Ehilmin valo, osa 41

Inkvisiittori haki kivensä takaisin. Sir Ferant seisoskeli pihalla. Kylässä leijaileva sumu oli varsin paksua ja näkyvyys vähänkin lähiympäristöä kauemmas oli heikko. Daegam lähti kävelemään viereisen talon ovelle. Viereinen talo näytti olevan yhtä rähjäinen ja huonokuntoinen kuin edellinenkin.
Inkvisiittori alkoi loitsia. Hän ei onnistunut loitsussaan ja alkoi loitsia uudestaan.
Daegam koetti avata talon ovea. Ovi aukesi ja oli melkein hajota Daegamin nykäisystä. Sen takana oli pimeää ja sieltä kuului pelokasta uikutusta. Daegam murahti hieman ja sulki oven.
Loitsunsa päätteeksi inkvisiittori heilautti kättään Daegamin suuntaan. Daegamin ympärille ilmestyi heikko valokenttä.
Kudast nojaili ensimmäisen talon seinään. Ayzabel pysytteli sir Ferantin vierellä, ja sir Ferant piti sir Kennardia selässään. Daegam kääntyi inkvisiittoria kohden ja kysyi:
- Mitä helvettiä sinä loitsit?
- En mitään vakavaa, inkvisiittori vastasi. Vain säälittävää riimutaikuutta.
- Vastaa, mitä loitsit? Daegam tivasi ja alkoi kummastella valokenttää.
- Jonkinlaisen loitsun joka tekee kilven, inkvisiittori vastasi.
Daegam kurtisteli kulmiaan.
- Ihmispolot säikkyvät entistä enemmän, kun tuolla tavalla hohtaa, Maelcum huomautti.
Daegam katseli hetken ympärillä olevia taloja. Kaikki talot olivat surkeita ja rapistuneita, hyvä että edes pysyivät jotenkuten pystyssä.
- Ei täällä ole meille mitään, Daegam totesi. Parasta vain lähteä pois.
- Paroni on oikeassa, sir Garin sanoi hermostuneesti. Täällä ei ole mitään meitä varten.
Daegam asteli inkvisiittorin luokse ja kysyi:
- Miksi sinä tällaista loitsua loitsit? Ei täällä taisteluja varmaankaan tule.
- Koska en halua säilyttää mitään riimutaikuutta kivessäni, inkvisiittori vastasi.
- Ahaa, Daegam totesi. Lähdetään menemään.
- Minne menemme, paroni? piispa kysyi.
Inkvisiittori tarkasteli vielä hetken aikaa talojen ympäristöjä. Kylä oli varsin autio ja hiljainen.
- Kannattaa varmaan jatkaa tästä samaan suuntaan linnalta eli etelään, Daegam päätti.
Inkvisiittori nyökkäsi ja Daegam lähti kävelemään etelän suuntaan. Toiset seurasivat perässä. He kulkivat läpi kylän, joka oli hiljainen ja rähjäinen. Sumu vaikeutti näkemistä eteenpäin.
Pian seurue saapui kylän laitaan, jossa oli kumpuilevaa metsämaastoa. Maasto oli varsin hankalaa Kudastille, joten seurueen kulku oli erittäin hidasta. Heidän vauhtinsa oli suorastaan matelevaa. Hohde Daegamin ympäriltä oli jo kadonnut.
Jossakin vaiheessa seurue kuuli kavioiden kopsetta jostakin edestäpäin. Daegam koetti nähdä edestäpäin tulevaa ratsastajaa. Sumun läpi ei kuitenkaan erottanut mitään, mutta kavionkopse tuntui lähestyvän. Ilmeisesti edestä oli tulossa muutama hevonen.
Daegam pysähtyy ja toiset tekivät samoin. Kudast istahti, mutta inkvisiittori astui vielä muutaman askeleen eteenpäin ja pysähtyi sitten. Kavionkopse jatkui pahaenteisenä ja lähestyi. Sir Ferant laski sir Kennardin maahan.
Vihdoin seurue erotti kolmen ratsastajan hahmot sumun läpi. He olivat pukeutuneet keltaisiin kaapuihin ja peittäneet päänsä korkeakärkisillä hupuilla. Ratsastajien hevoset olivat aika pienikokoisia. Ratsastajilla näkyi aseina jouset ja pitkät keihäät. He pysähtyivät seurueen nähdessään hiukan kauemmaksi.
- Keitä te olette? Daegam kysyi.
Ratsastajista kaksi asetti nuolet joustensa jänteille.
- Olemme herramme maiden vartijoita, kolmas miehistä vastasi.
Vain hänen silmänsä erottuivat hupussa olevista raoista. Inkvisiittori alkoi astella sivummalle. Kudast poimi varsijousensa ja alkoi ladata sitä.
- Kuka teidän herranne on? Daegam kysyi.
- Se ei kuulu sinulle, muukalainen, mies vastasi.
Inkvisiittori alkoi kiinnittää kilpeään ja otti sen jälkeen miekkansa käteensä.
- Poistukaa herramme mailta, mies käski.
- En halua turhaan taistella, Daegam vastasi. Kertokaa kuka herranne on.
Mies ei vastannut vaan otti nyt itsekin jousen käteensä. Maelcum asetteli kilpeä käteensä.
- Etsimme täällä jotakin mahtavaa parantajaa tai sitten Arkatia, Daegam sanoi. Ette tietäisi missä kumpikaan heistä on?
- Parantaja on villitsijä ja kansankiihottaja, mies vastasi. Millä mielellä häntä etsit?
- Tarvitsemme parannusta ystävällemme, Daegam vastasi. Hän on hyvin vakavasti sairas, ja kuolee ilman parannusta.
- Et siis etsi parantajaa tuhotaksesi hänet? mies kysyi.
- Jos tuhoaisin hänet, ystäväni kuolisi, Daegam vastasi.
- Pakanaparantaja tuhoaisi ystäväsi sielun, mies sanoi. Menetätkö mieluummin ystäväsi ruumiin vai sielun?
- Osaatko sanoa missä tämä parantaja on vai et? Daegam kysyi.
- Parantaja piileksii oikeutettua rangaistustaan metsässä, mies vastasi. Kun hänet kiinni saamme, hän kokee oikeutetun kohtalonsa.
- Mitä hän on tehnyt? Daegam kysyi.
- Hän villitsee kansaa herraansa vastaan, mies vastasi.
- Kuka on herranne? Daegam kysyi.
- Herramme nimi on kuulu muukalaisille, mies vastasi uhkaavalla äänellä. Poistukaa herramme mailta.
- Olen keisari Pyhä Ehilm, Daegam tokaisi. Nyt kun tiedät ketä minä olen, niin vaadin saada tietää kuka on teidän herranne?
- Olen jo sanonut, ettei herramme nimi kuulu sinulle, muukalainen, mies vastasi suunnaten jousensa Daegamia kohti.
Sir Ferant laittoi kätensä miekan kahvalle, kun taas Kudast suuntasi varsijousensa kohti puhujaa. Daegam nosti kilpensä eteensä ja kysyi vielä:
- Tiedättekö missä on mies nimeltään Arkat. Minulla on hänelle esine annettavana.
Mies ei vastannut vaan käski:
- Poistukaa heti tai saatte katua.
Daegam pohdiskeli.
- Varoitan viimeisen kerran, mies sanoi uhkaavasti pitäen joustaan tähdättynä Daegamiin.
Daegam lähti astelemaan miehiä kohti kilpi edessään ja sanoi:
- En halua taistella, mutta meidän on löydettävä se parantaja. Voimme vaikka kertoa teille sitten missä hän on, kunhan hän on meitä auttanut ensin.
Mies laukaisi samassa jousensa ja sen nuoli syttyi lennossa palamaan ja singahti Daegamia kohti. Nuoli meni vain hiukan ohi Daegamista.
Sir Ferant vetäisi miekkansa huotrasta. Daegam kiihdytti vauhtiaan hieman ja vetäisi miekkansa esille, kun taas inkvisiittori hyökkäsi sivulta miesten kimppuun. Kudast laukaisi varsijousensa ampujaa kohti, mutta vasama vain kimmahti miehen jalan panssarista. Kudast alkoi ladata varsijoustaan. Sir Ferant jäi sir Kennardin luo. Maelcum murahti pettyneenä vetäen miekkansa esille.
Toinen mies ampui inkvisiittoria. Hänenkin nuolensa syttyi palaamaan, muttei osunut inkvisiittoriin, joka juoksi yhtä ampujaa kohti. Kolmas ampui Daegamia jalkaan palavalla nuolella. Heti ammuttuaan ratsastajat käänsivät hevosensa ja lähtivät laukkamaan poispäin. Inkvisiittori lähti juoksemaan perään, samoin Daegam. Sir Ferant jäi Sir Kennardin luo. Myös Maelcum seisoi paikallaan.
- Juostenko se meinaa ottaa hevosmiehet kiinni? Maelcum kummasteli.
Sir Ferant laittoi miekkansa huotraan ja katseli Kudastia. Bas murahti pidelleen keihästään. Sir Garin näyttää hermostuneelta. Maelcum katseli hetken ympärilleen ja pani miekkansa vyölle.
- Mitä? Kudast kysyi samalla, kun käänsi katseensa sir Ferantiin.
Kavioiden äänet tuntuivat loittonevan. Sir Ferant katsoi hieman kummastellen Kudastia ja sanoi sitten hiljaa jotain Ayzabelille. Sir Ferant osoitti samalla Kudastia, kun puheli.
Ayzabel nyökkäsi. Kudast tuhahti sir Ferantin ja Ayzabelin puuhille ja kääntyi katsomaan sinne suuntaan, jonne Daegam ja inkvisiittori olivat kadonneet. Suunnassa ei näkynyt mitään sumun läpi, ainoastaan heikkoa kavionkapsetta kuului jostakin kauempaa. Sir Ferant mumisi jotain itsekseen ja katsoi vihaisena Kudastia.
- Voisitte kertoa minullekin mitä supisette, kun se näyttää koskevan minua, Kudast sanon Ayzabelille ja sir Ferantille.
Ayzabel mulkaisi Kudastiin.
- Taidat kyllä itsekin hyvin tietää, enkä sitä tässä viitsi sanoa, sir Ferant vastasi.
- Mitä? Kudast kysyi.
Sir Ferant sanoi turhautuneena:
- Kuten jo sanoin, en sitä tässä viitsi sanoa, katsoi muita.
Sir Garin näytti ihmettelevältä. Bas ei juuri välittänyt. Piispa yritti katsella sumuun päin. Kudast näytti hämmentyneeltä. Sir Ferant sanoi halveksuvaan sävyyn Kudastille:
- Kun en viitsi rammalle mitään tehdä.
Ayzabel naurahti. Kudast näytti hyvin vihaiselta. Jostakin sumusta kuului vieläkin heikkoa kavionkopsetta, joskaan se ei tuntunut paljon lähestyvän, vaikkei myöskään loittonevan. Sir Ferant katsoi halveksuvasti Kudastia.
Samassa Kudast laukaisi varsijousensa kohti sir Ferantia, joka ei ehtinyt reagoimaan. Sir Ferant sai vasamasta jalkaansa, mutta se ei läpäissyt edes panssaria. Sir Ferant murahti ja vetäisi miekkansa huotrasta samalla, kun käveli kohti Kudastia. Ayzabel huudahti vihaisesti. Sir Garin päästi hämmentyneen huudahduksen. Bas murahti. Maelcum seurasi tilannetta leveästi virnistäen.
Kudast veti miekkansa esiin ja nousi luuhun nojaten seisomaan. Sir Ferant asteli vihaisena kohti Kudastia.
- Tahdotko sinä tapella? hän kysyi vihaisena.
Sitten sir Ferant sanoi virnistäen:
- En viitsisi rampoja piestä.
- Ritarit, rauhoittukaa, sir Garin sanoi hermostuneesti kuulostellen kavionkopsetta.
Kudast murahti vihaisesti ja astui kohti sir Ferantia, joka naurahti ja iski nopeasti kohti Kudastia osuen oikeaan jalkaan.
- Lopettakaa! sir Garin huusi.
Kudast kaatui tajuttomana ja jalka erittäin pahassa kunnossa maahan. Piispa käänsi katseensa sumusta ja katsoi vihaisesti sir Ferantia. Sir Ferant murahti ja pyyhki miekkansa veret maahan sanoen samalla:
- Itse koitti ampua minut.
- Ritari, mitä oikein ajattelette! piispa ärähti.
Piispa asteli Kudastin luokse ja kumartui hänen ääreensä. Sir Ferant sanoi tyynenä:
- Varmistin sen, että hän ei pääse ampumaan minua uudestaan.
Sir Ferant laittoi miekkansa huotraan. Piispa ryhtyi loitsimaan ja Kudastin ympäröi voimakas valo, joka tyrehdytti verenvuodon. Piispa nousi Kudastin äärestä vihaisena.
Maelcum otti pari askelta ja täräytti sir Ferantia nopealla suoralla turpaan. Ritari kaatui maahan iskun voimasta tajuttomana. Piispa sysäsi jalallaan sir Ferantia äkäisesti ja tuhahti:
- Saatanan idiootti. Silpoo nyt miekalla ennestään rampaa miestä.
- Mikä teihin ritareihin on mennyt? piispa ärähti Maelcumille. Voimani ovat muutenkin jo heikoilla, hän lisäsi vihaisesti.
- Kyllä se siitä heräilee kohta, Maelcum sanoi.
Piispa kumartui sir Ferantin ääreen ja tämän kasvot olivat varsin pahassa kunnossa. Piispa loitsi ja haavat hiukan parantuivat.
- Herätelkää tuo hölmö tajuihinsa, piispa käski.
- Antaa olla, tiedä mitä intoutuu tekemään kun paroni ei ole paikalla, Maelcum vastasi. Ja toinen sekopää ampuu nyt päin toisia! hän ärisi.
- Paroni ei tule pitämään tästä, piispa sanoi tiukasti. Ja nyt: herätelkää tuo tollo! hän käski Maelcumia vihaisesti.
Ayzabel katseli vihaisesti Maelcumia. Kudast aukaisi silmänsä varovasti.
- Kuuletko? piispa ärähti Maelcumille.
Kudast nousi istumaan ja veti miekkansa käteensä. Hän mulkoili hämmentyneenä ja vihaisena maassa makaavaa Ferantia.
- Sir Kudast, miten päähänne tuollaista pälkähti? piispa sanoi vihaisesti Kudastille. Miksi menitte ampumaan paronin ritaria? Ettekö tiedä, että moisesta voidaan rangaista ankarasti? piispa läksyttää Kudastia.
Kudast ei vastannut mitään mutta näytti siltä, että saattaisi kohta iskeä Ferantia.
- Kuuroko olette? piispa kysyi Maelcumilta vihaisesti. Enkä käskenyt teitä virvoittamaan ritarin?
- En ole kuuro, Maelcum vastasi jurosti. Hänet tuntien saan minäkin miekasta, jos tuota nyt herättelemään ryhtyy.
- Tehkää, niin kuin teitä käsketään, piispa sanoi ankarasti. Ritarin osa ei ole sanoa ylemmilleen vastaan.
Maelcum huokasi syvään ja otti sir Ferantin miekan laittaen sen vyöllensä. Kudast asetti miekkansa huotraan. Maelcum otti sir Ferantilta kypärän pois ja läiski tämän kasvoja melko kovakouraisesti. Pian sir Ferant aukaisi silmänsä ja siristeli niitä. Maelcum nousi ylös ja astui hieman taaksepäin.
Sir Ferant piti toista kättään kasvoillaan. Hän tunnusteli asevyötään toisella kädellä ja huomasi, ettei hänellä ollut enää miekkaansa. Ayzabel asteli sir Ferantin luokse ja tempasi tämän pystyyn kuin nuken. Sir Ferant oli saanut kivan kasvavan mustelman oikean silmänsä luo.
Kavionkapsetta kuului aika läheltä. Sir Ferant katsoi vihaisena Maelcumia ja käski:
- Anna miekkani.
- En uskalla sitä sinulle antaa ennen kuin paroni palaa takaisin, Maelcum vastasi.
Sir Ferant murahti.
- Olet jo sillä koettanut viiltää kurkkuani ja Kudastinkin yritit tappaa, Maelcum jatkoi. Ties vaikka tuo nainen on kääntänyt sinut kätyrikseen.
- Meidän täytyy valmistautua puolustautumaan, piispa sanoi. Jos tappelette keskenänne, ne ratsastajasiat nappaavat meidät helposti.
Sir Ferant murahti murhanhimoisesti Maelcumille:
- Olisin sinut silloin voinut tappaa, mutta en pitänyt sinua sen arvoisena.
Maelcum vilkuili ympärilleen ratsastajien varalta. Sir Ferant ärähti:
- Anna nyt se miekkani.
- Anna miekka hänelle, piispa käski Maelcumia.
Kudast alkoi loitsia. Sir Ferant poimi kypäränsä maasta. Maelcum otti miekan vyöltänsä ja heitti sen sir Ferantille. Sir Ferant otti miekan ilmasta kiinni ja asetteli kypärän päähänsä. Piispa käännähti ärtyneesti Kudastiin päin ja tarttui tätä kädestä keskeyttäen loitsun.
- Olette hölmöillyt jo tarpeeksi, sir Kudast, piispa ärähti.
- Se olisi ollut suojaloitsu niiden ratsumiesten varalle, Kudast sanoi ärtyneesti.
Maelcum veti oman miekkansa esiin ja tarkkaili valppaana ympäristöä. Sir Ferant piti miekkaansa esillä ja mulkoili välillä Maelcumia.
- Lopetatte nyt loitsimiset, piispa määräsi Kudastille.
Kudast murahti eikä aloittanut loitsua uudestaan.
- Tämä menee aivan hulluksi, sir Garin valitti.
Kavionkopsetta kuului yhä jostakin kauempaa. Se ei tuntunut lähestyvän eikä loittonevan. Ayzabel otti sir Ferantia kädestä ja veti tätä syrjemmäs. Sir Ferant lähti Ayzabelin mukaan. Kudast istuskeli paikallaan ja tuijotti sumuun.
Ayzabel ja sir Ferant kuiskivat jotakin sivussa. Piispa kuunteli huolestuneena sumusta kuuluvia ääniä. Bas murahti tyytymättömästi.
Samassa sumusta kuului aseiden kalahduksia.
- Se on varmasti paroni, piispa huudahti. Lähtekää apuun, hän käski Maelcumia ja sir Ferantia. Vauhtia!
Sir Ferant lähti puolijuoksua kohti taistelunääniä vetäen miekkansa huotrasta. Maelcum kohautti olkapäitään ja ryntäsi samaan suuntaan kuin sir Ferant.
Edestä päin kuului lisää metallin kilahduksia. Maelcum ja sir Ferant katosivat pian sumuun.

Daegam ja inkvisiittori takaa-ajossa
Sumu oli niin paksua, ettei Daegamkaan enää erottanut toisia. Inkvisiittorin hän näki edessäpäin juoksemassa, mutta ratsastajia ei nähnyt. Daegam lopetti juoksemisen ja aikoi lähteä takaisinpäin, kun näki edessäpäin valonvälähdyksen, joka osui inkvisiittoria. Se oli ilmeisesti palava nuoli. Daegam ilmestyi inkvisiittorin viereen, kun tämä kääntyi takaisinpäin vatsaansa pidellen.
- Ne pääsivät pakoon, inkvisiittori murahti.
- Turha niitä on yrittää kiinni saada, Daegam totesi.
Inkvisiittori laittoi miekkansa huotraan ja kilpensä selkäänsä. Samassa kaksikko kuuli kavioidenkopsetta jostakin sumusta molemmilta sivuilta. Inkvisiittori katseli ympärilleen, mutta Daegam kehotti:
- Lähdetään nopeasti täältä helvettiin. Ne ampuu meidät täyteen nuolia jos tässä seisotaan.
- Paranna, nopeasti, inkvisiittori sanoi Daegamille.
Daegam murahti ja alkoi parantaa inkvisiittorin vatsaa. Loitsun päätteeksi Daegam kosketti inkvisiittorin vatsaa ja loitsu paransi haavaa.
- Kiitos, inkvisiittori sanoi ja lähti juoksemaan pois.
Daegam lähti myös juoksemaan pois ja kaksikko kuuli, että kavionkopse kuului nyt suoraan edestäpäin eli siitä suunnasta, jossa muut olivat. Se lähestyi heitä, vaikka sumussa ei mitään näkynyt.
Daegam vetäisi miekkansa taas esille. Myös inkvisiittori otti miekkansa ja kilpensä esille. Daegam lähti etenemään kävelyvauhtia ollen varuillaan ja pidellen kilpeä edessään.
Samassa kaksikko näki taas kolme ratsastajaa, jotka olivat harvana ketjuna Daegamin ja inkvisiittorin edessä. Heillä oli jouset valmiina käsissään. Daegam pysähtyi, kuten inkvisiittorikin, joka pitää kilpeään suojanaan.
Ensimmäinen ratsumies laukaisi nuolen Daegamia kohti, mutta tulinen nuoli lensi kuitenkin ohi. Daegam lähti juoksemaan miehiä kohti kilpi suojanaan. Toinen ratsastaja ampui nuolensa kohti inkvisiittoria. Nuoli osui hirveällä voimalla inkvisiittorin vatsaan ja upposi panssareista läpi. Inkvisiittori kaatui maahan verta vuotavana.
Kolmas ratsastaja ampui Daegamia asekäteen, mutta siitä huolimatta Daegam jatkoi juoksemistaan miehiä kohti Miehet kääntyivät ja karauttivat taas pakosalle.
Daegam lähti nopeasti inkvisiittorin luokse. Kavionkapse kuului loittonevan. Inkvisiittori oli varsin pahassa jamassa ja nuoli oli jäänyt vatsaan kiinni. Daegam pisti miekkansa huotraan,
- Raukat! inkvisiittori huusi ratsastajien perään.
- Tämä pitää repäistä irti, Daegam sanoi, otti hetken epäröityään palavasta nuolesta kiinni ja riuhtaisi voimalla nuolta ylöspäin.
Inkvisiittori ärisi kivusta ja karjaisi tuskissaan, mutta nuoli irtosi. Samalla kuitenkin inkvisiittorin mahastakin repesi jotain ja verta tuli vuolaasti.
Daegam viskasi nuolen metsään ja alkoi loitsia. Loitsun päätteeksi hän kosketti inkvisiittori vatsaan, joka parani jonkin verran. Daegam alkoi loitsia uudestaan. Loitsu epäonnistui, mutta Daegam aloitti kiireisesti loitsimaan uutta sen perään. Kavionkapse kuului nyt jostakin sivuilta.
Viimein Daegam onnistui loitsussaan ja inkvisiittorin vatsa parani taas Daegamin kosketuksesta. Inkvisiittori nousi pystyyn. Maahan oli jäänyt varsin suuri veritahra. Daegam lähti taas pinkomaan karkuun ja inkvisiittori juoksi Daegamin perään. Kavionkopse kuului nyt edestä, joten inkvisiittori yritti lähteä kiertämään toisten luokse Daegam seuratessa perässä.
Kaksikko kuuli ratsastajien muuttavan suuntaa heidän mukaansa, joten Daegam ja inkvisiittori juoksivat vieläkin kohti ratsastajia. Ilmeisesti ratsastajat olivat äänistä päätellen hiukan levittäytyneet.
- Meidän pitäisi varmaan juosta toiseen suuntaan, inkvisiittori ehdotti.
- Ei me niitä karkuun päästä, Daegam epäili.
- Juostaan molemmat samaa ratsumiestä kohti, inkvisiittori sanoi hiljaa Daegamille.
Daegam kuitenkin koetti vain juosta sinne, mistä he olivat lähteneet juoksemaan metsikköön miesten perään eli muiden porukan jäsenten luokse. Inkvisiittori lähti myöskin juoksemaan, niin että pääsisi muiden luokse.
Samassa ratsumiehet ilmestyivät taas esiin edestä. He olivat levittäytyneet väljään muodostelmaan ja heillä oli jouset taas valmiina. Daegam ja inkvisiittori nostivat kilvet suojikseen.
Ensimmäinen ritareista ampui inkvisiittoria. Palava nuoli osui inkvisiittoria suoraan oikeaan jalkaan. Nuoli meni panssarista läpi ja teki pahan haavan. Inkvisiittorin vauhti hidastui. Toinen ratsastaja ampui Daegamia, mutta palava nuoli kimmahti kuitenkin kilvestä pois. Kolmas ampui inkvisiittoria, mutta nuoli kimmahti rintapanssarista pois.
Taas ratsumiehet kääntyivät pakosalle. Daegam ja inkvisiittori jatkoivat juoksuaan kohti toisia. He kuulivat kavionkapseen loittonevan, mutta alkavan sitten taas lähestyä.
Jälleen ratsastajat ilmestyivät sumusta jousineen liian kaukana meleetaistelulle mutta sopivalla matkalla ampumiselle. Ensimmäinen laukaisi kohti inkvisiittoria. Nuoli kuitenkin lensi aivan ohi. Toinen ampui Daegamia, mutta nuoli kimmahti kuitenkin kilvestä pois. Kolmas ampui inkvisiittoria. Palava nuoli osui hirveällä voimalla vasempaan jalkaan ja inkvisiittori pysyi hädin tuskin pystyssä karjaisten kivusta.
Ratsastajat lähtevät nyt tulemaan kaksikkoa kohti vaihtaen jousensa pitkiin keihäisiin. Daegam vetäisi miekkansa huotrasta ja pysähtyi. Ratsastajat eivät huutaneet tai mitään, lähestyivät vain pelottavasti keihäät tanassa. Ratsastajat levittäytyivät kehäksi Daegamin ja inkvisiittorin ympärille pysytellen parinkymmenen metrin päässä heistä. He olivat suunnilleen tasaisin välimatkoin ympyränä kaksikon ympärillä.
Kun miehet alkoivat levittäytyä kehäksi, Daegam alkoi loitsimaan Loitsun päätteeksi Daegamin lihakset alkoivat taas haarniskan alla kasvaa. Inkvisiittori yritti pysytellä lähellä Daegamia ja he asettuivat katsomaan vastakkaisiin suuntiin ollakseen mahdollisimman tehokkaita eri suunnista tulevia hyökkääjiä vastaan..
Ratsumiehet kävivät äkisti hyökkäykseen kääntäen hevosensa Daegamia ja inkvisiittoria kohti ja lähestyen kolmesta suunnasta. Ensimmäinen tähtäsi Daegamiin keihäänsä, mutta Daegam torjui miehen iskun kilvellä. Keihäs paiskasi kilven sivuun voimalla ja Daegam itsekin horjahti ryntäyksen voimasta pysyen sentään pystyssä.
Toinen miehistä osui inkvisiittoriin keihäällään suoraan vauhdista. Inkvisiittori torjui keihään kilvellään horjumatta. Kolmas suuntasi keihäänsä inkvisiittoriin ja keihäs osui runnovalla voimalla inkvisiittorin vasempaan jalkaan. Inkvisiittori kaatui maahan ja menetti tajunsa.
Miehet hyppäsivät ketterästi ratsailta maahan taistelemaan keihäineen. Daegam viilsi yhtä miehistä miekallaan raivokkaasti, mutta mies onnistui laittamaan keihäänsä iskun tielle. Keihääseen tuli lovi miekasta ja terä kalahti miehen panssariin, joka oli kaavun alla.
Ensimmäinen mies koetti osua Daegamia keihäällään, mutta Daegam otti sohaisun vastaan kilvellään. Kaksi muuta taas kävi takaapäin Daegamin kimppuun. Toinen osui Daegamia kevyesti jalkaan ja verta tuli hieman lisää esille jalasta, mutta kolmas mies ei osunut lainkaan.
Samassa kuului karjahdus ja sumun seasta ilmestyi sir Ferant miekan kanssa. Maelcumkin ilmestyi sumusta.
Daegam iski miekallaan edessä olevaa kaapumiestä, mutta kaapumies torjui keihäällään. Mies huitaisi sitten Daegamia keihäällään, mutta Daegam torjui. Kaksi muuta kääntyi sir Ferantiin ja Maelcumiin päin. Inkvisiittori makasi tajuttomana ja verta vuotavana maassa.
Sir Ferant iski toista kaapumiestä miekallaan kohti päätä. Mies kuitenkin torjui iskun ja huitaisi keihäällään kohti sir Ferantia, joka torjui miehen keihään kevyesti.
Daegam iski vastustajaansa hurjasti miekallaan, eikä mies onnistunut edes torjumaan keihäällään. Iskun voimasta miehen vasemmasta kädestä lensi paljon verta ja käsi meni hyvin pahaan kuntoon. Mies parkaisi ja hoippui taaksepäin. Keihäs putosi mieheltä maahan. Daegam iski vielä vastustajaansa armottomasti ja osui vasempaan jalkaan miehen väistelystä huolimatta. Isku avasi miehen jalkaan pahan haavan ja verta ruiskusi haavasta. Mies kaatui iskun jälkeen maahan ja jäi liikkumatta makaamaan.
Sir Ferant pisti miekallaan kaapumiestä taidokkaasti vasempaan käteen ja se meni varsin kehnoon kuntoon. Mies karjaisi kivusta ja pudotti keihäänsä. Sir Ferant iski miestä kohti jalkoja, mutta mies väisti sen onnen kaupalla. Sir Ferant murahti ja valmistautui antamaan uuden iskun. Mies kääntyi ja lähti pakoon viheltäen hevostaan. Sir Ferant lähti miehen perään koettaen saada tätä kiinni.
Maelcum huitaisi nopean iskun kolmatta kaapumiestä kohti, mutta mies sai keihäänsä väliin. Mies iski Maelcumia keihäällään ja terä nirhaisi Maelcumia käteen. Daegam lähti juosten Maelcumin avuksi.
Sir Ferant iski pakenijaa selkään lävistäen tämän. Mies kaatui maahaan ja jäi liikkumatta makaamaan maahan verissään.
Huomatessaan toveriensa tilan Maelcumin vastustaja vihelsi hevostaan. Hän perääntyi hevosensa luokse, joka laukkasi paikalle. Maelcum loikkasi miehen perään, mutta iski hätäisesti ohi. Mies hyppäsi ketterästi ratsunsa selkään. Maelcum koetti sivaltaa hevosen selkään ehtinyttä miestä, mutta tämä torjui iskun keihäällään ja lähti pakoon. Ratsumies pakeni kovaa vauhtia poispäin. Daegam lähti inkvisiittorin luokse.
Sir Ferant pukkasi jalallaan lävistämänsä miehen selälleen katsoen, oliko tämä vielä elossa. Miehen silmät tuijottavat lasittuneina ylöspäin. Sir Ferant pisti miekkansa julmasti ja raa'asti miehen toisesta silmästä. Sir Ferantin miekan pää värjäytyi vereen ja muuhun ikävään. Sir Ferant murahti ja pyyhki miekkansa miehen kaapuun mahdollisimman hyvin.
Päästyään inkvisiittorin viereen Daegam laski miekkansa maahan ja alkoi loitsia. Maelcum huitaisi turhautuneena miekallaan ja laittoi sen huotraan. Daegam loitsi taas parantavaa taikuutta Phedruksen vasempaan jalkaan ja alkoi loitsia heti uudelleen. Hän epäonnistui loitsussaan ja aloitti uudelleen.
Sivumpana oli kaksi hevosta, kuolleilta miehiltä jääneitä. Maelcum käveli inkvisiittorin luo. Inkvisiittori oli vuodattanut runsaasti verta maahan. Daegam paransi vielä inkvisiittorin oikeaakin jalkaa.
- Mahtaako tuosta enää ehjää saada? Maelcum epäili.
Sylkeä valui inkvisiittorin suusta, kun hän makasi maassa. Sir Ferant katseli muita sivumpana.
Viimein inkvisiittori alkoi palailla tajuihinsa. Daegam aloitti taas loitsimisen. Daegam paransi tällä kertaa omaa vasenta jalkaansa.
- Saatanan raukat, inkvisiittori totesi ensimmäisenä, kun oli palannut tajuihinsa.
Daegam alkoi loitsia uudelleen parantaen toisen jalkansakin kuntoon. Sir Ferant laittoi miekan huotraansa ja hieroi toisella kädellä tulevaa mustelmaa silmänsä ympärillä. Daegam alkoi vielä loitsia uudestaan ja paransi oman oikean kätensä kuntoon. Sitten hän kysyi inkvisiittorilta:
- Pääsetkö ylös?
Inkvisiittori yritti nousta ylös ja pääsikin.
- Maelcum ja Ferant, käykää hakemassa muut tänne ja tuokaa Kennard myös, Daegam määräsi.
Sir Ferant lähti takaisin.
- Piispalla voi olla hieman sanomista, Maelcum myhäili ja lähti sir Ferantin mukaan.
Daegam katsoi inkvisiittorin haavoja. Vasemmassa jalassa haavat olivat aika pahat vielä, joten Daegam alkoi loitsia. Hän kuitenkin epäonnistui loitsussa aloitti loitsimisen uudelleen. Toisella kerralla loitsu onnistui ja inkvisiittorin vasen jalka parani.
Daegam nosti miekkansa maasta ja meni pyyhkimään sen kuolleen miehen kaapuun. Inkvisiittori laittoi miekkansa huotraan ja kilpensä selkäänsä. Daegam laittoi myös miekkansa huotraan, irrotti kilpensä maahan ja käänsi miehen ympäri mahalleen.
Samassa sir Ferant saapui takaisin. Ayzabel kulki sir Ferantin rinnalla. Maelcum seuraili muita sir Kennard sylissään. Piispa kulki ripein askelin. Sir Garin saapui huokaillen. Bas kulki viimeisenä Kudastin vieressä.
Daegam otti tikarinsa vyöltään ja leikkasi kaavun napituksen sillä auki. Kaavun alta paljastui silmukkahaarniska. Sir Ferant meni seisoskelemaan vähän sivummalle muista. Inkvisiittori potkaisi toista ruumista. Maelcum laski sir Kennardin maahan ja katseli muita.
- Saatanan raukat, ampuvat ensin tulinuolilla, lähtevät sitten pakoon ja taas takaisin ampumaan tulinuolia kunnes on puolikuollut, inkvisiittori ärisi.
- Oletteko kunnossa, paroni? piispa kysyi heti.
- Tietenkin, Daegam vastasi.
Piispa nyökkäsi helpottuneena.
- Lähetin ritarit auttamaan, kun kuulin taistelun ääniä, hän lisäsi.
- Hyvä että lähetit, Daegam totesi. Olisin muuten voinut olla liiankin huonossa jamassa.
Kudast istahti maahan päästyään muiden luokse.
- Mitä teemme seuraavaksi? piispa kysyi. Ja missä kolmas mies on?
- Mitä te muuten jumititte siellä? inkvisiittori kysyi.
- Ei tässä ole aikaa jäädä istuskelemaan, Daegam sanoi. Kennard toisen hevosen selkään ja Kudast meni toisen selkään. Kolmas mies meni pakoon ja varmasti tulee takaisin monen kaverinsa kanssa.
- Meidän on sitten pidettävä kiirettä, piispa sanoi. Mutta minne voimme paeta? Ratsumiehet saavat meidät varmasti kiinni.
- Meidän pitää koettaa etsiä sitä parantajaa täältä metsästä, Daegam päätti. Jos täällä on parantaja, niin meidän ei välttämättä kannata paeta.
Sir Ferant puheli jotain Ayzabelin kanssa.
- Ties koska löydämme uuden mahtavan parantajan.
Inkvisiittori lähti hevosten luokse. Hevoset arastelivat inkvisiittoria, joka yritti rauhoitella niitä. Hevoset rauhoittuivat. Ilmeisesti ne oli koulutettu varsin hyvin, eikä verenhaju saanut niitä vauhkoiksi.
- Kudast, nyt hevosen selkään ja äkkiä, Daegam käski.
Ayzabel kohautti olkapäitään.
- Ja toisen selkään Kennard, Daegam määräsi. Muuten etenemme liian hitaasti.
Kudast yritti kiivetä hevosen selkään ja Daegam meni auttamaan häntä.
Sir Ferant nyökkäsi tyytyväisenä Ayzabelille ja sanoi niin, että muutkin kuulivat:
- Hyvin tehty.
Ayzabel hymyili sir Ferantille.
Daegamin avustuksella Kudast pääsi hevosen selkään.
- Pysyykö tuo Kennard edes hevosen selässä? inkvisiittori kysyi epäilevästi.
- Kudast, missä jalkajousesi on? Daegam kysyi.
- Tuo päätti rikkoa sen, Kudast sanoi ja nyökkäsi Ayzabeliä kohti.
Daegam katsoi Ayzabeliä, joka ei ollut kuulevinaankaan Kudastin sanoja.
- Selvä, Daegam sanoi. Phedrus, jos olet siellä, niin otat Kennardin siihen eteesi.
- No, selvä, inkvisiittori myöntyi. Sanoinhan että tuosta vadelista on vain harmia.
Ayzabel mulkaisi vihaisesti inkvisiittoria.
Kun Daegam huomasi, ettei mitään tapahtunut asian suhteen, hän sanoi:
- Viekää se Kennard nyt hevosen luokse.
Sir Ferant lähti sir Kennardin luo ja kantoi tämän hevosen luo. Hän nosti sir Kennardin hevosen selkään. Maelcum havahtui ajatuksistaan:
- Öh... Niin, joo.
- Nyt matkaan, Daegam määräsi.
- Ja miksi ihmeessä tuo vadeli rikkoi sen? inkvisiittori kysyi.
Sir Ferant lähti takaisin Ayzabelin luo, kun oli saanut nostettua sir Kennardin hevosen selkään. Inkvisiittori pisti sir Kennardin tukevasti kiinni. Hevoset olivat tavallista pienempiä, mutta ne vaikuttivat varsin sitkeiltä ja vahvoilta.
Ayzabel otti sir Ferantia kädestä kiinni.
- Käyn tutkiskelemassa tuota lähimaastoa, inkvisiittori sanoi ja lähti taitavasti ratsastamaan .
- Pysymme yhdessä, Daegam määräsi. Et lähde nyt minnekään.
Kiellosta huolimatta inkvisiittori tutkiskeli lähimaastoa, joskin pysyi sen verran lähellä, että muut saattoivat nähdä hänet. Daegam lähti astelemaan etelään ja varsin huomaamattomaksi jäänyt tyttö seurasi häntä. Sir Ferant lähti kulkemaan Ayzabelin kanssa käsi kädessä. Seurue pääsi matkaan ja kulki etelään.
Sumu oli varsin paksua vieläkin, vaikka ehkä hiukan ohenemaan päin. Kukkulainen maasto jatkui, mutta metsä alkoi hiukan tihetä. Seurue tuntui pääsevän kulkemaan varsin pitkään aivan rauhassa, vaikka he eivät olleetkaan sumussa kulkiessanne oikein varmoja ajan kulumisesta.
Vihdoin seurue haistoi jostakin savun hajua, vaikka mitään ei näkynyt vieläkin varsin paksun sumun läpi. Daegam koetti mennä hajua kohden ja toiset seurasivat. Metsä tuntui muuttuvan tiheämmäksi ja puut olivat kooltaan jo suurempia.
Sitten vihdoin seurue näki edessään nuotion, jonka ääressä lämmitteli resuisiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä noin parikymmentä. Ihmiset vaikuttivat varsin apaattisilta. Daegam asteli ihmisiä kohti, mutta sir Ferant jäi jonkin matkan päähän ihmisistä. Inkvisiittori pysyi hevosen selässä. Ihmiset eivät näyttäneet reagoivan Daegamin lähestymiseen.
Daegam tutkiskeli tarkemmin nuotion äärellä istuvia. Kukaan ei vastannut mitään Daegamille eikä katsonut häneen. Nuotion ääressä oli naisia, miehiä ja lapsia, ei tosin aivan sylivauvoja.
- Keitä te olette? Daegam kysyi.
Kukaan ei vastannut. Daegam otti lähimmän miehen olkapäästä kiinni ja sanoi komentavaan sävyyn:
- Kuuletko sinä. Keitä te olette?
- Pakolaisia, mies sanoi apaattisesti. Älkää tappako.
- Mistä te olette paenneet? Daegam kysyi.
- Herramme mailta, mies vastasi apaattisesti.
- Kuka oli herranne? Daegam kysyi.
Mies pudisteli päätään.
- Vastaa, Daegam käski.
Mies pudisti päätään apaattisesti. Daegam huokaisi ja kysyi:
- Olitteko orjia?
Mies nyökkäsi katsoen tuleen.
- Kuinka kaukaa olette paenneet? Daegam kysyi.
Mies kohautti vain olkapäitään katsomatta Daegamiin.
- Tiedättekö missä täällä olisi mahtava parantaja? Daegam kysyi. Ehkä nimeltään Calanar.
Nyt mies hätkähti ja katsoi pelästyneenä Daegamia.
- Vastaa, Daegam käski.
Mies pudisti pelokkaana päätään. Sir Ferant kuunteli ja katseli sivussa.
- He varmaankin luulevat meidän etsivän häntä samoissa aikeissa kuin ne ratsumiehet, Maelcum arveli.
- Tiedätpäs. Vastaa, Daegam ärähti ja puristi miehen olkapäätä hieman lujemmin.
- Ei, ei parantaja ole täällä, mies parkaisi.
- Missä sitten? Daegam kysyi. Kerro mitä tiedät parantajasta. Tarvitsemme häntä parantamaan ystävämme.
Mies katseli pelokkaana Daegamia eikä vastannut.
- Miksi pelkäät? Daegam kysyi. En minä sinua tapa.
Daegam hellitti otettaan miehen olkapäästä. Mies ei vastannut, katsoi vain Daegamia pelokkaana, kuten muutkin ihmiset.
- Et siis tiedä missä parantaja on? Daegam kysyi ja katseli muitakin nuotion äärellä istujia.
- Te tapatte hänet, mies sanoi.
- Katso nyt tuota miestä, Daegam viittasi kädellään sir Kennardiin.
- Tai katso minua, Kudast mumisi taaempaa.
Mies katsoi pelokkaana seuruetta.
- Vannotko, ettet tapa? hän kysyi värisevällä äänellä.
- Vannon, Daegam vakuutti. Jos hän ei saa parannusta ja hän kuolee. En halua, että hän kuolisi koska sinä et halua kertoa mistä löydän parannuksen.
Daegam päästi miehen olkapäästä irti.
- Parantaja Calanar, mies sanoi epäröivästi ja keskeytti sitten.
Hän katsoi seuruetta pelokkaasti.
- Niin? Daegam kysyi. Mitä minun pitäisi tehdä, että luotat minuun?
- Hän, hän lähti etsimään poikaansa, mies sanoi vapisevalla äänellä.
- Mistä hän lähti etsimään poikaansa? Daegam kysyi.
- Paholaislohikäärmeen luota, mies sanoi melkein kuiskaten.
Daegam kurtisti kulmiaan ja kysyi:
- Miten pääsen sinne?
- Se asuu syvällä metsässä, mies sanoi pelokkaasti.
- Osaatko neuvoa miten pääsen sinne? Daegam kysyi.
- En, mies sanoi peloissaan.
- Missä suunnassa se on? Daegam tiedusteli.
Mies kohautti olkapäitään.
- Mitä ihmettä Calanarin poika siellä tekee? Daegam kysyi.
- Paholaislohikäärme on siepannut pojan, mies paljasti pelokkaana.
- Eli Calanar on lähtenyt etsimään poikaansa jostain syvältä metsästä? Daegam kysyi.
- Niin, mies myönsi.
Daegam rapsutti partaansa ja kysyi:
- Ja te ette valehtele? Ette yritä lähettää minua surman suuhun?
- Ei ei, mies vakuutti pelokkaasti.
Daegam katsoi kaikkia nuotion äärellä olevia. He näyttivät varsin surkeita, laihoilta ja resuisilta.
- Jatkamme tästä sitten matkaa, Daegam päätti. Toivottavasti teidän asiat kääntyvät parhain päin.
Mies ei vastannut mitään. Daegam huudahti muille:
- Jatketaan matkaa.
Sitten hän lähti taas kävelemään etelää kohti. Toiset seurasivat. Ayzabel kulki vieläkin sir Ferantin rinnalla. Inkvisiittori seurasi katsoen ympärilleen hevosen selästä. Sir Garin tuli jupisten jotakin itsekseen ja huokaillen. Bas kulki joukon viimeisenä. Tyttö kulki Daegamin perässä varsin huomaamattomana.
- Me muuten todennäköisesti tapoimme nuo ihmiset tuolla, Kudast sanoi vähän matkaa kuljettuaan.
- Emme me, vaan orjuuttajat tappavat, Daegam huomautti.
- Ja johdatimme orjuuttajat heidän leiriinsä, Kudast sanoi.
- Sellaista on orjan elämä, Daegam vain totesi.
Kudast nyökkäsi.
Matka metsän halki jatkui loputtoman pitkältä tuntuvan ajan. Metsä oli varsin tiheää ja myös hyvin synkkää. Päivä ei tuntunut saapuvan, vaan oli koko ajan melko pimeää. Sumu sen sijaan oli jo häipynyt. Väsymys ei kuitenkaan erityisemmin painanut.
Viimein seurue saapui jonkin kallion luokse, joka oli jonkinlainen varsin jyrkkä vuori. Maasto oli yhä metsäistä, joskin aukeampaa kuin aikaisemmin. Daegam katseli ympäristöä. Oli varsin pimeää, joten kovin pitkälle ei näkynyt. Daegam lähti kiertämään vuorenalaosaa vasemmalle ja toiset seurasivat perässä.
Seurue ei ollut kovin kauan kulkenut, kun he saivat näkyviinsä suuren luolanaukon kallionseinämässä. Daegam katseli muita hieman epäluuloisena ja sanoi:
- Menen sisälle. Tuleeko kukaan mukaan?
Inkvisiittori nousi pois ratsun selästä.
- Minä tulen, piispa ilmoitti.
- Saatan olla vielä ehkä hieman huonossa kunnossa mutta ei se haittaa, inkvisiittori sanoi.
Sir Ferant näytti tuumivan ja sanoi:
- Minä voisin ehkä koittaa kiivetä vuorelle ja katsoa, että onko täällä lähettyvillä mitään. Jos sieltä nyt mitään näkee.
- Minäkin tulen sisään, Kudast sanoi.
Daegam nyökkäsi. Inkvisiittori otti miekkansa ja kilpensä valmiiksi esille.
- Loput jäävät sitten hevosten luokse vahdeiksi, Daegam määräsi.
- Siis voin kiivetä tuonne vuorelle, paroni? sir Ferant kysyi.
Bas murahti. Kudast laskeutui alas hevosen selästä ja nojasi luuhun. Daegam katseli porukkaa uudestaan.
- Onko tuosta nyt mitään apua? inkvisiittori kysyi ja viittasi Kudastiin.
- Menen sisälle ja mukaani tulevat inkvisiittori, piispa ja Bas, Daegam päätti. Muut jäävät hevosille odottamaan.
Kudast ei väittänyt vastaan vaan istahti luolan suun luokse. Daegam sanoi inkvisiittorille:
- Loitsi sitä valoa miekkaasi.
Inkvisiittori alkoi loitsia ja sitten miekka alkoi hohtaa valoa. Maelcum istahti maahan kallionseinämän viereen. Inkvisiittori, Daegam, piispa ja Bas lähtivät luolaan.

Luolassa
Luolan suuaukko oli melko suuri. Siitä olisi pystynyt kulkemaan suorassa kaksi kertaa Daegamiakin pidempi mies ja vielä olisi jäänyt varaa. Leveydeltään se oli vielä suurempi kuin korkeudeltaan.
Inkvisiittori asteli ripein askelin eteenpäin. Daegam veti miekkansa jo esille, kun taas Bas piteli keihästään. Piispa kulki Daegamin jäljessä.
Luola jatkui leveänä ja korkeana myös sisällä. Seurue haistoi jonkin vastenmielisen hajun luolasta. Käytävä jatkui eteenpäin ja tuntui laskeutuvan alaspäin. Seuruetta johtavan inkvisiittorin miekka ei valaissut käytävää kunnolla, joten sinne jäi varjoja.
Seurue jatkoi matkaa ja tunnelma oli varsin jännittynyt. Ilmassa leijui mädäntynyt ja paha haju, vaikka mitään erikoista ei näkynyt. Daegam kysyi hiljaa:
- Kauanko loitsusi kestää?
- Se alkaa kohta loppua, inkvisiittori vastasi. Mutta loitsin sitten uuden joka kestää pidempään.
Daegam nyökkäsi.
Hetken seurue ehti vielä kulkea, kun loitsu loppui. Seurue jäi pimeään syvälle vuoren sisälle. Jostakin kuului vaimeaa töminää. Daegam sanoi hieman hätääntyneenä:
- Loitsi nyt jo.
Inkvisiittori alkoi loitsia. Bas kuului murahtavan. Miekka alkoi hohtaa valoa. Seurue näki taas ympärilleen ja se hiukan rauhoitti heitä. Töminää tuntui silti kuuluvan suunnasta, josta he olivat tulleet.
- Lähdetään takaisinpäin, Daegam kehotti ja lähti kävelemään takaisinpäin.
Myös inkvisiittori lähti takaisinpäin ja toisetkin seurasivat. Bas murahti.
Töminä tuntui lähestyvän nyt ja pian seurue kuuli jonkinlaisia murahduksia jostakin edestäpäin, aivan ilmeisesti runsaastikin isommasta kuin ihminen. Daegam alkoi loitsia ja inkvisiittori samoin. Bas murahti.
Daegam epäonnistui ja alkoi loitsia uudestaan. Pitkä murahdus kuului jostakin edestäpäin. Daegam onnistui loitsussaan ja muuttui taas luonnottoman lihaksikkaaksi. Hän lähti hitaasti kävelemään eteenpäin ja toiset seurasivat.
Töminä kuului yhä voimakkaampana ja seurue erotti jo selvästi sen olevan jonkinlaisten askelten tahtia. He kuulivat kumean karjaisun jostakin edestäpäin ja tömisevien askelten tahti kiihtyi. Inkvisiittori asteli eteenpäin ja Daegam pysytteli hänen rinnallaan.
Seurue erotti sitten pimeässä jonkin suunnattoman hahmon vyöryvän heitä kohti. Daegam valmistautui taistelemaan ja inkvisiittori oli varuillaan ja piti aseitaan valmiina. Bas murahti.
Samassa hahmo vyöryi valoon. Se oli valtava otus, jolla oli tummanvihreä, miltei suomuinen iho. Päässä sillä oli kaksi sarvea ja kuonon päässä vielä yksi. Kovin tarkkaan seurue ei ehtinyt sitä tutkiskella, koska se ryntäsi heitä päin. Otus oli kooltaan melkoinen jättiläinen.
Daegam piti kilpeä edessä ja oli valmiina huitaisemaan miekalla, kun otus tuli kohdalle. Inkvisiittori löi hirviötä miekallaan ennen kuin se ehti puskea päin. Hänen miekkansa osui hirviötä päähän, mutta miekka ei lävistänyt sen panssaroitua päätä. Daegam survaisi otusta miekallaan epätoivoisesti ja hurjalla voimalla päähän, mutta hänenkään miekkansa ei läpäissyt nahkaa.
Otus puhisi ja jyräsi Daegamin ja inkvisiittorin. Piispa oli jäänyt järkevänä miehenä kauemmaksi ja valmisteli loitsua. Otus puski sarvensa suoraan Daegamia ja inkvisiittoria päin. Daegam sai laitettua otuksen puskun eteen kilpensä, mutta isku oli niin hurja, että Daegamin käsi meni toimintakyvyttömäksi ja miekka tippui maahan otuksen runnomana. Inkvisiittori puolestaan laittaa kilpensä eteen ja kesti iskun ilman vahinkoja. Molemmat kuitenkin lensivät ryntäyksen voimasta taaksepäin.
Inkvisiittori pysyi pystyssä lennon jälkeen, mutta Daegam kaatui rähmälleen maahan. Samassa Basin palava keihäs lensi ja osui otusta suoraan päähän. Se jäi siihen kiinni, muttei tuntunut vuodattavan edes verta. Otus syöksähti inkvisiittori ja Daegamia kohti taas.
Inkvisiittori kävi otuksen kimppuun ja löi entistä raivokkaammin päähän, mutta se ei tehnyt taaskaan mitään vahinkoa. Daegam sai kuitenkin aikaa nousta ylös.
Otus puski sarvillaan inkvisiittoria, joka pisti kilven eteen. Otus puski kilvestä läpi. Sarvi osui inkvisiittoria oikeaan jalkaan ja haavoitti häntä lievästi. Daegam alkoi loitsia. Otus mylväisi kauhealla äänellä. Daegam sai parannettua kätensä taas täyteen kuntoon.
Inkvisiittori hutkaisi hirviötä taas päähän, eikä mitään vahinkoa tullut. Hirviö mylväisi ja puski päin inkvisiittoria, joka torjui sitä kilvellään. Hirviön runttaus syrjäytti kilven ja sarvi teki pahan vahingon oikeaan käteen. Inkvisiittorin miekka tippui maahan ja inkvisiittori itse karjaisi kivusta.
Daegam nappasi vyöltään tikarin pienen epäröinnin jälkeen ja lähti hirviön kimppuun. Samassa kuului kova karjahdus takaa päin ja Daegam koetti vilkuilla taakseen nähdäkseen, mitä sieltä oli tulossa. Takaa ryntäsi yliluonnollinen ja karjuva leijona, joka ponkaisi hirviön niskaan.
Inkvisiittori lähti perääntymään käsi velttona. Hän ei saanut edes jalallaan napattua miekkaansa maasta vaan onnistui vain potkaisemaan sen kauemmaksi. Leijona koetti turhaan kynsiä hirviön suomuista nahkaa. Leijonasta piittaamatta hirviö rynni kohti tikaria pitelevää Daegamia.
Otus puski päin Daegamia. Pusku ei pysähtynyt taaskaan kilpeen vaan jatkoi matkaansa ja osui Daegamia oikeaan jalkaan, paljoa vahinkoa tekemättä. Horjahteluista huolimatta Daegam onnistui pysymään pystyssä runnovasta törmäyksestä huolimatta.
Samassa Piispa päätti samassa loitsunsa ja näytti aivan siltä kuin hirviö olisi kutistunut jonkin verran. Hirviö mylvi ja syöksyi Daegamia kohti veren vuotaessa hieman sen kyljistä selässä olevan leijonan kynsien jäljiltä.
Daegam koetti saada kilpeään puskun eteen, mutta ei onnistunut ja otuksen hurja pusku osui häntä suoraan kilpikäteen. Käsi kärsi suunnatonta vahinkoa ja miltei irtautui ruumiista. Daegam lensi maahan ja jäi siihen liikkumattomana makaamaan. Piispa, joka oli alkanut loitsia uutta loitsua, keskeytti sen ja riensi kiireesti Daegamin luokse.
Inkvisiittori alkoi loitsia ja päätti loitsunsa työntämällä toisen kätensä hirviötä kohti. Hän keskittyi loitsuunsa todella hyvin: piti silmiään kiinni ja liikutteli kättään rauhallisesti ja keskittyneesti ja lopuksi työnsi kätensä hirviötä kohti. Otus pysähtyi samassa. Se näytti yrittävän mylviä, mutta sen suusta ei päässyt pihahdustakaan. Sitten se lähti pienet keltaiset silmät raivosta kiiltäen inkvisiittoria kohti.
Hirviö näytti varsin kärsivältä, mutta se puski päin inkvisiittoria. Piispa loitsi kauempana parannusta Daegamiin. Hirviö puski suoraan loitsivaa inkvisiittoria sarvillaan vatsaan. Tämä lennähti taaksepäin ja kaatui maahan verta vuotavana.
Sir Ferant ryntäsi paikalle miekka kädessään ja nähdessään olennon syöksyi sitä päin enempiä ajattelematta. Ayzabel riensi taaempana suurta valoa hohkaavaa miekkaa pidellen.
Piispa loitsi Daegamin yllä. Sitten piispa ravisteli Daegamia kovakouraisesti noin kirkonmieheksi. Inkvisiittori näki, kuinka sir Ferant ja Ayzabel tulivat, mutta menetti sen jälkeen tajunsa. Inkvisiittorin vatsassa oli pahan haava ja hänen valoa hohtava miekka oli maassa. Sir Ferant iski miekkansa otuksen vasempaan takajalkaan, mutta isku ei läpäissyt sen nahkaa.
Otus mylväisi ja käännähtää nyt ympäri. Ayzabel piti toisella kädellä miekastaan ja toista kättä kaapunsa sisällä ja lausui voimallisia sanoja. Hän tönäisi sir Ferantin tylysti sivuun ja kävi kohtaamaan otuksen. Otus syöksyi päin Ayzabeliä, joka kuitenkin väisti helposti ja iski voimaa hohkaavan miekkansa hirviön silmien väliin. Verta valui hiukan, mutta varsin mitättömästi.
Daegam alkoi palailla tajuihinsa. Piispa kiiruhti inkvisiittorin luokse, kun Daegam alkoi nousta pystyyn. Daegam yritti katsoa jokin asetta. Tikari oli lähellä ja Daegam lähti hakemaan sitä.
Leijona kynsi vimmatusti ja karjui hirviön selässä. Verta vuoti jo kohtuullisesti. Sir Ferant iski miekallaan otusta turhaan. Otus puski kohti Ayzabeliä, mutta tämä väisti, lensi taikuuden voimalla hirviön selkään ja upotti miekkansa pedon kylkeen. Peto mylväisi raivoisasti ja sen suusta lensi veristä vaahtoa sir Ferantin päälle.
Daegam sai poimittua maasta tikarin ja lähti otuksen kimppuun. Peto heittäytyi maahan ja onnistui rusentamaan leijonaa. Ayzabel kuitenkin väisti helposti ilmassa lentäen. Piispa paransi sivumpana loitsuillaan inkvisiittoria.
Sir Ferant iski olentoa takaruumiiseen erittäin voimakkaasti, mutta tulos oli vain pieni naarmu. Myös Daegam iski raivoisasti tikarillaan hirviötä takaosaan, mutta isku ei onnistunut läpäisemään nahkaakaan. Ayzabel tarttui miekkaansa ja kiskoi sen ulos varsin helposti. Sitten hän upotti sen uudelleen otukseen, joka kieri maassa kuolevana. Vihdoin otus jäi liikkumatta maahan makaamaan. Leijona oli osittain sen alla.
Ayzabel irvisti verisenä miekkansa kanssa ja leijui maahan. Hän ei näyttänyt edes pahemmin hengästyneeltä tai muuten väsyneeltä. Daegam viskasi tikarinsa maahan ja koetti päästä auttamaan leijonaa pois otuksen alta. Sir Ferant nojasi miekkaansa hengästyneenä ja huohotti. Inkvisiittori alkoi palailla tajuihinsa. Ayzabel katseli ivallisesti inkvisiittoria verinen miekka kädessään. Sir Ferant lähti kömpimään paronin suuntaan.
- Tulitte turhan myöhään, inkvisiittori sanoi sir Ferantille ja Ayzabelille.
Sir Ferant katsoi väsyneenä ja kysyvästi inkvisiittoria. Ayzabel tuhahti halveksivasti.
- Kun tämä nainen osaa tiputtaa tämmöisen hirviön muutamalla iskulla niin miksette heti tulleet? inkvisiittori ärisi.
Hänen kätensä oli pahasti vahingoittunut ja veltto.
Daegam meni leijonan vierelle ja yritti ottaa mahdollisimman hyvää otetta otuksesta. Daegamin avustamana leijona vääntäytyi pedon alta pois. Leijona hengittää läähättävästi ja näytti kokeneen kovia sekin.
Sir Ferant tuhahti inkvisiittorille:
- Me sentään tottelemme käskyjä.
- Täällä ei ole ketään joka voisi antaa minulle käskyjä, inkvisiittori sanoi.
Daegam katsoi leijonaa, jota otuksen paino oli muussannut. Sir Ferant pääsi hänen luokseen ja sanoi:
- Herra paroni, löysin sen parantajattaren.
Inkvisiittori nousi pystyyn. Daegam katsoi sir Ferantia ja sanoi:
- Sepä mukavaa.
- Hei piispa, parantaisitko tätä kättä vielä vähän? inkvisiittori kysyi piispalta.
- Voimani ovat jo vähissä, piispa vastasi.
Sir Ferant katseli ympärilleen ja lähti sitten luolaa eteenpäin. Daegam lähti astelemaan inkvisiittorin luo.
- Kun jouduin niitä idiootteja parantamaan, piispa lisäsi tuohtuneena.
Sir Ferant odotteli Ayzabelin mukaan, lähinnä valonlähteen takia. Inkvisiittorin miekan valo oli loppunut.
- Te kaksi, Daegam sanoi sir Ferantille. Odotatte minua.
Daegam alkoi loitsia inkvisiittorin käteen. Loitsun päätteeksi Daegam kosketti inkvisiittoria käteen ja se parani. Sir Ferant odotteli mitään sanomatta Ayzabeliä olennon toiselle puolelle. Ayzabel meni sir Ferantin vierelle katsellen inkvisiittoria halveksuvasti. Sir Ferant kyräili hieman ja pistää inkvisiittoria sanoillaan:
- Niin sanoitko jotain, että Ayzabelistä on vain harmia?
- Älä katso minua noin, mokomakin vadeliakka, inkvisiittori sanoi Ayzabelille. No miksi hitossa hän rikkoi sen yhden ritarin jousen? hän kysyi sir Ferantilta.
Ayzabel tuhahti inkvisiittorille halveksivasti.
- Olkaa hiljaa! Daegam karjaisi. Kaikki!
Sir Ferant sanoi hieman äkäisenä:
- Se Kudast alkoi ampumaan sillä minua kuin hullu.
Sir Ferant hiljentyi. Inkvisiittori nousi pystyyn, haki miekkansa ja pisti sen huotraan. Daegam kävi hakemassa miekkansa ja tikarinsa.
Samassa leijonan piirteet alkoivat värjyä ja pian leijonan paikalla seisoi haavoittunut Bas. Bas murahti ja lähti nilkuttaen hakemaan keihäänsä. Inkvisiittori laittoi kilpensä selkäänsä.
- Bas, tarvitsetko parannusta? Daegam kysyi.
- Se ei haitaksi olisi, Bas murahti.
- Miksikäs hän olisi muka sinua alkanut ampua? inkvisiittori kysyi sir Ferantilta.
Sir Ferant pysyi kuitenkin hiljaa, kun oli kerran käskettykin.
Daegam asteli Basin viereen ja tarkasteli, missä oli ruhjeita. Basin jalat olivat pahasti naarmuilla. Daegam alkoi loitsia. Hän epäonnistui ensin ja alkoi sitten loitsia uudestaan. Daegam onnistui parantamaan Basin vasenta jalkaa ja alkoi sitten loitsia uudestaan perään Daegam onnistui vielä loitsussaan ja paransi kosketuksensa myötä Basin oikeaa jalkaa. Bas murahti kiitokseksi.
Daegam kääntyi sir Ferantia kohden ja kysyi:
- Missä se parantaja nyt on?
Sir Ferant katsoi Daegamia ja vastasi:
- Ulkona, paroni. Tosin meidän pitää löytää eräs poika.
- Se on varmaan luolassa eteenpäin, Daegam arveli.
Sir Ferant huokaisi ja nyökkäsi.
Daegam lähti kävelemään luolaa eteenpäin, kun oli poiminut maasta laatikon kainaloonsa. Piispa seurasi häntä. Sir Ferant lähti kävelemään käytävää eteenpäin ensimmäisenä Ayzabelin vierellä. Ayzabel piteli veristä miekkaa kädessään. Inkvisiittori lähti myös kävelemään käytävää eteenpäin. Bas tuli joukon viimeisenä.

Ehilmin valo, osa 42.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja