Karhunkaato, osa 2

- Vai että vieläpä elävinä, hienoa, Dorcas tokaisi nojaillen tallin pelkillä seinään.
Ulkona oli jo pimentynyt ja maaorjat alkoivat vihdoin lopetella töitään palaillen mataliin majoihinsa nukkumaan.
- Ei edes paljoa tarvinnut pehmittää, Grafin ilmoitti.
- Mitä sanot, onko niistä mihinkään? Vai käytetäänkö vain syötteinä? Dorcas kysäisi.
- Sen näkee huomenna, Grafin murahti. Voihan niitä käyttää kumpaankin, jos ei ole kuuliaisuuteen tyytyväinen.
Taran istahti teroittamaan miekkaansa. Dorcas puolestaan vuoleskeli pientä puuvasamaa harjoitusammuntaa varten.
- Kuinkakohan kookas tämä karhu mahtaa olla? Taran kysyi toisilta ritareilta.
- Tuskin paljon yli miehenmitan - yleensä suurenevat tarinan levitessä, Dorcas vastasi leppoisasti.
- Tuskin tarvitsee olla edes kovin iso, kun nuo pelkurit jo kauhistelevat, Baut tokaisi. Me hoidetaan kyllä karhu kuin karhu.
- Heh, Taran naurahti.
- Mutta toisaalta, olihan se yksi siellä luoteismetsissä ainakin kolmimetrinen, vai mitä Baut? Dorcas sanoi.
- Ainakin, Baut vahvisti.
Dorcas laski puukkonsa maahan ja nosti kätensä ylös:
- Siinä vasta olikin peto, kun takajaloilleen nousi. Noh, tuskin sellaisesta on kyse.
Dorcas jatkoi vuoleskelua. Portit suljettiin jo yöksi pronssisella salvalla.
- No, onhan meitä sentään neljä, Taran huomautti.
- Huawh, Dorcas haukotteli.
Grafin katsoo sopivan pystyhirren, joka ei näyttänyt siltä, että sen katkaiseminen romahduttaisi koko talon ja päätti kokeilla nuijaansa siihen. Dorcas kampesi itsensä ylös.
- Kuules, Baut, Taran aloitti.
- Niin? Baut vastasi.
- Mitä asetta käytät? Taran kysyi häneltä. Puukkoa?
- Älkää valvoko turhan pitkään, huomenna aikainen herätys, Dorcas huikkasi toisille.
- Minun asevalikoimani on laaja, Baut ylvästeli. Käyttelen siinä miekkaa missä kirvestäkin. Kaikki hoituvat helposti.
- No, se nähdään sitten, Taran sanoi epäileväisenä.
- Minun ei kai tarvitse mainitakaan, että olen myös maan johtava puukkotaistelija, jatkoi Baut ylpeästi. On tullut petojenkin kanssa erinäiset kerran puukon kanssa tapeltua. Vaan pitäisikös jo mennä yöpuulle? Baut kysäisi haukotellen.
Taran tuhahti hänelle ja keskittyi miekkaansa.
- Unta paaluun, Grafin sanoi Taranille, kopautti tätä selkään ja lähti kiipeämään ylös.
- Jos löytäisi vaikka muutaman sopuisan piian lämmittämään yötä... Baut pohdiskeli.
Dorcas naurahti:
- Hah, Baut, jos siihen emäntään tyydyt, niin jo on aikoihin eletty. Sitä paitsi Grafin taisi varata sen, hän jatkoi virnuillen.
- Joo, se diggaa musta ihan täysillä, Grafin huudahti ylhäältä.
Taran nauroi äänekkäästi. Baut lähti maleksimaan kohti väentupaa kohennellen hiukan hiuksiaan.
- Älkää sitten odotelko minua ennen aamua, Baut huikkasi toisille.
- Ota pari iskua munkin puolesta, Grafin huusi vielä.
- Sopii, Baut huudahti kadoten väentuvan suuntaan.
Taran ja Dorcas olivat pian ylhäällä ja Grafin oli jo nukahtanut. Siellä Taran kysyi Dorcasilta:
- Mitenköhän Baut tuolla menestyy?
Vastausta ei kuitenkaan kuulunut.
- Taidanpa minäkin käydä nukkumaan, Taran päätti ja kävi makuulle tallin ylisille.
Tallin ylisillä ei ollut suinkaan huono nukkua, sillä ainakin siellä oli lämmintä ja pehmeää. Alhaalta tietysti leijui "hevosentuoksua", mutta siihen ritarit olivat tottuneet. Ritarit vaipuivat pian uneen pitkän matkan uuvuttamina.
Aamulla Ehilmin säteet herättivät nukkujat. Näytti olevan tulossa aurinkoinen päivä, kenties kesän viimeinen sellainen.
- Huooohh, Taran haukotteli vilkuilleen sitten ympärilleen, mutta löytämättä Bautia.
Dorcas rapsuttele hieman kaulaansa ja käänsi kylkeään.
- Ei näy Bautia vielä, Taran totesi. Miten lienee menestynyt yöllä?
- Aaaahh, Grafin haukotteli. Varmaan matami pistänyt laittamaan aamiaista. Hahhaha.
- HAHAHAHAAAHAAHAAA, Dorcaskin nauroi pudoten orrelta suoraan olkikasaan.
Tarankin naurahti ja kysyi sitten:
- Mennäänkö etsimään?
Dorcas nousi istumaan ja väänteli niskaansa.
- Pitäisi varmaan kohta lähteä? Taran kysyi.
- Mene toki, Dorcas kehotti. Hae samalla jostain hieman vettä - vaikka ämpärillinen.
- Juu, eiköhän tässä pitäisi kohta jo suitsia metsälle, Grafinkin murahti.
Dorcas nousi ylös ja venytteli. Sitten hän alkoi pukea päälleen päällysvaatteita. Grafin puolestaan nousi ylös, laskeutui alas ja meni tallin ovelle alusvaatteissaan. Taran nousi myös ylös ja ryhtyi vetämään vaatteita päälleen.
- Grafin, kunhan siitä saat itsesi setvittyä, niin etsi jostain ne orjat, Dorcas tokaisi vetäessään saappaita jalkoihinsa.
- Eiköhän ne ole jo siellä porteilla tutisemassa, iso mies vastasi.
Taran astui tallista pihalle ja venytti käsiään.
- No Bauthan se siinä, Taran huudahti ja Baut ilmestyi tallin oviaukkoon leipää mutustellen. Mistä sinä leipää varastit?
- Kah kun minulla on lähteeni, Baut vastasi silmää iskien, joka tosin oli mustana. Jokos pojat olette heräilleet?
- Jo vartin, Dorcas vastasi sukien hieman hevostaan ja alkaen asetella suitsia sekä satulaa.
- Saitko ollenkaan unta siltä matamilta? Grafin kysyi Bautilta Taranin ja Dorcasin naurun säestämänä.
- Pukille pääsin kyllä monta kertaa, Baut vastasi rehvakkaasti. Enkä tyytynyt vain yhteen muijaan.
Toiset nauroivat kovasti ja Dorcas sanoi:
- Niin, niin.
- Taisi olla villiä menoa yöllä? Taran kysäisi. Hahaa!
- No mutta mistäs tuo musta silmä tuli? Grafinkin kysyi.
- Tuli tuossa annettua vähän turpiin yhdelle pölhölle asemiehelle, Baut selitti sanavalmiina. Se kaveri ei muutamaan päivään kyllä kävele selkäsaunani jälkeen.
- Niin. Ettet vain nähnyt unta, Baut? Taran vinoili.
- Äh, ei tuossa yllä kerinnyt paljon nukkuakaan, Baut tuhahti. Oli niin kiihkeitä ja hyvännäköisiä tipuja.
Taran nauroi yhä vesi silmässä, mutta Baut ryhtyi laittamaan hevostaan kuntoon muina miehinä. Tarankin ryhtyi hevospuuhiin.
- Vai että hyvännäköisiä - vielä aamullakin? Dorcas heitti.
- Kyllä olisivat kelvanneet sinullekin, Dorcas, Baut vakuutti. Vaikka eivät nyt tietenkään mitään kunnollisia rotunaisia.
- Pah, naiset, Dorcas tuhahti ja talutti hevosen pihalle Bautin seuratessa heti perässä.
Taran talutti myös hevosensa pihalle. Dorcas haki kamppeensa ja tarkisti, että kaikki oli hyvin paikoillaan satulalaukuissa. Grafin heitti nopeasti satulan hevosen selkään, sitoi sen nopeanpuoleisesti ja seurasi toisia.
Taran kuiskasi Grafinille:
- Mahtoikohan puhua totta?
- Tjaa-a, Bautia suurempaa palturinpuhujaa on vaikea löytää, Grafin vastasi.
- Niin, Grafin, kuitenkin olet nälkäinen. Haepas meille muille samalla sitä muonaa, Dorcas kehotti. Vai hoitaako Baut suhteillaan? hän jatkoi virnuillen.
- Äh, en minä jaksa keittiössä ravata, Baut tuhahti.
- Minä en tasan enää sen hullun naisen taloon astu, Grafin kivahti. Baut saa hoitaa.
- Ymmärrän, Taran sanoi nyökäten.
- Keittiönnuijat ovat rupusakkia, Baut sanoi halveksien. Taran saa mennä, hän jatkoi. Kun Taran menee, niin naiset ei pelkää sitä.
- Taran, nuo kaksi pelkäävät naisia, hae sinä hieman aamiaista, Dorcas kehotti nuorukaista.
- Dorcas, jos vaikka sitten menisit mukaan näyttämään, miten naisväkeä käsitellään? Grafin ehdotti. Vai ehkä haluat, että käyn vetämässä sitä ämmää turpaan ja saadaan koko hiton linnake kimppuumme? Sillä sitä siitä taatusti tulisi.
- Grafin, ystäväiseni. On naisia ja sitten niitä nahkapusseja joilla sattuu olemaan rinnat, Dorcas selitti. Tuo yksilö kuuluu siihen jälkimmäiseen kastiin, johon minä on koske.
- Hyvä on, miten haluatte, Taran myöntyi lähtien keittiön oven suuntaan.

Taran keittiön luona
Taran koputti kiinni olevaan keittiön oveen. Pian se avattiin ja piika kurkisti sen raosta.
- Niin, herra? piika kysyi.
- Kröhöm, Taran köhäisi.
- Herra? piika kysyi uudelleen.
- Olen niitä karhunkaatajia, Taran selitti.
- Haluatteko eväänne? piika kysyi.
- Tulin hakemaan seurueelleni aamiaista, Taran vastasi.
- Ah, minäpä haen ne, piika touhotti ja katosi keittiöön.
Taran odotti ovella ja pian piika palasi suuri kori mukanaan.
- Tässä teille aamiaista ja evästä, piika sanoi ojentaen korin Taranille. Kiitos, jos tapatte sen karhun.
- Kiitos neiti hyvä, Taran vastasi kohteliaasti kumartaen ja kääntyen sitten pois.

Portilla
Dorcas vilkuili portille ja näki siellä pari pelokasta miestä resuisissa vaatteissaan. He olivat selvästikin hermostuneita. Grafin lähti johdattamaan hevostaan porteille tarkistaen vielä satulan kiinnityksen. Sitten hän katsoi miehiä tarkkaan ja virnisti tyytyväisen ilkeästi. Miehet vavahtivat pelokkaina. Dorcas talutti myös hevosensa porteille miesten luokse
Dorcas siirtyi maaorjien luokse ja sanoi:
- Noniin, pojat. Me olemme menossa sitä karhua kaatamaan. Oletan teidän osaavan jäljittää, kun Sir Grafin teidät siihen hommaan löysi.
Miehet eivät näyttäneet iloisilta, vaan tuijottivat vain maata. Samassa Taran saapui iso kori mukanaan.
- Jos ette osaa, niin kyllä teistä syöttejäkin saa, Dorcas uhkasi maaorjia.
Miehet vavahtivat silminnähden.
- Toisaalta, jos kovin hyvin toimitte, niin voi olla, että teidät palkitaan hopeapalalla tai karhunlihalla, jatkoi Dorcas kiltimpään sävyyn. Omaan pussiinne tässä siis pelaatte, joten parempi tehdä hommat hyvin.
Miehet näyttivät juroilta. Grafin poimi Taranin tuomasta korista leivänkannikan ja heitti sen miekkosille.
- Raskas päivä edessä, en halua teidän tuupertuvan ennen kuin se karhu on kaadettu, Dorcas selitti moista anteliaisuutta.
- Taran, mitä antoivat? Grafin kysyi selvästi nälkäisenä.
- Murua napaan ja sitten matkaan, eh? Dorcas sanoi.
Maaorjat seisoivat vain paikoillaan ottamatta maahan pudonnutta leivänkannikkaa.
- SYÖKÄÄ! Dorcas karjaisi maaorjille.
- No, syökää nyt! Grafinkin murisi.
Ensimmäinen miehistä nappasi pelokkaasti leivänkannikan.
Dorcas alkoi itse kaivella korista hieman vatsantäytettä. Korissa näytti olevan kuivattua ja suolattua lihaa, tosin aika jänteikästä, eikä erityisen hyvää. Leipää oli myös aika paljon, joskin osa leivästä näytti olevan hiukan homeessa.
- Aah, lihaa, Taran huudahti ilahtuneena.
Grafin nappasi korista ison satsin kuivattua lihaa ja tunki sitä iloisesti suuria määriä suuhunsa mutisten:
- Mmmm aamiaista.
Dorcas leikkeli homeiset palaset suurpiirteisesti ja nakkeli ne maaorjille.

Karhunkaato, osa 3.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja