Riskimaa, osa 16

Sarostip lähti seuraamaan jälkiä ja Alinea käveli hänen perässään. Tek ja Bryggi tulivat luonnollisesti mukanaan. Jäljet olivat jokseenkin epäselviä, mutta silti näkyvissä pehmeästä maasta.
- Ovatko nuo Tähtisynnyn isän jälkiä? Tek kysyi uteliaana kulkiessanne joen suunnasta pois.
- Saattavat olla, Sarostip vastasi.
- Ihminen, Bryggi sanoi varmana.
Ilma oli kaunis ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Tulen vuodenajan lähestymisen huomasi selvästi ja luontokin viheriöi. Jäljet johtivat puiden lomitse ja sammalikkojen ylitse. Linnut lauloivat puissa ja hyönteiset pörräsivät; tosin mikään ampiainen ei näyttänyt nyt vaivaavan Sarostipia.
Alinea tuskasteli hieman mekkonsa kanssa, joka jäi vähän väliä jonnekin kiinni. Hän kääri mekkonsa helmoja hieman ylöspäin, etteivät ne olisi olleet niin lähellä maata. Sarostip jatkoi jälkien seuraamista vilkaisten välillä eteensä ja sitten taas jälkiin.
Seurue nousi ylös sammaleista rinnettä, jossa näkyi jonkin verran irtoilleita sammaltuppoja. Rinne päättyi ja sen toisella puolella näkyi korkeahko jyrkänne, jonka reunalla näkyi katkeilleita pensaita. Pensaiden luona näkyi myös irtoilleita sammaltukkoja.
Alinea katseli ympärilleen. Kukkulan ja sen jyrkänteiden alapuolella näytti olevan tiheää pensaikkoa ja puita. Aivan siinä korkean pudotuksen kohdalla katkeilleissa pensaissa näkyi jotakin karvaa, ilmeisesti vaatteista lähtenyttä. Sarostip käveli lähemmäksi pensasta ja alkoi tutkia sitä. Kukkulanjyrkänteen alla näkyi myös pensaissa katkeilleita oksia.
- En tiedä mitä karvaa se on, Sarostip totesi.
Bryggikin pudisteli päätään ja sanoi:
- Noita ei tiedä.
Alinea osoitti sormellaan kauemmas kukkulan laelta:
- Tuoltakin on tainnut irtoilla noita sammaleita.
Tosiaan kauempanakin näkyi jokunen irtonainen sammal. Mutta siinä jyrkänteen reunalla oli pensaita katkeillut ja katkeilleita oksia näkyi jyrkänteen alla olevissa pensaissakin. Tosin kasvillisuus oli seurueen alapuolella kovin tiheää.
- Mitä tehdään? Tek kysyi keihästään heilauttaen.
Sarostip kääntyi takaisin ja lähti kiertämään jyrkänteen reunalla olevien pensaiden luokse. Alinea seurasi häntä ja Tek riensi Alinean perään. Bryggi seurasi laiskasti viimeisenä. Seurue pääsi kiertämään kauempaa jyrkänteet ja kohtasi sitten aika tiheää pensaikkoa puiden keskellä. Sarostip alkoi tutkia pensaita.
- En minä voi kyllä tuossa pensaikossa kulkea tämä mekko ylläni, Alinea sanoi heti.
- No odota siinä, Sarostip ehdotti.
Alinea nyökkäsi.
- Minä jään suojelemaan sinua, Alinea, Tek lupasi.
Alinea sanoi Tekille:
- Sepä mukavaa.
- Minä jää myös, Bryggi sanoi.
Sarostip työnsi käsillään pensastoa sivuun tutkiessaan sitä. Pensaikko oli tiheää ja Sarostipilla oli tosiaan täysi työ päästä etenemään. Pensaiden oksat tuppasivat raapimaan käsiä ja meinasivat mokomat osua kasvoihinkin, kuten harvempina kasvavien puiden oksatkin.
Sarostip katsoi ylös jyrkänteille ja yritti mennä alhaalla suunnilleen samaan kohtaan, jossa jyrkänteen reuna oli ylhäällä. Sarostip pystyi pitämään kohtuullisesti suuntaa vilkuilemalla jyrkänteisiin päin, jotka erottuivat puiden lomasta. Hän alkoi tutkia alhaalla olevien pensastoja.
Sarostip lähestyi selvästikin juuri sitä paikkaa, jossa pensaita oli katkeillut, kun hän kuuli jostakin sivumpaa tiheän pensaikon takaa uhkaavaa murinaa. Sarostip otti nopeasti miekkansa huotrasta ja kilpensä selästään ja kääntyi murinan tulosuuntaan päin. Murina jatkui yhä matalan uhkaavana, muttei tuntunut lähestyvän. Ilmeisesti murinan pitäjä pysyi paikallaan.
Sarostip yritti nähdä murisijan katsomalla murinan suuntaan. Tiheän pensaikon läpi hän ei kuitenkaan nähnyt mitään, mutta uhkaavalta tilanne silti tuntui. Sarostip perääntyi hieman.
- Bryggi, Alinea, Sarostip huuteli sinne päin, minne Bryggi, Alinea ja Tek olivat jääneet.
Samassa Sarostip kuuli tuskaisen ulvahduksen sieltä pensaikon takaa ja murina loppui. Sarostip yritti katsella ulvahduksen suuntaan ja lähti kävelemään sinnepäin hitaasti. Siellä oli vieläkin tiheä pensaikko edessä, joten mitään ei näkynyt, mutta Sarostip työnsi pensaita syrjään aseet valmiina.
- Sarostip, onko kaikki kunnossa? kuului Alinean ääni heikkona jostakin sieltä suunnasta, josta Sarostip oli tullut.
- Taitaa olla. Odottakaa, Sarostip huusi takaisin sysien pensaita syrjään.
Samassa pensaikon takaa paljastui yllättävä näky Sarostipin silmien eteen. Siellä makasi maassa suuren puun juurella ilmeisen kuollut susi, jolla oli useita nuolia nahassaan. Suden vieressä makasi nainen, jolla oli musta ja takkuinen tukka ja karkeasta nahasta valmistetut alkeelliset vaatteet. Naisen toinen jalka näytti pahasti vääntyneeltä ja toisessa jalassa törrötti katkaistu nuoli. Naisella itsellään ei näkynyt jousta. Ainoastaan jonkin veitsen Sarostip huomasi naisen kädessä.
Sarostip katseli ympärilleen hieman hämillään ja kysyi naiselta:
- Mitä hittoa on tapahtunut?
Nainen katsoi Sarostipia vihreillä silmillään ja päästi suustaan eläimellisen murinan, jonka Sarostip aikaisemmin kuuli. Nainen yritti vetäytyä kauemmas, mutta vahingoittuneet jalat olivat kipeät ja nainen parahti kivusta.
- En tee sinulle mitään, Sarostip rauhoitteli.
Nainen katsoi Sarostipia epäluuloisena ja hänen kurkustaan purkautui varoittava murina.
- Osaatko puhua? Sarostip kysyi. Hetkinen, hän sanoi sitten itsekseen hiljaa.
Nainen vain murahti ja huitaisi päänliikkeellä hiukset syrjään kasvoiltaan. Kasvot olivat likaiset ja selvästi paljon ulkona olleet.
- Osaatko sinä puhua mitään? Sarostip kysyi uudestaan.
Nainen murahti ja yritti taas vetäytyä poispäin ottaen käsillään tukea pensaasta. Jalka kuitenkin osui pensasta vasten ja nainen päästi heikon ulvahduksen. Sarostip näki nuolenosumasta jalassa valuvan verta. Hän pisti aseensa pois ja käveli hiljakseen eteenpäin.
Nainen murisi mutta aikaisempaa heikommin. Sarostip lähestyi naista, mutta hiljaa ja katsoi, miten hän reagoi. Nainen murisi varoittavasti ja yritti kiskoa itseään kauemmas, mutta tuloksetta. Päästyään noin puolentoista metrin päähän naisesta Sarostip yritti eleillä jotenkin kysyä, mistä nuoli oli tullut. Nainen katsoi häntä vieläkin epäluuloisena ja murisi matalasti.
Sarostip osoitti ensin nuolta, sitten oli venyttävinään jousta ja sitten osoitteli ympärilleen kysyvä ilme kasvoillaan. Nainen murisi ja huitaisi kädellään jyrkänteisiin päin tapittaen Sarostipia epäluuloisesti silmillään. Sarostip osoitti sormillaan itseensä päin ja pudisti päätään. Naisen murina lakkasi, mutta hän katseli Sarostipia silti epäluuloisesti. Tämä huomasi nyt naisen voimakkaissa käsivarsissa tatuointeja. Niissä oli kuvattuina susia alkeellisin kuvioin ja jonkinlaisia koukeroisia kuvioita myös.
Sarostip astui lähemmäksi. Hän pääsi siihen aivan naisen viereen. Nainen näytti olevan varuillaan, joskaan ei enää murissut. Sarostip osoitti nuolta ja oli nykäisevinään nuolen pois ja sen jälkeen oli hierovinaan haavaa kädellään. Nainen näytti epävarmalta, vilkaisi Sarostipiin ja jalkoihinsa.
Sarostip katsoi naista kysyvästi ja laittoi kätensä nuolen lähelle. Nainen ei vastustellut, joskin vaikutti jännittyneeltä. Sarostip otti nuolentyngästä niin hyvin kiinni kuin voi ja repäisi. Naisen suusta kuului kumea murina, kun Sarostip repäisi nuolesta, mutta muuten hän pysyi kerrassaan ällistyttävän rauhallisena, vaikka nuoli oli uponnut syvälle ja repäisy teki taatusti mielettömän kipeää. Nuoli lähti kuitenkin terineen irti, sillä se ei näyttänyt olevan väkäsiä sisältävä ja vaarallinen sotanuoli. Haavasta alkoi pursuta verta.
- Sarostip, onko sinulle sattunut jotain? kuului samassa Alinean heikko huuto.
Sarostip kosketti haavaa sormellaan ja loitsi, mutta mitään ei tapahtunut.
- Ei ole, Sarostip huusi nyt Alinean äänen suuntaan. Mutta tulkaa tänne.
Sitten hän loitsi taas ja kosketti haavaa, mutta mitään ei käynyt. Sarostip teki saman vielä kolmannen kerran. Tällä kerralla haava taikuuden vaikutuksesta hiukan umpeutui, mutta vuoti vieläkin verta.
- Mitä siellä on? kuului Alinean huuto.
- Tule tänne nyt vaan. Minulla ei ole aikaa selittää! Sarostip huusi takaisin.
Sitten hän loitsi taas ja kosketti haavaa. Haava umpeutui jälleen ja veren vuotaminen näytti vähenevän aika vähäiseksi. Nainen oli koko ajan varuillaan ja puristi veistä kädessään. Maa oli veren tahrima, kuten myös kuolleen suden luona. Sarostip otti läheltä pehmeitä lehtiä ja painoi niillä haavaa. Nainen antoi Sarostipin laittaa lehtiä haavaansa ja näytti hiukan rauhoittuvan. Silti hän ei hellittänyt veistä kädestään.
- Alinea! Sarostip huusi ja lähti pois naisen vierestä pysyen kuitenkin lähettyvillä.
- Niin? kuului Alinean huolestunut huuto.
- Ei hätää, Sarostip huusi. Tule vain tänne minulla on asiaa.
- En minä voi tulla sinne noin vain! Alinea huusi. Pilaan mekon taikka olen ihan naarmuilla kun pääsen sinne! Etkö sinä voi tulla tänne?
- No tullaan, mutta olen löytänyt erään henkilön! Sarostip huudahti.
Hän näytti sille naiselle, että tämä pysyisi siinä. Nainen näytti ymmärtävän, eikä toisaalta oikein olisi päässytkään mihinkään, kun toinen jalka oli vääntynyt.
- Hienoa! Alinea huudahti.
- Mutta tämä ei taida kuitenkaan olla etsimämme henkilö! Sarostip huudahti ja lähti Alinean luokse.
Taas Sarostipilla oli melkoinen työ päästä pensaiden poikki ja jälleen hän joutui ottamaan raapaisuja kasvoihinsa ja käsiinsä. Hän pääsi sentään lopulta sinne, missä Alinea, Tek ja Bryggi odottivat.
Alinea istui puunrungolla ja Tek seisoskeli siinä vieressä keihäänsä kanssa. Bryggi katselee taivaalle. Alinea nousi seisomaan nähdessään Sarostipin tulevan pensaikosta.
- Mikä sen ihmissusipaikan nimi olikaan? Sarostip kysyi. Oliko se joku ihmissusikukkula vai mikä? Oli mikä oli, taidamme olla nyt siellä. En ole varma mutta on sellainen aavistus.
- Mitäh? Alinea huudahti ja katseli ympärilleen hieman peloissaan.
- No, tuolla puskassa taitaa olla ihmissusi tai joku, Sarostip kertoi.
- Puhuitko hänelle? Alinea kysyi.
- Se on nainen joka murisee, se ei osaa puhua muuta, Sarostip selitti. Se on haavoittunut ja sen käsissä on susi tatuointeja.
Tek kuunteli ihmeissään. Bryggi tähyili vain taivaalle vihellellen, eikä näyttänyt edes kuuntelevan Sarostipia.
- Poistin nuolen joka oli sen jalassa ja paransin haavan mutta sen jalka on vääntynyt, Sarostip jatkoi. Sen vieressä oli kuollut susi joka oli täynnä nuolia.
- Paransit ihmissuden? Alinea kauhisteli.
- En ollut silloin vielä varma, Sarostip puolusteli. Mutta se ei vaikuta vihamieliseltä. Minua kohtaan ainakaan.
- Mutta ihmissudet ovat paholaisia! Alinea huudahti.
- Niinhän ne ovat, mutta kysymys on, mitä me teemme sille, Sarostip vastasi. En ole täysin varma että se on ihmissusi mutta vaikuttaa siltä. Bryggi.
- Joo, Bryggi sanoi kääntäen katseensa taivaalta.
- Sinä tiesit tämän vai? Sarostip kysyi.
- Mitä tietää? Bryggi kysyi ihmeissään.
- Sitä että tapasin ihmissuden, Sarostip täsmensi.
- Ei tietää, Bryggi kiisti päätään pudistaen, mutta kasvoillaan salaperäinen ilme.
- No mitä me tehdään sille? Sarostip kysyi. Liikkeelle se ei taida päästä koska sen toinen jalka on vääntynyt. Onkohan se pudonnut tuolta jyrkänteeltä missä oli niitä risoja oksia?
- Kukahan niitä on ammuskellut jousella? Alinea mietti.
- En tiedä, Sarostip sanoi. Se nainen viittoi jotain että kukkulalta olisi ammuttu.
- Mitä me tehdään? Tek kysyi. Minä en susia pelkää.
- Se ei nyt olekaan mikään ihan tavallinen susi, Sarostip huomautti.
- Minun isä kertoi minulle ihmissusista, Tek sanoi. Niitä ei voi tappaa muuta kuin taikuudella.
- Eli mitä me nyt tehdään sille? Sarostip kysyi taas.
- Niin, mitä me tehdään? Tek kysyi kärsimättömästi.
- Ehdotuksia, Sarostip pyysi.
- Mutta jos se on ihmissusi, niin voimmekohan me edes tappaa sitä? Alinea ihmetteli.
- Minulla ei ole paljon taikuutta mitä voisiimme käyttää, Sarostip tunnusti.
Bryggi haukotteli.
- Bryggillä taitaisi sen sijaan olla, Sarostip huomautti.
- Paljon taikuutta, Bryggi sanoi. Suuri noita.
Laskeutui mietteliäs hiljaisuus.
- Mitä me tehdään? Tek kysyi huitaisten keihäänsä puunrunkoon. Minä en pysty taistelemaan ihmissutta vastaan. Vaikka minun isä olisi pystynyt.
- En minäkään, Sarostip sanoi ja katsoi samalla Bryggiä.
Bryggi vain vihelteli, eikä ollut huomaavinaankaan Sarostipin katsetta.
- Minulla ei ole kyllä voimia parantaa sen toista jalkaa joka on vääntynyt, Sarostip sanoi. Te ette varmaan halua nähdä sitä?
- En minä halua mennä lähellekään ihmissusia, Alinea sanoi ehdottomasti.
- Minä haluaisin, Tek sanoi varovasti. Jos se ei pure.
- Ei se pysty kun sen jalka on vääntynyt, Sarostip selitti. Jos pysyy tarpeeksi kaukana, se ei pysty tekemään mitään.
- Mennään katsomaan, Alinea, Tek innostui. Minä en ole vielä koskaan nähnyt oikeaa ihmissutta.
- Käyn tuossa sivummalla laittamassa paidan päälle, Alinea sanoi.
- Käy vaan, Sarostip vastasi.
Alinea otti paidan oksalta ja lähti kävelemään sivummalle pensaikon taakse.
- Miltä se susi näyttää? Tek kysyi Sarostipilta innoissaan.
- Se on nainen millä on musta takkuinen tukka ja karkeasta nahasta valmistetut vaatteet, Sarostip paljasti. Lisäksi sillä on joitain susitatuointeja käsissä.
- Onko sillä musta turkkikin? Tek kysyi silmät pyöreinä.
- Ei, Sarostip kiisti. Se näyttää ihan ihmiseltä, mutta se murisee.
- Juku, Tek hämmästeli.
- Se on siis ilmeisesti ihmissusi ihmisen muodossa, Sarostip arveli. Jos se nyt on ihmissusi.
- Hurjaa, Tek sanoi innokkaana. Minun isä sanoi, että ne näyttää puoliksi ihmisiltä ja puoliksi susilta.
- Mutta se ei ole kovin mukavaa jos täällä on niitä lisää, Sarostip totesi. Minä olen kuullut että ne voivat olla kahdessa muodossa. Toinen on ihminen ja toinen se susimuoto.
Alinea tuli takaisin.
- Huh, jos täällä on niitä lisää, Tek sanoi hermostuneesti.
- Tuletko siis katsomaan sitä? Sarostip kysyi Alinealta.
- Sanoisitko, että niitä oli ammuttu tuolta kallioilta? Alinea kysyi.
- No niin se viittoi, Sarostip vastasi. Kuinka niin?
- Minä näin silloin aikaisemmin siellä sivummalla niitä irronneita sammalia, Alinea selitti. Ehkä ampuja oli ampunut siitä?
- Niin, Sarostip myönsi. Mutta kukakohan sitä oli ampunut? Niinpä tietenkin. Joku oli ampunut sitä kun se oli jyrkänteellä ja se tippui alas ja väänti siinä jalkansa Sen takia oksat ovat katkenneet koska se on tippunut pensaiden kautta. Siis tämä on yksi mahdollisuus.
- Mitä me tehdään? Tek kysyi. Minä haluan nähdä sen ihmissuden.
- Ja se karva oli varmaan lähtenyt sen vaatteista tai...siitä itsestään, Sarostip tuumi. No, kai me menemme sitten sinne. Bryggi, tuletko sinä?
- Minne sinä nyt olet menossa? Alinea kysyi.
- Ei, ei tule, Bryggi vastasi haukotellen.
- Tek haluaisi nähdä sen ihmissuden, Sarostip sanoi.
- No menkää, Alinea kehotti. Minä en ainakaan tule.
Alinea istahti takaisin puulle.
- Mutta mietitään ensin vielä että mitä me teemme sille, Sarostip ehdotti. Tappaa emme voi. Ainakaan ilman Bryggiä.
- Tule nyt, Alinea, Tek pyyteli.
- En tule, Alinea kieltäytyi.
- Tule nyt, Alinea, Tek pyysi. Muuten minäkään en voin mennä, kun en voi jättää sinua turvattomaksi.
- Kyllä minä täällä Bryggin kanssa selviän, Alinea vakuutti.
Tek katsoi kysyvästi Sarostipiin.
- Huutakaa sitten jos jotain tulee, Sarostip kehotti. No, me kai lähdemme sitten.
- Joo, Tek sanoi.
Sarostip lähti kävelemään pensaikkoon. Tek lähti hänen peräänsä. Kaksikko pääsi naisen luokse, vaikka oksat raapivatkin ikävästi. Onneksi kasvillisuus oli vähän mennyt lakoon, kun Sarostip jo kertaalleen käveli sen halki. Nainen oli siellä samassa paikassa kuin ennenkin ja katsoi Sarostipia varuillaan, kun hän ja Tek saapuivat. Tek henkäisi ihmetyksestä ja pysytteli turvallisesti Sarostip selän takana.
- Tek, pistä keihääsi pois, Sarostip kehotti.
Tek pani keihään selkänsä taakse. Nainen murahti lyhyesti.
- Pistä se maahan, Sarostip käski Tekiä.
Vastahakoisesti Tek tökkäsi keihäänsä maahan.
- Siinä se nyt on, Sarostip sanoi hiljaa Tekille.
Tek katseli naista uteliaana, mutta pysyen koko ajan Sarostip takana. Nainen nuuski ilmaa ja katseli kaksikkoa epäluuloisesti. Hän murahti lyhyesti. Sarostip käveli rauhallisesti lähelle, kyyristyi jalan viereen ja katsoi haavaa. Nainen oli koko ajan varuillaan ja piti veistä kädessään. Haava ei näyttänyt enää vuotavan verta, mutta se oli aika pahannäköinen. Nainen oli ottanut lehdet pois haavalta. Hänen toinen jalkansa vaikutti myös huonolta, koska se oli vääntynyt.
- Mitäköhän me nyt teemme tälle? Sarostip ihmetteli.
- Minä en ainakaan uskalla käydä sen kimppuun, Tek kuiskasi pelokkaasti.
- Minä voisin kyllä tappaa sen mutta haluan että se kuolee siitä, Sarostip kuiskasi Tekille. Siis tarkoitan että jos lyön sitä niin haluan että se kanssa toimii. Ei olisi kovin hyvä jos lyön sitä ja sille ei käy mitään.
- Ih-ihmissudet eivät kuole tavallisista iskuista! Tek huudahti pelokkaana.
- Sitä minäkin olen kuullut, Sarostip myönsi. Mutta minun taikavoimillani ei sitä tapeta. Pitäisikö meidän vain jättää se tähän ja palata tilalle?
- En tiedä, Tek sanoi pelokkaasti. Ne osaa kamalaa taikuutta. Minun isä kertoi, että ihmissusi kirosi erään hopliitin. Ja sitten sille hopliitille kasvoi karvainen turkki.
- Vai niin, Sarostip sanoi. Minä en kyllä pysty parantamaan sitä. Pitäisikö iskeä sitä. Sehän on loppujen lopuksi kaaosta. Onko isäsi kertoma varmasti totta? Siis se että ihmissusia voi vahingoittaa vain taikuudella?
- Minun isä tiesi kyllä asiat, Tek vakuutti.
- Jätetään se tähän, Sarostip päätti. Minä en viitsi yrittää lyödä sitä. Koska jos se ei tehoa niin siitä ei hyvää seuraa. Joten lähdetään takaisin, hän ehdotti Tekille.
Samassa Alinea syöksyi pensaikosta veitsi kädessä, mekko hajalla ja itsekin naarmuilla. Susinainen reagoi salamannopeasti ja murahti uhkaavasti. Hän yritti sännätä pystyyn, mutta jalka ei kestänyt, joten nainen urahti kivusta. Alinea pysähtyi.
- Mistä ikinä oletkaan saanut tuon veitsen, niin pistä se pois, Sarostip kehotti Alineaa.
- Miksi? Alinea kysyi hämmentyneenä. Bryggi käski minun juuri ottaa veitsen mukaan.
- Koska jos sinulla on ase kädessä niin hän kai luulee että aiot käyttää sitä häntä vastaan, Sarostip selitti.
Alinea katsoi naista ja kysyi:
- Oletko sinä ihan varma, että minun pitäisi laittaa tämä veitsi pois?
Nainen murisi matalasti ja tuijotti Alineaa vihreillä silmillään. Hän puristi kädessään yksinkertaista veistä.
- Hän ei pääse kimppuun, Sarostip rauhoitteli. Ja sinä et hyödy tuosta aseesta häntä vastaan jos siinä ei ole taikuutta.
- Se ei siis pääse kimppuun? Alinea kysyi pelokkaasti.
- Ei pääse, Sarostip vakuutti.
Alinea katsoi vielä tarkemmin naista. Nainen näytti jännittyneeltä ja hän murisi matalasti eläimellisellä äänellä.
- Vai sanoiko Bryggi että sitä voi vahingoittaa ilman taikuutta? Sarostip kysyi.
- Bryggi sanoi, että veitsestä olisi apua, Alinea toisti.
- Pistä veitsi pois, Alinea, Tek sanoi. Minäkin laitoin keihääni.
- Siinä on sitten kai taikuutta, Sarostip arveli.
- Ei tässä veitsessä mitään taikuutta ole, Alinea tuhahti. Se on minun ihan normaali veitsi. Ja Bryggi oli tällä kertaa ihan tosissaan. Miksi te muuten huusitte apua?
- Häh? Tek kysyi ihmeissään.
- Ei me huudettu mitään, Sarostip sanoi ja katsoi hiukan ihmeissään Alineaa.
- Ettekö te huutaneet apua? Alinea ällistyi.
- Emme, Sarostip vakuutti.
- Ei niin, Tek vahvisti.
Alinea mutisi jotain vihaisena.
- Mutta kuulit siis jotain huutoja vai? Sarostip kysyi.
Alinea lähti astelemaan pois hyvin vihaisena Bryggiä manaillen.
- Lähdetään mukaan, Sarostip kehotti. Jätetään tämä tähän kun emme voi vahingoittaa sitä.
- Selvä, Tek sanoi.
Sarostip lähti Alinean perään, vaikka tämä olikin jo kadonnut pensaiden sekaan. Sarostip ja Tek saapuivat pian takaisin paikalle, josta he olivat lähteneet. Alinea seisoi siellä Bryggin edessä. Bryggi vain vihelteli. Alinea näytti hyvin vihaiselta ja tuijotti Bryggiä silmiin. Bryggi katsoi Alineaa takaisin niin viattomalla katsella että. Samassa Alinea iski avokämmenellä Bryggiä kasvoihin.
- Outs, Bryggiltä pääsi.
Mutta sitten hän hymyili leveästi ja alkoi nauraa kovasti perääntyen tosin hiukan Alinean luota.
- Idiootti! Alinea ärähti ja katsoi Bryggiä hyvin vihaisena.
- Mitä pahaa sinä nyt olet tehnyt? Sarostip kysyi Bryggiltä.
Alinea katsoi omia vaatteitaan ja käsiään. Bryggi nauroi katketakseen ja piteli mahaansa. Tek näytti kovin ihmettelevältä. Bryggi ei vastannut mitään Sarostipille, nauroi vain kovaa hohottaen.
- Lähdettäisiinköhän me takaisin tilalle? Sarostip ehdotti.
- Joo, mennään, Tek suostui.
Bryggi vain hohotti katketakseen. Alinea kävi ripeästi laittamassa omat kamppeensa kuntoon ja lähti kävelemään takaisin tilan suuntaan. Toiset seurasivat perässä.
Matka taittui hiljaisuuden vallitessa. Oli jo iltapäivä ja se kulki kohti iltaa.
- Mitä Bryggi teki? Tek kysyi sitten Alinealta varovasti siinä matkalla.
Alinea ainoastaan tuhahti vastaukseksi.
- Bryggi muuten, Sarostip sanoi. Onko asia niin että ihmissusia voi vahingoittaa vain taikuudella?
Bryggi kohautti vain olkapäitään, mutta vilkaisi virnistäen Alineaan.
Seurue oli päässyt jo lähelle tilaa, kun he kuulivat edestäpäin ihmisääniä.
- Se liskonainen saa selittää kaiken, kuului edestäpäin talastariksi.
- Jaaha, Zist on ollut taas vauhdissa, Alinea mutisi.
Samassa seurue sai näkyviinsä miesjoukon. Siinä oli kolme isokokoista miestä, joilla oli sarvekkaat kypärät päässä ja vaatteissaan Ilman, Pedon ja Kuoleman riimuja. Miehet olivat aseistettuja ja heillä oli haarniskatkin. Miesten seurassa näytti olevan - Reinier. Miehet pysähtyivät huomatessaan tulijat. Alinea jatkoi kävelyään.
- Hei, oottekos nähny sellaista outoo olentoo? kysyi miehistä kookkain.
- Minkälaista outoa olentoa? Sarostip kysyi.
- Se näyttää silleen liskolta, mutta se kävelee kahella jalalla, mies vastasi. Se sanoo olevansa liskonainen tai Sihinä. Onko sitä näkyny?
Alinea katsoi Reinieriä, joka oli kärsineen näköinen.
- Reinier, mitäs sinä näiden miesten kanssa puuhailet? Alinea kysyi.
- No kyllä minä sen tiedän mutta en ole nähnyt sitä vähään aikaan, Sarostip vastasi miehelle. Mutta tiedän siis ketä tarkoitatte. Tarkoitatte varmaankin Zistiä, mutta hän ei ole käsittääkseni nainen.
- Joo, se onki kumma luontokappale, sarvikypäräinen sanoi. Se sanoo itteensä naiseks, mut ei se musta kyllä naiselta näytä. Me halutaan kysyy siltä yhdestä broosta. Me ollaan rox, rox, mies lisäsi ylpeänä.
- Minä öömm, Reinier mutisi vaimoilleen. Minä näin heidät. Ja esittelin paikkoja. Zist tarjosi olutta.
- Me annettiin sille oluttaki, mies sanoi. Mä oon Etikkahenkäys, Hullun Koiran temppeliherra, hän sanoi ylpeästi.
- Etkö enää ole kipeä? Alinea kysyi Reinieriltä hiukan purevaan sävyyn.
- Olen minä, vaikka pahin on jo ohi, Reinier vastasi. Nukahtelen jatkuvasti. Kesken kaiken!
- Ja silti olet täällä toikkaroimassa, Alinea nuhteli.
- Me otettiin kaveri mukaan, Etikkahenkäys puuttui puheeseen. Me luvattiin, että otetaan se mukaan broojahtiin.
- Hän on sairaana, Alinea huomautti. Ja jos haluatte jotain jahdata, niin tuolla metikössä oli joku ihmeen sihisevä muija. Murisi ja piti jotain tikariakin kädessä. Oli kai loukkaantunutkin.
- Äh, me etitään nyt se liskonainen, Etikkahenkäys sanoi. Se saa kertoo kaiken broosta meijän kauniissa kaupungissa. Juotetaan sille vaikka olutta, jos muu ei auta.
- Eihän Zist juo olutta? Sarostip ihmetteli.
- Kuka Zist? Etikkahenkäys kysyi.
- No se teidän liskonainen, Sarostip selitti.
Alinea huokaisi.
- Se liskonainen oli sellainen suomuinen tyyppi, Etikkahenkäys sanoi. Se sanoi olevansa Sihinä. Me juotettiin sille olutta, mutta se katos.
- Sihinä? Sarostip ihmetteli.
- Joo, Etikkahenkäys vakuutti ja röyhtäisi. No, jos te ette oo nähny sitä liskonaista, niin me jatketaan ettimistä.
- Reinier, sinun olisi parasta tulla tilalle nukkumaan, mutta tee niin kuin tahdot, Alinea sanoi.
Hän asteli miesten ohi ja jatkoi matkaansa tilaa kohti. Reinier tuli kultisti perässä. Tek ja Bryggi seurasivat toisia. Sarvikypäräiset jatkoivat matkaansa.
Aurinko paistoi vieläkin, vaikka ilta alkoi hiipiä. Seurue saapui lopulta tilalle, jossa ihmiset olivat vielä töissä. Piha näytti olevan autio, mutta erään vajan ovi retkotti avoimena. Alinea meni katsomaan vajaan sisälle.
Samassa pihaan asteli iso alynx, joka käveli määrätietoisesti Alineaa, Sarostipia, Tekiä ja Bryggiä kohti. Alinea pysähtyi. Alynxin perässä asteli neljä pienempää alynxiä. Tek huudahti hämmästyksestä, mutta Bryggi ei näyttänyt olevan millänsäkään. Alinea hämmentyi.
- Terve, iso alynx sanoi naukuen.
Tek näytti ällistyneeltä.
- Osaako alynxit muka puhua? Sarostip ihmetteli.
- Ei, Alinea totesi hämmentyneenä.
- Mikä se on? Tek kuiskasi.
- Kukas sinä olet? Alinea kysyi alynxiltä.
Sarostip katsoi hieman ihmeissään alynxiä.
- Enkö olekin hienon näköinen? iso alynx naukaisi.
- Miten sinä osaat puhua? Sarostip kummasteli.
- Minä olen Zist, alynx vastasi.
- Eihän! Tek huudahti.
Alinea hämmentyi entistä enemmän. Pienemmät alynxit pyörivät ison ympärillä, joka väitti olevansa Zist. Sarostip kurtisti kulmiaan.
- Eikö ole hienoa? alynx kysyi.
Bryggi virnuili.
- Miten sinä muka voisit olla Zist? Sarostip epäili.

Riskimaa, osa 17.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja