Ehilmin valo, osa 5

Seurue pääsi vähän matkan päähän kaupungin muureista. Ei ollut turhaan pimeyden vuodenaika, sillä ulkona oli tosiaan aika pimeää ja kaiken lisäksi tuntui taas satavan, tällä kertaa jonkinlaista räntää. Seurue oli päässyt jo kaupungin aivan välittömästä läheisyydestä pois.
- Hrr, Filasimos hytisi.
Milina kietoutui tiukemmin viittaansa ja veti hupun paremmin suojakseen.
Yö oli hiljainen ja kaupungin portit olivat kiinni. Jonkin verran valoa kajasti tosin sieltä. Räntää tihutteli hiljakseen, mutta tie näytti olevan aika sula.
- Kenelläkään mitään ideaa mihin mennään? Daegam kysyi.
- Noup, Taran vastasi.
- Tanertam sanoi että meidän pitäisi mennä ukko Denekin maatilalle, Kudast puolestaan ilmoitti.
- Mennään sinne juu, Filasimos suostui.
- No tietääkö kukaan missä se sijaitsee? Daegam tiedusteli.
- Jonnekin pois missä voi nukkua katto pään päällä, Milina mumisi.
- Se on täältä kahdeksan kilometrin päässä länteen, Kudast vastasi säntillisesti.
- Voivoi, Filasimos parahti.
- No eiköhän tästä sitten lähdetä? ehdotti Daegam. Matka on pitkä ja meidän kannattaa yrittää päästä sinne mahdollisimman nopeasti.
- Voisimmeko ehkä levätä jossain ennen sitä? Milina esitti. Se on kuitenkin ainakin parin tunnin reipas kävely ja minä olen todella poikki.
- Seurataan tietä, Kudast kehotti. Tanertam sanoi että se on turvallinen paikka.
- Jos meitä seurataan? En tiedä uskallanko pysähtyä, Filasimos huomautti.
- Kuka meitä seuraisi? Taran kysyi. Jos vartijat olisivat huomanneet pakomme, siitä olisi syntynyt hirveä hälinä.
- Kaupungin vartijat, Daegam mutisi. He eivät varmaankaan ilahdu meidän lähdöstämme. Mutta kaipa heilläkin jonkinlaiset vartioidenvaihdot on.
- Vartijat tai joku, Filasimos sanoi. Kyllähän he saattavat huomata poistumisemme hyvinkin pian. Mutta jos tuo majatalo on turvallinen... Mennään sinne suorinta reittiä!
- Kuka ihmeen Tanertam? Milina kysyi hieman närkästyneenä. Miten häneen voi luottaa?
- Se yksikätinen mies? Taran arvasi.
- Hän pelasti teidät, Kudast huomautti lyhyesti.
- Ilman hänen olomassaoloaan tuskin olisimme sinne joutunutkaan, Milina vastasi kuivasti.
- Niin. Hyvä että kysyit tuota Milina. Kudast, tiedätkö ketä hän on? Daegam kysyi vuorostaan.
- Uh huh, UH HUH. Enpä todellakaan tiedä onko tämä kovin mukava reissu, Filasimos valitti.
Milina katseli hyvin odottavan näköisenä porukkaa, erityisesti Kudastia.
- Se yksikätinen mies joka pelasti teidät on Tanertam, Kudast selitti lopulta.
- Niin, mutta kuka hän on? Milina tivasi.
- Muuta en tiedä, Kudast tunnusti.
- Ja mistäs sinä hänet tunnet? Taran vaati saada tietää.
- Miten voimme pelastaa maineemme? Filasimos kysyi.
Milina levitti käsiään ja vaikutti kovin hermostuneelta.
- Miksi meidät edes vangittiin? Taran pohdiskeli.
- Maineesta viis, mutta minulta jäi paljon asioita kaupunkiin, Milina sanoi Filasimokselle.
- Kuin myös, Taran lisäsi. Miksi kimppuumme hyökättiin?
- Se majatalo, Taran. Se majatalo, Milina huokasi.
- Kyllä minä majatalon tiedän, Taran vastasi.
- Mitä siellä oikeastaan edes tapahtui? Filasimos tiedusteli. Olin ihan sekaisin suurimman osan ajasta. Siinä oluessa oli jotakin myrkyllistä.
- Ne jotka hyökkäsivät kimppuumme olivat ogreja, Kudast ilmoitti varmasti.
Jostakin kaupungista päin kuului hälinää.
- Ilmeisesti parempi kuitenkin lähteä siis liikkeelle, Milina tokaisi heilauttaen päätään äänten suuntaan.
- Mutta miksi meidän kimppuumme hyökättiin? Taran kysyi vieläkin.
- En tiedä, Kudast vastasi. Ehkä siksi että kyselimme Tanertamia.
- No en teistä tiedä, mutta minä ainakin lähden nyt menemään sinne, Daegam ilmoitti ja lähti kävelemään länteen päin.
- Samperin kirje, Taran tuhahti. Ilman sitä emme olisi nyt tässä.
- Niin, ja kukahan oli koko ajan tuota kirjettä vastaan? Filasimos muistutti. MINÄ!
Kudast livahti Daegamin perään. Milina kietoi kätensä hihojensa sisään ja juoksahti miehet kiinni. Taran ja Filasimos seurasivat lopulta perässä.
Pian kaupunki jäi taakse ja seurue kulki loskaista tietä pitkin, joka oli täysin autio. Ei näkynyt ainoatakaan ihmistä, mikä ei ollut ihme sellaisella ilmalla. Daegam katseli välillä taakseen, ettei sieltä ollut tulossa ketään. Filasimos pelkäsi kulkea tiellä, muttei jaksanut valittaa, sillä hänellä oli niin kylmä ja epämukava olo taas.
Räntää satoi ja tuuli puhalsi aika koleasti. Ainakaan lähiminuuttien aikana seurue ei huomannut mitään takaa-ajoon viittaavaa. Aikaa kului kulkiessa.
- Kun päästään perille minä hoidan puhumisen, jollei kellään oli mitään sitä vastaan, Kudast ehdotti.
- On, Daegam tokaisi.
Milina näytti kaikin puolin surkealta laahustaessaan tietä pitkin hartiat lytyssä ja vettä valuvana. Hän ei ainakaan esittänyt vastalauseita.
- Sir, Tanertam antoi minulle ohjeet, Kudast huomautti herralleen.
Filasimos seuraili toisia ajatuksissaan.
- Äh, sama minun puolestani, Taran tuhahti.
- No millaisia ohjeita hän antoi? Daegam kysyi aseenkantajaltaan.
- Pitää kysyä ilolientä, Kudast vastasi.
- Eikä mitään muuta? Daegam patisti.
- Ja sanoa että ei mitä tahansa litkua vaan kunnon Signolfin ponua, Kudast jatkoi.
Taivalta taittui, mutta räntäsade vain voimistui. Kohta oli jo puoli tuntia hurahtanut kävellessä. Loskassa ei ollut kovin mukava tarpoa, kun ei ollut enää hevosiakaan, mutta ketään ei ollut vielä ainakaan näkynyt tiellä. Maatiloja kyllä näkyi matkan varrella, mutta niiden luonakaan ei näkynyt oikein ketään tähän aikaan. Joitakin isompia kyliäkin tienvarressa oli, mutta nekin olivat hiljaisia.
Filasimos puhisi kävellessään. Milina käveli eteenpäin täysin omiin ajatuksiini uppoutuneena. Taran puolestaan pudisteli surullisena päätään.
- Kauankohan ollaan jo kuljettu? Taran kysäisi.
- Ei mitään aavistustakaan, Daegam vastasi.
Kohta seurue oli kulkenut ehkä jo tunnin. Tai siinä main, sillä aikaa oli aika vaikea hahmottaa kylmässä yössä. Tähdet loivat vain heikkoa valoa taipaleelle.
- Huhuhuhuhuhuhuhuhuuhuh, Filasimos puuskutti.
- Kudast, sanottiinko sinulle mitään mistä tunnistaisit sen rakennuksen mihin meidän pitäisi mennä? Daegam kysyi.
- Ei, sir, Kudast vastasi lyhyesti.
- No mistäs me siiten tiedämme mihin olemme menossa? Taran ihmetteli. Tai väliäkö hällä. Mihinkään hyvään tämä ei ainakaan johda.
- Tosin huonommaksikin on melko vaikea päästä, Milina lisäsi.
- Niijust! Filasimos huudahti.
- Kohta olemme etsintäkuulutettuja koko maassa, Taran sanoi.
Vielä kului aikaa märässä vellissä kävellessä ja räntäsade vain voimistui tehden seurueen matkan kurjaksi. Kaikkialla näkyi vain pimeitä maatiloja, joskus jokunen valaistu kievari. Milina aivasti ja veti hupun kokonaan naamansa eteen. Daegam laahusti eteenpäin erittäin väsyneen näköisenä. Tienviitat osoittelivat pienemmille teille, mutta vielä seurue ei ainakaan havainnut mitään sopivaan paikkaan viittaavaa merkkiä.
- Aika pulassa me kumminkin ollaan, Taran totesi. Pakoillaan koko ikämme.
- Mikäs sen paikan nimi olikaan mihin meidän piti mennä? Daegam kysäisi.
- Vaikka turhahan tässä on olla pessimisti, Taran jatkoi puheluaan. Emme sentään ole enää vankilassa.
Matkaaminen oli kurjaa, mutta onneksi ainakaan seurueen kannoilla ei näyttänyt olevan ketään. Vaatteet tuntuivat jo kovin kosteilta räntäsateen vuoksi.
- Yhyhyyhyhyhyhyhyhyh, Filasimos valitti.
- Pysähdytään kohta johonkin majataloon, Taran ehdotti. Alan olla väsynyt.
- Minne olimmekaan matkalle? Milina kysäisi.
- Ukko Denekin maatilalle, Kudast vastasi heti.
- Mistä me sen tunnistamme? Taran kysyi.
Samassa Milina heilautti hupun peittämää päätään oikealla puolella olevan kyltin suuntaan. Se oli se loskan peittämä ja hieman vaikea huomata. Muutkin huomasivat kyltin, joka oli aika koukeroisesti kirjoitettu.
- HMMMHMM, Filasimos mutisi ja tutkiskeli kylttiä mietteliäänä.
- Se sanoo Denek, Milina huokaisi väsyneenä.
Daegam katseli ympärilleen, näkyikö missään maatilaa. Kauempana ison tien varrella oli pari maatilaa, mutta tiellä, jonne kyltti viittasi, ei näkynyt maatilaa. Toisaalta maasto oli kukkulaista.
- Varmaan tuota pikkutietä pitkin, Milina huomautti kohottaen viittansa alta käden loskan peittämää sivupolkua kohden.
- Sinne vain, Daegam tokaisi.
- JUU, Filasimos vahvisti.
Milina kietoutui taas viittaansa ja rutisti sen tiukkaan ympärilleen. Daegam lähti kävelemään pikkutietä pitkin ja Kudast seurasi häntä.
- Odottakaas! kehotti Taran siinä samassa.
Daegam pysähtyi ja Milina katsoi Tarania väsyneesti ja kysyvänä.
- Niin? Daegam kysyi nuorelta ritarilta.
- Tuosta alusta en saa selvää, mutta siinä lukee maatila, Taran ilmoitti viitaten kylttiin.
- Denekin maatila, Milina selitti hymyillen hieman.
- Jep, Taran myönsi.
- Denekin maailma, Filasimos pilaili.
- Huh, vihdoin löysimme sen, Taran ilahtui.
Seurue lähti kulkemaan sivutietä pitkin Daegamin johdolla. He kulkivat jonkin sata metriä ja ylittivät kukkulan. Sitten seurue huomasi jonkin rakennuksen edessäpäin ja sieltä loisti ikkunoista lämmintä valoa.
- Laalaalaa, tallustellaaaaaan maailmaan Denekin, Filasimos lauleskeli.
Talo oli keskellä sohjoisia peltoja, tien vieressä. Sen vieressä oli pari pienempää tölliä. Seurue suuntasi yksissä tuumin sitä kohti. Milina kulki hieman hoippuvin askelin pysytellen Taranin perässä.
Joukko saapui pian talon luokse. Se vaikutti tavanomaiselta pieneltä maatalolta. Ikkunaluukut olivat kiinni, kuten myös ovi, mutta luukkujen raosta näkyi valoa.
Daegam koputti oveen. Ovesta aukeni kohta pieni kurkistusluukku ja kaksi silmää ilmestyi siihen. Silmät katsoivat seuruetta.
- Päivää, Daegam tervehti. Olisin halunnut kysyä saisiko täältä ilolientä? Ja ei sitten mitä tahansa litkua vaan kunnon Signolfin ponua.
- Hyvä on, varovainen ääni vastasi.
- Päästäänköhän sisään? Taran kuiskasi jännittyneenä.
Luukku sulkeutui. Kohta sen sijaan ovi aukeni raolleen. Seurue näki siinä valkotukkaisen vanhan miehen.
- Käykää sisään, ystävät, mies kehotti hymyillen.
Hän siirtyi pois ovenraosta ja antaa seurueelle tilaa. Daegam hymyili takaisin miehelle ja Taran sanoi:
- Kiitos.
Seurue astui sisään ja siellä näytti olevan lämmintä ja kodikasta, koska pirtin takassa oli valkea. Tuvassa oli pöytä ja pari pitkää penkkiä. Ketään muita ihmisiä kuin seurueen sisään päästänyt vanha mies ei näkynyt. Milina pysyi edelleen viittansa sisällä hieman epävarmana paikasta.
- Tulkaa peremmälle, mies kehotti jääden oven luokse.
Milina asteli kevyesti takan luokse ja lysähti siihen istumaan lattialle. Kudast ja Taran istahtivat penkille. Daegam repi saappaansa pois jaloista ja sitten meni takan ääreen istumaan. Filasimoskin astui sisään ja mies sulki oven. Milina ripusti viittansa takan ääreen ja veti myöskin märät saappaat jaloistaan. Päästyään takan ääreen Daegam riisui yläosan haarniskastaan.
- Tervetuloa matalaan majaani, ystävät, mies toivotti ystävällisesti.
- En taida olla oikein edustavan näköinen, Milina hymyili pakotetun näköisesti vieressä istuvalle Daegamille.
Vanhan miehen yllä oli aivan tavalliset maalaisen vaatteet.
- Kuivatelkaa nyt kaikessa rauhassa jonkin aikaa, mies kehotti.
- No ei sillä niin väliä, Daegam sanoi Milinalle. Mutta minusta sinä olet yhä ihan tarpeeksi edustavan näköinen, jos se sinua lohduttaa, hän lisäsi hiukan virnistäen.
- Minun nimeni on sitten Denek, kuten ehkä tiedättekin, ystävät, vanha mies sanoi. Haen teille hiukan kuivia vaatteita, hän lupasi.
Mies poistui tuvasta jonnekin peremmälle. Taran riisui haarniskan ja saappaat. Myös Kudast riisui saappaat ja kypärän ja laski repun selästä. Daegam rupesi riisumaan yläosaansa paljaaksi.
Kohta vanha mies palasi mukanaan kasa kuivia vaatteita.
- Voisitte pukea tästä päälle, hän ehdotti. Kenties arvon neiti haluaisi siirtyä pukeutumaan toisaalle?
Kudast vaihtoi heti kuivan paidan ylleen.
- Mm, kiitos, Milina vastasi nyökäten ja nousi ylös.
Mies johdatti Milinan peremmälle taloon.
- Jos vain saisin jonkun paidan, Milina mumisi siinä poistuessaan.
Taran riisui märän paitansa ja laittoi kuivan tilalle. Daegam kuiskasi toisille Milinaan viitaten:
- Ei kyllä meitä olisi haitannut jos hän olisi tänne jäänyt vaihtamaan vaatteitaan.
- EI KYL! EI KYL! Filasimos huudahti innoissaan.
Daegam naurahti, Taran hymähti ja Kudast virnisti. Filasimos pökki Tarania kylkeen ja tämä tökkäisi takaisin.
- He he! Filasimos naurahti.
Daegam katsoi vaatepinosta kyllin isoja vaatteita itselleen ja rupesi vaihtamaan vaatteitaan.
Kohta mies palasi takaisin tupaan.
- Vaimovainaan vaatteet saavat kauniin käyttäjän, hän hymyili.
Daegam hymyili myös ja Filasimos suorastaan virnuili vaihtaen kuivat vaatteet ylleen ja ollen hiukan höynähtäneen näköinen.
- Teillä ei tainnut olla ihan minulle sopivia vaatteita, mutta vaikka ovatkin hiukan kireät, niin silti olen kiitollinen, Daegam sanoi vanhalle miehelle.
- Niin, meillä harvoin käy noin kookkaita vieraita, mies hymyili.
Takka lämmitti mukavasti ja vaatteetkin alkoivat kuivua sen lämmössä.
- Niin. Mitäs nyt pitäisi tapahtua? Daegam kysäisi. Menisin kyllä erittäin mielelläni nukkumaan. Ja voisin vaikka syödäkin jotain jos vain mahdollista.
- Jöö, Filasimos puolsi.
- Vien teidät kohta piilopaikkaan, mies ilmoitti.
Samassa Milina astui sisään tuvan puolelle sivuhuoneesta käsissään mytty vaatteita ja kosteat hiukset pörröllä. Hänen päällään oli nyt jokin yksinkertainen ja kevyt mekko, vaalea sävyltään. Ainakaan Daegamin harjaantuneiden silmien mukaan sen alla ei ollut mitään muuta.
- Siellä olette hyvässä kätkössä kaikilta, vanha mies päätti sanomisensa.
- Hyvä, Taran myönsi.
- Ah, neitipä näyttää kauniilta, vanha mies sanoi hymyillen
- Todellakin, Daegam myönsi.
- Olen iloinen, että vaimovainaani mekko sopii neidille, mies jatkoi.
- Minä kanssa, Filasimos vakuutti.
- Kiitos, Milina vastasi hymyillen hieman ja istuen alas penkille.
Daegam rupesi levittämään omia vaatteitaan lattialle takan ääreen.
- Piilopaikka on sitten kellarissa, vanha mies selitti. Siellä voi olla ehkä hiukan viileää, mutta ainakin se on hyvässä suojassa.
- Kai siellä on ruokaa? Taran tiedusteli.
- Kyllä siellä vähän jotakin purtavaa on. Mutta ajetaanko teitä takaa? mies kysyi mietteliäänä.
- Ehkä, Filasimos vastasi.
- Ainakin hieman ajan päästä tullaan ajamaan, Daegam totesi.
- Mutta tuskin he osaisivat tänne tulla, Milina sanoi nyt jo hieman virkistyneenä.
- No, piilopaikassa olette joka tapauksessa turvassa, vanha mies vakuutti. Saatatte joutua tosin odottelemaan siellä aika pitkään.
- Elleivät sitten tutki tienoota harvinaisen tarkasti, Taran lisäsi.
- Oh, olenpas minä ollut töykeä, Daegam älysi. Saanen esitellä itseni. Olen sir Daegam Ornim.
- Oikein mukava tutustua, herra, vanha mies hymyili. Nimet eivät tosin ole välttämättömiä minun luonani.
Daegam hymyili takaisin. Taran ojensi kätensä ja esittäytyi myös:
- Sir Taran Angolos. Tulisilmäksikin kutsutaan.
- Mukava tutustua teihinkin, herra, mies vastasi.
- Kuin myös! Taran sanoi kohteliaasti.
- Minä olen Filasiimos! Filasimos huudahti ja tanssahteli kuin narri. Trallallallaa.
- Ja teihin, herra Filasiimos, vanha mies jatkoi.
- Jepulis, jepulis, Filasimos innostui.
- Mutta olisihan typerää nimitellä toisia vain "hei sinä siellä", Milina totesi. Minua kutsutaan Milinaksi.
- Minä olen Kudast Tivarel, Kudast esittäytyi.
- Kunnia tavata teidät, neiti Milina, mies vastasi jälleen hymyillen. Ja samat sanat myös teille, herra Kudast.
- JEPULIS JEPULIS, Filasimos huuteli.
Sitten bardi otti tiukan ilmeen ja käski itseään:
- Nyt HILJAA Filasimos.
Daegam istuutui penkille.
- Filasimos, voisitko laulella meille jotain? Taran ehdotti.
- Olosuhteet huomioonottaen kunnia lienee täysin minun puolellani, Milina sanoi vanhalle miehelle.
- Joo LAULELEN MEILLE! Filasimos huudahti.
- Kai sinulla on luuttusi tallella? Taran kysäisi.
- Nyt kuitenkin arvelen, että olette tarpeeksi kuivia menemään piilopaikkaan, vanha mies ilmoitti. Ottakaa kaikki tavaranne mukaan. En haluaisi kenenkään luonani poikkeavan huomaavan, että täällä on vieraita.
Daegam nousi vaivalloisesti seisoman ja rupesi keräämään kamppeitaan kasaan. Kudast poimi varusteensa maasta ja Taran otti säkkinsä.
- Tontun pajupilli tralalalaa, Filasimos rallatteli.
Vaatteet näyttivät jo kuivuneen puhellessa. Milina kävi keräämässä ja viikkaamassa kaikki takan ääreen ripustetut vaatteet. Taran laittoi omat vaatteensa säkkiin, kuten myös Filasimos. Vanha Denek asteli lattialuukun luokse ja nosti sen ylös. Sieltä paljastuivat alas johtavat portaat.
- Tänne päin, Denek kehotti ja laskeutui seurueen edellä alas kynttilä kädessä.
Daegam nosti syliinsä suuren mytyn vaatteita ja haarniskan ja lähti laskeumaan rappuja alas ja muut tekivät samoin.
Nyt seurue huomasi tulleensa hämärään kellariin. Kellarissa tuoksui vahvasti väkijuomilta ja seurue huomasi muutaman laitteiston, jotka ilmeisesti olivat viinantislausta varten. Kellarissa oli useita isompia ja pienempiä tynnyreitä.
- Nammanamnaa, Filasimos virkkoi.
- Tässä pieni työpajani, Denek vitsaili.
- Hmm, ei sentään olutta, sitä en koskaan juo, Taran mutisi ja Milina naurahti hänelle.
Denek työnsi syrjään yhden tynnyreistä. Sitten hän vetäisi tynnyrin alta auki lattialuukun, joka näytti aivan osalta lattiaa.
- Tänne, olkaa hyvät, Denek kehotti viitaten luukun alta paljastuneisiin portaisiin.
Milinan silmät laajentuivat hieman hämmästyksestä, kun hän kysyi:
- Vielä alemmas?
- Täällä olette hyvässä kätkössä, eikä kukaan löydä teitä, Denek vakuutti. Se on salainen piilohuoneeni. Veljet käyttävät sitä toisinaan.
Denek ojensi kynttilänsä Milinalle. Tämä otti kynttilän vastaan mieheltä ja suuteli häntä poskelle.
- Kiitos avustanne, Milina sanoi hymyillen ja lähti sitten laskeutumaan alas toisten perässä.
- Olkaa siellä kaikessa rauhassa, vanha mies sanoi hiukan punastuen.
- Samoin, kiitän teitä kovasti! Taran lausahti.
- Aikaa saattaa mennä pitkäänkin, Denek varoitti. Mutta levätkää ja kerätkää voimia.
Huone näytti olevan kohtuullisen pieni. Sen lattialla oli puhtaita olkia pehmusteeksi ja myös jokin nassakka ja pari mukia. Siellä oli kaksi tynnyriäkin, pieni ja isompi. Lattialla lojui kymmenisen kynttilää ja iso juustokiekko.
Milina tunnusteli hieman ilmaa ja pohti hiljaa ääneen:
- Pääseeköhän savu täältä ulos?
- TOIVOTTAVASTI ei olutta, Taran mutisi. Mikä tahansa muu kelpaa.
- Hahahahaha, Filasimos naureskeli.
Kun seurue oli laskeutunut alas, Denek loi heihin vielä yhden katseen ja sulki sitten luukun. Kohta seurue kuuli, kuinka luukun yltä kuului rahinaa, kun Denek siirsi tynnyrin takaisin paikalleen.
Ilma tuntui olevan raikas ja ilmeisesti seinässä oli joitakin ilmanottorakoja. Milina kumartui sytyttämään toisen kynttilän lisää, jotta valoa olisi hieman enemmän.
- Sytytetään tämä koko paikka tuleen. HAHAHAA! Filasimos hekotteli.
- Heh, sinä olet hauska, Filasimos, Taran naurahti.
- Olut on parempaa juomaa tällaiseen paikkaan, Milina sanoi Taranille. Se säilyy vettä pidempään.
- Tarkoitin lähinnä viiniä, Taran täsmensi.
- Tuo ei ollut vitsi, Filasimos sanoi.
- Kohta minä sytytän sinut palamaan, Taran uhkasi.
Milina meni Taranin eteen ja laittoi sormen suunsa eteen:
- Shh!
- Tä? Taran ihmetteli.
Milina rojahti olkikasaan ja sanoi:
- Hyvää yötä.
- Voiko joku maistaa tuota juomaa? Taran kysäisi.
- Minä en, Filasimos vastasi. AHHAHAHAHAHAHAHAHAH!
- Pää kiinni, Taran ärähti.
- OLET MAAILMAN HAUSKIN TYYPPI, hahahahhahaha, Filasimos hohotti.
Milina veti viittansa päälleen peitoksi ja yritti nukkua Filasimoksen meluamisesta huolimatta.
- Tee hee, Filasimos hehetti.
- Tässä pienessä tynnyrissä on vettä, Daegam ilmoitti silloin.
- Entä isossa? Taran kysyi.
- Isompi näyttää olevan tyhjä, Daegam vastasi.
Kudast kävi nukkumaan.
Olkien seasta näytti löytyvän vielä muutama iso leipä.
- Krooh pyyh, Filasimos rohisi. Haha, taidanpa polttaa yrttiäni. Tekin voisitte ottaa. Lupasitte jo.
- Minä otan, Taran ilmoitti. Muista en tiedä.
Daegam repäisi itselleen pienen palan leipää ja rupesi syömään sitä. Filasimos väsäili savut piippuun ja tarjosi Taranille sytytettyään tuluksillaan piipun. Taran imaisi piipusta.
- Imaise oikein kunnolla, koko pesä kerralla tyhjäksi, Filasimos kehotti.
Sitten Taran huokaisi rentoutuneena ja istahti lattialle. Filasimos väsäili itselleenkin savut ja poltti. Savu levisi huoneeseen aika tehokkaasti, joten muutkaan eivät pystyneet oikein välttämään savua. Onneksi huoneessa oli kuitenkin niitä ilmarakoja, joista savu lopulta haihtui.
Milina yskäisi hieman ja käänsi kylkeään mumisten jotain tavaroidensa polttamisen välttämisestä.
- HEHEHEHHEEHHE, Filasimos naureskeli.
Daegam nappasi lattialta mukit ja laittoi ne isomman tynnyrin päälle. Sen jälkeen hän otti yhden mukeista, otti siihen hieman vettä tynnyristä ja joi veden.
- HE HE HE HE, Filasimos naureskeli yhä ja aivasti pärskien kuin hevonen.
Taran otti vettä, mutta Daegam nappasi nassakan maasta ja tarkisti, mitä se sisälsi.
- Hahaha, nassakka on muuten hauska sana, Filasimos hihitti. Laulan joskus kun jaksan.
- Mutta älä sentään nyt, Taran sanoi hänelle pitäen silmiä kiinni ja nautiskellen sauhuista. Daegam voisi ärsyyntyä.
- Ahhahahah, Filasimos käkätti.
- Olkaapas nyt hiljaa, Daegam murahti. Menen nukkumaan ja ehdotan sitä myös teillekin.
Kudast yski hiukan unissaan.
- Siinäs näet, Taran huomautti Filasimokselle. Mutta eiköhän me pojat vielä vähän poltella, eikö niin Filasimos?
Daegam meni makuulle lattialle.
- Juuu, bardi vastasi Taranille. Poltellaan poltellaan.
- Onnittelut, Filasimos, ostit mainiota yrttiä, Taran kehaisi.
- Hahhah, tiedän poju tiedän, Filasimos vastasi.
- Annas sitä piippua, Taran kehotti ja Filasimos ojensi sen hänelle.
Taran imaisi taas ja huokaisi. Sitten hän antoi piipun takaisin Filasimokselle.
- Ähh... Daegam mutisi.
- Äläs nyt Daegam, Taran sanoi hilpeänä.
Kudast yski taas. Daegam nousi pystyyn ja riisui paitansa. Hän rupesi penkomaan omaa vaatekasaansa ja otti sieltä oman paitansa. Daegam puki oman paitansa päälle ja palasi makaamaan.
- Haah hooh, Filasimos nauroi.
- Elämä on niin ihanaa, että päähän sattuu! Taran huudahti.
- Jos te voisitte nyt olla hieman hiljempaa. Haluaisin päästä nukkumaan, Daegam ärähti.
- Nuku vaan, älä anna meidän häiritä! Taran sanoi poissaolevan kuuloisena.
Taran piti silmänsä kiinni ja hymyili leveästi. Filasimos oli tyytyväinen oloonsa, söi ja hengitti. Taran ojensi kätensä ja Filasimosta kohti ja pyysi:
- Piippu.
- Jos viitsisitte sammuttaa sen piipun. Savu nimittäin haittaa nukkumistani, Daegam valitti yskittyään muutaman kerran.
- Äläs nyt, otan vielä parit sauhut, Taran vastasi. Ei se maailmaa kaada. Filasimos, kuomaseni, missä se piippu viipyy?
Filasimos antoi taas piipun Taranille.
- Kiitos! tämä sanoi ja imaisi voimakkaasti.
Taran odotti vähän aikaa ja imaisi taas ja antoi piipun Filasimokselle.
- Aah, nuori ritari huokasi. Mutta nyt minuakin alkaa nukuttaa.
Filasimos kävi pötkölleen. Taran puolestaan mutusteli vielä palan leipää ja kävi sitten nukkumaan.
- Kroohh, Taran kuorsasi. ZZZzzZZzzZZzzz.
Nukkuessa aikaa kului. Lepo tulikin tarpeeseen matkan jälkeen.
Taran kääntelehti unissaan levottomasti ja näki ilmeisesti painajaista.
- ÄÄH! EI! PÄÄSTÄKÄÄ POIS! ÄLÄ KOSKE! AARGHH! Taran puhui unissaan ja kääntelehti.
- Hojo hojo, Filasimos mutisi.
- HYVÄ ON, HYVÄ ON, KERRON MISSÄ HE OVAT, KUNHAN PÄÄSTÄTTE MINUT POIS! Taran huusi unissaan. HE OVAT... Zzzzzz.
Joskus tuntien päästä Taran hätkähtää hereille.
- Ei kai vain? Taran mutisi.
- Ei suinkaan, Filasimos vastasi unisesti.
Taran nousi ylös ja tarkisti, että muut olivat paikalla. Sitten hän huoahti helpottuneesti.
- Mitä? Kudast havahtui.
- Huh, se oli vain unta, Taran mutisi.
- Mikä? Kudast kysyi.
- EI mitään, painajainen vain, Taran vastasi. Taisin nukahtaa nopeasti. Ja kauan näemmä nukuinkin, ei väsytä enää yhtään.
- Mmmnn, Milina mutisi, käänsi hieman kylkeään ja veti peittona toimivan viittansa päänsä ylle.
Taran käppäili ison tynnyrin luo, vei sen huoneen nurkkaan ja asioi sinne. Sitten hän meni takaisin paikalle, jossa nukkui, ja kävi siihen istuman. Taran otti pienen palan leipää ja hotkaisi sen. Kudastkin kävi syömään leipää ja juustoa. Taran kaivoi veitsen säkistään ja silpaisi sillä palan juustoa. Hän söi sen ja joi päälle vettä. Taran kävi sen jälkeen makuulle, vaikkei nukkunutkaan.
Kohta Daegam nousi istumaan ja katsoi ympärilleen.
- Sinäkin heräsit, Taran totesi.
- Huomenta, sir, Kudast toivotti herralleen.
- Huomenta huomenta... Daegam mutisi. Ei meluta, niin muut saavat vielä nukkua.
Daegam lähti käymään tynnyrillä. Hän nosti tynnyrin kannen ja teki tarpeensa sinne. Sen jälkeen Daegam sulki tynnyrin kannella. Kudast teki kohta saman tempun.
- Tylsäääää! Taran valitti.
Daegam meni hakemaan mukin ja täytti sen puolilleen nassakan sisällöllä.
- Mitäs nassakassa on? Taran kysäisi. Viiniä? hän jatkoi toiveikkaana.
Daegam sulki nassakan ja joi mukin tyhjäksi. Sitten hän sanoi virnistäen Taranille:
- Olutta. Ja on muuten aika hyvääkin, näin olosuhteisiin nähden.
Taran näytti nyrpeältä ja sanoi:
- Joo, mutta minä kun en juon olutta. Sopisiko hakea ylhäältä kellarista jotakin muuta?
- Mitenkäs sinä ajattelit ylös mennä? Daegam kysyi.
- Luukusta, Taran vastasi.
Samassa Filasimos heräsi.
Daegam meni istumaan tavaroidensa viereen ja sanoi Taranille:
- En usko että saisit luukkua auki. Siinä on varmaan se tynnyri päällä.
- Kröh, Filasimos yskäisi.
- NO, kokeillaan nyt ainakin, Taran päätti.
Hän meni luukun luokse ja yritti työntää sen auki, mutta se aukesi vain raolleen. Daegam vaihtoi sillä aikaa pienehköt housut omiin housuihinsa.
- Hörrrörr, päästeli Filasimos ihmeellisiä ääniä.
- Samperi, mehän olemme loukussa täällä! Taran parahti.
- Mieleni tekee suklaarusinoita, Filasimos ilmoitti.
- No tekee minunkin mieli monia asioita, Daegam sanoi katsahtaen Milinaa kohti. Mutta en niitä kuitenkaan saa, hän lisäsi naurahtaen hiukan.
- Jaa-a, ties vaikka Milinalta saisit, Filasimos tokaisi.
- Oletteko aivan varmoja, että hän on luotettava? Taran kysyi toisilta. Kudast?
- En, Kudast vastasi lyhyesti.
- Kysy pois vain, ei se minua häiritse, Taran sanoi Daegamille. Mutta tule auttamaan, Daegam.
- Ei meillä ole mikään kiire täältä pois, Daegam vastasi.
- Mistä me muuten tiedämme, ettei hän paljasta meitä vartijoille? Taran kysyi. Emme tunne häntä. Miksi hän olisi meidät tänne sulkenut? Meistä saisi varmaankin isot rahat.
- Älä nyt sellaisia murehdi, Daegam kehotti.
- Ja ihmiset tekevät mitä vain rahasta! Taran jatkoi. Sanokaa mitä sanotte, mutta minä en ole enää varma luotanko siihen mieheen.
Filasimos veti housut kinttuihin ja alkoi paskomaan huoneen nurkkaan. Daegam meni takaisin selälleen makuulleen ja laittoi kädet päänsä alle.
- Auta Daegam, Taran pyysi. Alan jo huolestua.
- Mihin sinä täältä haluaisit mennä? Daegam murahti. Missä sinä olisit paremmassa turvassa?
Samassa hereillä olijat kuulivat ääntä ylhäältä. Taran kuunteli tarkasti ja Daegam nousi istumaan. He kuulivat kellarista puhetta ja pronssisten saappaiden kolinaa.
- Täällä haisee, Filasimos rikkoi hiljaisuuden. Yhy yhy. Vali vali.
Daegam rupesi pukemaan panssariaan ylleen. Nyt seurue kuuli myös tiukkoja komentosanoja. Ilmeisesti ihmisiä oli useita ylhäällä. Kuului myös aseiden helinää.
- Saatoin sittenkin olla väärässä, Daegam mutisi.
- Niin, Filasimos vahvisti. Ei ois ekakerta
- Mmmmmnnn, Milina tuhisi ja nousi risti-istuntaan käsi niskassaan ravistellen olkia hiuksistaan.
Kudast latasi varsijousensa. Taran puolestaan pisti panssarin päälle ja vetäisi miekan esiin.
- Olkaa hiljaa, Daegam kuiskasi.
- Mitä minä sanoin! Taran kuiskasi vastaan tiukasti.
- Um mitä nyt? Milina haukotteli hieman ja katseli pöllähtäneen näköisenä ympärille.
- SHH! Taran sihahti. Laita tavarat kuntoon.
- Oohohohohoohooh, paskoin nurkkaan, Filasimos hekotti ja virnuili Milinalle.
Kudast puki panssarinsa päälleen.
- Ne luultavimmin vain tutkivat paikkoja, Daegam kuiskasi.
- Tai sitten... Taran sanoi pessimistisesti.
Taistelun metakkaa ylhäältä ei sentään kuulunut, mutta tiukka ääni jakoi käskyjä, joista seurue ei saanut selvää.
- Tai sitten se ukonpaskiainen on paljastanut meidät, Taran päätti lauseensa.
- Ole hiljaa, Daegam kuiskasi.
- Ole jo hiljaa salaliittoteorioinesi, Filasimoskin sanoi.
Saappaiden kalketta kuului kellarista ja selvästi myös tavallista puhelua komentojen lisäksi.
- IIIK! NE TULEE HAKEMAAN! Filasimos huudahti. O-ou.
- Pää kiinni, Taran kivahti.
Äänet olivat kohtuullisen vaimeita ja pian ne tuntuivat loittonevan. Aseiden kolina ja saappaiden pauke vaimeni ja loppui lopulta kokonaan. Oli taas hiljaista ja rauhallista. Daegam ja Taran huokasivat helpotuksesta.
Samassa Daegam haistoi kamalan hajun.
- Filasimos on käynyt haisemassa, Taran ilmoitti.
- Mitä sinä olet mennyt tekemään! Daegam huudahti.
- Taidan käydä kohta ylhäällä, Milina sanoi nyrpistäen hieman nenäänsä noustessaan laittamaan viittansa taas päälleen.
- Et pysty, Taran vastasi. Tynnyri luukun päällä. Yritin jo mennä ylös.
- Saitko sinä sitä luukkua raolleen? Daegam kysyi.
Milina nosti kysyvästi vasenta kulmakarvaansa:
- Miksi se minua estäisi?
- Se on luultavasti hieman liian painava teidän nostettavaksi, Daegam sanoi huolehtivasti.
Milina haukotteli vielä hieman ja asteli luukulle.
- Sain raolleen, Taran sanoi Daegamille.
- Filasimos! Miksi sinä menit noin tekemään! Täällähän haisee kammottavalle! Daegam huudahti taas.
- Hahah, en nähnyt tynnyriä, bardi naureskeli. Sori.
Daegam näytti erityisen vihaiselta.
- Mitä? Paskoitko sinä lattialle? Taran ällisteli.
Milina huokaisi syvään katsellessaan luukkua.
- Seuraavalla kerralla nuolet jätteesi, elleivät ne ole tynnyrissä! Taran uhkasi Filasimosta. Kyllä me Daegamin kanssa saadaan luukku auki, hän jatkoi. Ja tietenkin Kudastin.
Daegam meni kokeilemaan luukun avaamista ja Taran ryhtyi auttamaan häntä. Kudast kiiruhti auttamaan ritareita ja luukku nousi jo raolleen. Luukkua nostettaessa tuntui kuitenkin siltä, että sen päällä oleva tynnyri voisi keikahtaa.
- Voisin poistaa luukun kokonaan, mutta päällä oleva tynnyri saattaisi särkyä tiputuksesta, Milina mietti.
- Tehkääpäs tilaa vähän, Daegam kehotti toisia. Koitan vielä saada sen auki.
Milina kävi nyppimään hiuksistaan oljenkorsia ja kysyi:
- Kaipaatko apua?
- Epäilen, Daegam vastasi.
- Työnnä! Taran kehotti.
- Voisitte ehkä vain koputtaa luukkuun ja odottaa jos mies tulisi avaamaan sen? Milina ehdotti.
- Täällä tarvittaisiin apua! Daegam huudahti raosta.
Kellarissa näytti olevan aivan pimeää.
- Ei, kun työnnä se himputin luukku auki vaan, Taran käski malttamattomana.
- Joo, Filasimos säesti.
- Väkivalta ei aina ole se paras vaihtoehto, tiedättehän, sanoi Milina hymyillen luukuntyöntäjille.
- Ei se tuu avaamaan, Taran huomautti.
Daegam sulki luukun takaisin kiinni.
- Grr, Milina murisi, rapsutti selkäänsä ja poimi mekon niska-aukosta muutaman oljen.
- Ei sitä tynnyriä kannata hajottaa, Daegam sanoi.
- Filasimos, nuole se paska pois, Taran tuhahti kyllästyneenä.
- Filasimos, poimi jätöksesi tuolta nurkasta ja laita ne tuonne tynnyriin! Daegamkin käski.
- No ei nyt sentään, Taran perui.
Kudast istahti maahan ja kävi syömään leipää.
- Äh, Milina tuhahti ja työnsi harjansa takaisin laukkuunsa.
- Nosta vaikka käsilläsi, kunhan viet sen sinne! Daegam saarnasi Filasimokselle.
- Minulle tulee kohta lukitunpaikankammo, Taran sanoi. Haluan jututtaa sitä miestä. Kyllä me kolmistaan se saadaan auki.
- Ehhhehh, Filasimos hehetti.
- No kyllä se mies tulee meidät täältä pois päästämään, Daegam tuumi. Varmaankin tuo lisää ruokaa.
- Tai sitten ei tuo, Taran mutisi.
- No työntäkää se luukku auki, Milina kehotti kärsimättömänä.
Kohta oli mennyt jo ehkä tunti siitä, kun äänet lakkasivat kuulumasta.
- Tulkaa nyt, Taran maanitteli.
- Tai sitten minä avaan sen, Milina jatkoi. Tuskin enää siellä mitään etsijöitä on.
- Filasimos! LAITA PASKASI TYNNYRIIN! SE HAISEE! Daegam karjaisi.
- No mennään pois, Filasimos ehdotti. Niin ei haju haittaa.
- Joo, pamauta se luukku auki, Milina, Taran innosti serkkuaan. Filasimos paska tynnyriin. Kohta me työnnetään sut tohon paskaan, nii tajuut, ett se HAISEE!
- Menisittekö pois rappusten lähistöltä, Milina pyysi.
- No jos te ihan välttämättä täältä haluatte pois, niin voin minä sen luukun avata, Daegam myöntyi vastahakoisesti. Mutta mielestäni olisi viisaampaa edes odottaa vielä hetki.
Taran siirtyi pois luukun tieltä ja Milina kävi mumisemaan loitsua. Daegam keskeytti kuitenkin Milinan ottamalla tätä olkapäistä kiinni ja ravistaen.
- Mm? Milina mutisi kysyvästi.
- Mitä sinä nyt? Taran kivahti.
- Voin avata sen, Daegam vastasi.
- No avaa! Taran kehotti kärsimättömänä.
- Turha sitä nyt luukkuakin on hajottaa, Daegam huomautti.
- Miten vain, Milina myöntyi.
- Jos se nyt onnistuu, Taran epäili.
Daegam huokaisi ja meni luukun luokse.
- Oletteko nyt siis ihan varmoja ettette pysty odottamaan enää hetkeäkään? hän kysyi vielä.
- OLEN! Taran huudahti heti. Avaa nyt vain se luukku.
- Voimme odottaa tällä vaikka viikon, mutta mitä se muuttaa? Milina sanoi.
- No jos vaikka se mies tulisi siirtämään sen tynnyrin siitä päältä pois, Daegam ehdotti.
- Jumalauta, työnnä se nyt vain auki! Taran kivahti hänelle. Miksi tulisi?
- Haluaisin tietää miksi hän ei nyt jo ole tullut, Milina säesti. Olemme olleet täällä varmaankin jo päivän verran.
- No, mitä odottelet, työnnä, Taran kehotti ja hänen äänessään alkoi olla ilkkuvaa sävyä.
Daegam rupesi loitsimaan ja loitsi toiseenkin kertaan. Loitsimisen loputtua hän alkoi työntää luukkua auki. Lihakset pullistuivat mielettömän suuriksi ja luukku nousi ylöspäin.
- Oletteko nyt sitten ihan varmoja tästä? Daegam vielä kysyi.
- Näppärä loitsu, Milina sanoi.
- Höh, taikuutta, Taran tuhahti. No joo joo! Anna mennä vaan!
Daegam työnsi luukkua vielä lisää. Samassa seurue kuuli kovan räsähdyksen ylhäältä. Luukku ponnahti auki, mutta sen päällä ollut tynnyri oli kaatunut ja hajonnut. Nyt koko lattia lainehti oluessa!
- Täällä on pimeää. Niitä kynttilöitä tarvittaisiin, Daegam sanoi.
- Mennään vielä ylöspäin, Taran ehdotti ja kiipesi ylös kellariin.
- Ei PERKELE! Daegam voihkaisi.
Milina poimi lattialta pari kynttilää ja nosti laukkunsa olalleen. Hän käveli sitten ylös kynttilöiden kanssa, jotka oli sytyttänyt palavista kynttilöistä. Taran pääsi nyt Milinan valaisun avulla kellarin luukulle. Lattia loiskui oluesta.
- Te saatte sitten luvan selittää hänelle miksi hänen tynnyri on hajalla, Daegam ärisi toisille.
- Onneksi olut ei ole satanut niskaamme, Filasimos etsi jotakin positiivista.
- Siksi, koska halusimme pois suljetusta paikasta! Taran vastasi Daegamille työntäen kellarin luukun auki. Kai joku laittoi luukun takaisin kiinni? hän lisäsi.
Daegam työnsi salaluukun vielä kiinni.
Tuvassa näytti olevan valoisaa ja seurue huomasi siellä heti Denekin. Hän katsahti tyrmistynyt ilme kasvoillaan luukun suuntaan, josta seurue ilmestyi.
- Miksi luukkumme päällä oli oluttynnyri? Taran tivasi heti.
- Mitä hemmettiä? Denek huudahti, eikä hänen ilmeensä ei ollut enää yhtään hymyilevä, vaan vihainen. Enkö käskenyt teitä pysymään siellä alhaalla?
- Etkö kenties halunnut meidän poistuvan sieltä? Taran karjaisi.
- Menkää takaisin! Denek huudahti. Tänne voi tulla lisää tarkastajia.
- Salailetko meiltä kenties jotain? Taran kysyi vihaisesti.
- Taran rauhoitu vähän, Kudast rauhoitteli nuorta ritaria.
- Häipykää nyt pian takaisin piiloon, Denek kehotti. Tulen laittamaan tynnyrin takaisin. Vielä on vaarallista tulla esiin.
- En ole enää varma, jos vaikka laittaisit toisenkin tynnyrin luukun päälle! Taran huusi. Miksi luukun päällä pitää olla tynnyri?
- Käyn ulkona. Tulen pian takaisin, Milina sanoi nopeasti ja liikahti ovea päin.
- Seis! Denek huudahti Milinalle. Ulos et varmasti mene.
- Älä estä häntä! Taran karjaisi.
- Miksi? Milina kysyi katsoen olkansa yli.
- Ja kuka estää? Taran sanoi uhkaavasti.
- Naapurit näkevät ja sitten meidän käy kalpaten, Denek selitti.
- Rauhoitutaanpas nyt kaikki, Kudast yritti.
- Niin, MEIDÄN, ei sinun! Taran huusi.
- Jumanklavita! Daegam ärähti. Nyt kaikki takaisin tuonne alas! En halua joutua sen takia kiinni kun te piipahdatte ulkona!
- Menkää nyt pian takaisin, Denek ärähti myös. En halua juotua teidän vuoksenne hirteen.
- Nyt sinne alas jokainen! Daegam käski.
- Tulkaa nyt, Kudast suostutteli lähtien itse kellariin.
- Mitä ihmettä me edes pakoilemme muka? Milina ihmetteli.
- Mitä sakkia se Tanertam minulle toimittikaan! Denek kauhisteli päätään pudistellen.
- Hyvä on, mutta jos laitat yhdenkin tynnyrin luukun päälle, voit olla varma, että tulet katumaan sitä! Taran myöntyi uhmakkaasti.
Milina seisoi siinä huoneen keskellä odottavan näköisenä.
- Nyt jokainen alas! Daegam määrisi vastaväitteitä sallimattomalla äänellä. En millään haluaisi pakottaa.
Taran meni alas mulkaisten vihaisesti Denekiä, joka sanoi Milinalle:
- Etkä ymmärrä, että kreivin vartijoita kiertelee täällä? He etsivät paenneita vankeja. Jotka te arvatenkin olette.
- Olen kovin pahoillani, mutta en ymmärrä mitä ihmettä kreivi meistä haluaa, Milina vastasi. Miksi ihmeessä meidät edes pidätettiin?
- Ei se ole kreivi, vaan Brenan, Denek ärähti. Kontrolli on nyt tavattoman tiukkaa. Vasta illalla voin päästää teidät ylös.
Taran tuli takaisin ylös kellarista.
- Kuka on Brenan? Milina kysyi.
- Paroni Brenan johtaa nyt häiden aikaan kaartia, Denek selitti kärsivällisesti, joskin tuskastuneena. Mutta nyt menkää. Jos naapurit kuulevat ääniä, he saattavat tulla uteliaiksi.
- Sinä et PÄÄSTÄ meitä, vaan tulemme omin voimin, Taran sanoi uhkaavasti. Emme ole täällä vankeina
- Milina. NYT menet alas! Daegam komensi.
- En ole turhaan pysynyt salassa jo vuosia, Denek jatkoi. Ette varmasti paljasta minua nyt.
- Pahoittelen, mutta minun on todella käytävä tarpeillani, Milina sanoi hymyillen vaisusti. Sen jälkeen kuulisin mielelläni enemmän asioista.
- En voi auttaa, mutta ulos ei voi teitä päästää, Denek valitteli. Enkä voi selittää nyt.
- Milina, pasko nurkkaan, Filasimos huikkasi.
- Painukaa heti alas, Denek käski uudelleen. Illalla voimme puida asioita tarkemmin.
- Milina? Mitä jos tulisit nyt? Taran ehdotti.
- Mikä vuorokauden aika nyt edes on? Milina kysyi koettaen vilkuilla ovenrakoja.
- Menkää! Denek huudahti kärsimättömänä. Minulle on tulossa pian sitä paitsi asiakkaita.
Daegam kyllästyi jahkailuun, nappasi Milinan kädestä kiinni ja rupesi vetämään häntä luukkua kohti.
- Mutta Denek, sinä ET laita tynnyriä luukun päälle! Taran tähdensi. Tule Milina.
- Menkää sinne alas NYT! Daegam kivahti.
- EI! Taran sanoi vastaan vihaisesti.
- Tynnyri on suojaksi, Denek ärähti vihaisesti Taranille. Etkö sinä tollo tajua, että vartijat löytävät muuten kätkön?
- Oli, Milina sanoi Daegamin vetäessä häntä luukkua kohti.
- Menkää pian, Denek hoputti.
- Denek, et tainnut kuulla, mutta se tynnyri on nyt hajalla, ja täällä on aika paljon olutta lattialla, Daegam tunnusti.
- Mitä! Denek kauhistui haukkoen henkeään. Ette kai te typerykset ole menneet tuhoamaan oluttani?
- Ei ole minun syytäni! He vaativat sitä! Daegam puolusteli.
- Mitäs laitoit sen luukun päälle? Taran kysyi.
Denek puristi nyrkkejä raivoissaan ja hänen kasvonsa muuttuivat punaisiksi.
- Mä voisin taikoa sen takaisin tynnyriin, Filasimos ehdotti varovasti. Jos ois tynnyri.
Milina huokaisi syvään ja asteli kiltisti alas Daegamin otteessa.
- Hitto, tämäkö kiitos siitä, että piilotan teidät! Denek parahti.
Samassa ovelta kuului kolkutusta.
- Oih! Denek voihkaisi.
- Alas, Daegam sihahti.
- Noin ei olisi käynyt, jos et olisi laittanut tynnyriä luukun päälle! Taran laukaisi rynnäten nyt alas.
- Taran. Nyt se pää kiinni! Daegam ärähti.
- Aaaaalas! Filasimos huudahti.
- Pysykää nyt siellä, Denek ärähti pistäen luukun kiinni.
Taran tiuskaisi hiljaa Daegamille:
- Ja sinähän et minua määräile!
- Nyt kaikki ollaan hiljaa ja kukaan ei sano mitään! Daegam määräsi. He kuulevat meidät jos tulevat tuonne kellariin.
Ylhäältä alkoi nyt kuulua ääniä.

Ehilmin valo, osa 6.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja