Riskimaa, osa 19

- Haluatteko te nyt ruokaa vai ette? Asgrim kysyi. Ruokaa ei tule ilman tulta.
- Minä sssöin jo, Zist ilmoitti.
Asgrim tuhahti:
- Raakaa kalaa ja ötököitä.
- No laita itse, Sarostip sanoi äksysti. Kuten näet, olen aika heikossa kunnossa.
- Ne on hyvää, Zist sanoi ja katseli ympärilleen.
- Pitääkö kaikki tehdä itse, Asgrim jupisi mutta nousi ylös päästäen Alinean irti. Odota tässä, kaunokainen, niin saat hyvää syötävää, hän sanoi hymyillen Alinealle.
Alinea nyökkäsi Zist tallusteli erään puun luokse ja katseli arvioivasti yhtä puun oksista. Asgrim lähti hakemaan kirvestä hiukan ärtyneenä. Hän katosi jonnekin pidemmälle ja sitten alkoi kuulua hakkaamisen ääntä.
Tek meni istumaan Alinean viereen. Zist poimi vyöltään käteensä yksikertaisen kiviveitsen ja alkoi irrottaa yhtä puun oksaa.
- Mitä sinä teet, Zist? Tek kysyi.
- Nuijaa, Zist vastasi.
- Mitä varten? Tek kysyi.
- Minä aion voittaa ne hämähäkit ja sssen mussstekalamonsssterin, Zist vastasi.
Hän hakkasi puun oksaa raivoisasti veitsellään.
- Ei nuija ole mikään kunnollinen ase, Tek sanoi. Minun isä sanoi aina, että niitä käyttävät vain pahat olennot. Ja ryövärit.
Alinea pörrötti hieman Tekin hiuksia.
- Nuijat on ihan hyviä assseita, Zist ähki ja väänsi oksaa kaikin voimin irti.
- Käytä tätä, Sarostip sanoi ja otti miekkansa huotrasta.
Zist lennähti selälleen maahan oksan katketessa yllättäen. Sarostip pisti miekkansa takaisin huotraan.
- Ei teidän kannata yrittää niitä hämähäkkejä tappaa, Alinea sanoi. Ne ovat aivan liian vaarallisia.
- Mutta ne Kalfit taitavat olla niiden hämähäkkien luona, Sarostip huomautti.
- Ne on herkullisssia, Zist sanoi ja raahasi oksan joen rantaan.
- Mistä mustekalamonsterista oikein puhuit? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Pelastatko sinä Tähtisynnyn isän? Tek kysyi Sarostipilta.
- Näin olisi tarkoitus, Sarostip vastasi Tekille.
- Ssse hyökkässsi kimppuuni kun olin kalasstamasssa, Zist sanoi samalla, kun vuoleskeli oksaa veitsellään.
Asgrim palasi kantaen selvästikin aivan erinomaisia halkoja, ei mitään risutavaraa.
- Sssillä on paljon lonkeroita ja ssse on hirveän issso, Zist jatkoi. Ja ssse on niiden mussstien läikkien aiheuttaja.
- No selvisipä sekin mysteeri, Sarostip totesi. Ne kummat jäljet taisivat kuulua niille hämähäkeille.
- Missäköhän Bryggi on? Alinea ihmetteli.
- Pakeni varmaan tilalle, Sarostip arveli ja hörppi vesileilistään.
Zist väkerteli oksan kimpussa. Asgrim alkoi valmistella nuotiota haloistaan ja käytti kääröstä ottamiaan tuluksia tulen sytyttämiseen.
Ilta oli alkanut jo hämärtyä, vaikkei ollutkaan vielä mitenkään erityisen pimeä. Asgrimin alynxit kiertelivät jossakin leirin lähiympäristössä. Tupsukorva sen sijaan oli käpertynyt Zistin viereen.
- Minä voisssin hakea teille kalaa sssyötäväksi, Zist ehdotti.
Hän laski nuijatekeleensä maahan ja alkoi silitellä Tupsukorvaa. Asgrim sai tulen palamaan taitavasti erämiestaidoillaan. Sitten hän istuutui Alinean viereen, toiselle puolelle kuin Tek ja kietoi kätensä Alinean ympärille omistavasti. Zist tallusteli veteen ja sukelsi. Tek katseli Asgrimiä alta kulmain ja näytti äkeältä. Sarostip katseli halveksuvasti Alineaa. Asgrim laittoi lihaa kypsymään nuotiolle pidellen Alineaa yhä toisella kädellään.
Zist pysytteli pitkään sukelluksissa ja kiipesi sitten rantaan.
- En löytänyt kalaa, hän sanoi ja tallusteli heinikkoon.
Zist alkoi taas kontata heinikossa. Liha oli jo kypsää Zistin tullessa ja Asgrim antoi sitä myös Sarostipille ja Tekille. Alynxeille hän antoi hiukan lihaa kypsentämättömänä. Alineaa Asgrim syötti itse naurahdellen. Alinea söi nöyränä ruokansa. Asgrim silitteli samalla Alinean hiuksia ja lateli kaikenlaista imartelevaa Alinean ulkonäöstä. Tek syö murjottaen ja luo välillä vihaisia katseita Asgrimiin. Sarostip söi lihaansa.
Zist konttasi heinikosta takaisin ja istahti vähän matkan päähän nuotiosta joen lähelle.
- Kerro lisää siitä hirviöstä, Zist, Tek kehotti hiukan vaisusti.
- Ssse oli hirveän vahva, Zist sanoi ja silitteli Tupsukorvaa.
- Minusta tuntuu että sinun ei kannata mennä tappelemaan sen kanssa uudestaan, Sarostip sanoi Zistille.
Tupsukorva alkoi kehrätä ja näytti nauttivan Zistin silittelystä.
- Minun pitää voittaa ssse! Zist huudahti.
- Se on varmasti näkki, Tek sanoi hiukan vavahtaen.
- Hmmm... Ehkä ssse on tosssiaan näkki, Zist tuumi.
- Ei se varmaankaan näkki ole, Sarostip epäili.
- Minähän sanoin, että siellä on näkki! Tek huudahti järkyttyneenä.
Asgrim ei näyttänyt paljon toisten puheista piittaavan vaan oli keskittynyt Alineaan.
- En enää ikinä mene veteen, Tek sanoi pelokkaana.
Sarostip näytti nyt jo vähän paremmalta kuin aikaisemmin. Zist haukotteli.
- Löydätkö sinä varmasti Tähtisynnyn isän? Tek kysyi Sarostipilta huolissaan.
- Aika varmasti, Sarostip vastasi. Kun olen voimissani aion palata sinne kalliolle.
- Minäkin tulen! Zist huudahti. Minä haluan sssyödä ne hämähäkit!
- Tule vain, Sarostip suostui. Yksin en pärjää niille hämähäkeille. Niitä oli nimittäin paljon. Kaikki niistä eivät näyttäytyneet sieltä kallion reunalta.
- Minä vain hukkasssin assseeni, Zist selitti.
- Ne hämähäkit olivat kauheita, Tek sanoi värähtäen. Minä en sinne kyllä enää palaa, hän sanoi päättäväisesti. En halua joutua verkkoon niin kuin Zist.
Zist haukotteli ja kellahti selälleen Tupsukorvan viereen.
- Ei sinun tarviikaan tulla sinne enää, Sarostip vastasi Tekille.
- Pärjäättekö te niille hämähäkeille kahdestaan? Tek kysyi. Vai otatteko Bryggin ja Alinean mukaan? Ja entä Reinierin?
- Bryggiä ja Reinieriä voisi kyllä kysyä mukaan, Sarostip arveli. Mutta Bryggi tuskin jaksaa.
- Bryggiä väsyttää aina, Tek naurahti.
- Kyllä minä sain yksinkin muutaman niistä kumoon mutta tarvitsen kyllä ainakin yhden mukaani, Sarostip tuumi.
Tekin ilme synkistyi, kun Asgrim suuteli Alineaa suulle. Sarostip katsoi taas halveksivasti Alineaa.
- Lähdemme tästä varmaan Asgrimin kanssa katsomaan, ettei Bryggi ole jäänyt tähän lähistölle mihinkään Asgrimin ansoihin, jotka hänellä on eläimiä varten, Alinea sanoi. Teidän varmaan kannattaa jäädä tänne leirille pitämään vahtia, ja voitte samalla lepuutella itseänne hieman, kun olette olleet taistelemassa ja kaikkea, hän jatkoi hieman synkkänä.
- Niin, olkaa kaikessa rauhassa ja levätkää, Asgrim sanoi hymyillen ja nousi ylös.
Alinea nousi myös ylös.
- Kukaties tuomme jotakin saalistakin mukana, Asgrim sanoi naama nyt peruslukemilla. Pojat tulkaa mukaan, hän huusi alynxeilleen.
Asgrim kietoi kätensä Alinean ympärille ja lähti ohjaamaan Alineaa metsään päin alynxit kintereillä. Leiriin jääville hän vielä heilautti hymyillen kättään.
Nuotion puut rätisivät iloisesti.
- Zist, pidä huoli Tekistä, Sarostip sanoi ja otti miekkansa esille.
- Juu, minne sssinä menet? Zist kysyi.
Sarostip nousi miekkansa varaan pystyyn.
- Minne menet? Tekkin kysyi.
Sarostip katsoi vain Zistiä ja lähti kävelemään Alinean ja Asgrimin perään ottaen miekastaan tukea. Zist sulki silmänsä ja silitteli Tupsukorvaa.
- Kerro Zist jotakin sinun nuoruudestasi, Tek pyysi näyttäen aika onnettomalta, kun sekä Alinea että Sarostip olivat jättäneet hänet.
- Noh, minä olin ihan pienenä kotikylässsäni, Zist muisteli. Sssitten minä lähdin Dracojen mukaan orjaksssi. Mutta minua vässsyttää.
Zist haukotteli ja näytti nukahtavan. Tek huokaisi.
- Kukaan ei välitä minusta, Tek sanoi masentuneena.
- Ei minussstakaan, Zist mutisi puoliunessa.
- Sarostip ei kertonut, minne oli menossa, Tek valitti. Epäreilua, hän mutisi. Kaikki ovat minua vastaan, Tek surkutteli itseään. Edes Zist ei välitä minusta, hän valitti kovaan ääneen.
- Sssinäkään et välitä minusssta, Zist mumisi hiljaa.
- Kylläpäs! Tek huudahti.
Zist nukahti. Tek puuskahti vihaisesti ja kävi sitten myös nukkumaan selkä Zistiin päin murjottaen. Tupsukorva oli käpertynyt Zistin viereen ja näytti sekin nukkuvan, tosin havahtuvan pieniinkin ääniin.
Jonkin ajan päästä Zist pomppasi pystyyn.
- Ne aikoo tietysssti varassstaa kaikki maukkaat hämähäkit kun minä en ole mukana! Zist huudahti ja ryntäsi Sarostipin ja muiden perään.
Tek kömpi pystyyn unisena.
- Odota, Zist! Tek huudahti.
- Tule nyt ennen kuin ne varasstaa kaiken! Zist huusi Tekille ja jatkoi juoksua.
- Odota Zist! Tek huudahti ja kömpi pystyyn keihästään tavoitellen.
- Tule nyt! Zist huusi mutta hidasti hiukan vauhtiaan.
Tek sai kömmittyä pystyyn ja lähti Zistin perään. Tupsukorva seurasi Zistiä iloisesti.
Zist ryntäsi Tek kintereillään suunnilleen siihen suuntaan, jonne muut olivat mennee. Metsässä oli nyt jo jokseenkin pimeää, eikä muista näkynyt tai kuulunut.
- HEI! Älkää yrittäkö varassstaa kaikkia hämähäkkejä! Zist huusi ja juoksenteli ympäriinsä.
Tek sai Zistin kiinni ja kysyi hengästyneenä:
- Entä jos ne hämähäkit kuulevat?
- NAM! Zist vastasi vain Tekille.
- Mutta jos ne nappaavat sinut taas verkkoon, Tek sanoi huolestuneen ja pelokkaana.
- No... Zist mumisi ja jatkoi juoksentelemista.
- Me eksytään, Tek sanoi pelokkaana.
- Hämähäkkirosssvot! Zist huusi metsälle.
- Minä en jatka pidemmälle, Tek sanoi pelokkaana.
- Höh, Zist tuhahti. No minä pidänkin enemmän heinässsirkoisssta kuin hämähäkeissstä, hän sanoi ja kääntyi takaisin.
Tek käveli myös takaisin vilkuillen pelokkaana pimeään.
- Entä jos se näkkiä on tuolla joessakin? Tek kysyi hermostuneena ja viittasi sivujokea, kun kaksikko pääsi taas leiriin.
- Sssitten minä voitan sssen, Zist sanoi itsevarmasti.
- Ai niin kuin viimeksi, Tek sanoi pelokkaana.
Hän istuutui tulen ääreen hytisten, vaikkei ulkona ollutkaan kylmä.
- Ei kun nyt minä tiedän kuinka vahva ssse on ja voitan sssen, Zist vakuutti.
- Et sinä näkkiä voita, Tek epäili. Jotkut miehetkin pelkäävät sitä. Ja sinä olet paljon sotilaita pienempi.
- Mutta minä olen vahvempi ja ketterämpi, Zist väitti.
- Sinun iskuissasi ei ole voimaa, Tek epäili.
- Painitaan! Zist huudahti. Sitten näet kuinka vahva minä olen.
- En minä sinun kanssasi paini, Tek kieltäytyi.
- Noh, Zist sanoi.
- Enkä minä sitä paitsi pärjäisi näkille, Tek lisäsi. Täällä on mälsää, hän sanoi masentuneena.
Zist haukotteli. Hän kävi nukkumaan käyttäen Tupsukorvaa tyynynä. Tupsukorva nyrpisti nenäänsä ja vetäytyi pois Zistin pään alta.
- Höh, Zist mumisi ja kävi nukkumaan.
Tek vielä itsekseen valitti ja kävi sitten myös nukkumaan masentuneena.
Johonkin aikaan yöstä Sarostip tuli leiriin vihaisen näköisenä. Zist heräsi kuullessaan Sarostipin askeleet. Myös Tupsukorva näytti havahtuvan Sarostipin tuloon ja katseli tätä keltaisilla silmillään.
- Mikä nyt on? Zist kysyi nähdessään, että Sarostip oli vihainen.
Tek havahtui ja katsoi unisen nyreästi Sarostipia.
- Ei mitään, Sarostip vastasi Zistille ja kävi nukkumaan.
- Missä sinä olet? Tek kysyi vaativasti.
- Sssinä yritit varassstaa kaikki maukkaat hämähäkit! Zist kivahti Sarostipille.
- Minä en syö hämähäkkejä, Sarostip vastasi äreällä äänellä.
- No mitä sssinä muka teit tuolla! Zist huusi.
- Missä sinä olit? Tek sanoi syyttävästi.
- Piti käydä sanomassa heille vielä yksi juttu, Sarostip väitti.
- Mitä muka? Zist kysyi. Ja mitä ne tekevät sssiellä?
- Tarkistavat ansoja, Sarostip vastasi.
- Miksssi niillä kessstää näin kauan? Zist kysyi. Ja mitä kävit sssanomassa?
- Niitä ansoja on kai niin paljon, Sarostip vastasi.
- Niin, mitä sanoit? Tek säesti Zistiä.
- Yhden asian vain, Sarostip sanoi epämääräisesti.
- Miksi et ottanut minua mukaan? Tek kysyi murjottavasti.
- Misssä he ovat? Zist kysyi. Minä käyn katsssomassa että ne eivät ssyö kaikkia hämähäkkejä.
- No käy sitten, Sarostip myöntyi.
- Missssä he ovat? Zist kysyi.
- Jossain tuolla metsässä, Sarostip vastasi.
Zist nousi ylös ja tallusteli metsään. Tek kävi nukkumaan murjottaen. Myös Sarostip kävi nukkumaan.
Aamulla Sarostip ja Tek heräsivät auringon ensisäteisiin. Sarostip nousi ylös. Tek näytti vielä nukkuvan.
- Missäköhän muut ovat? Sarostip ihmetteli itsekseen haukoteltuaan.
Tek käänsi kylkeään. Sarostip hörppäsi vesileilistään ja katseli ympärilleen. Aamu näytti olevan varsin kaunis, mutta muista ei näkynyt jälkeäkään. Jopa Zistin alynx näytti olevan poissa. Nuotiosta oli enää tuhkat jäljellä.
Sarostip jäi odottelemaan muita. Tek heräili kohta ja hieroi unisena silmiään. Sarostip otti repustaan leipää, leikkasi siitä palasen ja alkoi syödä sitä.
- Huomenia. Haluatko leipää? Sarostip kysyn Tekiltä.
- Joo, Tek sanoi nousten ylös. Missä muut ovat? hän kysyi heti.
- Minäkin ihmettelen sitä, Sarostip vastasi.
Hän leikkasi palasen leivästä ja antoi sen Tekille.
- Toivottavasti näkki ei ole vienyt Zistiä, Tek sanoi huolissaan.
Hän alkoi pureskella leipää.
- Zist on varmaan vaan etsimässä ötököitä tai jotain, Sarostip arveli.
- Toivottavasti ei näkin vatsassa, Tek sanoi.
- Ei täällä mitään näkkiä ole, Sarostip totesi.
- Oli, varmasti oli, Zist näki sen! Tek huudahti.
- Ei se varmaan näkki ollut, Sarostip epäili.
- Mikä sitten? Tek kysyi epäilevänä.
- En tiedä mutta tuskin se näkki oli, Sarostip vastasi.
- Ihan varmana se oli näkki, Tek väitti. Se oli hirviö ja se asui joessa niin kuin näkkikin.
- Joessa nyt voi asua moniakin hirviöitä, Sarostip huomautti.
- Näkki se silti oli, Tek sanoi vakaasti. Zist aikoo tappaa sen. Mutta minä pelkään, ettei Zist pärjää näkille.
- Eiköhän Zist pidä puolensa, Sarostip arveli.
- Ei hän näkille pärjää, Tek sanoi huolestuneena.
- Mutta kyllä hän varmaan pakoon pääsee, Sarostip tuumi.
- Voi jos näkki on syönyt Zistin! Tek huudahti.
- Ei ole, Sarostip vakuutti.
- Näkki on kamala hirviö, Tek sanoi masentuneena.
- No voimme mennä etsimään Zistiä, Sarostip ehdotti.
Samassa Zist tallusteli leiriin Tupsukorva vieressään ja ruma arpi päässään.
- Sanoinhan ettei näkki ollut syönyt Zistiä, Sarostip sanoi Tekille.
Tek huokasi helpotuksesta Zistin nähdessään.
- Missäs te olitte? Sarostip kysyi.
Silloin Alinea saapui leirille Asgrimin pidellessä häntä kädestä. Asgrimin alynxit seurasivat Alinean ja Asgrimin kannoilla.
- Nuo sssitoivat minut puuhun, Zist selitti.
Asgrim naurahti Zistin sanoille.
- Löysimme muuten Bryggin, Alinea sanoi. Taisi tosin jäädä sinne istuskelemaan.
Tek näytti hämmentyneeltä. Zist alkoi loitsia. Hän loitsi vielä uudestaan. Loitsun loputtua Zistin päässä oleva haava parantui.
- Mitäs tämä kaunokainen kumppaneineen aikoo tänään tehdä? Asgrim kysyi Alinealta.
- Mistä olet saanut tuon haavan? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Minun ja alynxien täytyy lähteä taas metsälle, Asgrim sanoi.
- Lähdemme varmaan etsimään niitä miehiä, Alinea vastasi Asgrimille.
- Asssgrim löi minua veitsssellä, Zist selitti.
Tek huudahti hämmentyneenä Zistin sanat kuullessaan ja vilkaisi vihamielisesti Asgrimiin.
- Lähtekää, mutta varokaa hämähäkkejä, Asgrim nauroi Alinealle.
Zist istahti joen lähelle. Hän poimi nuijantekeleensä maasta ja alkoi viimeistellä sitä. Alinea ei näyttänyt enää nöyristelevän mitään erityisemmin.
- Nyt olemme taas ylimpiä ystäviä, vai mitä tuleva Yinkinin seuraaja? Asgrim kysyi Zistiltä.
Zist nyökkäsi, tosin ei kovin varman oloisena.
- Aikainen kissa hiiren nappaa, Asgrim sanoi ja alkoi keräillä kamppeitaan.
Samassa Bryggi asteli leiriin. Hän näytti varsin iloiselta ja huvittuneelta. Zist asteli jokeen ja sukelsi Alinea meni istumaan nuotion äärelle tavaroidensa vierelle ja kysyi Sarostipilta:
- Onko olosi nyt terve?
- Parempi kuin eilen, Sarostip vastasi.
Asgrim kiipesi heittämään nyyttinsä puuhun ja lähti sitten pois alynxiensä kanssa.
- Mihinkäs me tänään ollaan menossa? Alinea kysyi.
Hän vaikutti varsin pirteältä, vaikkakin ehkä hieman tavallista kankeammalta.
- Alinea, minulla olisi sinulle vähän asiaa, Sarostip sanoi vakavasti. Tules vähän tuohon sivummalle.
Bryggi katseli Alineaa ja iski tälle silmää.
- Selvä, Alinea vastasi.
Alinea ei välittänyt Bryggin silmäniskuista. Sarostip lähti astelemaan sivummalle ja Alinea lähti hänen peräänsä.
Tek jäi peuhaamaan Tupsukorvan kanssa.
Sarostip ja Alinea pääsivät sivumpaan.
- Niin? Alinea kysyi.
- Alinea, Sarostip aloitti. Tajusitko sinä mitä teit yöllä!
- Kyllä, Alinea vastasi rauhallisesti. Ei tarvitse huutaa.
- Miksi hitossa teit sen? Sarostip kysyi.
- Se oli eräänlainen maksu siitä, että mies pelasti teidät, Alinea vastasi. Hän sanoi, että hän jättäisi teidät siihen maahan. Sinut kuolemaan myrkkyyn ja Zistin verkkoihin, ellen suostuisi. Joten, älä ala minulle saarnaamaan.
- Kun sanoit silloin että taidan olla naisen tarpeessa, niin sinä se tässä taisit tarpeessa olla, Sarostip sanoi. Se Asgrim kyllä väitti aivan muuta.
- Niin hän varmaan väitti, Alinea vastasi. En minä ole tässä jokaisen miehen kanssa käynyt hyppimässä puskissa. Näit kyllä miten hän käsitteli minua jo kun tapasimme hänet.
- Kai hänelle olisi voinut jotenkin muutenkin maksaa, Sarostip epäili. Minä ainakin olisin voinut.
- Mies ei ollut edes nähnyt naista vuosiin, Alinea huomautti.
- No se on hänen oma ongelmansa, Sarostip tuhahti.
- Toki olisin voinut jättää sinut siihen kuolemaan, Alinea sanoi. Sitäkö olisit halunnut? Tuskin siltikään olisin päässyt minnekään.
- Minä olisin voinut maksaa hänelle niistä muutamista yrteistä, Sarostip sanoi.
- En usko, että se rahasta olisi ollut kiinni, Alinea epäili. Ajattelitko kertoa asiasta Reinierille?
Sarostip oli ensin hetken hiljaa ja sanoi sitten:
- Kyllä minä ainakin ajattelin, koska sinä rikoit häntä kohtaan.
- Sinulla ei ole mitään käsitystä meidän suhteestamme, Alinea sanoi. Sinä et tule kertomaan hänelle tästä mitään. Ajattelin itse kertoa hänelle. Joten ole sitten hiljaa. Kerron asiasta hänelle itse, kunhan näen hänet ja pääsen puhumaan hänen kanssaan kahdestaan.
- Kyllä minulla taitaa olla käsitys teidän suhteestanne, Sarostip sanoi. Asgrim taisi vuodattaa kaiken siitä minulle.
- Tarkoitan minun ja Reinierin suhdetta! Alinea huudahti.
- Niin, Sarostip vastasi. Juuri siitä Asgrim kertoi.
Alinea näytti ällistyneeltä.
- Sinä taisit siis olla se joka loppujen lopuksi on tarpeessa, Sarostip jatkoi.
Alinea näytti hieman nolostuneelta ja sanoi:
- Siitä ei tässä nyt ole kyse.
- Eikö? Sarostip kysyi.
- Ei Asgrim tiedä mitään miehestäni, Alinea sanoi. Hän vain tarinoi, mutta haluan tietää mitä hän kertoi sinulle.
- Olit kuulemma kertonut hänelle Reinieristä, että olet kyllästynyt häneen ja että hän ei ole kovin vireä sänkypuuhissa, Sarostip sanoi. Ja hän sanoi vielä että voin kysyä sinulta jos en usko häntä.
- Sellaista en ole sanonut! Alinea huudahti. Reinier on aivan tarpeeksi vireä sänkypuuhissa. Ei ole siitä kyse, miksi sinä et ymmärrä. Katsos, emme kaikki ole tehneet mitään parhaita valintoja nuoruudessamme. Reinierin säheltäessä hän välillä on onnistunut säheltämään aika pahasti. Et tunne minun ja Reinierin suhdetta, joten älä puutu siihen.
- Joka tapauksessa, en voi vain seurata vierestä ja olla kuin mitään ei olisikaan kun pyhää valaa rikotaan, Sarostip sanoi taipumattomasti.
Alinea pudisti päätään ja pyysi:
- Etkö sinä voisi antaa minun kertoa hänelle siitä? Kerron varmasti asiat niin kuin ne tapahtuivat.
- Kyllä minä annan sinun kertoa, Sarostip suostui. Mutta kerrokin kanssa.
- Varmasti, Alinea vakuutti. Sen lupaan sinulle. Kunhan saan keskustella Reinierin kanssa kahden, niin että voimme keskustella asiasta avoimesti.
- Hyvä, Sarostip sanoi nyökätessään.
- Oliko muuta asiaa? Alinea kysyi.
- No, onko sinulla ideaa minne menemme nyt? Sarostip tiedusteli.
- Ei, Alinea vastasi. Voisimme kyllä käydä tilalla näyttäytymässä ja samalla kysyä ovatko kankaanpalaset Kalifien vaatteista.
- Tilalle meno olisi varmaan paras koska olen liian heikko menemään niiden hämähäkkien luokse, Sarostip tuumi. Lähdetään tilalle sitten, hän sanoi ja lähti muiden luokse.
Alinea palasi itsekin leiriin Tek ja Bryggi olivat siellä, mutta Zistiä ei näkynyt. Zistin alynx sen sijaan oli siellä Tekin rapsuteltavana. Huomatessaan Zistin puuttuvan Alinea pyysi:
- Bryggi, tulisitko hetkeksi sivummalle. Haluan vaihtaa pari sanaa.
Bryggi nyökkäsi silmää iskien ja lähti Alinean kanssa sivummalle.
- Tek, minne Zist meni? Sarostip kysyi.
Samassa Zist kiipesi tyhjin käsin vedestä.
- Siinähän sinä olet, Sarostip sanoi nähdessään Zistin.
- Missssä Alinea on? Zist kysyi.
- Me lähdemme takaisin tilalle kunhan Alinea on vaihtanut pari sanaa Bryggin kanssa, Sarostip sanoi vain.
- Miksssi me tilalle menemme? Zist kysyi.
- Koska minä olen liian heikko menemään sinne kirottuun metsään vai mikä se nyt olikaan, Sarostip vastasi. Voimmehan me jäädä tännekin mutta en viitsi vielä lähteä sinne hämähäkkien luokse.
- Jaa... Zist mutisi.
Alinea asteli takaisin muiden luokse Bryggi seurasi Alineaa virnistellen ja näyttäen hyvin tyytyväiseltä. Bryggi kohensi hiukan housujaan. Alinea meni takaisin istuskelemaan tavaroidensa luokse.
- No lähdemmekö me sitten? Sarostip kysyi.
Zist nosti nuijantekeleensä käteensä ja testaili sitä vähän huitomalla ilmaa.
- Minne mennään? Tek kysyi haluttomana. Minä en lähde hämähäkkien tai näkin kimppuun.
- Mennään tilalle, Alinea selitti.
Sarostip lähti kävelemään tilalle päin. Alinea nosti kamppeensa ja lähti kävelemään hieman kankeanoloisesti. Zist kiinnitti nuijan vyönsä lenkkiin ja lähti tallustelemaan tilalle päin Alinean vieressä. Bryggi kulki porukan viimeisenä ja näytti varsin tyytyväiseltä.
Sammakkojokea ja polkua kohti, kallioiden suuntaan vai suoraan metsän läpi?
Seurue kulki Sammakkojokea ja polkua kohti. He saapuivat pian sivujoen ja Sammakkojoen yhtymäkohtaan, josta kääntyivät sitten polulle.
- Ssselitä nyt minulle, Zist vaati Alineaa.
- Joskus myöhemmin, Alinea vastasi. Ei nyt.
- Minä kerron Reinierille, Zist uhkaili.
- Antaisit minun kertoa, Alinea pyysi.
- No juu, Zist myöntyi.
- Selitän sen sinulle sitten joskus myöhemmin, Alinea lisäsi.
Jossakin vaiheessa seurue ohitti Ranolfin tilan. Tilan väki näytti olevan pellolla. Seurue kuitenkin kulki vain ohi suunnaten Kalfin tilaa kohti.
- Kun me sssaadaan ssse tila, voidaankohan me päättää misstä me ssse sssaadaan? Zist kysyi.
- En usko, Alinea vastasi.
- Sssaadaankohan me ssse joen varreesssta? Zist kyseli saamatta vastausta.
Seurue kulki seuraavaksi yli toisen sivujoen johtavan sillan poikki. He olivat jo lähellä Kalfin tilaa ja matka oli taittunut varsin nopeasti. Tek oli aika hiljainen matkalla. Bryggi näytti varsin huvittuneelta ja iloiselta.
Seurue sai vihdoin Kalfin tilan näkyviinne. Siellä ihmiset ja ankka olivat taas pellolla töissä. Sarostip asteli Fodorin luokse ja toiset seurasivat perässä.
- Hei! Fodor huudahti.
- Moi! Alinea tervehti iloisesti.
- Anteeksi kun keskeytän mutta kuuluvatko nämä isännällenne? Sarostip kysyi ja näytti nahanpaloja.
Sarune keskeytti työnsä ja katsoi seuruetta hiukan äkäisenä. Hän otti kuitenkin Sarostipilta nahanpalaset ja tutki niitä. Samassa Reinier ilmestyi metsänreunasta.
- Niin kuuluvatko nämä nahanpalaset isäntänne vaatteeseen? Sarostip kysyi ankalta.
Reinier käveli muiden luokse ja huudahti:
- Terve!
- Reinier! Alinea huudahti ja halasi Reinieriä.
Reinier halasi vaimoaan ja suukotti tätä poskelle. Zist katseli ympärilleen.
- Näistä on mahdotonta sano mitään, Sarune sanoi ja antoi nahat takaisin Sarostipille.
Sitten hän käänsi synkkenevän katseensa Reinieriin.
- Minä lähden sssyömään, Zist mutisi ja tallusteli joelle.
Alynx seurasi Zistiä joelle päin.
- Taidan kuitenkin tietää missä he nyt ovat, Sarostip sanoi.
Alinea irrotti Reinieristä ja alkoi kuunnella, mitä Sarostipilla oli sanottavanaan.
- Sinulla ei ole asia tilalle, Sarune ärähti Reinierille.
- He taitavat olla nyt Kirotussa metsässä, Sarostip sanoi.
- Mitä, miksi minä en ole tervetullut? Reinier ihmetteli. Johan selvitin asiat Fodorin kanssa!
- Oi ei! Fodor huudahti kauhistuneena Sarostipin sanoille.
- MINÄ olen tilan johtaja nyt, Sarune kivahti Reinierille.
- Se ei tee tosiasioille mitään, Reinier väitti. Minä en ole vastuussa tapahtumista, ja sillä selvä.
- Tosiasiat päätän tällä tilalla minä, Sarune huusi ja otti kuokkansa kanssa askeleen kohti Reinieriä.
- Reinier tule, minulla olisi sinulle asiaa, Alinea kehotti. Mennään keskustelemaan siitä tuonne kauemmas.
Reinier tuli muristen. Alinea otti Reinierin kädestä kiinni ja lähti kävelemään polulle.
- Onko se totta? Fodor voihki.
Sarostip nyökkäsi.
- Eivät he olisi koskaan menneet Kirottuun metsään, Fodor sanoi tuskainen ilme kasvoillaan.
- Olen aika varma, Sarostip vastasi. Löysimme pusikon luota rikkoontuneen jousen, kuivunutta verta ja nämä nahkavaatteen palaset. Sieltä lähti outoja pyöreitä jälkiä Kirottuun metsään.
- Ovatko he kuolleet? Fodor kysyi kauhistuneena.
- En tiedä, Sarostip vastasi.
Sarunen suupielet kiristyivät, mutta hän pysyi kivikasvoisena. Lapset alkoivat nyyhkyttää.
- Löysin Kirotusta metsästä jonkun puun jonka alla oli myös kuivunutta verta, Sarostip kertoi. En ehtinyt tutkia puuta paremmin kun jättiläishämähäkit hyökkäsivät kimppuuni.
- Jättiläishämähäkit? Fodor kysyi epäuskoisena.
- Älkää uskoko jos ette halua, mutta aion mennä vielä takaisin sinne, Sarostip sanoi. Olen kuitenkin vielä aika huonossa kunnossa niiden myrkyn takia.
- Onko siellä siis muka jättiläishämähäkkejä? Fodor kysyi päätään puistellen.
- Kyllä, Sarostip vakuutti. Zist, Alinea, Tek ja Bryggi näkivät ne myös.
- Kammottavaa, Fodor sanoi värähtäen.
Lapset kuuntelivat kauhistuneina ja kyynelsilmin. Vanhuksetkin pudistelivat päitään. Sarune yksin näytti kyyniseltä ja tunnottomalta.
- Onko niitä vain muutama vai enemmänkin? Fodor kysyi.
- Niitä on noin kymmenen, Sarostip vastasi.
- Kymmenen! Fodor huudahti.
- Siis näin niistä suunnilleen sen verran, Sarostip täsmensi.
- Miten isoja ne ovat? Fodor kysyi.
- Ihmisen kokoisia, Sarostip vastasi. Ja myrkyllisiä.
- Ja aivan lähellä tiloja, Fodor päivitteli. Ethän sinä voi niiden kimppuun lähteä. Nehän tappaisivat sinut, jos menisit sinne.
- Menin sinne jo kerran, Sarostip totesi. Ja selvisin hengissä. Ei niitä mahdoton ole tappaa. Sain minäkin muutaman hengiltä.
- Mutta selviäisitkö toista kertaa? Fodor epäili. Ne kymmenenhän saattoivat olla vain osa niistä.
- Niin saattoivat, Sarostip myönsi.
- Meidän pitäisi järjestää oikein tutkimusretkikunta! Fodor innostui. Kerätä miehet tiloilta ja lähteä partioimaan!
- Se olisi hyvä idea, Sarostip totesi.
- Kylvöaika, Sarune huomautti ilmeettömästi. Miehet eivät lähde mihinkään, hän lisäsi.
Fodor näytti masentuneelta.
- He ovat mennyttä, Sarune sanoi tunteettomasti. Teidän on parasta palata ja ilmoittaa kaikesta päällikkö Renekotille.
- Mutta emme ole löytäneet heitä vielä, Sarostip huomautti. Meidän pitää löytää heidät, olivat he sitten kuolleita tai ei.
- Ei teidän itsemurhaa tarvitse tehdä, Sarune sanoi. Ja olen koko ajan tiennyt sisimmässäni, että he ovat kuolleita.
- Olemme kuitenkin matkanneet tänne ja tänne ja matka oli pitkä, Sarostip väitti vastaan. Haluaisin nyt löytää heidät ennen kuin lähdemme.
- Et löydä heitä hengissä, Sarune sanoi päätään pudistaen. Eivät he olisi nahkavaatteitaan suosiolla antaneet.
- No niistä olikin vain muutamia paloja, Sarostip huomautti.
- Löytyikö muuta? Heidän jälkiään? Fodor kysyi nieleskellen.
- Rikkoontunut jousi ja nuolia, Sarostip vastasi.
- Missä ne ovat? Fodor huudahti.
- Ne ovat siellä kalliolla joka on lähellä Kirottua metsää, Sarostip vastasi. Voisin näyttää sen paikan teille.
- Nyt täältä ei lähdetä minnekään, Sarune sanoi terävästi.
- En minä nyt aikonutkaan lähteä, Sarostip vastasi.
- Teidän täytyy ilmoittaa Renekotille, Sarune sanoi tiukasti. Eikö teitä ole varoitettu turhasta sooloilusta? Hämähäkit, jos sellaisia siellä on, ovat vakava vaara koko klaanille.
- Haluatteko te mennä ilmoittamaan hänelle? Sarostip kysyi. Berra luultavasti lähettää meidät takaisin heti kun saa tietää että emme löytäneet heitä.
- Meillä on kylvötyöt kesken, Sarune sanoi napakasti. Sitä ei saa kuolemakaan hidastaa.
- Ei ole kovin kiinnostavaa ravata tätä väliä koko ajan, Sarostip valitti.
- Klaanin turvallisuus on tärkeintä, Sarune sanoi Sarostipille. Se sinun on tajuttava.
Samassa Zist tallusteli pellolle Tupsukorva vierellään.
- Missssä teidän alynxinne ovat? Zist kysyi Sarunelta.
Sarune katsahti vihaisesti Zistiin.
- Enkö ole käskenyt sinuakin pois tilalta? hän kysyi vihaisesti Zistiltä.
- Häh? Zist yllättyi.
Sarune ei vastannut vaan kääntyi Sarostipin puoleen.
- Teidän on ilmoitettava asiasta, Sarune sanoi Sarostipille.
- Missssä Reinier ja Alinea ovat? Zist kysyi Sarostipilta.
Bryggi hymyili tietäväisesti.
- Alinea kertoo Reinierille siitä viime yönä tapahtuneesta, Sarostip vastasi Zistille.
- Missssä kaikki alynxit ovat? Zist yritti kysyä Sarunelta uudestaan.
Sarune oli kuin Zistiä ei olisikaan.
- Kai meidän on sitten ilmoitettava, Sarostip totesi.
Sarune nyökkäsi ilmeettömästi Sarostipille.
- Mitä pitää ilmoittaa? Zist kysyi heti.
- Että täällä on niitä hämähäkkejä ja muuta semmoista, Sarostip vastasi.
- Minä voin mennä ilmoittamaan! Zist innostui. Minä päässsen sssinne nopeasssti jokea pitkin.
- No hyvä, Sarostip sanoi.
- Minä voisssin lähteä vaikka heti, Zist ehdotti.
- Te muutkin lähdette, Sarune sanoi.
- Miksi ihmeessä? Sarostip kummasteli.
- No, minä voin mennä edeltä, Zist sanoi.
- Jo nyt olette aiheuttaneet rasitusta tilalle, Sarune vastasi kireästi. Olut mukaan lukien. Mukavaahan teillä on syödä ruokiamme, kun näemme itse nähkää ennen sadonkorjuuta, Sarune sanoi hiukan ivallisesti.
- Minä en ole sssyönyt yhtään! Zist huudahti.
- No, voin maksaa ruuistanne, Sarostip ehdotti.
- Ja ne hullut pakotti minut juomaan, Zist jatkoi.
- Raha ei paljon mahaa täytä, Sarune tokaisi.
- Minne Alinea ja Reinier menivät? Zist kysyi.
- Voin antaa teille ruokaani, Sarostip ehdotti.
- Mitä sinulla muka on? Sarune tuhahti Sarostipille.
- Leipää, Sarostip vastasi.
- Minä voisssin lähteä jo nyt kylään, Zist sanoi.
- Ja paljonkin? Sarune tuhahti.
- No ei nyt hirveän paljon, Sarostip tunnusti.
- Enemmän kuin mitä olette jo syöneet? Sarune kysyi ivallisesti.
- No ymmärretään, Sarostip mutisi. Lähdetään sitten, hän sanoi äkäisesti ja lähti viitta liehuen Alinean ja Reinierin luokse.
Zist kipitti Sarostipin perään. Bryggi ja Tek seurasivat. Tek oli vieläkin allapäin.
Alineaa ja Reinieriä ei näkynyt tilan lähellä.
- Minä voissin jo lähteä sssinne kylään, Zist sanoi taas. Käykö?
- Käy, Sarostip lupasi. Alinea, Reinier! hän huuteli.
- Nähdään sssitten sssiellä, Zist sanoi ja lähti tallustelemaan joelle päin.
Tupsukorva seurasi Zistiä.
- Täällä, kuului Reinierin ääni jostakin polun suunnasta.
Sarostip lähti äänen suuntaan ja toiset seurasivat.
Alinea ja Reinier olivat polulla.
- Meidän pitäisi palata Vaaralinnoitukseen kertomaan niistä hämähäkeistä sun muusta, Sarostip sanoi heille heti.
- Se voisi kyllä olla ihan järkevää, Alinea myönsi.
- Saimme nimittäin häädön Kalffien tilalta, Sarostip sanoi hiukan katkerasti.
Samassa Zist ilmestyi paikalle ja sanoi:
- En minä voi mennä jokea pitkin kun Tupsssukorva ei pidä vedessstä.
Zistin perässä kulki alynx.
- Miksi me saimme häädön? Alinea kysyi.
- Te sssyötte, Zist vastasi.
- Ksskss, Reinier sanoi Tupsukorvalle.
- Lähdetään sitten matkaan, Alinea kehotti.
- Kulutamme kuulemma liikaa heidän ruokiaan, Sarostip sanoi.
Tupsukorva vilkaisi Reinieriin ja sitten Zistiin.
- Ssse on vaan Reinier, Zist selitti alynxille.
Tupsukorva asteli Reinierin luokse nuuskien tätä. Reinier seisoi paikoillaan katsellen alynxiä pää kallellaan.
- Parempi vain jos me menemme jokea pitkin, Alinea sanoi. Emme osaa muuta reittiä.
Sarostip nyökkäsi ja lähti matkaan. Alinea lähti myös matkaamaan. Tek seurasi Alineaa, mutta näytti varsin nyreältä. Bryggi tuli joukon viimeisenä.
- Minä olisssin uinut, Zist selitti Alinealle ja lähti sitten Sarostipin perään. Sssen nimi on Tupsssukorva, hän selitti Reinierille.
Reinier kävi kyykkyyn Tupsukorvan eteen ja ojensi sille kätensä. Alynx nuolaisi Reinierin käsiä. Reinier silitti Tupsukorvaa ja kulki sen kanssa. Alynx pysytteli lähellä Zistiä.
Sää oli varsin aurinkoinen, kun seurue kulki Sammakkojoen viereistä polkua pitkin. Seurue ylitti sivujoen yli johtavan sillan.
- Ssselittäisssitkö nyt? Zist kysyi Alinealta.
- En, Alinea vastasi.
- Höh, Zist tuhahti.
Seurue näki jonkin ajan päästä vasemmalla puolella Burisonin tilan, jonne he silloin vahingossa harhautuivat. Bryggi näytti varsin iloiselta ja huvittuneelta ja viheltelikin siinä peränpitäjänä. Tällä kertaa hän ei edes pahemmin hidastellut.
Iltapäivän mittaan seurue ohitti Ranolfin tilan, jolla asustivat nahkuri ja kumppanit. Talon väen seurue näki pelloilla töissä.
Iltapäivän loppupuolella seurue saapui kohtaan, jossa oli kiviä siltana joen yli. Siinä oli Sammakkojoen toinen sivuhaara.
Zist ui helposti sivujoen yli. Tek näytti pelokkaalta. Reinier ja Sarostip lähtivät hyppimään kiviä pitkin Alinea odotteli, että Tek menisi yli.
- Jos siellä on näkki, Tek sanoi peloissaan. Zist näki sen jo.
- Ei siellä ole, Alinea vakuutteli. Se on siellä kaukana kallioilla.
Zist näytti siltä, että kuristaisi Tekin kohta. Tek uskaltautui kuitenkin pelokkaana kiville keihästään puristaen. Samassa Sarostip mulskahti veteen liukkailta kiviltä. Tek puolestaan pääsi ongelmitta kivien yli, vaikka olikin hermostunut. Zist hihitti Sarostipille. Alinea pääsi joen yli ilman suurempia ongelmia, kuten Reinierkin. Myös Bryggi hoiti hyppelyn kuin leikiten.
Tek näytti taas vähän iloisemmalta Sarostipia katsoessaan, kun tämä nousi rantaan märkänä.
- Onneksi näkki ei vienyt Sarostipia, Tek sanoi vakavoituen. Siellä tosiaan on näkki, hän sanoi Reinierille. Zist tappeli sen kanssa.
- En minä tiedä oliko ssse näkki, Sarostip huomautti.
Sarostip lähti jatkamaan matkaa ja toiset seurasivat.
- Ssse oli jonkin mussstekalamonsssteri, Zist jatkoi.
- Näkki, Tek väitti.
- Näkkejä on monta kokoa ja muotoa, Reinier sanoi tietävästi.
Tek nyökkäsi hermostuneesti.
Seuraavaksi seurue sai näkyviinsä aution tilan ja oli jo ilta, vaikka valoa oli vielä kyllä kulkeakin. Seurue jatkoi eteenpäin.
- Missä ajattelimme pysähtyä? Alinea kysyi.
- Yritetään päästä Soderfallien tilalle, Sarostip ehdotti.
- Ok, Alinea suostui.
Seurue saapui sitten jo hämärtäessä riippusillan luokse, joka johti Sammakkojoen ylitse.
- Tietääkö kukaan teissstä kuinka voin liittyi yinkinläisssiin? Zist kysyi matkalla.
- En tiedä, Sarostip vastasi.
- Syö raaka liha, Bryggi sanoi Zistille. Kuin alynx.
Sarostip ja muut kävelivät sillan ylitse.
- Raakaa kalaa, nam nam, Zist maiskutti.
- Liha, liha, Bryggi sanoi iloisesti. Verinen.
- Kalaa, Zist sanoi.
Seurue pääsi sillan yli ongelmitta, vaikka se olikin aika hutera. Sarostip kulki kohti Soderfallin tilaa ja toiset seurasivat perässä. Sillalta olikin enää pieni matka, kun seurue sai näkyviinsä Soderfallin tilan, jonka ympäristössä näytti olevan hiljaista. Peltoa oli jonkin verran kylvetty, muttei läheskään kokonaan.
Sarostip meni koputtamaan. Kohta tilan pullea nainen tuli avaamaan ja näytti hiukan yllättyvän seurueen nähdessään.
- Hei, hän sanoi tulijoille.
- Hei, Zist vastasi.
- Hei, Alinea tervehti.
- Hei, tuota, voisimmeko viettää yön täällä? Sarostip kysyi.
- Sitä teidän täytyy kysyä Vernanilta, muttei hän ole koskaan kieltänyt sitä matkalaisilta, nainen sanoi. Tulkaa sisään.
Sarostip astui sisään sen jälkeen, kun oli puristanut vedet viitastaan. Zist tallusteli myös sisään ja Alinea ja muut tulivat perässä.
Tuvan puolella oli Soderfallin muu porukka tulisijan ääressä. Muutamat heistä kiistelevät ja kaikki näyttivät varsin rentoutuneilta. Sudenturkkeja oli seinillä ja tunnelma oli varsin kotoisa. Vernan heilautti tulijoille laiskasti kättään. Sarostip heilautti kättään takaisin.

Riskimaa, osa 20.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja