Riskimaa, osa 17

- Miten sinä muka voisit olla Zist? Sarostip kysyi uudestaan.
- Minä tapasin sellaisen valtavan alynxin, joka muutti minut tällaiseksi, alynx-Zist vastasi.
- Hurjaa! Tek huudahti silmät pyöreinä.
Sarostip ihmetteli.
- Elefantin kokoisen? Reinier kysyi Zistiltä.
- Ison, tosi ison, tämä vastasi.
Alinea tuijotti alynxiä vieläkin hyvin hämillään. Bryggi nyökytteli tietäväisen näköisenä.
- Bryggi, ettei sinulla vain olisi mitään tekemistä tämän kanssa? Sarostip kysyi.
Alinea katsoi Bryggiin.
- Ei ole, ei ole, Bryggi vakuutti, mutta näyttäen hiukan ovelalta.
- Ei ole, Zist sanoi.
Alinea kysyi Zistiltä:
- Tiedätkö kuinka kauan sinä olet tuollainen?
- En minä tiedä, Zist vastasi.
- Minä tietää, Bryggi sanoi.
Kalfit olivat pellolla. Hämärän laskeutumisesta huolimatta he paiskivat vielä hommia.
Yhtäkkiä Zist loikkasi Reinierin kimppuun ja puri häntä oikeaan käteen.
- Ai! Reinier huudahti ja läppäsi Zistiä päähän.
Alinea kirkaisi ja otti nopeasti askelia taaksepäin. Tek huudahti yllättyneenä. Bryggi ei näyttänyt yhtään hätkähtävän. Sarostip hätisteli Zistiä turhaan kauemmas Reinieristä ja kysyi ihmetellen:
- Mikä sinulle tuli?
Reinier veti puukon esille ja tähtäili sillä pitkin poikin.
- Sinä juotit minulle sitä pahaa juomaa! Zist sähisi Reinierille ja roikkui kiinni tämän kädessä.
Sarostip yritti irrottaa Zistiä pois Reinierin kädestä. Alinea katseli kauempaa pelokkaana.
- Irrota! Sarostip kehotti ja yritti vetää Zistiä irti hampaat irvessä onnistumatta. Zist roikkui kiinni ja puri hampaansa tiukemmin Reinierin käteen. Alinea huudahti epätoivoisena:
- Irrota senkin typerä katti!
- Lopeta! Tek huudahti pelästyneenä veren valuessa Reinierin kädestä.
- Tuo oli ilkeä! Zist sähisi hampaidensa välistä.
Sarostip yritti vetää edelleen Zistiä irti mutta ei saanut kuitenkaan häntä irti Reinierin kädestä. Sarostip huudahti:
- Kuules Zist, nyt irrotat!
Zist raapaisi ilkeästi Reinieriä toiseen käteen. Reinier puolestaan kiskaisi Zistiä keskelle naamaa puukonperällä, jolloin Zist menetti tajunsa ja lysähti maahan. Reinier pudotti puukon ja mutisi kirouksia. Reinierin oikeassa kädessä oli kamalat hampaanjäljet ja vasemman käden iho oli revitty pahasti. Silti Reinier yritti näyttää kerrassaan miehekkäältä.
Bryggi asteli Zistin luokse nyrpistäen nenäänsä. Alinea lähti astelemaan Reinierin luokse ja sanoi:
- Nuo kannattaa parantaa nyt heti.
- Minä voin auttaa parantamaan nuo, Sarostip tarjoutui.
- Oppilas kurja, Bryggi mutisi.
- Mutta sitten näistä ei jää arpia, Reinier pahoitteli.
- Mutta ne voivat tulehtua, Sarostip huomautti.
Alinea alkoi loitsia Reinierin käteen. Tek kumartuu alynx-Zistin ääreen. Alinea paransi Reinierin kädessä olevia hampaanjälkiä. Sarostip loitsi ja pisti toisen kätensä Reinierin toisen käden päälle. Tek kiiruhti hakemaan vettä, kun taas Bryggi tunnusteli alynxin päätä, johon oli nousemassa kuhmu.
Alinea alkoi loitsia uudestaan Reinierin käteen, mutta epäonnistui. Hän koetti uudelleen. Tek palasi kantaen vesikuppia. Sarostip nosti kätensä pois Reinierin vasemman käden päältä ja osa ihosta oli kursiutunut kasaan, mutta kädessä oli vielä ikäviä naarmuja. Alinea sai vielä parannettua Reinierin kädessä olevia haavoja. Oikea käsi oli täysin kunnossa ja hampaanjäljet olivat kokonaan kadonneet.
Tek alkoi vilvoitella Zistiä tajuihinsa. Reinier noukki puukon ja sanoi:
- Kiitoksia.
Sitten hän antoi Alinealle suukon ja Alinea hymyili Reinierille sanoen:
- Parempi pitää nyt sinut kunnossa.
Sarostip pisti kätensä vielä Reinierin vasemman käden päälle ja loitsi. Sarostipin loitsu paransi Reinierin käden miltei kokonaan, mutta jäljelle jäi ehkä aika komeitakin naarmujen jälkiä.
Samassa Zist avasi silmänsä.
- Taas sinä olit ilkeä, hän sanoi ja katsoi hyvin surullisesti Reinieriin.
- Sattuuko tuosta kädestä vielä? Alinea kysyi mieheltään ja otti muutaman askeleen poispäin Zistin äänen kuullessaan.
- Ei satu, tämä vastasi.
- Hän oli ilkeä koska kävit hänen kimppuun, Sarostip sanoi Zistille.
- Reinier myrkytti minut! Zist huudahti.
- Millä muka? Sarostip kysyi ihmeissään.
Samassa seurue näki pellolta päin astelevan talon väen Sarune Kalfin johtamana. Ankka Fodor oli myös mukana. Hän huudahti hämmästyneenä nähdessään seurueen siellä ja aivan ilmeisesti eniten häntä hämmästytti alynx, joka aukoi suutaan puhuen.
- Oluella! Zist huudahti.
Fodor lähti kipittämään juosten seuruetta kohti, mutta Sarune ei kiireitä pidellyt. Myös punatukkainen poika Tähtisynty juoksi kiireesti seuruetta kohti näyttäen innostuneelta. Sarostip hymyili hieman Zistille ja sanoi:
- Ei oluesta myrkyty.
- Paha oppilas, Bryggi sanoi ankarasti Zistille. Ei menettää taju. Paha.
- Minä myrkytyin! Zist huudahti.
Reinier teki kaikkensa, jotta olisi näyttänyt naarmuineen mahdollisimman kivikasvoiselta. Zist puolestaan näytti siltä, että kävisi kohta itkemään.
- Mitä, mitä täällä tapahtuu! Fodor huudahti päästessään seurueen luokse.
Tähtisyntykin pääsi siihen ja Tek sanoi hänelle riemuissaan:
- Meillä on nyt ihan oma alynx.
Zist laittoi käpälänsä päänsä päälle.
- Tuo iso alynx väittää olevansa Zist, Alinea kertoi. Se lisko.
- Häh? Fodor ällisteli. Voitko toistaa?
- Joo, se on meidän Zist, Tek sanoi ylpeänä.
Reinier jatkoi kivikasvoiluaan. Bryggi näytti nyrpeältä. Zist nousi epävarmasti seisomaan.
- Saako sitä silittää? Tähtisynty kysyi.
- Joo, Tek sanoi rehvakkaasti.
Tähtisynty asteli alynx-Zistin luokse ja silitti tätä varovasti.
- Minä puren! Zist varoitti Tähtisyntyä.
Tähtisynty veti nopeasti kätensä pois. Alinea kysyi Kalfeilta:
- Tällaista ei varmaankaan täällä tapahdu normaalisti?
- Häh? Fodor huudahti eikä ollut uskoa korviaan kuullessaan alynxin puhuvan.
- Sinä saat kyllä pyytää anteeksi! Zist huusi Reinierille.
Fodor pudisteli päätään ihmeissään. Samassa toisetkin saapuivat siihen, Sarune ilme tuimana.
- Sinun tässä anteeksi kuuluu pyytää, Reinier vastasi Zistille.
- Sinunpas! Zist huudahti. Sinä myrkytit minut!
Sarune tuhahti ja asteli sisälle taloon. Pienemmät alynxit hyörivät siinä alynx-Zistin ympärillä. Alinea lähti Sarunen perään taloon ja Reinier meni mukaan. Zist seurasi Reinieriä.
- Zist, löysitkö mitään? Sarostip kysyi seuraten Zistiä.
- En minä voinut etsiä, kun Reinier myrkytti minut, Zist mutisi ja meni sisälle.
Sisällä vallitsi aikamoinen hävitys: lattialla lainehti olutta ja pöytä oli täynnä likaisia tuoppeja. Sarune seisoi siinä tuvan olevalla järkyttyneenä. Alinea oli aivan hiljaa ja katseli järkyttyneenä ympäri taloa oviaukolta. Reinier raapi päätään.
- Reinier ja ne kummat miehet teki tuon! Zist huudahti.
Alinea katsoi Reinieriä hyvin vihaisena.
- Mitä helvettiä! Sarune huusi puristaen kädet nyrkkiin.
- Itse asiassa Zist se oli, Reinier sanoi.
Sarune kääntyi katsomaan Reinieriä ja Zistiä ja hänen leukaperänsä kiristyivät. Jos katse olisi voinut tappaa, Reinier ja Zist olisivat olleet kuolleita.
- Hän ei suostunut juomaan olutta, mutta myrskyhärät halusivat, Reinier jatkoi. Loput varmaan arvaattekin.
- Ja sinä autoit heitä! Zist huusi Reinierille.
- Ulos! Sarune karjaisi ja hänen silmiinsä puristuivat kiukun kyyneleet. Ulos ja heti!
Zist lähti ulos, samoin Alinea.
- Pakkohan minun oli, etten saanut selkääni, Reinier puolustautui ja lähti.
Tek livahti muiden perään pelästyneenä. Sarostip lähti myös ulos ja Bryggi asteli nyrpeänä pois. Poistujat kuulivat vielä ulos poistuessaan, kuinka Sarune paiskasi jotakin seinään päin räsähtäen.
- Sinä olet loukannut minua! Zist huusi Reinierille. Minä haastan sinut liskolaistyyliseen kaksintaisteluun!
- Ei mitään kaksintaisteluja, Sarostip kielsi.
- Sitten Reinierin pitää pyytää anteeksi ja myöntää että hän sotki tuolla sisällä! Zist vaati.
- Sinä sotkit, Reinier vastasi. Älä aina syyttele muita, rääpäle.
- Zist, sinäkin taisit sotkea, Sarostip epäili.
Zist katseli vierestä aivan kiukkuisena ja huusi:
- En sotkenut! Ne kaatoi sitä olutta minun päälleni! Ja pitivät kiinni.
- Kun et suostunut hyvällä juomaan, ääliö, Reinier tuhahti.
- Ja myrkyttivät! Zist huusi.
- Mitä te olette tehneet? Fodor kysyi syyttävästi.
Reinier selitti ankalle:
- Tuo Zist yritti loukata myrskyhärkiä.
Tek ja Tähtisynty livahtivat jonnekin pois.
- Samaan tapaan kuin silloin kerran talon emäntää, muistatkos? Reinier jatkoi.
- Mitä ihmeen myrskyhärkiä? Fodor kysyi otsaansa rypistäen.
- Sinä huijaat! Zist huusi Reinierille.
- Minä, Bryggi, Tek ja Alinea emme sotkeneet mitään, Sarostip sanoi. Olimme etsimässä talon isäntää ja hänen poikaansa.
- Miten muka huijaan? Reinier kysyi ja mulkoili Zistiä.
- Sinä sotkit ja minä en yrittänyt loukata ketään! Zist huusi.
Alinea lähti kävelemään muiden luota joelle.
- Hah, älä yritä, Reinier tuhahti.
- Minäkin olisin etsinyt, mutta ne tyypit ja tuo ottivat minut kiinni ja myrkyttivät ja kaikkea! Zist huusi.
- Minulla ei ollut vaihtoehtoja, koska en halunnut olla epäkohtelias vieraita kohtaan, Reinier puolusteli.
- Mistä tyypeistä nyt on kyse? Fodor kaakatti.
- Toisin kuin sinä, senkin moraaliton epäkohtelias ETANA, Reinier solvasi Zistiä.
- Joistain uroxeista, Sarostip vastasi Fodorille.
- Minä haastan sinut kaksintaisteluun! Zist raivosi.
- Etkä sinä oluen takia muuttunut tuollaiseksi, vaan se elefantti-alynxi muutti sinut, Reinier jatkoi.
- Ja kuka tuolla oli sotannut ja juonut meidän hyvää oluttamme? Fodor kysyi ärtyneesti.
- Ilmeisesti uroxit, Reinier ja tuo alynxi, Sarostip vastasi Fodorille.
- En minä tehnyt mitään! Zist huusi.
- Minä join vain koska uroxit pakottivat, Reinier selitti. Sitten kun tuo yksi ei juonut, ne kävivät riehumaan. Ja siitä syntyi se sotku.
- Hitto, tästä teen kyllä ilmoituksen päällikkö Renekotille, Fodor puhkui.
- Ja sinäkin riehuit! Zist huusi Reinierille.
- Miksi olit siellä talossa? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Uroxit riehuvat talossamme ja vielä kaksi vierastakin! Fodor pauhasi.
- Minä en riehunut, sinä riehuit, Reinier sanoi Zistille.
- Ne taukit kaappasivat minut! Zist huusi.
- Eikö sinun pitänyt olla etsimässä kadonneita, ja myös Reinier, miksi aloit juomaan niiden kanssa? Sarostip ällisteli.
- Minä aloin juomaan jotta vältyttäisiin suuremmilta ongelmilta, Reinier vastasi. Tuo ei alkanut, ja siitä ne ongelmat sitten syntyivät.
- Minä olisin ollut etsimässä kadonneita mutta ne tyypit kaappasi minut! Zist huusi.
Fodor kuunteli ärtyneenä selittelyjä.
- Tämä ei ole sinun tilasi joten sinun ei tarvitse olla kohtelias vieraille tai tarjoilla olutta, Sarostip sanoi Reinierille.
- Saatana, koita itse olla uroxeille epäkohtelias! Reinier huudahti.
- Voin ollakin, Sarostip vastasi.
- Jos minä olisin ollut paikalla, uroxit olisivat lentäneet ulos kuin leppäkeihäs, Fodor puhkui.
- Ei siitä kauaa ole, kun lähtivät, Reinier sanoi ankalle. Voisitte vielä saada heidät kiinni.
Zist lähti joelle päin.
- Pimeä tulee kohta, eikä uroxeja löydä millään metsästä, Fodor vastasi ärtyneenä. Minä valitan tästä kaikesta päällikkö Renekotille.
- Ovatko he useinkin vaivoinanne? Reinier kysyi. Meinasivat viedä minut mukanaan tappamaan broita. Hrrr.
- Te olette minun vaivoinani, Fodor kivahti Reinierille. Ilmoitan Renekotille teistäkin. Ja päällikkö rankaisee teitä ankarasti, kun olette sotkeneet taloamme.
- Ai minustakin! Sarostip huudahti.
- Ainakin noista kahdesta, Fodor kaakatti ja osoitti joelle päin kulkevaa Zistiä ja Reinieriä.
- Älkäähän nyt, emme me voineet mitään, Reinier yritti sanoa.
- Älä selitä Reinier, vastaa teoistasi, Sarostip kivahti näyttäen hieman vihaiselta.
- Toki autan siivoamisessa yms., yms., Reinier vakuutti..
- Kyllä hitto vieköön olisitte voineet! Fodor pauhasi Reinierille nyrkkiään puiden.
- Sarostip, helppohan sinun on puhua, kun et ole koskaan joutunut vastaamaan mistään, Reinier sanoi. No niitä oli MONTA, ne olivat VOIMAKKAITA KUIN ELEFANTIT ja varsin riehakkaalla tuulella Hyvä kun vahingot jäivät näinkin vähäisiksi, sanon minä!
- Sinä et tiedä mistä kaikesta olen joutunut vastaamaan, Sarostip sanoi synkkänä Reinierille.
- En tiedä, mistä hiton elefanteista oikein puhut, mutta päällikkö rankaisee sinua, Fodor kaakatti Reinierille. Jos MINÄ olisin ollut paikalla, uroxit olisivat saaneet kyytiä, hän kivahti ja röyhisti rintaansa.
- Helppo sinun on puhua, Reinier tuhahti. Et saanut annettua edes Zistille kyytiä, kun hän loukkasi talon emäntää Ja katso nyt mitä siitä seurasi! Sinun saamattomuutesi riehaannuttamana hän kävi ärsyttämään uroxeja. Ja nyt olet vielä kantelemassa päällikölle. RAUKKAMAISTA.
- Minä olisin antanut sille liskolle kyytiä, jos hän ei olisi syönyt! Fodor huusi. Ja minä olen tämän talon mies ja näytän kaapin paikan!
- Hah, missä olit hetki sitten? Reinier kysyi. Taisit luikkia karkuun heti kun näit uroxien tulevan, jotta sait hyvän syyn syytellä vieraitasi. Jotka ovat tulleet tänne AUTTAMAAN TEITÄ.
- En jaksa kuunnella riitelyänne, Sarostip huokasi. Bryggi, tules vähän sivummalle. Minulla olisi vähän kysyttävää, hän sanoi Bryggille ja lähti sivummalle.
Bryggi kohauttaa olkapäitään ja siirtyy sivummalle.
- Minä olin töissä, toisin kuin eräät muka-sairaat! Fodor kaakatti vihaisena Reinierille.
- Älä kuule yritä, olin ihan tosissani sairas, Reinier vastasi. SITÄ PAITSI olin juuri lähdössä etsimisretkelle, kun törmäsin niihin uroxeihin! Että sen siitä saa kun yrittää tehdä toisille hyvää.
- Olisit viskannut ne ulos! Fodor kaakatti vihaisena. Ne ovat roskaväkeä ja rettelöitsijöitä.
- Joo, ja minua kymmenen kertaa isompia, voimakkaampia ja niitä oli MONTA, Reinier huomautti. Eikä mitään ongelmia olisi tullut, ellei tuo Zist olisi käynyt rettelöitsemään.
- Ei koko mitään merkkaa! Fodor kaakatti. Minä olisin viskannut koko konkkaronkan ulos.
- Hah, no sitten olet kyllä aikamoinen sankari, Reinier naurahti.
- Mitään erikoista ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Vai olikos se punainen paha se ihmis susi siellä metsässä? Sarostip kysyi kysyvän Bryggiltä.
- Eikä minun olisi tarvinnut niihin edes käsiäni liata, Fodor jatkoi. Olisin houkutellut ne pois.
- HOUKUTELLUT? Reinier huudahti. SITÄHÄN MINÄ YRITIN, PERKELE, KUN TUO ZIST KÄVI ÄRSYTTÄMÄÄN HEITÄ! Ei houkuttelua lasketa.
Sarostip alkoi puhua Bryggin kanssa hiljaa jotain.
- Minä olisin kyllä ne heittänyt muutenkin ulos, Fodor tuhahti. Enkä ainakaan missään nimessä olisi antanut niiden sotkea paikkoja!
- Mitäs olisit muka tehnyt, kun Zist niitä jatkuvasti ärsytti? Reinier kysyi. Väitti vastaan eikä suostunut juomaan olutta.
- Olisin komentanut ne tiukasti ulos, Fodor vastasi. Ja jos eivät olisi totelleet, olisin nakannut ne pois.
- Sinä olisit ehkä voinutkin, kun olet talon isäntä! Reinier sanoi. Mutta millä oikeudella minä heitä voin käydä heittämään? Olisivat vain nauraneet. Tai vielä pahempaa, rikkoneet koko talon. Sitäkö olisit halunnut, häh? Olisitko vähemmän vihainen, jos olisin yrittänyt heittää heidät ulos ja siinä sivussa olisi koko talo hajonnut?
- Minä olisin lyönyt niitä halolla päähän, jos eivät olisi totelleet, Fodor sanoi polleasti. Eivätkä ne isännälle uskalla tehdä mitään. Pitää osata käskeä niitä heittiöitä. Kyllä ne tottelevat oikean miehen sanaa.
- AIVAN, isännälle! Reinier huudahti. Minä en ole isäntä, ja minulle olisivat tehneet.
- Olisit tullut sanomaan minulle, Fodor kivahti. Olisin antanut niille kyytiä.
- Miten minä olisin muka sen tehnyt? Reinier kysyi. Minun piti vahtia etteivät he tee mitään ihan hullua, sitä paitsi tuskin he olisivat antaneetkaan minun lähteä. Aikoivat ottaa minut mukaansa! VÄKISIN! Vaikka minulla on vaimo ja toivon mukaan kohtapuoliin tila. Ja oma YRITYS, kuule NIIN!
- Yrität vain selitellä pahantekoasi, Fodor tuhahti. Eikä tuollaiselle pelkurille kukaan omaa tilaa antaisi.
- Miksi minä tekisin pahojani täällä? Reinier kysyi. Luuletko että minä liikkuisin tämän porukan mukana, jos olisin pahantekijä?
- Taidat olla itsekin samanlainen kuin uroxit, Fodor arveli. Paitsi ettet rohkeudeltasi edes heidän vertaisensa.
- Väitätkö että Alinea olisi nainut uroxin? Reinier huudahti.
- Minä väitän, ettei sinusta olisi edes uroxiksi, Fodor sanoi.
- Hah, älä sinä puhu rohkeudesta mitään, kun et uskaltanut tulla edes katsomaan mitä talossanne tapahtuu, Reinier tuhahti. Varmasti kuulit sen möykän mitä uroxit pitivät.
- Ei tuonne pellolle hitto vieköön mitään kuulunut! Fodor ärähti. Et kai kuvittele, että olisimme antaneet kaiken vain olla, jos olisimme tienneet?
- Miksi minä sinua uskoisin? Reinier kysyi. Et saanut eilen Zistiä syömään edes. Sekin oli Bryggin ansiota.
- Miten niin? Fodor kysyi otsaansa rypistäen.
- Bryggi ja Zist ovat tehneet jonkinlaisen sopimuksen, Reinier sanoi. Zist tekee, mitä Bryggi käskee ja siitä hyvästä Bryggi opettaa noituutta Zistille.
- Miten se sen liskon syömiseen liittyy? Fodor kysyi.
- Lisko ei syönyt sinun takia, vaan koska Bryggi käski, Reinier vastasi. Joten se ei ollut sinun ansiotasi. Eli minulla ei ole mitään näyttöä siitä, että olisit muutakin kuin vain suuria sanoja.
- Sinä valehtelet! Fodor ärjäisi.
- En valehtele, Reinier vakuutti. Kysy vaikka Zistiltä tai Bryggiltä siitä sopimuksesta. Tai keneltä tahansa muulta joukkomme jäseneltä.
- Minä kysyn, mutta sinä olet yhtä syyllinen sotkemiseen kuin lisko ja uroxitkin, Fodor sanoi.
- Enpä muuten ole, Reinier kiisti. Ja siitä huolimatta olen kyllä valmis korvaamaan HEIDÄN aiheuttamansa sotkun. Ainoa mistä minua voi syyttää, on se, etten hallinnut uroxeja kun Zist heitä ärsytti. Ja siitä minä en ole koskaan kuullut ketään missään syytettävän. Kokeilepa kuule itse elää tuon liskon kanssa.
- Miten aiot korvata vahingot? Fodor kysyi ärhäkästi. Meidän hyvän oluen ja kaiken?
Alinea tuli takaisin tietä pitkin kävellen väsyneesti. Sarostip puheli vieläkin hiljaa Bryggin kanssa sivummalla Alinea käveli Bryggin ja Sarostipin luokse.
- No kuule, minä satun olemaan MAAILMAN PARAS oluenpanija, Reinier kehaisi. Tittelin jakaa kanssani vaimoni, Alinea. Ja kunhan vain saamme oman puljun tänne pystyyn, niin saatte kyllä oluenne takaisin korkojen kera.
- Muistakin se sitten, Fodor sanoi hiukan leppyneenä. Mutta Sarune on sinulle varmasti vielä raivoissaan. Sinun kannattaisi ehkä nukkua tämä yö vaikka vajassa.
Sarostip ihmetteli jotakin, mitä Bryggi oli sanonut hiljaa. Alinea kysyi puoliääneen Sarostipilta:
- Onko tässä mitään tapahtunut?
- Onkohan siellä jo siivottu, vai voisinkohan vielä jotenkin auttaa häntä? Reinier pohti. Ai niin, kättä päälle tuon olutasian suhteen!
Reinier ojensi kättä ankalle ja Fodor läppäisi sitä leppyneenä. Alinea oli lievä hymy kasvoillaan koko ajan.
- Mutta älä yritä edes auttaa Sarunea, Fodor varoitti Reinieriä. Hän tappaa sinut, jos menet sisälle.
- Ei ole mitään erikoista tapahtunut, Sarostip vastasi Alinealle vieläkin ihmetellen. Reinier ja Fodor ovat vain kiistelleet.
- Miksi sinulla on noin outo ilme, Sarostip? Reinier kysyi. Mitä te siellä Bryggin kanssa oikein supisitte?
- Ei miksikään, Sarostip totesi hiljaa ajatuksissaan.
Bryggi näytti varsin salaperäiseltä ja katseli taivaalle, jossa näkyivät jo ensimmäiset tähdet.
- Ääh, Reinier puuskahti. Alinea, nukuthan kanssani vajassa?
- Parempi vain kun nukut yksin vajassa, Alinea vastasi.
Savua oli alkanut jo kohota talon katolta.
- Nyyh, minun on niin ikävä sinua, Reinier yritti.
Fodor tuhahti.
- Tuo nyt kuulostaa jo ihan teennäiseltä, hän sanoi Reinierille.
- Tulee vielä enemmänkin ikävä, jos et ryhdistäydy, Alinea sanoi viileästi miehelleen..
- Hah, lyönpä vetoa ettet itse uskalla nukkua vajassa seuraavaa yötä, Reinier sanoi Fodorille. Mitä sinä Alinea tuolla tarkoitat? hän kysyi vaimoltaan. Miten niin ryhdistäydy?
- Sinulla on hyvää aikaa miettiä sitä tänään vajassa, Alinea vastasi napakasti.
- Miksi sinä olet minulle vihainen? Reinier ihmetteli. Niin kauniisti kuin minä sinusta Fodorillekin puhuin, ja sinä vain mullittelet. Snif.
Alinea sulki silmänsä ja veti syvään henkeä.
- Meidän vajassamme kyllä kummittelee, Fodor virkkoi Reinierille. Toivottavasti se ei sinua pelota.
- Ei pelota, mutta ymmärrän kyllä mikset itse uskalla siellä nukkua, Reinier vastasi. Alinea, kerro nyt mikä sinun on! hän kehotti vaimoaan.
- Minä käyn vajassa päivittäin, Fodor vastasi. Joskus yölläkin ja silloin olet kuullut siellä kummitusten ulvovan.
Alinea ei vastannut Reinierille mitään ja piti vieläkin silmiään kiinni.
- Vai kummitusten ulvovan, Reinier mutisi. Ja kehtaat heittää minut niiden sekaan. Alinea, kerro nyt.
- Jos sinua sitten pelottaa... Fodor sanoi vihjailevasti.
- Minua ei pelota, mutta otan tämän osoituksena siitä että sinua pelottaa, Reinier vastasi. Et ole uskaltanut koskaan yöpyä siellä, hän tirskahti.
- Älkää jaksako! Sarostip huudahti sivummalta Reinierille ja Fodorille.
Alinea mutisi hiljaa itsekseen.
- Minun ei tarvitse yöpyä vajassa, Fodor tuhahti. Minä en töppäile uroxien kanssa, hän lisäsi.
- Ja siitäkös sinä oletkin tyytyväinen, koska et uskaltaisi nukkua. Et töppäile niin, kun luikit aina karkuun nähdessäsi niitä, Reinier sanoi.
- Minä en ole se, joka on uroxeja pelännyt, Fodor sanoi ärtyneesti.
- Alineaaaaaaaaaarrrgh, kerro nyt heti, en jaksa tuollaista mykkäkoulua! Reinier voihki. Eipä sinua vaan missään näkynyt tänäänkään, kun tulivat mellastamaan taloonne!
Alinea avasi silmänsä ja asteli taloon sisälle.
- Oi voi, Reinier valitti.
- Naisesi ei näytä pitävän sinusta, Fodor sanoi vahingoniloisesti.
- Hän ei pidä siitä että ME riitelemme, Reinier väitti. Mutta hän ei ole niin huonotapainen että valittaisi isännällemme.
- Hän ei taida pitää SINUSTA, Fodor sanoi ankkamaisesti virnuillen.
- Aaaaaaaahahahahhahaha niinpä niin, niinpä niin, Reinier nauroi. Yrität vain kääntää keskustelun pois sinun pelkuruudestasi.
- Veikkaanpa, että naisesi ei pidä sinusta, koska pitää sinua pelkurina, Fodor epäili.
- Hah, minähän tässä kummitusten kanssa olen yöpymässä, Reinier naurahti. Ja juuri kuule meinasin kuolla tuon pirun alynxin hampaissa.
- Kuolla muka, Fodor tuhahti.
- Joo, meinasi kädet lähteä, Reinier vakuutteli. Jos nukut yön vajassa kanssani, uskon ettet ole pelkuri tai PEHMEÄ.
- PEHMEÄ! Fodor huudahti. Sinähän se arkajalka olet, en minä!
- En kuule ole, Reinier kiisti. Se on ihan sama yövymmekö me siellä kahdestaan vai yksin. Jos siellä on haamuja niin ne ovat ihan yhtä karmeita vaikka olisi koko KYLÄ koolla. Haamujen kanssa sitä jokainen ottelee ihan itsekseen. Eikä siinä seura auta. mutta... No, kyllä minä ymmärrän ettet uskalla.
- Ne ovat hyviä haamuja, eivätkä tee pahaa hyville ihmisille, Fodor sanoi. Siksi minua ei pelota, mutta sinä saatat olla vaarassa.
- Mene vain omaan lämpimään punkkaasi, Reinier tuhahti. Mukavan PEHMEÄKIN se varmasti on.
- Etsin sen Zistin käsiini, Sarostip sanoi. Hänet on saatava takaisin liskoksi, Sarostip lisäsi ja lähti joelle päin.
- Ellei sinulla ole mitään pelättävää vajassa, niin sehän vasta pehmeytesi todistaakin, Reinier jatkoi. Voisit aivan yhtä hyvin nukkua siellä, mutta kun olet niin pehmeä, et uskalla. oikea untuvikko.
Fodor tärisi jo raivosta ja huusi:
- Yritätkö solvata minua!
- En, Reinier vastasi. Tekosi hoitavat sen paremmin kuin minä.
- Pelkäät vain nukkua vajassa ja yrität saada minut turvaksesi, Fodor ärähti.
- Kuten jo sanoin, haamuja vastaan ei seura auta, Reinier sanoi.
- Mutta pelkoa vastaan auttaa, Fodor huomautti ja hänen vihansa muuttui ilkunnaksi.
- Mitä muuta pelättävää vajassanne olisi haamujen lisäksi? Reinier kysyi. Pelko ei ole ketään tappanut, haamut kyllä.
- Haamut voivat olla ilkeitä sille päälle sattuessaan, Fodor virnisti. Eräänkin kerran joku kulkumies eksyi meidän vajaamme ja aamulla hän oli menettänyt järkensä.
- No johan sanoin, haamujen kanssa kukin peuhaa ihan yksin, Reinier sanoi. hän ei olisi yhtään vähempää menettänyt järkeään, vaikka hänellä seuraakin olisi ollut.
Sarostip saapui takaisin tilalle hieman väsyneenä.
- Ja näin olemme todistaneet sinun olevan pehmeä untuvikko, Reinier jatkoi. mutta ei se mitään, kyllä pehmeitä untuvikkojakin tarvitaan.
- Lopettakaa jo! Sarostip huusi Fodorille ja Reinierille.
Fodor näytti taas kiristelevän hampaitaan vihaisena. Sarostip meni sisälle taloon.
- Näytähän minulle yöpuuni, jos uskallat edes sitä tehdä, Reinier kehotti.
Fodor naurahti ja lähti astelemaan kohti hiukan kauempana olevaa vajaa. Reinier tuli perässä.
Sisällä olivat muut syömässä, kun Sarostip astui sisään. Siellä olivat Alinea, Sarune, Tek, Tähtisynty ja muut tilan asukkaat. Porukka söi sisällä hiljaisuuden vallitessa. Sarune näytti kuin myrskyn merkiltä. Sarostip haki ruokaa, jota oli tulisijalle, keittoa, kuten aikaisemminkin.
Sarostip otti ruokaa ja meni pöydän ääreen istumaan. Sarune ja toiset nousivat ylös ja Sarune alkoi keräillä astioita kasaan. Sarostip alkoi syömään. Tek tuli Alinean luokse ja kysyi hiljaa:
- Miten Zistille kävi?
- Yritin etsiä Zistiä mutta ei näkynyt, Sarostip sanoi.
- Hän on varmaan ulkona muiden luona, Alinea arveli. Mene häneltä kysymään.
- Ei ollut pihalla, Sarostip totesi. Hän on mennyt jonnekin vähän kauemmas.
- Aah. No ei sitten, Alinea sanoi.
Fodor asteli samassa sisälle tyytyväisesti hykerrellen. Bryggi oli tullut Sarostipin kanssa sisälle ja hänkin söi ahneesti.
- Te kyllä jaksoitte riidellä, Sarostip totesi Fodorille syödessään.
- Näin hänet tuolla hieman kauempana tilasta jokin aika sitten, Alinea muisteli. Mutta parempi, kun et enää mene ulos niin kauas, kun on jo aika pimeää.
- En aikonutkaan mennä kauemmas, Sarostip sanoi syöden.
- Ruoan jälkeen kaikki menevät nukkumaan, Sarune ilmoitti vastaansanomattomasti.
Sarostip ja Bryggi saivat pian syötyä. Sarune nappasi astiat, eikä antanut Bryggin santsata keittoa. Sarostip nousi pöydästä.
- Minä jään tänne tuvan puolelle nukkumaan, Fodor ilmoitti. Täytyyhän jonkun vahtia, ettei tänne tunge taas hulluja uroxeja, hän selitti.
Alinea auttoi Sarunea. Fodor meni tuvan penkille ja kävi siihen pitkäkseen. Alinea, Sarune ja perheen tytär saivat pian hommat hoidettua.
Alinea kävi valmistautumaan yöpuulle. Fodor alkoi tuhista penkillä maatessaan. Tek meni Tähtisynnyn kanssa sinne perempään huoneeseen. Bryggi meni pitkäkseen lähelle tulisijaa ja haukotteli.
- Liskolla huonot tähdet, Bryggi mutisi.
Sarostip kävi myöskin lähelle tulisijaa ja kävi istuman siihen. Bryggi sulki silmänsä ja nukahti ilmeisesti pian, kuin omatunto puhtaana. Sarostip kääri huovan ympärilleen, sulki silmänsä ja nukahti siihen istualleen. Alinea kääriytyi huopaansa ja nukahti ankaran päivän uuvuttamana. Tuvassa oli hyvin lämmintä, koska hiipuva tulisija lämmitti sitä.
Aamulla seurue heräsi Sarunen askareisiin. Hän oli laittamassa taas aamiaista auringonnousun aikaan. Alinea nousi ylös ja pukeutui. Sen jälkeen hän kävi auttamaan Sarunea. Muu talon väkikin saapui tuvan puolelle. Fodor nousi ylös haukotellen. Sarostip nousi ylös ja pisti paitansa ja viittansa päälleen. Hän myös venytteli hieman. Bryggi pötkötteli laiskasti tulisijan lähellä ja seuraili toisten puuhia.
Pian naiset saivat ruoan valmiiksi. Sitten talonväki kävi pöytään. Fodor näytti jotenkin tyytyväiseltä ja haroo leukaansa. Alinea otti aamupalaa, kun talonväki oli jo ottanut. Hän katsoi hetken Fodoria ja sitten kysyi:
- Mitä se nyt sinulle lupasi?
- Ai kuka? Fodor kysyi pirteänä.
- Mieheni, Alinea vastasi. Pelkään, että hän on taas mennyt tekemään typeryyksiään.
Sarostip lähti hakemaan ruokaa.
- Hän lupasi korvata kaikki vahingot oluesta, jota aiotte tehdä, kun saatte oman tilan ja pistätte panimon pystyyn, Fodor vastasi Alinealle.
- Ahaa, Alinea mutisi.
Sitten hän lisäsi tympeänä:
- Selvähän se sitten on...
- Odotan, että hän myös pitää lupauksensa, Fodor sanoi. Ihan kelpo mies, vaikka vähän omahyväinen.
- Vähän? Alinea sanoi ja nolostui hieman omia sanojaan.
- No, totta puhuen paljonkin, Fodor myönsi. Kuvittelee olevansa muka jokin urho. Eikä uskalla sitten heittää uroxeja ulos talosta. Mikä se semmoinen mies oikein on? Fodor tuhahti.
Alinea söi hiljaa ruokaansa, kuten Sarostipkin.
- Myönnä pois, hän on pelkuri, Fodor sanoi Alinealle haastavasti popsien keittoa.
- Apulainen, surkea, Bryggi mutisi itsekseen.
Alinea mietti ensin hetken sanojaan ja vastasi sitten Fodorille:
- On.
- Minähän sanoin! Fodor huudahti ilahtuen ja tönäisi kyynärpäällään Sarostipia.
- Mitä? Sarostip havahtui.
- Sano sinäkin, että tuon Alinean mies on pelkuri, Fodor kehotti Sarostipia.
- No ehkä hän on, Sarostip suostui myöntämään.
Alinea lopetti syömisen ja nousi pöydästä. Sitten hän keräsi tavaransa kasaan ja astui talosta ulos.
- Ehkä, miksi ehkä? Fodor kysyi Sarostipilta kulmiaan kurtistaen.
- En usko että hän olisi uroxeille pärjännyt tappelussa, Sarostip arveli. Hänellä ei taida olla minkäänlaista asekoulutusta.
- Hän ei uskaltanut edes tulla minulle ilmoittamaan, Fodor tuhahti.
- No, eipä tullut ei, Sarostip sanoi ja nousi pöydästä. Mutta Zist on löydettävä, hän jatkoi ja poistui talosta.
Alinea oli ulkona erään vajan luona. Tek seurasi Sarostipin perässä ja Bryggikin asteli laiskasti ulos. Alinea sulki oven ja lähti toisen vajan luokse.
- Hei Alinea! Sarostip huudahti Alinealle. Missä näit Zistin eilen?
Alinea jatkoi matkaansa vastaamatta mitään.
Sarostip katseli ympärilleen ja lähti kävelemään erään pensaan luokse.
- Zist? Sarostip sanoi.
Hän juoksi pensaan luokse.
Päästyään toisen vajan luokse Alinea avasi oven ja katsoi sisälle.
- Zist? Sarostip kuului sanovan.
Alinea sulki vajan oven ja katseli ympärilleen. Sarostip katseli pensaikkoon. Alinea lähti Sarostipin luokse.
- Jaah, Sarostip mutisi.
Alinea ehti juuri näkemään, että pensaikossa oli alynx-Zist, jonka karvainen turkki näytti muuttuvan suomuiseksi. Hänen silmänsä olivat oudon paisuneet.
- Se alynxinä olo ei tainnut kestää kovin kauaa, Sarostip totesi.
Viimein Zistin kasvotkin alkoivat vääntyä liskomaiseen muotoonsa.
- Näin hänestä on vähemmän harmia, mutta hän on kyllä aika turhauttava, Alinea totesi.
Zist katseli hiukan nyrpeästi itseään.
- Lähdetään sitten, Alinea kehotti. Meidän on nyt tänään parasta vain jatkaa jokea eteenpäin. Saamme sitten ainakin selville mistä ne mustat läikät tulevat.
Bryggi seisoskeli laiskana vähän kauempana.
- Zist! Tek huudahti saapuessaan paikalle.
- No, ssse oli valtavan mukavaa niin kauan kuin sssitä kesssti, Zist mutisi.
Alinea lähti kävelemään tielle ja Sarostip seurasi häntä. Zist tallusteli muiden perään.
- Minne me mennään? Tek kysyi Alinealta ja kiiruhti tämän perään.
Talon väki näytti suuntaavan nyt pellolle.
- Jatketaan jokea pitkin eteenpäin niin saatamme löytää ainakin syyn niihin mustiin läiskiin, Alinea vastasi Tekille.
- Sinä et ole siis löytänyt mitään? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Entä Tähtisynnyn isä? Tek kysyi.
- Milloin? Zist kysyi.
- Etsimme myös niitä kadonneita, Sarostip sanoi.
- Viime yönä minä löysssin valtavan mukavan naisssen tuolta metsssässtä, Zist kertoi. Ja eilen minä näin jotain jälkiä.
- No voi olla, että Tähtisynnyn isä on siellä niitä merkkejä lähettämässä, kuten Sarostip taisi eilen ehdottaa, Alinea sanoi Tekille.
- Mukavan naisen? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Niin, Zist vakuutti. Valtavan mukavan. Ne eilissset jäljet taisssivat olla niiden kadonneiden.
Alinea lähti matkaamaan tietä pohjoiseen muiden kanssa.
- Minkä näköinen hän oli? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Sssillä naisssella oli vääntynyt jalka ja nahkavaatteet ja mussstat hiukssset, Zist kertoi.
Sarostip miettii ja mutisi:
- Hän....
- Mukava? Alinea kysyi.
- Ja se murisi ja ei osssannut puhua, Zist jatkoi.
- Miten hän oli päässyt liikkeelle? Sarostip kummasteli.
- Valtavan mukava, ihana, Zist sanoi.
- Ne kadonneet ovat kyllä etelässsä, mutta mennään vain pohjoissseen, Zist sanoi. Ssse nainenkin meni. Hän oli ihana ja kyllä meidän pitää ssselvittää niiden musstien läikkien arvoitusss, Zist höpötteli.
Ilma vaikutti olevan aika lämmin ja aurinko paistoi.
- Zist, se nainen oli ihmissusi, Sarostip sanoi. Ja mistä tiedät että kadonneet ovat etelässä?
- Minä näin jälkiä, Zist vastasi.
- Siis. Oletko varma että näit niiden kadonneiden jälkiä etelässä? Alinea kysyi. Haluan nimittäin täältä pois heti kun voin ja se tarkoittaa niiden kahden löytämistä.
- En minä tiedä oliko hän ihmisssusssi, hän oli ihana, Zist hehkutti.
- Miten niin ihana? Sarostip kysyi.
Alinea pysähtyi.
- No...minä en oikein tiedä, Zist mutisi.
- Mikä hänestä teki ihanan? Sarostip ihmetteli. Silloin kun minä näin sen, hän vain murisi.
- Hän sssilitti minua ja...ja... Zist koetti selittää.
- Mitä ja? Sarostip kysyi.
- Eli siis niitä jälkiä oli etelässä? Alinea tiedusteli. Oletko nyt varma että ne ovat niiden kadonneiden jälkiä?
- No, kyllä minä olen melko varma, Zist vastasi.
- Mikä sinut nyt niin varmaksi tekee? Alinea kysyi.
- Ja hän nuoli minua, Zist muisteli. Ja sitten minusssta tuntua aivan hirveän ihanalta.
- Ai kun hän nuoli sinua? Sarostip kysyi.
Alinea tunsi olonsa hieman tuskalliseksi.
- Ja sssitten...tuota...minä en oikein tiedä mitä me sssitten teimme, Zist sanoi.
Sarostip katsoi Zistiä hieman epäillen.
- Niitä jälkiä oli kahdet, ne oli ihmisssten jälkiä ja se vanhempi alynxi vei minut sssinne, Zist sanoi.
- No mennään sitten sinne mieluummin, Alinea ehdotti.
Sarostip kääntyy ja muukin porukka suuntasi etelään.
- Ja pohjoisssessa me sen naisssen mukaan kuollaan, Zist sanoi seuraten toisia.
Alinea tiuskaisi:
- Hyvä, ettet sanonut ennemmin.
Alinea lähti kävelemään muiden edelle ja Tek seurasi häntä. Tekillä oli keihäänsä mukanaan.
- Mitä te sitten oikein teitte? Sarostip kysyi Zistiltä.
- No kun...minä en oikein ymmärrä sssitä, Zist sanoi.
- Miten niin et ymmärrä? Sarostip kysyi.
Bryggi tuli porukan viimeisenä laiskasti astellen.
- No kun minä en tiedä mitä ssse oli, Zist selitti.
- No kuvaile miten se tapahtui, Sarostip kehotti.
- Ssse oli niin ihanaa, josss minä löydän sssen naisssen vielä, hän voi ehkä näyttää sssinulle, Zist sanoi.
- Ihanaa? Sarostip kummasteli.
- Niin, Zist vastasi. Ne jäljet on sssen sivujoen toisella puolella ja jonkin mäen päällä.
Etujoukko kulki puisen sillan yli, joka puolestaan ylitti Sammakkojoen sivuhaaran.
- Zist..... ette kai te... Sarostip sanoi.
Alinea pysähtyi sillan luokse odottamaan muita. Sarostip alkoi nopeuttaa tahtiaan. Zist kiristi myöskin tahtiaan.
- Joko olette saaneet selvitettyä mitä ihmeellisyyksiä Zistille tapahtui? Alinea kysyi.
- Joo, tuota... Sarostip mutisi. He taisivat paritella tai jotain.
- Oho. Oletpas viisas, Alinea sanoi ivallisesti.
- Ai mitä? Tek kysyi kiinnostuneena.
- Nyt meidän pitää mennä metsssään, Zist sanoi.
- Jos sinulla tosiaan meni siihen noin kauan tajuta se, niin olet todella naisen tarpeessa, Alinea tuhahti Sarostipille.
Zist lähti tallustelemaan länteen päin.
- No mitä, mitäköhän siitäkin syntyy jos alynxi ja ihmissusi parittelevat, Sarostip pohti.
Alinea lähti Zistin perään ja toisetkin seurasivat.
- Ei minulla mennyt kauan tajuta se mutta halusin vain varmistella asiaa Zistiltä, Sarostip sanoi.
- Sysynx, Bryggi huikkasi joukon peräpäästä. Paha olento, hän jatkoi päätään puistellen. Minä tietää.
Seurueen käveltyä jonkin aikaa metsä alkoi lopulta harveta ja he näkivät sitten edessään korkeita kallionjyrkänteitä.
- Etelään, Zist sanoi varmasti ja lähti sinnepäin.
Sarostip seurasi Zistiä, kuten toisetkin. Jossakin jyrkänteiden yläpuolella oli ilmeisesti jokin ylätasanko sikäli kuin seurue pystyi havainnoimaan sinne.
- Toivottavasti me löydetään Tähtisynnyn isä, Tek sanoi.
- Toivottavasti, Sarostip myönsi.
- Mitä te puhuitte parittelemisesta? Tek kysyi.
- Ei mitään, unohda, Sarostip vastasi.
Tek näytti hiukan hämmentyneeltä.
Seurue kulki melko pitkään kallionjyrkänteiden reunojen luona ja ylätasanko jäi taaksenne. Linnut sirkuttivat ja oli lämmintä.
- Kuuntele vain häntä, Alinea tuhahti. Sitten sinusta tulee yhtä tietäväinen kuin hän.
- Ai kuin Sarostip? Tek kysyi.
Alinea nyökkäsi.
- Joo, minusta tulee isona soturi niin kuin Sarostip on, Tek sanoi.
- En minä mikään varsinainen soturi ole, Sarostip vähätteli. Kuuluin klaanini fyrdiin.
- Minusta tulee ihan ammattisoturi, Tek ilmoitti.
- Minä en oikein tiedä, Zist mutisi ja katseli ympärilleen.
Sarostip meni kallion lähellä olevan pensaan luokse.
- Tulee, tulee, Tek vakuutti Zistille.
Muutkin huomasivat nyt, että pensaassa oli hiukan karvoja. Alinea lähti pensaan luokse. Sarostip otti karvoja pensaasta.
- Onko nämä sinun karvojasi Zist? Sarostip kysyi.
- Ei, ne voisssi olla ehkä jonkun alynxin, Zist ehdotti.
- Ne ovatkin alynxin karvoja, Sarostip totesi. Olisiko ehkä niiden Kalfien alynxin.
- Ne on kai sssen vanhan alynxin, Zist arveli. Ssse oli minun kansssa täällä.
- Niillähän oli alynxi mukana kun he katosivat, Sarostip muisti.
- Näytti sssen paikan, Zist sanoi.
- Jaa, Sarostip mutisi.
- Missäs niitä jälkiä siis sitten on? Alinea kysyi.
Sarostip tiputti karvat maahan ja lähti jatkamaan matkaa.
- Ne on josssain tuolla ylhäällä, Zist vastasi Alinealle. Minä kiipesssin sssilloin ylösss.
Alinea lähti jatkamaan matkaansa Sarostipin perässä ja Tek seurasi Alineaa, kuten Zistkin. Bryggi asteli viimeisenä.
Matka tuntui olevan aika pitkä, mutta eipä siinä ollut mitään seurueen kävellessä kauniilla ilmalla. Bryggi mutisee jotakin itsekseen.
- Katsokaa, Zist sanoi ja osoitti maassa olevia katkeilleita oksia ja jälkiä.
Siinä tosiaan näytti olevan hiukan pehmeämpi kohta, jonka ruohikossa erottui jälkiä. Sarostip lähti seuraamaan jälkiä, mutta kadotti jäljet kallioisessa maastossa. Tek yritti myös katsella jälkiä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Alinea käveli muiden perässä ja tuntui olevan hieman omissa maailmoissaan. Aika tuhrautui aika paljon turhaan etsittäessä jälkiä. Näytti siltä, ettei seurue oikein tiennyt, mihin kulkijat olivat suunnanneet.
- Minne nyt? Alinea kysyi.

Riskimaa, osa 18.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja