Ehilmin valo, osa 42

Sir Ferant jatkoi matkaa eteenpäin ja sanoi muille:
- Olkaa varuillanne, täällä on kuulemma vielä paholainen.
- Paholainen? piispa sanoi kysyvästi.
- Se parantajatar kertoi siitä minulle, Sir Ferant sanoi kävellessään. Tuo oli ilmeisesti sen liittolainen tai vastaavaa.
Piispa nyökkäsi ja sanoi:
- Tuollainen sarvipäinen peto voikin olla vain paholaisen luomus.
Seurue kulki synkkää luolaa pitkin. Vieläkin se oli varsin laaja. Pian tunneliin tuli pienempiä haarautumia oikealle ja vasemmalle, mutta käytävä jatkui myös eteenpäin korkeana ja leveänä. Sir Ferant jatkaa matkaa suoraan eteenpäin ja toiset seurasivat. Vastaan tuli vielä lisää sivuhaaroja, jotka olivat pieniä.
Seurueen astellessa eteenpäin käytävä kulki koko ajan alaspäin ja käytävän ilma tuntui lämpenevän heidän edetessään. Seurue tunsi myös jonkinlaista epämiellyttävää hajua. Sivutunneleista kuului oudon kaikuvia kirkaisuja, mutta mitään ei näkynyt. Äänien lähteitä oli mahdoton määrittää. Sir Ferant jatkoi eteenpäin.
- Tutkitaan yksi sivutunneli, inkvisiittori sanoi muille.
- Tutkitaan vain, Daegam suostui.
Inkvisiittori astui seuraavaan vasemmanpuoleiseen sivutunneliin, mutta Sir Ferant jatkoi eteenpäin. Sivutunneli oli selvästi matalampi ja kapeampi kuin päätunneli. Se tuntui myös ehkä jonkin verran lämpimämmältä.
Daegam sanoi edessä matkaaville:
- Te kaksi tulette tänne sivutunneliin nyt.
Sir Ferant pysähtyi ja Ayzabel tuhahti. Sir Ferant lähti seuraamaan muita sivutunneliin varsin vastahakoisesti. Ayzabel kohauttaa olkapäitään ja seurasi häntä. Daegam lähti itsekin sivutunneliin.
Tunnelissa oudot hajut voimistuivat ja kirkunaa kaikui jostakin, vaikka sitä ei vieläkään voinut paikallistaa. Inkvisiittori kulki ensimmäisenä ja sir Ferant Ayzabelin kanssa viimeisenä.
Tunneli jatkui alaspäin ja sitten lasku muuttui varsin jyrkäksi. Jostakin edestä tai takaa kuului kaikuvia kirkaisuja, jotka saattoivat olla inhimillisiä tai sitten eivät. Seurue joutui kulkemaan hyvin varovasti ja ottamaan välillä tukea seinistä, kun he astelivat eteenpäin.
Samassa kuului kova kirkaisu aivan seurueen yläpuolelta ja jokin musta hahmo syöksyi suoraan inkvisiittorin niskaan. Sir Ferant hätkähti ja laittoi miekan eteensä.
Inkvisiittori yritti ottaa hahmon pois niskastaan ja Daegam meni auttamaan häntä. Inkvisiittorin niskassa roikkui jokin lepakkomainen olento, jonka oli iskenyt karmeat kyntensä suoraan inkvisiittorin niskaan. Se kirkaisi karmeasti. Sir Ferant katseli ylöspäin, ettei muita samanlaisia otuksia olisi siellä.
Otus oli iskenyt kyntensä inkvisiittorin panssarista läpi ja inkvisiittori yritti tarrata käsillään lepakkomaiseen otukseen. Viimein hän sai kuitenkin siitä kiinni. Muualtakin kuului kirkunaa, mutta oli mahdotonta päätellä, lähestyikö se.
Inkvisiittori yritti kiskoa otusta pois niskastaan mutta ei saanut. Otus painoi kirkuen kynsiään syvemmälle inkvisiittorin lihaan. Kynnet olivat jo kauhistuttavasti uponneet inkvisiittoriin. Sir Ferant katsoi otuksen ja inkvisiittorin kamppailua taaempana. Inkvisiittori yritti irrottaa otusta tuskissaan.
Epäröinnin jälkeen Daegam iski miekallaan inkvisiittorin selässä olevaa otusta. Isku osui otusta jalkaan ja miltei irrotti sen toisen jalan. Otus kirkaisi ja kiskaisi kyntensä inkvisiittorista. Sen jalan haavasta pursusi aivan tummaa verta ja se nousi kirkuen siivilleen. Inkvisiittori ärähti kivusta.
Sir Ferant siirtyi joukon ensimmäiseksi valmiina jatkamaan matkaa. Inkvisiittori piti kättään niskansa päällä. Daegam koetti vielä iskeä ilmaan nousevaa lepakkoa, mutta otus ehti väistää iskun. Otus kirkaisi kuin kostonhimoisesti ja lensi syvemmälle käytävää pitkin kadoten pimeyteen.
- Tuo oli jokin paholaissekasikiö, piispa arveli.
Sir Ferant lähti kävelemään tunnelia eteenpäin varovaisesti. Daegam alkoi loitsia. Loitsun lopuksi hän kosketti inkvisiittorin niskaa, joka parani. Parannettu inkvisiittori murahti kiitokseksi ja lähti jatkamaan matkaa. Toiset tekivät samoin, mutta sir Ferant oli siirtynyt johtamaan joukkoa Ayzabelin kanssa.
Käytävä näytti sitten haarautuvan sitten oikealle ja jatkuvan eteenpäin. Sir Ferant sanoi edestä:
- Ilmeisesti pääsemme tuosta oikealle menevästä käytävästä takaisin pääkäytävään.
Sir Ferant lähti oikealle ja toiset seurasivat. Käytävä tuntui jatkuvan alaspäin ja ilma muuttui tukahduttavan kuumaksi ja haisi aivan mädille kananmunille. Panssarissa olijoilla hiki virtasi solkenaan.
Sir Ferant rosahti yhtäkkiä toisen polvensa varaan ja oksensi maahan. Ayzabel hiukan hätkähti ja siirtyi syrjään. Piispakin näytti varsin huonovointiselta, muttei oksentanut. Sir Ferant pysyi vähän aikaa polvensa varassa, mutta hivuttautui pian pystyyn miekkansa varassa ja jatkoi matkaa hieman epävarmoin asekelein. Daegam vaikutti varsin pahaoloiselta. Inkvisiittori ei kiinnittänyt huonovointisiin huomiota vaan jatkoi matkaa.
Sir Ferant pyyhki toisella kädellään hikeä naamaltaan. Daegam oksensi myös estely-yrityksistä huolimatta. Inkvisiittori pysähtyi odottamaan, että kaikki olisivat saaneet oksennettua, eikä näyttänyt itse pahoinvoivalta. Daegam lähti jatkamaan matkaa tuskallisen näköisenä.
- Tämä ei vaikuta hyvältä, piispa sanoi.
Bas murahti epämääräisesti.
- Lähdetään takaisin pääluolalle, Daegam päätti ja otti seinästä tukea kädellään.
Sir Ferant käveli hapuilevilla askelilla eteenpäin:
- Ei... Poika...
Samassa piispa oksensi äänekkäästi.
- Poika nyt voi olla missä tahansa sivuluolassa, Daegam sanoi. Parempi vain mennä pääluolaa pitkin.
Piispa pyyhki suupieliään ja otti tukea seinästä.
- Tehdään sitten niin, inkvisiittori sanoi ja lähti takaisin pääluolalle.
Daegam lähti hoipertelemaan takaisinpäin.
- No, pääsettekö te? inkvisiittori kysyi.
Ayzabel otti sir Ferantia kädestä ja lähti johtamaan joukkoa. Piispa horjui eteenpäin ottaen tukea seinästä ja hengittäen kiivaasti. Daegam joutui myös ottamaan tukea seinästä. Inkvisiittori asteli normaaliin tahtiin kohti päätunnelia. Seurue pääsi etenemään takaisinpäin ja lopulta kuumuus ja haju hiukan hellittivät.
Vihdoin seurue pääsi takaisin päätunneliin kirkuna yhä korvissaan. ilma tuntui sivutunnelin jälkeen varsin hengityskelpoiselta. Inkvisiittori asteli päätunnelia pitkin eteenpäin. Sir Ferant käveli Ayzabelin vierellä. Päätunneli jatkui alaspäin ja sivutunneleita tuli vastaan useita.
Daegam sanoi uupuneena:
- Levätään hetki.
Inkvisiittori pysähtyi. Sir Ferant rosahti istumaan. Daegam käveli hetken eteenpäin ja istui seinää vasten. Inkvisiittori seisoi mutta nojasi kuitenkin seinään. Piispa näytti varsin väsyneeltä. Hän istui maahan huohottaen. Bas jäi seisomaan, mutta hänkin oli selvästi hikinen. Inkvisiittori pyyhki hikeään kasvoiltaan. Hän ei näyttänyt huonovointiselta mutta kuitenkin hikiseltä ja aika väsyneeltä. Vain Ayzabeliin kuumuus ja haju ei tuntunut vaikuttaneen ja Ayzabel näytti ärtyneeltä lepotaukoon.
Sir Ferant nousi ylös jonkinlaisen lepotauon jälkeen.
Daegam alkoi nousta pystyyn ja sanoi nyt jo hieman parempivointisena:
- Jatketaan matkaa.
Inkvisiittori lähti jatkamaan matkaa. Sir Ferant lähti kävelemään tunnelia alaspäin. Bas murahti. Piispa lähti Daegamin rinnalla jatkamaan matkaa. Ayzabel kulki sir Ferantin rinnalla pidellen vieläkin loistavaa miekkaansa. Lisää sivutunneleita tuli vastaan ja matka tuntui kestävän loputtoman pitkään. Vihlovaa kirkunaa kaikui kaikkialla, mutta toistaiseksi ainakaan seurueen kimppuun ei hyökännyt mikään, kun he jatkoivat päätunneli pitkin.
Viimein seurue tunsi ilman kuumenevan ja päätunneli päättyi suureen luolaan, joka oli karkeasti ympyränmuotoinen. Luolassa näytti olevan muutamia höyryäviä lammikoita, joissa oli jonkinlaista sulaa kiviainesta. Lammikot loivat myös valoa luolaan.
Seurue näki myös erään lammikon päällä roikkuvan katossa olevasta köydestä jonkin kangasmytyn. Köysi oli sidottu kiveen lähellä lammikkoa ja kiven luona näytti seisovan joku nainen. Sir Ferant lähti heti kangasmyttyä kohti, mutta pysähtyi, kun näki naisen.
Nainen vaikutti varsin pelottavalta: hänellä oli päässä pienet sarvet, hänen silmänsä olivat punertavat ja hänen yllään oli löyhä kaapu. Kädessään nainen piteli veistä valmiina leikkaamaan köyden poikki. Hänen silmänsä olivat tulijoihin luodut ja hänen huulillaan väikkyi julma hymy.
- Älä leikkaa sitä köyttä, Daegam varoitti.
Naisen suusta kuului rivolta ja luonnottomalta kuulostava nauru, kun hän katsoi tulijoita. Daegam lähti kävelemään hitaasti naisen luokse ja Sir Ferant käveli myös hiljaa paronin vierellä.
Nainen teki sulavan liikkeen ja pudottaa kaavun yltään. Sen alla hän oli aivan alaston ja hänen vartalonsa oli varsin kiihottavalta näyttävä, joskin myös lihaksikas. Daegam pysähtyi. Nainen nauroi irstaasti ja nytkytteli itseään. Sir Ferant hätkähti ja pysähtyi samalla katsoen naista lievä virnistys naamallaan. Ayzabel nykäisi sir Ferantia vihaisesti kädestä. Daegam sulki silmänsä ja hengitti muutaman kerran syvään. Sir Ferant havahtui ja muutti ilmeensä vihaiseksi. Sir Ferant katsoi silti naista eikä mahtanut mitään, kun hänen naamansa venyi taas virnistykseen.
- Mitäs kultanuppuja sieltä tulee? nainen kysyi ilveilevällä äänellä.
Hänen äänessään oli jotakin erityisen kiihottavaa mutta samalla kammottavaa.
Daegam avasi silmänsä ja puristi miekkansa kahvaa lujasti:
- Tulimme hakemaan poikaa.
Inkvisiittori käveli hieman lähemmäksi. Nainen nauroi taas nauruaan.
- Pysykää kaukana, hän käski.
- Sinua takia nämä muut tulivat siis sairaiksi, inkvisiittori mutisi itsekseen.
- Minun luokseni tullaa vain housut kintuissa, nainen sanoi ja nauroi.
Sir Ferant katsoi naista leveä virnistys naamallaan. Inkvisiittori astui vielä vähän lähemmäksi. Nainen virnisti ja laski veitsensä köydelle. Inkvisiittori ei näyttänyt kovin kiinnostuneelta naisen kehosta. Sir Ferant hymyili entistä enemmän ja tutkaili naista jatkuvasti. Ayzabel ärähti vihaisesti ja ravisti sir Ferantia. Inkvisiittori käveli vielä hieman lähemmäksi naista.
- Päästä poika vapaaksi, niin meidän ei ole pakko tappaa sinua, Daegam käski.
Inkvisiittori veti miekkaansa hitaasti pois huotrastaan.
- Tule vain lähemmäs, kultu, niin pedot saavat muonaa, nainen sanoi inkvisiittorille ja nauroi perään.
Sir Ferant räpytteli hieman silmiään ja katsoi sitten Ayzabeliä. Ayzabel katsoi sir Ferantia vihaisesti.
- Meillä ei ole tässä ikuisuutta aikaa odotella, Daegam tokaisi. Päästä poika vapaaksi tai kuole.
Nainen nauroi taas irstaasti ja heilutti ruumistaan.
- Käydään kauppaa pojasta, nainen ehdotti ja loi Daegamiin keikistelevän katseen.
Sir Ferant nyökkäsi epämääräisesti Ayzabelille ja siirsi katseensa hiljattain takaiseen naisen ruumiiseen. Daegam piti katseensa keskittyneenä ja katsoi naista.
- Mitä annatte pojasta? nainen kysyi.
- Saat säästää henkesi, Daegam vastasi.
Nainen nauroi taas ja pudisti päätään.
- Kuules, sinun on turha yrittää vokotella minua, inkvisiittori sanoi naiselle.
Sir Ferant sai sanottua:
- Voimme vaihtaa pojan parempaan ruokaan pedoillesi.
Bas liikahteli hermostuneesti. Nainen katsahti sir Ferantiin ja hymyili hänelle irstaasti levitellen jalkojaan. Sir Ferant koetti katsoa naista naamaan, vaikka hankalaa se jostain syystä olikin. Inkvisiittori astui vielä kaksi askelta lähemmäksi naista. Nainen piti koko ajan veistä köyden päällä ja hän oli kymmenmetrisen lammikon takana.
- Saat pedoillesi mehevämmän ruoan, sir Ferant sanoi.
- Mitä minä saan? nainen kysyi sir Ferantilta ja nytkytteli ruumistaan.
Sir Ferant mumisi jotain ja sanoi sitten:
- Hevosen.
Nainen nauroi ja kysyi:
- Mitä minä hevosella?
- Ruokit petojasi, sir Ferant vastasi.
Inkvisiittori alkoi kiertää lammikkoa rauhallisesti. Nainen nauroi ja sanoi:
- Minun petoni on kuollut.
Sir Ferant sanoi jotain Ayzabelille.
- Pysähdy, kultu, nainen käski inkvisiittoria ja viilsi veitsellään köyteen.
Sir Ferant näytti hämillään olevalta ja kysyi sitten naiselta:
- No mitä sitten tahdot?
- Miehiä, miehiä minä tahdon, nainen sanoi ja luo sir Ferantiin sanomattoman irstaan katseen.
Sir Ferant virnuili ja katsoi naista:
- Anna ensin poika.
Inkvisiittori alkoi taas kiertää lammikkoa rauhallisesti.
- Pysähdy, kultu, tai poika putoaa, nainen sanoi ja viilsi köyden puolittain poikki.
Sir Ferant huudahtaa naiselle:
- Saat minut, kunhan annat pojan ensin.
Inkvisiittori pysähtyi. Nainen virnisti inkvisiittorille irstaasti ja keinutteli lanteitaan. Inkvisiittori ei näyttänyt yhtään kiihottuneelta.
- Käykö? sir Ferant kysyi naiselta.
- Tule nyt vain sieltä köyden luota, inkvisiittori kehotti naista.
- Laske housusi, niin katsotaan, nainen sanoi sir Ferantille riettaasti ja virnisti.
Sir Ferant irvisti hieman.
- No, älähän ujostele, kultu, nainen sanoi virnistäen sir Ferantille.
Sir Ferant punastui hieman ja sanoi virnistäen:
- Etkö muka malta odottaa, että pääsemme kahden?
- Haluan nähdä, onko sinulla mitään annettavaa, nainen sanoi ja nauroi irstaasti.
Piispa näytti hermostuneelta. Ayzabel vaikutti ärtyneeltä.
- On, ja paljonkin, sir Ferant sanoi ja laittoi miekan huotraan.
Hän otti toisen kätensä pois Ayzabeliltä. Sir Ferant laittoi kätensä vyölleen ja aukaisi sen hieman nolona tiputtaen housunsa samalla. Inkvisiittori alkoi loitsia. Daegam katsoi naista eikä kiinnittänyt mitään erityisempää huomiota sir Ferantiin, joka esitteli nopeasti tavaransa nolona. Nainen virnuili ja katseli tarkkana.
Inkvisiittori päätti loitsunsa ja katsoi kangasmyttyyn.
Samassa Ayzabel syöksähti lentoon ja suoraan lammikon ylitse kovalla vauhdilla miekka kädessä. Sir Ferant nosti housunsa nopeasti ja laittoi vyön paikoilleen. Ayzabel huitaisi miekan karmeassa kaaressa naista kohti, joka seisoi vain ivallisesti paikoillaan. Daegam hätkähti Ayzabelin tempausta. Miekka sujahti kuitenkin naisen läpi ja Ayzabel hiukan horjahti iskun voimasta. Nainen päästi irstaan naurun.
Ayzabel koetti toistamiseen osua naiseen, mutta ase viuhahti vain naisen läpi. Ayzabel päästi vihaisen ärähdyksen. Daegam hämmentyi nähdessään naisen olevan kuin ilmaa. Sir Ferant viittoi Ayzabeliä lentävän kangasmytyn luo. Nainen nauroi vielä ja lähti sitten juoksemaan kohti inkvisiittoria. Ayzabel ei näyttänyt piittaavan sir Ferantin viittoiluista vaan näytti vain vihaiselta ja petetyltä. Inkvisiittori laittoi miekkansa valmiiksi. Daegam lähti kiertämään lammikkoa toiselta puolelta juosten. Sir Ferant lähti paronin perään ja vetäisi miekan huotrastaan.
Nainen viskasi veitsensä lammikkoon ja juoksi inkvisiittoria kohti himokas ilme silmissään. Inkvisiittori laittoi nopeasti kilpensä käteen ja nainen oli sitten jo aivan inkvisiittorin vieressä. Ayzabel katseli tilannetta näyttäen samaan aikaan sekä vihaiselta että ivalliselta. Nainen ojensi kätensä inkvisiittoria kohti.
Daegam karjaisi juostessaan:
- Ayzabel, Ferant, ottakaa poika alas tuolta lammikon päältä!
Ayzabel vain tuhahti. Daegam jatkoi matkaansa nyt naista ja Inkvisiittoria kohden, mutta sir Ferant juoksi kohti kiveä, jossa köysi oli kiinni. Sir Ferant laittoi miekkansa samalla huotraan. Köysi oli kiinnitetty kattoon siten, että se meni jonkin katossa olevassa kivessä olevan reiän läpi. Sir Ferant kosketti kädellään köyttä, ettei se ollut vain illuusiota.
Inkvisiittori löi miekallaan naista jalkaan, mutta isku kuitenkin vain humahti läpi. Inkvisiittori perääntyi hieman. Nainen nauroi irstaasti ja työnsi kätensä inkvisiittorin läpi.
Sir Ferant sanoi Ayzabelille:
- Lennä nyt tuon pojan luo.
Ayzabel kohautti olkapäitään. Sir Ferant katsoi anovasti Ayzabeliä.
Inkvisiittori perääntyi taaksepäin. Nainen seurasi inkvisiittoria ja kosketteli tätä käsillään, jotka kulkivat inkvisiittorin läpi. Inkvisiittori puuhasteli jotain miekkansa kahvan kanssa.
- Sinä et saa minua noilla keinoilla, inkvisiittori sanoi naiselle hampaat irvessä.
Inkvisiittori lähti juoksemaan naista päin.
- Ayzabel, en pyydä muuta, sir Ferant aneli.
Ayzabel näytti vastahakoiselta, mutta lähti leijumaan ylöspäin.
Inkvisiittori tökkäsi samassa kiven naisen käteen. Nainen kuului kirkaisevan ja seurasi kova pamahdus. Inkvisiittori sinkoutui pamauksen voimasta taaksepäin. Nainen lensi vielä kovemmalla voimalla taaksepäin. Nainen näytti sitten katoavan kokonaan. Daegam katseli hämmästyneenä siihen, mistä nainen katosi.
Ayzabel leijui mytyn luo, otti siitä kiinni ja iski miekallaan köyden poikki. Sitten hän lensi mytyn kanssa takaisin lammikon reunalle. Sir Ferant käveli Ayzabelin luo ja koetti ottaa myttyä tältä. Ayzabel laski mytyn maahan. Sir Ferant alkoi aukaista myttyä varovaisesti.
- Huh! piispa henkäisi.
- Phedrus, oletko sinä kunnossa? Daegam kysyi.
Mytyn alta paljastui joku ehkä 15-vuotias aika pienikokoinen ja hentorakenteinen poika, jolla oli yllään valkoinen paita ja valkoiset housut sekä keltainen leveä vyö. Pojan silmät näyttävät pullistuneen ja kaulassa oli kuristamisen jälkiä. Hän näytti kuolleelta.
- Kyllä olen, inkvisiittori vastasi ja alkoi etsiä kiveä, joka oli ilmeisesti lentänyt jonnekin pamauksessa.
Sir Ferant katsoi järkyttyneenä poikaa, otti hanskansa pois kädestään ja varmisti pojan olevan kuollut laittamalla kämmenensä hänen suunsa eteen. Ayzabel katseli inkvisiittorin etsiskelyä ivallisesti.
Daegam meni pojan luokse. Sir Ferant nosti pojan olalleen ja lähti kantamaan tätä takaisin.
- Älä sinä yhtään mulkoile siinä, sinä et mahtanut mitään tuolle akalle, inkvisiittori sanoi ivallisesti Ayzabelille.
Ayzabel tuhahti halveksivasti inkvisiittorille ja sylkäisi hänen suuntaansa.
Daegam kysyi inkvisiittorilta:
- Onko kivesi kadonnut?
- Se kai lensi jonnekin kun kosketin sillä sitä naista, inkvisiittori sanoi ärtyneenä.
Ayzabel lähti sir Ferantin perään kulkemaan pois.
Daegam koetti katsella ympärilleen maahan Kiviä siellä oli kovasti, mutta niiden joukosta ei tahtonut erottua inkvisiittorin kiveä. Sir Ferant hävisi tunneliin kantaen poikaa Ayzabel perässään. Piispa näytti hermostuneelta ja sanoi:
- Se nainen saattaa palata tai tuoda liittolaisiaan.
Inkvisiittori jatkoi etsimistä. Luolassa oli valoisaa, koska lammikot valaisivat. Daegam totesi:
- Lähdetään.
Daegam lähti kävelemään ripeästi luolasta pois. Piispa nyökkäsi Daegamin sanoille. Inkvisiittori vilkaisi vielä nopeasti luolaa ja kirosi sitten todella, todella vuolaasti. Piispa ja Bas seurasivat Daegamia, mutta inkvisiittori etsi vielä kiveä.
Käytävässä oli aivan pimeää, kun Ayzabelin valoa ei enää siellä näkynyt.
- Phedrus tule jo, Daegam kehotti. Heitä siihen miekkaasi sitä valoloitsua, niin päästään täältä pois.
Inkvisiittori lähti astelemaan käytävään. Daegam jäi odottelemaan käytävän suulle. Inkvisiittori kääntyi kuitenkin ja etsi vielä vähän aikaa.
- Meidän pitää palata takaisin ylös! Daegam huudahti. Et varmaan halua jäädä tänne koko loppuelämäksesi?
- No palatkaa, tulen kohta perässä! inkvisiittori ärähti.
- Ei miellä ole valoa! Daegam huudahti.
- Eipä olekaan! inkvisiittori ärähti.
Hän tarkasteli kiviä maassa.
- Et sinä sitä täältä löydä, Daegam väitti.
Inkvisiittori asteli erään lammikon lähelle ja sanoi:
- Löysin jo.
Daegam katseli inkvisiittoria hieman epäillen.
Piispa näytti hermostuneelta ja hikiseltä. Bas murahti tuntien olonsa selvästi epämiellyttäväksi.
- No jos sinä löysit sen jo, niin mennään, Daegam kehotti.
- Löysin mutta en saanut sitä vielä, inkvisiittori vastasi.
- No missä se on? Daegam kysyi.
Inkvisiittori kävi polvilleen lammikon viereen ja otti miekkansa esille. Hän kurotteli miekallaan lampeen päin, mutta otti sitten miekkansa pois ja mietti. Daegam kysyi kärsimättömänä:
- Missä se on?
- No tuossa lammikossa, inkvisiittori vastasi.
- Ajattelit varmaan nostaa sen sieltä kädelläsi? Daegam tuhahti. Mennään jo.
- Se on varmasti sulanut jo tuonne muutenkin, Daegam epäili. Nouse ylös ja tule tänne.
- Se ei ole sulanut, inkvisiittori vastasi.
Sitten hän kirosi taas vuolaasti ja lähti käytävän suuaukolle.
- Lähdetään, piispa hoputti.
Inkvisiittori otti miekkansa esille ja alkoi loitsia. Loitsu ei näytä tuottavan tulosta, joten inkvisiittori alkoi loitsia uudestaan. Hän epäonnistui jälleen loitsussaan ja yritti uudestaan. Vieläkin inkvisiittori epäonnistui ja sen jälkeen huitaisi ilmaa miekallaan vihaisena, mutta alkoi jälleen loitsia. Inkvisiittori loitsi ja pyöritteli sormiaan miekkansa ympärillä ja sen jälkeen miekka alkoi hohtaa valoa.
Daegam lähti reippaasti kävelemään luolastosta ulos. Inkvisiittori asteli vihaisena eteenpäin luolassa. Piispa kulki Daegamin vierellä ja Bas tuli jälkijoukkona. Kirkaisuja kuului kaikuvina, mutta niiden määrä ja voima oli ehkä hiukan vähentynyt.
Jossakin vaiheessa kulkua inkvisiittorin valo sammui. Ilmeisesti loitsun kesto oli kulunut loppuun, vaikka seurue ei osannut kulkemaansa aikaa arvioida. Daegam pysähtyi ja kysyi:
- Saatko loitsittua lisää valoa?
Inkvisiittori alkoi loitsia. Pian miekka taas loisti valoa yhtä kirkkaasti kuin ennekin. Daegam jatkoi matkaansa ja toiset samoin.
Jostakin takaa kuului heikkoa jyrinää. Inkvisiittori nopeutti tahtiaan niin nopaksi kuin haavoittuneella jalalla pääsi. Daegam kohensi itsekin vauhtia.
Seurue saapui viimein kohtaan, jossa lojui kuollut hirviö. Daegam meni hirviön ohitse. Ruho haisi kuvottavalle.
Matka jatkui siellä pimeässä luolassa, jonne inkvisiittorin miekka loi valoa. Maa tuntui nyt tärähtelevän. Piispa kompastui ja kaatui maahan, mutta Daegam nosti piispan ripeästi maasta.
- Kirottua, piispa mutisi.
Bas murahti epämääräisesti.
Matka tuntui pitkältä ja koko ajan maa tuntui tärähtelevän. Jyrinää kuului myös. Vihdoin jyrinä lakkasi ja niin myös tärinä. Pian alkoi edestäpäin kajastaa valoa. Daegam jatkoi matkaansa eteenpäin ja toiset samoin.
Inkvisiittori nopeutti askeliaan nähtyään valon, kun taas Daegam hidasti vauhtinsa normaaliin kävelyvauhtiin.
- Mihin sinulla nyt yhtäkkiä on kiire? Daegam kysyi. Jyrinäkin lakkasi.
Daegam kiihdytti taas vauhtiaan, ettei joutunut valopiirin ulkopuolelle.
- Halun silti pois tästä saastaisesta luolasta! inkvisiittori huudahti äreästi Daegamille. Ja mitä nopeammin, sitä parempi, hän sanoi jo hiljaisempaan äänensävyyn kuin äsken.
Seurue näki luolan suuaukon luona sisällä Kudastin, Maelcumin, sir Ferantin, tytön ja jonkun naisen, joka oli pukeutunut valkoiseen paitaan. Sir Ferantilla oli miekka kädessä ja hän tähyili tulijoiden suuntaan. Maassa makasi poika, joka näytti aivan vahingoittumattomalta. Sir Kennard makasi luolan seinustalla liikkumattomana.
- Mitä sinä sillä uhoat? Daegam kysyi.
Bas tuli muiden perässä. Piispa huokaisi saadessaan taas raikasta ilmaa keuhkoihinsa. Inkvisiittori asteli valoa hohtavan miekkansa kanssa vihaisen näköisenä. Sir Ferant kysyi Daegamilta:
- Löytykö se kivi, paroni?
Pihalle päästyään Daegam irrotti kilven ja tiputti sen maahan. Sen jälkeen hän otti kypärän pois päästä ja alkoi hengittää raikasta ilmaa.
Ulkona näytti satavan. Siksipä Kudast ja muut olivat luolan suojassa.
- Löytyi mutta sitä ei saatu takaisin, inkvisiittori vastasi sir Ferantille.
Ayzabel päästi vahingoniloisen naurahduksen. Hänen kädessään oli vielä suuri miekka.
- Turpa kiinni nainen! inkvisiittori ärähti.
Ayzabel virnisti ivallisesti inkvisiittorille. Sir Ferant istahti parantajan viereen. Daegam meni luolasta ulos ja katsoi, näkyikö missään hevosia. Daegam lähti kävelemään luolan suulta sivullepäin.
Daegam tuli takaisin sisälle kastuneena.
- Missä sir Garin on? Daegam kysyi.
Kun kukaan ei vastannut, Daegam kysyi uudestaan:
- Missä sir Garin on?
- En tiedä, Kudast vastasi.
- Missä vaiheessa hän katosi? Daegam kysyi.
- Oletkos sinä siis se parantaja? inkvisiittori kysyi naiselta.
- Olen, nainen vastasi huokaisten.
- Sinä voitkin sitten varmaan parantaa haavani, inkvisiittori sanoi.
- Voin kyllä, nainen vastasi.
Hän ryhtyi huokaisten loitsimaan. Pehmeä valo ympäröi inkvisiittorin parantajan loitsiessa. Daegam asteli Kudastin eteen:
- Hän oli täällä kun lähdimme sisälle. Minne hän meni?
Kun Kudast ei vastannut, Daegam tivasi häneltä:
- Vastaa.
Kudast näytti miettivän ja vastasi:
- En huomannut hänen lähtevän.
Nainen päätti loitsunsa.
- Maelcum, huomasitko sinä? Daegam kysyi.
- En, en kai minä ole edes huomannut, että hän olisi täällä ollut, Maelcum sanoi.
Daegam murahti.
Sir Ferant kysyi parantajalta:
- Voisitko parantaa myös minun haavani?
- Voin tietysti, parantaja sanoi sir Ferantille.
- Kiitos, tämä sanoi naiselle.
Parantaja ryhtyi taas loitsimaan ja valo ympäröi nyt sir Ferantin.
Daegam kääntyi parantajan puoleen.
- Ehkäpä hän katosi silloin kun ne haltiat kävivät täällä, Maelcum aprikoi.
Daegam kääntyi takaisin Maelcumin puoleen ja huudahti:
- Mitä!
- Penkoivat Kudastin repun ja tahtoivat lahjan siitä että kuljemme heidän metsissään, Maelcum selitti.
Kudast nyökkäsi.
Nainen päätti loitsunsa.
- Ottivatko he mitään? Daegam kysyi.
Maelcum nyökkäsi Kudastiin päin:
- Miekan.
- Kuinka voimakas oikein olet? inkvisiittori kysyi naiselta.
- Kenen miekan? Daegam kysyi.
- Minun, Kudast vastasi.
- Taidan useat parannuskeinot, parantaja vastasi inkvisiittorille.
Daegam nyökkään Kudastille ja kääntyi katsomaan parantajaa.
- Pystytkö siirtämään jonkun tavaran tänne? inkvisiittori kysyi parantajalta.
Parantaja vaikutti hämmästyneeltä ja sanoi:
- Minun taikuuteni liittyi parantamiseen.
- Voitko sinä parantaa Kennardin? Daegam kysyi ja osoitti sir Kennardia.
- Niinpä tietenkin, inkvisiittori mutisi itsekseen. Minun täytyi saada se takaisin, hän lisäsi ja katseli luolaan.
- Kyllä, parantaja vastasi Daegamille. Kyllä nyt, kun minulla on Arro-paran amuletti.
Parantaja huokasi syvään. Daegam katsoi poikaa. Pojassa ei näkynyt enää kuristusjälkiä ja silmät olivat kiinni. Hän näytti kuin nukkuvalta.
- Hänessä on paha olento, parantaja sanoi hiljaa osoittaen liikkumatonta sir Kennardia. Pystyn kyllä karkottamaan olennon, hän lisäsi hiljaa.
Daegam nyökkäsi parantajalle.
- Minun täytyy suorittaa rituaali, parantaja sanoi. Teidän täytyy toimia apulaisinani.
Parantaja katsoi Daegamia odottavasti.
- Kyllä se käy, Daegam lupasi.
- Tarvitsisin nuotion, parantaja sanoi.
Daegam katsoi ulos sateeseen, joka jatkui yhä.
- Maelcum, tule mukaani, Daegam kehotti. Käydään hakemassa puita metsästä. Vai kuinka ison sen nuotion pitää olla?
Inkvisiittori kävi istumaan.
- Pieni riittää, parantaja vastasi.
- Minä voin tulla, paroni, sir Ferant tarjoutui.
Daegam lähti kävelemään ulos ja sir Ferant lähti hänen peräänsä.
Ayzabel katseli inkvisiittoria pilkallisesti miekkaansa pyöritellen.
- Noh, löytyikös sieltä suurta petoa? Maelcum kysyi.
Ayzabel nyökkäsi ja katseli miekkaansa, joka oli varsin verinen.
- Ja joku kaoottinen nainen jolle tuo vadeli ei mahtanut mitään, inkvisiittori tuhahti.
Ayzabel mulkaisi inkvisiittoria ja sanoi ilkkuvasti:
- Tuo tollo hukkasi kivensä.
- Niin hukkasin mutta sainpahan sen naisen kuriin, inkvisiittori vastasi. Enkä hukannut sitä, tiedän kyllä missä se on.
- Hirviö oli syödä hänet, Ayzabel sanoi ivallisesti. Minun piti pelastaa typerä vanhus julmalta pedolta.
Inkvisiittori hörppäsi vesileilistään. Maelcum katseli ulos ja sanoi:
- Saapa nähdä mitä haltiat tykkäävät, kun he menivät puita hakkaamaan.
- Ja sinun piti pelastaa tuo rakkaimpasi siltä alastomalta naiselta mutta etpä onnistunut joten minun täytyi tehdä sen, inkvisiittori sanoi Ayzabelille.
- Sinua se nainen hipelöi, Ayzabel sanoi ivallisesti inkvisiittorille. Se näkyi minulle asti, kuinka halusit sitä naista. Olisit tahtonut tunkea kuihtuneen vehkeesi sen naisen vittuun!
- Älä kuvittele, inkvisiittori sanoi Ayzabelille.
- Olisit halunnut hinkata itseäsi sen sarvia vasten, Ayzabel jatkoi ilkkuen. Olisit halunnut nuolla sen persettä! Olisit halunnut luikerrella sen edessä!
- Enpä ainakaan tehnyt sitä, enkä edes aikonut. Minulla ei ollut minkäänlaisia haluja sitä kaaosvamppia kohtaan! inkvisiittori sanoi naiselle.
- No jopas on taas tunteet pinnassa, Maelcum hymähti.
- Mutta Ferant olisi tehnyt nuo samat jutut ilman mitään maagisia keinoja, inkvisiittori lisäsi. Sinun uskollinen pikku ritarisi.
Kudast katseli hämmentyneenä inkvisiittoria ja Ayzabeliä.
- Sinua se nainen käpälöi, Ayzabel sanoi inkvisiittorille ivallisesti. Himosi näki sinusta kilometrien päähän.
- Mutta hän käytti maagisia keinoja, inkvisiittori puolusteli.
- Tahdoit vain nussia sitä huoraa, Ayzabel sanoi ivallisesti.
- En tosiaankaan! inkvisiittori huudahti ja hörppäsi taas vesileilistään.
- Vanha irstas mies, Ayzabel ivasi. Silmäsi ahmivat sen huoran rintoja. Taisit haluta antaa sille rakkaan kivesikin, Ayzabel pilkkasi. Kun itselläsi ei ole enää muuta annettavaa, vanha mies.
- Minä tapoin sen, inkvisiittori sanoi. Jos minulla olisi joku halua sitä kohtaan, tuskin olisin tappanut sitä!
- Et sinä sitä tappanut, Ayzabel sanoi inkvisiittorille säälivästi. Se katosi omasta halustaan.
Daegam tuli takaisin luolaan sir Garin sylissään. Myös sir Ferant tuli takaisin luolalle kantaen oksia sylissään.
- No karkotin ainakin, kun sinä et mahtanut sille yhtään mitään! inkvisiittori huudahti.
- Minä olisin voinut tuhota sen, mutta annoin sinulle naisesi, Ayzabel sanoi inkvisiittorille pilkallisesti. Kun olit naiseen niin kiimassa.
Sir Ferant laski oksat maahan ja sanoi vihaisesti kinastelijoille:
- Taasko te täällä kinastelette!
- Feranthan se siinä kiimassa oli, inkvisiittori sanoi.
Daegam laski sir Garinin maahan.
- Vanha mies ja kiimassa sarvipäiseen huoraan, Ayzabel sanoi ivallisen säälivästi.
- Lopeta Ayzabel, sir Ferant sanoi vihaisesti Ayzabelille.
Inkvisiittori huokaisi ja kysyi:
- Etkö sinä jo ymmärrä?
- Silmät oikein pullistuivat, kun katsoit sitä huoraa, Ayzabel pilkkasi inkvisiittoria.
Daegam katsoi vihaisena kinastelijoita ja käski sitten:
- Olkaa hiljaa.
- Minä en tosiaankaan aikonut tehdä niin! inkvisiittori protestoi.
Sir Ferant huokaisi syvään ja alkoi kasata nuotiota.
- Yritit käpälöidä sitä huoraa, Ayzabel sanoi inkvisiittorille. Olisit antanut sen viedä sinut ihan mihin tahansa.
Daegam käveli Ayzabelin viereen.
- En yrittänyt! inkvisiittori huudahti.
- Kunhan vain se olisi levittänyt jalkansa saastaiselle katseellesi, Ayzabel jatkoi.
Hänellä oli miekka kädessään. Sir Ferant kasasi nuotiota ja katsoi samalla kinastelua.
- Sinä se tässä saastainen olet, tuommoinen vadeli, inkvisiittori sanoi.
Daegam otti tikarin vyöltään.
- Näin kyllä ilmeesi, kun se nainen kosketti sinua, Ayzabel sanoi pilkallisesti inkvisiittorille.
- Ayzabel, turpa kiinni, sir Ferant sanoi vihaisena.
Daegam pohti hetken ja sitten laittoi tikarin takaisin vyölle.
- Niin, se pakotti minut tekemään niin, inkvisiittori sanoi.
- Tahdoit tunkeutua sen naisen sisään, Ayzabel ivasi. Olisit mennyt vaikka lammikkoon sen perässä. Huoriennussija sinä olet, vanha mies.
- Nyt turpa kiinni Ayzabel! sir Ferant karjaisi.
- Anteeksi, sarvipäisten huorien nussija, Ayzabel sanoi inkvisiittorille ivallisesti hymyillen.
- Sinut olisi pitänyt jättää sinne palamaan, inkvisiittori ärisi.
- En taida edes haluta tietää mitä löysitte sieltä luolasta, Kudast sanoi.
- Sääli vain, että sinä se sinne olisit halunnut jäädä sarvihuorasi kanssa, Ayzabel sanoi inkvisiittorille ja hymyili tällä säälivästi.
Sir Ferant huokaisi syvään ja alkoi kasata nuotiota. Inkvisiittori ei jaksanut enää kuunnella Ayzabelin selittelyjä. Daegam koetti vihoissaan tarttua Ayzabelistä kiinni kovin ottein. Ayzabel pyörähtää helposti eroon Daegamin näpeistä ja tempasi salamannopeasti Daegamista kiinni.
- Ayzabel! Lopeta! sir Ferant huusi vihoissaan ja nousi ylös.
Inkvisiittori nousi ylös. Daegam katsoi Ayzabeliä hämmentyneenä, kun tämä tempaisi valtavan Daegamin ilmaan ja riiputti häntä siinä yhdellä kädellä. Sir Ferant katsoi ihmeissään ja käski Ayzabeliä:
- Laske hänet alas.
Daegam killui ilmassa aivan toimettomana.
- Minä ehdottaisin että tuo vadeli jätettäisiin joukosta, inkvisiittori tokaisi.
Ayzabel tuhahti ja laski Daegamin alas. Daegam katsoi Ayzabeliä vihaisesti.
- Älä enää koskaan yritä koskea minuun, Ayzabel sanoi Daegamille uhkaavasti.
Sir Ferant katsoi erittäin vihaisesti Ayzabeliä. Daegam murahti vain ja meni katsomaan, miten nuotio edistyi. Ayzabel loi inkvisiittoriin ivallisen katseen. Sir Ferant alkoi kasata taas nuotiota. Sir Garin korisi, muttei liikkunut.
- Parantaja, tiedätkö mikä hänessä on vikana? Daegam kysyi ja osoitti sir Garinia.
Sir Garinin silmät vain liikkuivat ja suusta valui sylkivana. Parantaja nousi ylös ja kumartui sir Garinin ääreen. Hän loitsi jotakin ja ilmoitti sitten:
- Häneen on mennyt halvaushenki.
- Voiko hänelle tehdä jotain? Daegam kysyi.
Sir Ferant sai kasattua nuotion loppuun.
- Henki täytyy karkottaa, parantaja vastasi. Pystyn siihen kyllä.
Daegam nyökkäsi.
- Hän on vain pahemmassa kunnossa, parantaja sanoi ja viittasi sir Kennardiin. Siksi priorisoin hänet ensimmäiseksi potilaaksi.
Sir Ferant nousi ylös ja katsoi Ayzabeliä:
- Tule tänne.
Sir Ferant lähti ulos. Ayzabel seuraa sir Ferantia miekkansa kanssa.
- Saatteko nuotion syttymään? parantaja kysyi.
Daegam totesi epätoivoisena:
- Puut ovat märkiä.
Hän kaivoi tulukset esille ja alkoi sytyttää nuotiota. Puut eivät tahtoneet syttyä, kun ne olivat sen verran märkiä. Daegam lopetti rehkimisen hetken päästä.
- Minulla olisi taikuutta, jolla voisin kuivattaa puut, mutta tarvitsisin siihen aurinko, piispa sanoi harmissaan.
- Mikä nyt eteen? parantaja kysyi huokaisten.
- Puiden kuivaamiseen menee aika kauan, Daegam arveli. Syvemmällä luolassa tosin on kuumempaa, mutta sieltä tuli jotain epämääräistä jyrinää ja maa tärisi. En tiedä kannattaako sinne mennä enää takaisin.
- Varmasti parasta on olla menemättä, piispa arveli.
- Mene pois! kuului sir Ferantin huuto.
Daegam nousi ylös ja lähti katsomaan, mitä pihalla tapahtui.
- Ne haltiat eivät tainneet pitää siitä, Kudast sanoi.
- Olisiko jotakin kuivaa sytytettävää? parantaja mietti ääneen.
Daegam lähti astelemaan ulos.
- Oliko repussa mitään poltettavaa? parantaja kysyi Kudastilta.
Sir Ferant palasi luolalle vihaisen näköisenä miekka kädessään.
- Ei, Kudast vastasi.
- Harmi, parantaja sanoi Kudastille. Entä se kirja? hän muisteli. Onko se tärkeä?
- On, mutta voin repiä siitä muutaman sivun sytykkeiksi, Kudast sanoi ja kaiveli reppuaan.
- Se varmaan auttaisi, parantaja sanoi ja katsoi sir Ferantiin päin.
- Mitä? sir Ferant ärähti naiselle.
- Voisitko ystävä hyvä laittaa nuotion kirjan sivuista? parantaja pyysi. Tai ainakin kuivattaa sillä tulella noita puita. Saisimme siten nopeammin miehen terveeksi.
Kaivettuaan repusta kirjan Kudast repi siitä pari kolme sivua ja laittoi ne nuotiokyhäelmän päälle. Sitten hän sujautti kirjan takaisin reppuunsa. Sir Ferant mumisi jotain ja laittoi miekkansa huotraan. Hän asetteli sivuja sinne tänne ympäri nuotiota.
- Onko teillä tuluksia? sir Ferant kysyi muilta vihaiseen sävyyn.
- Minulla on, inkvisiittori vastasi.
Sir Ferant katsoi inkvisiittoria odottavasti.
- Mitä siellä ulkona oli? Kudast kysyi sir Ferantilta.
Sir Ferant ei vastannut Kudastille. Inkvisiittori asteli nuotion ääreen ja yritti saada sivut syttymään. Sir Ferant nousi nuotion luota pois ja käveli sivumpaan istumaan.
- En kyllä tiedä miksi minun pitäisi tehdä tämä, inkvisiittori sanoi Ferantille. Sinun rakas vadelinaisesi solvasi minua juuri niin paljon kuin sielu sieti.
Inkvisiittori sai sivut syttymään. Sir Ferant ärähti:
- Se kuvotus ei ole naiseni. Tuo nuotio on sir Kennardin vuoksi.
- Tulithan sinäkin järkiisi, inkvisiittori sanoi sir Ferantille.
Sir Ferant ei sanonut mitään.
- Ailahteleva mieli, Kudast totesi.
Bas murahti. Nuotio näytti nyt palavan kohtuullisesti. Sir Ferant karjaisi vihaisena Kudastille:
- Itse olet niin naisen puutteessa, että piti Ayzabeliä mennä kopeloimaan!
Inkvisiittori katsahti Kudastiin. Bas murahti yllättyneesti ja katsoi Kudastia.
- Mitäh? Kudast tyrmistyi.
- Ja minä en mitään juonia hänen kanssaan puno, sir Ferant sanoi. Ja pyydän, älä puhu minusta mitään paskaa toisille, hän lisäsi ja katsoi samalla parantajaa.
Parantaja huokasi.
- Eh, sinä ja Ayzabel kävitte supisemaan minusta, Kudast sanoi.
- Ayzabel vain kertoi, kuinka häntä olit puutteisena puristellut, sir Ferant vastasi.
Daegam saapui sateesta sisälle Ayzabelin kanssa rinnakkain. Ayzabel näytti varsin terveeltä ja tyytyväiseltä.
- Ja sinä luotat sellaiseen kuvotukseen? Kudast kysyi sir Ferantilta.
Sir Ferant katsoi Ayzabeliä ja sanoi sitten Kudastille:
- No siinä hän on sitten, tee mitä tahdot.
Ayzabel katsahti Kudastiin kulmakarvojaan kohottaen. Hän vetäisi märän hupun pois päästään ja heilauttaa lyhyitä hiuksiin, jotka olivat kasvaneet hänelle.
- Ahaa, sinusta näkee että sinä haluat tuota Kudastia. Olet antanut hänen puristellakin, inkvisiittori sanoi ivallisesti Ayzabelille.
- Lähinnä iskisin miekalla, jos vain olisin kunnossa, Kudast sanoi mulkoillen Ayzabeliä.
Nuotio näytti palavan. Ayzabel naurahti hilpeästi inkvisiittorille ja iski Kudastille silmää. Sir Ferant tuhahti.
- Ei tainnut Ferant riittää tälle kiimaiselle pikku vadelille, inkvisiittori pilkkasi.
Kudast virnisti Ayzabelille kasvoillaan melko murhanhimoinen ilme. Daegam meni piispan luokse ja istahti tämän viereen. Sir Ferant lähti astelemaan inkvisiittoria kohti ja vetäisi miekan huotrastaan samalla. Parantaja huokaa ja sanoi:
- Minun on aivan mahdotonta parantaa, kun tiivis vihan pilvi leijuu tämän luolan ympärillä.
Inkvisiittori nousi seisomaan ja kysyi sir Ferantilta:
- Haluatko sinä taistella?
Ayzabel katseli huvittuneen tilannetta. Daegam kuiskaili jotain piispan kanssa.
- Pidä sinä vihdoin se homehtunut turpasi kiinni, sir Ferant sanoi vihaisena inkvisiittorille.
- Sinä et voi myöntää, että Ayzabel on sinua parempi ja olet sen takia hänelle katkera, sir Ferant sanoi inkvisiittorille.
- Ai, sinä siis pidät vielä tuosta vadelista, inkvisiittori sanoi.
Daegam karjaisi kovaan ääneen:
- Kaikki jotka haluavat riidellä saavat painua pihalle, jotta pääsemme pois täältä joskus!
Sir Ferant ärähti, muttei vastannut.
- Älä kiusaa heiveröistä vanhusta, Ayzabel sanoi sir Ferantille suunnaten säälivän katseen inkvisiittoriin.
- No tules pihalle sitten, ritari, inkvisiittori sanoi sir Ferantille.
Sir Ferant räjähti Ayzabelille:
- Pidä sinäkin se turpasi kiinni vihdoin!
Ayzabel vain hymyili sir Ferantille.
- Mitä helvettiä siinä hymyilet! tämä karjaisi.
- Olkaa hiljaa! Daegam karjahti.
Inkvisiittori kävi istumaan. Ayzabel siirtyi syrjempään hymyillen yhä huvittuneesti.
Sir Ferant lähti ulos. Inkvisiittori nousi pystyyn ja lähti sir Ferantin perään. Ayzabel kohotti kulmiaan ja katsoi poistuneen kaksikon perään.
Daegamin äänen taso nousi muutamankin kertaa aika korkealle kuiskailun aikana.
Kudast lähti vaivalloisesti ulos luutukeensa nojaten. Maelcum haukotteli pitkään nojaillessaan luolan seinään. Daegam huokaisi. Parantaja ilmoitti:
- Nyt voisin aloittaa rituaalin.
- Aloita toki, Daegam vastasi parantajalle.
- Vaikkakin sen onnistuminen on epävarmaa, koska vihan pilvi ei ole vielä kokonaan poissa, parantaja lisäsi.
- Osaatko sanoa kenestä se tulee? Daegam kysyi.
Inkvisiittori asteli sisälle luolaan.
- Ferant häipyi, hän totesi.
Inkvisiittori kävi istumaan.
- Phedrus, tule ulos kanssani, Daegam kehotti. Loitsu epäonnistuu jos olemme täällä.
Daegam nousi ylös ja lähti ulos. Inkvisiittori seurasi häntä.
- Se ei ehkä auta, parantaja huomautti, mutta miehet olivat ehtineet jo mennä.
Parantaja huokasi.
- Sinun on sitten auttava, parantaja sanoi Maelcumille. Siirrä hänet lähemmäs nuotiota, hän kehotti sir Kennardiin viitaten.
Kudast kääntyi takaisin päästyään oviaukon kohdalle.
- Ayzabel, Kudast sanoi hymyillen Ayzabelille ja viittoi kutsuvasti.
Ayzabel hymyili Kudastille, muttei tehnyt elettäkään noustakseen ylös. Kudast kulki vaivalloisesti Ayzabelin luokse. Ayzabel tarkasteli Kudastia, joka laskeutui istumaan Ayzabelin viereen.
- Kuuletko, ystävä? parantaja kysyi ja katsoi Maelcumiin päin.
Maelcum tarttui Kennardiin ja raahasi tämän nuotion viereen.
- Kiitos, parantaja sanoi hymyillen. Minun täytyy yrittää, vaikka vihan ilmapiiri on vahvana läsnä.
Kudast alkoi hivuttaa kättään Ayzabelin ympärille. Ayzabel työnsi Kudastin sivuun ja sanoi vihaisesti:
- Älä koskaan yritä tuollaista!
Kudast sujautti hihastaan käteensä jotakin, jolla iski kohti Ayzabeliä. Ayzabelin reaktiot olivat salamannopeat ja hän tempasi Kudastin kädestä kiinni. Tarvittiin vain heilautus ja Kudast makasi maassa Ayzabelin vangitsemana. Ayzabel sähisi vihaisesti. Parantaja voihkaisi. Maelcum huokasi syvään ja pudisteli päätään. Kudastilta oli pudonnut vasama maahan.
- Mitä sinä yritit? Ayzabel ärisi Kudastille temmaten tämän maasta.
Piispa katseli tilannetta rauhallisesti. Bas murahti ja hipelöi keihästään.
- Eikö se ole aika selvää? Kudast vastasi.
Ayzabelin suuttumus katosi ja hän naurahti. Ayzabel nakkasi Kudastin syrjään ja otti vasaman maasta. Kudast kävi takaisin istumaan seinää vasten. Ayzabel naurahti ja viskasi vasaman tuleen. Parantaja näytti tuskaiselta.
- Miten minä voin parantaa ketään, kun täällä yritetään myrkyttää, runnoa ja tappaa toisia, parantaja valitti.
Kudast nousi taas ylös ja nyt ihan oikeasti meni ulos.
Maelcum nyökytteli:
- Eihän näitä hulluja enää kohta kestä.
- Pakko minun on silti yrittää, parantaja huokasi.
- Voisitko laittaa hänet selälleen rauhalliseen asentoon? parantaja pyysi Maelcumia viitaten sir Kennardiin.
Maelcum nyökkäsi ja asetteli Kennardin parantajan haluamalla tavalla. Parantaja huokasi ja heitti jotakin taskusta kaivamaansa yrttiä nuotioon. Siitä leviää varsin miellyttävä tuoksu. Parantaja ryhtyi loitsimaan jotakin.
- Sinun olisi parasta pitää miekkasi valmiina, parantaja sanoi Maelcumille.
Maelcum veti miekkansa esille hieman kummastuneen näköisenä.
- Se olento, parantaja selitti lyhyesti.
Parantaja ryhtyi lausumaan uutta loitsua, joka tuntui olevan varsin voimallinen, koska luolaan levisi voimallinen tunne. Sir Kennard alkoi vaikeroida.
- Sinun pitäisi pitää hänestä myös kiinni, parantaja sanoi loitsunsa lomasta Maelcumille. Tarvitset apua, hän lisäsi jatkaen loitsuaan.
Maelcum laski miekan maahan ja tarttui sir Kennardia olkapäistä. Parantaja sanoi hetken päästä:
- Hänen vatsansa paljaaksi.
Maelcum nykäisi Kennardin vaatteita pois edestä. Sir Kennardin vatsa alkoi pullistella ja mies kouristeli.
- Hänet pitää saada paikoilleen, parantaja sanoi jatkaen loitsuaan koko ajan.
Hän viskasi yrttejä lisää tuleen. Sir Kennard huusi ja hänen vatsansa nousi ja laski.
Samassa Daegam, Kudast ja inkvisiittori astelivat sisälle. Maelcum koetti turhaan pitää sir Kennardia aloillaan. Daegam meni heti auttamaan Maelcumia sir Kennardin paikoillaan pitämisessä.
Parantaja jatkoi rituaalia ja pian sir Kennardin vatsaan ilmestyi pieni reikä.
- Olkaa joku valmiina tappamaan se, Maelcum kehotti.
Daegam nousi pystyyn ja veti miekkansa esille.
Aukko sir Kennardin vatsassa laajeni viilloksi ja sir Kennard kirkuu. Sitten viilto piteni. Sieltä valui jotakin varsin epäilyttävää mönjää ulos ja haju oli kerrassaan hirveä. Samassa viillosta ponnahti jotakin ulos salamannopeasti. Sir Kennard lysähti maahan uikuttaen. Parantaja lausui yhä loitsua.
Daegam huitaisi hätiköidysti otuksesta ohi ja parahti muille:
- Auttakaa nyt!
Se jokin osui Daegamin kasvoihin ja singahti heti pois. Inkvisiittori vetäisi miekkansa esille. Luolassa olijat eivät ehtineet edes nähdä, mikä siellä oikein vilisti. Maelcum haparoi miekkaansa maasta noustessaan ylös. Daegam kasvoissa oli hirveitä raapaisuja ja naamasta tuli runsaasti verta. Daegam karjaisi kuuluvasti tuskasta.
Inkvisiittori yritti huitaista otusta muttei osunut. Samassa sir Ferant käveli takaisin luolaan uuden tuttavuuden kanssa, joka roikkui selässä. Sir Ferant näytti olevan aika tyyni nyt.
Kudast veti miekkansa esiin. Bas murahti ja otti keihäänsä. Otus oli vain Basin silmillekin liian nopea ja syöksyi Kudastia kohti. Kudast yritti iskeä miekallaan otusta ja näyttikin osuvan aluksi, mutta otus väisti iskun ja iski suoraan Kudastia vatsaan.
Sir Ferant vetäisi miekan huotrasta hieman epäröivänä. Otus singahti taas pois ja syöksyi Basia kohti. Bas koetti osua keihäällään, mutta turhaan. Otus osui Basia rintaan ja ponnahti taas liikkeelle. Piispa perääntyi suojaan. Sir Ferant pyöräytti miekkaansa kädessään.
Inkvisiittori yritti lyödä otusta, muttei kuitenkaan osunut vikkelään otukseen. Daegam koetti iskeä otukseen epämääräisellä miekan sivalluksella. Isku onnistui vain halkomaan ilmaa. Otus syöksyi tyttöä kohti, mutta ponnahti jostakin näkymättömästä suojasta sitten sir Ferantia kohti.
Sir Ferant iski miekallaan nopeasti otusta ja osui sitä ruumiiseen tappaen sen. Otus halkesi kahtia ja sen sisällä olleet haisevat nesteet roiskuivat ympäriinsä. Nyt luolassa olijat huomasivat, että se oli karvainen otus, jolla oli notkeaa kahdeksan jalkaparia. Silmät olivat pienet ja sen suussa oli kamalat pienet hampaat. Vielä kuolleenakin se oli inhottava näky.

Ehilmin valo, osa 43.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja