Riskimaa, osa 13

Talon asukkaat katsoivat nyt Alineaa. Miehet olivat vieläkin valppaina.
- Minä olen Alinea Adrerisintytär, tulen myös Sartarista, Alinea esittäytyi.
- Keitä te olette? Sarostip kysyi talon asukkailta.
- Olette saapuneet Ranolfin tilalle, yksi miehistä vastasi.
- Meidät on määrätty etsimään Kalffeja, Sarostip totesi.
- Kalfeja? yksi miehistä kysyi epäluuloisena.
- Niin, Kalfeja, Zist vahvisti.
- Mitä Kalfeja? mies kysyi.
- No niitä kadonneita, Zist vastasi.
- Vai niin. Kuka teidät lähetti? mies kysyi.
- Kukas sen miehen nimi oli? Sarostip pohti ja alkoi muistella. Oliko se joku Berran vai mikä?
- En minä muisssta, Zist tunnusti.
- Berra Thenganko teidät on lähettänyt? parrakas mies kysyi.
- Niin, Zist sanoi nyt varmasti. Ssse ssse oli.
- Olette siis etsimässä kadonneita Barlimania ja Androwia? mies kysyi vielä.
- Niin kai, Zist totesi.
Sarostip sanoi aivastaen:
- Niin.
- Käykää lietemme ääreen, parras mies kehotti ja laski keihäänsä alas. Minä olen Estvanos Ranolfin sukua.
Toisetkin näyttivät rauhoittuvan ja aseet pantiin pois.
- Kiitosss, Zist kiitti.
Seurue huomasi nyt, että talossa oleva nainen näytti olevan raskaana. Sarostip käveli peremmälle ja toiset tulivat myös sisään tupaan. Talon asukkailla oli tavalliset orlanthivaatteet yllään. Nurkassa näytti olevan kehto, jossa nukkui vauva.
- Liittykää jakamaan ateriamme, Estvanos kehotti matkalaisia.
Talon nainen tarjosi seurueelle soppaa kattilasta.
- Kiitos, Alinea kiitti.
- Kiitos vaan, Sarostip sanoi myös kohteliaasti ja otti sopan.
- Ei kiitosss, Zist kieltäytyi. Minä en sssyö kuin kalaa ja sssitäkin sssöin kovin paljon ässsken.
Sarostip alkoi syödä. Zist puolestaan tallusteli kehdon luokse ja katseli vauvaa. Tilan asukkaat katsoivat Zistiä ihmetellen. Alinea alkoi syödä. Tek otti myös soppaa. Bryggi puolestaan livahti sivummalle vain istuskelemaan. Nainen katseli Zistiä hiukan huolestuneena.
- Eikö pojalle soppa maita? yksi miehistä kysyi Reinieriltä.
- Öhöm, Zist, Sarostip yskäisi merkitsevästi.
- Mitä? Zist kysyi ja Sarostip kääntyi katsomaan Sarostipia.
- Ei mitään, Sarostip sanoi ja viittoi Zistiä pois kehdolta.
- Mitä nyt? Zist kysyi uudestaan Sarostipilta.
Sarostip huokasi Zistin kysymykselle.
- Mistäs meinaatte Kalfit löytää? yksi miehistä kysäisi Alinealta.
- Kuuletkos hei? yksi miehistä kysyi Reinieriltä.
- En oikein tiedä, Alinea vastasi miehelle. Emme ole oikeastaan saaneet mitään tarkempaa tietoakaan missä he ovat. Tiedättekö te yhtään minne suuntaan he ovat edes lähteneet?
- Huu, Reinier sanoi nyt vihdoinkin reagoiden.
Alinea katsahti Reinieriin.
- Eipä tiedetä, mies vastasi Alinealle. Teidän kannattaa varmaan kysyä Kalfin tilalta.
Alinea nyökkäsi. Zist kääntyi taas katselemaan vauvaa.
- Edpä diedä, olen vähän duhainen, mudda kai midä voisin vähän tosiaan syödä, Reinier sanoi flunssaisella äänellä.
- Onko sinne vielä pitkä matka tästä? Alinea tiedusteli keskustelukumppaniltaan.
- Siinä olisi, nainen sanoi Reinierille ja ammensi soppaa.
- Kalfit asuvat tuossa naapurissa, parrakas mies vastasi Alinealle.
Alinea nyökkäsi.
- Menette vain joen yli, niin siellä heidän tilansa on, partamies lisäsi. Mutta kyllä nyt on liian myöhä. Teidän on parasta jäädä yöksi meidän vieraiksemme.
Alinea vastaa hymyillen:
- Se olisi mukavaa.
- Juu, kiitosss, Zist sanoi.
- Kiitos minunkin puolesta, Sarostip kiitti.
- Sinä olet liskolainen vai kuinka? yksi miehistä sanoi Zistille.
- Juu, minä olen lissskolainen, Zist vahvisti.
Parrakas Estvanos nyökkäsi seurueen kiitoksille.
- Tuletko Paviksesta? mies kysyi Zistiltä.
- En, Zist vastasi.
Mies kohottaa kulmiaan ja kysyi:
- Onkos liskolaisia muuallakin?
- On, Zist vakuutti. Minä tulen Mutaruven kylästä.
- Mikähän sekin lienee, mies mutisi. Kauppaatkos sinä ongenkoukkuja? hän kysyi Zistiltä.
Sarostip niiskutteli nuhaisena. Tek söi hiljaisena ruokaansa. Bryggi nojaili seinää vasten mietteissään.
- En, Zist vastasi.
- Minulla oli tapana hankkia liskolaisilta ongenkoukkuja, mies kertoi. Ne menivät hyvin kaupaksi Jokipuolella, hän jatkoi mietteliäänä.
- Minä osaan valmissstaa ruukkuja, Zist totesi ylpeänä. Ne ovat oikein hienoja. Minun isssäntäni opetti.
- Ruukkuja nyt osaa tehdä kuka vain, mies sanoi väheksyvästi.
- Mutta minä olen oikein taitava sssiinä, Zist sanoi.
- Eihän sellaisilla ruukuilla mitään tee, mies väitti. Toista ovat hyödyllisen ongenkoukut.
- Niin, Zist myönsi. Minulla kyllä on muutama ylimääräinenkin.
- Ovatko ne hyvälaatuisia? mies kysyi epäilevänä.
- No katssso, Zist kehotti ja ojensi vyöstään muutaman koukun.
Mies otti koukut ja tutkiskeli niitä suutaan mutristellen.
- Liskonnahasta saisi tyylikkäitä kukkaroita, toinen mies sanoi pilke silmäkulmassa.
- Eikä sssaisi, Zist kiisti.
- Varmasti saisi, mies väitti.
- Onko tässä jossain siltaa minkä avulla voisi päästä joen yli? Alinea kysyi.
- Minusssta ei, Zist sanoi miehelle.
- Haluatko, että kokeilen? Olen tehnyt sellaista ennenkin, nahkuri kun olen, mies sanoi humoristinen pilke silmissään.
- Jyrkännejoen yli kulkee silta, Estvanos vastasi Alinealle.
- Ei tarvitssse, minun isssäntä teki minun tutuissstani kaikenlaisssta, Zist sanoi nahkurille. Minä en pitänyt sssitä.
- Isäntäsi? nahkuri sanoi kysyvästi.
Kolmas mies siirtyi Sarostipin viereen ja kysäisi:
- Mikäs sinä taas olet miehiäsi?
- Hän oli oikein todella mahtava, viisssasss ja yssstävällinen dracolisssko, Zist sanoi kääntyessään katselemaan vauvaa.
- Dracolisko! nahkuri huudahti. Niistä en tekisi kyllä yhtään mitään, tuppaavat olemaan ilkeää porukkaa.
- No mikäs minä, Sarostip häneltä kysyneelle miehelle hieman väsyneenä miehelle.
- Eivät kyllä yleensssä, Zist vastasi nahkurille. Heitä on vain oikein hankala ymmärtää.
- Jotta oletkos ammattimiehiä? kolmas mies kysyi Sarostipilta.
- Mitä minä olen kuullut, niin eräs mies teki dracoliskonnahasta hatun, nahkuri kertoi. Tyylikäs oli, mutta ne liskon pirut suuttuivat.
- No, maanviljelijähän minä vain olen, Sarostip sanoi kysyjälle.
- Hän tuli kai hakemaan nahkansssa takaisssin vai mitä? Zist arveli.
- Tosin nyt olen vain valavieraana Vaaralinnoituksessa, Sarostip lisäsi.
- Minähän arvasin! kolmas mies huudahti. Olen Miklas Checka, myös alan miehiä!
- Niin se likainen otus teki, nahkuri myönsi Zistille. Ne ovat arvaamattomia ja mielipuolisia otuksia, joista ei ole kuin harmia.
- No onkos ollut hyviä satoja? Sarostip kysyi mieheltä.
- Saisi sataa enemmän, Miklas sanoi päätään pudistaen. Ja kohtuullisemmin, sillä joskus tulee kyllä rankkasateita, mutta liian kuivaa tuppaa olemaan.
- Arvaamattomia he kyllä ovat mutteivät mielipuolia tai pahoja! Zist huudahti nahkurille.
Alinea lopetti syömisen.
- Ei niistä kunnon ihminen piittaa, nahkuri sanoi Zistille.
- Ahaa, Sarostip totesi Miklakselle.
- Ei ihminen, Zist sanoi nahkurille.
- Karua maata tämä on, mutta kyllä siitä laihan leivän saa, Miklas sanoi Sarostipille.
- Mutta minäpäs kuule tiedän, mikä on vielä dracoliskonnahkaa huonompaa ainetta, nahkuri sanoi Zistille.
- Mikä? Zist kysyi.
- Walktapus, nahkuri vastasi dramaattisesti ja huokaisi.
- Voi olla, Zist arveli.
- Tunsin kerran erään kollegan, joka käytti walktapuksennahkaa, nahkuri sanoi surumielisesti. Ajatteli siitä uutta muotivalttia. Sai halvalla joltakin hiipparilta ostettua.
Alinea meni istumaan naisen luokse ja kysyi tältä:
- En kuullutkaan sinun nimeäsi?
- Vaan huonosti kävi, huonosti kävi, nahkuri puheli päätään pudistaen.
- Olen Perina, nainen sanoi hiljaa Alinealle.
- Kyllähän te tiedätte, mitä siitä tyhmyydestä seuraa, nahkuri rupatteli.
- Juu, Zist vakuutti.
Alinea puhui itsekin hiljempaa:
- Olen Alinea. Teillä näyttää olevan vauva.
- Ei, walktapuksennahkaan minä en koske, ennen vaikka dracoliskonnahkaan, nahkuri vakuutteli.
- Onhan meillä, nainen sanoi Alinealle hymyillen. Ja toinen tulossa, hän lisäsi vatsaansa taputtaen.
Alinea hymyili.
- Kolmas on jo nukkumassa, nainen jatkoi.
- Dracoja ei kannata tappaa, he kun eivät pysssy kuolleina, Zist sanoi nahkurille.
- Kyllä ne kuolevat, nahkuri vastasi Zistille. Ovat vain pirullisen kostonhimoisia liskoja, jos niitten toverin tappaa.
- Juu mutta ne tulevat takaisssin, Zist väitti.
- Olisi ihana saada itsekin lapsia, mutta pitäisi saada joku tila ensin missä asua, Alinea kertoi naiselle.
- Niin, kaverit tulevat kostamaan, nahkuri myönsi.
- Ei, ne herää henkiin, Zist väitti.
- Ei tämä tilallakaan mitään herkkua ole, Perina sanoi surumielisesti hymyillen Alinealle.
- Pötyä, nahkuri tuhahti Zistille.
- Minä olen asssunut dracojen luona viisssitoisssta vuotta, Zist vakuutti.
- Ei se nahka mihinkään katoa, nahkuri sanoi. Kuolleena se lisko pysyy. Mutta toista se on walktapuksen kanssa.
- No kannattaa olla iloinen, että on näinkin hieno talo, Alinea sanoi Perinalle. Matkalla on näkynyt monta huonommassa kunnossa olevaa.
- Tiedättekös te kaikki, minkä näköinen se on? nahkuri kysyi yleisesti.
- Siis mikä? Sarostip kysyi.
Perina nyökkäsi Alinealle ja sanoi:
- Winnan tila on huonossa kunnossa.
Zist istahti kehdon viereen.
- Itse asun tällä hetkellä telttakylässä linnoituksella, Alinea sanoi Perinalle.
- Olivat kadonneet vain joskus talvella, Perina lisäsi.
Alinea nyökkäsi.
- Walktapus, nahkuri täsmensi Sarostipille mahtipontisesti.
Perina vilkaisi huolestuneena Zistiin päin, mutta Zist ei huomannut katsetta.
- Voin mennä sanomaan hänelle, ettei ole vauvan lähellä jos haluat, Alinea lupasi Parinalle. Ymmärrän kyllä jos olet huolestunut. Itsekin olisin.
Perina nyökkäsi kiitollisena. Alinea meni Zistin luokse.
- Olettekos te nähneet sellaista? nahkuri kysyi taas ääntään korottaen.
- En tiedä, Sarostip sanoi nahkurille, eikä kovin kiinnostuneena.
Zist käänsi katseensa Alineaan. Tämä sanoi liskolaiselle hiljaa:
- Zist, voisitko mennä hieman sivummalle. Perina on huolestunut siitä mitä sinä saattaisit tehdä lapselle, niin olisitko niin kiltti ja menisit hieman sivummalle?
- Entäs sinä, liskolainen? nahkuri kysyi mahtaillen.
- En ole nähnyt, Zist vastasi.
- Entäs sinä, poika? nahkuri kysyi Reinieriltä itsetyytyväisenä.
- En minä tee sssille mitään, Zist vakuutti Alinealle.
- Mutta olisit nyt kerrankin kiltti ja menisit hieman sivummalle, Alinea suostutteli Zistiä. Tiedät varmaan, että kaikki eivät luota liskolaisiin kovinkaan paljoa.
- Emmä, Reinier vastasi lyhyesti nahkurille.
- Ähh, Zist sanoi ja asteli kauemmassa kehdosta.
- Minun täytyy sitten kertoa tietäväisenä miehenä, nahkuri sanoi rintaansa röyhistellen.
- Kiitos, Alinea kiitti Zistiä.
- Walktapus on kaoottinen mustekalamies, nahkuri selitti.
Alinea kurkkasi hetkisen vauvaa ja palasi sitten takaisin Perinan luokse. Zist istahti naisten luokse.
- Se on niin pirullinen otus, että sen tappaminen on mahdotonta, nahkuri sanoi dramaattisesti.
- En minä olisssi sssille mitään tehnyt, Zist mutisi naisille.
- Niin se nahkakin kasvoi uudelleen walktapukseksi, nahkuri sanoi päätään pudistellen. Se oli ikävä yllätys varomattomalle kollegalle.
- Enpä tiedä, ovatko nämä koukut yhtä laadukkaita kuin Paviksen liskolaisten, koukkuja tarkastellut mies sanoi ja ojensi koukut Zistille.
Zist otti koukut ja sujautti ne kiinni vyöhönsä.
- Eivät samanlaista laatutyötä, mies lisäsi Zistille.
- Jaa, Zist sanoi.
- Osaavat näemmä Paviksen serkkusi paremmin luutaidon salat, mies totesi Zistille.
Sarostip lähti pois pöydästä ja meni sivummalle istuskelemaan. Tek oli jo syönyt ja meni Alinean viereen.
- Varmaankin, Zist myönsi.
- Ettekös yhtään Winnojen katoamista tutki? nahkuri kysyi.
- Emme, Sarostip vastasi sivummalta.
- Sssen teki tuhkahaamu, Zist ilmoitti.
- Mitäh? nahkuri kysyi ihmeissään.
- Eikö niin, Sssaro? Zist haki tukea.
- En nyt olisi niin varma, Sarostip vastasi.
- Mitäs luikuria te nyt laskette? nahkuri kysyi naurahtaen.
- En minä tiedä, mutta Bryggi niin väitti, Zist vastasi.
- En minä ole moisesta kuullutkaan, nahkuri tuhahti.
Alinea kysäisi Perinalta:
- Kuinkas kauan te olette olleet täällä?
- Taitaa olla saman tason juttuja kuin kuolleista heräävät dracoliskot, nahkuri hohotti.
- Johan me täällä taidamme toista vuotta asua, Parina vastasi Alinealle.
- Niin kai, Zist tunnusti. Minä en olisssi tehnyt mitään pahaa vauvalle.
- Älä sinä liskolainen usko kaikkea, mitä sanotaan, nahkuri sanoi opettavaisesta Zistille. Eivät kaikki satuolennot ole totta, eivätkä liskot herää kuolleista.
- Me tosin nähtiin se haamu, mutta ei se takaa että se olisi vienyt Winnat, Sarostip totesi nahkurille.
- Miltäs maa sinusta on näyttänyt? Miklas kysyi Sarostipilta.
- En jaksssa väitellä, Zist sanoi.
- Näittekö oikein? nahkuri kysyi otsaansa rypistäen. Sehän nyt on jo sitten eri asia. Höpöjuttuihin ei kannata uskoa, mutta minkä näkee, siihen voi jo uskoakin.
- Siis tarkoitatko miltä viljelys maa on näyttänyt vai sitä miltä tämä paikka yleensä näyttää? Sarostip kysyi Miklakselta.
- Kovaa oli kotona, Perina huokasi Alinealle hiljaa.
Alinea nyökkäsi.
- Sitä tietysti, jotta miltä maa alan miehen silmässä vaikuttaa, Miklas vastasi Sarostipille.
- Minä en olisssi tehnyt mitään pahaa vauvalle, Zist toisti kovemmalla äänellä, kun naiset eivät tuntuneet kuuntelevan.
Perina katsahti Zistiin hieman alta kulmain.
- No ei se kyllä kovin hyvältä näytä, Sarostip myönsi Miklakselle. Matkan alkupäässäkin maa oli aika paljon soista.
- Kauankos te olette olleet meidän kauniissa Riskimaassa? nahkuri kysyi hieman ironisesti ja kovalla äänellä yleisesti seurueelta.
- En kovin kauaa, Sarostip vastasi.
- Niin, suota saa kyllä painaa nurin, niin että niska paukkuu, Miklas myönsi. Ja metsää saa pistää kumoon urakalla.
- Kun saavuin Vaaralinnoitukseen niin muutaman päivän jälkeen jouduinkin lähtemään tälle matkalle, Sarostip sanoi nahkurille.
- Minä en olisssi tehnyt mitään pahaa vauvalle, Zist toisti vielä kovemmalla äänellä, kun naiset eivät sanoneet mitään.
- Thoh, eipä tänne nyt ole matka eikä mikään Vaaralinnoituksesta, nahkuri sanoi Sarostipille.
- Ei niin, Sarostip myönsi. Eli se tarkoittaa että en ole ollut Riskimaassa kovin kauaa.
- Ymmärrän, ymmärrän, Miklas sanoi. Vaan aiotkos maata saada? hän kysyi Sarostipilta.
- En ole asiaa vielä miettinyt, Sarostip vastasi varovasti.
- Zist, anna jo asian olla, Alinea kehotti.
- Mutta kun en minä tee ikinä mitään ilkeää, Zist valitti. Minusssta ei ole mukavaa josss kaikki luulevat että olen ilkeä tai jotakin.
Alinea ja Perina kuiskivat jotakin hiljaa. Alinea katseli epäilevästi Zistiä.
- Eihän nyt sellaista luulla! nahkuri huudahti. Eihän paha nahkakaan kukkaroksi suostu menemään, hän lisäsi Zistille silmää iskien ja virnistäen.
- En minä halua kukkaroksssi, Zist kiisti.
Bryggi näytti nukahtaneen seinän viereen.
- Niinhän ne elukatkin sanoo, nahkuri sanoi sukkelasti ja iski silmää veikeästi.
- Niin kai, Zist myönsi.
- Kyllä täältä laihan leivän nykii maasta, Miklas puheli Sarostipille.
- Niin, Sarostip myötäili.
- Kuulehan, kun potkaiset tyhjää, niin lupaisitko nahkasi minulle? nahkuri kysyi Zistiltä niin, ettei tiennyt, oliko hän tosissaan vai laskiko vain leikkiä.
- Hmmm, en, Zist vastasi.
- Jos Alinea ja Reinier perustavat sen tilan, niin voisin alkaa ehkä tekemään hommia siellä, Sarostip sanoi Miklakselle aika hiljaa.
- Minä elän varmasssti pitempään kuin sssinä, vaikken olekaan hyvä arvioimaan ihmisssten ikää, Zist sanoi nahkurille. Ja minä aion palata vielä kotikyläänikin jossskusss.
Miklas nyökkäsi Sarostipille ja sanoi:
- Minulta toki liikenee aina neuvoja alan miehelle.
- Onpas suuret tavoitteet! nahkuri huudahti Zistille ja nauroi. Mutta jos sattuisit kupsahtamaan täällä, niin saisinko nahkasi? hän kysyi Zistiltä.
- Riippuu sssitä paljonko sssuossstut maksssamaan, Zist vastasi.
- Selvä, Sarostip sanoi Miklakselle hieman hymyillen.
- En kai minä nyt vainajalle maksaisi, nahkuri naurahti. Eihän vainaja tarvitse kuin kuparilantin, jotta voi maksaa Lautturille. Mutta se olisi kuule kunnianosoitus, jos tekisin nahastasi komean kukkaron, hän nauroi Zistille.
- Mutta maksssaisssit nyt ja josss minä lähden täältä ennen kuolemaani maksssan takaisssin, Zist ehdotti nahkurille.
- Enhän minä nyt siitä maksa, että tekisin kukkaron, nahkuri sanoi paheksuvasti. Ajattele mieluummin, että minä en vaadi siitä edes maksua, että tekisin nahastasi kukkaron, kun kuolet!
- No ei sssitten, Zist totesi.
- Nyt olisi aika tämän tuvan painua pehkuihin, parrakas Estvanos sanoi nyt.
- Minä en pidä sssitä että katssselette minua noin ja luulette että minä olen ilkeä, Zist totesi naisille.
- Totta turiset Estvanos ystäväiseni, nahkuri sanoi kovaan ääneen. Voi liskolaisystäväni, et sinä ole ilkeä, jos lupaat kuoltuasi nahkasi minulle, hän sanoi ja taputti pikkuista Zistiä olkapäälle.
Perina nousi ylös ja asteli kehdolle. Hän nosti lapsen ylös varovasti ja käveli sisempään huoneeseen.
- No ssselvä, mutta minä en kyllä kuole pitkään aikaan, Zist sanoi itsevarmasti nahkurille.
- Sanasta liskolaista ja sarvesta härkää, nahkuri sanoi ja puristi Zistiä kädestä sopimuksen merkiksi.
- Mutta minä haluan sinulta jotakin kun sinä kuolet, Zist vaati.
- Hah, hah, nahkuri nauroi Zistille. Ihmisennahasta ei saa mitään kunnollista aikaan. Eikä se sitä paitsi ole sopivaakaan.
- Ei niin, Zist myönsi.
Estvanos nousi ylös ja sanoi tiukasti:
- Nyt nukkumaan, jotta jaksetaan töitä huomenna.
- Mutta minä sssaan sssinulta vaikka yhden hopearahan jos kuolet ennen minua, käykö? Zist ehdotti nahkurille.
- Heh, heh, nahkuri nauroi. Kun minä kuolen, minä kuolen pennittömänä.
- Jaa, Zist sanoi hämmentyneenä..
- Köyhänä synnyin ma ihmisparka, köyhänä lähtevä oon, nahkuri lausui mahtipontisesti.
Sarostip otti paitansa pois, otti huopansa ja kävi istumaan nurkkaan jalat ristissä kääriytyneenä huopaansa.
- Ress, Estvanos sanoi vielä tiukempaan sävyyn nahkurille.
- Selvä, selvä, mennään yöpuulle, nahkuri sanoi naureskellen.
- No ei sssitten, Zist sanoi nahkurille.
Nahkuri ja Miklas lähtivät toiseen huoneeseen.
- Saatte nukkua tässä tulisijan vieressä, Estvanos sanoi toisille.
Zist nyökkäsi.
- Onko teillä vällyt mukana? Estvanos kysyi.
- Ei minulla ainakaan, Zist sanoi.
- Minulla ainakin, Sarostip totesi haukotellen.
- Tek voisi tarvita itselleen, mutta minulla kyllä on omani, Alinea sanoi.
- Odottakaapas hetki! huusi nahkuri toisesta huoneesta.
Hän tuli kohta kantaen pinoa erilaisia nahkoja, kaikki käsiteltyjä.
- Tässä minun kädentyötäni, nahkuri naurahti ja rojautti pinon lattialle.
- Kiitosss, minä en ole varmaan ikinä nukkunut näin hienosssti, Zist sanoi keräten sylinsä täyteen nahkoja.
- Koisimaan, koisimaan, nahkuri toimitti ja riensi toiseen huoneeseen.
Zist levitti nahat lähelle tulisijaa ja hävisi niiden sekaan.
- Yötä, Estvanos sanoi lyhyesti ja häipyi.
- Zist, älä vie kaikkia, Tek valitti väsyneenä.
Alinea kävi hakemassa Tekille nahkoja ja auttoi Tekiä menemään nukkumaan. Sen jälkeen Alinea otti oman huopansa esille ja valmistautui itsekin nukkumaan. Tek nukahti heti. Bryggi puolestaan nukkuikin jo täyttä päätä huopansa alla. Sarostip nukahti istualleen ja Alineakin meni nukkumaan. Reinier puolestaan makaili silmät auki. Hiljaisuus laskeutuu tupaan ja nahkurin rupattelukin oli siis jo tauonnut.
Aamun koittaessa seurue heräili siihen, kun Perina viritteli tulta sammuneelle tulisijalle. Alinea heräili virkeänä. Sarostip hieroi vähän silmiään ja toivotti:
- Huomenia.
- Huomenta, Perina, Zist tervehti kaivautuessaan nahkojen seasta.
Sarostip puki paitansa päälleen.
- Huomenta, Alinea toivotti.
- Huomenta, Perina sanoi hiljaa.
Hän alkoi keitellä puuroa siinä ja otti myös leipää esille.
- Minä näin aivan karmeaa unta, Zist kertoi.
Alinea nousi ylös ja vetäisi mekkonsa päälle. Tek venytteli virkeänä ja nousi ylös. Bryggi näytti heränneen, mutta hän lojui laiskana seinän vieressä.
- Mitä Zist? Tek kysyi kiinnostuneena.
- Nahkuri jahtasssi minua ja tahtoi tehdä minusssta kukkaron, Zist totesi noustessaan väsyneenä istumaan.
- Hurjaa! Tek huudahti.
- Vässsyttää, Zist valitti.
- Ihanko se oikeasti aikoo tehdä sen? Tek kysyi.
- Juu, pelottavaa, Zist sanoi. Juu, kai. Tosssin vassta kun kuolen.
- Kuka sen saa sitten? Tek kysyi.
- Hmm, en tiedä, Zist vastasi.
Alinea meni auttamaan Perinaa ja tämä loi Alineaan kiitollisen katseen. Perina liikkui aika vaivalloisesti suuren vatsan haitatessa.
- Saanko minä? Tek kysyi Zistiltä.
Zist kaatui takaisin selälleen ja vastasi:
- En tiedä.
Alinea sanoi hiljaa Perinalle:
- En vain jaksa seisoskella tyhjänpanttina, kun muut tekevät töitä.
Perina nyökkäsi Alinealle.
- Se olisi kiva, mutta et kai sinä Zist aio kuolla? Tek kysyi. Zist?
- En tietenkään, minä olen vasssta oikein nuori lissskolaissseksssi, Zist vakuutti.
- Kiva, Tek sanoi. Mutta saanhan minä sen kukkaron sitten, kun olet vanha ja kuolet? hän kysyi Zistiltä anovasti.
- Juu, Zist lupasi.
Perina meni puuron valmistuttua toiseen huoneeseen ja huhuili miehiä ylös. Sieltä kuului jo vauvan vollotustakin.
- Kiva, Tek sanoi Zistille ilahtuneena. Kuulitko Reinier, minä saan Zistin nahasta tehdyn kukkaron, kun hän kuolee, hän riemuitsi. Mutta keihäs olisi nyt tarpeellisempi, Tek sanoi vakavoituen.
- Minä menen sssyömään, Zist ilmoitti.
Hän nousi ylös ja lähti astelemaan ulos.
Miehet alkoivat saapua toisesta huoneesta unisina.
- Huomenta, Alinea toivotti.
- Huomenta, huomenta, kaunis neiti! nahkuri huudahti Alinealle ja nauroi päälle.
Alinea hymyili. Estvanos nyökkäsi niukasti ja Miklas tervehti Sarostipia, joka vastasi tervehdykseen.
- Sitä on nukuttu kauneusunia, nahkuri jatkoi Alinealle ja iski silmää.
Alinea jatkoi vain hymyilemistä.
- Aijai, harvoin sitä täällä näkee nuoria ja nättejä neitoja, nahkuri lirkutteli Alinealle.
Estvanos kahmaisi puuroa lautaselleen hiukan synkkänä. Alinea vastasi nahkurille hymyillen:
- Noh. imartelut sikseen. Olen jo naimisissa.
- Ah mikä menetys! nahkuri huudahti painaen käden rinnalleen kuin häntä sattuisi.
Alinea otti itselleen puuroa ja kysyi nahkurilta:
- Haluatko sinä puuroa kipuusi?
- Vain leskeys on toivoani ainoa, nahkuri sanoi dramaattisesti. Kyllä kiitos, hän lisäsi tavallisemmin.
Alinea laittoi nahkurillekin puuroa ja tämä kiitteli vuolaasti ja jatkoi imartelua. Alinea alkoi itse syödä. Tek söi myös ja Bryggikin vääntäytyi ylös ja otti puuroa. Sarostip teki samoin. Perina palasi kohta taluttaen ehkä nelivuotiasta tyttöä kädestä.
- Nainen, puuro ei ollut tarpeeksi kuumaa, Estvanos tiuskaisi Perinalle.
Alinea katsoi pikkutyttöä tämän kävellessä.
- Anteeksi, Perina sanoi nöyrästi.
Sarostip söi puuroaan.
- Piru on merrassa, kun mies ei saa kunnon syötävää, kun on taas rankka päivä edessä! Estvanos yltyi pauhaamaan.
Reinier makasi yhä edelleen selällään vuoteellaan ja tapitti kattoa.
- En minä kaikkeen voi revetä, Perina sanoi tuskaisella äänellä.
- Pyöräyttää penskoja kuin mikäkin ja vielä vieraita täytyy ruokkia, Estvanos huusi ja läiskäytti vaimoaan poskelle.
Sarostip säpsähti ja Alinea lopetti syömisen. Perina näytti nieleskelevän kyyneleitä ja pyysi vielä nöyrästi anteeksi. Estvanos murisi jotakin ja jatkoi puuron syömistä äkäisenä. Reinier repeili naurusta lavetillaan. Alinea katseli pelokkaana Estvanosta. Bryggi söi puuroa hiukan nyrpistellen, mutta ei sanonut mitään, kohotti vain kulmiaan. Tek näytti hiukan pelästyneeltä. Sarostip katseli Estvanosta hieman äkäisenä. Estvanos käännähti Reinieriin päin ja karjaisi:
- Mitä hittoa naurat?
- Hmm, kuului Reinierin naurun lomasta. Olette huvittava perhe.
Estvanos näytti suuttuvan entisestään.
- Piruako sinun syöpäläisen tänne tarvitsee tulla! Estvanos karjaisi Reinierille.
Reinier tapitti rauhallisesti kädet ristissä vatsan päällä kattoa.
- Ja minun puuroani sinä saat olla syömättä, Estvanos ärähti.
- Olisinpa saanut eilenkin olla, Reinier virkkoi tyynesti. Se taisi tehdä minut sairaaksi.
- Nainen, pidä huolta, ettei mies syö minun puuroani, Estvanos sanoi ja viittasi halveksivalla eleellä Reinieriin.
- Pikkuneiti se vain on niin tyynenä ja rauhallisena, nahkuri lirkutteli Alinealle ja taputti setämäisesti Alineaa polvelle.
Alinea käänsi pelokkaan katseensa nahkuriin. Perina nyökkäsi miehelleen kuuliaisesti.
Kohta seurue oli Reinieriä lukuun ottamatta syönyt ja talon miehetkin olivat jo syöneet. Sitten Perina ja hänen tyttärensä alkoivat syödä jäljelle jäänyttä puuroa.
- Tulisitko tuohon pihalle Miklas, Sarostip kehotti.
Miklas nyökkäsi ja meni ulos Sarostipin kanssa.
Syötyään Alinea meni katsomaan Reinierin vointia. Samassa Zist asteli sisään ja huudahti:
- Nälkä!
- Puuroa on vielä, Perina sanoi varautuneesti Zistille punainen jälki poskessa lyönnin jäljiltä.
- Mikä sssinun posskesssasssi on? Zist kysyi Perinalta. Minä en pidä puurosta.
Perina käänsi katseensa pois Zististä ja sanoi hiljaa:
- Ei tyrkytetä.
Perina nosti puuronpadan pois tulelta ja yritti pitää vilkkaan pikkutyttönsä samalla aisoissa. Zist istahti.
- Zist, olemme lähdössä, Alinea sanoi. Voit mennä jo ulos.
- Minä odottelen teitä, Zist vastasi.
Reinier nousi ylös jäykkänä kuin rautakanki.
- Me lähdemme. Kiitos puurosta, hän sanoi ja kumarsi Perinalle syvään.
Perina loi hieman ihmettelevän katseen Reinierin ilveilyyn, mutta nyökkäsi sitten tälle.
Reinier käveli ovesta ulos. Alinea kävi hakemassa kamppeensa ja lähti Tekin kanssa ulos sanoen vielä:
- Kiitos vielä ruuasta ja makuusijasta.
- Juu, kiitoss kaikesssta, Zistkin kiitti ja kipitti muiden perään.
Perina nyökkäsi hiukan varautuneesti Zistille ja vilkaisi toisen huoneen suuntaan. Bryggi maleksi joukon perässä laiskasti ulos.
Seurue oli sitten ulkosalla. Tilan miehet näyttivät paiskivan jo homma pelloilla. Sarostip käveli Tekin luokse ja ojensi kehästä hänelle sanoen:
- Kelpaisiko tällainen keihäs. Ostin sen Miklakselta.
Tekin kasvot kirkastuivat ja hän huudahti riemusta.
- Onko se tosiaan minulle? Tek kysyi ilosta nauraen.
Alinea huokaisi.
- On se, Sarostip vakuutti hymyillen.
Tek nappasi keihään ja huudahti:
- Kiitos, Sarostip!
- Eipä mitään, Sarostip myhäili.
- Sinä olet sitten kiltti! Tek huudahti.
- No nyt minun ei sssitten tarvitssse ossstaa sssinulle keihässstä, Zist totesi Tekille.
Alinea lähti kävelemään joelle päin.
- Ei tarvitse Zist, mutta lupasit minulle sen kukkaron, Tek muistutti riemuissaan liskolaista.
- Juu, Zist myönsi.
Tek ryntäsi Alinean perään keihään kanssa sohien. Zist lähti Alinean perään ja Sarostip lähti myöskin joelle.
- Minusta tulee suuri soturi! Tek riemuitsi.
Bryggi myhäili itsekseen hiljaisena.
- Kalffien tila on kai joen toisella puolella, mutta silta on varmaan sitten edessäpäin, Alinea sanoi. Ja ole sitten varovainen sen keihään kanssa, hän lisäsi Tekille.
- Joo, joo, Tek sanoi vähemmän vakuuttavasti ja jatkoi riemuitsemistaan.
- Kai me sitten vain jatketaan matkaa eteenpäin, Alinea sanoi.
- Eteenpäin, eteenpäin, Bryggi vahvisti.
Alinea lähti kävelemään polkua eteenpäin Zist seuraili Alineaa haukotellen ja vatsa muristen.
Toisella puolella jokea näkyi kauempana jokin tila rakennuksineen ja peltoineen. Sielläkin näkyi ihmisiä töissä pelloilla ja se tila vaikutti oikein hyvin hoidetulta. Sää oli aurinkoinen. Zist alkoi kipittää vauhdilla sinne jokea kohti. Hän kipitti joelle ja lähti uimaan sen halki. Alinea mutisi itsekseen:
- Typerä Zist.
- Liskon tähdet huonot, Bryggi sanoi vakavana.
Alinea kulki ensimmäisenä polkua pitkin pohjoiseen ja Alinea tuli hänen perässään. Tek kulki Alinean vierellä ja ympärillä keihäästä innoissaan. Bryggi kulki Alinean perässä ja Sarostip tuli viimeisenä. Zist näkyi astelevan kohti tilan peltoja ja ihmisiä, mutta jäi pian taakse, kuten myös tilakin. Sää oli mukavan lämmin ja varmasti oivallisin kylvöpuuhillekin.
- Eikö minulla ole hieno keihäs, Reinier? Tek kysyi riemuissaan ja sutaisi keihäällä Reinieriä kohti.
- Joo, voit tappaa näkin, Reinier totesi.
- En ole lisssko! kuului heikkona huuto jostakin takaa.
- En! Tek huudahti pelokkaana. Sellaista minä en tee, hän sanoi vavahtaen.
Alinea mutisi taas itsekseen:
- Typerä lisko.
- Mitä sitten meinaat tehdä keihäälläsi? Reinier kysyi Tekiltä. Haluatko, että näkki vainoaa sinua lopun ikääsi?
- Minä, minä opettelen suureksi soturiksi, Tek sanoi. En minä veteen mene.
- Mutta älä sitten sohi meitä sillä keihäällä, Sarostip sanoi Tekille vakavana.
- En en, Tek sanoi, muttei kuulostanut enää yhtä riemukkaalta kuin aikaisemmin.
- Liskolla huonot tähdet, Bryggi mutisi. Härkäsammakko hengittää niskaan.
- Onko liskolla ollut joskus hyvät tähdet? Alinea kysyi.
- Joskus, Bryggi vastasi. Ei nyt. Tänään vaarallinen päivä. Oltava varovainen. Punainen vaara.
- Lisko ei oikein tunnu tajuavan, että kaikki ihmiset eivät pidä hiippailevista liskoista heti aluksi, Alinea sanoi.
- Punainen vaara? Sarostip ihmetteli.
- Lisko ei järkevä, Bryggi myönsi. Punainen vaara, hän sanoi Sarostipille.
- Millainen punainen vaara? Sarostip kysyi.
- Kerro punaisesta vaarasta lisää, Reinier kehotti Bryggiä ja höristeli korviaan kuin jänis.
- Punainen välttää tänään, Bryggi selitti. Minä tietää.
- Millainen punainen? Sarostip kysyi. Kerro tarkemmin.
- Kaikki punainen, Bryggi selitti.
- Kerro vielä lisää siitä punaisesta, Sarostip kehotti.
- Uni sanoo, Bryggi vastasi epämääräisesti.
Sarostip nosti kulmiaan:
- Uni?
- Uni, Bryggi vahvisti.
- Voisiko se olla... Sarostip mutisi. Kiirehditään, hän kehotti muita.
Alinea ei kuitenkaan nopeuttanut kulkuaan yhtään.
- Ei kiire, Bryggi sanoi. Minä tietää. Hidastaa vauhti, hän kehotti.
Sarostip nopeutti kävelytahtiaan hieman, mutta Alinea jatkoi samaa tahtia.
- Hidastaa, Bryggi kehotti hengästyneenä. Hidastaa.
Reinier hidasti tahtia.
- No hidastetaan sitten, Sarostip murahti ja hidasti vauhtiaan.
- Sarostip, mitä sinä arvelet? Reinier kysyi. Sanoit "voisiko se olla". Mihin viittasit?
- En mihinkään, Sarostip vastasi.
- Te voitte tulla sitten perässä, Alinea sanoi. Katotaan jos tuolta joku silta nyt löytyy, niin odotan luultavasti siinä sitten.
- Et mihinkään? Reinier sanoi epäilevästi Sarostipille. Kerro nyt heti!
Alinea jatkoi kävelyään ripeään tahtiin. Tek piti yllä yhtä kovaa vauhtia kuin Alinea pysyäkseen tämän kintereillä. Kaksikko erosi toisista ja kasvatti etumatkaa.
- Minä näin sen yhden unen, Sarostip suostui sanomaan.
- Minä näki monta unta, Bryggi sanoi.
- Niin mutta... antaa olla, Sarostip sanoi.
- Minkälaisen unen? Reinier uteli.
- No sellaisen vaan, Sarostip vastasi välttelevästi.
- Oottakaa! Zist huudahti ja kipitti kovaa vauhtia yrittäen saada muut kiinni.
Sarostip kääntyi. Bryggi kohotti kulmiaan ja irvisti.
- Te jätitte minut, Zist moitti hengästyneenä.
- Kerro siitä unesta, Reinier kehotti Sarostipia.
- Oliko teidän pakko jättää minut sssinne? Zist valitti.
- Jätimme koska luulimme että odotat meitä siellä tilalla, Sarostip sanoi.
- Misssä? Zist ihmetteli. Tuo tila oli Burisssonien.
- Jaa, Sarostip sanoi.
Bryggi mutisi jotakin.
- Bryggi, voisssitko opettaa minulle taikuutta? Zist kysäisi porukan jatkaessa eteenpäin.
- Ei, se suuri salaisuus, Bryggi vastasi. Jos opettaa, taikuus ei taikuus.
- Höh, Zist harmitteli.
- Ei härkäsammakko ei? Bryggi kysyi Zistiltä.
- Sssinä olet vain itsssekäss, Zist syytti.
- Minä suuri noita, Bryggi sanoi arvokkaasti. Ei itsekäs noita.
- Toivottavasssti Jarssstan sssaa lautani ja lapioni valmiiksi, Zist toivoi.
Sarostip mietti vakavana kävellessään.
- Liskolla huonot tähdet, Bryggi mutisi.
- Opettaissssit nyt, Zist aneli Bryggiltä.
- Ei voi oppia, syntyy noita, Bryggi sanoi vakavana.
- Missstä tiedät etten ole sssynnynnäinen noita? Zist kysyi.
- Noita selvä noita, Bryggi vastasi.
- Missstä tiedät etten minä ole noita? Zist tivasi.
- Näkee päältä, Bryggi vastasi ja virnisti.
- Hmph, Zist tuhahti ja näytti ärtyneeltä.
- Lisko ei noita, Bryggi sanoi.
- Höh, ei edes noidan apulainen? Zist kysyi toiveikkaana. Jota opetettaisssiin ihan vähän.
- Apulainen, vaan ei opeta, Bryggi sanoi.
- Entä josss olen oikein hyvä apulainen? Zist kysy. Ja kauan. Opettaisssitko sssitten?
- Jotakin voi opettaa, Bryggi myöntyi.
- Hienoa! Zist huudahti. Taikuutta?
- Jotakin, Bryggi sanoi varovasti.
- Ihan vähän jotakin taikuutta? Zist ehdotti. Minä lupaan olla sssinun hyvä apulainen.
- Ihan vähän jotakin, Bryggi sanoi.
- Taikuutta, Zist vaati.
Seurue huomasi samassa joen toisella puolella Alinean ja Tekin, jotka kävelivät takaisinpäin.
- Jotakin, Bryggi sanoi.
- Jotakin hyödyllistä? Zist vaati. Taikuuteen liittyvää?
- Jotakin ehkä hyödyllistä, Bryggi sanoi, pysähtyi ja katseli joen toiselle puolelle.
Zist pysähtyi myöskin.
- Siinähän te tulettekin, Alinea huikkasi toiselta rannalta.
- Jotakin varmaankin hyödyllissstä? Zist ehdotti Bryggille.
- Onko silta vielä kaukanakin? Sarostip huikkasi takaisin.
- Jotakin ehkä hyödyllistä, Bryggi sanoi Zistille.
- No ei sinne mikään kovin pitkä matka enää ole, Alinea vastasi.
Sarostip nopeutti tahtiaan.
- Tulkaa nyt, hän hoputti muita.
Bryggi huokaisi ja kovensi tahtiaan.
- Sssovitaanko että minä olen apulaisssessi ja ssinä opetat minulle jotakin aika hyödyllistä? Zist kysyi lähtien Bryggin perään.
- Ehkä hyödyllistä, Bryggi vastasi.
- Sssovitaan niin, Zist myöntyi. Mutta sssitten et vaadi hirveässsti.
Seurue kulki vielä jonkin aikaa, kunnes he saapuivat kohtaan, jossa Sammakkojokeen liittyi sivujoki. Siinä kohdassa kulki kaksi siltaa: toinen sivujoen yli ja toinen Sammakkojoen yli. Molemmat sillat olivat aika yksinkertaisia ja puusta valmistettuja. Zist kipitti Sammakkojoen sillan ylitse ja toiset seurasivat perässä. Toisella puolella he jatkoivat suuntaan, johon Alinea ja Tek olivat menneet.
- Minä vaatii paljon, Bryggi sanoi Zistille. Oppilas ei helppo.
- Sssitten ssinä varmaan opetat myös jotakin tarpeellisssta? Zist kysyi.
- Jotakin ehkä tarpeellista, Bryggi vastasi. Sinä tottelee sitten?
- Juu, Zist vakuutti. Kunhan opetat.
- Ensin tottelee, sitten opettaa, Bryggi määräsi.
- Ensssin tottelen ssitten opetat ssitten tottelen lisssää ja ssinä opetat paljon lissäää. Kättä päälle? Zist ehdotti ja ojensi kättään.
- Tottelee aina, Bryggi vaati.
- Juu, jollet vaadi mahdottomia, Zist suostui.
- Tottelee mahdotonkin, Bryggi vaati.
- Jollei aivan liian mahdoton, Zist sanoi.
- Tottelee silti, Bryggi edellytti.
- Ssselvä jos tosssiaan opetat kunnolla, Zist myöntyi.
- Jotakin ehkä tarpeellista opettaa, Bryggi sanoi. Kättä? hän kysyi ja ojensi virnistäen kouransa.
- Jollet opeta jotakin ehkä tarpeellisssta minä eroan, Zist varoitti ja ravisti Bryggin kättä innokkaasti.
Bryggi virnisti ja sanoi:
- Liskolla pahat tähdet.
- Jaa, Zist vain sanoi.
Samassa seurue sai näkyviinsä tilan peltoinen ja rakennuksineen. Alinea ja Tek näkyivät olevan pellolla juttelemassa ihmisten kanssa. Toisella puolen jokea näkyi Ranolfin tila. Seurue riensi Alineaa ja Tekiä kohti ja nämä lähtivät tulemaan vastaan.
- Hei! Alinea sanoi ja heilutti kättään muille.
- Minne nyt? Tek kysyi, seurueet kohtasivat.
- Heipä hei, Zist vastasi Alinealle.
- Kalffien tila on tästä pohjoisempaan sittenkin, Alinea ilmoitti.
- Minä sanoin että tämä on Burisonin tila, Zist huomautti.
- No matkaan sitten, Sarostip ehdotti.
Bryggi huokaisi. Alinea lähti kävelemään takaisin pohjoiseen ja toiset seurasivat. Bryggi virnisteli itsekseen.
- Mitä virnistelet? Sarostip kysyi Bryggiltä.
- Oppilas tottelee mestari - aina, Bryggi vastasi.
- Jaa, Sarostip sanoi.
- Juu, Zist myönsi.
Seurue pääsi pian kohtaan, jossa silta kulki Sammakkojoen ylitse.
- Pohjoissseen? Zist ehdotti.
Alinea meni takaisin pääjoen sillan yli ja toiset seurasivat.
- Mitäs tehdään? Sarostip kysyi.
- Jatketaan pääjoen vasenta rantaa pohjoiseen? Alinea ehdotti.
- Ihan sama minulle, Sarostip sanoi. Kunhan päästään sinne Kalffien tilalle.
Zist odotteli muiden päätöstä asiasta.
- Joo, Reinier sanoi ilmaisten kannattavansa Alinean ehdotusta.
- Mennään sinne mitä Alinea ehdotti, Sarostip päätti.
Alinea lähti kävelemään pääjoen reunaa pohjoiseen sivujoen yli. Toiset seurasivat häntä. Joen toisella puolella polku taas jatkui ja seurueen sitä kulkiessa päivä eteni ja matka taittui.
Lopulta seurue sai näkyviinsä tilan rakennuksineen ja peltoineen joen varrella. Pelloilla näkyi ihmisiä töissä, mutta heitä oli vähemmän kuin Burisonin tilalla, eikä se tila vaikuttanut yhtä hyvältä, mutta kyllä paljon paremmalta kuin Soderfallin tila. Seurue huomasi, että pellolla näkyi töissä myös ankka. Muuten työntekijät näyttivät olevan yksi aikuinen nainen, nuorempi nainen, oikeastaan tyttö vielä, ja vanhempia ihmisiä sekä pari lasta.
Väki lopetti työnsä huomatessaan tulijat. Epäluuloiset katseet seurasivat tulijoita, kun he astelivat pellolle. Zist kipitti kummastuneena ankan luokse ja sanoi:
- Terve, onko tämä Kalfin tila?
- On tämä, ankka tokaisi vahvasti murteellisesti.
- Hienoa, me tultiin etsssimään kadonneita Kalfeja, Zist paljasti.
- Ah, voi ystäväparkaani, ankka parahti.
- Hmmm, minun kotikylän lähellä oli ankkoja, Zist kertoi.
Sarostip katseli tilan pihaa ja yleisesti sitä.
- Niin nuorena kadonnut! ankka voihkaisi.
Aikuinen nainen sanoi lyhyesti:
- Minä olen Sarune Kalf. Mitä asiaa?
- Me tulimme auttamaan, Zist vastasi.
- Meidät on määrätty etsimään niitä kadonneita, Sarostip selitti.
- Niin, Zist vahvisti. Minä olen Zhiltzissstss. Kuka sssinä olet? hän kysyi ankalta.
- Voi ystäväparkaani! ankka huudahti ja melkein vollotti.
Naisen suupielet vain kiristyivät ja hän sanoi:
- Jaaha.
- Voi, miksi kuoriuduinkaan näkemään tätä surun päivää, ankka sanoi pateettisesti.
- Rauhoitu, me kyllä löydämme hänet, Zist lohdutti ankkaa.
- Niin, minun velvollisuuteni on pitää perheestä huolta, ankka sanoi. Olen Fodor ja minua Kalpeanokaksikin kutsutaan, hän paljasti. Voi, löydättekö tosiaan ystäväparkani ja hänen poikansa!
- Juu, kyllä varmasssti, Zist vakuutti.
- Niin on tarkoitus, Sarostip myönsi.
- Eivät he voi niin nuorina joutua tuonen kitaan! Fodor huudahti.
- Me kyllä löydämme heidät, Zist sanoi varmasti.
Sarune tuhahti Fodorin sanoille.
- Niin, luultavasti, Sarostip puheli itsekseen.
- Voi, tuotteko takaisin isän ja veikan? kysyi nuorempi nainen, melkein tyttö vasta, mutta hyvin kaunis multaisista käsistään huolimatta.
- Juu, Zist vastasi.
Tilan ihmiset tuntuivat murtavan puhettaan sartarin suuntaan.
- Varmasssti, Zist vakuutteli.
- Oi tehkää se! tyttö huudahti.
- Teemme kyllä parhaamme, Sarostip vakuutti tytölle.
Pari vanhaa miestä ja vanha nainen huokailivat ja pudistelivat päitään.
- Tehkää se sitten pian, Sarune sanoi.
- Kyllä me tuomme heidät takaisssin, Zist sanoi itsevarmasti.
- Pellot tarvitsevat kylväjiä, Sarune jatkoi. Mutta kuolleet mitkä kuolleet, hän lisäsi pessimistisesti.
- Voihan se olla niinkin, Sarostip puheli taas itsekseen.

Riskimaa, osa 14.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja