Ehilmin valo, osa 8

- Sinun taitaa olla parasta siirtyä pois täältä, Denek ehdotti Filasimokselle.
- Huuuh ja puuh, Filasimos voihki. Tuon jälkeen en kyllä lähde ihan heti yhtään minnekään. Jaa minne?
- Vaikka tuonne sivuhuoneeseen lepäämään, Denek vastasi.
Kudast meni istuskelemaan takan viereen. Filasimos puolestaan lähti painelemaan kohti huonetta, jossa Milina oli, mutta Denek ohjasi Filasimoksen kuitenkin toisaalle.
- Näytät herättävän aika paljon pahaa verta tovereissasi, Denek huomautti.
- Hmph, Filasimos tuhahti, mutta seurasi meni silti kiltisti Denekin mukaan.
- Tunti enää, niin on tarpeeksi valoisaa lähteä, Denek vielä huikkasi toisille.
- Äh, ei mennä. Tahdon nukkua, Filasimos valitti.
Taran istuskeli pöydän ääressä ja popsi leivänpalaa. Kohta toisaalta alkoi kuulua kovaa kuorsausta ja Denek palasi tupaan juuri, kun Kudast oli lähdössä häntä etsimään.
- Huh, sainpas sen vihdoinkin pois, Denek huokaisi.
- Denek, voisitko hoitaa käteni kuntoon kun sain siihen ilkeän tärskyn Peikon tujauksessa, Kudast pyysi.
- Noh, eiköhän se tästä hoidu, Denek huokasi. Kyllä minä tuon naarmun saan kuntoon, Denek jatkoi tarkastellen Kudastin kättä. Odotapas, kun loitsin.
Denek ryhtyi lausumaan loitsua ja iho haavan ympäriltä näytti korjautuvan kokonaan. Denek huokaisi ja laskeutui alas kellariin.
- Menen ulos katsomaan Daegamia, Kudast ilmoitti lyhyesti ja käveli ulos.
Denek palasi kohta kellarista tupaan päätään pudistellen. Kohta Kudast asteli myös takaisin sisälle.
- Toivon totisesti, että se teidän suunnitelmanne toimii, Denek sanoi Kudastille.
- En löytänyt Daegamia lähistöltä, Kudast ilmoitti. Toivottavasti hän palaa kohta.
- Onko hän lähtenyt jonnekin, Denek hermostui.
- Ilmeisesti, Kudast vastasi lyhyesti.
- Naapurit eivät saa nähdä häntä, Denek tuskaili. Äh, minun on pakko lähteä etsimään häntä. Eikö hän ollut missään lähellä?
- Ei, Kudast vastasi. Minä menen vielä vähäksi aikaa lepäämään. Se loitsu, jolla nopeutin Milinan haukkaa, vei voimani.
- Ihan miten vain, mutta pian saatte lähteä, Denek totesi.
Sitten Denek kiiruhti ulos selvästi harmissaan. Kudast puolestaan käveli Milinan huoneeseen ja Taran jäi istumaan pöydän ääreen.
Jonkin ajan kuluttua Daegam astui sisälle tupaan Denekin kanssa. Denek tarjosi taas syötävää Daegamille ja Taranille. Iso ritari otti ruoan mielellään vastaan ja meni syömään pöydän ääreen.
Aikaa kului ja aamu alkoi valjeta.
- Nyt ehkä teidän olisi aika lähteä liikkeelle, Denek arveli. Aamuhetki kullan kallis, kuten maalaiset sanovat.
- Taran, oletko saanut paremmin selville mitä se rotta oli mennyt tekemään siellä huoneessa? Daegam kysyi nuoremmalta ritarilta.
- Se oli värjänny Milinan hiukset, Taran naurahti.
- Hmph. Olisi vain sanonut heti, Daegam mutisi.
- Mut en mä siitä suuttunu, Taran jatkoi. Se vaan puhu pahaa Milinasta.
- Siis. Voitko selostaa hieman tarkemmin mitä siellä huoneessa tapahtui? Daegam kehotti.
- Äh, emmä viitti, Taran vastasi ja Daegam tuhahti.
Denek lähti Milinan kamariin päin ja mutisi:
- Käynpä herättämässä nuo.
Hän katosi Milinan huoneeseen.
Hetken päästä Milina astui ovesta hieman väsyneen oloisena viitta harteillaan, hiukset hyvin likaisen näköisinä. Denek seurasi perässä, kuten myös Kudast.
Milina käveli pöydän ääreen ja istahti penkille toivottaen:
- Huomenta.
- Huomenta, Daegam vastasi.
- Nyt minä värjään nuo neidin hiukset, Denek sanoi päättäväisesti. Tuollaisena häntä ei voi päästää matkaan.
- Jospa minä vain pesisin niistä tämän, Milina sanoi rapsuttaen hieman päätään, ällöttävän värin pois.
Daegam katseli Milinan hiuksia ja vähän muitakin osia.
- Voin sitoa hiukseni ja pitää huppua päässä, jos se on niin tärkeää, Milina jatkoi.
- Parempi ottaa sitten huivi, Denek sanoi. Jotta neiti näyttäisi tarpeeksi maalaiselta. Vaikka nuo kasvotkin kyllä ovat jo aika paljastavat, eivätkä oikein sovi maalaismuijalle, hän mutisi.
- Hei, ei ole minun vikani, että teillä päin naiset ovat mitä ovat, Milina huudahti hymyillen hieman ja puraisten palan leipää.
- Menen nyt herättämään sen yhden sekopään, Denek murahti. Ja pitää sitten itsenne kurissa, hän sanoi tiukasti Taranille ja Daegamille poistuen tuvasta.
- Milina, eihän Filasimos tehnyt sinulle mitään kun hän oli sinun kanssa kahden siellä huoneessa? Daegam kyseli.
- Tuskin. Heräsin vasta isoon mäjäykseen, joka tuli Taranin nyrkistä, Milina virnisti Daegamille.
Daegam ei näyttänyt yhtään iloiselta.
Kohta Filasimos asteli sisään raahaten perässään säkkiään. Denek asteli Filasimoksen perässä selvästi ärtyneenä jostakin.
- Teillä ollut täällä joku kunnon tappelu? Milina kysyi.
- Örööööööörörörörööööööö, Filasimos äännähti.
- No tuon rääpäleen kanssa ei paljon tappelemista ole, Daegam murahti.
- Huomenta Filasimos, Milina toivotti.
- Huomenta kultaseni, sanoi bardi hymyillen LEVEÄSTI Milinalle. Ruokaa, hän jatkoi samaan hengenvetoon.
Milina nosti hieman toista kulmakarvaansa kysyvästi, mutta tyytyi levittämään hieman voita leipänsä päälle. Pöydällä oli leipää ja vihanneksia ja Filasimos ryhtyi popsimaan aamiaista.
- Saatte siis kohta lähteä, Denek sanoi. Otatte mukaanne heinäkuorman ja menette sinne majatalolle. Yrittäkää sitten olla mahdollisimman huomaamattomia, hän huokasi.
- Minä ja Milina piiloudutaan heiniin, Filasimos sanoi suu täynnä ruokaa.
Daegam iski nyrkin pöytään ja karjahti:
- Vaiti!
- Ette muuten piiloudu, Kudast säesti isäntäänsä.
Daegam katsoi vihaisesti Filasimosta.
- Ja koettakaa olla tappelematta, Denek voihkaisi.
- Hahahah, bardi nauroi. Emmä mutta toi Daegamin naama.
- Olemmeko me kaikki menossa? Milina kysyi vielä leikatessaan tomaattia siivuiksi.
- Odotan teitä ulkona, Daegam ilmoitti nousten seisomaan ja meni ulos.
- Kyllä te menette kaikki, Denek vastasi. Aivan taatusti menettekin!
- ÄLÄ MENE! Filasimos huudahti poistuvalle Daegamille.
Kudast seurasi ulos isäntäänsä.
- Tee hee hee, Filasimos hoki.
- Pesen vain hiukseni, Milina ilmoitti. Sitten katoankin ihan mielelläni.
Denek sulki silmänsä ja näytti kerrassaan tuskastuneelta. Filasimos vain ahmi ruokaa ja läiskäsi Denekiä selkään:
- Olet aika nalle!
Denek ärähti vihaisesti.
- Mikä perhanan pelle sinä oikein olet? hän puhisi.
- HAHAHAHAHAHAH, Filasimos nauroi. Ei helvata sun kanssas herra D.
- Ottaisin kotiini mieluummin vaikka termiittejä kuin yhdenkin sinunlaisesi höhlän, Denek ärisi.
- Olet sinä aika ukko, Filasimos naureskeli. Mitä sinä täällä oikein teet elääksesi?
- Et varmasti osaa arvata, Denek ärähti. Ja pidäkin siitä suusi kiinni.
Filasimos kutitti Denekin partaa, mutta tämä lätkäisi käden pois.
- Snif, Filasimos sanoi ja hörisi Denekille.
- Nyt saatte lähteä matkaan, Denek sanoi. Ja minä saan huokaista helpotuksesta.
Taran nousi nyt ylös ja lähti pihalle. Denek lähti astelemaan myös pihalle.
- Hetki vielä, Filasimos pyysi syöden ja survoen sapuskaa taskuihinsa.
- Nyt tulet! Denek karjaisi Filasimokselle.
Filasimos lähti pihalle taskut täynnä ruokaa ja röyhtäisten vielä äänekkäästi.
Milina tuli myös juuri pihalle sitoen kosteita hiuksiaan nutturalle. Denek ojensi Milinalle värikkään huivin.
- Laita tämä päähäsi, niin se auttaa ehkä hiukan, Denek kehotti.
- No olkoot, Milina suostui ja laittoi huivin päähänsä. Sitten?
- No, sillä hyvä, Denek mutisi.
Daegam lähti kävelemään vajalle. Denek asteli talliin ja palasi kohta parin vanhan kaakin kanssa.
- Ottakaapas ne kärryt sieltä varastosta, hän kehotti.
Filasimos meni Denekin viereen ja otti saman asennon.
- Ottakaapas ne kärryt sieltä varastosta, bardi toisti.
- Haluatko kärrysi ja hevosesi vielä takaisin? Kudast kysyi.
- No, ei niillä niin suuresti väliä, Denek vastasi. Hevoset ovat aika ikäloppuja, eivätkä kärrytkään ole hyvät.
- Hyvä sillä en usko että ne tulevat ehjänä takaisin, Kudast selitti.
- Jep, ei kyllä. Minä ja Milina mennään heiniin, Filasimos hihkaisi.
- Jos ne nyt tulevat ylipäänsä takasin, Kudast vielä lisäsi.
Milina nosti laukkunsa olalleen ja katsoi Kudastia kysyvästi. Denek kytki hevoset vetämään rattaita, jotka Daegam oli tuonut varastosta. Filasimos sen sijaan hyppäsi heiniin.
- Kävelen ainakin hetkenmatkaa, Milina ilmoitti. Jalkani kaipaavat kunnon verryttelyä. Ellei joku näe sitä turvallisuusriskinä?
- Tuo Daegam on katsellut persettäsi niin ahkerasti että kannattaa pitää sitä ukkelia silmällä, Filasimos huikkasi heinien joukosta.
Daegam ei piitannut bardin höpinöistä. Milina vihelsi hieman ja katsoi, kun haukka laskeutui hänen olallensa. Kohta kärryt olivat kunnossa ja seurue oli valmiina jatkamaan matkaa.
- Kävelen aivan rattaiden rinnalla, Milina sanoi. En vain jaksa istua kokoajan.
Kudast istahti kärryihin.
- Nyt toivotan teille näkemiin, Denek huokasi. Tai pikemminkin hyvästi.
- Hmm, taidan nukkua, Filasimos mutisi käyden makailemaan kärryille.
- Hyvästi! Kudast huudahti.
Taran jäi kävelemään Milinan rinnalla.
- Kiitos teidän anteliaisuudestanne, Daegam vielä kiitti. Jos joskus voin vielä korvata tämän, niin sen teen, hän lisäsi lähtien taluttamaan hevosia eteenpäin.
- Noh, kunhan vain selvitätte tämän asian perin pohjin, Denek sanoi.
Vanha mies jäi katselemaan, kun seurue kulki tietä pitkin. Denek ei vilkuttanut, mutta hän näytti jokseenkin helpottuneelta. Hevoset vetivät kärryjä melko hitaasti ja laiskasti. Ne olivat jo iäkkäitä, eivätkä todellakaan kovin komeita. Filasimos näytti takapuoltaan Denekille ja huusi:
- Hahahah, HEIPPA, OLI HAUSKA TUNTEA!
Milina käveli vierellä ja hyräili hieman, välillä silitteli haukkaansa.
Alkumatkasta oli hyvin hiljaista, sillä Denekin maatalon tiellä ei juuri liikennettä näyttänyt olevan aamutuimaan. Filasimos ryhtyi nukkumaan, kun kärryjen akselit natisivat ja heinät tuoksuivat. Aika hiljainen talviaamu tuntui olevan. Kamalan kylmä ei ollut, muttei järin aurinkoistakaan.
Päätiellä sitten seurue näkikin jo ihmisiä. Tosin sielläkään ei paljon liikennettä ollut.
- Tuota jos minä menisin yksin majataloon aluksi? Kudast ehdotti varovasti.
- Ihan hyvä idea, Daegam myönsi.
Milina kohautti olkiaan ja istahti kärryjen reunalle.
- Jos he ovat siellä, tulen hakemaan teidät, Kudast jatkoi.
Hevoset nostelivat koipiaan hitaasti ja vuosien tuoman väsymyksen saattelemina.
- Milina, uskotko että viesti meni perille? kysyi Kudast.
- Ainakin haukkani vei sen, Milina vastasi. En tiedä sitten, saivatko ystäväsi sitä.
- No kyllä me muutenkin sisälle tullaan, Daegam sanoi. Näyttäisi harvinaisen typerältä jos jäisimme pihalle seisomaan. Saat mennä aluksi sisään ja tulemme sitten hiukan perässä.
- No käyhän sekin, Kudast myöntyi.
- Krooooooh, Filasimos kuorsasi.
Jotkut seurueen nähneet ihmiset vilkuilivat paheksuvasti Filasimosta. Aivan kuin sanoakseen: "Mokomakin laiskuri!"
- Herätä se tumpelo, Daegam ärähti.
Kudast survaisi kyynärpäänsä Filasimoksen kylkeen.
- AU! bardi parahti.
- Pysypä hereillä, Kudast kehotti.
- Niijoo. Aivan, Filasimos lateli aivan kuin olisi tilanteen tasalla.
Seurue näki samassa edestäpäin tulevan ratsastajan kovaa vauhtia. Hän näytti olevan ritari, jolla oli kova kiire.
- Ahh, sieltä hän siis tulee, Filasimos huokasi.
- Pää kiinni, Daegam ärähti.
- Kuules, senkin hömppä, tuo on MINUN ritarini, Filasimos puolusteli.
Ritari ratsasti keskellä tietä ja Daegam siirsi kärryjä sivuun. Ritarin vaakunaa ei oikein näkynyt kunnolla. Seurue ehti niukin naukin saada kärryt sivuun ennen kuin ritari viiletti ohi hurjaa vauhtia. Taran tuijotti miestä.
- Kas, se olikin naapurini ritari, Filasimos virkkoi.
- Äh, pää kiinni, Tarankin ärähti.
Seurue sai palkakseen vain ritarin nostattaman kovan pölypilven. Ritari itse ei luonut seurueeseen katsettakaan, moisiin maalaismoukkiin. Milina piti huivistaan kiinni, jottei se tempaantunut tuulen mukaan. Daegam ohjasi kärryt takaisin keskemmälle tietä.
Matkaa taittui. Vihdoin seurue huomasi edessäpäin jonkin aivan majatalolta näyttävän paikan. Se oli joukko rakennuksia, joita ympäröi paaluvarustus. Portin yllä näkyi jokin nimikyltti, jossa oli isolla kirjaimia.
- Minä tästä menen edeltä, Kudast ilmoitti, pomppasi pois vaunuista ja lähti nopeasti kohti paikkaa.
Portit näyttivät olevan auki ja pihalla pyöri jonkin verran väkeä. Päärakennus näytti olevan jykevä kivitalo, melkeinpä kartanon veroinen. Siinä oli pienempi siipi, jonka vuoksi se muistutti L-kirjainta. Pihalla oli muutama pienempikin rakennus. Kudast käveli pihalle.
- Milina, vaatteesi ovat hieman liian hienot, Daegam sanoi. Jos vaikka tuon huivin ainakin antaisit pois.
- Voi kuule, kunhan pääsemme Sudenvereen, niin näet tilaamani iltapuvun, Milina tokaisi.
- Kroooh, Filasimos kuorsasi.
- Sinuna olisin ihan tyytyväinen näihin kuteisiin, Milina jatkoi Daegamille hymyillen.
- No olkoon sitten, Daegam myöntyi. Kunhan vain selvittäisiin ensin siihen asti että saisit sen puvun.
Daegam ohjaili hevosia hitaasti lähemmäs majataloa. Milina katseli ympärilleen kysyvän näköisenä.
- Mitä nyt? Daegam kysyi.
- Pyyh, Filasimos kuorsasi.
- Herättäkää se, Taran kehotti.
- No ohjaatko sinä sitten näitä hevosia? Daegam kysyi.
- Pitäisikö meidän mennä Kudastin perään? Milina kysäisi.
- Joo, mutta annetaan hänen ensin olla siellä hetki, Daegam päätti.
- Selvä, Milina suostui.
Hitaasta kulusta huolimatta seurue saapui sitten reilusti Kudastin jälkeen portille. Kudastia ei näkynyt pihalla lainkaan. Sen sijaan pihapiirissä oli aivan selvästi talli ja laiskoja tallipoikia maleksi sen lähellä. Pari ratsua oli sidottu ihan pihallekin. Päärakennus oli aika iso ja ilmeisesti kaksikerroksinen.
Taran näytti siltä kuin hänellä ei olisi minkäänlaista yhteyttä tähän maailmaan, kuin olisi aivan pilvessä. Tallipojat katselivat laiskoina ja naureskelevat jotakin. Daegam kuitenkin lähti kuskaamaan kärryjä pihalla olevien hevosten viereen ja sai ne siististi siihen tallipoikien hihityksen saattelemana. He jopa osoittelivat Filasimosta aivan avoimesti.
- Mitäs jätkät? Tulkaas, niin tarjoon teille savut, Filasimos huuteli tallipojille hypäten alas kärryiltä mennen tallipoikien luokse höpisemään.
Pojankoltiaiset nauroivat Filasimokselle.
- Mikäs mies sä oot? yksi tallipojista nauroi.
- Hassu tukka.
- Onks toi iha aito? joku ihmetteli.
- Mä olen vaan tämmönen maalaispoika, Filasimos sanoi rehvakkaasti. Mut tota pojat pojat, nyt hiisataan.
- Punapäät ei pääse Lohtuun, yksi pojista lällätti ja muut nauroivat.
Filasimos laitteli kaikessa rauhassa piippuaan.
- Hei, älkää naurako miesparalle, se on vaan elämänilonen, Taran huudahti.
- Nonniin, tules Taran sinäkin, Filasimos sanoi alkaen polttelemaan piippua ja tarjosi sitä.
- Mielelläni! Taran huudahti, otti piipun Filasimokselta ja imaisi.
Daegam lähti kävelemään sisälle sanoen:
- Milina, sinun kannattaa varmaan tulla sisälle.
- Annas tänne, yksi tallipojista pyysi piippua.
- Taran, Milina sanoi ja katsoi serkkuaan kauempaa hieman paheksuvan oloisena.
- Milina, Taran vastasi.
Daegam pysähtyi odottamaan Milinaa.
Samassa tallipoika nappasi piipun ja lähti juoksemaan pois. Toiset purskahtavat nauruun. Taran säntäsi odottamattomasta tempusta toivuttuaan perään.
- Taran, tapa se jollei muu auta, Filasimos nauroi suorastaan hysteerisesti.
- Hei, HEI pysähdy! Muuten lätty lätisee ja LUJAA! Taran uhkasi poikaa, joka livahti sisälle talliin vikkelästi.
Milina käveli miesten luo, kun taas Taran juoksi tallia kohti huutaen:
- Jumalauta Filasimos, tuu auttamaan!
- Milina, tuletko nyt sisälle vai jäätkö noiden pellejen kanssa tänne ulos? Daegam kysyi kärsimättömänä.
- Tulen tulen, Milina lupasi.
Daegam ja Milina astelivat sisälle päärakennukseen yhdessä. Filasimos ja Taran sen sijaan katosivat tallin sisälle.
Daegam ja Milina näkivät sisällä hämärähkön ja suuren ruokasalin. Siellä nautti aamiaista aika suuri määrä ihmisiä, jopa useita kymmeniä. Matkustavaisten joukossa oli maalaisia ja ritareita, myös muutama pappi ja aika paljon pyhiinvaeltajan kaapuihin pukeutuneita ihmisiä. Milina avasi typerän huivin päästään nyt, kun Denek ei enää ollut näkemässä.
Kudast näytti istuskelevan yhdessä pöydässä ja söi leipää ja vihanneksia. Melu salissa oli aika kova ja kiireiset tarjoilijat toivat ruokaa ja juomaa ihmisille. Daegam lähti menemään kohti Kudastia. Milina käveli myös, muttei Daegamin perässä, vaan hieman kaarrellen salin poikki Kudastin luo. Milina katseli hieman menoa ja huokaisi ruoan tuoksulle. Kaksikko istahti Kudastin pöytään ja Milina istuutui Daegamin jälkeen.
- He eivät ole joko tulleet vielä, saaneet kirjettäni tai eivät ole vielä tunnistaneet minua, Kudast sanoi sitten.
- Etkö sinä tunne heitä? Daegam ihmetteli.
- En, Kudast vastasi lyhyesti.
- Häh? Daegam ällisteli.
- Kyllä se kirje ainakin sinne majatalolle päätyi, Milina sanoi ravistaessaan hiuksensa auki nutturalta.
- Milina, jos haluat jotain ruokaa, niin kipaise hakemassa samalla minullekin, Daegam kehotti. Minä kyllä maksan.
- Toki, Milina suostui, nousi ylös ja lähti tiskiä kohti.
- Niin mutta ystäväni eivät ole välttämättä saaneet sitä, Kudast jatkoi.
- Milloin meidän piti tavata täällä? Daegam kysyi.
Taran astui samassa sisään kannoillaan Filasimos joka huikkasi heti suurpiirteisesti:
- MORJENSTA, MITÄS KUULUU KAVERIT!
- Emme sopineet aikaa, Kudast jatkoi häiriintymättä.
Taran istui pöytään ja Filasimos huudahti:
- KALJAA!
- VIINIÄ! Taran puolestaan huudahti. Fila, tuo viiniä!
- Oke, oke, Filasimos suostui.
Bardi lähti tiskiä kohta, mutta Milina pysäyttikin hänet matkalla ja sanoi:
- Ruokaa on tulossa.
Milina hymyili ja pyöräytti mokoman bardin ympäri takaisin pöytää kohti.
Filasimos palasi pöytää ja Taran huudahti taas:
- VIINIÄ!
- Tulossa, Filasimos vakuutti hänelle.
- Viinistä en tiedä, mutta tarjoilija ilmaantuu kohta, Milina sanoi. Täällä on pöytiin tarjoilu, kuten kaikissa kunnon paikoissa.
- No mutta! kuului samassa Taranin vierestä. Eikös se ole tuo nuori mies!
Filasimos katsoi puhujaan päin.
- Tä, kuka mitä? Taran älähti.
Myös Milina ja Daegam katsoivat puhujaa. Se näytti olevan joku vanhempi mies, ritari. Hänen asepaidassaan oli vihreän käden kuva. Taran tuijotti ritaria harhailevasti, mutta kunnioittavasti.
- Mikäs se nimi taas olikaan? ritari sanoi kovalla äänellä katsoen Tarania. Daran? Karlan?
- Onko arvon ritarilla jotain asiaakin? Daegam kysyi ritarilta.
- Taran, hän on Taran, Milina hymyili ritarille ja vei Taranilta puheenvuoron.
- Kröhöm! Taran Angolos, palveluksessanne! Taran esittäytyi ylpeänä.
- Ah, niinhän se oli, mies huudahti.
- Sir, sir Lujakäsi! Mikä kunnia! Taran tunnisti ja kätteli miestä.
- Mutta kuinkas et poika ole aseissa? ritari kysyi otsaansa rypistäen.
- Käväisen tässä pihalla, Daegam ilmoitti. Tulen pian takaisin.
Daegam lähti ulos ja Taran näytti pohtivan ankarasti.
- Et vallan metsästäjäksi ole ryhtynyt? ritari kysyi hämmästyneenä.
- Tuota, en, Taran sopersi. Sir, asia on niin, että...
- No, miksikäs et ole Viherlinnan väreissä? ritari ihmetteli.
Kudast siirtyi vaivihkaa sivummalle.
- Et kai vain ole saanut alennusta! ritari huudahti kovaan ääneen.
- Eeen, Taran vastasi.
- No, mikäs nyt on? ritari kysyi epäilevästi.
- Asia on niin, että minua ei juuri nyt saisi tunnistaa ritariksi, eli jos kaikella kunnioituksella arvoisa sir, voisi puhua hiljempaa, Taran kuiskasi.
- Ah, olet salaisella tehtävällä! mies huudahti vain hiukan ääntään hiljentäen. Ymmärrän, ymmärrän, hän myhäili.
- Shhhhh! Juuri niin sir, juuri niin! Taran toppuutteli.
Daegam palasi sisälle ja istui alas.
- Minä olen aina sanonut, että Daran on hyvä poika, mies sanoi tyytyväisenä.
- Kröhöm, Taran, sir, Taran korjasi.
- MINÄKIN olen ritari, Filasimos selitti pukaten ritaria kylkeen.
- Fila. Jos vain pitäisit sen pääsi kiinni, Daegam ärähti.
- Kuulepas, meidän täytyy jutella näin ritarien kesken, ritari sanoi Taranille. Olen käynyt tässä juuri sukuloimassa Ortissa.
- Älä välitä hänestä. Hän on bardi. Ja kaikenlisäksi sekaisin, Taran sanoi ritarille Filasimokseen viitaten.
Milina hymähti hiukan.
- Muistatkos vielä sen tytön, jonka pelastit? mies kysyi Taranilta Filasimoksesta välittämättä.
- Kyllä, eikös se ollut itse sir Lujakäden tytär? Taran muisteli.
- Kyllä vainkin, ritari sanoi.
- Mites nuori neidinalku voi? Taran kysyi kevyesti.
- Ja kuulepas, tyttö olisi jo ihan naimakelpoinen, ritari jatkoi. Tietysti luvassa olisi muhkeat myötäjäiset. Ja linna tarvitsee hyviä sotureita.
Daegam virnisti ja Milina vilkaisi Tarania kiinnostuneen näköisenä.
- Tästä tulee hauskaa, Milina kuiskasi Daegamille hyvin hiljaa ja tämä nyökkäsi.
- Karhuja ei ole nyt näkynyt, mutta hyville metsästäjille on aina paikka, ritari selosti.
- Tuota... Taran mutisi häkeltyneenä. Arvostan pyyntöänne syvästi, sir.
- Taran, loukkaat meidän kaikkien ritarien kunniaa ellet suostu! Filasimos huudahti.
- Tietysti, jos herrasi on jo antamassa sinulle lääniä, niin sittenhän vaimosi voisi tulla sinne, ritari jatkoi puhettaan. Mutta muuten kyllä linnassa on paikka sinulle ja vaimollesi.
- No tietenkin hän suostuu, Daegam tokaisi. Eikös niin Taran?
- Mutta olen ritari, en metsästäjä, Taran huomautti.
- Ah, juuri ritareita tarvitaankin, poika, ritari nauroi. Ja me ritarithan metsästämme.
Daegam naurahti myös.
- Toivotan sinut tervetulleeksi perhepiiriin, ritari sanoi mahtipontisesti.
- Niin, juuri niin sir, anteeksi tyhmyyteni, Taran sanoi.
- Tytöstä on varttunut kaunis neito, mies sanoi silmäänsä iskien. Sellaisen ottaa kainaloon mielellään. Ja kova tekemään työtäkin.
Milina taputti Tarania päälaella ja pörrötti hieman serkkunsa tukkaa. Hän sanoi virnistäen Taranille:
- Älä huoli, sinusta tulisi hyvä perheenisä.
- Ei kannata muistella sitä aikaisempaa tapaamistanne, se on ollutta ja mennyttä, ritari päätti ylistyspuheensa.
- Kuten sanoin, kunnioitan pyyntöänne syvästi, ja otan tyttäresi vaimokseni mielelläni! Taran tokaisi.
- Hienoa! ritaria huudahti.
- Katson, että sitä viiniä tulee hieman vikkelämmin, Milina mutisi.
- TÄTÄ PITÄÄ JUHLISTAA KUNNON SAVUILLA! Filasimos innostui ja alkoi täyttää piippuaan.
- Asia on lyöty lukkoon, ritari sanoi ja nappasi Tarania kädestä kiinni.
Milina nousi ja lähti tiskille päin. Samassa kuitenkin ruokaa tuotiin pöytään. Viiniä ei ollut, mutta olutta kullekin tuopilliset. Kudast kuitenkin nousi ja käveli sivummalle toiseen pöytään.
- Sanoitko käyneesi Ortissa? Daegam viritteli keskustelua ritarin kanssa.
- Kyllä, ritari vastasi Daegamille. Sinäkinkö olet salaisella tehtävällä? hän kysyi salaliittomaisesti.
- Filasimos, käytkö hakemassa sitä viiniä ja vähän sassiin! Taran komensi bardia.
- Joooo, Daegam vastasi hieman epäilevästi. Onhan siellä vielä olut mahtavaa ja muutenkin asiat ennallaan? hän tiedusteli sitten ritarilta.
- Milina ei anna mun mennä sinne, Filasimos valitti.
- Hah hah, velipoika antoi tuliaisiksi tynnyrin aitoa Ortin olutta, ritari naurahti ja Daegam naurahti myös. Mutta poika, vihkiminen täytyy suorittaa pikimmiten, ritari jatkoi Taranille. Kunhan olet saanut tehtäväsi suoritettua.
- No kaipa sitä oluttakin voi alkaa juoda, Taran sanoi. Kun nyt naimisiin ollaan menossa ja silleen. Ehdottomasti!
- Hah hah, ritari nauroi römeästi.
Daegam joi roimasti olutta tuopistaan heti aluksi ja ryhtyi sitten syömään.
- Eikös sitä salaisella tehtävällä saisi juoda olutta? ritari hekotti.
- Minulla vain oli sellainen periaate, että ei olutta, ennen vaimoa, mutta kun nyt naimisiin ollaan menossa, niin...! Taran selitti. Eiku tuoppi täyteen.
- Juu, sellaset periaatteet on menneen talven lumia, Filasimos säesti.
- Hah hah, ritari nauroi katketakseen. Tuleva vävyni on huumorimiehiä!
Taran nappasi tuopin ja joi ison kulauksen.
- AAH, HYVÄÄ! Taran totesi tuopin laskien. Olenpas minä ollut tyhmä, kun olen tätä vältellyt!
- Tämä ei hyvää ole nähnytkään, Daegam mutisi.
Samassa Milina käveli takaisin ja istui pöydän ääreen sanoen:
- Viiniä on tulossa. Isäntä muuten pitää hymyilemistä syntinä, joten voisitte hieman itkeä hänen mielikseen kun tarjoilija tulee.
Silloin seurueen pöydän luokse asteli joku kaapuun pukeutunut pappi, joka kysyi:
- Tässä lienee tilaa?
Taran joi tuopin tyhjäksi ja vastasi:
- Istu vaan! Täällä juhlitaan.
Pappi istuutui pöytään hiukan pidättyväisesti.
- Siis, minä juhlin, Taran selvensi.
Kohta seurueelle kiikutettiin isot pikarit viiniä.
- Mitäs asiaa papilla on? Daegam kysyi.
- Mitäs asiaa arvon papilla on? Taran toisti.
- Ei mitään asiaa, pappi vastasi.
- No, mikäs siinä, Taran totesi ja nyki Daegamia sivummalle.
Pappi tilasi kohta vettä ja leipää. Daegam meni Taranin kanssa hiukan sivummalle ja nuorempi mies supisi:
- Tuota, kuinkakohan kauan tämä "tehtävä" vielä kestää?
- Mistä minä teidän. Päivän tai pari. Niin ainakin minä toivon, Daegam kuiskasi.
- Onnenpäivä! ritari huudahti viiniä ottaen. Sain juuri loistavan vävyn, jolla on herransa luottamus!
- Niin minäkin, Taran vastasi. Riemukkaat häät olisivat loistavaa piristystä tähän arkeen.
Daegam katseli ympärille ja koitti löytää katseellaan Kudastia. Tämä istuskeli läheisessä pöydässä.
- Kunhan saat poika salaisen tehtäväsi suoritettua, niin sitten juhlitaan, ritari lupasi.
Daegam nousi pöydästä ja meni Kudastin luokse.
- Ja kaikki kutsutaan häihin! Taran huudahti. Mikäli se siis minun päätettävissäni on, sir.
Milina vaikutti kovin hämmentyneeltä tästä kaikesta.
- Noh, ajattelin pienimuotoisia häitä, ritari toppuutteli.
- Pienimuotoisia, sir? Taran hämmästeli.
- Kudast, meidän pöytään tuli joku pappi. Hän vaikuttaa hieman epäilyttävältä. Olisiko mahdollisesti sinun tuttuja? Daegam kuiskasi aseenkantajalleen.
- Ehkä pari kanaa voisi laittaa häiden kunniaksi väellekin, ritari tuumi. Eihän sitä sovi liikaa pröystäillä.
- Ehkä, vastasi Kudast Daegamille hiljaa.
- Ja kaksinkertaiset puuroannokset häävieraille, ritari jatkoi hiukan epäröiden.
- Tarkoitin lähinnä kaikille näille ihmisille, jotka pöydässä ovat, Taran täsmensi sanomaansa.
Daegam palasi takaisin toisten luo, kuten myös Kudast. Daegam istahti alas ja jatkoi syömistä ja juomista.
- Ah, kyllä nämä voidaan kutsua, ritari sanoi Taranille. Ja saakoot puuroakin kaksinkertaisen annoksen sitten.
- Päivää, arvon herrat, Kudast sanoi kohteliaasti ritarille ja papille liittyessään seuraan.
- Sir, en haluaisi arvostella tapojanne, mutta puuroa häissä? Taran sanoi varovasti. Eikö se ole vähän liian, hmm, alhaista? Ettekö halua tyttärenne häihin jotain hieman erikoista?
- Äh, puuro se miehen pellolla pitää, ritari vastasi.
- Jep, Daegam myönsi. Ja olut ritarin hengissä.
- Tai jos pitäisimmekin häät sinun sukusi luona? ritari ehdotti Taranille.
- Minä taidan mennä ulos, Kudast sanoi ja käveli pihalle.
- Hah hah! ritari nauroi Daegamin sutkautukselle
Daegam naurahti itsekin, mutta pappi näytti hyvin tympääntyneeltä.
- Mainioita veikkoja, ritari nauroi ja pärskytti viiniä.
Pappi nousi ylös hiukan inhoavan näköisenä ja poistui.
- Tuota, minä en ole ollut sukuni kanssa tekemisissä vähään aikaan, Taran tunnusti.
- Kah, eiköhän tämä järjesty, ritari vastasi. Sukusi varmasti ilahtuu.
Filasimos nukkui oluttuopissaan.
- Loistavaa, että meidän jalot sukumme yhtyvät, ritari jatkoi.
- Minä luulen, että meidän kannattaa pitää häät teidän luonanne, Taran esitti.
- Kauanko tuo salainen tehtäväsi vielä kestää? ritari kysyi. Voimme pitää toki häät minun luonani, hän jatkoi jalomielisesti.
- Mutta haluan hienot häät, Taran edellytti. En mitään kitsailua.
- Taatusti, sinulle tarjotaan jopa riistaa, ritari sanoi ylpeänä.
- Jopa, Taran mutisi. Entä vieraat?
- Noh, eiköhän vieraille liikene kanapaistia, ritari arveli.
- En halua pienimuotoisia häitä, Taran huomautti. Haluan suuret, loistavat häät. Järjestetään vaikkapa aseleikkejä ohjelmaksi.
Filasimos oli jo herännyt ja virkkoi innokkaana:
- Ja mä voin laulaa niissä.
- Varmasti Fila, varmasti, Taran vahvisti.
- Ystäväsi on toki tervetullut ruokapalkalla soittamaan, ritari sanoi.
- Ruokapalkalla? Juu, aivan, ei Fila erityistä palkkiota vaadi, ethän? Taran kysyi bardilta.
- Emmä vaadi joo, Filasimos myöntyi.
- Taiteilijalle on ilo esiintyä, ritari julisti.
- Jepulis, Filasimos vahvisti.
- Hienoa, hienoa! ritari huudahti. Näistä tulevat vuosisadan häät!
- Siis, milloinkas lähdetään matkaamaan sinne Loisteen kylään? Taran kysäisi.
- Kauanko sinulla menee vielä salaisessa tehtävässäsi? ritari kysyi puolestaan.
- Tuota, en ole enää yhtään varma tästä tehtävästäni, Taran epäröi.
- Olen itse menossa Sudenvereen häitä seuraamaan, ritari jatkoi. Ja samalla vähän sukuloimaan.
- Vai että sudenvereen häitä seuraamaan. Uhhh, Filasimos tuhisi.
- Komeita aseleikkejä kannattaa katsella, ritari vastasi. Ja täytyyhän toki sukulaisia tervehtiä.
- Joo, toki. Mitäs sukua sinulla siellä on? Filasimos kysäisi osoittamatta erityistä kunnioitusta.
- Heh, lankohan se siellä Sudenveressä, ritari vastasi. Missäspäin perheesi asuukaan, poika? hän kysyi Taranilta.
- Sudenveressä minäkin, Taran selitti.
- Kuka tämä lanko mahtaa olla? Filasimos uteli. Olen itse esiintynyt paaaaljon sielläpäin, joten jos tämä on jokin vähän kuuluisampi henkilö, olen hyvinkin voinut tavata hänet.
- Heh, lankoni on kreivin urheita ritareita, ritari naurahti. Mahtavaa! hän jatkoi. Voin siis tavata siellä vanhempasikin, poika?
- Ahh, kreivin urheat ritarit ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni! Filasimos huokasi teatraalisesti.
- Varmasti, varmasti! Taran intoutui. Hänkin on ritari. Itse Dedreal Angolos.
- Loistavaa! ritari huudahti.
- Lienet kuullut hänestä? Taran kysyi.
- Äh, enpä muista, ritari tunnusti. Mutta muistini saattaa pätkiä, hän remahti nauruun.
- No, vanhahan hän jo on, ainakin muistaakseni, Taran selitti.
- Siellä oli jotain ongelmia kyllä kun sieltä lähdimme, Filasimos puheli. Oli jotkut ihme SEIKKAILIJAT aiheuttaneet jotain hämminkiä. Majatalokin siellä paloi! Näkyi oikein kaupungin toiselle laidalle asti.
- Olen kuullut jotakin huhuja mellakasta Sudenveressä, ritari sanoi nyökytellen. Sellaista se on häiden aikaan.
Taran irvisti itsekseen.
- Kyllä ne lurjukset vielä napataan kiinni ja poltetaan, ritari nauroi.
Daegam nousi pöydästä ja lähti tiskille.
- Uhh, Taran sanoi vaitonaisena.
- Hehheheh, juu, Filasimos naureskeli. Totta vie. Siinä oli kuulemma bardikin mukana porukassa. Totta vie moiset pilaavat koko ammattikunnan maineen! Sen jälkeen oli perhanan vaikea saada esiintymispaikkaa mistään majatalosta, rrr. Menetin paljon rahaa! Mutta semmoista tämä elämä välillä on, eipä voi mitään.
- Bardien joukossa on vaikka mitä maankiertäjiä, ritari sanoi kovaa. Hirttää ne kaikki maankiertäjät pitäisi!
- On kyllä, Filasimos myönteli. Näinä päivinä kyllä kohtaa mitä ihmeellisimpiä tyyppejä, jotka kutsuvat itseään bardeiksi. Ei se tämmöistä vielä muutama vuosi sitten ollut, sano minun sanoneen.
- Niin, uudet ajan ja huonot tavat, ritari nyökkäili vakavana ryystäen viimeisiä viinitippoja pikarista.
- Mutta entä jos nämä "lurjukset" ovatkin syyttömiä? Taran kysyi. Eivät kaikki ihmiset ole läpeensä pahoja.
- Pah, sellaiset tuhopolttajat joutavat roviolle, ritari sanoi jyrkästi. Jalo oikeuslaitoksemme on aina oikeassa, kun Jumala sitä ohjaa.
Siinä samassa Daegam tuli pöydän viereen ja laittoi tuoppinsa pöydälle. Sitten Daegam nappasi Milinan kädestä kiinni ja rupesi kiskomaan häntä ulos sanoen:
- Tulepas nyt vähän pihalle, hutukka.
- Tääääh? Taran ällistyi.
- Hei! Milina huudahti yllättyneenä, mutta lähti kuitenkin vastustelematta Daegamin mukaan.
- Noin sitä pitää! ritari huudahti. Olen aina sanonut, että naisten paikka on hellan ja nyrkin välissä.
- Hahaha, todellakin! Filasimos hekotti. Lähdenpä katsomaan mitä tapahtuu.
- Voinko tulla mukaan? Taran kysyi Daegamilta.
Kudast asteli juuri sisälle.
- Ei ongelmaa, Milina sanoi nopeasti Taranille lähtiessään Daegamin mukaan.
- Pää kii ämmä! Daegam karjaisi.
- Anteeksi, sir, mutta käväisen ulkona, Taran sanoi ritarille lähtien Daegamin ja Milinan perään.
- Juu, munkin on tämä nähtävä. Ahhhahhah! Filasimos innostui ja lähti toisten perään.
- Kaikin mokomin, ritari sanoo Taranille, nousi ylös itsekin ja asteli joukon jatkeeksi.
- Häh, Kudast huudahti, pyörähti ympäri ja seurasi muita.
- Jääkää te vaan sisälle. Ei tässä kauaa mene! Daegam sanoi toisille.
Toiset seurasivat kuitenkin häntä ja Milinaa ulos ja Taran kysyi:
- Daegam, mikä helvetti sinuun on mennyt?
Tallipojat katselivat kiinnostuneina seuruetta.
Daegam pysähtyi ovelle ja tokaisi muille:
- Osaan hoitaa hommani itse. Ei mitään katselijoita!
- Ei, kyllä minä tulen, Taran tokaisi.
Kudast astui sivummalle ja näytti siltä, ettei olisi edes kuulunut porukkaan. Ulkona näytti olevan muutama ritari hevostensa kanssa ja joku ratsasti juuri ulos portista. Kudast seisoskeli sivummalla ja töllisteli muita.
- Mennään pois, Taran kuiskasi.
- Osaan hoitaa hommani ITSE, joten menkää TE vain sisälle, Daegam tuhahti muille.
- Mennään, Taran päätti.
- No mennään sitten, Filasimos myöntyi.
- Noin sitä pitää! ritari huudahti ja seurasi Tarania.
Kudast lähti kävelemään talleille päin.
Milina katsoi Daegamia kysyvästi:
- Mikä paikka miellyttää herraa?
Daegam lähti kuljettamaan Milinaa portista ulos.
Sisällä Taran sanoi ritarille:
- Sir, minun on mentävä vakoilemaan heitä. Minun on pakko vartioida serkkuani. Joten, jos jäisit sisälle?
- Minä tulen toki mukaan! ritari huudahti.
- Ei, ei, kaikella kunnioituksella, ei! Taran kehotti. Sir, minun on pakko!
- Poika, minä tulen mukaan, sanoi ritari lujasti. Näin tulevina sukulasina autamme toisiamme.
- Pyydän, sir, pyydän, tulen kohta, Taran yritti. No, ole sitten todella hiljaa, hän sitten myöntyi.
- Kyllä, kyllä, poika, ritari vastasi.
Kaksikko siis palasi pihalle, jossa ei näkynyt enää lainkaan Daegamia tai Milinaa. Joku pappi tosin ratsasti juuri pihasta pois ja pari maalaista rupatteli siellä. Taran ja ritari suuntasivat kohti porttia ja ritari ihmetteli:
- Missäs ne oikein ovat?
- SHH, Taran suhisi. Otamme siitä selvää.
Ritarit saapuivat portille ja huomasivat sen vieressä Filasimoksen. Bardi katseli Daegamia ja Milinaa, jotka rupattelivat hiukan kauempana ja liian kaukana sanojen erottamiseen.
- Filasimos, mitä sinä täällä teet? Taran kysyi.
- Hys hys, Filasimos hyssytteli. Tulin katselemaan mitä täällä tapahtuu. En vain kuule tältä etäisyydeltä mitään, enkä lähemmäksi uskalla mennä.
- Onko mitään tapahtunut? Taran kysyi hiljaa.
- Ei, ne vain keskustelevat, bardi vastasi. Hmm, sille ritarille meidän kyllä pitäisi tehdä jotakin, jos hän epäilee yhtään, hän kertoo meistä Sudenveressä ja sitten ei asiat ole hyvin.
Samassa Daegam läimäisi Milinaa avokämmenellä. Sitten Daegam otti Milinasta kunnon otteen ja rupesi ravistelemaan häntä. Lopulta Daegam viskasi Milinan maahan.
- Typerä akka! Daegam huusi samalla.
- HEEEEEIIIIIIIIII! Taran kiljaisi ja ryntäsi Daegamin luokse. Fila, tuo tikarini! VAUNUISTA.
- Mitä ihmettä te täällä teette? Daegam kysyi ilmestyneeltä kolmikolta vihaisesti. Enkö sanonut että tämä on minun asiani.
Milina makasi maassa hiukset kasvoillaan.
- Vai pitääkö minun kurittaa sinuakin? Daegam kysyi uhkaavasti katsoen Filasimosta.
- Fila, Taran ärähti. Tuo se helvetin miekka.
- Heh, noin sitä pitää, ritari nauroi. Miehenpelko on viisauden alku, sanoo vanhakansa.
Daegam kävi nostamassa Milinan maasta. Milina heilautti hiukset pois kasvoiltaan päästyään ylös.
- Älkäähän nyt, älkäähän nyt, Filasimos rauhoitteli.
- Mennään takaisin sisälle, Daegam kehotti.
- TUO SE MIEKKA! Taran huusi bardille.
- Taran: PÄÄ KIINNI! Daegam karjaisi.
- Älä tuokaan, Taran perui. MITÄ HELVETTIÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU!
- No miltäs näyttää? Daegam vastasi. Kuritan tässä akkaani!
- MILINA? AKKAASI? Taran ällistyi.
Milina nosti vaivihkaa sormen suulleen:
- Ssh.
- Taran. Pää kiinni ja sisälle, Daegam käski.
- Pää itse kiinni, Taran kiivastui.
Daegam otti Milinan kädestä kiinni ja rupesi vetämään häntä mukanaan. Milina hieroi hieman punoittavaa poskeaan Daegamin retuuttaessa häntä.
- Poika, annas nyt toverisi vain kurittaa muijaansa, ritari sanoi Taranille.
Samassa Taran löi Daegamia voimalla vatsaan. Iso ritari irrotti Milinasta ja hypähti taakse iskun aiheuttamasta kivusta.
- Hahahahahahahha, aika kehveli, AIKA KEHVELI, HAHHAHAHAHHAH, Filasimos nauroi.
- Hei, hei, eipä, Milina sanoi ja otti Taranista kiinni.
- Anna minun kurittaa sinua! Taran raivosi Daegamille.
- Jumalauta! Pitääkö sinuakin piestä! Daegam ähkyi ja piteli vatsastaan kivuliaan näköisesti.
- Noh, noh, poika, ritari sanoi ja tarrasi Taranista myös kiinni. Annapas miehen hoitaa omat asiansa. Vaimon kurittaminen on vain hyväksi.
- Älkää arvon ritari, viatonta kloppien rähinää tuo vain on! Filasimos arvioi.
- VAIMON? Taran huusi. Ei, ei se voi olla sen vaimo. Milina?
- Niin! Daegam puhisi. On se nyt, ja se pää kiinni!
- Siis... Taran oli ymmällään.
- EI SE OLE, TUO VALEHTELEE! Filasimos huudahti.
- Milloin, miksi minä en tiedä, Taran sanoi epävarmana.
- Rauhoitus nyt, vävy hyvä, ritari rauhoitteli Tarania.
- Taran, tulisitko auttamaan minua muutamien tavaroideni kantamisessa? Milina sanoi serkulleen.
Kudast liittyi silloin joukkoon saapuen talleilta. Daegam yritti napata kiinni Filasimoksesta, mutta vikkelä bardi hypähti sivuun.
- Mutta mitä hän on tehnyt, miksi häntä kuritetaan? Taran tiedusteli.
- Haen vain vaihtovaatteet, Milina sanoi. Tulen pian Daegam.
- Se on miehen ja vaimon asia, ritari valisti Tarania, jota Milina nykäisi mukaansa. Ei ulkopuolisten pidä sotkeutua perheriitaan.
- HELVETTI, SE ON MUN SERKKU! Taran huusi.
- Ja! Se on mun vaimo! Daegam ärjäisi vastaan.
- Taasko te tappelette? Kudast kysyi viileästi.
- Noh, noh, silti se on miehen ja vaimon asia, ritari sanoi pidellen Tarania aloillaan.
- JOO EIKÄ TON VAIMO! Filasimos huudahti. TUO VALEHTELEE!
- Taran, tuletko auttamaan, vai onko minun kannettava itse? Milina kysyi serkultaan tiukasti lähtien poispäin ja Taran seurasi kuuliaisesti.
Joukko oli siirtynyt jo pihalle ja tallipojat katselivat heitä suut ammollaan.
- Vittu! Daegam kirosi istahtaen maahan. Joku voisi hiukan parantaa minua. Sattuu niin perkeleesti. Jollain jotain sidetarpeita.
- Meidänhän piti pysytellä hiljakseen, Kudast muistutti.
- Kyllä nyt iso mies pienen nyrkiniskun kestää, vieras ritari sanoi Daegamille.
- Hhaahahaha, mies? Filasimos pilkkasi.
- Miespä mies, bardi hyvä, ritari sanoi mahtipontisesti. Ei tuollaisista iskuista itketä. Vaan kyllä tuo tuleva vävyni on melkoinen mottaaja!
- Mutta hänpä itkee! Filasimos huudahti riemuisasti. Onko semmoinen mies?! Itse hän on valmis muita pieksemään mutta parkuu kuin pikkulapsi heti kun joku antaa takaisin. HÖHÖHÖHÖHÖÖHÖH.
- Pitäisköhän meidän hiljalleen rauhoittua? Kudast ehdotti.
- Ei tämä kelpo mies mitään paru, ritari vastasi bardille. Tämä on tällaista leikillistä nujakkaa. Kunnon ritari sitä tappeleekin naisesta.
- Jep, sitä juuri tämä minun jorinanikin, Filasimos sanoi.
- Heh hah! ritari nauroi.
- Fila, mene auttamaan sitä Milinaa nyt, Daegam kehotti nousten seisomaan.
- Taran meni jo, bardi vastasi.
- No niin sinäkin! Daegam kivahti. Mene pässi.
- Ei se kahta avukseen tarvi, Filasimos vastusteli.
- Mene! Daegam ärähti pidellen vatsaansa.
- Pöh, bardi vain vastasi.
- Sillä Taranilla on kyllä kovat iskut, Daegam harmitteli. Pääsi pahasti yllättämään, mutta mitä ihmettä se oikein vaahtosi?
- Minnekäs se vävypoika nyt ehti kadota? ritari ihmetteli.
- Se meni kurittamaan naistaan! Filasimos huudahti innokkaasti. Tuonne majataloon.
- Fila, mene hakemaan Taran tänne takaisin, ja sää saat auttaa Milinaa, Daegam määräsi.
- Sir, tarvitsetteko parannusta? Kudast kysyi herraltaan.
- Kyllä, Daegam vastasi.
- Ah, niin sitä pitää, ritari nauroi. Olen aina sanonut, että naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä.
- No joo joo joo, Filasimos myöntyi ja lähti hakemaan Tarania.
Samassa Taran saapuikin paikalle luoden murhaavan katseen Daegamiin. Kudast meni Daegamin luokse ja loitsi.
- Äähh, ei onnistu, Kudast valitti ja lopetti loitsimisen.
- Ah, vävypoikani, ritari sanoi ja riensi Taranin luokse napaten tätä kädestä kiinni.
Taran katsoi todella murhaavasti Daegamia.
- Naisesta tappeleminen on sitten jaloa, ritari sanoi. Vaikka niitä nyt löytyy kyllä joka lähtöön.
Milina käveli hieman Taranin jäljessä takaisin paikalle.
- Noniin. Oli jo aikakin, Daegam sanoi.
- Tuo helvetin kusipää, tuo... Taran mutisi hiljaa.
- Milina, onko sinulla mitään millä voisit vähän parantaa? Daegam kysyi. Sattuu niin vietävästi.
- Toki, Milina vastasi.
- Eikös sinun pitäisi jatkaa tehtävääsi, poika? ritari kysyi Taranilta.
- Älä nyt itke, iso mies, en lyönyt edes täysiä, Taran tuhahti Daegamille.
- Sitä SALAISTA tehtävääsi, ritari kuiskasi äänekkäästi Taranille.
Milina kyykistyi Daegamin ääreen loitsimaan. Iso ritari puolestaan murisi Taranille:
- Ole iloinen etten iske sinua. Muistat varmaan kuinka keposesti sinua retuuttelin vankilassakin.
- Kepoisesti! Taran huudahti. Älä selitä. Minä en edes yrittänyt vastustella.
Milina heilautti hieman kättänsä ja mumisi loitsun. Hän nousi ylös ja istui penkille kysyen Daegamilta:
- Parempi?
- Kiitos, Daegam vastasi.
- Sir, voisitko päästää irti, Taran pyysi ritaria.
- Lähdetkö jo jatkamaan tehtävääsi? tämä kysyi. Nyt ei sovi riehua enempää.
- Niin ja näin, Taran mutisi.
- Tappelut tappeluina, mutta joudupa nyt jo matkaan, ritari jatkoi. Muuten herrasi ei katso sinua hyvällä.
- Jos vain päästäisit irti, Taran pyysi.
Daegam asteli takaisin sisälle. Kudast puolestaan käveli takaisin talleille.
- Hei, voisitko päästää sir, minun todella pitäisi mennä, Taran pyyteli.
- Matkamaan tehtävääsikö? ritari kysyi. SALAISTA tehtävääsi?
- Joo, joo, Taran vastasi.

Ehilmin valo, osa 9.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja