Ehilmin valo, osa 4

Seuruetta, josta Kudast oli erkaantunut, kuljetettiin tiukasti vartioituna kohti Oikeustaloa. Saattajia oli nyt jo tusina aseistettua miestä, joilla oli aseinaan hilpareita. Seurueen jäsenet oli tietysti sidottu käsistä. Filasimos röhnötti eikä pysynyt jaloillaan, joten vartijat joutuivat raahaamaan häntä väkisin mukanaan.
- Emme ole tehneet mitään! Taran valitti, vaikkei tehnytkään vastarintaa tietäen sen turhaksi.
- Uhhhhhhhhhhhhh, Filasimos voihki.
Milina tuli myös mukana aivan kiltisti, sillä hänellä ei ollut aseitakaan esillä.
- HE kävivät MEIDÄN kimppuumme! Taran yritti selittää.
Ihmiset solvasivat seuruetta murhapolttajiksi. He heittelivät haukkumasanoja ja muutamat pikkupojat viskoivat seuruetta myös lantakokkareilla. Vartijat eivät puuttuneet siihen mitenkään.
- ISÄNTÄ JA EMÄNTÄ JA PYHIINVAELTAJAT! HE KÄVIVÄT KIMPPUUMME! Taran huusi.
- Niinhän ne aina sanovat, yksi vartijoista tuhahti huvittuneena.
- Meitä syytetään väärin perustein! Taran penäsi. Mutta puhun totta!
- Noinkin ne sanovat, vartija sanoi kyllästyneenä ja tönäisi Tarania eteenpäin tylysti hilparilla.
Filasimoksen suunnassa oli röhnötystä ja raahautumista, tuskaa ja pahoinvointia.
- Älä töki sillä tikulla! Taran huudahti. Kyllä minä kävellä osaan!
- Hiljaa, roisto! vartija ärähti.
Daegam katseli maahan masentuneena. Muutama lantapaakku osui Taranin kasvoille.
- Jos saan teidät käsiini, niin! huusi Taran.
Pikkupojat vain nauroivat ja irvistelivät Taranille. Filasimos toivoi, että he pääsivät pian perille.
- Olemme Viherlinnan ritareita, emme roistoja! Taran protestoi.
- Olet mikä olet, mutta täällä ei murhapolttoja sallita, vartija sanoi ja potkaisi polvellaan Tarania eteenpäin.
Filasimos oli melkein huvittunut ajatellessaan viherlinnan paronia, kun tämä kuulisi Taranin ja Daegamin sähellyksestä, mutta tuska ja pahoinvointi veivät lievän huvittuneisuuden verson pois hyvin tehokkaasti mielestä. Milina oli lähinnä hämmentynyt kaikesta tapahtuneesta, mutta huomasi parhaaksi olla hiljaa, kunnes olisi aika puhua.
- Daegam, emmekö olekin ritareita? Taran yritti. En lepää ennen kuin saamme oikeutta! Ottakaa nämä siteet pois!
- Oikeutta taatusti saatte, vartija ärähti. Paronin Brenan pistää teidät roviolle. Saadaan huvia turnajaisiin.
Seurue saapui juuri torille. Ihmisiä oli kertynyt katselemaan heidän kuljetustaan.
- MITÄ? ROVIOLLE? Taran parahti. Me vain puolustauduimme! Daegam! Sano jotain!
- Pah, noin ne rikolliset sanoo aina, vartija tuhahti.
- No mitä tässä on sanottavana? Eivät typerykset kuitenkaan usko, Daegam murahti.
- Emme ole rikollisia! Taran valitti.
Lopulta hän väsyi ja hiljentyi luovuttaneen näköisenä.
Seurue kuljetettiin torin halki. Oikeustalo häämötti jo edessäpäin. Ihmiset katselivat heitä halveksivasti ja vihaisina. Vartijat onneksi suojasivat heitä väkijoukon raivolta.
Oikeustalon ovi aukeni seurueen edessä. Sen avasivat pari vartijaa. Seurue työnnettiin sisään jonkinlaiseen aulaan. Vartijoita oli siellä vielä lisää. Seurue kuitenkin kuljetettiin käytävää ja portaita pitkin alaspäin. He tunsivat viileän kylmyyden alhaalla ja näkivät vankikoppeja. Joissakin näytti olevan asukkeja, toiset taas olivat tyhjillään.
- Rovio odottaa, Taran sanoi hiljaa, melkein kuiskaten.
Joukon etunenässä kulki lihaksikas ja iso miehenköriläs avaimien kera. Hän johdatti seurueen ja heidän saattojoukkonsa metallivahvisteisen oven luo ja avasi sen avaimillaan.
- Pistätääs tonne noi murhapolttajat, mies sanoi.
- Jos pistätte meidät roviolle, te olette OIKEITA murhapolttajia, Taran sanoi uhmakkaasti.
Daegam huokaisi.
- Turpa kiinni, ukko, mies ärähti.
- Hyvä on, olen hiljaa, Taran alistui.
Seurue työnnettiin kovakouraisesti sisälle selliin. Se oli pieni ja ahdas tila, jossa ei ollut ikkunoita. Sellin seinillä näkyi kahleita.
- Pää kiinni ite, Taran mutisi todella hiljaa arvellen, että mies tuskin kuulisi sitä.
Mies iski nyrkillä tylysti Tarania kasvoille. Hän oli ilmeisesti kuullut Taranin sanat ja katseli Tarania laskelmoiden. Milina käveli takanurkkaan rauhallisesti ja huokaisi syvään. Filasimos ryömi jonnekin, missä saattoi maata, ja yritti nukkua.
- Luulenpa, että meillä on vielä keskusteltavaa, mies sanoi uhkaavasti Taranille. Toivottavasti meidän täytyy kiskoa teiltä tunnustus.
Taran siirtyi Milinan viereen ja sanoi:
- Toivon mukaan ei. Ei minua turpiinsaaminen pelota.
- No, sehän nähään sitte, mies sanoi hymyillen epämiellyttävästi.
- Jos minulla ei olisi näitä kahleita...! Taran mutisi köysiään nykien. Silloin sinulla olisi syytä pelätä!
Daegam rupesi nojaamaan seinää vasten. Filasimos makasi ja toivoi olonsa kohentuvan.
- Mistä pidätys johtuu? Milina kysyi mieheltä häntä tyynesti katsoen.
- Luulenpa, että meilläkin on keskusteltavaa, mies sanoi Milinalle. Annan sinulle erikoiskäsittelyn.
- USKALLAPAS! Taran karjahti vihaisesti.
- Paroni Brenan ei ole enää paikalla, mutta huomenna saatte kuulla tuomionne, mies jatkoi. Jos ette tunnusta suosiolla, teitä kidutetaan.
- Niin, todellakin luulen että näin on, Milina vastasi. Luulen myös, että isälläni voi olla teille kovin paljon sanottavaa.
- JOS KOSKETKIN HÄNEEN, NIIN MINÄ...! Taran huusi.
- Aiotteko avata nämä köydet? Daegam ärähti.
- De Lucanin suku ei ole koskaan pitänyt tällaisesta käsittelystä, Milina jatkoi ylpeästi.
Mies laski ilkeästi hymyillen kätensä Milinan olkapäälle ja sanoi:
- Neidin voisinkin laittaa teistä erilleen.
Daegam tönäisi miestä ja kehotti sidottuja käsiään näyttäen:
- Avaa nämä nyt.
Mies potkaisi kuitenkin Daegamin tylysti kumoon.
- Haluaisin keskustella esimiehenne kanssa, Milina totesi viileästi.
Mies nappasi Milinasta kiinni ja veti häntä käytävään päin.
- Kohta saat jutella, hän sanoi.
- Tulen pian, Milina sanoi rauhallisesti muille kadotessaan.
- MINÄ TAPAN SINUT! PÄÄSTÄ HÄNET IRTI! Taran huusi.
Ovi paiskattiin kuitenkin vain kiinni ja Milina jäi käytävään. Seurue kuuli lukon loksahtavan kiinni.
- Filasimos, autapas nämä köydet irti, Daegam kehotti bardia.
Daegam lähti kävelemään Filasimosta kohti, kun taas Taran potki ovea. Filasimos nousi vaivalloisesti ja ryhtyi avaamaan Daegamin siteitä. Se oli tuskaista ja vaivalloista, mutta lopulta siteet irtosivat.
- Ota minunkin, Taran pyysi.
Daegam rupesi avaamaan Filasimoksen köysiä.
- Örörörörörörö, Filasimos örisi.
- OTTAKAA MINUNKIN SITEENI POIS! Taran sanoi tiukasti, mutta kärsimättömänä. Missäköhän Kudast on?
Filasimoksen köydet irtosivat. Filasimoksen köysien irrotessa Daegam sujautti kirjeen haarniskan sisälle.
- Tuolla sen ainakin pitäisi pysyä, Daegam tuumi.
- NO niin, nyt minun köyteni, Taran vaati.
- Joo joo, Daegam vastasi ja meni auttamaan Tarania.
- Mitä me nyt sitten aiomme? Filasimos kysyi tovereiltaan.
- Parasta varmaan olisi kertoa mitä tapahtui lähtöpäivästä lähtien, Daegam esitti. Onhan minulla sentään se kirje vielä.
- Jos minulla olisi tiirikka ja miekka, muuta en toivoisi! Taran harmitteli.
- Nuo vartijat ainakin olivat täysiä mulkkuja. TÄYSIÄ MULKKUJA! Filasimos valitti.
- Tiirikka ja miekka. Tiirikka ja miekka. Tiirikka ja miekka, Taran hoki.
Filasimos oli sekä erittäin vihainen että pahoinvoiva. Hän sanoi:
- Toivottavasti kohtalostamme päättäjät eivät ole noin idiootteja.
Kun Daegam oli saanut Taranin köydet irti, hän meni istumaan lattialle ja riisui haarniskan yläosan.
- Milina... Ne kusipäät veivät Milinan! Taran huusi ja hakkasi ovea.
Huoneessa oli pimeääkin. Vain oven reunoilta tunkeutui hailakkaa valoa. Huoneessa oli masentavan tunkkaista. Filasimos oli peloissaan, vihainen ja pahoinvoiva.
- Filasimos, onko sinulla vielä luuttu? Taran kysyi tuskastuneena.
- Ei, veivät koko säkin, bardi vastasi masentuneena.
- No laula jotain, Taran kehotti.
- Rauhoitu sinäkin nyt hetkeksi, Daegam kehotti nuorempaa toveriaan.
- En, Filasimos kieltäytyi jatkaen makaamistaan ja pysyen hiljaa.
Taran punnersi muutaman kerran, lopetti sen sitten väsyneenä ja jäi makaamaan. Daegam laittoi haarniskan takaisin päälle.
Kohta seurue kuuli, että kurkistusluukku avattiin ja silmäpari katsoi heitä.
- Kuka siellä? Taran kysyi. Oliko asiaa?
Filasimos ei jaksanut innostua luukusta ja se suljettiinkin aivan pian. Askeleet kulkivat pois ovelta.
- Minulla on suunnitelma, Taran kuiskasi. Hullu sellainen.
- Jätän väliin, Filasimos voihkaisi.
- Ei se kuitenkaan kannata, Daegamkin sanoi.
- Roviolle mieluummin? Taran tivasi. No kuunnelkaa edes!
- No mieluummin vaikka yrittäisin selittää järkeä sitten kuulustelussa, Daegam murahti.
Jostakin kauempaa käytävältä kuului kirkunaa. Se kuului vaimeana selliin.
- Entä Milina? Taran kysyi.
Daegam mumisi jotakin.
- Kuunnelkaa nyt! Taran huusi.
- Mitä me voimme tehdä vaikka pakenisimmekin? Filasimos kysyi pessimistisesti. Eläisimme etsintäkuulutettuina koko lopun ikäämme?
- No sano sitten, Daegam myöntyi kuuntelemaan Tarania.
- Filasimos alkaa rääkyä, vartija tulee katsomaan, minä ja Daegam odotamme oven takana ja sitten ovi kiinni ja kimppuun! Taran selitti. Sitten pöllitään avaimet.
Kirkuna vain koveni.
- Tulisiko vartija katsomaan? Filasimos epäili. Olisiko niitä vain yksi? Ja mitä lopuille tekisimme? Niille jotka ovat ylhäällä jne. jne.
- Ja mitäs teemme niille muille vartijoille? Daegamkin kysyi. Jos vaikka joillain ihmeellä saataisiinkin sen ensimmäinen vartija pois pelistä. Ja kaikenlisäksi en minä tässä oikeaksi murhaajaksi rupea!
- Joku meistä laittaa vartijan puvun päälle, Taran jatkoi kritiikistä häiriintymättä. Ja kuljettaa kahta muuta.
- Tuo voisi onnistua jossain näytelmässä, mutta ei se oikeasti onnistuisi, Daegam virkkoi päätään pudistaen.
- Esimerkiksi jos vaikka minä laitan vartijan puvun, muut luulevat, että vien vankeja jonnekin, Taran suunnitteli.
- Rauhoitu nyt vaan ja lepää, Daegam huokasi.
- MINÄ EN LEPÄÄ ENNEN KUIN OLEMME VAPAITA! Taran karjaisi.
- No ole silti hiljaa, Filasimos ärähti. Haluan nukkua. Minun on helvetin huono olla.
Samassa luukku aukesi.
- No mitä nyt taas? Taran kysyi.
- Suunnitellaankos täällä pakoa? ivallinen ääni kysyi.
- Ei, Daegam vastasi.
- JOO, huudahti Filasimos.
- Turha luulo, te pysytte siellä, ääni vastasi.
Luukku sulkeutui taas.
- Tutanakele, Filasimos tuhahti. Ihme ääliöitä.
- Perkele Filasimos! Taran ärähti.
- Siinä sun suunnitelmasi! bardi pilkkasi. Meni vähän pieleen, häh?
- Filasimos, nyt ei varmaan ole paras aika ärsyttää häntä, Daegam rauhoitteli.
Kirkunaa kuului vieläkin jostakin kauempaa. Äkkiä kirkuna lakkasi kuin veitsellä leikaten. Hiljaisuus oli aika pahaenteinen. Sellin asukkaat kuulivat naurua jostakin käytävältä. Filasimos makasi hiljaa. Taran sen sijaan potki ovea ja karjui.
Luukku avattiin ja vartija tiuskaisi:
- Hiljaa tai saatte ruoskaa!
- Antaa palaa! Taran huusi uhmakkaasti. Hup, hän lisäsi katuen sanojaan.
- Mitä ihmettä sinä oikeen höpiset, Daegam ärähti. Nyt se pää kiinni.
- No enhän, Taran vastasi.
Luukku suljettiin.
- Jos löydän Milinasta yhdenkin naarmun...! Taran sanoi kostonhimoisesti.
Daegam yritti päästä mahdollisimman mukavaan asentoon.
- Missäköhän Kudast on? Taran pohdiskeli levottomana. Kunpa hän tietäisi miltä hän on säästynyt. Milloin pääsemme puhumaan sille Brenanille vai mikä nyt olikaan paroni?
Taas jonkin ajan päästä luukku avattiin.
- Ettekös ole vielä paenneet? vartija huusi ivallisesti.
- Ei VIELÄ, Taran huusi vastaan. Milloin pääsemme puhumaan paroni Brenanille?
- Aamulla, häkkilinnut, vartija nauroi. Tiedän, että paroni Brenan on suora mies. Hän antaa pistää teidät roviolle.
- Lintu oot ite, Taran kivahti.
- Ja jos ette tunnusta, hän antaa kiduttaa teitä, vartija jatkoi.
- Entä Milina? Missä Milina? Taran huusi.
- Heh, ylivanginvartija on tehnyt tuttavuutta sen tytön kanssa, vartija sanoi virnistäen. Ovat tainneet kauniit kasvot hiukan käristyä.
- Sano sille miehelle terveisiä minulta, Taran kehotti.
- Onneksi me saamme sitten myöhemmin osamme, vartija jatkoi ilkeästi. Sitten kun tuomio on annettu, niin teillä ei ole enää niin väliä. Me pannaan sitä misua kaikki porukalla. Hädin tuskin jää jotakin poltettavaa, mies lisäsi virnistäen.
- Sellaisia terveisiä, että tapan hänet tavalla tai toisella, Taran uhkasi.
Mies nauroi ja sulki luukun. Kohta alkaa kuulua taas kiljuntaa. Se oli kammottavaa kuunneltavaa.
- Jumala teitä rangaiskoon! Taran manasi. Minä tapan sen miehen! Varmasti tapan! Kaivan silmät päästä!
Daegam ja Filasimos yrittivät nukkua. Kohta kirkuna taas lakkasi.
Taran pudisteli päätään:
- Meidän on pakko päästä pois täältä. Puhumalla emme pääse.
- Hmmh, Filasimos hymähti.
- Emme myöskään riehumalla, joten ole nyt hetki hiljaa ja mieti vaikka miten pääsemme täältä pois, Daegam murahti Taranille. Tee mitä vain haluat, MUTTA OLE HILJAA!
Daegam yritti taas saada unen päästä kiinni.
- Mietitään yhdessä, Taran ehdotti.
- Mitä jos vaikka nukuttaisiin, Daegam sanoi vastaan.
- Älkää nyt jumalauta nukkuko! Taran tulistui. Aamulla odottaa rovio. Pakko päästä pois.
Daegam nousi vaivalloisesti seisomaan ja lähti kävelemään Tarania kohti.
- No? Taran kysyi.
- Ole hiljaa, Daegam käski.
- No en varmana ole, Taran sanoi uhmakkaasti.
Daegam huokaisi.
- Minä haluan pois täältä, Taran lausahti. Me emme pääse puhumalla. Pakko käyttää väkivaltaa.
- No voisitko mahdollisesti sitten olla hiljaa ja vaikka pohdi sitä asiaa? Daegam ehdotti.
- Ja tekö nukutte? Taran kysyi.
- Kyllä, Daegam vastasi.
- Joo, valmistaudu henkisesti siihen että taistelet 100 000 000 vartijaa vastaan, bardi tuhahti. Joo, me nukumme, hän lisäsi sulkien silmänsä.
- Jaaha, Taran puuskahti. Teistä en tiedä, mutta minä EN aio kuolla.
- No lupaatkos nyt sitten olla hiljaa? Daegam kysyi.
- Kolmistaan pystymme luikkimaan karkuun pelastettuamme Milinan, Taran jatkoi.
- Tuskinpa, Filasimos epäili.
- No yritetään, Taran vaati. Kuollaan kumminkin.
- Ei välttämättä, Filasimos huomautti.
- Varmasti, Taran tuhahti.
- Hah, Filasimos naurahti vailla iloa.
- Ne älypäät ei kuuntele meitä, Taran selvensi. Koko kansa pitää meitä murhapolttajina.
- Tuskinpa vain näin suuressa kaupungissa olisi näin mielivaltainen oikeusjärjestelmä, Filasimos epäili.
- No melkein koko kansa, Taran väitti. Paroni saisi huonon maineen, jos päästäisi meidät vapaaksi.
- Etkö nyt voisi vaan olla hiljaa? Daegam kysyi katsoen Tarania alaspäin suoraan silmiin.
- Yöllä on tilaisuus karata, Taran kuiskasi niin hiljaa, että yksikään vartija ei varmasti kuullut.
- Ne epäilevät meitä jo, Filasimos huomautti. Sitä paitsi, milloin on yö?
Daegam nappasi Tarania rinnuksista kiinni ja nosti hänet seinille.
- PÄÄ KIINNI! Daegam huusi. YMMÄRRÄTKÖ?
Daegam paiskasi Taranin maahan ja meni taas istumaan seinää vasten. Taran nousi pystyyn ja olisi ehkä käynyt Daegamin kimppuun, ellei oven takaa olisi kuulunut juuri kilinää.
- Vihdoin, Taran puuskahti mulkaisten murhaavasti Daegamia ilmeellä "Tämä muistetaan!".
Seurue kuuli, kuinka lukko rapisi ja pian ovi aukesi. Sellin väki näki käytävässä vartijan, jolla näytti olevan vain yksi käsi.
- Tulkaa! vartija kuiskasi. Pian!
Taran käveli heti ovelle ja Filasimos seurasi kohta perässä. Daegam nousi vaivalloisesti seisomaan ja lähti kävelemään ovea kohti.
Nyt kolmikko näki, että Milina seisoi miehen vieressä.
- Seuratkaa minua, yksikätinen käski.
- Milina? Oletko kunnossa? Taran kysyi.
Seurue näki käytävällä makaavan kaksi vartijaa liikkumattomina. Verta heistä ei näyttänyt silti vuotaneen.
Taran tutki heidät vapauttaneen miehen kasvoja kummissaan. Mies oli ehkä keski-ikäinen. Hänen kasvonsa olivat aika parkkiintuneet.
Milina näytti kovin kalpealta, mutta sai sanottua:
- ...kai, kunnossa.
Yksikätinen heitti avaimet käytävälle. Taran nappasi ne nopeasti maasta. Nelikko seurasi outoa meistä, kun tämä johdatti heitä ripeästi pois.
- Hän. Hän tappoi vartijan, Milina sopersi.
- Ei välitetä nyt siitä, Taran sanoi serkulleen.
Seurue johdatettiin rappuja pitkin toiseen kerrokseen. Siellä oli pienessä huoneessa ikkuna auki ja ikkunaan oli sidottu köysi. Joku toinen hämärä hahmo seisoi alhaalla.
- Laskeutukaa, yksikätinen sihahti. Pian.
Vapautuneet vangit lähtivät kipuamaan köyttä pitkin alas Milina ensimmäisenä. Alhaalla seisoja näytti olevan Kudast. Hänellä oli miekka ja jousi kädessään. Yksikätinen mies laskeutui viimeisenä. Sitä ennen hän irrotti köyden ja sulkee ikkunan. Mies kapusi alas suoraan Oikeustalon kivistä seinää. Ja uskomattoman ketterästi!
- Ei taida niistä turnajaisista enää tulla yhtikäs mitään, Daegam mutisi itsekseen laskeuduttuaan.
Taran vilkaisi yksikätistä miestä ja katsoi sitten Kudastia kysyvästi. Seurue huomasi Kudastin luona säkin ja aseita. Milina läimäytti itseäni poskelle. Daegam ja Filasimos menivät katsomaan, mitä Kudastin luona oli.
- Onko tämä minun säkkini? Filasimos kysyi.
Taran nappasi isomiekkansa maasta ja suuteli sen kahvaa:
- Olen kaivannut sinua ystävä!
Daegam poimi maasta omat aseensa ja kilven.
- Mistä nuo tulivat? Milina kysyi siirtyessään nostamaan jousensa. Mistä te tulitte? hän jatkoi kyselyä.
- Oi, tämä on! Filasimos huudahti ottaen säkkinsä.
- Ylhäältä ystävämme Tanertamin avustuksella, Kudast sanoi lyhyesti.
- Muistat kai mitä sinulle neuvoin? yksikätinen kysyi Kudastilta. Noudata niitä ohjeita. Minulla on vielä tehtävää kaupungissa.
Daegam katseli ympärille, ettei näkynyt mitään sivullisia. Taran kaivoi tavaransa esiin.
- Kyllä, haluatko nämä miekat mitkä otimme Wasexilta? Kudast kysyi yksikätiseltä.
- Mielelläni, mies vastasi. Ne ovat Pyhän Humaktin pyhiä miekkoja.
Milina kävi mumisemaan loitsua.
- Filasimos, tiedän että tämä on täydellisen sopimaton hetki tähän, mutta olet minulle viisi kuparirahaa velkaa, Taran muistutti bardia.
- Huh huh, puhutaan siitä sitten... joskus, Filasimos pyysi.
Kudast antoi miekan, joka oli hänellä, ja kaivoi oman miekkansa repusta. Daegam puolestaan antoi toisen Wasexin miekoista yksikätiselle.
- Olisin kyllä mielelläni vähän käytellyt tuota miekkaa, iso ritari sanoi haikeasti.
- Muista, kolme kupariraha päivässä! Taran sanoi Filasimokselle.
- Hah, minä maksan sinulle kaksi kultarahaa, enkä yhtään enempää, bardi naurahti.
- Minä järjestän harhautuksen, yksikätinen selitti. Sillä aikaa kiipeätte muurien yli, hän jatkoi ojentaen ison köysikimppunsa Kudastille.
- No sehän käy, Taran tokaisi Filasimokselle.
- Äh, siis kuparia, bardi korjasi.
Kudast heitti köysikimpun olalle.
- Siis kaksi kultarahaa, sovittu! Taran sanoi.
- Taran, nyt se pää kiinni, Daegam ärähti.
- Tulkaa, mies sanoi ja lähti johdattamaan seuruetta kujia pitkin.
Milina lopetti loitsimisen ja huokaisi helpottuneena. Taranin miekka hohti hieman.
- Viisi kuparirahaa, älä pelleile kanssani bardi! Taran vaati.
- Kaksi, Filasimos tinki.
- Etkö jo ottanut opiksesi? Ole hiljaa ja seuraa, Daegam kivahti.
- Hiljaa! mies sihahti Taranille ja Filasimokselle. Haluatteko herättää kaikki vartijat kimppuumme?
- Ja Daegam, Älä puutu minun asioihini, Taran sanoi isolle ritarille.
Mies kulki ripeästi länsimuurin lähelle muiden seuratessa. Muurin päällä näytti kulkevan pari vartijaa.
- Kohta vartijat katoavat, yksikätinen ennusti. Sitten teidän on ripeästi kiivettävä muurin yli köyden avulla. Heittäkää se muurinharjanteelle ja kiivetkää.
Mies katosi nopeasti länsiportin suuntaan.
- Hmm. Kaipa minä sitten sen heitän, Daegam tuumi. Vai haluaako joku heittää tämän?
Kohta alkoi kuulua jonkinlaista meteliä portin suunnasta. Daegam otti käyden ja Taran kohotti miekkansa ja katseli ympärilleen. Vartijat siirtyivät muurilta portin suuntaan ja katosivat pimeyteen. Nyt ei näkynyt ketään lähistöllä.
- Hän joutui pulaan, Taran arveli. Mutta mennään nyt.
Daegam viskasi köyden ylös, mutta se ei jäänyt kiinni mihinkään, vaan putosi alas, vaikka sen päässä oli koukku.
- Sidotaan siihen kivi, Taran ehdotti.
Daegam viskasi köyden uudelleen ylös, mutta se ei jäänyt taaskaan kiinni mihinkään.
- Heitä uudestaan, äkkiä, Taran kiirehti.
- Saanko? Milina kysyi.
Kudast loitsi.
Daegam heitti kolmannella kerralla köyden hienossa kaaressa ylös ja se jäi kiinni.
- Vihdoin, Taran henkäisi.
- Jes! Daegamkin kuiskasi.
- Ahhhhh, Filasimos huokasi.
Taran tempaisi köyttä pari kertaa ja köysi tuntui olevan tukevasti kiinni.
- Siis että se varmasti kestää, hän selitti.
- Menkää siitä sitten, Daegam kehotti ryhtyen loitsimaan.
- Minä menen ensin, Taran sanoi, mutta Filasimos kipusi jo köyttä pitkin.
Taran tyytyi kipuamaan seuraavana. Muurin harjalta oli melkoinen pudotus alas.
- Huh! Filasimos henkäisi.
Seuraavaksi kiipesi Daegam, sitten Milina ja lopuksi Kudast. Pian kaikki olivat muurin päällä. Portin suunnasta kuulunut melu oli jo vaiennut. Daegam rupesi nostamaan köyttä ylös. Se oli tosin paksu ja painava, mutta Daegamilla riitti voimaa. Nostettuaan köyden Daegam asetteli sen muurin toiselle puolelle ja tiputti köyden alas.
Milina vilkuili ympärilleen ja hänen naamaltaan näkyi selvästi, että tämä ei ehkä ollut sittenkään hyvä idea.
Daegam lähti laskeutumaan ensimmäisenä alas. Sitten tuli alas Taran ja hänen jälkeensä Milina. Neljäntenä vuorossa oli Filasimos ja Kudast lähti taas viimeisenä. Kun Kudast oli juuri laskeutumassa, alkoi kuulua lähestyviä ääniä. Taran veti miekkansa esiin ja kohotti sitä.
- Juostaan, Kudast huudahti ylhäältä.
Vihdoin Kudast pääsi maahan asti. Seurue kuuli nyt alhaalla ollessaan puhetta muurinharjalta. Ilmeisesti siellä olevat eivät olleet huomanneet köyttä.
- Olen samaa mieltä, juostaan, Taran kuiskasi.
Seurue pääsi pakoon muurin luota ja katosi yöhön.

Ehilmin valo, osa 5.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja