Ehilmin valo, osa 6

Seurue oli kellarissa, joka lainehti olutta. He riensivät kiireesti piilopaikkaan Milinan kynttilän luodessa valoa. Piilopaikan luukku näytti olevan vielä ehjänä ja kohta seurue oli siellä. Milina lysähti istumaan tympääntyneen näköisenä heinäkasaan yrittäen olla välittämästä kellarin lievästi etovasta hajusta.
- AHAHAHAHAHAHAHAHA, Filasimos hekotti tukalasta tilanteesta huolimatta. Hyh hyh.
Piilopaikassa tosiaan haisi pahalta ja olut oli vain osasyynä hajuun. Daegam sulki piilopaikan luukun.
- Uhh, olisitte voineet kertoa minulle siitä tynnyristä, Filasimos valitti.
- Pää kiinni nytten, Daegam ärähti.
- Varokaa ettette astu sen päälle nyt kun lilluvat täällä vapaana, Filasimos lausahti viitaten omiin ulosteisiinsa. Hahhahahaha.
Daegam katsoi Filasimosta erittäin vihaisesti.
Olutta valui luukun reunoilta ja lattian oljet olivat aika märkiä oluesta. Joidenkin minuuttien kuluttua seurue kuuli ylhäältä kolinaa. Kuulosti siltä, että jotakin tynnyriä työnnettiin. Ylhäältä kuului vielä muutama työntöääni ja sitten oli hiljaista. Kynttilä loi valoa ahtaaseen kopperoon. Haju oli todella ikävä ja aikaa kului.
- Ja miksi me olimmekaan täällä? Milina kysyi.
- Hys. Hiljaa, Daegam sihahti.
- Me pakoillaan, Filasimos vastasi Milinalle.
- No miksi me sitten istumme täällä? Milina kysyi.
- Me pakoillaan, Filasimos vastasi taas.
- Jotta meitä ei löydettäisi, Daegam selvensi. Ja nyt olkaa hiljaa.
- Joo, pakoillaan, Filasimos toisti.
- Hmph, Milina tuhahti.
Milina laahusti tynnyrille kaikin puolin tympiintyneen oloisena tekemään tarpeensa sinne. Daegam käänsi katseensa toiseen suuntaan, kuten myös Kudast. Filasimos sen sijaan katseli Milinaa häpeilemättä ja törkkäsi Daegamia:
- Katsos, mielenkiintoisen näköistä.
Daegam loi Filasimokseen vihaisen katseen.
- No ei sitten, bardi sanoi ja jatkoi Milinan katselemista.
Daegam huokaisi.
Aikaa kului jälleen ja piilopaikassa oli todella epämiellyttävää olla.
- ARRR, Filasimos ärisi.
Pitkältä tuntuneen ajan päästä kuului ylhäältä vihdoin taas kolinaa ja sitten luukku avattiin. Seurue näki ylhäällä Denekin, joka ilmoitti:
- Nyt voitte tulla ylös.
Denek ei näyttänyt yhtään iloiselta eikä hymyillyt.
- Aahh, vihdoin, Kudast huokasi.
Daegam lähti ensimmäisenä portaita ylös ja Milina seurasi hänen kannoillaan. Toiset tulivat perässä.
Denek vei seurueen tuvan puolelle. Siellä näytti istuskelevan takan ääressä seurueen vanha tuttu - Tanertam. Denek istuutui Tanertamin viereen ja molemmat katsoivat seuruetta.
- Voisi olla hyväksi, jos selostaisitte kommelluksenne vielä kertaalleen, Tanertam ehdotti. Olette kuulemma aiheuttaneet ikävyyksiä veli Denekille.
Denek murahti hiukan.
- Paskan marjat, Filasimos tuhahti.
- Anteeksi, siitä mitä teimme tuolla alakerrassa, Daegam sanoi nöyrästi. Minä olin jyrkästi sitä vastaan että tulisimme sieltä ylös.
- Höpö höpö, sinä olit ensimmäisenä sitä ovea rikkomassa, Filasimos tuhahti. Älä yritä huijata ystäväämme.
Kudast vilkuili syyttävästi Tarania.
- Hän sentään pelasti meidät, Filasimos lisäsi.
- Mutta muut halusivat aivan välttämättä päästä sieltä ylös, Daegam puolusteli. He olisivat muuten hajottaneet sen luukunkin!
- HÖPÖ HÖPÖ! Filasimos huudahti.
- Kertokaa nyt vain koko tarinanne vielä kertaalleen, Tanertam pyysi. Muut ovat nyt sivuseikkoja.
- Mikä tarina? Filasimos kysyi.
Milina istahti alas penkin nurkalle ja pysyi hiljaa.
- Minä voin kertoa, Filasimos ehdotti.
- Kerropa sitten, Tanertam kehottaa rohkaisevasti. Meidän täytyy saada selvyyttä tilanteeseen.
- Äijän kimppuun hyökättiin ja me mentiin auttamaan sitä, bardi aloitti. No, tämä äijä kuoli ja otimme siltä kirjeen jossa oli sinun nimesi. Menimme vielä lukemaankin sen kun joku ääliö oli niin utelias. Sitten tulimme tuomaan kirjettä teille. Ja majatalossa kysyttyämme teitä koko homma karkasi käsistä. Noni kelpaako häh?
Daegam huokaisi ja otti kypärän pois päästään.
- Tuo se kai lyhyesti sanottuna on, Tanertam myönsi. Sitten minä kävin pelastamassa teidät tyrmästä. Ja neidin pelastin sen sadistin kynsistä. Järjestin portilla pienen hässäkän ja ilmeisesti pääsitte sen turvin pakoon. Itse lähdin pois aikaisemmin Vihreästä ankasta, koska huomasin ogrejen soluttautuneen sinne. Ja ilmeisesti ogret olivat vallanneet myös Peikon tujauksen.
- Miksi ihmeessä meidän kimppuun edes käytiin? Milina ihmetteli vieläkin.
- En osaa sanoa, Tanertam vastasi.
- Koska kyselimme Tanertamia, Kudast sanoi Milinalle.
- Kävin päivällä Vihreän ankan luona katselemassa, Tanertam jatkoi. Huomasin siellä kyyhkyn ja sen jalassa viestin. Houkuttelin sen luokseni ja löysin siltä kirjeen. Se oli ilmeisesti tarkoitettu Vihreän ankan väelle. Kirje oli aika huolestuttava. Voin lukea sen teille ääneen.
- Suorastaan häiriintynyt, Tanertam tuumi. Lues.
Tanertam otti esiin paperiliuskan viittansa kätköistä ja sanoi paperia katsoen:
- Näin se menee: "Nyrkki saapui. Viekää kärryt kolmannen ikkunan alle vasta suuren fanfaarin jälkeen. Annan tarkistaa alueen vielä aamulla. Kreivi ei voi välttää kohtaloaan. B." Mitäpäs sanotte tuosta?
- Ei mitään, Filasimos vastasi. Minä sanon enemmänkin voivoi maineellemme.
Milina nousi ylös ja kysyi:
- Mitä väliä tuolla on?
- Kreivejä tulee ja menee, Filasimoskin sanoi. Minä en tahdo osallistua poliittisiin kiemuroihin.
- Tuo vain voi liittyä teidän maineenne tahriintumiseen, Tanertam ärähti.
- Tulipas tässä mieleen, Daegam sanoi vuorostaan. Haluaisiko joku lukea sen kirjeen jota me olimme viemässä Vihreään ankkaan. En muista mitä siinä luki.
- Eikä se tuhoutunutkaan palossa? Tanertam hämmästyi.
- Ei toki, Daegam vastasi ruveten kaivamaan kirjettä esille.
- Tämä ystäväiseni väitti niin, Tanertam lisäsi viitaten Kudastiin.
- Se jäi muistaakseni peikon tujauksen lattialle, Kudast huomautti.
- Ei jäänyt, Daegam kiisti. Nappasin sen mukaani viimehetkillä.
- En huomannut sitä, anteeksi, Kudast pahoitteli.
Daegam sai kaivettua kirjeen haarniskansa alta ja valitteli:
- Tämä ei kyllä ole kovinkaan hyvässä kunnossa enää.
- Kunhan siitä vain selvän saa, Tanertam mutisi ottaen kirjeen Daegamilta. Vaikka tiedän kai, mitä se sisältää, hän lisäsi.
Tanertam kiersi kirjeen auki ja luki sen ilmeettömänä. Sitten Tanertam laittoi kirjeen viittansa sisään.
- Niin. Mitäs siinä lukikaan? Daegam kysyi.
- Se kirottu Brenan, Tanertam mutisi.
- Nyt pitäisi miettiä, mitä tässä oikein voidaan tehdä, Denek avasi suunsa ensimmäisen kerran.
- Totta, Tanertam myönsi. Teitä etsitään syytettyinä murhapoltosta. Ja Brenanilla on jotakin pahaa tekeillä.
- Jepulistajees, Filasimos myönsi.
Milina istahti takaisin alas ja huokaisi.
- Tuli mieleeni, Kudast virkkoi. Emmekös me ole jo estäneet kreivin salamurhan, koska eihän viesti mennyt perille koska Tanertam nappasi viestin.
- Mitä tarkoitat? Tanertam kysyi Kudastilta.
- Antaa olla, Kudast vastasi.
- Voisiko tässä olla salamurha kyseessä? Denek ihmetteli. Ei kai Brenan sentään uskaltaisi? Ja kreivihän on hänen hyvä ystävänsä. Tuohan on aivan mahdotonta!
- No minusta se vaikuttaa salamurhalta, Kudast ilmoitti. Tai yllätysjuhlilta, hän lisäsi.
- Mutta Brenan on kreivin uskollisin asetoveri, Denek sanoi päätään pudistellen. Yhdessä he ovat sotineet vuosikausia kirottuja seshnelalaisia vastaan.
- Brenanilta voi odottaa mitä tahansa, Tanertam murahti.
- Miten ne ogret voivat oikein liittyä tähän? Denek ihmetteli.
- No eikös ensimmäisessä kirjeessä puhuttu jotain Brenaniakin suuremmasta pomosta? Kudast kysyi. Hän voisi olla murhan takana. Ja ogret hänen palveluksessaan.
- Ei siellä sellaisesta puhuttu, Tanertam tuhahti. Kirjeessä puhuttiin vain mustasta herrasmiehestä.
- Onkos nyt päivä, ilta vai yö? Daegam kysyi.
- Nyt on melkein keskiyö, Denek vastasi. Vasta nyt oli turvallista päästää teidät pois. Ja minun olueni... Denek mutisi otsa kurtussa.
- Haittaako jos käyn hieman ulkona? Daegam kysäisi. Ei? No sepä hyvä, hän jatkoi lähtien kohti ulko-ovea.
- Voit mennä ulos, mutta ole varovainen, Denek kehotti.
- Je, Filasimos hihkaisi.
- Se on ihan varmasti Brenan, Tanertam sanoi varmasti.
- Vihasi sokaisee sinut, Denek varoitti Tanertamia.
- Mutta mielestäni siinä puhuttiin myös jostain rämeellä piileskelevästä pomosta, Kudast huomautti.
- Ei paroni Brenan voi olla osallisena missään salamurhahankkeessa, Denek jatkoi Tanertamille.
- Voipas, Filasimos tokaisi.
- Brenan linna on ihan lähellä rämettä, Tanertam huomautti.
- No ehkä Brenan ei tiedä asiasta mitään, Kudast ehdotti.
- Olet katkera paronille siitä, mitä tapahtui kolme vuotta sitten, Denek sanoi Tanertamille.
- Entäpäs sen kirjeen B? Tanertam tivasi. Eikö sekin viittaa Brenaniin?
- Joo joo joo, Filasimos lausahti.
- Tai vaikkapa Berttaan, Kudast lisäsi.
- Niin, syyllinen saattaa olla joku muu, Denek totesi.
- Mutta mitähän niillä kärryillä oikein tarkoitettiin? Tanertam aprikoi.
- Emme voi olla varmoja siitä, Kudast sanoi. Pakoreitti ikkunasta ulos?
- Voi olla, Tanertam myönsi Kudastin ehdotukseen. Suuri fanfaari viittaa ainakin turnajaisiin.
Milina nojaili pöydänkulmaan arvuuttelevan ja hieman tylsistyneen näköisenä.
- Se tapahtuu keskipäivällä, kun kreivi ja tuleva kreivitär vihitään, Tanertam jatkoi. Ja paroni Brenan vastaa vielä kaupungin turvajärjestelyistä häiden aikana! hän huudahti. Se lurjus, tämä on ihan selvästi hänen käsialaansa!
- Ota nyt rauhallisesti, Denek kehotti.
- Kyllä kirjeessä puhuttiin myös toisesta pomosta, Kudast muistutti.
- Kreivillä on koko ajan vartijoita mukanaan, joten ei häntä voida murhata, Denek sanoi.
- Se pomo on taatusti Brenan, Tanertam tuhahti. Keneenkään muuhun ei sopisi tuo suo.
Daegam tuli takaisin sisälle ja kysyi:
- Olettekos nyt saaneet päätettyä mitään?
- Ehkä häntä ei voi murhata paitsi vartijoiden toimesta, Kudast arveli.
- Nuo väittävät, että kreivi salamurhattaisiin, Denek tuhahti. Ja kuvittelevat paroni Brenanin olevan siinä osallisena!
- En väittänyt niin, Kudast kielsi.
- No onko se niin mahdoton ajatus? Daegam kysyi. Eivät ne ogret aivan sattumalta olleet kaupungissa. Jotain isoa on tapahtumassa.
- Mutta vartijat ovat kreivin uskollisia ritareita, Denek huomauttaa Kudastille. Minusta tuo on ihan soopaa.
- Se saasta Brenan on tässä takana! Tanertam huudahti. Kaikkihan viittaa ihan selvästi häneen. Ei täällä oli kuin yksi kunnollinen suo ja se on Brenan räme. Ja musta herrasmies on ihan varmasti Brenan itse.
Denek huokasi ja pudisti päätään:
- Kreivin seurassa on jatkuvasti vähintään kaksi ritaria. Kuulin sen tarkastusta johtaneelta kersantilta.
- No aiommekos me tehdä asialle jotain? Daegam kysyi toisilta.
- Anteeksi että häiritsen, mutta eivätkö Taran ja Daegam tappaneet jo ne ogret? Milina kysyi. Ja jos eivät, niin mitä tämä asia edes meille oikeastaan kuuluu?
- Vihreän ankan ogret ovat yhä hyvissä voimissa, Tanertam totesi kuivasti. Ja ongelma on kyllä teidänkin, koska teitä syytetään murhapoltosta.
- Aivan, Daegam myönsi.
- Mutta ei kai vartijat ole paikalla yölläkin? Kudast kysyi.
- Mistä luulet sanan "yövahti" tulevan? Milina huokasi.
- Kreivin vartijat nukkuvat samassa huoneessa kreivin kanssa, Denek huomautti. Yöllä heitä on peräti viisi. Ei kukaan voisi kreiviä yöllä surmata.
- Onko kellään mitään muuta ehdotusta kuin se salamurha? Daegam kysyi.
- Mennään kotiin? Milina ehdotti.
- Yllätysjuhlat, Kudast sanoi. Siis että se ei olisikaan salamurha vaan yllätysjuhlat.
- Luuletko ettei meistä ole lähtenyt mitään viestiä Viherlinnaan? Daegam kysyi Milinalta. Tuskin ne ogret mitään juhlia oli järjestämässä, hän lisäsi Kudastille.
- Ei Viherlinnan väki niin typerää ole, että uskoisi ritarien polttavan huvikseen tavernoita, Milina otaksui.
- Ogret ja yllätysjuhlat, Tanertam tuhahti.
- No keksikääpä parempi idea, Kudast kehotti.
- Te olette paenneita vankeja, joten ei teihin kukaan usko, Tanertam selitti
- Ja vaikea kuvitella, että ogret tulisivat todistamaan meitä vastaan? Milina huomautti.
- Olette kaiken lisäksi paenneet ennen paroni Brenanin pitämää laillista oikeudenkäyntiä, Tanertam jatkoi Milinasta piittaamatta. Sepä vasta hyvältä vaikuttaa! Jo pelkästään vankilapaostakin teitä rangaistaisiin. Lisäksi vartijat todistavat teidän sytyttäneen palon. Teidän tapaustanne pidettiin ihan täysin selvänä.
- Hienoa, eläkäämme sitten maanpaossa, Milina ehdotti.
- Paetaan Estaliin tai pelastetaan kreivi ja puhdistetaan maineemme, Kudast asetti vaihtoehtoja.
- Olisin luullut teidän haluavan selvittää asian, Tanertam murahti. Luuletteko tosiaan, ettei valtakunnan rajoja sitä paitsi valvottaisi?
- No eikös asia ole sitten sillä selvä? Kudast kysyi.
- Jos rajoja vartioidaan niin hyvin, ettemme voi niitä ylittää, niin miten ajattelitte liikkua kaupungissa kreiviä pelastaessa? Milina kysyi loogisesti.
- NIIN, Filasimos säesti.
- Yritetään pelastaa kreivi yllätysjuhlilta tai salamurhalta, Kudast sanoi.
- Pah, yllätysjuhlat, Tanertam tuhahti. Ogret varmasti ovatkin vierailevia näyttelijöitä vai? hän kysyy ivallisesti.
- Joo joo, Filasimos tokaisi.
- Onko teillä nyt mitään ajatuksia mitä me voisimme tehdä estääksemme mahdollista salamurhaa? Daegam kysyi. Meidän on aika vaikea edes päästä kaupunkiin sisälle tulematta huomatuksi!
- Teidän pitäisi naamioitua, Tanertam totesi. Nyt on niin paljon väkeä liikkeellä, ettei kukaan voi epäillä teitä silloin.
- Mutta sitä emme voi tehdä rajoja ylittääksemme? Milina kysyi häneltä.
- Voisin hommata meille hiukan apua jos saisin kyyhkysen, Kudast ehdotti.
- Minä olen vahvasti sen puolella, että lähdemme isäni luo, Milina ilmoitti. Hän varmaan osaisi selvittää asiat.
- Rajalle on pitkä matka, Tanertam vastasi.
- Minulla ei ole kyyhkysiä, Denek sanoi kummastuneena Kudastille. Ja mitäpä kyyhkystä olisikaan iloa, kun eihän se osaisi minnekään haluamaasi paikkaan lentää?
- Minulla on, Milina mutisi. Käyn kutsumassa sen.
Milina nousi ja käveli ovelle.
- Kutsumassa? Kudast ihmetteli.
- Niin, Milina sanoi olkansa yli astuessaan ulos.
Daegam meni istumaan penkille.
- Huuuh, Filasimos henkäisi.
- Mitä me nyt siis ajateltiin tehdä? Daegam kysyi kohta.
Samassa Milina astui ovesta takaisin sisään kaunis ruskea haukka olallaan.
- Kyyhky? Kudast ällisteli. En minä mitään haukalla tee.
- Kiltti kuin kyyhky, Milina vastasi virnistäen.
- Ellet saa sitä lentämään sopivaan paikkaan, Kudast päätti sanomisensa.
- Saan sen vaikka hakemaan sinulle tuopin kaupungista, jättämään tippiä tarjoilijattarelle, Milina kehaisi.
- No siinä tapauksessa pistä se viemään viestini Kultaisen unen takapihalle, Kudast kehotti.
- Jos kerrot mikä eli missä Kultainen uni on, Milina vastasi.
- Majatalo jossa meidän piti yöpyä mutta siellä ei ollut tarpeeksi huoneita, Kudast selitti.
- Mitä sinä sieltä haluat? Daegam tiedusteli.
- Apua, sir, Kudast vastasi.
- Miksi sieltä? Daegam kysyi edelleen.
- Mitä ihmeen apua? Tanertamkin ihmetteli.
- Kaurapuurojättiläisiä? Filasimos ehdotti.
- Vaikka niin, Filasimos, Kudast sanoi.
- Onnistuu helposti, Milina ilmoitti nyökäten.
- No kirjoitan sitten sen kirjeen, Kudast päätti.
- Mutta tarvitsen muutaman tunnin valmistelua, Milina lisäsi.
- Joo, Kudast suostui.
- Tuo sivuhuone lienee rauhaisa ja käytettävissä? Milina kysyi Denekiltä.
- Kyllä, mies vastasi hiukan hämillään.
- Voisin tulla sinne kirjoittamaan kirjettä jollei se häiritse sinua, Kudast ehdotti.
- Mitä tämä nyt oikein meinaa? Tanertam kyseli epäluuloisesti. Mitä ihmeen apua tässä ollaan pyytämässä? Ja keneltä? Ja mitä joku voisi auttaa?
Daegam huokaisi.
- Rauhoitu veli Tanertam, Denek kehotti. Ei hötkyillä turhaan.
- Haluan tietää! Tanertam vaati. Mitä tässä nyt oikein puuhataan?
- Ei, ei minua häiritse, kunhan olet hiljaa, Milina sanoi Kudastilla ja siirtyi sivuhuoneeseen.
- Kudast. Mitä sinä nyt oikein aiot kirjoittaa? Daegam tiedusteli.
Kudast aikoi mennä Milinan perässä.
- Kudast! Vastaa minulle! Daegam karjaisi.
Tanertam puolestaan nappasi Kudastia hihasta ja huudahti:
- Nyt selität tämän!
- Lähetän viestin ystävilleni kaupungissa, Kudast selitti. He auttavat meitä.
- Mille ihmeen ystäville? Tanertam kysyi. Ja mitä he voivat muka tehdä?
- Sitä parempi mitä enemmän meitä on, Kudast vastasi ympäripyöreästi.
- Mitä sinä nyt oikeen puhelet? Daegam kysyi tiukasti aseenkantajaltaan.
- En ole vakuuttunut, Tanertam tuhahti pidellen yhä Kudastia hihasta. Sitä paitsi et vastannut minulle, mitä väkeä ne ystäväsi ovat. Jotain rosvojako?
- Eivät, Kudast vastasi.
- Mitä sitten? Tanertam tivasi.
- Ystäviäni Estalista, Kudast sanoi vastahakoisesti.
- Selitä nyt selkeästi keneen aiot ottaa yhteyttä ja millaista väkeä he ovat, Daegam vaati.
- Täh? Mitä estalilaisia täällä muka olisi? Tanertam kysyi epäilevästi.
- No eivät he ole Estalista mutta tunnen heidät sieltä, Kudast vastasi.
- Miksi jotkut estalilaiset sitä paitsi auttaisivat? Tanertam jatkoi.
- Koska minä pyydän, Kudast vastasi.
- Ja mitä ihmettä jotkut haisevat estalilaiset voisivat tehdä? Tanertam vaahtosi.
- Auttaa meitä, Kudast vastasi säntillisesti.
- Miten muka? Tanertam tuhahti. Luuletko, ettei järjestömme kykene siihen?
- Jos nyt vaikka ensin päätettäisiin tehdäänkö me tässä jotain ja jos tehdään, niin sitten voitaisiin päättää miten tehdään, Daegam ehdotti.
- Uskon että järjestönne voi auttaa samoin kuin ystävänikin, Kudast sanoi Tanertamille.
- Jospa mietitään siis ensin, mitä tehdään, Tanertam ehdotti puoltaen Daegamia. Turha tähän on mitään ulkopuolisia sotkea.
- Eivät he varsinaisesti ulkopuolisia ole, Kudast mainitsi.
Denek huokaisi ja poistui jonnekin peremmälle olkapäitään kohauttaen.
- Mitä sinä nyt taas tarkoitat? Tanertam tivasi. Miten niin eivät VARSINAISESTI ulkopuolisia?
- Minä en kuitenkaan voi olla lähettämättä heille viestiä joten ei kai haittaa että pyydän heiltä myös apua, Kudast sanoi.
- Miten niin et voi olla lähettämättä? Daegam kysyi.
- Miksi sinun pitäisi edes lähettää heille viesti? kysyi myös Tanertam epäluuloisena.
- Koska olen jo pyytänyt heiltä apua teidän vapauttamiseenne enkä ilmoittautunut heille joten minun pitää ilmoittautua heille, Kudast täsmensi.
- Minua alkaa epäilyttää tämä touhu, Tanertam ilmoitti.
- Mihin sinä olet nyt sotkenut itsesi? Daegam halusi tietää.
- Niin, mitä sinä oikein olet puuhaillut? Tanertam säesti.
- Jos sotkeutuminen on oikea sana sotkeuduin tähän jo vuosia sitten, Kudast puolusteli.
- Mitäh? Daegam huudahti.
- Et kai vain sinä ollut lähettänyt kyyhkyjä Vihreään ankkaan? Tanertam kysyi vieden kätensä tikarin kahvalle.
- EN! Kudast kiljahti heti.
- Kun tunnut niin innokkaasti haluavan lähetellä viestiä, Tanertam jatkoi. Tulee vain mieleen, missä ne liittolaisesi oikein asustavatkaan. Etteivät vain Vihreässä ankassa?
- Kai Milinan haukka tietää minne mennä eikä mene Vihreään ankkaan, Kudast huomautti.
- Entä jos se sinunkin paikkasi on ogreja täynnä? Tanertam sanoi vihaisesti.
- No ystäväni voivat kyllä hoitaa ne, Kudast vastasi.
Samassa Denek palasi tuoden mukanaan ruokaa ja juotavaa.
- Syökää nyt, kun niin kiivaasti neuvottelette, hän sanoi hiukan huvittuneesti. Mutta vähän pienempää ääntä, jotteivät naapurit kuule.
- Kiitoksia, Daegam kiitti.
Denek laittoi pöydälle leipää ja juustoa ja oluttakin oli tarjolla. Daegam mursi itselleen palan leipää ja alkoi syödä sitä. Myös Kudast söi ja joi. Denek poistui hiukan huvittuneena.
- Minä epäilen vahvasti sinua, Tanertam sanoi Kudastille.
- Lue sitten viestini, Kudast kehotti.
- Ettet vain olisi liitossa Brenanin ja hänen kätyreidensä kanssa? Tanertam epäili.
- EN! Kudast huudahti.
- Olen kyllä kuullut aivan tarpeeksi salakoodeista, Tanertam jatkoi. Itsekin käytämme sellaisia toisinaan. Mikä siis estäisi sinua livauttamassa jotakin koodia viestiin?
- Ei mikään muu kuin hyvä tahto, Kudast mutisi.
- Hah, hyvä tahto Brenanin kätyreillä! Tanertam tuhahti.
- Joo, Filasimos lausahti.
- Ei Kudast ole mikään kätyri, Daegam vakuutti.
- Mitenkäs sitten selität hänen ystävänsä? Tanertam kysyi kiivaasti. Ja ystävät, joille hän lähettelisi kyyhkyjä?
- En kyllä tajua mitä hän selittää joistain ystävistään, mutta ei Kudast silti mikään kätyri ole, Daegam sanoi varmasti. Me ei päästä tässä yhtään mihinkään ainoastaan toisiamme syyttelemällä. Jos vaikka päätettäisiin jotain.
- Ystäväni kuuluvat paikalliseen Arkat Vapauttajan renkaaseen ja itse olin estalilaisen renkaan jäsen, Kudast tunnusti.
Tanertam huudahti ällistyneenä. Daegam mutisi jotakin itsekseen.
- Toivottavasti olette nyt tyytyväisiä, Kudast jatkoi. Joten saanko nyt kirjoittaa sen kirjeen?
- Kudast. Ei millään pahalla mutta sinä alat kuulostaa epäilyttävältä, Daegam sanoi pahoitellen.
- Nyt minä vasta sinua epäilenkin, Tanertam sanoi Kudastille pitäen kätensä tikarilla. Kukaan salaseuran jäsen ei vapaaehtoisesti paljastaisi itseään. Sinä siis ihan varmasti valehtelet. Ja voin hyvin arvata, mitä syystä.
- Vapaaehtoisesti, Kudast sanoi vain.
- Mistä ihmeen seurasta me nyt puhumme? Daegam ihmetteli.
- Ilmeisesti jokin kirottu Estalin juonitteluporukka, Tanertam arveli.
- Ihan kuin kukaan ei olisi painostanut minua, Kudast valitti.
- Tuo taitaa olla jokin peitetarina, Tanertam epäili. Ja missään tapauksessa tähän hommaan ei vedetä estalilaisia.
- Antaa olla en sitten hoida meille apua, Kudast luovutti.
- Kyllä minä tiedän, että ne haisevat lurjukset haluaisivat vain käyttää tilannetta hyväkseen, Tanertam jatkoi kiihkeästi. Heille sopii ihan hyvin, että valtakunnassa vallitsisi hajaannus. Käyttäisivät vain tilannetta hyväkseen, katkaisivat sopimukset ja valtaisivat maata.
- Mutta voisimmeko silti käydä Kultaisessa unessa? Kudast pyysi.
- Missä se sijaitsee? Daegam kysyi.
- EI! Tanertam jyrähti. Se varmasti kuhisee ogreja.
- No ei sitten käydä kuin takapihalla, Kudast ehdotti.
- Missä se sijaitsee? Daegam kysyi uudelleen.
- Sudenveressä, Kudast vastasi. Se majatalo jossa aioimme nukkua.
- Ja takapihakin varmasti kuhisee ogreja, Tanertam ärähti. Ja mistä voin olla varma, ettet sinäkin ole ogre? hän kysyy Kudastilta silmät kaveten.
- No entäs jos käyn yksin? Kudast yritti.
Tanertam älähti epäuskoisesti.
- Ahaa. Eli se ei ollut mikään sattuma että sait sieltä vapaita paikkoja, Daegam keksi.
- Taran ne paikat sai, Kudast korjasi.
- Tanertam älä nyt tyhmiä puhu, Daegam kivahti.
- Joo, yksin varmasti juu! Tanertam sanoi ääni ivaa tihkuen.
- Niin taisikin olla, Daegam myönsi Kudastille asian oivallettuaan.
- Minä kuitenkin lähetän heille viestin tai käyn siellä, Kudast sanoi päättäväisesti.
- Ja varmasti sinne ei toimiteta mitään sanaa, Tanertam ilmoitti.
Milina raotti ovea hieman ja katseli väliköstä kysyen:
- Onko kirje valmis?
- Hmm... Daegam tuumi. Jos voisit hieman kertoa minulle mitä tässä nyt tapahtuu.
- Sinulla on suorastaan epäilyttävä halu saada joillekin ulkopuolisille tieto, Tanertam syytti Kudastia.
- En saa ilmeisesti edes kirjoittaa sitä, Kudast vastasi Milinalle.
- Et varmasti, Tanertam sanoi.
- Mitä sinä heille kirjoittaisit? Daegam kysyi aseenkantajaltaan.
- Pyytäisin apua ja kertoisin jonkin kohtauspaikan, Kudast selitti.
- Ja kätkisi samalla viestiin koodeja kätyreille, Tanertam ärähti.
- No saat lähettää sen, kunhan näytät sen viestin ensin meille, Daegam päätti.
Milina astui huoneeseen sisään ja jäi nojailemaan oven viertä vasten.
- Ihan varmasti ei mitään viestiä lähetetä! Tanertam vaati.
- No voithan sinäkin se kirjoittaa, Kudast tokaisi.
- Lähettäkööt, Daegam sanoi. Ei meillä tässä muutakaan mahdollisuutta ole. Vai onko?
- Ja kirjeessä tietysti kerrottaisiin, mitä olemme saaneet selville? Tanertam sanoi ivallisesti.
- No ei, Kudast lausahti.
Daegam nousi seisomaan penkiltä ja meni takan viereen seisomaan.
- Ja sitten me vielä kohtaisimme nuo "ystävät" jossakin, Tanertam pauhasi.
- Saat valita paikan, Kudast lupasi.
- Mitä iloa siitä on, kun kätyrisi tietysti täyttävät sen? Tanertam kysyi haastavasti.
- No sano joku parempi ehdotus, Daegam kehotti. Haluaisin todellakin korjata maineeni takaisin normaaliksi. Tämä saattaisi auttaa siinä.
- Minä odotan tuossa huoneessa, Milina sanoi ja astui taas ovesta sivutilaan.
- Huhuh, Filasimos huokasi.
- No anna edes yksi ehdotus mitä tekisimme, Daegam kehotti uudelleen Tanertamia.
- Mitä aiotaankin tehdä, niin ulkopuoliset ovat siihen turhia, Tanertam ilmoitti. Voin viedä teidät kaupunkiin naamioituneina, jos sitä haluatte. Mutta en ole vieläkään vakuuttunut toverinne vilpittömyydestä.
- No mitä me kaupungissa tekisimme? Daegam kysyi.
- No silloin voin käydä Kultaisessa unessa, Kudast tokaisi.
- Mitä te nyt muutenkaan tekisitte? Tanertam kysyi. Miten tuon ystävät voisivat auttaa?
- Sitokaa vaikka minut köyden päähän mutta minun pitää käydä siellä, Kudast julisti.
- En minä tiedä, Daegam vastasi Tanertamille. Ehkä Kudastin ystävillä on joku ehdotus.
- Eivät mitenkään, Tanertam vastasi omaan kysymykseensä. Jotkut estalilaiset - jos ne sellaisia edes ovatkaan - eivät tajua mitään meidän maamme asioista.
- Kirjoita nyt se kirje, Daegam kehotti aseenkantajaansa. Tuo se sitten meille luettavaksi.
- Selvä, sir, Kudast sanoi kerkeästi.
Tanertam tuhahti ja Kudast käveli toiseen huoneeseen.
- Teidän kannattaisi hiukan epäillä tuota toverianne, Tanertam sanoi hiljaa. Hän saattaa aivan hyvin olla ogrejen kanssa kimpassa.
- Hän on ollut aseenkantajani jo monia vuosia, Daegam vastasi. Mutta nyt kyllä alkaa epäilyttämään hieman.
- Hmmh, Filasimos mumisi.
- En silti usko hänen olevan ogrejen kanssa kimpassa, Daegam jatkoi.
- No, miten sitten selität hänen kovan halunsa tiedottaa "ystävilleen"? Tanertam kysyi.
- Ehkä hän haluaa järjestää meille apua? Daegam ehdotti.
- Mutta hän ei suostu sanomaan, miten hänen ystävänsä voisivat auttaa, Tanertam huomautti. En kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä kukaan muu voisi tehdä.
- No asiat ovat vain niin, että sinä et kuitenkaan tiedä kaikkea, Daegam vastasi.
- En tietenkään tiedä kaikkea, Tanertam tuhahti. Mutta varmasti kaupungin asioista enemmän kuin jotkut saastaiset estalilaiset. En tajua, miten jotkut ulkomaalaiset voisivat tietää jotakin hyödyllistä. Jos olisivat olleet edes rikollisia, niin he voisivat tietääkin jotain. Mutta muka estalilaisia!
- Rauhoitus nyt vähän, Daegam kehotti kuumentunutta Tanertamia.
- Miten minä voin rauhoittua, kun tuo kätyri kirjoittaa kirjettä liittolaisilleen? Tanertam pauhasi.
Daegam huokasi ja istui penkille.
- Mitä te nyt oikein edes aiotte tehdä? kysyi Tanertam.
- En minä tiedä, Daegam vastasi väsyneenä.
- Eikö Brenanin aikeet pitäisi tehdä tyhjiksi? Tanertam jatkoi. Jos saisitte hänet nalkkiin, niin kaikki olisi hyvin. Mitäs siihen sanotte?
- Niin se varmaan olisi, Daegam myönsi.
- Mutta nyt jos tuo yksi lähettää viestinsä, niin pian olette taas vankina - tai haudassa, Tanertam ennusti pessimistisesti.
- Tuskinpa, Daegam vastasi.
- Varoitan vain, Tanertam mutisi. Olette aivan liian hyväuskoisia. Turha mihinkään ulkopuolisiin turvautua, hän mumisi tuijottaen synkästi takkaan.
Samassa Milina asteli tuvan puolelle Kudast perässään. Kudast ojensi kirjeen herralleen ja Tanertam katsoi synkästi Kudastia. Daegam otti kirjeen vastaan ja ryhtyi tarkastelemaan sitä.
-Anna, kun luen, Tanertam kehotti Daegamia. Saan varmaan selville salakirjoituksen, hän lisäsi.
-Ei tässä mitään sellaista ole, Daegam kiisti.
Daegam aikoi antaa kirjeen takaisin Kudastille, mutta Tanertam nappasi sen ärähtäen:
- En usko.
Tanertam alkoi lukea kirjettä:
- "Kaxtor." Jo ensimmäinen sana on ihan selvästi jotakin ikävää. Ihan selvästi koodia jo heti alkuun!
- Se on nimi, Daegam otaksui.
- Ei vaan Arkatin ajan henkisankarin nimi joka toimii salasanana, Kudast selitti.
- Pah, Tanertam tuhahti ja jatkoi lukemista. "Anteeksi, etten päässyt tapaamiseemme. Mutta sain ystäväni vapaiksi "ystäväni" Tanertamin avustuksella." Ja vielä lainausmerkit minun nimeni kohdalla!
- No kun et ole oikein kohtelias, Kudast vastasi.
- "Koska en päässyt tapaamiseemme", Tanertam jatkoi lukemista. "Niin pyydän teitä tulemaan kahdeksan kilometriä länteen Sudenverestä", Tanertam luki ja näytti kauhistuneelta. "Sieltä löydätte kylti jossa lukee Denekin maatila. Tulen ystävieni kanssa sinne." Tämähän on ihan kamala viesti! Tanertam huudahti.
- Ehkä olisi todellakin parempi tavata jossain muualla, Daegam arveli.
- Paljastaa meidän piilopaikkamme vieraille! Tanertam kauhisteli. Ettekö vieläkään usko, että hän on kätyri?
- En, Daegam vastasi tiukasti. Mutta tapaamispaikaksi on sovittava joku muu.
- Mieshän on valmis paljastamaan meidät! Tanertam sanoi järkyttyneenä.
- No muutetaan se sitten, Kudast suostui.
- Minusta koko idea on surkea, Tanertam tyrmäsi.
- Sanokaa vaan missä tapaamme ystäväni, Kudast pyysi.
- Tanertam, tiedätkö sinä mitään hyviä tapaamispaikkoja tässä lähellä? Daegam kysyi yksikätiseltä.
- Jos minusta riippuu, niin mitään tapaamista ei tulekaan, Tanertam vastasi jyrkästi.
- Kerro nyt se paikka, Kudast maanitteli.
- No kyllä se taitaa tulla, Daegamkin virkkoi. Sano nyt joku paikka.
- EN! Tanertam ärähti.
- Kysytään Denekiltä, Kudast ehdotti.
- Hyvä idea, Daegam myönsi. Denek! Tarvittaisi sun apua, hän jatkoi ääntään korottaen.
Denek asteli paikalle jostakin perempää taloa ja kysyi:
- No mikäs nyt on hätänä?
- Kerro jokin hyvä tapaamispaikka, Kudast kehotti.
- Voisitko sanoa jonkun paikan tässä lähistöllä missä voisi tavata joitain henkilöitä? Daegam kysyi.
- Ei, älä sano niille mitään! Tanertam huudahti heti.
Denek katsoi Tanertamia ja sitten Daegamia ja Kudastia. Hän näytti epäröivältä.
- Tanertamille ei käynyt kyltin paikka, Kudast selitti.
- Mitä? Denek kysyi epätietoisena.
- Olisimme tavanneet ystäväni siellä, Kudast selvensi. Mutta sinulla on varmasti parempi paikka.
- Mikä ihmeen kyltin paikka? Denek ihmetteli.
- No se kyltti missä lukee Denekin maatila, Kudast sanoi.
- Tuo olisi johdattanut kätyrinsä tänne sinun luoksesi! Tanertam huudahti.
- Selittäkääpäs nyt, mistä tässä on oikein kysymys, kehotti Denek turhautuneena. Minä en nyt ole oikein kärryillä.
- Pyydämme apua ystäviltäni joten tarvitsemme kohtaamispaikan, Kudast kertoi. Lähetän heille kirjeen.
- Miten kaukana se paikka saisi olla? Denek kysyi otsaansa rypistäen.
- Ei, älä sano niille mitään! Tanertam huusi kiihkeästi.
- Muutaman kilometrin päässä jossakin tien varrella, Kudast vastasi Denekille.
- Ole nyt hiljempaa, Denek käski tiukasti Tanertamia. Hmm, hän mietti. Tuossa parin kilometrin päässä on eräs majatalo, joka voisi käydä maamerkiksi, Denek ehdotti sitten.
- Eih, Tanertam valitti.
- Kuulostaa hyvältä, Kudast totesi.
- Se on luultavasti ihan hyvä, Daegam arveli myös.
- Nimi? Kudast kysyi.
- Minulla menee kuitenkin useampi tunti järjestelyissä, joten voisitte päättää vielä tänään, Milina sanoi siihen väliin.
- Se on Taivaan polku, Denek vastasi Kudastille.
Tanertam painoi päänsä alas masentuneena. Kudast nyökkäsi ja aikoi muuttaa kirjeeseen kohtaamispaikaksi majatalon.
- Kirjoitat kyllä kirjeen uudelleen, Tanertam vaati. Nehän näkevät vanhan, jos yrität kirjoittaa samaan.
- Selvä, Kudast huokaisi.
- Ja minua et varmasti mainitse siinä kirjeessä! Tanertam lisäsi.
- Selvä, Kudast virkkoi kuuliaisesti.
- Saatte syyttää itseänne, kun teitä on odottamassa lauma ogreja, yksikätinen vielä mutisi.
Kudast kaivoi repustaan paperia ja kävi kirjoittamaan uutta kirjettä.
- Noin, valmis, Kudast sanoi saatuaan kohta kirjeen valmiiksi.
- Milloin aiotte lähteä? Denek kysyi. Aamuyön tunteina voisi olla turvallisinta kulkea.
- Joo, Daegam hyväksyi.
- Niin, Kudast myötäili.
- Jep, Filasimoskin tokaisi.
- Mitä te nyt aiotte tehdä? Denek kysyi.
- Onko kirje valmis lähetettäväksi? Milina kysäisi.
- Milina laittaisitko tämän kirjeen lintusi jalkaan kiinni? Kudast pyysi ojentaen kirjeen Milinalle.
- Toki, Milina sanoi ja kiinnitti kirjeen linnun jalkaan. Tässä menee hetki ennen kuin kirje lähtee.
- Aiotteko lähteä majatalon luokse odottelemaan? Denek kyseli.
- No ei sinne nyt heti ole mikään kova kiire, Daegam totesi.
- Meinaan vaan, että jos viivytte luonani vielä aamuun asti, niin joudutte sitten kellariin, Denek jatkoi.
- Ja tarvitsisimme luultavasti jotkut valepuvut, Daegam huomautti. Meitä on varmasti kyselty sieltä.
Milina käveli takaisin sivuhuoneeseen.
- No, minulla olisi irtopartoja, Denek sanoi virnistäen.
- No lähdemme varmaankin muutaman tunnin päästä, Kudast virkkoi.
Tanertam murjotti takan luona.
- Ja sitten teidän olisi parasta liikkua maalaisten vaatteissa, Denek suunnitteli. Ritarit herättävät huomiota.
- Jep, Daegam ilmaisi olevansa samaa mieltä. Pitää varmaan jättää haarniskat tänne.
- Se voisi olla turvallisinta, Denek myönsi. Tosin voitte joutua siellä vaikeuksiin.
- Ehkä kannattaa jättää jotain panssaria päälle, Kudast huomautti.
- Ase myös herättää huomiota, Daegam tuumi. Onko teillä mitään ehdotuksia miten saisi aseen mukaan?
- Minun lyhytmiekkani mahtuu varmaankin reppuuni, Kudast vastasi.
- No tämä minun miekka on vähän iso sinne laitettavaksi, Daegam huomautti.
- Meidän kannattaa muuten kiertää majatalo siten että näytämme tulevan lännestä, Kudast ehdotti.
- Hmm, Denek mutisi. Voisittehan tietysti teeskennellä olevanne maalaisia kärryjen kanssa. Jos teillä olisi mukananne heinäkuorma, niin voisitte piilottaa sinne aseet.
- Tosin kaupunginportilla se varmaankin tutkittaisiin, Kudast epäili.
- Enpä usko, Denek arveli. Nyt on niin kiireistä, ettei vartijoilla riitä aikaa minkään heinäkuormien koluamiseen.
- Niin, Kudast myönsi.
- Ja teidän pitäisi tosiaan pukea yllenne maalaisvaatteet, Denek jatkoi.
- Myös minun? Filasimos kysyi.
- Myös sinun, Denek sanoi nyökäten. Ja luuttusi ei tietenkään saa herättää epäilyksiä. Minulla on kärryt ja heiniä, jotka voisivat toimia naamiona.
- Onko sinulla sitten vaatteita meille kaikille? Daegam huolehti.
- Kyllä minulla vaatteita löytyy, Denek vastasi.
- Hyvä, Daegam totesi tyytyväisenä.
- Tosin ei ehkä kyllin suuria teille, herra, Denek lisäsi hymyillen.
- Hmm, Daegam mutisi.
- Voisin käydä hakemassa niitä naamiointitarvikkeita, Denek ehdotti.
- Se sopisi aivan hyvin, Daegam ilahtui.
- En uskoisi että minun vaatteeni herättävät epäilyksiä, Kudast sanoi.
Denek poistui jonnekin sisemmäs taloon. Pian hän palasi sylissään paljon vaatteita ja laski ne tuvan pöydälle. Hänellä oli myös mukanaan muutamia purkkeja ja tekopartoja.
- Voisitte kenties värjätä hiuksennekin? Denek ehdotti innokkaana.
- Ei kiitos, Daegam kieltäytyi heti.
- Minä voisin, Filasimos ilahtui. SE OIS HASSUA!
- Minun ei kannata ottaa tekopartaa, Kudast arveli. Mutta hiukseni voi kyllä värjätä.
- Minulla on täällä purkeissa värejä, Denek selitti.
- Sitä paitsi ei heillä ole varsinaisesti minun tuntomerkkejäni, Kudast lisäsi.
- No, ehkä teidän muiden kannattaa sitten naamioitua, Denek sanoi.
Filasimos alkoikin naamioitua iloissaan.
- Värejä! PALJON VÄREJÄ! Filasimos huudahteli.
Värejä oli keltaista, mustaa, ruskeaa ja jopa punaista.
Daegam rupesi penkomaan vaatekasaa löytääkseen itselleen joitain sopivia vaatteita. Kudast piilotti aseensa reppuunsa.
- Tahdon nuo kaikki värit, Filasimos intoili.
Kudast poimi pöydältä leivänpalan ja istahti takan luokse syömään sitä. Filasimos värjäsi hiuksensa ja partansa. Ne olivat nyt punaiset.
- Tadaa, bardi lausahti.
- Avatkaa ovet, kuuluu Milinan huuto sivuhuoneesta.
Kudast nousi ja aukaisi Milinan huoneen oven. Daegam avasi ulko-oven. Milinan huoneesta lennähti haukka, joka kiiti suoraan ulos talosta. Denek huudahti hämmästyneenä moista rakettia.
- Hui! Filasimoskin huudahti. Siinä lähti viesti.
- Toivottavasti tästä ei tule meille vielä lisää harmeja, Daegam mutisi.
- Siinäpäs oli! Denek huokaisi. Mutta mitenkäs me naamioisimmekaan herran? hän kysyy Daegamin puoleen kääntyen.
- En oikein tiedä, Daegam epäröi. Jotain ehdotuksia?
- Jospa vaikka värjäisimme hiuksenne? Denek ehdotti.
- Piiloudu heiniin, Kudast kehotti.
- No ei tässä taida olla muuta vaihtoehtoa, Daegam sanoi alistuneesti Denekille. Olisi varmaan hyvä sitten myös värjätä parta.
- Ehdotan, että ajelisimme tuon parran pois ja laittaisimme tilalle jotakin maalaismaisempaa, ehdotti Denek.
- Hmph, Daegam mutisi. No kaipa sitten.
- Kenties sinä ystäväisenä haluaisit tehdä sen? Denek kysyi kääntyen Filasimoksen puoleen. Värjäsithän taitavasti omat hiuksesikin.
- Niin juu, mikä jottei, bardi totesi iloisesti. Heehee. HEEHEEEHEE.
Daegam tosin katsoi hieman epäillen Filasimosta. Denek kaivoi esiin partaveitsen ja ojensi sen Filasimokselle.
- Noniin Daegam, NONIIN, Filasimos tokaisi ja alkoi leikellä Daegamin partaa tämän istuttua ensin penkille.
- Varo Daegam, Filasimos vetää sinulta vahingossa kurkun auki, Kudast vitsaili.
- Mitenkäs me tämän nuoren miehen naamioisimme? Denek kysyi kääntyen hiljaisen Taranin puoleen. Ja neitikin meidän täytyy naamioida.
Daegamin komea parta oli kohta poissa, eikä hän näyttänyt erityisen riemastuneelta.

Ehilmin valo, osa 7.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja