Riskimaa, osa 21

Elämää Vaaralinnoituksessa
Seuraavina päivinä Reinier pysytteli omissa oloissaan mahdollisimman paljon. Sarostip kävi töissä paaluvarustamolla ja opetti Tekille keihäänkäyttöä. Seurue tapasi erään Telttakylän uuden tulokkaan, Melkar Tuulisen.
Melkar oli keskikokoinen mies ja vaikutti aika nuorekkaalta, vaikka ikä oli lähellä neljääkymmentä. Hänellä oli hieno tumman sininen takki, jossa oli vihreitä vivahteita, jotka tekivät takista komean näköisen. Melkarilla oli myös tummat housut, jotka oli työnnetty saappaisiin. Hänellä oli vahvan sininen viitta selässään ja asevyö paikoillaan, josta roikkui kirves. Melkarilla oli komea vaaleanruskea parta, joka ulottui rinnuksille asti ja sen oli myös hyvin hoidettu. Hänellä oli myös keskipitkät vaalean ruskeat hiukset ja tummanvihreät silmät.
Melkarin vierellä oli myös vaimonsa Rinelda. Rineldalla oli vaaleanruskeat hiukset kuten miehellänsäkin ja hän piti niitä pannalla takana. Hiukset ulottuivat selkään asti. Rineldalla oli kauniinsiniset silmät. Poikaansa Althonia Melkar piti yleensä mukanaan. Althonilla oli kellertävät hiukset ja hänen äidiltänsä perityt siniset silmät.
Luonteeltaan Melkar vaikutti topakalta työläiseltä ja erittäin uskovaiselta ja hurskaalta Orlanthin palvojalta. Hän ei paljon puhellut, ellei ollut asiaa. Melkar tuntui olevan vastuuntuntoinen ja muutenkin kunnollinen orlanthilainen. Vaimonsa Rinelda taas toimi toisten naisten mukana ja oli myös topakka ja kiltti sekä tyyni yleensä. Althon tuntui taas olevan utelias ja riehakas. Melkar perheineen erottui myös selvästi valavieraiden joukosta siinä, etteivät he olleet samanlaista epäilyttävää sakkia.
Alinea pysytteli illalla teltassa ja päivisin töissä. Zist puolestaan hääräili kaikkialla muualla kuin töissä. Melkar kävi töissä päivittäin ja vietti vapaa-aikansa perheensä kanssa. Sarostip kävi myös töissä paaluvarustamolla päivisin ja opetti Tekille keihään käyttöä iltaisin. Tek tuntui olevan kovin innoissaan keihäsopetuksesta. Bryggi taas oli samanlaisen kumma lintu kuin aikaisemminkin: sanoi itseään suureksi noidaksi ja vältteli työntekoa.
Melkar oli mieltänyt Bryggin ja Zistin hieman kehnommaksi väeksi, kun eivät tehneet töitä pahemmin. Melkar ei kuitenkaan ollut pahemmin rasistinen, vaikkei Zistin seurassa pahemmin tahtonut olla. Hän tuntui hieman uteliaalta ja mietteliäältä Zistiä kohtaan, vaikkei pahemmin tämän kanssa puhunut.
Sarostip piti Melkaria ihan kunnon miehenä ja Melkar piti puolestaan Sarostipia ja Alineaa ihan kunnollisina orlantheina. Reinieriin hän ei pahemmin tutustunut. Zist ei ehtinyt puuhiltaan edes pahemmin huomaamaan Melkaria.

Telttakylässä
Melkar tuntui asettuvan ihan hyvin asumaan perheensä kanssa Telttakylään. Hän katseli Sarostipin ja Tekin keihäsharjoitusta tarkkaavaisena sivussa. Sarostip lopetti keihäsharjoittelut ja sanoi Melkarille:
- Haepas perheesi tänne, minä käyn etsimässä Bryggin, Alinean, Reinierin ja Zistin.
Melkar nyökkäsi ja hävisi telttojen sekaan.
- Pysy tässä Tek, Sarostip sanoi Tekille ja lähti etsimään toisia.
Sitten Melkar palasi Tekin luo käsi kädessä vaimonsa kanssa ja Althon tuli vierellä.
- Isi, saanko minä jo keihään? Althon ruinasi katsellen Tekiä, joka oli vakavana keihäs kädessä.
Melkar katsoi Tekin keihästä ja sanoi:
- Katsotaan katsotaan...
- Isi, et ikinä arvaa, missä olin tänään, Althon sanoi innokkaana.
Melkar katsoi poikaansa kysyvästi.
- Me oltiin Tekin kanssa tänään Bryggin ja muiden mukana pelaamassa noppaa, Althon sanoi innokkaasti.
Melkar hämmästyi hieman ja sanoi hieman käskevästi:
- Sellainen ei käy päinsä. Pysyttelet tästä edespäin poissa siitä porukasta, joko minun kanssa tai äitisi.
Viimeisillä sanoillaan Melkar haki samalla vaimostaan tukea.
- Niin, he eivät ole sopivaa seuraa sinulle, Rinelda sanoi pojalleen.
Melkar nyökkäsi.
Samassa Alinea tuli surkean näköisenä Telttakylään ja käveli suorinta tietä teltalleen. Hän kömpi telttaan sisälle.
Melkar mietti, että poikaa oli käsketty tarpeeksi ja astui Tekin luokse kysyen:
- Onko sinusta keihäs hyvä ase?
- Joo, se on tosi hyvä, Tek sanoi vakavana. Minun isäkin käytti keihästä. Hän oli taitava sotilas.
Zist tallusteli telttakylään.
Melkar katsoi Tekin keihästä ja kysyi:
- Saisinko kokeilla?
- Joo, Tek sanoi ja ojensi miehekkäästi keihäänsä.
Melkar otti keihään vastaan ja tutki sitä ensin hieman. Sitten hän pyöräytti keihään taidokkaasti käsissään ja esitteli muutamia iskuja ilmaan ja pyörähteli iskujensa mukana taidokkaasti. Tek katseli ihailevasti Melkarin taitavuutta ja Althon näytti ylpeältä isästään.
Reinier saapui paikalle temppelin suunnalta.
Melkar näytti vielä muutaman tyylikkään liikesarjan iskujen säestämänä ilmaan ja ojensi sitten keihästä takaisin Tekille sanoen:
- Hyvä ase.
- Niin, Tek sanoi koettaen näyttää mahdollisimman aikuismaiselta ja otti keihään vastaan.
- Nuija ja verkkokin ovat hyviä assseita, Zist sanoi sivummalta. Ja linko.
Melkar hymähti ja asteli poikansa luo.
- Nuijat on rosvojen aseita, Tek sanoi. Minun isä sanoi niin.
- Sssinun isssässsi oli ihan hullu, Zist tuhahti.
- Eikä ollut, Tek väitti Zistille. Minun isä oli maailman paras sotilas!
Melkar odotteli Sarostipia perheensä vieressä kuunnellen toisten puheita osallistumatta niihin.
- En usssko, minun isssäntäni olissi varmasssti voittanut hänet, Zist epäili.
- Ei varmasti, Tek sanoi varmana. Ei mikään elukka olisi voittanut minun isää.
Samassa Sarostip saapui telttakylään Bryggi mukanaan.
- Missäs Alinea on? Sarostip kysyi heti.
Melkar tervehti Sarostipia ja tämä tervehti takaisin. Alinea kömpi ulos teltasta.
- Minulla olisi teille asiaa, Sarostip sanoi. Tämä koskee teitä kaikkia.
- Hän ei ole elukka! Zist huudahti Tekille. Hän on todella mahtava ja sssöisssi isssässsi vaikka aamupalaksssi!
Alinea lähti kävelemään muiden luokse.
- Olisitko vähän aikaa hiljaa Zist? Sarostip kehotti.
Melkar katsoi Zistiä paheksuvasti.
- Saamme tilan ja minusta tulee sen tilan väliaikainen omistaja, Sarostip ilmoitti. Ja te kaikki pääsette sinne tilalle.
Bryggi virnisteli.
- Mutta Reinier, se nainen ei pääse sinne, Sarostip lisäsi.
Melkar katsoi Reinieriä hieman miettivän näköisenä.
- Kuka nainen? Zist kysyi.
Bryggi näytti varsin tietäväiseltä.
- Minä en tule tilalle, Reinier ilmoitti.
Alinea katsoi Reinieriä hämmentyneenä.
- Saamme sen Winnojen vanhan tilan, Sarostip kertoi. Sitä pitää luultavasti kunnostaa hieman.
- Minä olen löytänyt oman kotini toisaalta, Reinier selitti.
- Ai sen vingalaisen luota? Sarostip nälväisi.
- Ei, Reinier kiisti.
Melkar haroi käsillään komeaa partaansa ja yritti saada jotain selkoa tilanteesta.
- No mistä sitten? Sarostip kysyi.
- Minlisterin luota, Reinier vastasi.
- Taidat huijata, Sarostip epäili.
- Älä sitten usko, Reinier kivahti.
- Mikset sinä muka voisi tulla sinne tilalle? Sarostip kysyi.
- En tahdo, Reinier vastasi.
Bryggi iski Alinealle silmää.
- Se ei ole minun kotini, Reinier lisäsi.
Alinea lähti kävelemään teltalle alakuloisena. Tek kiiruhti Alinean perään.
- Onko kotisi sitten temppeli? Sarostip kysyi Reinieriltä.
- Kyllä, Reinier vastasi.
Melkar keskeytti ja sanoi:
- Eiköhän jokaisella ole oikeus päättää mitä tekee. Tuulia ei saa kahlita ikinä.
Melkar katsoi Alinean perään ja sanoi hiljaa jotain vaimolleen. Alinea kömpi telttaansa.
- No, tee miten haluat, vaikka veikkaan että jatkat vain pettämistä sen Vingan kanssa, Sarostip sanoi Reinierille.
Rinelda hätkähti Sarostipin sanoista.
- Bryggi, kun Reinier ei tule, niin olisiko se sinun kaverisi halukas tulemaan tilalle? Sarostip kysyi.
- Joo, on halukas, Bryggi vakuutti ilahtuen.
- No haepa hänet sitten tänne, Sarostip kehotti. Ja se yksi Worford tulee tilalle myös.
- Joo, hakee, Bryggi sanoi. Hakee molemmat.
- Ai ssse sssurullinen miesss? Zist muisteli.
- Niin, Sarostip myönsi.
Bryggi kiiruhti pois epätavallisen kiireistä vauhtia.
Melkar katsoi Reinieriä vakavana ja kysyi:
- Entä Alinea?
- Alinea käsittääkseni otti tarjouksen vastaan, Reinier vastasi.
- Ja muuten, en minä petä ketään, Reinier sanoi Sarostipille.
Melkar katsoi hieman hämillään Reinieriä, mutta antoi asian olla, kun se ei hänelle kuulunut. Melkar kuiskasi jotain vaimolleen.
- Kysytäänpä Bryggiltä mitä hän näki, Sarostip sanoi.
Zist asteli Alinean perään telttaan.
- Kysy vain, Reinier kehotti. Kysy siltä vingalaiselta myös, jos niin kovasti kiinnostaa.
- Ei se minua muuten kiinnosta mutta pettäminen on vakava asia, Sarostip sanoi ankarasti Reinierille.
Melkar nyökkäsi painokkaasti. Althonkin nyökytteli.
- Olen samaa mieltä, Reinier vakuutti.
Rinelda nousi ylös ja lähti kohti telttaa, jonne Alinea oli mennyt.
Bryggi palasi Worford ja joku toinen mies mukanaan. Toisella miehellä näkyi olevan vangintatuoinnit ja muutenkin hän näytti varsin kovalta mieheltä. Melkar nyrpisti nenäänsä nähdessään Bryggin kaverin.
- Mikäs on nimesi? Sarostip kysyi Bryggin kaverilta.
- Ketju, Bryggi vastasi kaverinsa puolesta. Tullut pohjoisesta, hän lisäsi.
Bryggin kaverilla näytti olevan vyöllään jokin kettinki.
- Haluaisitko tilalle? Sarostip kysyi mieheltä.
Mies nyökkäsi. Melkar nousi ylös ja asteli Sarostipin viereen kuiskaten tälle jotain katsoen miestä. Sarostip kuiskasi takaisin.
Melkar pudisti päätään Sarostipin kuiskaukselle ja meni istumaan poikansa viereen. Zist tallusteli ulos teltasta.
- Osaako hän puhua, Sarostip kysyi Bryggiltä.
Bryggi pudisti päätään epäröivästi. Reinier häipyi vähin äänin pois. Worford asteli Sarostipin luokse.
- Muistakaa että kaikki tekevät sitten siellä töitä tai ovat ainakin jotenkin avuksi. Kukaan ei lorvaile siellä sitten, Sarostip sanoi painottaen viimeistä lausetta ja katsoi Bryggiin.
Bryggi virnisti.
- Ketkä kaikki sinne tulee? Worford kysyi.
Melkar sanoi vakavana:
- Jokainen tekee työtä leipänsä eteen. Jos ei tee työtä, ei leipää.
- Minä en sssyö leipää, Zist huomautti.
Melkar katsoi Bryggiä ja hänen kaveriaan.
- Sinne tulevat, Bryggi, Ketju, Melkarin perhe, Tek, minä, Zist ja Alinea luultavasti, Sarostip vastasi Worfordille. Niin, Zist syö vain kalaa ja hän kalastaa meillekin kalaa.
- Hienoa, Worford totesi. Minä voin johtaa kylvötöitä, sillä minulla on siitä kokemusta.
- Niin on minullakin kokemusta ja Melkarilla, Sarostip totesi.
Melkar nousi ylös ja sanoi samalla Zistille:
- Toivottavasti tajusit kumminkin tuon sanonnan merkityksen.
- Sssyön minä heinässsirkkoja, hämähäkkejä, kärpässsiä, koppakuoriaisssia ja kaikenlaisssia ötököitä kalojen lisssäksssi, Zist sanoi.
- Sinun on tehtävä myös työtä, Worford sanoi Zistille.
- Minä kalassstan, Zist vastasi.
Melkar käveli Worfordin luo ja tarjosi kättänsä:
- Tervehdys. Olen Melkar Tuulinen.
- Ketju on varmaan aika kova tappelija? Sarostip kysyi Bryggiltä. Tilaakin täytyy puolustaa jos sinne joku hyökkää. Toisaalta, nukutko sinä edes tilan rakennuksissa? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Joo, kova joo, Bryggi vakuutti.
- Juu, Zist vastasi Sarostipille.
Melkar piti kättänsä Worfordin edessä ja odotti. Worford puristaa kättä arasti.
Alinea tuli teltasta ulos Rineldan ja Tekin kanssa.
- Tuletko sinä tilalle, Alinea? Sarostip kysyi Alinealta.
- Minä olen Worford, Worford sanoi Melkarille. Olin ennen tilanisäntä, mutta onnettomuudet veivät tilani, hän sanoi surullisesti.
Melkar kätteli Worfordia ja kysyi heti:
- Onko sinulla tai muilla mitään karjaa tilalle? Entä siemeniä?
Worford pudisti päätään surullisena.
- Tulen, Alinea vastasi Sarostipille.
- Hyvä, Sarostip totesi.
Melkar katsoi muita ja päästi Worfordin kädestä irti:
- Onko teillä?
- Minulla oli aasi kun tulimme tänne, Alinea sanoi. Voimme varmaan saada ainakin sen takaisin.
Melkar hymyili ja sanoi:
- No onhan sekin jotain, mutta ajattelin jos jollain olisi vetojuhtia tai lampaita.
- Eipä ole siemeniä, Sarostip sanoi. Mutta minulla on sen verran rahaa vielä jäljellä että voin ostaa siemeniä.
- Ja Bryggi, siellä tilalla en aio maksaa sinulle mistään, Sarostip varoitti.
Bryggi virnisti ja sanoi:
- Katsoo, katsoo.
Melkar antoi asian olla, kun kukaan ei keskittynyt siihen, ja palasi poikansa luo päätään pudistellen.
- Bryggi, näitkö sinä siis Reinierin ja sen Vinga-naisen touhussa? Sarostip kysyi vähän hiljempää ääneen Bryggiltä.
- Joo, näki, Bryggi sanoi ääneen ja iski silmää Alinealle.
Rinelda kietoi kätensä lohdullisesti Alinean ympärille. Alinea masentui taas. Melkar katsoi syyttävästi Sarostipia ja Bryggiä. Myös Zist katsoi vihaisesti Bryggiä.
- No, sitten hänellä ei ole mitään asiaa tilalle, Sarostip totesi.
Bryggi nyökkäsi vakavoituen. Melkar katsoi säälivästi hetken Alineaa tajuten tilanteen.
- Minä taidan lähteä sssyömään, Zist ilmoitti.
- Minäkin taidan lähteä, Sarostip tuumi.
- Poika, lähdetäänpäs pesulle ja sitten syömään, Melkar komensi Althonia.
Zist lähti tallustelemaan pois.
- Minä odotan Neuvoston hallilla, Sarostip ilmoitti Melkarille. Minulla on sinulle vielä hieman asiaa.
Melkar nyökkäsi vakavana Sarostipille.
- Melkar, osaatko sinä kunnostaa taloja? Sarostip kysäisi ruokailun aikana.
- Kyllä minä jonkin verran, Melkar vastasi ja nosti poikansa maasta. On sitä muutaman kerran latoja ollut mukana rakentamassa.
- Kun se sen tilan rakennuksia pitäisi vähän kunnostaa, Sarostip selitti.
Melkar nyökkäsi ja lähti poikansa kanssa kaivolle.
- Minäkin osaan jonkun verran kunnostaa, Sarostip totesi. Minulla toisin on vain vasara, ei muita tarvikkeita.
Melkar nyökkäsi taas ja sanoi vaimolleen:
- Ole hänen kanssaan vain. Hoidan Althonin.
Alinea ja Sarostip lähtivät Neuvoston hallille ja toiset seurasivat perässä. Neuvoston hallilla oli ruokatarjoilu ja seurue ryhtyi syömään.
Samassa Reinier tuli paikalle ja sanoi heti:
- Sarostip, tulepa tuohon ulos. Olisi vähän kahdenkeskistä asiaa.
Sarostip nousi ylös ja lähti ulos.
- Mitähän heillä oikein on asiaa? Worford pohti ääneen.
Alinea söi vain ruokaansa ilmeettömänä. Samassa Melkar käveli paikalle Althonin kanssa hieman siistimmässä ja puhtaammassa kunnossa.
- Hei, Melkar, Worford sanoi.
Melkar nyökkäsi Worfordille. Naiset tarjoilivat ruokaa Melkarille ja hänen pojalleenkin. Melkar istuutui, söi ruokaansa ja katseli paikalla olevia. Paikalla olivat Alinea, Bryggi, Bryggin kaveri, Tek, Worford, Rinelda ja tietysti Melkar itse ja hänen poikansa. Neuvosto näytti syövän omalla korokkeellaan.
- Antaakohan klaani meille siemenviljaa? Worford pohti ääneen.
Melkar sanoi syönnin välistä:
- Toivottavasti.
Melkar vilkaisi nopeasti Alineaa.
- Minun täytyy työnjohtajana sitten tarkoin harkita kylvösuunnitelma, Worford sanoi.
Alinea söi varsin ilmeettömästi ruokaansa ja tuntui olevan omissa oloissaan. Melkar nyökkäsi Worfordille.
- Tila on varmasti varsin rempallaan, Worford tuumi. Siellä asuu pahoja henkiäkin, jotka veivät edelliset asukkaat.
Melkar tuhahti hieman kuullessaan jotain hengistä. Bryggi maiskutteli ruokaansa.
- Henkiä ei saa aliarvioida, Worford sanoi. Entiset asukkaatkin katosivat jäljettömiin.
Melkar sanoi Worfordille:
- Pitää nyt katsoa ensin mitä tehdään siellä sitten. Pitää saada nopeasti kynnettyä pelto, että saadaan edes sato.
- Niin, olet oikeassa, Worford myönsi. Montakos ihmistä meillä on tekemässä työtä pellolla?
Melkar lopetti syömisen ja keskittyi keskusteluun.
- Minä ainakin ja varmaan Sarostip, Melkar laski. Kaikkien olisi hyvä olla ja tehdä topakasti töitä, hän lisäsi ja katsoi Bryggiä, pellolla, että saadaan jotain aikaan. Sitten sitä taloa voi katsoa ne, ketkä eivät pysty olemaan pellolla jostain syystä.
Bryggi ahmi vain ruokaansa. Hänen kaverinsa söi vähemmän räväkästi.
- Onkohan toisilla tiloilla lainata meillä auraa? Melkar tuumi.
- Ehkä sellainen pitäisi hankkia, Worford tuumi.
Samassa Sarostip asteli sisälle Neuvoston halliin. Reinier asteli Sarostipin vierellä.
- Duletti voisi tehdä sellaisen, Worford sanoi Melkarille.
- Sellainen maksaa paljon, enkä usko kenelläkään meistä olevan siihen rahaa, Melkar totesi. Minulla on tosin yksi härkä.
- Reinier tuleekin tilalle, Sarostip julisti.
Melkar kääntyi katsomaan tulijoita kesken keskustelun.
- Härkä voisi kelvata maksuksi, Worford arveli Melkarille.
- Jollei sinulla ole sitten mitään sitä vastaan? Sarostip kysyi hiljaisempaan ääneen Alinealta.
Alinea söi ruokaansa sen kummemmin muista välittämättä. Melkar sanoi Worfordille:
- Härästä on kyllä apua sitten siellä.
- Joo, niin olisi, jos olisi lehmiä, Worford tuumi.
- Mistäs te nyt oikein juttelette täällä? Sarostip kysyi Worfordilta ja Melkarilta.
- Pohdimme tässä tilan töitä, Worford vastasi. Ettei sinun niskaasi kaatuisi kaikki.
Reinier murkinoi.
- Ottakaa huomioon kuitenkin että minullakin on sananvaltaa tähän asiaa, Sarostip muistutti. Olenhan sentään tilan väliaikainen isäntä.
- Me vain koetamme auttaa, Worford sanoi valittavasti.
Melkar nyökkäsi ja Sarostip jatkoi syömistään. Melkar kävi itsekin ruokansa pariin.
- Mutta keskusteletteko te nyt jonkin asian hankkimisesta? Sarostip kysyi.
Melkar vastasi lyhyesti:
- Auran ja siemenviljan hankkimisesta.
- Niin, Worford vahvisti.
Melkar selosti Sarostipille:
- Kun ajattelin, että jos joltain toiselta tilalta lainataan meille, koska he ovat varmaan saaneet jo aurattua omat peltonsa.
- Ranolffilta voisi kysyä, Sarostip tuumi. Siellä asustaa se Mikhil.
- Missä tämä meidän tilamme nyt sitten sijaitsee? Reinier kysyi ottaen osaa keskusteluun.
Melkar kohautti olkapäitään.
- Se on Winnojen vanha tila, Sarostip selitti.
- Niin, mutta missä se on? Reinier kysyi.
- Eli se tila jolta ne demonit huhujen mukaan tappoivat ihmiset, Sarostip selitti. Se on siis lähellä Soderfallien tilaa. Sitä tilaa täytyy vielä kunnostaa.
- Selvä homma, selvä homma, Reinier tuumi.
- Nythän meillä on yksi mies lisää pellolle, Worford totesi.
Melkar sanoi väliin:
- Siitä juuri puhuimme. Tärkeintä on saada siemenet peltoon, että saadaan edes sato. Kesällä on aikaa kunnostaa taloa ja ne jotka eivät voi olla pellolla, voivat kunnostaa taloa.
Sarostip nyökkäsi.
- Tosin oletko koskaan nähnyt sitä taloa? hän kysyi Melkarilta.
Melkar nousi pöydästä, koska oli saanut syötyä, ja pudisti päätään.
- Se on aika huonossa kunnossa ja sen kunnostukset täytyisi aloittaa mahdollisimman nopeasti, Sarostip sanoi ja nousi pöydästä.
Melkar nyökkäsi, mutta vahvisti sanomisensa:
- Sato on saatava joka tapauksessa.
Sarostip nyökkäsi.
- Meillä on kiire, että saamme siemenet peltoon ajoissa, Melkar lisäsi vilkaisten Althonia ja Rineldaa.
- Minä lähden nyt pesulle. Meidät adoptoidaan huomenna klaaniin, Sarostip sanoi ja lähti kaivolle.
Alinea lähti myös ulos ja suuntasi Telttakylään. Toisetkin palailivat Telttakylään.
Kun Sarostip oli pessyt itsensä, hän kävi ilmoittamassa muille:
- Minun täytyy vielä käydä Kangaspiennar Myrskytuulen luona.
Sarostip lähti temppelille. Melkar taas meni perheensä kanssa omaan telttaansa.

Alinea menee nukkumaan
Alinea lähti Sarostipin teltalle Tekin kanssa käytyään ensin hakemassa huopansa toisesta teltasta.
- Huomenna on jännää, Tek sanoi.
- Niin kai, Alinea vastasi vaisusti..
- Toivottavasti tulee paljon taisteluita, Tek sanoi unisesti.
Alinea huokaisi ja kävi nukkumaan. Hän nukahti nopeasti.

Aamulla
Aamu koitti varsin aurinkoisena ja seurue heräili. Melkar nousi ylös ja venytteli. Sitten hän puki vaatteensa päälle ja laittoi kirveen asevyölleen. Oli tuulipäivä hedelmällisyyden viikolla meren vuodenaikaan. Kun oli tuulipäivä, työtäkin tehdään vain puoli päivää ja luvassa oli neuvoston kokoontuminen Neuvoston halliin ja keskustelu ajankohtaisista asioista. Sekä tietysti se seurueen kannalta tärkeä juttu.
Alinea puki vaatteensa ylleen ja tuli ulos teltasta. Melkar ja Rineldakin tulivat sitten ulos teltasta ja Althon toki myös. Melkar vilkaisi taas Alinean tilaa hieman huolissaan. Myös Reinier ilmestyi pian ulos omasta teltastaan. Tek tuli teltasta virkeänä keihäänsä kanssa.
- Huomenta vain kaikille, Melkar toivotti.
Alinea vastasi vieläkin hieman alakuloisena:
- Huomenta.
- Huomenia, vastasi teltastaan juuri ilmestynyt Sarostip venytellen itseään.
Zist pomppasi teltassa pystyyn ja kipitti pois.
Melkar lähti perheineen Neuvoston hallille aamiaiselle ja Alinea ja Tek tekivät samoin. Sarostip pesi nopeasti itsensä ja lähti myös Neuvoston hallille syömään.

Päivän tapahtumia
Päivä sujui rauhallisesti ja työtkin menevät ihan mallikkaasti. Ilma oli varsin kaunis ja aurinkoinen: erittäin hyvä kevätsää. Pieni tuuli puhalteli virkistävästi, joten töissäkään ei ollut kohtuuttoman kuuma.
Pian alkoi päivä olla sitten jo pulkassa ja paaluvarustuksen kanssa työskenteleville Melkarille, Sarostipille ja Reinierille Renekot muistutti sitten vielä, että he olisivat illalla läsnä. Melkar nyökkäsi ja lähti Telttakylälle päin, kun työt olivat loppuneet. Sarostip teki samoin.
Telttakylässä olivat Bryggi ja hänen kaverinsa. Tupsukorva näytti olevan Bryggin luona. Melkar suuntasi kaivolle poikansa kanssa, otti paidan pois ja pesi itsensä mahdollisimman hyvin. Hän pesi itsestään liat ja mudat pois mahdollisimman tarkoin. Sarostip pesi myös itsensä. Melkar ei laittanut likaista paitaansa päälle vaan asteli paita kädessä poikansa kanssa omalle teltalleen.
Samassa Zist kipitti paikalle ja huudahti:
- Tupsssukorva!
Tupsukorva katsahti Zistiin päin. Se näytti varsin hyvinvoivalta ja sillä oli jopa molemmat korvat tallella.
- Missstä olet ssaanut uuden korvan? Zist kysyi Tupsukorvalta.
Melkar palasi pian poikansa kanssa teltastaan, hienommat vaatteet sekä takki päällä. Hän käveli Sarostipin luokse ja kysyi:
- Niin oliko sinulla jotain asiaa vielä eilen illalla?
- Ei ollut, Sarostip vastasi. Mitenkä niin?
Melkar pudisti päätään:
- Muistelin että olisit sanonut jotain, että sinulla olisi ollut asiaa.
- Mielestäni minulla ei ollut mitään asiaa, Sarostip vastasi.
Tupsukorva nuolaisi Zistin sormia. Bryggi virnisteli. Zist silitteli Tupsukorvaa ja kysyi:
- Minne sssinä karkasssit yöllä?
Tupsukorva naukaisi.
Worford saapui Telttakylään varsin tohkeissaan.
- Miksi muuten nukuit viime yönä teltassamme? Sarostip kysyi Zistiltä. Ja miksi lähdit niin nopeasti aamulla?
- No ei minulla muutakaan nukkumapaikkaa ollut, minut ajettiin poisss rannalta, Zist selitti. Minä lähdin kiireellä kossska Odottaja sssanoi että joku hirveä ja issso miesss hukutti Tupssukorvan enkä löytänyt Tupsssukorvaa yöllä.
Zist lähti sitten torille Tupsukorvan kanssa ja samoin tekivät Sarostip, Tek ja Melkar poikansa kanssa. Alinea ei jaksanut tulla torille teltastaan. Rinelda jäi myös Telttakylään, samoin Bryggi ja Ketju. Worford lähti jonnekin toisaalle.

Torilla
Torilla Sarostip katseli siemeniä, mutta niitä ei ollut myynnissä. Paljon kaikenlaista tavaraa sen sijaan oli. Torilla oli jopa peikko myymässä aseita. Zist katseli ympärilleen löytääkseen jotakin mielenkiintoista. Melkar katseli poikansa kanssa tavaroita.
- Taisimme tarvita siis auran? Sarostip kysyi Melkarilta.
Tämä nyökkäsi:
- Auralla se hoituu nopeammin ja helpommin kuin kuokilla.
Torilla ei ollut auroja, eikä ketään sepältä vaikuttavaakaan. Ainoastaan peikolla oli aseita ja sellaista arvokasta tavaraa.
Melkar tokaisi Sarostipille:
- Aurat ovat kyllä kalliita yleensä, ehkä meidän pitäisi kysyä joltain tilan omistajilta lainaan.
Zist kävi tarkastelemaan kalastustarvikkeita tarkemmin.
- Toivottavasti Soderfallit antaisivat lainaan, Sarostip tokaisi Melkarille. Ranolffeille olen jo palveluksen velkaa. Ja Soderfallien työnteko vauhdista päätellen, he tarvitsevat auraa vielä.
Sarostip kyseli kuokkien hintoja. Mies pyysi kolmea hopearahaa kappaleelta.
- Minulla ei ole ihan varaa yhteen kuokkaan, Sarostip totesi. Minulla on vain kaksi hopearahaa.
Melkar kaivoi rahapussistaan yhden hopearahan ja antaa sen Sarostipille enempiä selittelemättä. Sarostip osti yhden kuokan. Myyjä vakuutti, että Sarostip teki hyvän kaupan. Sarostip nyökkäili.
- No niin, meillä on yksi kuokka ja härkä, hän totesi Melkarille. Onhan sekin alku.
- Kaksi kuokkaa, Melkar korjasi.
- Onko sinulla kuokka? Sarostip kysyi.
Althon näytti ihastelevan peikon myymiä aseita. Melkar nyökkäsi Sarostipille ja sanoi:
- Ja härkäkin on minun.
Melkar siirtyi katsomaan peikon tavaroita.
- Minulla on tämän lisäksi vain yksi vasara, Sarostip tunnusti. Kun en saanut ottaa mitään isäni tilalta kun lähdin Sartarista.
Melkar hymyili Sarostipille ja totesi:
- Niin minullakin.
Melkar katsoi peikon myymiä aseita ja piti poikaansa vierellään samalla, kun sanoi Sarostipille:
- Hyvällä tuurilla siellä voi olla vielä jotain työkaluja, kuten kuokkia ja ehkä jopa aura.
- Nämä ovat erinomaisia aseita, peikko kehui painottaen hiukan oudosti sanoja.
Melkar sanoi hieman jäykkänä peikolle:
- Paljon pyydät lyhyestä keihäästä?
- Saat älyttömän halvalla, peikko vastasi. 20 hopearahan halpaan hintaan.
Melkar nyrpisti nenäänsä ja kysyi:
- Entä keihään kärjestä?
- Saat sen viidellätoista, peikko vastasi. Todella halpa juttu.
Melkar mumisi jotain. Zist alkoi tarkastella peikon myymiä nuijia. Sitten hän työnsi poikansa eteenpäin ja lähti itsekin pois peikon kojulta.
- Näillä nuijilla saa kellistettyä vaikka härän, peikko kehaisi Zistille.
Tek näytti pysyvän kaukana aseista. Sarostip käveli Tekin vieressä. Melkar kulutti aikaansa kiertelemällä kojulta kojulle.
- Kuinka paljon ne maksssavat? Zist kysyi peikolta.
- Mistäs päin olet? Sarostip kysyi Melkarilta.
- Sartarista, Melkar vastasi lyhyesti.
- Osaatko käyttää hyvinkin tuota kirvestä? Sarostip kysyi ja viittasi Melkarin vyöllä roikkuvaan kirveeseen.
- Saat tämän todella halvalla, peikko sanoi Zistille nostaen raskaan piikikkään nuijan. Vaivaiset 50 hopeaista.
- Joten kuten, Melkar vastasi Sarostipille hieman aliarvioiden itseään. Tosin keihästä käytän taisteluissa.
- Ehkä jotakin pienempää ja halvempaa, Zist mutisi peikolle ja alkoi katsella muita nuijia.
- Minä kuuluin entisen klaanini fyrdiin ja käytän miekkaa mutta minulle on kerrottu ja vähän opetettukin keihään käyttöä, Sarostip selitti Melkarille. Mutta en ole kovin hyvä sen käytössä.
Melkar nyökkäsi:
- Jokainen omalla aseellaan, jokainen kulkee omia Tuulisia polkujaan.
- Mikä on halvin myymässssi assse? Zist kysyi peikolta.
- Keihäät ovat edullisia, peikko vastasi.
- Eikö sssinulla ole yhtään oikein halpaa nuijaa? Zist kysyi.
- Minä en myy mitään halpoja nuijia, kaveri, peikko sanoi silmää iskien Zistille.
- Mikä on halvin nuija? Zist tiedusteli.
- No, tämä se taitaa olla, peikko vastasi ottaen puisen ja piikikkään nuijan.
- Kuinka paljon ssse maksssaa? Zist kysyi.
- 30 hopeaista, peikko vastasi.
Melkar kysyi Sarostipilta:
- Niin mitä kaikkea olet nyt suunnitellut tekeväsi siellä tilalla sitten?
- No, kasvatamme siellä viljaa ja hoidamme eläimiä, Sarostip vastasi. Ja Alinea ja Reinier kai alkavat panna olutta. Bryggi voi sinänsä olla hyödyllinen henkilö koska hän tietää kaikenlaista ja omaa vahvaa taikuutta.
- Minkä arvoinen tämä nuija on? Zist kysyi peikolta ja nosti omaa nuijaansa.
- Mitä eläimiä? Melkar kysyi Sarostipilta.
- Luultavasti lampaita ja lehmiä, Sarostip vastasi. Ja ehkä sikojakin.
- Huonoa tekoa, peikko arvioi Zistille. Tuollaisia ei myy lainkaan.
- Höh, Zist sanoi ja käveli pois peikon luota.
Melkar näytti hieman mietteliäältä ja sanoi Sarostipille:
- Voisimme ehkä pyytää apuja klaanilta, että saisimme muutaman lehmän. Klaanin hyväksihän se kumminkin on.
- Niin on, ja melkein kaikki tuotot menevät klaanille, Sarostip myönsi.
Melkar nyökkäsi.
Alkoi olla jo aika Orlanthin palvontamenoille. Melkar ja Sarostip menivät Orlanthin temppelille. Tek lähti Telttakylään. Zist puolestaan suuntasi joelle Tupsukorvan kanssa.

Orlanthin temppelissä
Orlanthin palvontamenot sujuivat mainiosti ja miehet tunsivat yhteyttä Orlanthiin. Melkar osallistui menoihin parhaansa mukaan. Kangaspiennar Myrskytuuli oli omassa elementissään johtaessaan menoja avoimella pihalla temppelin keskellä. Tietysti myös itse päällikkö Renekot osallistui tilaisuuteen.
Palvontamenojen jälkeen Sarostip lähti Neuvoston hallille ja Melkar ja Reinier samoin. Neuvoston hallilla oli vielä vähän väkeä, eikä ruokakaan näyttänyt olevan valmista. Sarostip istuutui jo pöytään. Melkar istui Sarostipin lähelle odottamaan. Worford tuli pian sisään ja kiiruhti seurueen luokse.
- Nyt se suuri hetki sitten on, hän sanoi innokkaana.
Sarostip nyökkäsi. Melkar kysyi Worfordilta:
- Uskoisitko, että klaani antaa tilalle muutaman lehmän avuksi näin alkuun?
- Kyllä varmaan, Worford arveli. Ja varmaan muutakin elukkaa.
- Lammasta mieluiten, Melkar sanoi.
- Toivottavasti klaani antaa myös jotain kunnostustarvikkeita, Sarostip tuumi.
- Niitä pitää varmaan erikseen pyytää sitten, Melkar vastasi Sarostipille.
- Minä aionkin pyytää niitä erikseen mutta toivottavasti ne antavat niitä yleensäkään, Sarostip sanoi.
Samassa Alinea tuli Neuvoston halliin Rinelda, Althon ja Tek mukanaan. Melkar viittasi Rineldaa ja Althonia tulemaan viereensä istumaan. He tulivat Melkarin viereen. Alinea meni istumaan muun porukan luokse Tekin kanssa. Alinea ei vaikuttanut enää masentuneelta vaan lähinnä hämmentyneeltä.
Ruokaa alettiin tarjoilla. Sarostip alkoi syödä hieman jännittyneenä. Melkar söi kaikessa rauhassa. Alinea alkoi syödä.
Jossakin vaiheessa Ketju saapui sisään ja asteli seurueen pöytään.
- Huomenna on kova päivä, Worford sanoi.
Melkar nyökkäsi ja sanoi:
- Niin. Työt on aloitettava heti kuin mahdollista.
- Pitäisikö meidän jo laskea, montako työntekijää saamme pellolle? Worford kysyi. Ja montako saamme korjaamaan tilaa?
- Yhteensä meitä on kymmenen, lapset mukaan lukien, Sarostip sanoi.
Melkar katseli pöydässä istuvia ja totesi:
- Minä ainakin olen pellolla. Varmaan myös Sarostip ja sinä. Bryggi ja Ketju sekä Tek ja Althon. Reinier myös jos vain mahdollista.
- Minäkin olen pellolla, Sarostip totesi.
Melkar katsoi naisia ja jatkoi:
- Ja Rinelda ja Alinea ovat varmaan talon kimpussa.
- Kuulostaa hyvältä, Worford myönsi. Entä lisko?
- Hän hommaa meille kalaa syötäväksi, Sarostip vastasi.
- Eikö sekin pitäisi laittaa pellolle? Worford kysyi. Tai sitten se voisi korjata taloa.
- Tosin Bryggi ei välttämättä ole kovin tehokas työntekijä pellolla vaikka kuinka käskisi, Sarostip tuumi.
- Onkohan siitä mitään apua, Melkar sanoi epäilevästi Worfordille.
- En minä ainakaan mitään talon korjaamisesta tiedä, Alinea puuttui puheeseen. Voihan talon siivota kunnolla, mutta ei siihen kovinkaan kauaa mene. Mieluummin olisin raivaamassa peltoja, ainakin osan päivästä.
- No ensimmäisenä päivänä Alinea ja Rinelda siivoavat lasten kanssa talon kunnolla, Sarostip suunnitteli.
Melkar mietiskeli hieman ja totesi:
- Tilannetta pitää katsoa tarkemmin sitten siellä. Jos kuokkia nyt on edes tarpeeksi.
- Liskolle ei saa antaa mitään erioikeuksia, Worford huomautti.
- No hän voi työskennellä pellolla mutta luulen että hän ei tiedä niistä hommista yhtään mitään, Sarostip arveli.
- Ehkä on kumminkin parempi, että hän tekee sitä mitä parhaiten osaa, eli kalastaa ilmeisesti, Melkar sanoi.
Sarostip nyökkäsi ja sanoi:
- Muutama mies voisi ensimmäisenä päivänä korjata taloa jos kuokkia ei ole tarpeeksi.
Melkar katsoi Ketjua ja lausahti:
- Ja sitten on jokaisen paras tehdä siellä jotain, että saa asua siellä ja saa mahan täytettä.
Ketju ei vastannut mitään, katsoi vain Alineaa.
- Kyllä Ketjukin jotain tekee, Sarostip vakuutti Melkarille. Niin kuin Bryggikin.
Melkar mutisi jotain ja sanoi:
- Parempi olisikin.
Renekot oli saapunut jo syömään ja muukin neuvosto oli koossa. Aika kului syödessä ja rupatellessa ja sitten alkoi neuvoston istunto. Melkar alkoi kuunnella. Zistiä ja Bryggiä ei vain näkynyt.
- Olen kuullut taikuudesta jolla voidaan parantaa ja nopeuttaa sadon kasvua, Sarostip sanoi Melkarille. Toivottavasti Bryggi omaa tätä taikuutta.
Melkar nyökkäsi Sarostipille ja katsoi neuvoston suuntaan. Sarostip alkoi itsekin kuunnella. Neuvosto keskusteli lyhyesti joistakin arkisista asioista. Sitten Renekot ilmoitti, että seuraavaksi käsiteltäisiin eräiden valavieraiden anomusta liittyä klaaniin.
Samassa Zist tallusteli Bryggin kanssa sisään. Bryggi kiiruhti heti hakemaan ruokaa ja alkoi ahmia sitä nälkäisesti. Zist istahti muun porukan lähelle. Alinea alkoi kuunnella tarkemmin Renekotin puhetta. Myös Zist ja Reinier keskittyivät puheeseen.
Renekot mainitsi kaikkien seurueen jäsenten nimet ja piti sitten heidän kannaltanne varsin suopean puheen, jossa hän ehdotti neuvostolle heidän hyväksymistään klaaniin. Neuvosto keskusteli asiasta vähän aikaa ja päätyi sitten ilmoittamaan, että Sarostip Valeninpoika saisi väliaikaisesti hoitaakseen Winnan tilan Sammakkojoen rotkossa. Isännyys olisi voimassa niin kauan, kunnes Jarstan Ranonpoika saapuisi ottamaan isännyyden.
Melkar hymyili ja piti vaimoaan kädestä kiinni.
Renekot ilmoitti, että Sarostip oli valinnut tilalleen ihmisiä, jotka eivät olleet vielä klaanin jäseniä, mutta koska heidät oli hyväksytty tilalle asukkaiksi ja he olivat osoittautuneet kelvollisiksi tukemaan klaania, heidät hyväksyttäisiin myös klaaniin ja he saisivat asua Winnan tilalla Sarostipin isännyyden alla. Renekot mainitsi tietysti vielä tilan asukkaiden nimet.
Melkar vilkaisi tyytyväisenä muita. Sarostip näytti tyytyväiseltä.
Sitten Renekot kehotti Sarostipia nousemaan eteen ja pitämään puheen tapauksen johdosta. Sarostip nousi pystyyn ja käveli eteen. Kaikkien katseet olivat suuntautuneet Sarostipiin ja joitakin hyväksyviä huutoja kuuluu.
- Eli, kunnostamme sen Winnojen tilan ja alamme viljelemään maata. toivottavasti saamme hyvän sadon, Sarostip lausui. Olen tyytyväinen että saan olla edes väliaikainen isäntä tilalla. Kiitän varsinkin Kangaspiennar Myrskytuulta kun on ajanut asiaa niin että saisin olla tilan isäntä.
Yleisö ei vaikuttanut mitenkään hirveän vakuuttuneelta Sarostipin puheesta, muttei mitenkään paheksuvaltakaan. Melkar odotti vielä jatkoa puheelle.
- Pyytäisin vielä että saisin muutaman eläimen tilalle klaanilta ja jotkut kunnostustarvikkeetkaan eivät olisi pahasta, Sarostip jatkoi.
- Klaani tarjoaa teille kyllä tarpeita, Renekot ilmoitti siihen väliin.
- No, ei minulla kai sitten muuta asiaa ole, Sarostip sanoi hiukan vaivautuneena esiintymisestään.
Sarostip sai sitten hillityt aplodit poistuessaan. Melkar ei vaikuttanut kovin vakuuttuneelta, mutta taputti silti hieman. Sarostip asteli pöytään.
- Alinea, sinun vuorosi tulla puhumaan, Renekot kehotti.
Alinea nousi pöydästä ja käveli salin eteen. Hän mietiskeli asiaa hetken. Alineaa katseltiin hyvin tarkkaan. Erityisesti miehet näyttivät seuraavan häntä hyvin tarkkaan.
- Haluaisin kiittää teitä, kun olemme saaneet elää täällä Vaaralinnoituksella, Alinea aloitti. Olette antaneet meille ruokaanne, ja olemme siitä kiitollisia. Kiittäisin vielä Renekottia ja neuvostoa, kun uskovat meihin ja antavat tilan hoidettavaksi. Lisäksi haluan kiitää jumalia, koska he ovat olleet suopeita meille ja antaneet meille mahdollisuuden. Toivottavasti kaikki jatkuvat täällä rauhallisesti vielä tästä edespäin. Kiitos.
Alinea niiasi puheensa päätteeksi. Melkar, Sarostip, Reinier ja monet muut taputtivat. Alinea sai Sarostipia suuremman aplodit, kun lähti pois takaisin paikalleen ja jotkut jopa huusivat hyväksyviä huudahduksia.
- Sitten puheenvuoro Melkar Tuuliselle, Renekot ilmoitti.
Melkar nousi ylös ja käveli eteen. Hän antoi katseensa kiertää salissa ja aloitti pian:
- Arvoisat klaanilaiset ja mahtavat thanemme! Olen tuntenut luissani, että Orlanth vie minut Tuulillaan jonnekin hyvään ja suvaitsevaan paikkaan. En ensin tiennyt, että polkuni tänne johtavat, mutta olen sangessaan iloinen tästä asemasta ja paikasta. Minä ja muu perheeni olemme teille, kunnon orlanthit, kiitollisia ja tottelevaisia.
- Vannon kautta Seitsemän Tuulen ja Yhdeksän pilven, Ukkosen, Salamoitten ja Sateen, että palvelen tätä klaania niin hyvin kuin voin ja kumarrun aurani päälle tämän klaanin hyväksi. Toivotaan, että Orlanth puhaltaa jatkossa minulle, kuin teille kaikille suopeita Tuuliaan! Erityisesti kiitän kaikki thanejamme, jotka tuntuvat tehneen oikean päätöksen jälleen kerran!
- Siunatkoon Orlanth tilamme, Ernalda peltomme!
Yleisö hurrasi ja taputtaa, Sarostip ja Alinea muiden mukana. Melkar kumarsi hiukan ja asteli takaisin paikoilleen. Melkar tuntui saavan kolmesta parhaat aplodit.
- Nyt siirrymme temppeliin vihkimään uuden ruokakunnan luoduksi, Renekot ilmoitti, kun suosionosoitukset olivat vaimenneet.
- Sinähän varsinainen puhemies olet, Sarostip sanoi hymyillen Melkarille.
Melkar hymyili hiukan ja sanoi:
- Kiitos vain.
Ihmiset alkoivat nousta ja siirtyä Orlanthin temppelille. Melkar nousi myös ja lähti muiden mukana temppelille päin. Toiset tekivät samoin.
Temppelin piha oli valaistu ja samoin sen keskellä oleva aukio, jolle lähes koko Vaaralinnoituksen ihmiset kokoontuivat nyt.
Pihalla pidettiin sitten muodollisempi seremonia, jossa pyydettiin jumalia ja esi-isiä siunaamaan uuden ruokakunnan synty ja uusien jäsenien liittyminen klaaniin. Rituaali oli maaginen ja seremoniallinen luonteeltaan, muttei mikään suorastaan häikäisevä. Rituaalisesti tilan asukkaat asetettiin Sarostipin isännyyden alle. Rituaali huipentui siihen, että jokainen seurueesta sai lausua vielä muutaman sanan kiitokseksi klaanille, joka oli ottanut heidät huomaansa.
Ketju ei sanonut sanaakaan. Bryggi puolestaan sanoi muutaman sanan murteellisella kielellään ja varsin vakavan hartaana. Sarostip kiitti klaania syvästi. Alinea kiitteli vielä lyhyesti klaanin ystävällisyyttä ja luottamusta heihin.
- Kiitosss kaikesssta, Zist sanoi vain katsoen kaikkia kiitollisena.
Melkar sanoi hieman vedoten ja kuuluvalla äänellä:
- Tahdon kiittää vielä kerran teitä kaikkia, että hyväksyitte perheeni ja minut klaaniinne. Aherran eteenne sen minkä pystyn, niin pellolla kuin sodassa, hiellä ja verellä. Toivotaan ja rukoillaan, että tuomme kunniaa teille, arvon veljeni!
Rinelda sanoi heti miehensä perään jotakin hiukan vaisumpaa. Reinier kiitteli siinä missä muutkin.
Sitten menot olivat ohi ja seurueen jäsenet olivat virallisesti klaanin jäseniä. Väkijoukko lähti hajaantumaan. Jotkut tulivat vielä lausumaan uusille jäsenille onnittelunsa. Melkar tuntui erittäin iloiselta pitkästä aikaan ja Sarostip oli myös tyytyväinen.
Melkar nosti vaimonsa syliinsä ja pyörähti pari kertaa ympäri onnellisena. Hän sanoi tyytyväisenä:
- Tästä se sitten alkaa.
Alinea hymyili tyytyväisenä, muttei sen erikoisempaa Rineldakin näytti erittäin onnelliselta. Althon oli innoissaan kaikesta huomiosta. Zist tallusteli ympäriinsä tyytyväistä liskonhymyä hymyillen. Melkar pörrötti poikansa päätä ja kysyi:
- Lähdetäänkö Althon peltoja kuokkimaan ja karjaa hoitamaan?
- Joo, Althon sanoi innokkaasti.
Tek ei näyttänyt lainkaan yhtä innostuneelta kuin Althon pelloista kuullessaan.
Melkar katsoi muita, kun vihdoin rauhoittui. Hän alkoi puhua, kun muut eivät mitään pukahtaneet:
- Pitäisikö meidän nyt hakea ne viljansiemenet ja mahdolliset eläimet valmiiksi, että pääsemme huomenna aamulla jo lähtemään?
Melkar katseli ympärilleen.
- Meidän kannattaa kysyä Renekotilta, Sarostip vastasi.
Renekot näytti jo poistuneen, mutta Kangaspiennar Myrskytuuli oli vielä temppelissä.
- Tuskin se kannattaa, Alinea epäili. Yhtä helposti me saamme ne aamullakin, eikä meillä ole mitään minne pistää tavaroita.
Reinier poistui muiden joukosta ja suuntasi jonnekin toisaalle temppeliin.
Melkar sanoi Alinealle:
- Laitamme tavarat eläinten luo yöksi ja en usko, että ihan aamusella on vielä ketään meille eläimiä luovuttamassa tai antamassa tavaroita.
Melkar käveli Myrskytuulen luo ja Sarostip seurasi häntä. Alinea lähti kävelemään Telttakylälle. Tek riensi Alinean perään. Zist lähti joelle.
- Me voisimme ottaa nyt ne eläimet, siemenet ja muuta tarvikkeet valmiiksi, Sarostip sanoi Myrskytuulelle.
Melkar katsoi hieman paheksuen Sarostipia tämän puhuttelutyylin takia.
- Ette te niitä vielä saa, Myrskytuuli vastasi. Kysykää aamulla Soren Tuhkalinnoitukselta.
- Selvä on, Sarostip sanoi ja lähti pois.

Sarostip palaa Telttakylään
Sarostip palasi Telttakylään, jossa Alinea seisoskeli vielä telttojen ulkopuolella. Sarostip peseytyi ja Alinea ja Tek kömpivät telttaan. Sarostip tuli peseydyttyään perässä ja kävi istumaan telttaan. Alinea otti mekkonsa pois päältä ja kävi sitten istumaan huopansa päälle. Tek haukotteli ja kääriytyi huopaansa.
- Sarostip, kun puhuit eilen Reinierin kanssa silloin ruokailun aikana, niin puhuitteko niistä naisista? Alinea kysyi.
- No, niistäkin, Sarostip vastasi.
Alinea nyökkäsi. Samassa Zist tallusteli sisään.
- Mutta pääasiassa hän kysyi sitä että hän halusi päästäkin sinne tilalle, Sarostip sanoi.
Alinea nyökkäsi ja kysyi:
- Kai sinä tiedät mitä suunnitelmia heillä on?
- Hän kyllä väittää että ei ole tehnyt mitään sen naisen kanssa, Sarostip sanoi. Kyllä Reinier minulle jotain kertoi.
Alinea sanoi hieman nolona:
- Nyt kyllä minustakin tuntuu, ettei hän ole sen naisen kanssa mitään tehnyt. Tapasin hänet tänään.
- Mutta tuntuu kuitenkin että hän vähät välittää sinusta enää Sarostip huomautti Alinealle.
Alinea huokaisi. Zist venytteli ja kävi nukkumaan.
- Viettää yötkin nykyään siellä Vingan pyhätöllä ja väittää kuuluvansa sinne, Sarostip lisäsi.
- Niin, Alinea myönsi.
- Toivottavasti tulee vielä järkiinsä, Sarostip toivoi.
- Kuulin, että hän arvostaisi Vingaa suurestikin, Alinea sanoi. En vain sellaista hänessä ole ennen nähnyt.
- Mutta kuvittele nyt kuitenkin, hän on mies ja arvostaa Vingaa, naisseikkailijoiden jumalatarta, Sarostip tuhahti.
Alinea nyökkäsi ja sanoi:
- Tuntuu kyllä hieman liian oudolta.
- Niin, Sarostip vahvisti.
- Ehkä hän sittenkin on siellä vain naisten takia, Alinea epäili ja kääriytyi huopansa alle.
Tek kuului jo nukkuvan. Sarostip kävi istumaan, kääriytyi huopaansa ja kävi nukkumaan. Teltassa olijat nukahtivat kaikki enemmän tai vähemmän tyytyväisinä päivän tapahtumiin.

Sarostipin, Alinean, Zistin ja Tekin aamu
Aamulla Sarostip, Alinea, Zist ja Tek heräilivät. Näytti olevan pilvinen sää. Sarostip venytteli, haukotteli ja lähti ulos teltasta. Zist venytteli ja tallusteli Sarostipin perään. Alinea pukeutui ja meni pihalle hiukan venyttelemään. Tek haukottelee.
Sitten seurue lähti Neuvoston hallille syömään. Aamiaista oli jo tarjolla, vaikka aamu oli vielä aika varhainen. Sarostip, Alinea ja Tek kävivät syömään.
Pian Melkar saapui sisälle vaimonsa kanssa käsi kädessä ja Althon vierellään. Melkar lähti kävelemään Sarostipin pöytään päin. Samalla myös Worford ilmestyi sisälle ja riensi seurueen luokse. Melkar kävi hakemassa ruokaa itselleen ja vaimolleen sekä pojalleen.
- Melkar, tiedoksi sitten että olen vain maajussi, enkä osaa puhua niin hienosti kuin sinä, Sarostip sanoi Melkarille, kun tämä oli istuutunut syömään. En tiedä mistä olet oppinut puhumaan noin hienosti mutta en osaa puhua samalla tavalla.
- Huomenta! Worford huudahti innokkaasti.
- Huomenia, Sarostip vastasi.
- Huomenta, Alineakin sanoi.
- Tänään sitten pääsemme tilallemme, Worford sanoi innokkaasti.
Melkar katsoi kummissaan Sarostipia, mutta antoi asian olla, kun ei saanut selville asian ydintä, ja sanoi hajamielisesti:
- Huomenta vain Worford.
Melkar alkoi syödä. Alinea kysyi Melkarilta:
- Löysitkö mitään eilen illalla?
Melkar vastasi Alinealle:
- Enpä pahemmin. Puhuin vain Myrskytuulen kanssa.
- Siis, kun paheksut tapaani puhua, Sarostip täsmensi Melkarille. En ole niin hyvä puhumaan kuin sinä. Olen vain tavallinen maajussi enkä osaa höpötellä noin sujuvasti kuin sinä.
Melkar sanoi Sarostipille:
- Siis oli se sinun puhe ihan hyvä, tosin se ei tainnut vedota yleisöön paljoakaan. Ei siis sillä, en minä sitä huonona puheena pitänyt.
Sitten Melkar hymyili hieman ja sanoi:
- Ikä tuo varmaan puheisiin kaikenlaista.
- Minä osssaan puhua monia kieliä, Zist sanoi sivusta.
Melkar lopetti puhumisen, kun Zist aloitti, ja keskittyi ruokaansa. Sitten Melkar sanoi siinä aterioinnin aikana:
- Minulla olisi myös hieman asiaa sinulle Sarostip. Kahdenkeskistä.
- No mitäs? Sarostip kysyi.
Melkar katsoi muita ja söi ruokaansa. Hän lopetti syömisen ja sanoi:
- Puhutaan muualla.
Sarostip söi nopeasti loppuun ja lähti ulos. Melkar suukotti vaimoaan poskelle ja lähti Sarostipin perään. Rinelda hymyili miehensä perään.
- Minä lähden sssyömään, Zist sanoi ja asteli ulos.
Bryggi ilmestyi pian sisälle varsin mietteliäänä ja asteli Alinean luokse.
- Hei, Bryggi sanoi Alinealle mietteliäänä.
- Hei vaan, Alinea vastasi ja lopetteli ruokailuaan.
- Pian tila, Bryggi sanoi ja hymyili hiukan.
- Totta, Alinea myönsi.
- Suuri noita, Bryggi sanoi. Vahva taika.
- Koetatko sinä nyt sanoa jotain vai tuota tulit minulle varta vasten sanomaan? Alinea kysyi.
Bryggi virnisti.
- Kaveri myös, Bryggi sanoi ja hymyili.
Bryggi kävi ottamassa ruokaa ja ryhtyi ahmimaan.
- Mitäs luulet Alinea, olisiko minusta vielä avioliittomarkkinoille? Worford kysäisi.
Alinea hymyili Worfordille ja vastasi:
- Ei sitä tiedä. Koetetaan nyt ensin saada edes jotenkin asiat tilalla kuntoon. Sitten ajattelin asiaa katsoa tarkemmin.
- Alkaa sitä jo ikää karttua, Worford sanoi yskäisten. Eihän sitä ilman vaimoa ole mukavaa vanheta, hän sanoi ja hymyili hiukan.
- Totta, Alinea myönsi.
- Siksi ajattelin kysyä, mitä mieltä olet, Worford vastasi hiukan nolona.
Melkar asteli takaisin sisälle hieman vihaisena. Zist kipitti Melkarin perässä. Alinea empi hieman vastauksessaan Worfordille:
- Alinea, mitä sanot? Worford kysyi jännittyneenä.
- Pitää katsoa. En nyt voi tässä äkkiseltään antaa vastausta. Viimekerran hätiköintikin tuntuu vielä hieman ikävältä.
- Ssselitä nyt! Zist vonkui Melkaria.
- Niin, ymmärrän, Worford sanoi hiukan yskähdellen.
Melkar asteli istumaan Rineldan viereen sanomatta sanaakaan.
- Kukaan ei ikinä ssselitä mitään! Zist kiljui ja pomppi tasajalkaa.
- Ole hiljaa. En tahdo mitään riitaa, Melkar sanoi käskevästi.
Jotkut kääntyivät katsomaan Zistiä paheksuvasti. Alinea katsoi Zistiä kummeksuen ja nousi pöydästä. Alinea lähti ulos Neuvoston hallista ja Tek seurasi häntä. Zist näytti vihaiselta ja kipitti ulos.

Alinea palaa Telttakylään
Alinea lähti Telttakylään Tekin kanssa. Hän meni telttaan, jossa oli ollut Reinierin kanssa sanottuaan Tekille, että tämä odottaisi ulkopuolella. Teltassa Alinea vaihtoi mekon pois ja laittoi housut ja paidan ylleen. Kun Alinea oli saanut vaihdettua vaatteet, hän kävi sanomassa Tekille:
- Voi tulla sisälle jos haluaa.
Alinea rupesi sitten pakkaamaan tavaroitaan ja kävi hakemassa viereisestä teltasta huovan. Melkar ja hänen perheensä saapuivat Worfordin kanssa Telttakylään, mutta Alinea lähti tavaransa pakattuaan temppelille Tekin kanssa.

Matkalla temppelille
Zist tallusteli Telttakylään juuri, kun Alinea ja Tek olivat lähdössä temppelille. Zist tallusteli Alinean ja Tekin perään. Melkar tuli juuri ulos teltastaan haarniska päällään ja muutenkin tavarat mukanaan, kilpi kädessä ja kuokka samassa kädessä myös. Huomattuaan matkan suuntautuvan temppelille Zist sanoi Alinealle:
- Varo, se nokkava pappi on vihainen.
Seurue saapui temppelin oven luokse ja Alinea koputti oveen. Noviisi avasi sen ja päästi seurueen sisään. Alinea astui Tekin kanssa sisälle kiittäen noviisia ja lähti astelemaan Ernaldan pyhätölle.
- Zist, onko sinulla lupaa tulla tänne sisälle? Alinea kysäisi vielä.
- Ei, Zist vastasi.
Noviisi pysäytti Zistin ja sanoi:
- Hei, liskoilta on pääsy kielletty!
Alinea jatkoi matkaansa.
- EN OLE LISSSKO! Zist kiljahti kurkku suorana.
Noviisi ärähti ja syöksyi kohti Zistiä, joka luikahti sivuun.
- Häivy! noviisi huusi Zistille.
- Miksssi? Zist kysyi. Miksssi minä en sssaisssi olla täällä? Minä en aiheuta mitään häiriötä. Ja olen klaanin jässsen.
- Häivy! noviisi karjaisi ja yritti ottaa Zististä kiinni.
Mies ei saanut Zististä kiinni, mutta huusi:
- Tulkaa ottamaan lisko kiinni!
- EN OLE LISSSKO! Zist huusi ja ryntäsi nyrkit pystyssä kohti miekkosta.
Mies veti esiin veitsen vyöltään. Hän yritti osua Zistiä puukollaan, mutta tämä väisti huitaisun. Zist koetti saada otetta miehestä, mutta mies tökkäsi Zistiä käteen puukollaan. Zist astui taaksepäin ja nykäisi nuijansa esille.
Samassa paikalle riensi kaksi muuta noviisia.
- Älkää kutsssuko minua lissskoksssi! Zist kiljui.
Noviisit lähtivät uhkaavasti Zistiä kohti. Heillä oli kaikilla puukot esillä.
- Pyytäkää anteeksssi loukkaussstanne! Zist huusi ja heilutteli nuijaansa.
Zist huitaisi ensimmäiseksi lähelleen tullutta noviisia nuijallaan. Mies torjui puukollaan. Puukko vääntyi hiukan ja mies sai vielä hiukan iskua. Toiset olivat kuitenkin jo Zistin kimpussa. Ensimmäinen ei osunut väistelevään liskolaiseen, eikä toinenkaan, mutta kolmas viilsi Zistiä kipeästi vatsaan.
Zist iski keskimmäistä noviisia nuijallaan. Mies ei onnistunut torjumaan, mutta isku oli aivan ponneton.
Melkar saapui temppelin aulaan. Melkar katsoi täysin tyrmistyneenä ja huusi:
- Lopettakaa heti!
- Nuo loukkasssivat minua! Zist huusi.
Melkar tiputti kuokkansa maahan ja tavoitteli kirvestään vyöltä.
Yksi noviiseista koetti osua puukollaan Zistiin, joka väisti kömpelön huitaisun helposti. Melkar asteli täydessä varustuksessa kohti Zistiä ja noviiseja kilpi edessään ja komensi:
- Zist, pois täältä.
- En ennekuin nuo pyytävät anteeksssi! Zist huusi.
Toinen noviisi osui Zistiin, joka kaatui tajuttomana maahan. Melkar laittoi kirveen vyölleen. Sitten hän asteli noviiseja kohti ja kysyi:
- Mitä tämä merkitsee?
- Lisko kävi kimppuumme, yksi noviiseista vastasi. Se on varmasti raivotautinen. Se olisi parasta lopettaa heti.
Melkar katsoi Zistin tilaa. Liskolainen oli aika pahassa jamassa ja verta vuoti vuolaasti. Zist näytti tarvitsevan parannusta ja pian, jos hänet halusi pitää hengissä.
Samassa Sarostip saapui aulaan Alinean, Tekin ja jonkun miehen kanssa. Tilanteen huomattuaan Alinea asteli rivakasti Zistin luokse.
- Mitä täällä oikein tapahtuu, Sarostip ällistyi.

Riskimaa, osa 22.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja