Riskimaa, osa 20

Alinea heilautti kättä talon väelle tervehdykseksi. Toinen nainen ja Linken näyttivät kinastelevan keskenään. Vernan istui parhaalla paikalla talon isännän tapaan. Kaksi vieraalla tavalla pukeutunutta miestä mulkoilivat tulijoita.
- Hei Vernan, saammeko yöpyä täällä tämän yön? Sarostip kysyi Vernanilta.
- Joo, meille o vieraat aina tervetulleita, Vernan vastasi.
Zist istahti väsyneesti seinän viereen ja kävi silittelemään Tupsukorvaa.
- Oottekos jo löytäny ne gorpit, Vernan kysyi naurahtaen.
Muutkin nauroivat Vernanin sanoille. Seurueen sisään päästänyt nainen - Vickta - toi heille vähän leipää syötäväksi.
- Kiitos, Alinea kiitti.
Alinea kävi istumaan, kuten Reinierkin. Sarostip kävi istumaan, alkoi ottaa joitakin märkiä vaatteita pois ja kääriytyi sen jälkeen huopaansa.
- Kertokaas ny teijän gorpinmetsästyksestä, Vernan vinoili.
- Olisiko mitään paikkaa minne pistää nuo vaatteeni kuivumaan? Sarostip kysyi talon väeltä.
- Pistä tohon tulen luo, Vickta kehotti.
- Niitä mussstia läikkiä aiheuttaa sssellanen mussstekalamonsssteri, Zist sanoi.
Soderfallin porukat nauroivat Zistin sanoille, eivätkä selvästikään uskoneet niitä. Sarostip laittoi vaatteensa tulen ääreen kuivumaan.
- Oottekos löytäny ne, ketä te etitte, toinen vanhemmista miehistä kysyi.
- Emme ole löytäneet heitä, koska saimme häädön Kalffien tilalta ja he sanoivat että meidän pitäisi mennä takaisin Vaaralinnoitukseen, Sarostip kertoi vanhemmalle miehelle. Mutta taidan tietää jo missä he ovat.
- Kuis silleen? vanha mies ihmetteli.
Zist haukotteli ja sulki silmänsä.
- Olemme kuulemma kuluttaneet liikaa heidän ruokiaan tai muuta sellaista, Sarostip vastasi.
- Ne Kalfit onki ihan pihei, vanha mies tuhahti. Ne on sellasii surkimuksii, ei yhtään tällaisii ilosii veikkoja niin ku me.
Tek haukotteli. Bryggi teki saman perässä haukotustaan oikein liioitellen.
- Missä sä aattelet, et ne ois? vanha mies kysäisi Sarostipilta.
- Jossain Kirotussa metsässä vai mikä sen nimi onkaan, Sarostip vastasi.
Vernan nyökkäsi ja sanoi:
- Joo, sinne ei oo asiaa sen enempää arkajaloil ku tän rotkon porukallakaa. Mekään ei mennä sinne ku vahvasti aseistettuina, hän lisäsi.
- Minä kävin siellä ja siellä oli jättiläishämähäkkejä, Sarostip sanoi.
Soderfallin ihmiset näyttivät hiukan hämmästyvän paitsi kaksi oudosti pukeutunutta, jotka eivät näyttäneet seuraavan keskustelua.
- Siel on kaikenlaista ikävää, Vernan sanoi.
- Te arkajalat ette selviäis siel paljo mitää, Linken tuhahti.
- Selviäisittekö te? Sarostip kysyi vastaan.
- Me ollaa oltu siel monta kertaa, Linken vastasi aggressiivisesti.
- No voittekin mennä saman tien etsimään niitä Kalffeja sitten, Sarostip murahti.
- Nyt me ei mennä mihinkää, ku on kylvötyöt kesken, Vernan sanoi tiukasti.
- Arvasin että te sanoisitte noin, Sarostip totesi.
- Hitto, kaikillaha on kiirettä tähä aikaa, Vernan tuhahti. Mitä vittuu ne Kalfi mulkut meni katoo kylvöaikaa. Kyl me muullo etittäis ne heti.
- Paitsi meillä ei ole kiirettä ja me ei saada etsiä heitä, Sarostip sanoi.
- Me ollaa nähkääs kovii sudekaatajii, vanha mies huomautti.
- Se o teijän ongelma, Vernan tuhahti Sarostipille. Mut ei me surra niitä kitsaita Kalfei.
Alinea haukotteli.
- Toi susimies o jo nukahtanu, vanha mies naurahti. Ei kai meijän jutut niin tylsii o? hän kysyi virnistäen.
- Tylsä tylsä, Bryggi sanoi haukotellen.
Zist kellahti kyljelleen ilmeisesti jo syvässä unessa. Alinea mutisi puoliääneen:
- Menen nukkumaan.
- Meki mennää nyt nukkuun, Vernan sanoi ja nappasi toista naista kädestä.
- No, minä käyn nyt nukkumaan, kun meidän pitäisi matkata huomenna Vaaralinnoitukseen, Sarostip ilmoitti.
- Siin teil arkajaloil ei oo vaaroi, Linken sanoi halveksivasti.
Alinea meni lattialle nukkumaan huopaan kääriytyneenä. Sarostip kävi nukkumaan tuttuun istuma-asentoon. Soderfallin porukat lähtivät toiseen huoneeseen ja Vernan kopeloi jo naistaan innokkaasti. Tupa hiljeni kohta, vaikka Soderfallien puolelta kuuluikin vielä yön ääniä.
Aamun tullen seurue heräsi siihen, että Vickta oli kolistelemassa astioiden kanssa. Vernan ja Linken kuuluivat kinastelevan kovalla äänellä toisella puolella jostakin seurueelle vieraalla kielellä. Alinea nousi pystyyn ja kävi auttamaan Vicktaa.
Zist aukaisi silmänsä muttei noussut ylös. Sarostip nousi pystyyn ja kävi katsomassa ovatko vaatteet kuivat. Bryggi makaili tavalliseen tapaansa laiskana. Sarostip puki vaatteet päällensä. Soderfallin muutkin porukat tulivat tuvan puolelle.
- Tää kevät on surkeet aikaa, kun ei ehi metsästään susii, vanha mies valitti.
Vickta mätki seurueelle ja muille puuroa ja näytti olevan jokseenkin pahalla päällä. Seurue Zistiä lukuun ottamatta alkoi syödä talon väen kanssa. Bryggi suorastaan ahmi puuroa. Zist makaili vain lattialla ja silitteli alynxiään. Tupsukorva näytti tyytyväiseltä.
Kohta oli ruoat syöty. Soderfallin porukat näyttivät varsin haluttomilta lähtemään työhön. Vernan koetti patistella tilansa väkeä, mutta ilman mitään hirveän suurta intoa itselläänkään.
- Kiitokset ruuasta, Sarostip kiitti. Me taidetaan nyt lähteä jatkamaan matkaa. Vai?
- Varmaan, Alinea vahvisti.
- Lähtekää vaa ja varokaa gorpeja ja hirviöit, vanha mies naurahti.
Zist nousi seisomaan ja venytteli. Alinea nousi ylös ja kiitti:
- Kiitos vielä ruoasta ja yöpaikasta.
- Olkaa hyvät vaa, Vernan kehotti. Kyl me aina toisii autetaa.
Alinea asteli ulos. Sarostip lähti ovelle ja odotti muita. Bryggi nousi ylös puurolautasensa pohjia kaapien. Seurue poistui talosta ulos. Alinea venytteli hiukan.
Ulkona näytti taas olevan varsin kaunis ja aurinkoinen ilma. Sarostip lähti matkaamaan kohti Vaaralinnoitusta ja toiset seurasivat perässä. Seurue kulki sitten riippusillan ylitse ja ohitti aution tilan, joka näytti auringonvalossa varsin rapistuneelta, joskaan ei lainkaan aavemaiselta.
Matka sujui varsin ripeästi kallioista joenvierustaa pitkin Sarostipin johtaessa joukkoa ja Alinean kulkiessa hänen perässään. Tek kulki Alinean vieressä ja Bryggi joukon viimeisenä, Zist joukon keskivaiheilla Tupsukorvan kanssa ja Reinier Bryggin edessä.
Keskipäivän koittaessa seurue oli päässyt jo aika lähellä Vaaralinnoitusta. Joskus keskipäivän jälkeen he havaitsivat edessä suoraan tiellä kasvavan kauniin ja kirkkaanpunaisen kukan, mikä oli varsin epätavallista karussa maastossa. Kukka oli melko isokokoinenkin.
- Pysykääs vähän taaempana, Sarostip sanoi muille.
Toiset pysähtyivät. Sarostip lähti astelemaan lähemmäs varsin kauniilta näyttävää kukkaa ja katsoi Bryggiin kysyvästi. Bryggi kohautti olkapäitään. Sarostip käveli kukan viereen ja kosketti sen vartta kädellään.
Sarostip ärähti ja otti kätensä äkkiä pois kosketettuaan kukkaa. Hänen sormissaan näkyi jälkiä aivan kuin kasvi olisi polttanut niitä. Sarostip ravisteli kättään.
Alinea tarkasteli tilannetta tarkkana kauempaa, kun Sarostip kaatui maahan tajuttomana. Tek huudahti pelästyneenä ja Alinea hätkähti.
- Mikä Sarostipille tuli? Tek kysyi ja meni varovasti Sarostipin luokse.
Zist kipitti Sarostipin luokse ja Alinea lähti kävelemään Tekin perässä. Sarostip makasi liikkumatta maassa lähellä kukkaa. Zist tökki Sarostipia jalallaan, mutta siitä ei ollut apua. Alinea laskeutui polvilleen Sarostipin vierelle. Zist potkaisi Sarostipia hiukan lujempaa, mutta sekään ei saanut mitään aikaan.. Alinea koetti kädellään, hengittikö Sarostip.
Alinea ravisteli Sarostipia olkapäistä:
- Herää.
Sarostip ei tuntunut reagoivan mitenkään.
Alinea katsoi, kuinka pahoilta Sarostipin kädessä olevat jäljet näyttivät. Ne eivät näyttäneet kamalan vakavilta, mitä nyt ihoa oli jonkin verran poissa.
- Mitäs nyt tehdään? Alinea kysyi.
- Mikä Sarostipilla on? Tek kysyi huolestuneena.
- Hän taitaa olla pökertynyt, Alinea vastasi. Kyllä hän ainakin hengittää vielä.
- Jätetään ssse tähän, kyllä hän herää kun jaksssaa, Zist ehdotti.
- Ei me voida Sarostipia tähän jättää! Tek huudahti.
- Aivan! Alinea vastasi ponnekkaasti.
- Ai...no ei sssitten, Zist totesi.
- Paha kasvi, Bryggi mutisi.
- Voitaisiin siirtää Sarostip tästä tuonne rannemmalle ja odotella hetki, Alinea ehdotti. Voi olla, että hän palaa tajuihinsa jo aika pian.
Alinea nousi pystyyn.
Sarostipin sormien haavat punottivat ikävästi. Alinea laskeutui takaisin käden vierelle ja alkoi loitsia. Hän laski kätensä Sarostipin kädelle ja haavat parantuivat kokonaan. Alinea nousi ylös.
Sarostip alkoi pian palailla tajuihinsa. Tek huokasi helpottuneena, mutta Bryggi pudisteli päätään. Sarostip hieroi päätään ja kirosi:
- Pirun kasvi.
Sarostip nousi ylös ja Alinea kyysi häneltä:
- Oletko ihan kunnossa?
- Olen olen, Sarostip vastasi. Hitto kun niiden hämähäkkien piti myrkyttää.
- Noin pieni haava kellisssti sssinut? Sssinä olet heikko, Zist sanoi Sarostipille.
- Tällaista heikkoilua kestä kukaan, Sarostip mutisi.
Kukka se vain seisoi siinä keskellä tietä niin kauniina että. Sarostip heitti ärtyneenä sitä kivellä. Kukka näytti taipuvan heitosta, mutta ponnahti sitten pystyyn. Sarostip käveli Bryggin luokse ja alkoi puhua hänen kanssaan hiljaa. Alinea käveli pienen matkan päähän kukasta.
Sarostip asteli pois Bryggin luota ja kehotti:
- Jatketaan matkaa.
Alinea lähti jatkamaan matkaa Tek perässään. Sarostip loi vielä epäilevän katseen kukkaan ja lähti sitten jatkamaan matkaa. Toiset seurasivat perässä ja kaikki kiersivät visusti kukan.
Matka jatkui ja iltapäivällä seurue saapui Vaaralinnoitukseen.
- Minun pitäisssi yrittää liittyä yinkinläisssiin, Zist mumisi ja lähti tallustelemaan Orlanthin temppeliä kohti.
Bryggi lähti Telttakylään päin. Toiset suuntasivat joelle, jossa Renekot näkyi olevan töissä kovannäköisten työmiesten kanssa. Sivummassa seisoi myös Berra. Sarostip asteli Renekotin luokse.
- Renekot, meillä olisi asiaa, Sarostip sanoi Renekotille.
Renekot keskeytti työnsä ja kääntyi Sarostipin puoleen.
- Jaahah, te olette siis palanneet, Renekot totesi.
- Meidät häädettiin Kalffien tilalta, Sarostip selitti. Mutta tiedän luultavasti missä ne kadonneet ovat.
- Vai niin, Renekot sanoi. Saatte antaa raporttinne Berralle, sillä minulla on työt kesken.
Sarostip kääntyi sivumpana olevan Berran puoleen, joka ei näyttänyt osallistuvan hommiin. Seurue asteli Berran luokse.
- Meidät häädettiin Kalffien tilalta, Sarostip sanoi Berralle. Mutta tiedän luultavasti missä ne kadonneet ovat. He taitavat olla Kirotussa metsässä.
- Aloittakaa alusta, Berra kehotti. Haluan kuulla kaiken yksityiskohtaisesti.
Hän siirtyi hiukan sivumpaan, jotta he voisivat puhella rauhassa. Alinea hätääntyi hieman. Sarostip katseli hieman kummissaan Alineaa.
- No, mitä odottelette? Berra kysyi ärtyneenä. Raportoikaa.
- No, lähdimme matkaan ja viivyimme ensimmäisen yön Soderfallien tilalla, Sarostip selosti. Näimme myös joessa joitain mustia läikkiä Seuraavana aamuna teimme hetken aikaa töitä Soderfallien tilalla ja jatkoimme matkaa. Kävimme myös siellä hylätyllä tilalla.
- Miksi teitte siellä töitä? Berra kysyi.
Sarostip katsoi Reinieriä.
- Minä halusin auttaa heitä, kiitoksena vieraanvaraisuudesta jota meitä kohtaan osoittivat, Reinier vastasi.
Berra nyökkäsi ilmeettömänä.
- Millaisen vaikutelman saitte Soderfallin tilan ihmisistä? hän kysyi.
- Mitä väliä sillä nyt oikein on? Sarostip kysyi.
Alinea odotteli vastausta Berralta.
- Teidän asianne ei ole kysyä, Berra sanoi tiukasti. Te vastaatte, kun minä kysyn.
- No he eivät nyt olleet ehkä kaikkein ahkerimmasta päästä, Sarostip vastasi diplomaattisesti.
- Vähän reppanoita, kyllä niiden kanssa toimeen tulee, Reinier esitti arvionsa.
- Entä sinun mielipiteesi? Berra kysyi kääntyen Alineaan päin.
- Minusta vaikuttivat ihan mukavilta, Alinea vastasi. Ne kaksi hieman erinäköistä vaikuttivat hieman kummallisilta. Sitten heillä oli aika paljon turkkeja seinillä.
Berra nyökkäsi ja sanoi:
- Jatkakaa raporttianne.
- Milläs tilalla me yövyimmekään sen jälkeen? Sarostip kysyi muilta.
- Se oli Ranolfin tila, Alinea muisteli.
- Niin, yövyimme Ranolffien tilalla, Sarostip sanoi.
Berra nyökkäsi.
- Seuraavana päivänä matkasimme ja eksyimme Burisonin tilalle ja pääsimme vielä illalla Kalffien tilalle jossa yövyimme, Sarostip selosti. Vai tapahtuiko vielä jotain erikoista sinä päivänä? hän kysyi muilta,
- Mitä piditte Ranolfin tilan väestä? Berra kysyi.
- No yksi heistä oli ainakin ihan mukava, se maanviljelijä, Mikhilkö sen nimi nyt oli, Sarostip selitti. Sitten oli se isäntä joka löi vaimoaan.
- Äijä oli hiukka sekasi, Reinier tokaisi.
- Kuka äijä? Berra kysyi hiukan ärtyneenä Reinieriltä.
- No ÄIJÄ ite, Raanolffi, Reinier vastasi.
- Mitä tarkoitat sekaisella? Berra kysyi ärtyneenä Reinieriltä.
Reinier kääntyi Sarostipin puoleen ja kehotti:
- Selitäpä sinä, kun olet niin sukkela suustasi.
- No, ei hän nyt ollut mielestäni niin hirveän sekaisin ollut, mutta tosin löi vaimoaan ja moitti häntä siitä että hän pyöräyttelee kakaroita ja muuta sellaista, Sarostip sanoi.
- Entä mitä piditte Kalfeista? Berra kysyi.
- No se Sarune nyt oli aika miten sen nyt sanoisin, kylmä, Sarostip vastasi.
- Fodor oli vinkeä, Reinier sanoi.
- Varsin ahkeraa väkeä olivat ainakin, Alinea huomautti.
Reinier pukkasi Sarostipia kylkeen tietävästi:
- Sano suoraan vaan: LEHMÄ.
- Oli aivan varma että ne kadonneet olivat kuolleita ja muuta sellaista, Sarostip jatkoi. Ja hän hääsi meidät pois kun kulutimme kuulemma heidän ruokiaan.
Alinea katseli Reinieriä kummastellen. Reinier nikkasi silmää Alinealle varsin huomiotaherättävästi. Berra loi ärtyneen katseen Reinieriin.
- Kalfeilla ei ole helppoa ilman isää ja vanhinta poikaa, Berra sanoi lyhyesti. Jatkakaa raporttianne.
- Seuraavana päivänä lähdimme etsimään heitä, Sarostip selosti. Löysin jonkun murisevan naisen pusikosta.
Berran katse näytti terävöityvän.
- Se oli ilmeisesti ihmissusi, Sarostip lisäsi. Sen jalka oli vääntynyt eli se ei päässyt liikkumaan.
- Jaha, Berra sanoi. Kuinka toimitte?
- Lähdimme pois, Sarostip vastasi.
Berra nyökkäsi ja kysyi:
- Mistä tiesitte sen olevan ihmissusi?
- No, se vain murisi ja sillä oli susitatuointeja, Sarostip vastasi.
Berra nyökkäsi ja kysyi:
- Miksi päätitte lähteä pois sen luota?
- Miksi minä kuulen tästä vasta nyt? Reinier kysyi ankarasti Sarostipilta.
- Koska olit huinailemassa uroxien kanssa, Alinea tokaisi.
- Pelastamassa taloa, tarkoitat kai, Reinier korjasi vaimoaan.
- Mitä muutakaan olisimme voineet tehdä? Sarostip kysyi Berralta.
- Haluankin tietää motiivinne, Berra sanoi tiukasti Sarostipille.
- Ja samalla kun me etsimme niitä Kalffeja niin Reinier oli tilalla juomassa uroxien kanssa, Sarostip sanoi. No lähdimme koska emme olisi voineet tappaa sitä.
- Uroxien? Berra sanoi kysyvästi nyökäten Sarostipin sanoille.
Alinea lisäsi Sarostipin puheeseen:
- Ja meidän piti löytää ne Kaliffit.
- Seuraavana päivänä lähdimme etelään etsimään, Sarostip jatkoi.
- Entä uroxit ja ryyppääminen? Berra kysyi.
- Reinier tietää niistä enemmän, Sarostip vastasi.
Berra käänsi katseensa Reinieriin päin.
- Uroxit kaappasivat minut ja Zistin ryyppyretkelleen, Reinier selosti. Minä tein kaikkeni jotta suuremmilta tuhoilta oltaisiin vältytty. Meinasivat viedä minut Dorastoriin tappamaan kaaosta, mutta unohtivat sen sitten.
Berra nyökkäsi ja sanoi:
- Jatkakaa raporttia.
- Ja Zist muuttui alynxiksi ja paritteli ilmeisesti sen ihmissuden kanssa alynxina, Sarostip sanoi.
- HAHAHAHHAHAHHAH, Reinier nauroi ja läiskäsi Sarostipia. Tuota en ollut kuullutkaan! AHHAHAHAHHAHAHAHAHHAHAH.
Reinier nauroi makeasti, mutta Berra hätkähti.
- Oletko tosissasi? hän kysyi Sarostipilta.
- En ole varma paritteliko hän sen saman kanssa mutta kun hän kertoi siitä niin hän kuulosti samalta henkilöltä, Sarostip vastasi. Löysimme etelästä nahkavaatteiden palasia, kuivunutta verta ja rikkoontunen jousen. Siellä oli myös joitain outoja jälkiä joita lähdin seuraamaan.
- Mitä löysit sitten? Berra kysyi.
- Kiipesin kalliota ylös kun seurasin jälkiä, Sarostip selitti. Sen kallion päällä oli siis Kirottu metsä. Siellä löysin yhden puun alta kuivunutta verta. Sen jälkeen joukko pieniä hämähäkkejä kävi kimppuuni. Sen jälkeen tuli joukko isoja, ihmisen kokoisia hämähäkkejä.
Berra nyökkäsi ja sanoi:
- Metsää kutsutaan myös Hämähäkkimetsäksi.
- Sain heistä muutaman tapettua mutta lähdin sen jälkeen pois koska niitä oli paljon, Sarostip jatkoi. Ne hämähäkit saivat purtua minua. Pääsimme niitä karkuun mutta minä olin ilmeisesti myrkyttynyt niiden puraisuista Sen jälkeen tapasimme erään Asgrimin joka antoi minulle lääkettä vei meidät leiriinsä.
- Miksi lähdit pakoon? Berra keskeytti. Mistä päättelit, että ylivoima oli liian suuri?
- Koska niitä oli niin helvetin paljon, Sarostip sanoi ärtyneenä kyselystä.
- Paljonko? Berra kysyi edelleen.
- Sata miljoonaa? Reinier ehdotti.
- Ja olin myrkyttynyt, eli olisin kuollut sinne ennen pitkää koska olin saanut heiltä puraisuja, Sarostip jatkoi. No ei nyt niin paljon, hän sanoi Reinierille.
Berra nyökkäsi.
- Jatka, hän kehotti.
- Ja minäkin olen vain fyrdiläinen, Sarostip päätti.
- Hän on fyrdiläinen, Reinier sanoi ja oli esittelevinään Sarostipin Berralle.
Berra katsahti Reinieriä ärtyneenä.
- Eli en ole mikään ammattisoturi joka pystyy voittamaan tusinan jättihämähäkkejä, Sarostip huomautti.
- En ole sinua syyttänytkään, Berra sanoi terävästi Sarostipille.
- Tusinan? Reinier kysyi. Äsken sanoit niitä olleen sata miljoonaa!
- Mutta jatka raporttia, Berra kehotti Sarostipia.
- Niin, ja Alinea sinä voitkin varmaan jatkaa tästä, Sarostip sanoi.
Alinea sanoi hieman hermostuneena:
- Jaa...
- Minä olin siis aika heikossa kunnossa, Sarostip kertoi. Ja nukuin yön siinä leirissä sen pienen pojan, Tekin kanssa. Ja muut viettivät yön jossain muualla.
Berra nyökkäsi.
- Mitä sitten teitte? hän kysyi.
- Yön jälkeenkö? Alinea kysyi. Lähdimme takaisin tilalle syötyämme aluksi siellä leirissä.
- Miksi lähditte takaisin? Berra kysyi.
- Koska olin niin heikossa kunnossa, Sarostip vastasi.
Berra nyökkäsi ja kysyi:
- Ja sitten?
- Kun olimme Kalffien tilalla Sarune sanoi että kulutamme liikaa heidän ruokiaan ja että meidän pitää mennä kertomaan teille että emme löytäneet heitä ja että lähellä on niitä hämähäkkejä, Sarostip selosti.
- Hän oli aivan oikeassa, Berra sanoi.
- Ja hän hääti meidät pois ja lähdimme kohti Vaaralinnoitusta, Sarostip sanoi.
- Muistatteko, mitä teille sanoin ennen lähtöänne? Berra kysyi.
- En, Sarostip tunnusti.
- Pitää aina tulla teille ilmoittamaan jos jotain tulee vastaan, Alinea muisti.
- Aivan, Berra sanoi ja nyökkäsi hyväksyvästi Alinealle. Yhteisö ei tarvitse sooloilijoita.
- Vietimme seuraavan yön Soderfallien tilalla ja seuraavana päivänä näimme jonkun ison punaisen kukan keskellä tietä, Sarostip jatkoi.
- Elikkä tänään aiemmin, Alinea täsmensi.
- Niin? Berra kysyi.
- Kun koskin sitä kukkaa, se poltti kättäni ja, no, minä menin tajuttomaksi koska olin vielä niin heikko, Sarostip kertoi.
- Sinun olisi syytä painaa mieleesi ohjeeni, Berra tuhahti. Kaikki epätavallinen voi olla vaarallista. Ja liika uteliaisuus aiheuttaa kuoleman.
Sarostip tuhahti Berralle.
- Joku sitten paransi minut ja tulin tajuihini ja sitten tulimme tänne, Sarostip päätti.
- Mitä olette siis päätelleet Kalfien kohtalosta? Berra kysyi.
- Hämähäkit söivät, Reinier vastasi.
- No saattavathan he olla elossakin, Sarostip epäili.
Reinier tuhahteli sekä Berralle että Sarostipille kuin puolimielinen raivopää.
- Miksi päättelette näin? Berra kysyi Reinieriltä ja Sarostipilta.
- No, tuolla keskellä tietä seisoo sitten iso punainen kukka että menkää tutkimaan, Sarostip sanoi Berralle ärtyneenä.
- Katsokaas, ne hämähäkit oli siinä leirinuotion lähellä, Reinier selitti muka asiantuntevana.
Sarostip ihmetteli, mitä Reinier sanoi.
- Sarostip, väitätkö ettei ollut? Reinier tivasi.
- Eivät ne hämähäkit olleet missään leirinuotion lähellä, Sarostip vastasi.
Berra katsoi seuruetta odottavana.
- Leirinuotio siinä kallion liepeillä? Reinier kysyi. Jäljet johti Hämähäkkimetsään.
- Ei ollut, Alinea sanoi.
- Ei siinä muistaakseni mitään sellaista ollut, Sarostip totesi.
- Hmm, minä saatan muistaa väärin, olin vielä sekaisin sairaudestani, Reinier sanoi.
- Ja sinä et ollut edes mukana, Sarostip tuhahti.
- Mutta jossain oli leirinuotio! Reinier väitti.
- Asgrimin leirissä oli kyllä nuotio, Sarostip myönsi.
- No mutta itse kerroit leirinuotiosta! Reinier huudahti.
Berra näytti tuskastuneelta.
- Ai sen, jolle Allu anto pesää jotta selvisitte hengissä? Reinier kysyi.
- Juuri sen, Sarostip myönsi.
Alinea näytti hyvin tuskastuneelta.
- Juu juu, no minä sekoitin leirinuotiot, Reinier selitti. Eiväthän ne Kalffit sitten siellä hämähäkkien kanssa ole!
- Kertokaa nyt vihdoinkin, mistä päättelitte, Berra ärähti.
- Vaan se ihmissusi söi heidät, Reinier jatkoi.
- Se ihmissusi oli toisella puolella rotkoa, saatana! Sarostip ärähti ja näytti myöskin tuskastuneelta.
- Nooooh... Soderfellit kenties? Reinier ehdotti. Ehkä he tappoivat susinaisen. Kun kerran hukista pitävät.
- Mutta koska sieltä löytyi niitä taistelun merkkejä joista lähti jälkiä sinne puulle jonka alla oli verta, Sarostip sanoi.
- Saman kohtalon saattoivat kokea Kalffit, Reinier spekuloi. Muistatteko montako turkista Soderfellien seinillä oli? Sarostip äläs nyt, se veri on voinut tulla vaikka mistä!
- Ja siitä päättelit heidän olevan elossa? Berra kysyi Sarostipilta.
Reinieriin hän ei kiinnittänyt huomiota.
- Sarostip on päättelyn mestari, Reinier selitti Berralle.
- Ja voihan olla että he olivat siellä puussa koska heti kun aloin lähestyä sitä puuta niin hämähäkit kävivät kimppuun, Sarostip sanoi.
- Kysykääpä vaikka arvoituksia häneltä, Reinier jatkoi. Osaatteko paljon arvoituksia? hän uteli. Sarostip, siellä oli hämähäkkien poikasia.
- Ole hiljaa! Sarostip huusi Reinierille, koska hänellä alkoi keittää yli. No hyvä on, he olivat kuolleita, Sarostip jatkoi Berralle. Oletteko nyt tyytyväisiä!
Berra ei kuunnellut Reinieriä.
- Uskoisin, että he ovat elossa, Reinier arveli.
- Mistä näin päättelet? Berra kysyi Sarostipilta.
- No siis päättelen että he ovat elossa koska heidän ruumiitaan ei löytynyt, Sarostip vastasi.
- Joo, olisi kyllä pitänyt löytyä, Reinier sanoi. Hämähäkit paskovat ruokansa samassa kunnossa kuin missä se oli heidän sitä syödessään.
- Mitä arvelet heille siis tapahtuneen? Berra kysyi Sarostipilta.
- Ettekö ole huolissanne gorpeista, joihin törmäsimme? Reinier kyseli.
- No, hämähäkit ovat ehkä vieneet ne jonnekin, Sarostip arveli.
- Tunsin kerran erään hämähäkin, Reinier sepusti. Se sieppasi paljon ihmisiä ja vei heidät aina jemmaan.
- Zist taisi löytää vastauksen niihin mustiin läikkiin, Sarostip sanoi. Hän sanoi ainakin että taisteli jotain mustekalamonsteria vastaan.
- Mustekalojen muste ei ole sellaista kaameaa polttavaa litkua, Reinier sanoi. Ellei se sitten ollut kunnon kaaosmustekalamonsteri? Hässikö Zist sitäkin?
- Tuntuisiko sinusta siis siltä, että hämähäkit pitäisivät heidät elossa? Berra kysyi Sarostipilta.
Samassa Sarostip löi Reinieriä nyrkillään vatsaan, mutta isku ei tuntunut paljon missään. Alinea hätkähti Sarostipin yllättävää tempausta.
- Taidat olla hiukan sekaisin? Reinier kysyi ja mulkoili Sarostipia.
- Olisitko hiljaa? Sarostip kysyi vihainen ilme kasvoillaan Reinieriltä.
- Lopettakaa! Berra ärähti.
Reinier katseli maahan siirappisen nöyränä ja sanoi:
- Kyllä herra isoherra.
- Vastaa kysymykseeni, Berra kehotti Sarostipia.
- No mitä nyt vielä pitää vastata? Sarostip kysyi.
- Että sanoivatko hämähäkit sinulle pitävänsä heitä elossa, Reinier avusti.
- No eivät sanoneet, Sarostip sanoi.
- Uskotko, että hämähäkit pitävät Kalfit hengissä? Berra kysyi.
- Ehkä, Sarostip arveli.
- Osaatko sanoa, miksi näin olisi? Berra kysyi.
- En tiedä, Sarostip tunnusti.
- Pedoilla on tapana tappaa saaliinsa pian, Berra sanoi. Mutta teidän tietonne vahvistavat olettamuksen, että he ovat kuolleet.
- No voi olla että he ovat tappaneet ne, Sarostip myönsi.
- Entä ihmissusi? Reinier kysyi.
- Olette toimineet kohtuullisen hyvin, vaikka teillä onkin kestänyt turhan kauan tutkimusretkessänne, Berra sanoi eikä vastannut Reinierille. Painakaa nyt mieleenne, että kaikki vaarallinen on täällä hengenvaarallista. Neuvosto pohtii teidän asiaanne ja ilmoittaa teille kantansa seuraavana tuulipäivänä. Sitä ennen teidän on osallistuttava normaalisti töihinne. Mutta sinut Sarostip Kangaspiennar Myrskytuuli tahtoo tavata, Berra sanoi Sarostipille. Te muut menette töihin.
Alinea nyökkäsi.
- Sinä Sarostip menet nyt temppelille etsimään Myrskytuulen ja puhumaan hänen kanssaan, Berra määräsi.
- Miksi? Sarostip kysyi.
Alinea lähti kävelemään poispäin.
- Valavieraan tehtävä ei ole kysellä, Berra sanoi tiukasti.
Sarostip lähti kävelemään temppelille.
Temppeli sijaitsi lähellä porttia toriaukion takana ja Sarostip saapui temppelin pääovelle. Hän koputti oveen. Joku noviisi avasi oven ja päästi Sarostipin sisään.
- Myrskytuuli haluaa kuulemma tavat minut, Sarostip sanoi noviisille.
- Mene tuonne pihan pyhätölle, hän on siellä, noviisi neuvoi.
Sarostip teki työtä käskettyä. Kun Sarostip poistui rakennuksesta, hän tuli temppelikompleksin suurelle pihalle. Keskellä pihaa oli pieni rakennus. Sarostip käveli sisälle rakennuksen avoimesta oviaukosta. Siellä näytti olevan Kangaspiennar Myrskytuuli silmät suljettuina. Hän seisoi keskellä huonetta.
- Anteeksi kun häiritsen, Sarostip sanoi.
Kangaspiennar avasi silmänsä ja kääntyi katsomaan Sarostipiin päin.
- Halusit tavata minut? Sarostip sanoi kysyvästi.
- Kyllä, niin haluan, Kangaspiennar sanoi. Täällä voimmekin jutella, hän totesi. Löysittekö kadonneet Kalfit?
- Emme löytäneet, Sarostip vastasi.
- Vai niin, Kangaspiennar sanoi. Löysittekö sentään ruumiit?
- Emme, Sarostip vastasi.
- Mitä te sitten teitte? Kangaspiennar kysyi otsaansa rypistäen.
- Pitääkö minun selittää vielä sinullekin kaikki? Sarostip kysyi.
- Haluan vain tietää, mitä tuloksia saitte, Kangaspiennar sanoi. Ellet ole vielä ymmärtänyt, niin tehtävänne oli teille testi. Neuvosto epäröi, ottaisiko teidät klaaniin. Joten menestymisenne vaikuttaa siihen vahvasti.
- Luultavasti hämähäkit olivat siepanneet tai tappaneet ne Kalfit, Sarostip sanoi.
Kangaspiennar nyökkäsi.
- Löysimme rikkoontuneita nahkavaatteiden palasia ja rikkoontuneen jousen ja kuivunutta verta ja joitakin outoja jälkiä jotka johtivat Kirottuun metsään, Sarostip kertoi.
- Näin meidän kesken, sinä vaikutat hurskaalta ja kunnolliselta mieheltä, Kangaspiennar sanoi Sarostipille. Toisin kuin eräät muut, hän lisäsi merkitsevästi.
Sarostip nyökkäsi.
- Neuvostossa on suunniteltu, että te voisitte saada oman tilan, Kangaspiennar sanoi hiljentäen ääntään ja katsahti Sarostipiin.
- Niin, Sarostip sanoi hiljaisella äänellä.
- Valitettavasti joukossanne on tiettyjä varsin epäkelpoja yksilöitä, Kangaspiennar jatkoi. Ja erittäin epäkelpo olento, hän sanoi kuin sylkäisten sanat suustaan.
Sarostip nyökkäsi.
- Jarstan Ranonpoika olisi hyvä isäntä tilalle, Kangaspiennar sanoi.
Sarostip nyökkäsi uudestaan.
- Valitettavasti vain hänellä on uskonnollisia velvollisuuksia, jotka pidättelevät häntä määräämättömän ajan poissa, Kangaspiennar jatkoi. Siksi olen ajanut neuvostossa voimakkaasti ehdotusta, että sinusta tehtäisiin tilan isäntä väliaikaisesti, hän ilmoitti ja katsoi Sarostipia.
- Olisin tietenkin kiitollinen jos saisin olla tilan isäntä vaikka väliaikaisesti, Sarostip vakuutti.
- En vain ole varma, kuinka hyvin pystyisit pitämään kuria tilalla, Kangaspiennar sanoi. Olen kuullut, että se Reinier ja se olento ovat perin kurittomia. Eivätkä hurskaitakaan.
- No se on kyllä totta, Sarostip myönsi. Tilan työt osaan ainakin tehdä hyvin. Olen nimittäin pienenä poikana jo joutunut paiskimaan pellolla työtä.
- Mutta uskotko, että pystyisit pitämään heidän kurissa ja nuhteessa? Kangaspiennar kysyi. Tilan töihin ei yksi mies riitä.
- No, kyllä minä luulisin että pystyisin pitämään kuria, Sarostip arveli.
- Erityisesti siitä otuksesta olen huolissani, Kangaspiennar sanoi. Sellaisen luonne vetää eläimellisiin tekoihin. Joten sen työntekoa pitäisi vahtia ankarasti. Parasta olisi laittaa se aina yöksi kahleisiin.
- Hmm, Sarostip mutisi. Eikö tuo ole nyt jo kuitenkin vähän liian ankaraa?
- Tee, miten parhaaksi näet, kunhan pidät otuksen kurissa, Kangaspiennar vastasi. Sinun olisi hyvä kerätä myös muutama muu mies tilalle.
- Se yksi Worford ainakin halusi tilalle töihin, Sarostip muisti. Siitä Bryggistä ei ainakaan olisi mitään hyötyä tilalla. Töitä hän ei tee vaikka kurittaisi.
- Ota, keitä haluat, sillä isäntänä sinä teet päätökset, Kangaspiennar sanoi.
- Selvä on, Sarostip vastasi.
- Muista kuitenkin, että sinä vastaat sitten tilan toimimisesta klaanille, Kangaspiennar muistutti. Ja tilan hoitaminen vaatii työtä.
Sarostip nyökkäsi ja kysyi:
- Mistä me saamme paikan sille tilalle?
- Neuvosto on ajatellut antaa teille autiona olevan Winnan tilan Sammakkojoen rotkosta, Kangaspiennar vastasi. Mutta älä kerro tästä vielä kenellekään. Koska päätös on kiinni neuvostosta.
Samassa Kangaspiennar jäykistyi ja katsoi ulos ovesta. Sarostip kääntyi katsomaan. Pihalla näkyi olevan Zist, joka katseli ympärilleen etsivän näköisenä.
- Toimita tuo otus ulos! Kangaspiennar ärähti hampaitaan kiristellen. Ja tee sille selväksi, ettei eläimillä ole asiaa temppeliini!
- Selvä on, Sarostip sanoi ja lähti Zistin luokse.
- Tupsukorva! Zist huuteli pihalla.
- Hei Zist, Sarostip sanoi Zistille. Lähde pois täältä. Sinä et saa tulla temppelille.
- Häh? Ai juu. Oletko nähnyt Tupsssukorvaa? Zist kysyi.
- En ole, Sarostip vastasi.
Zist alkoi taas etsiä jotakin.
- Mutta lähde kuitenkin pois temppeliltä, Sarostip kehotti Zistiä.
- Juu, Zist sanoi ja tallusteli pois temppelistä.
Sarostip meni takaisin pyhättöön sisään ja kysyi Myrskytuulelta:
- Oliko sinulla vielä jotain muuta asiaa?
- Ei muuta, mutta pidä sanani mielessäsi, Kangaspiennar vastasi.
- Selvä, Sarostip vastasi.
Hän asteli ulos pyhätöstä ja meni kaivolle peseytymään. Siinä matkalla Sarostip näki Reinierin, joka oli astelemassa temppelin pihalle. Sarostip sai peseydyttyä kaivolla ja meni sitten telttaansa, jossa oli Tek. Sarostip laittoi telttaan kaikki tavarat, joita ei tarvinnut silloin eli tulukset, huovat ja muut.
- Mitäs sinä täällä teet? Sarostip kysyi Tekiltä ja kävi istumaan.
- Missä muuallakaan olisin? Tek kysyi.
- Muuten, kuinkas hyvin osaat käyttää tuota keihästä? Sarostip kysäisi. Minä voisin ehkä opettaa sinua hiukan.
- Joo, se olisi kivaa! Tek innostui.
- En ole itse mikään keihään käyttäjä mutta kai minä joitain perusasioita voisin sinulle opettaa, Sarostip sanoi.
- Mennäänkö jo syömään? Tek kysyi. Minun on nälkä.
- No, kai sitten voisimme mennä, Sarostip suostui.
- Mennään, Tek sanoi ja nousi ylös.
Sarostip nousi myös ylös ja lähti ulos teltasta. Kun Sarostip ja Tek saapuivat Neuvoston halliin, siellä oli jo runsaasti syöjiä. He huomasivat Alinean tarjoilevan ruokaa.
Sarostip istuutui pöytään Tekin kanssa ja kävi syömään Alinean tuotua ruokaa. Bryggi ilmestyi siihen seurueen pöytään. Alinea kävi vielä hakemassa itselleen ja Bryggille syötävää ja istahti pöytään syömään itsekin.
- Hyvä päivä? Bryggi kysyi näyttäen tyytyväiseltä.
- No ihan hyvä on, Sarostip myönsi.
Alinea sanoi hieman tympääntyneenä Bryggin iloisuuteen:
- Eipä tässä mitään ihmeellisempää.
- Niin, Sarostip sanoi ollessaan hieman ajatuksissaan.
- Bryggi, mitäs sinä muuten täällä teet päivisin? Alinea kysyi.
Bryggi kohautti olkapäitään.
- Tila tulee, hän sanoi popsien ruokaa.
Alinea kysyi hämmentyneenä:
- Saat tilan?
Sarostip oli tukehtua ruokaansa. Hän kuiskasi jotakin Bryggille.
Bryggi vastasi jotakin hiljaa Sarostipille ja virnisti.
Alinea söi synkkänä ruokaansa aavistellen, mistä miehet puhuivat.
Sarostip jatkoi syömistä mietteliään näköisenä.
- Tek, mitä sinä teit tänään? Alinea kysyi.
- Minä olin jonkin aikaa Bryggin mukaan, Tek vastasi. Sitten lähdin ja minulla oli tylsää teltassa.
- Koittaisit hommata jotain tekemistä, Alinea ehdotti. On varmasti tylsempää istua teltassa yksin kun tehdä jotain. Onko joku teistä nähnyt Zistiä täällä?
- Se etsii sitä Tupsukorvaa, Sarostip vastasi. Tuli jo temppelillekin etsimään.
- Minä haluaisin veistellä, Tek sanoi.
- Tila tulee, Bryggi sanoi varsin kuuluvaan ääneen.
- Ole jo hiljaa, Sarostip ärähti Bryggille. Reinierillä on tikarini, hän sanoi Tekille. Pyydän sen häneltä takaisin ja sen jälkeen sinä voit veistellä sillä.
- Minä myös? Bryggi kysyi Sarostipilta virnistäen. Muuten sanoo.
- Pidä suusi kiinni, Sarostip tiuskaisi.
- Tiedättekö te missä Reinier on? Alinea kysyi.
Sarostip ei näyttänyt kuulevan Alinean puheita.
- Sinä et tekisi kuitenkaan töitä, Sarostip sanoi Bryggille.
Bryggi näytti huvittuneelta ja pisti ruokaa poskeensa.
- Suuri noita, hän vastasi Sarostipille. Vahva taika.
Sarostip mietti vähän aikaa ja sanoi sen jälkeen Bryggille hiljaisella äänellä:
- Hyvä on, mutta jos vain loikoilet niin sinä lennät pois sieltä ja nyt pysyt sitten hiljaa tästä asiasta.
Bryggi nyökytteli innokkaasti. Alinea nosti hieman kulmiaan hämmästyksestä, mutta jatkoi ruokailuaan hiljaa.
- Entä minun kaveri? Bryggi kysyi.
- Kuka sinun kaverisi on? Sarostip kysyi.
- Hiljainen mies, Bryggi vastasi.
Alinea lopetti syömisen ja keskittyi kuuntelemaan miesten keskustelua.
- Tatuoinnit, Bryggi jatkoi.
Reinier ilmestyi Neuvoston halliin.
- No katsotaan sitä vielä, Sarostip sanoi Bryggille ja jatkoi syömistään.
Myös Alinea jatkoi taas syömistä. Bryggi nyökkäsi tyytyväisenä.
- Tek, sitten iltaisin kun pääsen pois töistä niin voin opettaa sinulle hieman sitä keihään käyttöä, Sarostip sanoi.
- Kivaa! Tek huudahti.
- Eli silloin sinulla ei ole tylsää, Sarostip lisäsi. Reinier muuten, sinulla taitaa olla minun tikarini?
- Joo, mä voin kyllä pitää sitä vielä, varmuuden vuoksi, pöytään syömään tullut Reinier vastasi. Olin näkevinäni niitä broita tuolla ulkona.
- Älä sitten rupea sohimaan sen kassa yksin, Alinea sanoi Tekille.
- En en, Tek vakuutti.
- Reinier, missä muuten edes olit? Alinea kysäisi mieheltään.
- Olin töissä, Reinier vastasi lyhyesti.
- Sen tikarin voisi antaa aina joskus Tekille että hän pääsisi veistelemään, ettei olisi tylsää hänellä, Sarostip sanoi Reinierille.
- Oliko siellä broita? Tek kysyi silmät pyöreinä.
- Ei ollut, Sarostip vastasi. Reinier vain keksii että saisi pitää tikaria vielä itsellään.
Tek huokaisi helpotuksesta.
- Sinä et saisi huijata, Tek sanoi Reinierille.
- On niitä näkynyt kuule, Reinier tokaisi. Kysy vaikka Zistiltä.
- Reinier, onko sinun työsi temppelillä? Sarostip kysyi.
- Välillä, Reinier vastasi lyhyesti.
Bryggi syö kuin ei olisi ruokaa nähnytkään.
- Näin sinun kävelevän temppelille kun olin menossa peseytymään, Sarostip sanoi.
Lomi Ulrood ilmestyi siihen seurueen luokse virnuillen.
- Mitässs näille yssstäville kuuluu? Lomi kysyi Zistiä imitoiden.
Lomi laski kätensä Alinean olkapäälle. Alinea katsoi Lomia hetken, muttei tehnyt mitään asialle.
- Mikässs teidät noin hiljaissseksssi veti? Lomi kysyi vieläkin Zistiä matkien.
- Oletko sinä se Lomi? Sarostip kysyi Lomilta.
- Kylläpässs minä olen, Lomi vastasi.
- Tulisitko sinä tuohon vähän sivummalle? Sarostip pyysi.
- Mikäpässs sssiinä, Lomi sihisi ja siirtyi sivummas.
Alinea mutisi:
- Kyllä sitä nyt kuiskutellaan kaikkien kanssa.
Reinier sai syötyä ja lähti pois.
Alinea tuhahti.
Sarostip asteli takaisin pöydän luo ja söi loppuun. Alinea oli jo lopettanut syömisen, mutta oli jäänyt istuskelemaan. Lomi lähti pois. Pian seurue oli syönyt.
- No Tek, mennäänkö nyt harjoittelemaan sitä keihään käyttöä? Sarostip ehdotti.
- Joo! Tek huudahti.
Sarostip lähti ulos Tekin mukana ja Alinea ja Bryggi seurasivat perässä. Sarostip suuntasi telttakylään. Telttakylässä näytti olevan jokin porukka, joka pelasi noppaa. He olivat kovia tyyppejä, entisiä lunarilaisia rangaistusvankeja.
Alinea meni vanhalle teltalleen.
- Haepa keihääsi Tek, Sarostip kehotti.
Tek haki keihäänsä kiireesti ja innokkaana. Sarostip meni sitten vähän sivumpaan Tekin kanssa ja alkoi opettaa Tekiä. Bryggi jäi katselemaan Sarostipia ja Tekiä.
Alinea kurkkasi telttaan sisälle.
Alinea meni sisälle telttaan.
Tek näytti innokkaalta oppimaan, joskin turhan malttamattomalta. Jotkut nopparingin miehistäkin vilkuilivat Sarostipin ja Tekin suuntaan. Bryggi kyllästyi pian ja lähti katsomaan noppapeliä. Lomi Ulroodkin ilmestyi paikalle ja liittyi peliin. Sarostip opetti Tekiä, kunnes piti käydä nukkumaan.
Vihdoin alkoi olla jo aika mennä nukkumaan ja pimeäkin oli jo tullut.
- No niin Tek, nyt pitäisi lopettaa ja mennä nukkumaan, Sarostip sanoi Tekille.
- Joo, Tek sanoi vaikuttaen aika väsyneeltä. Se oli rankkaa.
Sarostip lähti teltalle ja meni sisälle telttaansa.
- Minä menen Alinean luokse, Tek ilmoitti.
- Selvä on, Sarostip sanoi.
Tek poistui toisen teltan suuntaan, kun taas Sarostip meni telttaansa ja valmistautui siellä nukkumaan. Teltassa oli miellyttävän rauhallista, kun olet siellä yksin. Sarostip kävi sitten nukkumaan.
Sarostip heräsi aamulla varsin virkeänä ja tarmokkaana. Hän huomasi kuitenkin, että hänen miekkaansa ei tuntunut löytyvän oikein mistään. Sarostip alkoi penkoa miekkaansa teltasta, mutta sitä ei tuntunut löytyvän tavaroiden alta tai muualtakaan teltasta Sarostip lähti pois teltasta ja näki teltan ulkopuolella Alinean ja miekkansa: miekka oli tökätty maahan Sarostipin teltan edessä.
Sarostip hämmästyi ja otti sen jälkeen miekkansa maasta ja pisti sen huotraansa. Alinea perääntyi Sarostipin tieltä.
- Sinäkö otit minun miekkani? Sarostip kysyi Alinealta.
- En, Alinea vastasi. Olin juuri tulossa kysymään, mitä se tuossa teki.
- Joku oli ilmeisesti ottanut sen kun nukuin, Sarostip arveli. Nukkuuko Tek vielä?
- Joo, Alinea vastasi.
- Onkos Reinier missä? Sarostip kysyi.
Alinea sanoi hieman harmistuneena:
- Ei ole näkynyt.
- Tek kannattaisi varmaan käydä herättämässä syömään, Sarostip huomautti.
- Totta, Alinea sanoi ja meni toiseen telttaan.
Alinea tuli ulos teltasta Tek perässään. Alinea kysyi Sarostipilta:
- Mistä puhuit Lomin kanssa?
- En mistään, Sarostip vastasi.
- Ei kai sitten, Alinea sanoi. Lähdetään aamupalalle?
- Joo, Sarostip vastasi.
Sarostip suuntasi neuvoston hallille Alinea ja Tek perässään. Seurue saapui Neuvoston hallille ja Bryggi ilmestyi jostakin luoksenne salaperäisenä.
- Moi, Alinea tervehti.
- Bryggi, olitko sinä käynyt ottamassa miekkani yöllä? Sarostip kysyi.
Bryggi näytti hämmästyneeltä ja kysyi:
- Miekan?
- Niin, miekkani, Sarostip vastasi.
- Ei, ei ota, Bryggi vastasi päätään pudistaen.
- Joku oli ottanut sen yön aikana ja laittanut sen maahan pystyyn yön ajaksi, Sarostip kertoi.
- Tiedätkö missä Reinier on? Alinea kysyi Bryggiltä.
- Nainen, Bryggi vastasi salaperäisenä.
Alinea näytti hämmästyneeltä ja astui sisälle Neuvoston halliin. Toiset tulivat perässä.
Neuvoston hallissa oli jonkin verran ihmisiä. Itse Renekotia ei näkynyt. Sen sijaan siellä oli kyllä Worford ja joitakin muita tuntemianne ihmisiä. Alinea kysyi Bryggiltä uudestaan:
- Tiedätkö sinä missä Reinier on?
- Nainen, Bryggi vastasi ja iski silmää.
- Kuka? Alinea kysyi.
- Ei tiedä, Bryggi vastasi päätään pudistaen. Henget kertoo.
- Ahaa, Alinea mutisi. Tiedätkö missä hän oli yöllä?
- Nainen, Bryggi vastasi taas ja iski uudestaan silmää.
Alinea tunsi olonsa vaivautuneeksi. Bryggi puolestaan näytti olevan erittäin iloinen ja salaperäinen.
Worford saapui siihen seurueen luokse arkana.
- Hei, Worford tervehti.
- Hei, Alinea vastasi.
- Hei, Sarostip sanoi.
- Te kuulemma löysitte Kalfit kuolleina, Worford sanoi alakuloisesti. Puhutaan, että päällikkö on teihin hyvin tyytyväinen.
- Emme löytäneet heitä itse asiassa ollenkaan, Sarostip sanoi. Mistä olet tuollaista kuullut?
- Niin kerrotaan, Worford sanoi.
Samassa Reinier astui sisään.
- Hei! Worford huudahti Reinierin nähdessään.
- Hei, Reinier sanoi kaikille.
- Missäs sitä ollaan oltu? Alinea kysyi mieheltään.
- Olin temppelissä, Reinier vastasi.
- Koko yön? Alinea kummasteli.
- Niin, Reinier vastasi lyhyesti.
- Mitäs sinä siellä? Alinea kuulusteli.
Bryggi virnisti.
- Istuin enimmäkseen, kunnostin paikkoja, Reinier vastasi.
- Onneksi olkoon muuten, Worford sanoi Alinealle hymyillen.
Alinea hymyili Worfordille takaisin ja kysyi:
- Mistä nyt onnea tulee?
- No kun olette kuulemma saamassa perheenlisäystä, Worford sanoi hymyillen Alinealle ja Reinierille.
Alinea vastasi hymyillen:
- En vain tuollaisesta ole itse kuullut.
Sarostip katseli Reinieriä ja Alineaa silmät suurina. Worford hymyili hieman epävarmasti.
- Kukas tuollaista on sinulle sanonut? Alinea kysyi.
- Kari minulle kertoi, Worford vastasi.
- Kuka Kari? Sarostip kysyi.
- Kari Yksikäsi, Worford vastasi. Mutta kuulkaa, otattehan minut sitten tilallenne. Teidän mahdollisuutenne ovat parantuneet.
- Otamme jos saamme sen tilan, Sarostip vakuutti.
- Kiitos, Worford sanoi huojentuneena. Minun pitää nyt mennä. Vähän asioita Casparin kanssa, hän sanoi polleasti.
- Vai on asiat niin, Sarostip sanoi Alinealle.
- Miten? Alinea kysyi. En minä mistään perheenlisäyksestä tiedä. Ja luulisi nyt minun tietävän, jos sellaista on tulossa.
- Hyvä yö? Bryggi kysyi Reinieriltä silmää iskien.
- Saatko sinä lapsen, Alinea? Tek kysyi varovasti.
- No varmaan joskus, mutta en nyt lähiaikoina, Alinea vastasi Tekille.
Tek naurahti hiukan huojentuneena. Bryggi tönäisi hiukan Reinieriä ja toisti:
- Hyvä yö?
- Reinier, meidän pitää puhua pikaisesti sitten aamiaisen jälkeen, Alinea sanoi.
Sarostip katseli hieman huolestuneena Reinieriä.
- Joo, ihan hyvä, Reinier sanoi Bryggille. En ehdi, pitää kiiruhtaa töihin, hän vastasi Alinealle.
Bryggi nyökkäsi ja hymyili Reinierille. Alinea lopetteli syömistään ja sanoi:
- Kyllä ehdit. Minulla on tärkeää asiaa. Se ei kestä kauaa.
Päällikkö Renekot asteli nyt sisälle Neuvoston halliin. Joku mies istuutui siihen Sarostipin viereen.
- Onhan tässä vapaata? mies kysyi.
- On, Sarostip vastasi miehelle.
- Kiitoksia, mies vastasi.
Reinier nyökkäsi vaimolleen.
- Olen kuullut sinusta paljon, vieras mies sanoi Sarostipille.
- Mitäs kuultavaa minussa nyt on? Sarostip kysyi.
- Olen jo valmis, Alinea ilmoitti Reinierille. Sano sitten kun voit tulla tuohon ulos puhelemaan.
- Olet viisaan miehen maineessa ja kuulemma uskonnollisestikin varsin vahva, mies sanoi Sarostipille.
- Olen valmis, Reinier sanoi ja lähti ulos Alinean kanssa.
- No, kai minä sitten olen, Sarostip sanoi miehelle.
- Haluaisin keskustella hiukan kanssasi, mies sanoi.
- Niin? Sarostip kysyi.
- Siksi haluaisinkin puhua kanssasi hiukan, mies sanoi hiljaa. Toivon, että tämä jäisi meidän keskeiseksemme.
Sarostip nyökkäili ja kysyi:
- Mitä asiaa sinulla sitten on?
Tek oli jäänyt pöytään. Bryggi nousi juuri ja poistui.
- Ajattelin vain kysyä, mitä mieltä sinä olet lunarilaisista, mies sanoi hiukan kireästi.
- Hei Tek. Voit käydä hakemassa Reinieriltä tikarini ja alkaa veistelemään sillä, Sarostip sanoi Tekille.
- Joo, Tek sanoi, nousi ylös ja poistui.
- Ai heistä, Sarostip sanoi vieraalle miehelle. No en pidä heistä yhtään. Maailma olisi parempi paikka jos heitä ei olisi. Kuinka niin?
Mies nyökytteli synkkänä.
- Minulla on jotakin hampaankolossa heitä vastaan, hän sanoi.
- Niin? Sarostip kysyi.
- Ajattelin kuulostella tässä, olisiko täällä samanmielisiä, mies jatkoi. Olen liittynyt puolueeseen, jonka tarkoitus on julistaa Riskimaa irti kirottujen lunarien hallinnasta. Olisitko halukas tulemaan mukaan?
- No, itse asiassa olisin, Sarostip vastasi.
- Me tietysti toimimme hyvin varovaisesti, mies tähdensi.
- Hyvä, Sarostip sanoi. En haluaisi joutua nyt mihinkään isoon sotaan.
- Arvasinkin, että olisit suosiollinen asiallemme, mies sanoi hiljaa.
- Onko Renekot myös mukana tässä? Sarostip kysyi.
- Ei toki, mies naurahti. Renekotille se olisi poliittisesti liian kova juttu. Hän on kyllä periaatteessa myötämielinen hankkeillemme.
- Niin arvelinkin, Sarostip totesi.
- Meiltä puuttuu kuitenkin ideoita, kuinka toteuttaisimme tavoitteemme, mies jatkoi. Siksi ajattelin kysyä, olisiko sinulla ajatuksia.
Sarostip alkoi miettiä ja kysyi:
- Kuinka iso tämä puolue on?
- En voi tarkkaa lukua paljastaa, mutta meidän on noin 20 miestä mukana siinä, mies vastasi. Tietysti meillä on ryhmään kuulumattomia tukijoitakin.
- Selvä, Sarostip sanoi.
- Juuri Renekotin kaltaisia periaatteessa myötämielisiä, mies jatkoi. Mutta liian avoin toiminta olisi vaaraksi.
- No, minulla ei nyt ole mielessä mitään ideoita, mutta voin pohtia niitä, Sarostip lupasi.
- Olisitko taipuvainen uskomaan, että väkivalta olisi ratkaisu? mies kysyi. Osa ryhmästä on sen kannalla. Toiset taas haluaisivat rauhanomaisempaa vastarintaa.
- No olisihan se väkivaltakin ratkaisu, mutta eikö miehiä ole kuitenkin aika vähän? Sarostip kysyi. Lunarit voivat aina lähettää vahvistuksia.
- Totta, mies myönsi. Jotkut kannattavatkin vain salamurhia. Ja että syyt pantaisiin kaoottisten tai muiden iljetysten niskoille.
- Salamurhaus olisi ehkä parempi vaihtoehto kuin suora taistelu, Sarostip arveli.
- Oletko sitä mieltä, että se saattaisi toimia? mies kysyi.
- Vaikka se onkin raukkamaista, mutta kahdellakymmenellä miehellä ei noin vain lunareita pinoon pistetä, Sarostip perusteli.
- Totta, mies myönsi.
- Kyllä se saattaisi toimia, Sarostip arveli.
- Jotkut vain epäilevät, että jäisimme kiinni salamurhista, mies sanoi. Ja sitten on myös kiistaa siitä, pitäisikö salamurhat ulottaa kaikkiin lunarilaisiin.
- No, voisihan tehdä myös jotain muutakin kuin salamurhata, Sarostip tuumi. Esimerkiksi lunarilaisten temppelit voitaisiin polttaa tai muuta. Siis sytyttäminen tehtäisiin salaa että se näyttäisi aivan tavalliselta tulipalolta eikö tuhopoltolta.
- Se olisi hyvä ajatus, mies myönsi.
- Meidän pitäisi vain päästä jotenkin soluttautumaan temppeliin, mies tuumi. Muuten sitä ei voi polttaa.
- Niinpä, Sarostip sanoi.
- Sitä vartioidaan sen verran tarkkaan, mies lisäsi. Sen sijaan jos temppelin sisältä lähtisi tulipalo, ei kukaan voisi sitä pysäyttää.
- Ja salamurhien ei tarvitse olla mitään suoria veitsellä kurkku auki tappoja vaan ne voisi tehdä niin että se ei näyttäisi salamurhalta, Sarostip ehdotti.
- Onnettomuuksia, mies sanoi nyökäten. Jos hyvin kävisi, kirotut lunarit luulisivat niitä jumaliensa vihaksi.
- Ja jos joskus lunarit lähtisivät pois Vaaralinnoituksesta vaikka pieninä partioina niin silloin ne saattaisi olla helppo tappaa pienissä erissä kunhan vain tekee onnistuneen väijytyksen, Sarostip pohti. Ja Vaaralinnoituksen ulkopuolella tappoja voitaisiin helposti luulla vaikka broiden hyökkäykseksi. Eli jos joskus joku pieni partio lähtee pois Vaaralinnoituksesta niin tehdään vain väijytys vaaralinnoituksen ulkopuolella.
- Huonompi puoli on vain siinä, ettei temppelin henkilökunta juuri poistu linnoituksesta, mies sanoi. Varsinaisia sotilaspartioita täällä käy vain harvoin.
- Vai niin, Sarostip totesi. Mutta minun pitäisi pikku hiljaa lähteä töihin. Voin pohtia noita ideoita vielä. Ja ilmoitan kun näen sinut. Mikä muuten on nimesi?
- Mieluummin ei nimiä, mies vastasi. Ihan siltä varalta, jos joku jää kiinni.
- Selvä, Sarostip sanoi nyökäten. No, minä lähden nyt töihin.
Alinea tuli takaisin sisälle mietteliään näköisenä. Sarostip nousi pöydästä ja kysyi:
- No?
Sarostipin kanssa oli sama mies kuin aikaisemmin.
Hän nyökkäsi lyhyesti Sarostipille ja lähti pois.
- Missäs se Reinier oli ollut? Sarostip kysyi.
Alinea pysähtyi siihen Sarostipin kohdalle ja vastasi:
- Hän oli kuulemma ollut vain temppelillä.
- Minusta tuntuu että hän on mennyt ja maksanut potut pottuina, Sarostip sanoi.
- Voi olla, Alinea myönsi. Suhteemme on kyllä nyt aika heikolla pohjalla. Tänään illalla nähdään mitä sitten tapahtuu.
- Mitäs illalla sitten tapahtuu? Sarostip kysyi.
- Juttelen vielä hänen kanssaan, Alinea vastasi. Tiedä siitä sitten. Sanoi, että ehtii kai illalla Telttakylälle.
Sarostip nyökkäsi ja sanoi:
- Minä lähden nyt töihin.
- Samoin, Alinea vastasi. Nähdään illalla.
- Nähdään, Sarostip sanoi ja lähti ulos neuvoston hallista.
Sarostip suuntasi kohti paikkaa, jossa paaluvarustusta pystytettiin.

Riskimaa, osa 21.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja