Riskimaa, osa 14

- Etsin kaikkialta, Fodor Kalpeanokka sanoi masentuneena. Voisitteko tosiaan löytää heidät?
- Kyllä varmasssti, Zist vakuutteli.
- Se meidän ainakin pitäisi tehdä, Sarostip totesi.
- Ehkä te onnistutte, Fodor sanoi hiukan toiveikkaampana.
- Turhaa ajantuhlausta, Sarune tuhahti. Töitä tässä täytyy tehdä, kun on tilan elättäjät poissa.
- Niin, mutta meidät kuitenkin määrättiin tähän tehtävään, Sarostip sanoi Sarunelle.
- Kuinka kauan he ovat nyt olleet kateissa? Alinea kysäisi.
- Kyllä siitä jo melkein viikko taitaa olla, Fodor muisteli.
Alinea nyökkäsi ja kysyi:
- Tiedättekös te minne he olivat menossa silloin kun katosivat?
- Oi etsikään heidät, etsikää, nuori nainen sanoi ja katsoi vetoavasti Sarostipiin.
- He lähtivät tuota metsästämään, Fodor kertoi. Metsästysalynxinsa mukanaan. Täytyy nimittäin täydentää ruokavarastoja riistalla. Kun ruokavarat ovat vähissä näin keväällä. Sille reissulle onneton ystäväni poikineen jäi, Fodor sanoi valittavasti.
- Kyllä me heidät löydämme, Zist lohdutti.
- Löytäkääkin tosiaan, Fodor voihkaisi. Isännän raskas vastuu painaa nyt hentoja harteitani. Kunpa ystäväni palaisi ja ottaisi sen pois niskaltani.
- Nyt jatketaan töitä, Sarune tuhahti. Johan tässä on aikaa tuhlattu turhiin höpinöihin. Töihin, hän sanoi terävästi tyttärelleen.
Nuori nainen loi Sarostipiin vetoavan katseen ja jatkoi kylvöpuuhia. Sarune ryhtyi myös työhön, kuten vanhuksetkin raskaasti huokaillen.
- Pitäisssikö meidän nyt lähteä etsssimään heitä? Zist kysyi muilta.
- Fodor, sinä myös, Sarune sanoi terävästi ankalle, joka ei ollut kiiruhtanut töihin mukaan.
- Voih, etsikää ystäväparkani, Fodor kehotti ja kipitti takaisin hommiin.
- Taassskaan kukaan ei kuuntele minua, Zist mutisi itsekseen.
- Kai sitten, Alinea sanoi ja katseli porukan muita jäseniä.
Bryggi haukotteli näyttäen kyllästyneeltä. Tek huitoi keihäällään näkymätöntä vastustajaa ja eräs teini-ikäinen poika vilkuili kiinnostuneena häntä.
- Mennäänkö? Zist kysyi.
- Mennään vaan, Sarostip vastasi. Mutta jos ei löydetä niitä ennen pimeää, niin tullaan sitten tänne.
Alinea kysyi vielä töitä tekeviltä:
- Tiedättekö mihin suuntaan he mahdollisesti lähtivät metsästämään?
- Ei mitään tietoa, Fodor huikkasi töiden lomasta.
Alinea nyökkäsi.
- Riistaa on kaikkialla rotkossa, Sarune suvaitsi sanoa.
Ympäristö oli metsäistä maastoa, joskin joella oli aukeampaa ja kivikkoista.
- Hajaannutaan, Zist ehdotti.
- Ai niin että jokainen lähtee yksin johonkin suuntaan? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Niin, Zist vastasi.
- Minusta olisi parempi että menisimme muutaman hengen ryhmissä, Sarostip huomautti. Se että jokainen lähtee yksin on mielestäni aika huono idea.
- Varmaan kannattaa seurata jokea aluksi vaikka lisää pohjoiseen, niin saatetaan sitten vaikka löytää takaisin, Alinea arveli. No ei tässä kannata nyt pahemmin hajaantua.
- Minä yksin, Bryggi ilmoitti. Suuri noita ei pelkää.
- Bryggi, en minä ole aivan tyhmä, Alinea sanoi. Menisit kuitenkin istuskelemaan koko päiväksi jonnekin puun alle.
- Ei ei, Bryggi sanoi ja katsoi Alineaa viattomasti silmiin.
- Minä voin lähteä Bryggin vahdiksi, Reinier ehdotti.
Alinea huokaisi.
- Minä voin etsssiä joelta, Zist ilmoitti.
- Minä menen Alinean kanssa, Tek sanoi.
- Sarostip varmaan sitten tulee minun ja Tekin kanssa? Alinea kysyi.
- LOISTAVAA! Reinier huudahti.
- Ilmeisesti, Sarostip vastasi Alinealle.
- No lähdetään nyt, Zist hoputti.
Alinea sanoi Sarostipille:
- Sinä voit johdattaa. Minä en pahemmin tiedä mitään tällaisesta etsimisestä.
- Selvä on, Sarostip lupasi.
- Minä voin tutkia joen ja sssen ympärissstön, Zist sanoi ja alkoi astella joelle.
- Lähdetään nyt, Sarostip kehotti. Menemään ensin joen suuntaan ja katsotaan sitten mitä tehdään.
Alinea nyökkäsi. Bryggi mutisi jotakin ja lähti laahustamaan etelään takaisin polkua pitkin. Reinier laahusti Bryggin perässä mutisten myös jotakin. Sarostip lähti kävelemään joen viertä Alinea ja Tek kannoillaan.
Pellot ja tilan kasvimaa olivat aika lähellä jokea. Zist oli jo kipittänyt uimaan jokeen. Joenrannalla ainakaan ei näkynyt mitään merkkejä kenestäkään kadonneesta.
- Teidän ei tarvitse pelätä, kun minä suojelen teitä, Tek sanoi ja tuikkasi keihäällään puunrunkoa.
Sarostip hymyili hieman, mutta Alinea näytti hieman huolestuneelta.
- En kyllä tiedä oliko tämä kovinkaan hyvä hajaantua, Alinea virkkoi. Jos kaksi miestä jää jonnekin kiikkiin, niin tuskin me voimme tehdä asialle mitään kolmestaan.
- Ehkä, Sarostip totesi.
- Pahimmassa tapauksessa joudumme itsekin jonnekin loukkuun, Alinea sanoi.
- Mutta jos vain sinä ja Tek olisitte lähteneet, niin ei sekään kyllä kovin hyvä idea olisi ollut, Sarostip huomautti.
- Minä olisin kyllä puolustanut Alineaa, Tek sanoi.
- No, Bryggi ainakin näyttää osaavan taikoa hyvin, eli kyllä he varmaan pärjäävät, Sarostip arveli.
- Niin, Alinea myönsi. Olisin kyllä mieluummin silti pysynyt yhdessä ryhmässä. Bryggi ja Reinier menevät luultavasti vain istuskelemaan jonnekin.
Sarostip nyökkäsi.
Seurue käveli joenvartta pohjoiseen. Sarostip katseli koko ajan ympärilleen.
- Kohta varmaan voisimme alkaa etsimään metsistä, Sarostip ehdotti vihdoin Alinealle.
Alinea nyökkäsi, mutta samassa pysähtyi ja käänsi katseensa ylös. Myös Sarostip katsoi kuusen latvaan. Tek husaisi juuri innoissaan erästä toista kuusta keihäällään. Alinea sanoi puoliääneen:
- Näetkö sinä tuon jonkun metallisen tuolla puun latvassa?
- Mene taaksepäin, Sarostip kehotti Alineaa.
- Tek, tule tänne, Alinea sanoi.
Tek keskeytti huitomisensa ja kysyi:
- Mitä?
- Odota nyt, Sarostip kehotti.
Alinea asteli taaksepäin pitäen katsettaan puussa. Sarostip käveli kuusen viereen ja katseli sen latvaan. Sitten hän lähti varovaisesti kiipeämään kuusta pitkin ylös. Alinea meni Tekin viereen, joka katsoi kiinnostuneena Sarostipin puuhia.
Sarostip oli päässyt hyvän matkaan puuta pitkin ylös ja yritti kurottaa latvassa olevaan esineeseen, muttei yltänyt. Niinpä hän otti miekkansa ja koetti husia sillä, mutta sekään ei ollut tarpeeksi pitkä. Sitten Sarostip alkoi ravistaa miekallaan oksia ja horjui vaarallisesti tehdessään tätä, muttei onneksi pudonnut. Ravistelun seurauksena kuitenkin jotakin tipahti tuuheasta latvuksesta.
Sarostip lähti kapuamaan alas, mutta Alinea ja Tek näkivät jo, että maahan oli pudonnut sarvekas kypärä. Se näytti kuluneelta ja toinen sarvikin oli vinossa.
- Älkää koskeko siihen, Sarostip kehotti Alineaa ja Tekiä.
Alinea asteli hieman lähemmäs kypärää. Sarostip pääsi alas ja meni myös kypärän luokse. Hän kosketti sitä varovasti, muttei kypärä tuntunut ihmeellisemmältä. Jokseenkin lämmin se tosin oli, mutta ilmeisesti auringonsäteet olivat lämmittäneet sitä. Kuhmujakin kypärässä oli, mutta verta ei näkynyt.
- Mitäköhän se puussa teki, Alinea ihmetteli.
- Niinpä, Sarostip totesi. Otetaan se mukaan. Tämä voi olla vaikka jommankumman kadonneen Kalfin kypärä.
Alinea nyökkäsi ja ehdotti:
- Kai me tästä jatketaan nyt matkaa?
- Tehdään niin, Sarostip vahvisti.
Sarostip lähti kävelemään metsikköön päin ja Alinea seurasi perässä Tekin kanssa. Iltapäivä oli vähitellen kallistumassa loppuaan kohden. Kolmikko kolusi metsiä, muttei löytänyt mitään ja alkoi sitten suunnata metsien halki tilaa kohti. Päivä oli vieläkin kaunis, vaikka se lipuu vähitellen iltaa kohti.
Seurue lähestyi jo tilaa. Tek oli vain yhtä innokas keihäänsä kanssa kuin aikaisemminkin, eikä vaikuttanut väsyneeltä kävelystäkään. Lopulta seurue sai pellot näkyviinsä metsän takaa. Pellolla oli ihmisiä vielä töissä ja Zistkin siellä näytti olevan, joskaan ei työssä. Sarostip kävelee Zistin luokse.
- Löysitkö mitään, Zist? Sarostip kysyi päästyään liskolaisen luokse.
- En, Zist vastasi. Minä en löytänyt kuin minua tuijottavan linnun ja hirven.
- Me löysimme tämän, Sarostip sanoi ja näytti Zistille sarvekasta kypärää.
Alinea katseli pellolla työskenteleviä, jotka olivat samat kuin aikaisemminkin. Pellolla olijat olivat huomanneet tulijat, mutta jatkoivat hommiaan. Zist katseli kypärää. Sarostip käveli Sarunen luokse.
- Onko tämä tuttu? Sarostip kysyi Sarunelta näyttäen kypärää.
Sarune katseli kypärää tarkkaan ja pudisti sitten päätään:
- En ole nähnyt sitä koskaan ennen.
- Minusta se on ihan uroxikypärän näköinen, Fodor esitti.
- Hmm, Sarostip mutisi. Outoa. Mitäköhän tämä teki siellä puussa? Tunnetteko te ketään uroxia? hän kysyi työtä tekeviltä.
- Eivät kuulu minun tuttavapiiriini, Sarune vastasi napakasti.
- Vanhassa maassa kyllä, Fodor sanoi. Mutta ne tämän paikan uroxit ovat ihme intoilijoita.
- Siis millä tavalla? Sarostip kysyi.
Zist kävelee joen rantaan istuskelemaan.
- Kun ovat niin hörhöjä, Fodor sanoi käsiään heilauttaen.
- Käyn tuossa pikkuisen matkan päässä katsomassa jos vaikka löydän Reinierin ja Bryggin, Alinea ilmoitti.
Hän lähti menemään joenvartta pitkin etelään Tek kannoillaan.
- Millä tavalla hörhöjä? Sarostip kysyi Fodorilta.
- No kun vaativat jatkuvasti ristiretkiä ja sellaista, Fodor vastasi. Vanhassa maassa uroxiankat sentään tekivät eivätkä vain puhuneet suuria.
- Tämä kypärä löytyi puusta, joten olisiko sinulla mitään mielessä, että miksi se oli siellä puussa? Sarostip kysyn Fodorilta.
- En minä vain tiedä, Fodor vastasi. Mutta ei se ainakaan ole Barlimanin eikä Androwin.
- Ovatko he joitain tuttujasi? Sarostip kysyi.
- Kyllä, rakkaita ystäviäni, Fodor sanoi ja melkein nyyhkytti tunteellisen vastauksensa vuoksi.
- Asuvatko he täälläpäin? Sarostip kysyi. Vai asuvatko he Vanhassa maassa?
- Kyyllä, Fodor sanoi kummastuneena. He ovat ne, joita etsitte.
- Ai niin joo, Sarostip sanoi nolona. Unohdin ihan niiden nimet. Olen kuullut ne nimet ehkä kerran tai kaksi joten en muistanut.
- Niin, Fodor sanoi allapäin.
- Noo, äläs nyt, Sarostip lohdutti. Eiköhän me ne löydetä.
- Turhaanhan heitä on jo etsitty, Fodor sanoi masentuneena. Voi kunpa olisin ollut heidän mukanaan tukena ja turvana! hän huudahti lohduttomasti.
- Oliko heillä vihamiehiä? Sarostip kysäisi.
- Ei, niin hyviä miehiä ei löydy mistään, Fodor vastasi päätään pudistaen ja pyyhkäisten ankankyyneleen silmäkulmastaan.
- Onko näillä kulmilla jotain tunnettua porukkaa jotka kaappaisi ihmisiä tai sellaista? Sarostip kysyi.
- Ei, ei täällä ole mitään sellaista, Fodor vakuutti. Mitä nyt joskus ollut broita, mutta eivät ne tänne rotkoon eksy.
- Vai niin, Sarostip totesi. No, jatkamme kai huomenna etsintöjä.
- Löydätteköhän enää mitään? Fodor kysyi alakuloisena.
- No etsimme silti, Sarostip vastasi ja lähti Zistiä kohti.
- Etköhän voisi nyt tarttua sitten töihin sinäkin, Sarune sanoi Sarostipille. Jos kerran aiot ruokaakin syödä.
- No voisinhan minä, Sarostip myönsi ja kävi hommiin.
Hiki tuli nopeasti pintaan, mutta työ sujui ihan mukavasti. Pian Alinea, Tek, Reinier ja Bryggi saapuivat paikalle. Väki ei keskeyttänyt puuhiaan, vaikka porukka saapui. Aurinko oli laskemassa, mutta vielä oli valoisaa. Alinea meni töissä olevien luokse.
- Töihin vain, Sarune kehotti. Päivänvaloa riittää vielä.
Alinea nyökkäsi ja kysyi:
- Mistäs täältä saa kuokan?
Reinier tarttui toimeen ja kysyi:
- Minun on kyllä hirvittävä nälkä. Koska syömme?
- Tuolta vajasta, Sarune vastasi Alinealle ja osoitti erästä rakennusta.
Alinea lähti hakemaan vajasta kuokkaa.
- Syömme vasta pimeän tuntua, Sarune vastasi Reinierille.
- Löysitkö sinä mitään? Sarostip kysyi Reinieriltä.
Bryggi näytti vastahakoiselta. Tek näytti myös.
- En löytänyt, Reinier vastasi.
Päästyään takaisin Alinea tuo mukanaan kaksi ylimääristä kuokkaa.
- Sinäkin, nuori mies, kuokka käteen vain, Sarune kehotti Reinieriä.
Reinier otti kuokan ja rupesi hommiin.
- Mitä enemmän hommia saadaan tehtyä, sitä enemmän ruokaa, Sarune lupasi.
Bryggi tuli vastahakoisesti auttamaan, joskin kovin laiskasti ja ponnettomasti. Tek liittyi teini-ikäisen pojan seuraan ja he näyttivät ryhtyvän heti juttusille työn lomassa. Zist vain istuskeli rannalla ja katseli veteen. Hiki tuli kohta pintaan työntekijöillä. Töitä jatkettiin, kunnes tuli hämärää ja työt oli pakko lopettaa. Sarune näytti harmistuneelta, kun hänen mielestään töitä olisi pitänyt saada tehtyä enemmän.
Sitten seurue lähti sisälle taloon ja Sarune ryhtyi laittamaan illallista. Hänen kaunis tyttärensä Califa auttoi häntä, kuten myös Alinea. Tyttö nimeltä Krista oli naisten apuna. Tek oli ystävystynyt pojan kanssa, jonka nimi kuului olevan Tähtisynty. Fodor kaatoi ennen ruokaa toisille tuopilliset olutta.
- Sepäs oli kova päivä, Fodor sanoi ja kallisti tuoppiaan.
- Totta, totta, Reinier myönsi ja kallisti myös.
Tek ja Tähtisynty olivat kadonneet jonnekin pois.
- Kiitoksia nyt kovasti tästä vieraanvaraisuudesta, Reinier kiitteli.
Sarostip alkoi hörppiä olutta.
- Mehän olemme kiitollisia, kun etsitte rakkaan ystäväni ja hänen poikansa, Fodor tokaisi nyt jo optimistisesti.
Sarostipin ja muiden seurassa oli kaksi vanhaa miestä, Botolf ja Barienbolm. Vanha nainen, Genefar, istui sivummalla väsyneenä.
- Ja nyt saimme vielä hiukan lisää peltoa kuntoon, kun autoitte, Fodor lisäsi. Kunpa vanhassakin maassa ihmiset ja ankat olisivat näin avuliaita!
- Minunkin pitää kai maisssstaa, Zist pohti ja katseli tuoppiaan.
- Maista, maista! Fodor kehotti. On mainaan hyvää olutta. Rouva Kalfin itsensä tekemää. Onkos hän muuten orjanne tai lemmikkinne tai jotain? Fodor kysyi sitten toisilta Zistiä osoittaen.
- En! Zist huudahti.
- Ihan ystävä vaan, Sarostip vahvisti.
- Niin, Zist vakuutti.
- Liskolainen ystävä? Fodor kysyi hämmentyneenä.
- Niin, Zist myönsi.
- Kummallista, Fodor sanoi. Kyllä minä nyt alynxin ystävänä ymmärrän, mutta että liskolainen!
- Me saamme ratsastaa hänellä aina jumalpäivisin Tekin kanssa, Reinier virnuili.
Zist mulkoili vihaisesti Reinieriä ja Fodoria ja maisteli oluttaan.
- Minusta tuntuu että pidän enemmän kalasssta, Zist totesi.
- Ratsastaa? Fodor kysyi kiinnostuneena. Onko liskolaisesta ratsuksi?
- Ei, Zist kiisti.
- Ei meistä kukaan hänellä ratsasta, Sarostip selitti. Reinier vain murjaisi vitsin.
- Ahaa, Fodor ymmärsi ja nauroi ankkamaisesti.
Samassa Alinea tuli muiden luokse ja kehotti:
- Tulkaapas sitten syömään. Ruoka on valmista.
Bryggin ilme kirkastui ja hän lähti innolla tulemaan kohti höyryävää pataa. Reinier teki samoin. Zist jätti puolitäyden tuopin ja lähti tallustelemaan ulos. Sarostip jäi vielä juomaan oluttaan ja joi sitä aika hitaasti. Alinea lähti ulos talosta.
- Hei, tules syömään! Fodor huudahti Zistille ja nappasi tätä olkapäästä kiinni. Väärä suunta, kaveri!
- Te sssyötte kuitenkin jotakin hirveän outoa, Zist sanoi. Minä mene sssyömään oikeaa ruokaa.
- Eikä syödä, ihan tavallista muonaa vain, Fodor kiisti kiivaasti. Et kuule kaveri voi loukata emäntäsi tunteita kieltäytymällä syömästä!
- Mutta kun lissskolaisssia ei ole tarkoitettu sssyömään ihmisssruokaa, Zist sanoi.
- Syönhän sitä minäkin, vaikka olen ankka, Fodor sano kiivaasti.
Sarostip sai juotua oluen loppuun ja lähti syömään.
- Mutta lissskolaissset eivät sssyö tuollaisssta, Zist vastasi.
- Älkääs nyt riidelkö, Sarostip kehotti sopuisasti.
Bryggi oli onnistunut kiilaamaan ensimmäiseksi ruokajonossa.
- Kalaa sssen olla pitää, Zist sanoi. Tai ötököitä.
Sarune ammensi kattilasta lihakeittoa lautasiin tuomiten kullekin työn mukaisen määrän: Bryggille ei siis kovin paljon.
- Antakaa sen mennä syömään sitä kalaa kun sille ei muu kelpaa, Sarostip kehotti. Ja jääpähän meille enemmän, hän lisäsi Fodorille.
Alinea tuli takaisin sisälle taloon.
- Muurahaisssia, kärpässsiä tai ampiaisssia, Zist unelmoi.
- Kala on hyvää, mutta niin lihakin, Fodor sanoi Zistille. Ja sinä tulet syömään tai loukkaat emäntääsi.
Alinea meni hakemaan ruokaa ja Reinierkin oli tehnyt niin.
- En, Zist kiisti.
- Haluatko loukata emäntääsi? Fodor kysyi synkistyen. Minä olen mies talossa ja emäntää loukkaamalla loukkaat minuakin!
Alinea sanoi Sarunelle:
- Pojat sanoivat tulevansa sitten pikkuisen ajan päästä.
- Mutta eihän se tehnyt yhtään työtäkään joten antakaa sen mennä, Sarostip kehotti Fodoria.
Sarune huokaisi ja sanoi Alinealle:
- Pojat ovat poikia.
- En minä halua sssyödä lihaa, Zist sanoi.
- Meillä ei jätetä nälkään liskolaisiakaan, Fodor tiuskaisi Sarostipille ja alkoi jo kuumentua, kun Zist ei näyttänyt halukkaalta tulemaan hänen kanssaan syömään. Sitten syöt vaikka lientä ja kasviksia! hän huudahti Zistille. Mutta talon mainetta et loukkaa!
Reinierkin oli saanut jo sapuskaa ja ihan hyvä annoksen, kuten myös Sarostip.
- Minä menen sssyömään kalaa, Zist sanoi taas.
Sarostip kävi syömään. Bryggi nyrpisteli vähäiselle annokselleen.
- Sinä syöt talossa taikka itket ja syöt! Fodor uhkasi Zistiä.
- Älkääs nyt, Sarostip rauhoitteli.
- Et voi loukata emäntääsi! Fodor huusi Zistille.
- En minä halua loukata mutta kun minä en sssyö lihaa tai kasssviksssia, Zist vastasi.
- Sitten juot vaikka pelkkää lientä! Fodor huudahti tuohtuneena.
- Ei sssekään ole hyvää, Zist sanoi.
- No hitto vieköön, ei kaikki aina ole maailmassa herkkua! Fodor pauhasi. Kuvitteletko, että me söisimme täällä aina kaloja kultalautaselta, häh?
- En, Zist vastasi. Minä voisssin hakea kalan joesssta ja tulla tänne ssyömään sssen.
- Sinä syöt samaa ruokaa kuin muutkin! Fodor vaati.
Alineakin oli saanut jo syötävää, samoin vanhukset ja naiset.
- Enkä! Zist sanoi vastaan Fodorille.
Pojat - Tek ja Tähtisynty - riensivät kohta sisälle. Krista nousi ammentamaan heille ruokaa padasta.
- Haluatkos tapella, vai? Fodor kysyi Zistiltä kulmiaan kurtistaen. Vai syötkö kiltisti?
Sarostip seuraili Zistin ja Fodorin riitaa.
- Tapellaan sssitten, Zist sanoi ja nosti nyrkkinsä pystyyn.
- Hei hei hei! Sarostip huudahti.
Fodor tapaili puukkoansa vyöltään.
Sarostip nousi pöydästä ja meni Zistin ja Fodorin väliin.
Reinier nauroi, mutta Sarune katseli harmissaan metakkaa. Vanhukset pudistelevat päitään.
- Lopettakaas nyt, Sarostip kehotti.
- Ei ennen kuin liskolainen suostuu syömään seurassamme! Fodor huudahti.
- No niin Zist, Sarostip sanoi.
- Mene poisss tieltä! Zist huusi Sarostipille nyrkit pystyssä.
Tek ja Tähtisynty seurasivat silmä kovana tilannetta.
- Syös nyt tämän kerran ihmisten ruokaa, niin ei tarvitse jatkaa tätä riitaa, Sarostip kehotti Zistiä.
- Enpässs! Zist vastusti.
- Niin, tee niin, Fodor kehotti puukkoaan puristaen.
- Oletko koskaan edes maistanut? Sarostip kysyi Zistiltä.
Bryggi oli jo tyhjentänyt lautasensa ja vilkuili vaivihkaisesti pataan päin.
- Olen ja ssse on pahaa, Zist tokaisi.
- No se on huonompi juttu, Sarostip totesi. Nyt olemme kuitenkin heidän maillaan.
- Haukutko emäntäsi ruokaa pahaksi? Fodor huudahti vihaisesti Zistille.
- Kyllä! Zist vastasi.
- No niin Zist, Sarostip sanoi. Lopetetaanpas nyt tämä.
- Hitto, nyt saat kyllä puukosta, jos et peru puheitasi! Fodor huusi Zistille todella vihaisena.
- Minä en pidä ihmisssten tai ankkojen ruuasssta, Zist sanoi.
Sarostip kääntyi Fodorin päin ja sanoi:
- Eiköhän tuo nyt ala mennä jo vähän liiallisuuksiin.
Reinier vain nauroi.
- Ei varmasti, sillä loukkaus on kostettava VERELLÄ! Fodor kaakatti. Aina ei saa sitä, mistä pitää! hän huusi uhkaavasti Zistille.
- No olkoon sitten niin, Sarostip päätti. No niin Zist. Käypäs pöytään.
- Enkä, ssse on pahaa, Zist vastusti.
- Niin, käy! Fodor kehotti puukkoaan heristäen. Viedään se vaikka väkisin!
- No toimikaa sitten, Sarostip sanoi. Emme me jaksa tätä riitaa koko yötä kuunnella.
- Väissstä, Zist sihisi Sarostipille.
Sarostip väisti ja Zist ja Fodor olivat nyt nokikkain. Sarostip meni takaisin syömään. Tek ja Tähtisynty katsoivat vain riitapukareita.
Zist huitaisi nyrkillään suoraa Fodorin puukkoon.
- Aih! Zist kiljahti, kun puukko viilsi kättä.
Fodor päästi ankkamaiseen kaakatuksen ja huitaisi puukollaan Zistiä kohtaan nyt jo hyvin vihaisena. Puukko ei kuitenkaan osunut Zistiin, vaan meni ohi. Tek ja Tähtisynty vetivät henkeä. Zist tavoitteli turhaan otetta Fodorista. Fodor puolestaan huitaisi Zistiä tuimasti veitsellään päästäen taisteluhuudon, mutta veitsi halkoi vain ilmaa.
- Kirottu lisko! Fodor kiljaisi sartariksi.
Zist yritti taas napata kiinni Fodorista.
- Öö... Sarune... Sarostip mutisi ja viittoi keittopataa kohti.
Fodor heilautti puukkonsa kohti Zistin vatsaa. Zist kiljui oudolla kielellä ja väisti helposti Fodorin iskun. Sarune katsahti Sarostipiin ja keittopataan päin ja kysyi:
- Mitä?
- Ei mitään. Enää, Sarostip vastasi ja mulkoili lähellä pataa olevaa Bryggiä.
Bryggi asteli hitaasti lähemmäs taisteluparia yrmeä ja päättäväinen ilme kasvoillaan. Zist nappaa kiinni Fodorin vasemmasta räpylästä.
- Kääk! Fodor huudahti harmissaan.
Sarune näytti ärtyneeltä. Tek ja Tähtisynty olivat unohtaneet ruokansa, kun he jännittivät tappelua. Zist yritti turhaan nykäistä ankalta jalkoja alta ja ote lipsahti irti.
- Nääh! Fodor huudahti ja huitaisi Zistiä puukolla osumatta kuitenkaan.
Samassa Bryggi saapui siihen tappelijoiden luokse, osoitti Zistiä ja käski:
- Apulainen lopettaa!
Zist jäykistyi välittömästi ja lopetti tappelemisen heti.
- Hähää! Fodor kaakatti ja irvisti. Joko suostut syömään? hän kysyi Zistiltä puukkoaan heilutellen.
- En, Zist vastasi.
- Sinä syöt taikka me syömme sinut! Fodor uhkasi irvistäen ankkamaisesti.
- Apulainen syö, Bryggi sanoi Zistille terävästi.
Zist asteli pöytään. Bryggi virnisti ja sanoi:
- Minä suuri noita.
Bryggi riensi nopeasti ammentamaan Zistille keittoa lautaselle. Sitten hän kiikutti lautasen Zistin luokse ja istui liskolaisen viereen. Fodor röyhisti rintaansa ja pani puukon tuppeen. Hän täytti porukan oluttuopit ja näytti taas iloiselta. Alinea katseli hetken Zistin haavoja ja jatkoi sitten syömistään.
- Se oli komea tappelu, Fodor yltyi kehumaan. Harvoin sellaisia tämä tupa saa nähdä, hän kaakatti ja iski Zistin eteen täysinäisen tuopin kuin mitään riitaa ei olisi tapahtunutkaan.
Pojat alkoivat taas syödä jäähtynyttä keittoaan.
- Juopas nyt meidän emännän hyvää olutta, Fodor kehotti Reinieriä. Ja sanohan toki sinäkin mielipiteesi siitä, hän kehotti ylpeänä Sarostipia.
- No, minä en ole mikään olut arvostelija, mutta ihan hyvää tämä on, Sarostip sanoi hörppiessään olutta.
- Ah, niin sanoi itse Berra Thengankin, kun täällä kyläili! Fodor huudahtaa polleana.
- Mistä sinä Fodor olet kotoisin? Reinier kysyi.
- Minä olen kuules Sartarista, Lismelderin heimosta, Fodor sanoi ylpeänä.
Sarostip nosti toista kulmakarvaansa:
- Onko Berra käynyt täällä?
- Joo, se piipahti tuossa talvella partiomatkalla täällä, Fodor kertoi Sarostipille.
- Hän määräsi meidät tähän tehtävään, Sarostip paljasti.
- Ahaa, Berrako teidät onkin lähettänyt? Fodor kysyi ilahtuneena.
- Otetaan joskus uudestaan, Zist sanoi Fodorille.
- Joo, sinun kanssasi on mukava tapella, Fodor sanoi ja nauroi ankkamaisesti. Annas parannan tuon naarmusi, hän tarjoutui ja alkoi heti loitsia.
Fodorin loitsu onnistui ja Zistin naarmu katosi.
- Kiitosss, Zist kiitti. Mukava kun on vihdoin joku joka ei ole valtavan paljon isssompi.
- Maistas sinäkin olutta ja sano arviosi, Fodor kehotti polleana Zistiä. Maasta me pikkusetkin ponnistetaan, hän totesi riehakkaasti.
- Juu! Zist innostui. No, maissstetaan.
Zist hörppäsi tuopistaan ja totesi:
- Noo...ei tämä ole niin pahaa kuin ssse kala minkä ne sssiellä kaupungisssa pilasivat kaikella kummalla tökötillä.
Ruoat oli saatu kohta syötyä ja Sarune kehotti väkeä jo nukkumaan.
- Voitte nukkua tässä tulisijan vieressä tai meidän kanssamme tuolla peremmällä, Sarune sanoi vieraille.
Talo oli kaavaltaan samanlainen kuin Soderfallin talo ja Ranolfin talo, joissa seurue oli yöpynyt. Alinea pisti petinsä tulisijan lähelle. Zist kävi vetelemään hirsiä tulisijan lämmössä. Reinier tuli Alinean sänkyyn. Sarostip kävi istumaan tuttuun asentoonsa tulisijan ääreen ja kääri huopansa ympärilleen. Tek meni Tähtisynnyn kanssa perempään huoneeseen. Bryggi meni seinän viereen ja pujahtaa huopansa sisälle. Tuli hiljalleen hiipui tulisijassa, kun yö saapui.

Riskimaa, osa 15.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja