Ehilmin valo, osa 39

Pilvenveikko katsoi Daegamia odottavana.
- Minne olet jättämässä meitä tällä hetkellä? Daegam kysyi.
- Te saatte päättää, mihin haluatte, Pilvenveikko vastasi. Olemme aika lähellä rannikkoa jo. Mutta haluan nyt sen lahjan tästä mainiosta kuljetuskyydistä, kaverit. Jos tosiaan haluatte alas maan matosten seuraan taas.
Sir Ferant seisoskeli sivummalla.
Daegam mietiskeli hieman ja rapsutteli parransänkeään. Pilvenveikko naurahti.
- Ei tässä tunnu olevan muita mahdollisuuksia, Daegam tuumi. En tännekään halua jäädä.
- Hyvin oivallettu, ystävä hyvä, Pilvenveikko naurahti. Toimipas sitten. Palan halusta saada voimiasi.
- Kai minä sitten annan omaa taikuuttani sinulle, Daegam päätti.
- Tee se, Pilvenveikko kehotti.
- Mutta sinun on parempi päästää meidät täältä alas sitten, Daegam huomautti.
- Kyllä minä lupaukseni pidän, jos sen vapaasta tahdostani olen antanut, Pilvenveikko naurahti. Pidähän nyt vähän vauhtia, hän hoputti.
- Eli siis minun pitäisi antaa se taika sinulle jotenkin? Daegam kysyi. Luulin, että sinä ottaisit sen minulta jotenkin.
- Sinun se on tietysti annettava, Pilvenveikko vastasi hiukan tylsistyneenä.
- No miten minun pitäisi siinä onnistua? Daegam tiedusteli.
- Ilmoitat vain antavasi sen minulle ja lasket käden käteeni, Pilvenveikko opasti. Sillä tavalla jumalvoimasi siirtyy minulle.
Daegam nyökkäsi. Pilvenveikko ojensi kätensä valmiiksi.
- Annan Paranna vamma -loitsuni sinulle, Daegam sanoi ja samalla ojensi kätensä Pilviveikon kädelle.
Daegamin ja Pilvenveikon käsissä välähti hetken aikaa voimakas valo. Pilvenveikko hymyili sitten tyytyväisenä.
- Tällaista kaipasinkin, hän totesi. Voin viedä teidät sitten alas maahan. Minnekäs te haluattekaan?
- Olen kuullut, että joku mahtava parantaja olisi täällä jossain tornissa, Daegam sanoi. Ei täällä mitään erityisiä torneja satu olemaan?
- Minä en tosiaan tiedä mistään parantajasta, Pilvenveikko totesi. Torneistakaan en tiedä, mutta erään linnan tiedän kyllä.
Sir Ferant kysyi sivummalta:
- Mitä siellä linnassa on?
- En ole koskaan käynyt, Pilvenveikko vastasi. Lensin vain korkealta sen yläpuolelta.
- No sinne linnalle sitten, Daegam päätti. Toivottavasti ovat ystävällisiä.
Inkvisiittori käveli Kudastin luokse.
- Ainakaan sukulaisteni rakennus se ei ole, Pilvenveikko lisäsi.
- Voit jättää pikkuisen matkan päähän siitä linnasta, Daegam sanoi. Ei kannata ihan sisälle tulla pilven päällä.
- Voin viedä teidät sen linnan lähelle, mutta älkää sitten enää odottako apuani, Pilvenveikko huomautti.
- Miksi olisit liittynyt Ehilmin kirkkoon? inkvisiittori kysyi Kudastilta.
- Ja Kudast-ystäväiseni on kyllä kovin pahassa kunnossa vailla jalkaa, Pilvenveikko sanoi katsahtaen Kudastiin. Eihän hän pääse edes kävelemään yhdellä jalalla.
Sir Ferant tuhahti:
- Myös parantajalla voisi olla konsteja Kudastin avuksi, jos nyt häntä löydämme.
Kudast pysyi hiljaa.
- Jos tosiaan jonkin parantajan löydätte, Pilvenveikko sanoi. Mutta ystäväni Kudast tarvitsee kyllä jotakin avukseen.
Kudast nyökkäsi.
- Luulen, että minulla on jossakin jokin sääriluu, joka voisi kelvata kävelykepiksi, Pilvenveikko ehdotti Kudastia katsoen.
- Ei, Daegam vastusti.
- Kerro miksi olisit liittynyt Ehilmin kirkkoon, ritari, inkvisiittori kysyi Kudastilta tiukkaan äänensävyyn.
Pilvenveikko kohotti kulmiaan Daegamin kiellolle.
- Luu ei ole kovinkaan hyvä kävelykepiksi jos saavumme linnaan, Daegam sanoi.
- Tajusin kuinka harhaoppinen olin, Kudast vastasi inkvisiittorille.
- Voihan sen luun vaikka värjätä, niin kukaan ei tunnista sitä luuksi, Pilvenveikko ehdotti. Värjätty luu voisi olla hyvä kävelykeppi.
- No parempi kun ilman keppiä, Daegam totesi.
- Jossakin se minulle on, Pilvenveikko mutisi näyttäen mietteliäältä.
Inkvisiittori katsoi todella vihaisesti Kudastia ja yritti tarrata Kudastiin kiinni. Inkvisiittori ei kuitenkaan päässyt Kudastin luokse, kun Pilvenveikko heilautti hajamielisesti kättään ja naulitsi inkvisiittorin paikalleen. Sir Ferant huokaisi tympääntyneenä:
- Me emme ole tänne tulleet haastamaan riitaa, inkvisiittori. Anna Kudastin olla.
- Hän väittää Arkatilaisia vääräuskoisiksi, inkvisiittori ärisi.
Samassa jostakin kuului kova jyrähdys. Pilvenveikko säpsähti. Sir Ferant katseli ympärilleen ja sanoi vielä:
- Hän taisi puhua itsestään.
Maelcum vilkuili myös ympärilleen.
Jostakin yläpuolen pilvistä lennähti siinä samassa suurikokoinen mies suoraan sille pilvelle, jolla seurue ja Pilvenveikko olivat. Miehellä oli sarvekas ja parrakas pää ja parta vaikuttaa varsin resuiselta. Miehellä oli yllään hopeisena kimmeltävä silmukkapanssari. Kädessään hän piti kahta isoa miekkaa. Mies oli pituudeltaan hiukan jopa Pilvenveikkoa kookkaampi. Hänen päänsä oli paljas ja sen valkoiset hiukset liehuivat tuulen mukana.
Sir Ferant astui askeleen taaksepäin varuillaan. Daegam puolestaan astui miehestä poispäin monta askelta.
- Voi ei! Pilvenveikko voihkaisi.
Sir Ferant kysyi varuillaan:
- Ehh... sukulaisiasi?
Sir Ferant nousi ylös ja perääntyi hieman. Paikalle ilmestynyt mies avasi suunsa ja karjaisi hyytävästi. Pilvenveikko nyökkäsi sir Ferantille tuskainen ilme kasvoillaan.
- Haa! Nytpä sinut löysin, kehno veljenpoika! parrakas mies karjaisi Pilvenveikolle. Nyt et livahda enää käsistäni vaan alistut tottelemaan minua!
Hän liikutteli uhkaavasti miekkojaan, joka säteilivät hopeisina. Kudast siirtyi kauemmas.
- Alistan surkeat nöyristelijäsi orjikseni! parrakas mies karjui ja katseli seuruetta.
Sir Ferant astui askeleen lähemmäs miestä ja totesi:
- Hän kyllä lupasi viedä meidät maihin, emmekä tule orjiksesi.
Pilvenveikko näytti kovasti harmistuneelta ja tuskaiselta.
- Arvasinhan, että näin käy! Pilvenveikko voihkaisi.
- Hiljaa, sintti! parrakas ärähti sir Ferantille suunnaten siniset silmänsä tätä kohti. Muserran sinut miekallani, hän ärjyi sir Ferantille.
- Etpäs! sir Ferant karjahti takaisin miehelle äänellä, joka kuulosti vain hiiren vikinältä tämän karjaisuun verrattuna.
- Uskallat uhmata minua, maailman mahtavinta tuulta! mies ärjyi sir Ferantille.
Mies otti askeleen kohti sir Ferantia. Sir Ferant kipitti monta askelta taaksepäin ja sanoi:
- No sehän muuttaa asiaa...
Pilvenveikko voihkaisi alistuneesti ja samassa pilven sisältä lennähti miekka hänen käteensä.
- Tapan teidät kaikki! parrakas karjui raivokkaasti.
- Haa! Miksi muka? sir Ferant kysyi. Emme ole tehneet sinulle mitään.
- Ripustan päänne majani seinälle ja kätenne syötän rakeille! parrakas karjui.
Hän ei kuunnellut sir Ferantia vaan syöksyi tätä kohti miekkojensa kanssa. Sir Ferant juoksi pakoon huutaen:
- No hullu!
Kudast alkoi viritellä varsijoustaan. Daegam rupesi hätiköiden kiinnittämään kilpeään.
Jättimäinen mies säntäsi sir Ferantin perään ja hänen askeleensa olivat pelottavan suuria harppauksia. Hän ohitti toiset kuin he olisivat olleet ilmaa ja tavoitti sir Ferantia. Sir Ferant kipitti minkä ehti pakoon ja kaarteli niin, että miehen olisi vaikea pysyä kannoilla. Inkvisiittori otti miekkansa ja kilpensä esille.
- Pilvenveikko! Nyt olisi sinun aika viedä meidät maihin! sir Ferant huudahti kauhuissaan.
Sir Ferant jatkoi pakoon juoksemista pilven reunaa päin. Daegam katsoi vain ällistyneenä jättimiehen menoa.
- Kuolet! parrakas karjui sir Ferantille tavoittaen tätä jatkuvasti.
Sir Ferant hidasti vauhtia pilven reunaa kohti mennessään, että mies pääsisi lähemmäksi. Mies hidasti myös vauhtiaan ja päästi raivokkaan karjaisun.
Kudast ampui jousellaan jättimiestä vasempaan jalkaan, mutta vasama ei läpäissyt panssaria. Kudast kävi välittömästi lataamaan joustaan uudelleen. Sir Ferant lähti juoksemaan pilven reunaa ympäri.
- Alistu kohtaloosi, sintti! mies karjui sir Ferantille, eikä edes huomannut Kudastin heppoista vasamaa.
Muutamilla pitkillä harppauksilla parrakas tavoitti sir Ferantin, joka huusi:
- Pilvenveikko, tee jotain!
- Menkää kaverinne apuun, jos haluatte pelastaa hänet, Pilvenveikko kehotti toisia vastahakoisena.
Parrakas mies huitaisi miekallaan sir Ferantia karjaisten.
Parrakas mies osui miekallaan suoraan jalkaan sir Ferantia, joka yritti hypätä epätoivoisesti syrjään miekan tieltä. Sir Ferant kaatui maahan jalkaa pidellen ja yritti kontata pakoon. Parrakas mies nauroi jyrisevää naurua sir Ferantin kontatessa ja lähti nyt harppomaan toisia kohti. Daegam valmistautui taistelemaan.
- Murskaan teidät! parrakas karjui heiluttaen miekkojaan, joista toisessa kiilteli jo sir Ferantin verta.
Inkvisiittori alkoi loitsia, samoin Daegam. Maelcum perääntyi vetäen miekkansa esiin. Ayzabel työnsi kätensä kaapunsa alle. Inkvisiittori päätti loitsunsa ja oli valmis taistelemaan. Myös Daegam onnistui loitsussaan ja lihakset pullistuivat taas haarniskan alla, mutta Daegam näytti siltikin epätoivoiselta. Pilvenveikko asettui siihen seurueen luokse miekkansa kanssa varsin vastahakoisena. Maelcum heilautti kilpensä selästään ja asetteli sitä paikoilleen.
Kudast ampui jättimiestä päähän, mutta vasama aiheutti vain pienen naarmun. Partajätti karjaisi ja syöksyi seuruetta kohti. Jätti heilautti toisen miekkansa Daegamia kohti. Inkvisiittori alkoi loitsia ja päätti loitsinnan hienoon käsien pyöräytykseen. Daegam koetti saada kilpensä iskun tielle. Miekka iski Daegamin kilven syrjään ja miekka iski hirveällä voimalla Daegamia vatsaan. Daegam lennähtää iskun voimasta taaksepäin, mutta pysyi pystyssä ilman suurempia ongelmia.
Parrakas mies iski toisella miekallaan Pilvenveikkoa, joka kuitenkin torjui. Kudast latasi varsijoustaan uudelleen. Pilvenveikko sivalsi ponnettomasti isoa partamiestä, joka torjui iskun helposti. Samalla hän sivalsi miekkansa kohti inkvisiittoria, joka pisti kilpensä miehen iskun eteen. Miehen miekka paukahti inkvisiittorin kilpeen, joka pysäytti iskun täysin.
Maelcum ryntäsi miehen kimppuun heiluttaen miekkaa päänsä päällä. Pilvenveikko torjui toisen miekan rajun sivalluksen. Maelcum huitaisi miehestä miekallaan ohi melkein lipsauttaen sen kädestään. Daegam lähti ryntäämään takaisin taisteluun.
Parrakas ärjäisi ja huitaisi nyt Maelcumia miekallaan. Miehen miekka nirhaisi Maelcumia jalkaan. Tämä rojahti iskun voimasta maahan. Samalla Kudast ampui kolmannen kerran miestä osuen rintaan. Vasama kuitenkin kimposi panssarista. Kudast alkoi taas ladata varsijoustaan. Mies karjaisi voitonriemuisesti Maelcumin kaatuessa.
Inkvisiittori löi miestä raivokkaasti miekallaan oikeaan jalkaan, mutta isku ihme kyllä kilpistyi panssariin. Pilvenveikko löi ja mies torjui ja päinvastoin. Inkvisiittori löi ohi miehestä. Maelcum ryömi sivummalle taistelusta. Partamies karjahti ja huitaisi inkvisiittoria. Inkvisiittori pisti kilpensä iskun eteen. Inkvisiittorin kilvestä lennähti palanen irti ja miekka kolahti kevyesti haarniskaan.
Daegam iski raivokkaasti päänsä yli huitaisten parrakasta miestä mielettömällä voimalla, mutta suureksi hämmästykseksi isku ei edes läpäissyt panssaria. Pilvenveikko ja partamies vaihtoivat taas iskuja. Bas oli ottanut keihäänsä esiin ja ilmeisesti loitsi sitä parhaillaan.
Inkvisiittori löi miestä, joka torjui. Miekka kuitenkin kilahti oikean jalan haarniskaan. Kudast ampui hiukan ohi miehestä ja alkaa taas ladata joustaan. Mies ärjäisi ja löi inkvisiittoria, joka pisti jälleen kilpensä iskun eteen. Inkvisiittorin kilvestä lensi taas palasia irti ja miekka kalahti inkvisiittorin jalkaan kevyesti.
Daegam viilsi miehen vasenta jalkaa taas suurella voimalla, mutta isku jäi kokonaan panssariin. Seuraavalla lyönnillä Daegam survaisi ilkeästi miekkansa parrakkaan miehen paljaaseen päähän, josta purkautui paljon verta. Mies ehti päästää vain puolittaisen karjahduksen ja kaatui sitten maahan veren valuessa Daegamin tekemästä haavasta. Miehen silmät muljahtivat ja hän jäi sitten makaamaan liikkumattomana pilven päälle.
Daegam karjaisi voitonriemuisena. Maelcum piteli jalkansa veristä haavaa tuskaisen näköisenä.
- Vadrus on kuollut! Pilvenveikko huudahti hämmästyneenä.
Bas murahti tyytymättömästi ja laski alas taikuutta säteilevän keihäänsä. Sir Ferant makasi liikkumattomana pilven toisella puolella aivan reunan vieressä. Ayzabel lähti astelemaan sir Ferantin luokse.
- Teitte hyvin, paroni, piispa kehaisi.
Daegam lähti Ferantin luokse. Inkvisiittori pisti taikuutta hehkuvan miekkansa huotraan. Ayzabel ehti sir Ferantin luokse ensimmäisenä ja kumartui hänen ääreensä.
- Vapautit minut yhdestä kirotusta sedästä! Pilvenveikko huudahti riemukkaasti Daegamille.
Daegam kääntyi kuullessaan Pilvenveikon sanat. Hän lähti takaisin Pilvenveikon luokse ja sanoi:
- Saisit olla kiitollinen siitä.
Ayzabel laski kätensä sir Ferantin haavan päälle ja kädestä virtasi parantavaa voimaa, joka umpeutti haavan.
- Piti sitten särkeä toinenkin jalka, Maelcum marisi yrittäen tukkia verenvuotoa.
- Olen siitä oikein tyytyväinen, Pilvenveikko vakuutti Daegamille.
Ayzabel nousi ylös ja auttoi sir Ferantin pystyyn. Tämä nousi avun kera vaivalloisesti ylös. Daegam meni Maelcumin vierelle ja kävi loitsimaan hänen jalkaansa.
- Mitäs minun pitikään tehdä ennen kuin kirottu Vadrus tuli häiritsemään? Pilvenveikko muisteli.
- Päästää meidät alas täältä, inkvisiittori vastasi.
- Sinun piti antaa minulla se luu, Kudast huomautti.
- Niinpä tosiaan, ystäväisenä Kudast, Pilvenveikko muisti silmät kirkastuen.
Daegam paransi Maelcumin jalkaa. Pilvenveikko teki kädellään liikkeen ja pilvestä nousi suurikokoinen sääriluu esiin. Sääriluu putosi Kudastin eteen. Kudast poimi sääriluun ja yritti nousta siihen nojaten ylös.
Daegam laittoi oman miekkansa huotraan ja kävi nostamassa maasta toisen parrakkaan miehen miekoista. Kudast pysyi jotenkuten pystyssä luuhun nojatessaan.
- Kas niin, nyt voisin toimittaa teidät alas linnan luokse, Pilvenveikko sanoi.
Maelcum katseli hetken runneltuja jalkapanssareitaan ja nousi varovasti ylös. Kudast alkoi tutkia parrakkaan miehen ruumista nopeasti.
- Muuten, Vadruksen aivoista saattaisi olla jotakin iloa teille maan matosille, Pilvenveikko vihjasi.
- Mitä iloa aivoista voi olla? Daegam kysyi.
- Niissä on kai teille maan matosille jotakin arvokasta, Pilvenveikko vastasi. Olen vain kuullut sellaisia arveluita.
- No ei se mies pahastu jos avaamme pään, Daegam tuumi. Ties vaikka siellä olisikin jotain. Piispa ja Garin. Teidän ei varmaan kannata katsella.
- Ei minulle veri ole tuntematonta, piispa hiukan naurahti.
- Ette kai yritä loukata minua, herra paroni? sir Garin sanoi järkyttyneenä.
- En, Daegam vastasi. Eli siis se jokin arvokas on siellä pään sisällä? Aivot tuskin itsessään arvokkaat ovat.
Maelcum siirtyi ruumiin luokse.
- Aivoja juuri on arvokkaiksi sanottu, Pilvenveikko sanoi. Ei sillä, minä en mistään hinnasta setäni aivoja tonkisi, hän naurahti. Sen verran sairaat ne ovat.
- Pää pitää varmaan avata tässä sitten, Daegam ehdotti. Tuollainen pää mukana en lähde mihinkään linnaan. Tai...
- Kaiva aivot vain esiin, Pilvenveikko kehotti Daegamia.
Kudast poimi toisen Vadruksen miekoista ja tutki sitä hiukan kädessään ja nojasi koko ajan luuhun. Miekassa ei tuntunut mitään erikoista. Se oli ilmeisesti valmistettu silti maagisesta hopeasta.
- Minäkin näen mielelläni, mitä siellä on, Pilvenveikko sanoi.
- Mistä minä nyt aivoihin kaivan? Daegam kysyi. Otsaan vaan reikä ja siitä sisälle?
- Joo, iske rohkeasti vain pää tohjoksi, Pilvenveikko kehotti.
Daegam asetti miekan parrakkaan miehen pään päälle ja yritti sihdata mahdollisimman hyvin.
Kudast sujautti miekan reppuunsa, vaikka osa siitä jäikin törröttämään ulkopuolelle.
- Ai missä asiassa?
Daegam heilautti miekkansa päänsä yli suuressa kaaressa suoraan parrakkaan miehen päähän. Miekka kuului kilahtavan johonkin tunkeutuessaan syvälle päähän. Verta vuoti runsaasti.
- Siellä on jotain sisällä, Daegam sanoi.
- Kaiva se ulos, Kudast kehotti ja istahti pilvelle.
- Kuori turhat luut pois tieltä, Pilvenveikko kehotti Daegamia ja seurasi vierestä.
Daegam kohautti olkapäitään ja iski uudestaan täydellä voimallaan.
Luunsäleet vain sinkoilivat, kun Daegam mätki. Vihdoin sieltä alkoi pilkottaa jotakin aivoilta näyttävää, mutta se ei ollutkaan tavallista aivomassaa, vaan ilmeisesti metallia. Daegam iski vielä muutaman kerran ja sitten alkoi repiä sitä irti käsillään.
Daegam sai revittyä metallin irti. Metallikasa oli hiukan vahingoittunut iskuista, mutta silti se lähti aika siististi irti. Se oli verinen ja paljolti aivojen muotoinen kimppu tinaa, aivan ilmeisesti maagista sellaista.
- Kellään mitään säkkiä mukana? Daegam kysyi.
- Siellä tosiaan oli metallia, Pilvenveikko totesi.
Daegam hämmästeli metallinpalaa kädessään. Bas murahtaa epämääräisesti.
- Ei uskoisi, että tällaisilla voisi tehdä mitään, Daegam sanoi. Siis. Jos olisi metalliset aivot.
- Jopas on, Maelcum mutisi.
- Siinä on taatusti maagista voimaa, Pilvenveikko huomautti.
- Varmasti Daegam vahvisti.
- Viekää ihmeessä pois vain, Pilvenveikko sanoi. Ja viskatkaa kirotun sedän ruumis vain alas pilven päältä.
Inkvisiittori käveli Daegamin luokse ja kysyi:
- Voinko katsoa sitä hieman?
- Voit katsoa, Daegam vastasi ja ojensi aivot.
Inkvisiittori otti aivot.
- Maelcum ja Ferant, Daegam sanoi. Tulkaa auttamaan tämän ruumiin kantamisessa.
Daegam otti jalkopäästä kiinni. Sir Ferant käveli laiskasti paronin luo. Maelcum tarttui ruumista toisesta kädestä ja sir Ferant toisesta. He saivat miehen kannettua kolmeen pekkaan ja ruumis putosi pilvien läpi jonnekin kauas alas.
Inkvisiittori tiputti tina-aivot pilven päälle. Daegam kävi hakemassa aivot ja nosti miekan maasta. Kudast istuskeli pilven päällä ja nojasi leukaansa saamaansa sääriluuhun.
- Eikö kellään ole säkkiä, tai mitään missä voisi kantaa näitä aivoja? Daegam kysyi.
Piispa pudistaa päätään Daegamin sanoille. Sir Ferant käveli tällä kertaa sir Garinin luo, eikä Ayzabelin. Daegam katsoi piispaan ja kysyi:
- Sinusta meidän ei kannattaisi ottaa tätä mukaan?
- Ottakaa pois vain, mutta ei minulla ole mitään kantovehjettä moiselle, piispa vastasi.
- Kudast, mitä sinulla on tuossa repussa? Daegam kysyi.
- Sekalaista tavaraa, Kudast vastasi. Voisin ottaa ne aivot sinne, jos vain ne putsaa kunnolla.
- Ei kellään olisi mitään mihin pyyhkiä aivot? Daegam kysyi.
- Ei minulla ainakaan, inkvisiittori vastasi.
- Voisitko muuten laskea meidät nyt alas? inkvisiittori kysyi Pilvenveikolta.
- Onnistuuhan se, jos nyt alas haluatte, Pilvenveikko vastasi.
- Haluamme, Daegam vastasi.
- Selvä pyy sitten, Pilvenveikko sanoi. Pitäkää lujasti kiinni, sillä nyt sitten menneen! hän hihkaisi.
Kudast laskeutui selälleen pilvelle. Sir Ferant puolestaan istahti pilvelle, kuten Daegamkin. Inkvisiittori kävi istumaan polvilleen pilven päälle. Toisetkin laskeutuvat alas.
Samassa pilvi alkoi laskeutua kovaa vauhtia ja raju tuuli riuhtoi pilvellä olijoita. Daegam koetti kysyä vielä matkalla Pilvenveikolta:
- Mikä tuon parrakkaan miehen nimi olikaan?
- Vadrus, Pilvenveikko huikkasi siinä matkalla alas.
Vihdoin seurue saapui maahan jonnekin metsäiselle aukiolle. Pilvi oli kutistunut hyvin pieneksi alkuperäisestä. Sir Ferant astui pilveltä alas nostaen sir Kennardin pois ja katseli ympärilleen. Myös Daegam astui alas pilveltä.
- No, nyt kai tiemme sitten eroavat, Pilvenveikko tuumi.
Hän asteli Kudastin luokse ja auttoi tämän ylös.
- Vanha veikko, jos sinulla tulee joskus huolia, niin kutsu minua, Pilvenveikko sanoi ja puristi Kudastia kädestä.
Kudast nyökkäsi.
Seurue näytti olevan jonkinlaisella metsäisellä aukiolla. He näkivät jonkin matkan päässä puiden yläpuolella pienellä kukkulalla kohoavan jonkin linnan. Sir Ferant osoitti sormella linnaa kohti:
- Tuonne siis!
Hän lähti astelemaan linnaa päin.
- Odota, Daegam hillitsi ritariaan.
Sir Ferant kääntyi katsomaan paronia. Daegam katseli ympärilleen ja pyyhki sitten miekkojaan aluskasvillisuuteen. Daegamin kädessä olevan miekka näytti tummuneen kummasti. Se ei näyttänytkään enää hopealta vaan kuparilta.
Pilvenveikko kipusi pilvensä päälle.
- Hei sitten, ystävät! hän huudahti seurueelle.
- Hei hei, Daegam vastasi ja katsoi kädessä olevaa miekkaa.
Pilvenveikon pilvi lähti kohoamaan kohti taivasta.
- Näkemiin, Kudast sanoi ja kaivoi repussaan olleen Vadruksen miekan esiin.
Myös Kudastin repussa ollut miekka näytti muuttuneen kupariseksi.
- Nämä taisivat jotenkin mennä pilalle, Daegam arveli ja viskasi miekan maahan.
Bas murahti. Inkvisiittori lähti kävelemään linnaa kohti. Daegam koetti pyyhkiä aivoja aluskasvillisuuteen. Pahimmat veret pyyhkiytyvätkin aluskasvillisuuteen, vaikka tinamöykky oli vielä kaukana puhtaasta. Kudast tiputti miekan maahan.
- Kudast, laitan tämän reppuusi, Daegam sanoi. Onko selvä? En voi kävellä tämä kädessä joka paikassa.
Kudast otti aivot ja laittoi ne reppuunsa.
- Lähdetään sitten, Daegam sanoi.
Sir Ferant käveli sir Kennardin luo. Hän nosti tämän selkäänsä ja lähti paronin perään.
Kudast lähti vaivalloisesti pomppien linnaa kohti. Hän pystyi kulkemaan vain hyvin hitaasti kävelykeppinä olevan valkoisen luun kanssa. Maelcum seurasi muita hieman epätietoisen näköisenä. Sir Ferant kantoi sir Kennardia Ayzabelin vierellä. Daegam pysytteli Kudastin vauhdissa.
Seurue eteni kovin hitaasti metsäisen maaston halki kohti kauempana kohoavaa linnaa. Kudastin oli hankalampaa edetä metsäisessä maastossa kuin tasaisen pilven päällä. Ilma tuntui olevan pilvinen. Kylmä ei kuitenkaan ollut.
Matka eteni aivan matelemalla, vaikka linna ei ollut kaukana. Missään ei silti näkynyt asutusta tai mitään sellaista.
Seurue kulki eteenpäin melko tasaista metsämaata pitkin.
Sir Ferant supisi jotain Ayzabelin kanssa.
Viimein seurue pääsi linnan juurelle kukkulalle, kun ilta tuntui hämärtävän. Kaikkialla oli hiljaista ja suuren kivisen linnan portit näyttivät suljetuilta. Daegam sanoi vielä inkvisiittorille:
- Et sitten möläyttele mitään typerää tällä kertaa.
Inkvisiittori pysyi hiljaa.
Seurue oli nyt kukkulan juurella. Se ei ollut kovin jyrkkä kukkula, mutta korosti linnan jykevyyttä. Inkvisiittori lähti kulkemaan kukkula ylöspäin ja Daegam teki samoin. Toiset tulivat perässä. Seurue lähestyi linnan jykeviä portteja. Portin oviin oli kaiverrettu jonkinlaisia ympyränmuotoisia kuvioita, joita oli päällekkäin.
Samassa Kudast kaatui maahan. Hän kirosi ja alkoi vaivalloisesti kiivetä pystyyn. Bas murahti. Daegam kääntyi katsomaan Kudastia ja kysyi.
- Haluatko levätä?
Sir Ferant mumisi jotain ja kysyi sen jälkeen:
- Siis etsimmekö me täältä nyt sitä parantajaa?
- Haluatko kantaa Kudastiakin? Daegam kysyi ärtyneesti.
Sir Ferant tuhahti.
- Lepää kun pääsemme linnaan, Kudast vastasi Daegamille, vaikka näyttikin aika rasittuneelta.
Daegam käveli Kudastin luokse ja kehotti:
- Kudast, anna reppusi minulle.
- Pärjään kyllä linnaan asti, Kudast vakuutteli.
Daegam auttoi Kudastin pystyyn Maelcum katseli vaiteliaana linnan portteja. Päästyään pystyyn Kudast alkoi pomppia vaivalloisesti eteenpäin. Niinpä seurue pääsi sitten mahtavien porttien luokse. Nyt oli jo hämärää.
Sir Ferant katseli, mitä muut tekivät, ja piteli itse sir Kennardia selässään. Ayzabel oli sir Ferantin vierellä. Kudast nojasi porttiin. Inkvisiittori alkoi koputtaa äänekkäästi porttiin. Inkvisiittorin koputuksesta ei näyttänyt seuraavan mitään.
Daegam koputti oveen. Daegamin koputuksesta portti heti aukesi ja sen ovet alkoivat hitaasti liukua sivuun. Sir Ferant hymähti.
- Voisikohan olla Pyhän Ehilmin linna? Daegam kysyi.
Portin takaa paljastui jokseenkin kapea käytävä, jota pitkin pääsi toiselle portille. Käytävän reunoilla oli ahtaita aukkoja, joista ilmeisesti saattoi ampua. Ketään ei kuitenkaan näkynyt.
Daegam lähti kävelemään käytävää eteenpäin. Piispa kulki Daegamin perässä, kuten inkvisiittorikin. Sir Ferant kantoi sir Kennardia paronin perässä. Ayzabel kulki yhä sir Ferantin vierellä. Maelcum vilkaisi olkansa yli ja seurasi paronia. Kudast seurasi vaivalloisesti muita. Bas tuli viimeisenä.
Kun seurue oli saapunut käytävään, toinen ulkoportti alkoi sulkeutua naristen. Daegam oli sen sijaan päässyt toiselle portille. Hän katsoi hetken portin sulkeutumista olkansa yli ja jatkoi vain matkaansa toisille porteille. Toinen portti kohosi nyt Daegamin edessä ja tämä koputti porttiin. Toinenkin portti lähti aukeamaan heti Daegamin koputuksesta hitaasti naristen.
Portin takaa paljastui linnanpiha, jonka reunoilla oli pari rakennusta ja jonka keskellä oli jonkinlainen matala päärakennus tai keskustorni, joka oli muodoltaan ympyränmuotoinen. Missään ei näkynyt ketään. Pihaa ympäröivät silti useat patsaat, jotka esittivät sekä eläimiä että ihmisiä.
Daegam lähti kulkemaan ympyränmuotoista rakennusta kohti. Toiset seurasivat paitsi Kudast, joka lysähti istumaan seinän viereen. Ympyränmuotoisen rakennuksen kyljessä oli metallinen ovi, jossa näkyi suuri keltainen ympyrä, jonka keskellä oli piste.
Daegam pysähtyi ja kysyi:
- Kudast, kestätkö vielä tuonne, vai haluatko jäädä tähän?
- Kestän vielä sinne saakka, Kudast vastasi, nousi seinää vasten pystyyn ja jatkoi matkaa vaivalloisesti pomppien.
Daegam lähti jatkamaan matkaansa talon ovelle ja seurue saapui sitten sinne. Daegam tutki hetken ovea ja koputti sitten siihen. Ovi aukesi heti koputuksesta. Takaa paljastui suuri soihduilla valaistu aula, josta johtivat suuret ja kullatut portaat ylöspäin. Ketään ei siellä näkynyt, ainoastaan patsaita seinustoilla. Niissä näkyi paljon kultaa ja muutenkin patsaat vaikuttivat taidokkailta.
Daegam lähti jatkamaan matkaansa eteenpäin hämmennyksen vallassa ja toiset seurasivat. Ovi sulkeutui heidän takanaan, kun he olivat astuneet sisälle. Sir Ferant suuntasi portaille.
- Eipä ole ainakaan kullassa pihtailtu, Maelcum virkkoi katsellessaan ympärilleen.
Seurue oli nyt suuressa aulassa, josta portaat johtivat ylöspäin. Aula oli ympyränmuotoinen myös. Daegam lähti portaita ylös ja toiset seurasivat, Kudast hyvin vaivalloisesti. Portaat tuntuivat pehmeiltä ja joustavilta seurueen astuessa niille. Kullatut portaat suorastaan hyväilivät heidän jalkojaan ja niitä oli miellyttävää nousta - paitsi Kudastin, joka hyppi keppinsä kanssa.
Portaat kääntyivät puolivälissä. Siinä oli jonkinlainen tasanne, jonka jälkeen portaat taas jatkuvat ylöspäin. Sir Ferant jatkoi ylöspäin ensimmäisenä. Ayzabel kulki koko ajan sir Ferantin vierellä.
Seurue saapui sitten ylös vielä aulaakin suurempaan saliin, joka tuntui suorastaan epätodelliselta. Sen katto oli kupolimainen ja täyttä kultaa. Sir Ferant katseli ihaillen ympärilleen. Huoneen keskellä oli puhtaasta kullasta tehty jonkinlainen valtaistuin, jonka ympärillä parveili monia lintuja ja jota ympäröivät useat kultaiset patsaat. Myös huoneen seinustoilla seisoi suuri määrä patsaita, jotka olivat toinen toistaan hienompia.
Kudast istahti seinän viereen. Daegam katseli hieman ympärilleen ja lähti haltioituneena valtaistuimen suuntaan. Sir Ferant laski sir Kennardin maahan. Maelcum vihelsi katsellessaan salia hämmästyneenä. Kudast katseli ympärilleen. Inkvisiittori ei näyttänyt mitenkään haltioituneelta.
Pieni puro virtasi valtaistuimen ympärillä ja huoneessa kasvoi kauniita ja tuoksuvia kasveja. Lattiakin tuntui olevan kultaa valtaistuimen lähellä, muualla se oli kultaista hiekkaa. Lintuja näytti lentävän myös ilmassa ja niiden liverrys hiveli korvia. Seurue havaitsi valtaistuimen ympärillä erilaista lintujen joukossa myös sen linnun, jonka he olivat kohdanneet meren äärellä. Valtaistuimen ympärillä paloi useita suuria soihtua, mutta koko huone oli kyllä muutenkin varsin valoisa.
Kudast raahautui puron ääreen ja lysähti siihen makaamaan. Daegam puolestaan asteli ihan valtaistuimen viereen ja tarkasteli sitä.
- Sieltä hän saapuu, linnut sirkuttivat Daegamin astellessa valtaistuimen luokse.
Sir Ferant raapi hieman päätään ja kummasteli kaikkea. Ayzabel vilkuili varovaisena ympärilleen. Bas murahti epämääräisesti.
- Tervetuloa takaisin linnaanne, linnut visersivät Daegamille.
Levättyään hetken maassa Kudast nousi istumaan ja kaivoi tina-aivot repustaan ja alkoi tutkia niitä.
Maelcum käveleskeli ympäri salia katsellen kiinnostuneena patsaita.
Daegam ällistyi entistäkin enemmän, jos se nyt oli mahdollista. Hän istui valtaistuimeen ja linnut sirkuttivat riemuissaan Daegamille. Seurueen aikaisemmin tapaama lintu työnsi toisia sivuun ja asettui Daegamin eteen.
- Saatte silittää ihania sulkiani, lintu sanoi Daegamille.
Daegam katsoi lintua hetken ja sitten otti haarniskahanskansa pois kädestä ja koetti silittää linnun sulkia.
Sir Ferant kierteli ympäri salia. Patsaat esittivät ihmisiä ja eläimiä. Joukossa oli myös kaikenlaisia taruotuksia esittäviä patsaitakin, kuten tarujen aarnikotkia. Erityisesti lintuja oli paljon, mutta myös hevosia. Ihmispatsaista eniten tuntui olevan sotilaita, komeita nuoria miehiä. Naisia ei näkynyt yhtään patsaissa.
Linnut jatkoivat sirkutustaan ja se täytti huoneen kuin kaunis ja vieno musiikki. Lintujen joukossa oli monia sellaisia lajeja, joita seurue ei tunnustanut. Sir Ferant pudisti päätään ja yrittää päästä ajan tasalla kysäisten Daegamilta:
- Siis, mitä me nyt täällä teemme keisari Ehilm?
Daegam istuskeli istuimella aivan rauhassa ja silitteli hienon linnun sulkia. Bas murahti eikä selvästikään tuntenut oloaan kotoisaksi. Daegam nousi istuimelta ja käveli erään patsaan luokse. Patsaat näyttivät todella upeilta.
- Mitä me nyt täällä tehdään? inkvisiittori kysyi. Lähdetään pois täältä ja yritetään etsiä Arkat ja se parantaja.
Sir Ferant tuhahti ja lähti takaisin rappusille. Ayzabel seurasi sir Ferantia.
- Minä en ainakaan aio jäädä tähän saliin, inkvisiittori sanoi ja lähti kävelemään rappusia alas.
Daegam meni Kudastin luokse puron vierelle. Bas jäi saliin, kuten myös piispa ja sir Garin.
Daegam laskeutui polvensa varaan puron vierelle ja otti purosta vettä käsiinsä. Hän nyökkäsi. Vesi näytti olevan hyvin kirjasta. Se suorastaan loisti kultaisella lattialla. Kudast hörppäsi hiukan vettä purosta ja Daegam teki samoin.
- Meidän varmaan pitäisi jatkaa matkaa, Daegam sanoi.
Kudast nyökkäsi.
- Piispa, jos me haluamme täältä takaisin, normaaliin maailmaan, niin täytyykö meidän palata takaisin sinne kirkolle? Daegam kysyi.
- Luultavasti, piispa vastasi. Pyhän Ehilmin kirkko on tuttu palvontamenoista. Mutta tänne linnaan eivät meidän tuntemamme myytit ole vieneet. Se tunnetaan kyllä epämääräisistä taruista.
Samassa kuului jonkinlaista kirskunaa. Se tuli katosta. Daegam katsoi ylöspäin. Kudast raahautui erään patsaan juurelle. Näytti siltä, että kattokupoliin oli ilmestymässä aukko, sillä jokin terä leikkasi siihen ympyränmuotoista viiltoa. Kohta katosta nostettiin pois leikattu kohta, joka oli halkaisijaltaan ehkä pari metriä. Sieltä ilmestyi punainen valokaari, joka lankesi lattialla hyvän matkan päähän teistä. Kaarta pitkin leijui sisälle joku nainen, joka oli pukeutunut tummanpunaiseen kaapuun.
Naisella oli kaljuksi ajeltu päälaki, mutta hänen kasvoissaan ja vaatteissaan oli paljon maagisia symboleita. Naisella oli kädessään hopeaa kimalteleva suuri sirppi, joka ilmeisesti oli maaginen myös. Daegam katseli hämmentyneenä naista, joka laskeutui pehmeästi kultaiselle hiekalle, ja nousi seisomaan. Naisen perässä aukosta leijui joku nuori tyttö, jolla oli valkoinen kaapu yllään. Tytöllä ei näkynyt aseita, mutta sen sijaan kullankeltaiset pitkät hiukset, jotka ulottuivat selkään asti.
Nainen loi katseensa Daegamiin ja tämä katsoi naista.
- Tulen rauhassa, keisari, nainen sanoi vahvalla äänellä Daegamille.
Daegam nyökkäsi.
- Kuunsäteet kuljettivat minut linnaasi, nainen jatkoi. Koska linnassa on jotakin sellaista, minkä tarvitsemme. Pyydän siis sinulta, keisari: luovuta meille haluamamme asia.
- Mitä te haluatte? Daegam kysyi.
- Jollakulla teistä on maaginen kivi, joka kaipaa äitinsä luokse, nainen vastasi.
- Onko teillä mitään antaa vastineeksi? Daegam kysyi.
- Vastineeksi saat Jumalattaren siunauksen, nainen vastasi. Ja mahdollisuuden pyytää Jumalattarelta palvelusta.
- Millainen tämä kivi on? Daegam kysyi. Pystyykö sillä mahdollisesti tarkastamaan onko jokin kaoottista?
- Minullekin tuli mieleen se inkvisiittorin kivi, Kudast sanoi Daegamille.
- Kyllä, sillä se on kiveä muinaisesta Piikistä, jolle jumalat rakensivat palatsinsa, nainen vastasi. Se on puhdasta Lakia, joka hylki kaaosta. Ojentakaa se tällä Jumalattaren siunaamalle tyttärelle, nainen kehotti ja osoitti sulavalla liikkeellä tyttöä.
- Tiedän kenellä kivi on, mutta hän ei ole juuri nyt tässä huoneessa, Daegam vastasi. Voin käydä hakemassa hänet.
Samassa sir Ferant saapui portaista Ayzabelin kanssa käsi kädessä.
- Ferant, missä Phedrus on? Daegam kysyi.
Sir Ferant katsoi hämmentyneenä naista ja sanoi:
- Alhaalla.
Daegam lähti kävelemään portaille. Nainen nyökkäsi Daegamille, joka asteli sitten portaat alas. Sir Ferant raapi partaansa ja kysyi naisilta:
- Keitäs te olette?
- Olen Äitijumalattaren palvelija, nainen vastasi pehmeällä äänellä.
Maelcum katseli katossa olevaa aukkoa.
- Ahaa, sir Ferant mutisi. Mitäs te täällä teette?
- Tulin pyytämään keisarilta jotakin, nainen vastasi.
Sir Ferant rapsutteli partaansa ja kysyi nuorelta tytöltä:
- No kukas sinä olet?
Nuori tyttö ei vastannut vaan piti katseensa maassa.
Samassa inkvisiittori saapui ylös vastahakoinen ilme kasvoillaan. Daegam asteli rappuset ylös inkvisiittorin perässä. Nainen katsoi inkvisiittoria levollisesti. Hän näyttää ulkonäöltään tosiaan varsin eksoottiselta. Inkvisiittori katseli punaista valokaarta ja sitten naista. Nainen käänsi silmänsä Daegamiin.
- Keitä te olette? inkvisiittori kysyi.
Daegam sanoi naisille:
- Se on hänellä.
- Äitijumalattaren palvelija, nainen vastasi inkvisiittorille sointuvalla äänellä.
Inkvisiittori otti miekkansa huotrastaan ja kysyi:
- Mitä tämä oikein on?
Nainen nyökkäsi Daegamille.
Inkvisiittori käveli pois Daegamin luota ja hyökkäsi naista kohti. Daegam yllättyi totaalisesti. Sir Ferant asteli Ayzabelin kanssa käsikkäin sivummalle. Nainen nousi kevyesti punaista kaarta pitkin ilmaan usean metrin korkeuteen ja inkvisiittorin tavoittamattomiin.
- Tule alas! inkvisiittori karjaisi.
Sir Ferant sanoi sivummalta:
- Ei ole kohteliasta käydä jokaisen naisen kimppuun, jonka näet.
Nainen pudisti inkvisiittorille hymyillen päätään ylhäällä.
- Keisari, pyydän nyt teiltä sitä, mitä tulin hakemaan, nainen sanoi Daegamille.
Inkvisiittori katsoi naista murhanhimoinen katse naamallaan.
- Se on hänellä, enkä usko, että hän haluaa antaa sitä teille, Daegam vastasi.
Sir Ferant oli ihan ulkona ja kysyi:
- Mitä tuli hakemaan?
Maelcum kohautti olkapäitään katsellessaan tapahtumia.
- Tule alas! inkvisiittori ärjyi.
- Valta on teidän, keisari, nainen sanoi Daegamille piittaamatta inkvisiittorista.
Sir Ferant käveli paronin luo ja kysyi tältä jotain hiljaa.
Inkvisiittori alkoi loitsia. Hän päätti loitsunsa työntäen kätensä naista kohti. Nainen lausui myös loitsun ja hänen ympärilleen ilmestyi punainen sädekehä.
- Phedrus, anna se kivi sieltä sinun miekkasi sisältä, Daegam käski.
- Hullu se on, Maelcum mutisi katsellessaan inkvisiittoria kummastuneena.
- Enhän anna, inkvisiittori vastusti.
- Annat, Daegam määräsi.
- Tule alas gbajilainen vai mikä oletkaan! inkvisiittori huusi naiselle ja alkoi kiinnittää kilpeään.
Nainen pudisti päätään ja sanoi lempeästi inkvisiittorille:
- Jumalatar sinutkin parantakoon houreistasi.
Sir Ferant katsoi tilannetta mielenkiinnolla.
- Tule nyt vain alas sieltä! inkvisiittori huusi.
- Jumalattaren rakkaus parantaa pahimmankin vihan, nainen sanoi lempeästi ärjyvällä inkvisiittorille.
- Anna se kivi minulle, Daegam käski inkvisiittoria.
- Ole jo hiljaa siellä, tämä ärjäisi naiselle. En anna sitä kiveä, hän vastasi Daegamille. Tulen tarvitsemaan sitä vielä.
Inkvisiittori käveli tytön luokse. Tytön katse oli maahan luotuna. Hänellä oli valkea kaapu ja pitkät vaaleat hiukset. Tyttö oli ehkä alle 10-vuotias. Daegam lähti kävelemään tytön luokse, mutta inkvisiittori oli valmis lyömään tyttöä miekallaan huutaessaan:
- Tuletko alas sieltä?
- Miksi hänen pitäisi antaa se kivi? sir Ferant kysyi sivulta.
Nainen pudisti ylhäällä sääliväisesti päätään ja sanoi:
- Väkivalta tuottaa vain väkivaltaa, mutta Jumalatar suojelee omiaan.
Inkvisiittori avasi miekkansa kahvan.
Kudast katseli ärtyneenä inkvisiittorin toimintaa. Inkvisiittori ihmetteli ja karjaisi:
- Missä se kivi on! Kuka sen on ottanut!
Daegam hämmentyi ja lähti astelemaan piispan luokse. Nainen vain leijui ylhäällä rauhallisena. Piispa katsahti Daegamia.
- Kuka sen on ottanut? inkvisiittori kysyi.
Bas murahti.
- Sinäkö! inkvisiittori huudahti ja katsoi Ayzabeliä.
- Taidat olla vanhuudenhöperyyttäsi hukannut sen itse, sir Ferant sanoi inkvisiittorille ja raapi partaansa.
Inkvisiittori katsoi Kudastiin.
Ayzabel katsoi inkvisiittoria varsin vihamielisesti ja haastavasti.
- Se taitaa olla sinulla vai mitä! inkvisiittori huusi Kudastille.
Kudast tuhahti. Daegam käveli Kudastin luokse,
- Mutta nyt sinulla ei ole mitään Pilvenveikkoa suojanasi, inkvisiittori sanoi ja lähti kulkemaan Kudastia kohti raivokas ilme kasvoillaan.
Daegam veti miekkansa esille ja käski inkvisiittoria:
- Laita miekkasi pois.
Ayzabel työnsi kätensä kaavun alle. Sir Ferant laski käden Ayzabelin olalle. Kudast alkoi latailla varsijoustaan. Nainen leijui vain tyynenä ilmassa. Inkvisiittori ojensi käden Kudastia kohti ja karjaisi:
- Anna se tänne, nyt heti!
- En, Kudast vastasi.
Daegam astui Kudastin eteen miekka kädessä.
- En voi antaa sitä, kun se ei ole minulla, Kudast jatkoi.
Daegam alkoi kiinnittää kilpeään. Inkvisiittori lähti kävelemään poispäin Kudastista. Maelcum pudisteli päätään tuijottaen inkvisiittoria epäuskoisena.
- Kenellä se on! inkvisiittori karjui.
- Rauhoittukaa, herra inkvisiittori, sir Garin yritti sanoa.
- Olisiko vaikka Pilvenveikko ottanut palkakseen? Maelcum ehdotti.

Ehilmin valo, osa 40.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja