Joo, tekee, Bryggi vakuutti. Ehkä kaksi tai kolme päivää, hän arveli. Ehkä enempi.
- Toivottavasti ei sada, Sarostip sanoi.
- Ei sada, Bryggi sanoi varmana.
- Hoh hoijaa, missäs sitä nukutaan? Asgrim kysyi.
- Voit nukkua tässä huoneessa takan ääressä, Sarostip vastasi Asgrimille.
- Ah, sehän on varsin miellyttävää Asgrim ilahtui. Oikean lieden ääressä sitä metsämies harvoin pääsee selkänsä oikaisemaan.
Alinea keräsi vielä viimeisetkin tiskit ja kävi viemässä ne muiden tiskien viereen. Melkar nousi ylös penkiltä ja venytteli hieman.
Asgrim oikaisi itsensä penkille ja haukotteli. Hänen alynxinsä kävivät penkin viereen makaamaan. Melkar käveli enempiä sanomatta perempään huoneeseen. Rinelda seurasi Melkarin perässä.
- Misssä minä nukun? Zist kysyi.
Perempi huone oli vajaa puolet tuvan koosta. Siellä oli joitakin mätiä lavereita seinustalla. Jokunen niistä oli tosin romahtanut.
Bryggi ja hänen kaverinsa menivät perempään huoneeseen. Alinea hääräili vielä kaikenlaista pientä astioiden ja tiskien kanssa.
- Misssä minä nukun? Zist kysyi uudestaan.
- Sinä voit nukkua meidän kanssa, Zist, Tek vastasi.
- Misssä? Zist kysyi.
- Tuolla, Tek sanoi ja osoitti sisemmän huoneen oviaukkoa.
Sarostip otti paitansa ja viittansa pois ja kävi laverin päälle.
- Ahaa, Zist sanoi ja tallusteli Tupsukorvan kanssa sisempään huoneeseen.
Sisemmässä huoneessa Althon nukkui ja hänen vieressään Melkar ja hänen vaimonsa supisivat hiljaa. Bryggi ja hänen kaverinsa olivat käyneet nukkumaan. Zist kävi nukkumaan ehjältä näyttävälle laverille. Tupsukorva nuuski huoneessa uteliaana. Bryggi kuului jo kuorsaavan. Sarostip yritti saada unta laverin päällä.
Melkar ja hänen vaimonsa kuuluivat supisevan jotain. Tuvan puolelta kuului vielä astioiden kilinää.
Aamun tullen Zist heräsi ensimmäisenä.
- Huomenta, Zist sanoi pirteästi noustessaan ylös.
- Huomenta, Sarostip vastasi ja puki vaatteensa päälle pirteänä.
- Kalassstamaan, Zist sanoi ja tallusteli pois.
Tupsukorva seurasi Zistiä.
- Herätys! Sarostip huudahti ja yritti herätellä muita.
Tek heräsi ja hieroi unisena silmiään. Bryggi vain kuorsasi, mutta hänen kaveriaan ei näkynyt. Melkar heräili. Rinelda heräili myös.
- Tek, yritä herätellä muut, menen etsimään Ketjua, Sarostip sanoi ja lähti ulos.
Melkar herätteli Althoninkin. Althon heräsi ja haukotteli.
- Alinea, herää, Tek sanoi ja ravisteli Alineaa.
Melkar vaihtoi itselleen maalaisvaatteet päälle. Rineldakin pukeutui, samoin Althon. Melkar tunki housunsa saappaisiin ja katseli ympärilleen. Alinea avasi silmänsä ja tokaisi Tekille:
- Olen jo hereillä. Ei tarvitse ravistella.
- Sarostip käski herättää sinut, Tek sanoi ottaen keihäänsä.
Alinea mutisi jotain vastaukseksi Tekille. Bryggi kuului vielä kuorsaavan ja myös Worford nukkui. Melkar käveli Worfordin luo ja ravisti tätä hieman.
- Ööh, Worford ynähti ja maiskutti huuliaan.
Melkar tokaisi Worfordille:
- Herää.
Worford avasi silmänsä ja nousi hätkähtäen pystyyn sanoen:
- Kyllä, herra, kyllä herra.
Melkar kurtisti kulmiaan ja käveli Bryggin luo. Worford näytti uniselta eikä tuntunut hetkeen tajuavan, missä oikein oli. Bryggi vain kuorsasi. Melkar pukkasi jalallaan häntä kylkeen, mutta Bryggi vain käänsi kylkeä jatkaen kuorsaamista. Melkar pukkasi Bryggiä uudestaan ja kovempaa. Nyt Bryggi murahti ja aukaisi silmänsä.
Melkar käveli tuvan puolelle. Rinelda seurasi miestään ja kohta alkoi kuulua astioiden kolinaa. Alinea alkoi väkinäisesti nousta ylös ja hieroi silmiään. Alinea laittoi vaatteensa ylle ja siirtyi väsyneenä tuvan puolelle. Tek seurasi Alineaa keihäänsä kanssa ja myös Althon tuli tuvan puolelle. Worford tuli kohta myös.
Samassa Sarostip juoksi nopeasti ja järkyttyneen näköisenä tupaan.
- Tulkaa äkkiä mukaani, hän sanoi ja lähti juosten pois talosta.
Melkar lähti Sarostipin perään nopeasti.
- Häh? Worford ihmetteli mutta lähti seuraamaan.
Sarostip juoksi toisen vajan luokse ja astui sisään. Zist tuli myös paikalle Tupsukorvan kanssa. Melkar oli kompastua unisena matkalla, mutta pysyi kuitenkin pystyssä ja seurasi Sarostipia sisälle.
Vajan sisällä oli hämärää. Sarostip huokasi ja suuntasi katseensa tavaroiden luokse. Siellä näytti makaavan Ketju katselleen kattoon.
- Mitäs nyt tehdään? Sarostip kysyi. Pitäisiköhän tästä ilmoittaa klaanille.
Zist meni katsomaan Ketjua tarkemmin. Worford näytti olevan hämillään.
- No katsokaa nyt, Sarostip sanoi ja asteli ketjun luokse.
Melkar asteli lähemmäksi Ketjua. Sarostip yritti raahata Ketjun Melkarin ja Worfordin lähelle. Ketju ei näyttänyt pistävän hanttiin ja hänen silmänsä näyttivät lähempää tarkasteltuina aivan lasittuneilta. Sarostipin käsiin tuli myös verta.
Zist tökkäsi Ketjua jalallaan. Melkar näytti olevan aivan hämillään. Worford huudahti pelästyneesti.
- Kukahan hänet olisi voinut tappaa? Sarostip ihmetteli. Kukaan tuskin olisi päässyt sisään niin ettei kukaan olisi herännyt. Koska Asgrimkin oli siinä tuvassa.
Melkar tarkasteli Ketjussa olevia haavoja. Ketjun selässä näytti olevan suuria haavoja, samoin hänen jalkojensa takaosassa. Haavat olivat kuin jollakin käyrällä terälle tehtyjä, eivät ilmeisestikään miekalla tai sellaisella, pikemminkin käyrällä tikarilla, sirpillä tai jollain sellaisella.
Sarostip havahtui mietteistään ja kirosi:
- Se perkeleen Asgrim, tiesin että hänestä on vain haittaa.
Melkar murahti. Worford näytti järkyttyneeltä.
- Katsotaan löydetäänkö Asgrimin ruumista, Sarostip kehotti.
Melkar, Sarostip ja Worford astuivat ulos vajasta. Zist palasi joelle ja Tupsukorva seurasi häntä.
Ulkona nouseva aurinko paistoi jo lämpimästi. Oli vaikea uskoa, että niin kauniina kevätpäivänä olisi voinut tapahtua moista. Sarostip alkoi tarkistaa toista vajaa, kun taas Melkar kumartui tutkimaan vajan edessä olevaa maata.
- Sarostip, Melkar sanoi tutkiessaan maata.
Sarostip kääntyi ja kysyi:
- Niin?
Melkar viittoi Sarostipia tulemaan luokseen. Sarostip tulikin Melkarin luokse, joka oli kyykyssä maassa ja pudisteli päätään. Sarostip katsoi maata, jota Melkar hänelle osoitti.
- Hei, ruoka on valmista! kuului Tek huutavan tuvan ovelta.
Althon oli hänen vieressään.
- Näetkö? Melkar kysyi hivellessään partaansa.
- Me emme tule vielä, meillä on hieman hommia tässä, Sarostip huudahti Tekille.
- Mutta ruoka jäähtyy, Tek huusi. Ja Alinea suuttuu, jos ette tule.
- Suuttukoot! Sarostip huudahti.
- Höh, Tek sanoi ja palasi sisälle Althon kannoillaan.
- Joo, näen, Sarostip sanoi Melkarille. Tarkistan nyt nuo muut vajat.
Melkar lähti seuraamaan jälkiä. Sarostip puolestaan asteli toisen vajan luokse ja riuhtaisi oven auki. Hän astui vajaan sisään.
Sarostip tutki vajaa. Vajassa lojuu ruumis, josta oli vuotanut paljon verta. Sarostip saattoi päätellä, että surmatyö oli tapahtunut vajassa. Näytti siltä, että kuokkien varret olivat kaikki poikki, eivätkä ne olleet hajonneet taistelun aikana vaan ne oli aivan selvästi katkottu tarkoituksellisesti. Toisessa vajassa puolestaan kaikki tuntui olevan ihan kunnossa, eikä mitään ilmeellistä näkynyt.
Sarostip suuntasi vielä käymälälle ja avasi sen oven. Worford seisoi vain vajan vieressä aivan tolaltaan. Käymälässä ei näkynyt mitään erikoista, joten Sarostip suuntasi tupaan.

Tuvassa
Melkar asteli sisälle taloon pudistellen päätään. Alinea kysyi ihmetellen:
- Mitä siellä pihalla oikein on?
- Niin, mitä, isi? Althon kysyi.
Melkar pudisti päätään:
- Ei mitään vakavampaa.
Melkar vinkkasi Alineaa tulemaan luokseen ja tämä tuli. Melkar kuiskasi Alinealle:
- Ketju on tapettu.
- Mitä? Tek kysyi.
Alinea hämmentyi ja oli aivan kauhistunut. Sarostip asteli hermostuneen näköisenä pöytään.
- Mitä, Alinea, mitä? Tek kysyi. Sarostip, mitä on tapahtunut?
Alinea meni hermostuneena laittamaan miehille puuroa ja tarjoili sen heille.
- Olemme olleet yhden päivän tilalla ja kaikki on jo aivan perseellään, Sarostip puuskahti.
Melkar istui Sarostipin viereen ja sanoi tälle:
- Ei lasten kuullen.
- Kuokat on muun muassa hajotettu , Sarostip totesi.
- Kerro, Sarostip! Tek huudahti.
- Kyllä varmaan saisivat sen selville, Sarostip sanoi Melkarille ja alkoi syödä puuroaan.
Melkar söi myös.
- Sarostip, Tek sanoi vaativasti ja alkaa syödä.
- Tästä lähin kukaan ei käy yksin millään tutkimusretkillä, Sarostip määräsi.
- Miksi? Tek kysyi.
- Se ei ole turvallista, Melkar vastasi.
- Miksi? Tek kysyi.
- Alinea ja Rinelda, menkää siivoamaan vaja kun olemme syöneet, Sarostip kehotti.
- Kertokaa! Tek huudahti.
- Älä kysele, vaan tottele, Melkar käski.
Sarostip syö puuroaan nopeasti.
- Sarostip, kerro! Tek vaati.
Melkar söi itsekin puuronsa nopeasti ja sanoi jotain Sarostipille.
Alinea otti itselleen puuroa ja alkoi syödä sitä vieläkin hieman kauhistuneena.
- Alinea! Tek huudahti ja nykäisi Alineaa hihasta. Kerro, mitä on tapahtunut!
- Ei nyt Tek, Alinea vastasi. Syö.
Melkar nyökkäsi Sarostipille.
- En ennen kuin kerrot, mitä on tapahtunut, Tek sanoo itsepäisesti.
- Nukkuuko Bryggi vielä? Sarostip kysyi.
Melkar söi puuronsa loppuun ja kävi hakemassa asevyönsä ja kirveensä perimmäistä huoneesta. Bryggi kuului tosiaan kuorsaavan siellä vielä. Sarostip söi puuronsa loppuun ja pian toisetkin olivat valmiita. Tek murjotti.
Sarostip asteli nukkuvan Bryggin luo ja herätteli tätä:
- Herää!
Melkar käveli vaimonsa luo ja sanoi tälle jotain.
Bryggi hätkähti hereille ja nousi istumaan haukotellen. Alinea keräsi astiat. Rinelda auttoi Alineaa kädet täristen.
- Tule minun ja Melkarin mukaan, Sarostip kehotti Bryggiä. Saat ruokaa sen jälkeen.
- Rikkohenki, Bryggi muistutti. Pitää pois.
Sarostip otti miekkansa ja kilpensä mukaan ja sanoi:
- Niin, mutta kerro ensin kuka kävi täällä viime yönä.
- Suuri noita tietää, Bryggi sanoi.
- Niin tiedät, siksi haluankin että kerrot, Sarostip sanoi.
Alinea sanoi Rineldalle:
- Meidän varmaan kannattaa käydä ensin pesemässä tiskit, ennen kuin menemme mitään muuta siivoamaan.
- Niin, Rinelda sanoi hiukan poissaolevana.
Tek nousi pöydästä ja juoksi ulos.
Melkar lähti Tekin perään.
- Vaatii taikavoima, Bryggi sanoi Sarostipille.
- Sinullahan on taikavoimaa, Sarostip totesi.
Alinea rupesi keräämään tiskejä.
- On on, Bryggi vastasi.
- No kerro sitten, Sarostip kehotti.
- Rituaali, noitarituaali, Bryggi sanoi vakavana. Muuten ei tiedä.
Alinea lähti ulos tiskien kanssa. Rinelda seurasi Alineaa kädet täristen.
- Bryggi, Ketju on tapettu, Sarostip sanoi hiljaa. Joten tees nyt se rituaali, hän lisäsi.
Sarostip lähti ulos talosta.
Sarostip lähti juoksemaan vajalle päin. Hiukan kauempana hiukan toisella puolen pihaa olivat Melkar ja Tek. Sarostip pääsi vajaan ongelmitta, mutta päättikin sitten tehdä toisin. Hän asteli ripeästi Melkarin ja Tekin luokse. He näyttivät riitelevän. Tek uhkasi Melkaria keihäällään.
- Tek! Sarostip huudahti saapuessaan paikalle.
Melkar rauhoittui hieman ja sanoi Tekille rauhallisesti:
- Laita se keihäs pois, Tek.
- Senkin likainen vanha mies! Tek huusi Melkarille.
- Pistä se keihäs pois Tek, Sarostip kehotti.
- En! Tek huusi. En ennen kuin kerrotte minulle, mitä on tapahtunut!
- Haluatko että opetan sinua vielä käyttämään tuota keihästä? Sarostip kysyi. En opettanut sinua käyttämään keihästä tuohon tarkoitukseen.
- Haluan tietää, mitä on tapahtunut! Tek huusi vihaisesti. Muuten minä lähden pois enkä tule enää koskaan takaisin!
- No hyvä on Tek, Sarostip myöntyi. Ketju on tapettu. Oletko tyytyväinen nyt?
Tek hätkähti ja laski keihäänsä:
- Et kai huijaa?
- No en huijaa, Sarostip vakuutti. Melkar, auta minua raahaamaan se ruumis pois.
- Tämän takia en tahtonut laskea poikaani minnekään, Melkar sanoi Sarostipille. Pidä vain huoli omasta pojastasi, hän sanoi ja osoitti Tekiä.
- Hän ei itse asiassa ole minun poikani, Sarostip huomautti.
Melkar kurtistaa kulmiaan ja sanoi:
- Ai ei?
- Kuka hänet on tappanut? Tek kysyi innokkaasti.
- Ei ole, minä vain huolehdin hänestä, Sarostip sanoo Melkarille. Hän ei ole minun poikani. En tiedä, Sarostip vastasi Tekille.
- Miten se on tehty? Tek kysyi innokkaana.
Melkar mumisi jotain itsekseen.
- Miten, Sarostip? Tek kysyi.
- No tule katsomaan jos välttämättä haluat, mutta Tek, älä sitten huutele tästä joka puolella, onko selvä? Sarostip vastasi.
Melkar lähti kävelemään vajalle päin.
- Joo, Tek sanoi silmät loistaen.
Sarostip lähti vajalle ja Tek seurasi.
- Minne me tuo ruumis oikein kannetaan? Melkar kysyi vajassa.
- Tek, jos Melkar ei halua niin älä kerro Althonille tästä, Sarostip varoitti.
Tek henkäisi nähdessään ruumiin.
- En en, Tek vakuutti innokkaasti.
- Vaikka jonnekin pusikkoon, Sarostip sanoi Melkarille. Meidän täytyy kuitenkin ilmoittaa klaanille vielä tästä.
Melkar tarttui Ketjua jaloista kiinni.
- Kannetaan heti, Tek sanoi ja tarttui ruumiiseen.
Sarostip otti kiinni ketjun käsistä. He saivat helposti kannettua ruumiin ulos, mutta verta siitä valui vieläkin hiljalleen. Kolmikko kantoi ruumiin läheiseen pusikkoon, sen verran kauas, ettei ruumis haisisi vajalle tai käymälälle käveltäessä. He saivat ruumiin kannettua sinne pois näkyvistä, joskaan ei pois mielestä.
- Pitäisikö se haudata? Tek kysyi. Minun kansan parissa on tapana polttaa ruumiit.
- Me varmaan hautaamme sen, Sarostip vastasi. Mutta emme ihan vielä.
- Selvä, Tek sanoi. Minä pidän Althonin pois täältä, hän lupasi.
- Ei tarvitse, Melkar sanoi. Aion kertoa hänelle tästä, hän lisäsi nopeasti.
- Althon on liian pieni näkemään ruumista, Tek sanoi tärkeänä.
- On hän ruumiita nähnyt ja tulee näkemään, Melkar sanoi Tekille.
Tek kohautti olkapäitään. Melkar sanoi vakavana Tekille:
- Tämän takia en tahdo teidän hortoilevan metsässä.
- Minä pystyn kyllä pitämään puoleni, Tek sanoi puolustelevasti. Sarostip on opettanut minua. Mutta Althon ei osaa.
Melkar pudisti päätään:
- Ette osaa kumpikaan.
- Minä osaan, Tek väitti. Minä olen aivan yksin vaeltanut tänne Sartarista saakka. Osaan kyllä pitää itsestäni huolta.
- Niin ja mitä teet kun broo tai muu kaaoksen paska tulee kimppuusi? Melkar kysyi.
- Minä tökkään siihen keihään, Tek vastasi.
- Olkaa nyt hiljaa, Sarostip keskeytti riidan.

Riskimaa, osa 23.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja