Ehilmin valo, osa 38

Sir Ferant katseli huonetta tarkemmin. Huoneessa oli makuusijoja paljon ja tunnelma oli aika ahdas. Nurkassa näkyi olevan useita naisiakin, jotka kyyhöttivät lähellä tulisijaa kovin nöyrinä.
- Taidanpa mennä katsomaan että sir Garinkin saa yösijan, Maelcum ilmoitti.
Maelcum avasi oven ja katsoi ulos. Sir Ferant käveli sivummalle ja istuutui alas. Maelcum meni ulos ja sulki oven perässään.
Sir Ferant katseli istuviltaan muita. Ritarit eivät näyttäneet kiinnittävän huomiota häneen. Muutama ritareista joi metallisista mukeista jotakin kuumaa juomaa. Sir Ferant katseli inkvisiittoria, joka alkoi virota lamaannuksestaan. Sir Ferant tuhahti itsekseen ja virnisti.
- Auts, hän voihkaisi ja laittoi käden rinnalleen.
Bas istahti sivummalle. Ayzabel pysytteli sir Ferantin lähellä kaapunsa suojissa.
- Irrottakaa nämä köydet! inkvisiittori käski ja kiskoi turhaa köysiä.
Sir Ferant irvisti ja alkoi riisuutua haarniskastaan. Ritarit eivät olleet kuulevinaankaan inkvisiittorin sanoja. Myöskään sir Ferant ei kiinnittänyt huomiota inkvisiittorin toimiin, vaan nosti päältään rengaspaidan. Hän irvisti nähdessään ammottavan haavan rinnassaan.
- Paroni! inkvisiittori karjaisi.
Yksi ritareista lätkäisi inkvisiittoria suulle kämmenellään.
- Miten julkeat tehdä tuon minulle! inkvisiittori puhisi.
Ritari läiskäisi uudelleen ja kovempaa. Inkvisiittori katsoi murhanhimoisesti ritaria. Ritarit eivät näyttäneet kiinnittävän juuri huomiota sir Ferantin haavaankaan. Sir Ferant tuhahti, kun vastausta ei kuulunut, ja yritti nousta ylös, mutta rosahti takaisin lattialle pidellen haavaansa ja irvistäen kivusta. Yksi ritareista antoi lyhyen käskyn naisille ja nämä laittoivat juomia lämpenemään tulelle.
- Auts, sir Ferant voihkaisi.
Pian juomat olivat lämpimät ja naiset toivat ne sir Ferantille ja Basille silmät nöyrästi maahan luotuina ja niiaten. Sir Ferant otti juoman vastaan ja kysyi:
- Onko täällä siteitä tai jotain?
Bas otti myös juoman vastaan murahtaen. Sir Ferant laski juoman viereensä lattialle. Naiset palasivat takaisin paikalleen, mutta kukaan ei vastannut sir Ferantille. Tämä ähki itsensä istumaan seinää vasten.
Sir Ferant istui ilman paitaa seinää vasten, haava rinnassa ammottaen, kun Maelcum asteli sisään tympääntyneen näköisenä. Hän käveli muiden luo ja ilmoitti:
- Ei meinannut talonpoikien seura kelvata.
Maelcum istahti lähimmälle tyhjälle makuusijalle ja laittoi siihen kilpensä ja kypäränsä. Ritarit eivät näyttäneet kiinnittävän miehiin huomiota. Bas hörppi kuumaa juomaansa ja murahteli välillä.
- Päästäkää minut jo, inkvisiittori yritti sanoa.
Sir Ferant kysyi naisilta:
- Onko täällä mitään, millä voisin sitoa haavani?
Naiset pitivät katseensa visusti maassa eivätkä vastanneet.
- Eivätpä taida olla kovin puheliasta väkeä.
Sir Ferant otti kuuman juoman lattialta ja heitti sen seinään. Hän katsoi, kiinnittikö kukaan nyt huomiota. Yksi naisista nousi ylös ja haki mukin pois. He kuivasivat sanaakaan sanomatta juomat pois lattialta.
Maelcum katseli sir Ferantin haavaa:
- Onhan tuo jo kohtalainen reikä.
Bas murahti ollen ilmeisesti samaa mieltä Maelcumin kanssa. Sir Ferant nyökkäsi päällään ja irvisti jälleen pidellen kättä haavalla.
- Älä hissuttele, komenna niitä tuomaan sinulle siteitä, inkvisiittori sanoi sir Ferantille.
Maelcum katseli ympärilleen:
- Katsotaanpa jos jotain löytyisi.
Sir Ferant katseli istuviltaan tuskaisen oloisena muita.
- Naiset, irrottakaa nämä köydet! inkvisiittori ärjyi.
- Käydäänkö kysymässä, jos piispalta löytyisi taikuutta tuon parantamiseen? Maelcum ehdotti.
Kukaan ei ollut kuulevinaankaan inkvisiittorin mäkätystä.
- Ei hän vaivaa voimiaan minuun, sir Ferant vastasi Maelcumille.
Maelcum mutisi jotain ja käveli inkvisiittorin luo. Bas murahti epämääräisesti. Maelcum rupesi irrottelemaan köysiä, mutta yksi ritareista huudahti ja sysäsi Maelcumin sivuun.
- No mitä helvettiä sinä siinä riehut! Maelcum ärähti ritarille.
Ritari viittasi Maelcumia pois. Tämä kiroili vuolaasti, siirsi tavaransa lattialle sängystä ja kävi pitkäkseen. Sir Ferant tuhahti ja laittoi verisen paidan takaisin päälleen. Sitten hän sulki silmänsä mumisten jotain.
- Toivottavasti paroni tietää mitä on tekemässä, Maelcum sanoi.
- Kuinka niin? inkvisiittori kysyi.
- Minua ainakin tämä paikka ja väki epäilyttää, Maelcum ilmoitti.
Bas murahti myöntelevästi Maelcumin sanoille. Sir Ferant kysyi istuviltaan Maelcumilta:
- Oliko siellä ulkona vielä huono keli?
- Vielä sataa, juu, Maelcum vastasi.
Bas murahti epämääräisesti. Sir Ferant istui kaikessa rauhassa Ayzabelin vieressä.
- Saatana, inkvisiittori mutisi itsekseen ja yritti turhaan avata köysiä.
Muutamat ritarit puhelivat keskenään hiljaisella äänellä kielellä, jota muut eivät ymmärtäneet. Sir Ferant aukaisi silmänsä ja ähkäisi. Bas murahtaa hiukan kysyvästi. Sir Ferant otti paremman asennon istuessaan.
Yksi ritareista antoi jonkin käskyn yhdelle naisista. Tämä kävi kuumentamassa juomaa ja toi sitten sen mukissa Maelcumille. Maelcum nousi istualleen ja nyökkäsi kiitokseksi. Nainen ei nostanut katsettaan maasta eikä sanonut mitään vaan palasi paikalleen.
- En pidä sitten tästä paikallaan olosta yhtään, sir Ferant totesi.
Maelcum hörppäsi mukista hieman epäilevän näköisenä.
Samassa toinen sisäseinien ovista aukesi. Ensimmäinen viittamies seisoi ovella ja hänen takanaan näkyi Daegam. Sir Ferant istui seinää vasten Ayzabelin vierellä verinen paita päällään. Viittamies sanoi jotakin lyhyesti ritareille ja vetäytyi sitten syrjään.
- Voitte ottaa hänet, viittamies sanoi Daegamille. Suoritamme riitin huoneessani.
Inkvisiittori yritti päästä irti maagisista köysistä. Daegam asteli inkvisiittorin luokse.
- Avatkaa nämä köydet! inkvisiittori kehotti.
- Maelcum, tule auttamaan hetkeksi hänen kantamisessa, Daegam kehotti inkvisiittorin sanoista piittaamatta. Kannamme hänet tuohon viereiseen huoneeseen.
- Osaan kävellä kyllä itsekin jos avaisitte nämä köydet, inkvisiittori tokaisi.
Maelcum otti pitkän kulauksen kupistaan ja lähti auttamaan kantamisessa. Bas murahti.
Daegam ja Maelcum saivat kannettua inkvisiittorin toisen huoneen puolelle. Siellä oli suuri ja ylellinen huone, jonka sisäseinillä oli verho.
- Laskekaa hänet lattialle, viittamies kehotti.
Huoneessa oli toinenkin viittamies, joka oli aikaisemmin loitsinut inkvisiittorin. Daegam laski inkvisiittorin lattialle.
- Mitä te oikein teette? inkvisiittori ärähti.
- Vaivasi poistuvat pian, viittamies sanoi inkvisiittorille rauhoittavasti.
- Ainoa vaivani ovat nämä köydet, inkvisiittori vastasi.
- Ja energiasi palvelee kunnollisia ihmisiä, viittamies jatkoi.
- Paroni, mitä tämä merkitsee? inkvisiittori vaati saada tietää.
Viittamies viittasi Maelcumia poistumaan. Tämä astelikin ilmeettömänä takaisin sängylleen. Bas murahti kysyvästi Maelcumille. Viittamies sulki oven toisesta huoneesta.
Maelcum nosti kilpensä ja kypäränsä lattialta takaisin sängyn jalkopäähän.
- Käski olla valmiina, hän mutisi hiljaa.
Ritarit puhuivat hiljaa keskenään. Sir Ferant huokaisi ja alkoi asetella panssariaan takaisin paikalleen. Hän puki asepaitansa päälleen, kun oli saanut ensin panssarin päälleen.
Suljetun oven takaa kuului jonkin ajan päästä jokin epämääräinen äännähdys. Maelcum haukotteli syvään ja haroi hiuksiaan. Sitten oven takaa kuului jotakin vaimeaa korinaa. Ritarit eivät näyttäneet siitä hätkähtävän. Sir Ferant katsoi oven suuntaan ja tuhahti itsekseen. Oven takaa kuului tuskaista korinaa ja voihketta.
Sir Ferant istuskeli ilmeettömänä. Huoneessa olijat kuulivat oven takaa kovaa huutoa.
- Taitaapa olla inkvisiittorilla lystiä siellä, Maelcum tuumi.
Huoneessa olijat kuulivat samassa koputuksen ulko-ovelta. Yksi ritareista nousi ylös ja meni raottamaan ovea. Sir Ferant katsoi ritareita. Ovelle ritari vetäisi oven kiinni ja salpasi sen. Hän sanoi toisille muutaman sanan ja nämä nyökkäsivät. Muutama ritari avasi toisen oven, joka johti ulos toiselle sivustalle. He menivät ulos, kun taas yksi ritareista riensi toiseen huoneeseen, jonne pääsi talon etupuolelta.
Sir Ferant tuhahti arvellen, mitä ritarit aikoivat. Sir Ferantiin ja muihin ei näyttänyt kukaan kiinnittävän huomiota. Sir Ferant katsoi mietteliäänä ovelle päin, jossa paroni ja muut olivat. Maelcum haroi hiuksiaan sivummalle ja asetti kypärän päähänsä. Sir Ferant asetteli itsekin kypärän päähänsä ja kiinnitti asevyön paikalleen.
Yksi ritareista asteli ovelle, jonka takana Daegam ilmeisesti oli. Ritari koputti oveen. Kun vastausta ei kuulunut, ritari koputti oveen uudelleen. Taaskaan ei tullut vastausta, joten ritari koputti kolmannen kerran ja hyvin vaativaan sävyyn. Huutoa kuului vieläkin oven takaa. Ovella ritari näytti epätietoiselta.
Sir Ferant nousi ylös ottaen seinästä tukea. Hän lähti kävelemään aluksi hieman vaikeasti kohti avointa ovea, josta ritarit olivat menneet talon sivulle. Sir Ferant kurkkasi ovesta ulos ja tyrmistyi täysin näkemästään. Maelcum nousi ylös ja menee myös ovelle kysyen:
- Mitäs täällä?
Sir Ferant ei vastannut mitään vaan katsoi pihalle. Maelcum asteli pihan puolelle. Sir Ferant tajusi jotain ja kääntyi katsomaan Ayzabeliä tyrmistyneenä. Ayzabel istui sisällä ja sir Ferant viittoi häntä tulemaan ovelle.
Ulkona oli joku suuri hötöiseltä vaikuttava massa lähellä taloa ja se näytti aivan pilveltä. Vähän matkan päässä siitä seisoi karjuva kolmimetrinen mies, jolla oli hiukan sinertävä iho. Kauempana lojui kaksi ritaria elävältä käristyneinä. Kolmas juoksi täyttää vauhtia pakoon taloa kohti. Kahden käristyneen ritarin luona makasi Kudast, joka oli ilmeisesti kuollut, sillä häneltä oli jalka katkennut ja verta valui kovaa tahtia. Sininen jätti karjui jollakin vieraalla kielellä raivokkaasti.
- No jopa on, Maelcum mutisi epäselvästi.
Samassa ovella oleva ritari avasi oven kurkistaen sisään.
Sir Ferant viittoi Ayzabeliä tulemaan ovelle uudestaan ja tämä nousi ylös. Ayzabel tuli ovelle katse maahan luotuna ja kaapu tiukasti suojanaan. Sir Ferant osoitti sormella isoa miestä pihalla ja katsoi Ayzabelin reaktiota. Ayzabel katsahti hämmentyneenä sinertävää miestä. Sir Ferant kuiskasi Ayzabelille jotain. Ayzabel pudisti päätään tuhahtaen.
Suuri mies karjui ja harppasi Kudastin luokse selvästi raivo silmissään. Suuri mies nappasi Kudastin ruumiin kouriinsa kuin se ei olisi painanut mitään. Hänen kätensä värjäytyivät vereen, jota Kudastin jalasta vuoti virtana.
Sir Ferant kävelee ripeästi kivuistaan huolimatta sen huoneen ovelle, jossa Daegam oli. Se oli puolittain auki ja ritari seisoi siinä ovella tukkien oviaukon. Maelcum asteli sänkynsä viereen ja asettelee kilven käteensä. Sir Ferant koetti kurkkia ritarin olan yli. Sitten hän huusi:
- Paroni, Kudast on... tule nopeasti katsomaan!
Samassa ritari syöksyi huoneeseen, jossa Daegam oli. Ovi aukesi kokonaan ja huoneessa olijat näkivät sinnekin. Siellä oli Daegam verinen miekka kädessään. Lattialla voihki tuskissaan viittamies. Inkvisiittori makasi lattialla köysissä. Seinustalla seisoivat maagikko ja myös piispa.
Maelcum meni ovelle käsi miekkansa kahvalla. Sir Ferant katsoi ovelta sisään toiseen huoneeseen ja huusi taas:
- Paroni! Tulkaa katsomaan, nopeasti!
Ritari kävi juuri Daegamin kimppuun ja sivalsi tätä raivokkaasti jalkaan.
- Ei se pääse, sillä on muutama tyyppi tapettavana! inkvisiittori huusi vastaan.
Sir Ferant murahti, repäisi miekan huotrastaan ja ryntäsi sisään huoneeseen Daegamia lyönyttä miestä kohti. Ritarin isku lävisti pahasti Daegamin panssarit ja Daegam kaatui huutaen maahan. Maelcum ryntäsi päin miestä koettaen kaataa hänet maahan, muttei saanut miestä juuri edes horjahtamaankaan.
Sir Ferant iski raivokkaasti ja taidokkaasti miekallaan ritaria oikeaan käteen. Isku upposi vain hiukan miehen käteen panssarin takia, vaikka isku olisi kaatanut tavalliset miehet. Ritari karjahti ja kääntyi sir Ferantiin päin antaen miekkansa puhua. Sir Ferant sai kammottavan iskun vasempaan jalkaansa, iskun, joka viilsi sir Ferantia kuin viikate heinää ja onneton ritari lensi maahan huutaen tuskasta.
Maagikko kuului ryhtyneen loitsimaan. Samassa kuitenkin ritarien huoneen puolelta kuului hirvittävä paukahdus ja koko ovi lensi sisään. Ovella seisoi hirveä kolmemetrinen jättiläinen, jonka iho oli sinertävä. Hänen kasvonsa näyttivät raivokkailta.
- Pois, pian! piispaa huusi.
Ritari kääntyi nyt Maelcumiin päin.
- Pois, paroni, pian! piispa huusi ja tarttui Daegamia kädestä.
- Auttakaa minut näistä köysistä! inkvisiittori huusi raivokkaasti muille.
Sininen jätti iski taikavoimalla muutaman ritarin rajusti päin seinää karjuen hyytävästi.
- Kaikki ulos niin äkkiä kun pääsee! Daegam huusi.
Bas oli syöksynyt ulos sivuovesta, kuten Ayzabelkin. Daegam lähti juoksemaan ulko-ovelle piispa seuranaan.
- Saatanan pelkurit! inkvisiittori kirosi köysissä.
Sir Ferant huusi tuskasta, nosti miekkansa maasta ja ryömi epätoivoisesti ulospäin. Ritari huitaisi miekallaan kohti Maelcumia. Tämä sai lujan iskun oikeaan jalkaansa. Isku upposi kevyesti panssarista läpi ja verta roiskui lattialle.
Inkvisiittori yritti lähteä kierimään ovea päin, mutta se sujui varsin kehnosti. Daegam ja piispa pääsivät kuitenkin ulos. Sir Ferant karjaisi helvetillistä tuskasta ja otti inkvisiittorista kiinni sekä koetti raahata tätä perässään. Sir Ferant raahasi inkvisiittoria perässään ovelle, veri ja hiki pinnassa.
Samassa sininen jätti syöksyi huoneeseen karjuen raivokkaasti. Maelcum horjahteli hetken ja rojahti maahan veren valuessa vuolaana. Sininen jätti heilautti kättään ja hirveä voima jysäytti ritarin suoraan kivisestä katosta läpi. Sitten sininen jätti kääntyi karjuen Maelcumiin päin. Sir Ferant jättiä inkvisiittorin siihen ja pakeni itse paronin luo häntä koipien välissä.
Jätti nappasi salamannopeasti Maelcumista kiinni ja painoi tämän seinää vasten.
- Painu helvettiin! Maelcum ärjyi ja huusi tuskasta.
Inkvisiittori yritti kieriskellä ulos, mutta turhaan. Sininen jätti ravisteli Maelcumia kuin paperinukkea. Sitten hän yllättäen kysyi:
- Kuulutko näihin saastoihin?
- En, Maelcum ulisi.
- Mikäs sitten olet? sininen jätti ärisi.
Maagikko alkoi lausua loitsua.
- En minä tänne edes tahtonut joutua. Tarjosivat vain yösijan, Maelcum ulvoi.
- Et siis kuulu noihin roistoihin? jätti karjaisi ja ravisti Maelcumia.
- En kuulu. En mihinkään roistoihin, Maelcum huohotti.
Sir Ferant pääsi vihdoin kömpimään ovelle ja siitä ulos.
Sininen pudotti Maelcumin maahan ja syöksyi maagikon luokse. Maagikon otsalle kohosi hikeä, mutta hän jatkoi yllättävän rauhallisena loitsimista.
- Hei, sinä iso mies, voitko auttaa minua. Nämä kaappasivat minut ja sitoivat, inkvisiittori sanoi jokseenkin äänekkäästi siniselle miehelle.
Sininen yritti tarttua maagikkoon, mutta jokin voima paiskasi hänen kätensä takaisin. Maelcum kiroili vuolaasti ja yritti kömpiä ulos. Sininen jätti ärähti ja kohotti kätensä ladaten maagista voimaa. Samassa ritarin ilmalennon jättämästä katon aukosta syöksyi sisälle salama, joka käristi maagikon pahasti. Maagikko voihki tuskissaan ja otti hapuilevia askeleita. Sininen jätti nappasi Maelcumin ja inkvisiittorin kainaloonsa ja astui ovesta ulos.
Ulkona Daegam huusi jätille:
- Kuka sinä oikein olet!
Sir Ferant pyöri maassa pidellen jalkaansa ja koetti olla huutamatta. Jätti ärähti ja pudotti maahan Maelcumin ja yhä sidotun inkvisiittorin. Sitten hän lähti astelemaan kohti Daegamia ja muita. Bas murahti ja hapuili keihästään. Daegam tiputti Kudastin miekan maahan. Maelcum kierähti maassa ja koetti pidellä jalkansa haavaa.
- Piispa, Daegam sanoi. Teidän olisi parasta mennä hieman kauemmas.
Ayzabel sujautti kätensä viittansa alle. Daegam vetäisi esille oman miekkansa.
- Yrittäkää nyt joku avata nämä köydet! inkvisiittori huusi.
- Helvetin maan matoset! sininen mies karjui. Minähän arvasin, että teitä piruista tulee ongelmia!
Daegam alkoi ottaa askelia taaksepäin ja sanoi:
- Me voimme kyllä lähteä heti jos se sinulle käy.
- Paljonpa siitä on iloa, kun nuo nuijat melkein tappoivat hilpeän Kudast-veikon! jätti ärjäisi.
- Kudast on meidän ystävä! Daegam huudahti.
Jätti pysähtyi ja katsoi Daegamia epäilevästi.
- Ja minne sinä hänet olet vienyt! Daegam huusi. Tuossa on vain hänen miekkansa! hän jatkoi ja osoitti maahan.
- Ei hän sinusta puhunut mitään, jätti ärähti Daegamille.
Sir Ferant karjahti tuskissaan.
- Käy kysymässä, Daegam kehotti jättiä. Kyllä hän minut tuntee.
- Todista se sanomalla, kuka on toinen osapuoli Kudast-ystäväni traagisessa rakkaustarinassa, jätti vaati.
- Odotas hetki, Daegam kehotti. Tätä joudun miettimään hetken.
Jätti tuhahti ja jatkoi:
- Tai kerro, mitä hänen isänsä teki hänelle! Ja mitä hänen naapurinsa koira teki!
Daegam koetti kovasti pohtia menneitä asioita.
- Minä taidan tietää kuka on se Kudastin heila on, inkvisiittori arveli.
Sininen mies kääntyi inkvisiittoriin päin, joka sanoi.
- Hänen käytöksestään päätellen se on se yksi joka lojui silloin siellä tyrmässä.
- Juuri se, Daegam totesi.
Samassa yksi talon ovista aukesi ja sir Garin hoippui ulos. Hän näytti varsin rähjäiseltä. Maelcum jatkoi äänekästä kiroilua pidellen veristä jalkaansa.
- Annapa tulla, sininen mies kehotti inkvisiittoria.
- No se yksi nuori nainen, inkvisiittori vastasi. En tiedä sen nimeä.
- Sanoa nimi, sininen mies vaati.
- Paroni, sinä kai tiedät sen, inkvisiittori arveli.
- Tyhmähän olisin, jos uskoisin, kun sanot sen olevan nuori nainen, sininen mies pilkkasi.
- Joku vanha nainen oli kokoajan suojelemassa sitä, inkvisiittori muisti.
- Ei kai Lyn... sir Ferant sanoi tuskissaan ja lopetti lauseen tuskaiseen parahdukseen.
- No hän oli joku kamarineito vain mikä tuupattiin mukaamme! Daegam huudahti. En nyt niin tarkkaan muistele sellaisten nimiä.
- Mitä sanoit? sininen mies kysyi äkkiä valppaana kääntyen sir Ferantiin päin.
- Aaa! Lynette! Daegam huudahti. Sellainen se oli.
- Tosiaan, sininen mies mutisi.
Sir Ferant piti jalkaansa tuskissaan ja parahti:
- Joku nainen nimeltä Lynette siellä oli.
- Taidatte tosiaan tuntea Kudast-veikkosen, sininen jätti totesi. Meidän on sitten parasta häipyä.
Daegam lähti sir Ferantin luokse.
- Nuo saastaiset ateistit saattavat kutsua apujoukkoja tai manata jotakin ikävää, sininen mies jatkoi.
- Avaisitko nämä köydet? inkvisiittori kysyi siniseltä mieheltä.
Sininen mies harppoi inkvisiittorin ja Maelcumin luokse ja nappasi nämä muitta mutkitta kainaloonsa. Sitten hän lähtee astelemaan ripeästi sitä pilvimäistä massaa kohti.
Daegam meni parantamaan sir Ferantia, joka piteli avuttomana jalkaansa. Sir Ferant sylkäisi samalla verta hieman suustaan:
- Rinta...
Daegamin taikuus paransi huomattavasti sir Ferantin jalkaa. Sir Ferant kömpi horjuvasti maasta ylös seisaalleen poimien miekkansa maasta samalla. Kun sir Ferant yritti ylös, Daegam pisti käden hänen eteensä ja sanoi:
- Parannan nyt rintasi vielä.
Sininen mies harppoi pilven luokse ja viskasi kaaressa Maelcumin ja inkvisiittorin sen päälle. Maelcum karjui tuskasta.
Daegamin luona sir Ferant rosahti takaisin maahan vielä selvästi tuskissaan. Daegam loitsi sir Ferantin rintaan ja loitsu paransi sitä.
- Missä sir Kennard on? Daegam kysyi.
Sir Ferant osoitti sormella taloon, kömpi pystyyn ja sen jälkeen lähti talolle. Hän aristi hieman jalkaansa ensin, mutta sai kumminkin käveltyä vaivaisesti talolle.
- Bas, ota Kudastin miekka mukaasi tuolta maasta, Daegam käski ja osoitti miekkaa.
Daegam lähti talolle. Bas murahti ja nappasi miekan maasta.
- Hei! Ota minun miekkani ja kilpeni myös! inkvisiittori huusi Daegamin perään.
Sininen mies hyppää sinne pilven päälle. Maelcum piteli jalkaansa irvistäen kivusta.
Kun Daegam pääsi talolle, hän kävi etsimässä inkvisiittorin varusteet talosta ja rupesi kantamaan sir Kennardia Ferantin avustuksella. Yhdessä kaksikko kantoi sir Kennardin pilven luokse.
- Hei, voitko avata nämä köydet? inkvisiittori kysyi siniseltä mieheltä.
Sininen mies ei vastannut, vaan katseli talon suuntaan. Daegam lastasi kaikki varusteet pilven päälle. Sir Garin käveli hämmentyneenä talon luona. Piispa, Bas ja Ayzabel olivat siirtyneet pilven luokse. Sir Ferant laski sir Kennardin pilven päälle ja katsoi Ayzabeliä.
- Noniin. Kaikki pilvelle! Daegam kehotti.
Hän lähti vielä hakemaan sir Garinia kanssa pilven luokse.
- Sir Garin, Daegam sanoi. Tule tänne.
Sir Garin seurasi Daegamia selvästi järkyttyneenä.
Kun kaikki olivat päässeet pilven päälle, se alkoi nousta huimaa vauhtia ylöspäin. Pilvi nousi korkealle taivaisiin, eikä maata enää pian erottanutkaan. Sitten se pysähtyi toisten pilvien sekaan. Ylhäällä tuuli kovasti ja pilvi oli laajentunut suuremmaksi noustessaan ylös. Sir Ferant katseli hieman masentuneena ympärilleen.
- Nyt olemme turvassa, sininen mies sanoi tyytyväisenä. Ja minun valtakunnassani. Liikumme koko ajan pois niljaisten ateistien luota.
- Ottakaa nyt joku nämä köydet pois, inkvisiittori kehotti.
Sininen mies kohotti kätensä ja toiset tunsivat taikuuden väreilevän. Samassa jotakin alkoi nousta pilven sisältä. Yllätykseen toiset huomasivat, että se oli Kudastin ruumis, jolta puuttui toinen jalka. Ruumis laskeutui pilven päälle. Ylhäällä oli aika tyhjää ja seurue näki ainoastaan pilviä silmän kantamattomiin, niin yläpuolella kuin alapuolella ja ympärillä.
- Kudastin jalka taisi olla tuolla alhaalla, Daegam sanoi hiljaa.
- Kirottua, ne tosiaan hakkasivat jalan kelpo kaverilta irti, sininen mies puuskahti. Mutta saisittekos parannettua tuota? hän kysyi ja viittasi Kudastin jalantynkään. Minä vain hyydytin verenvuodon. Mutta se jatkuu, jos se alkaa sulaa.
- Mikä tässä on kun kaikilta jalat telotaan, Maelcum irvisti pidellen omaa jalkaansa.
- No kai sen saisi parannettua, jos jalka olisi, Daegam arveli.
Hän meni Maelcumin luokse ja alkoi loitsia. Loitsu onnistui normaaliin tapaan ja jalan haava parani.
- Sen verran pitäisi parantaa, että verisuonet menisivät kuntoon, sininen virkkoi Daegamille.
Daegam käveli Kudastin luokse. Maelcum katseli epäillen hieman terveempää jalkaansa. Daegam alkoi loitsia Kudastin jalkaan. Loitsun tekeminen kesti jonkin aikaa, mutta loitsu silti onnistui. Kudastin jalka parani sen verran hyvin kuin katkennut jalka saattoi parantua. Jalka oli poikki jostakin vähän polven yläpuolelta.
- HEI! inkvisiittori yritti kiinnittää toisten huomiota. Voisiko joku yrittää ottaa näitä köysiä pois?
Daegam meni inkvisiittorin luokse ja kysyi jätiltä:
- Niin. Kuka sinä oikein oletkaan?
- Minä olen Pilvenveikko, jätti vastasi.
Daegam koetti katsoa, saisiko köysiä mitenkään auki.
- Kai nämä köydet jotenkin saa auki, inkvisiittori sanoi.
Tajuihinsa palannut Kudast tuijotti jalkaansa tai pikemminkin paikkaa, jossa jalan olisi kuulunut olla.
- Ah, Kudast-veikkoni, olet taas hengissä! Pilvenveikko huudahti.
Kudast tuijotti jalkansa puutetta. Maelcum vääntäytyi seisaalleen ja otti kokeeksi muutaman hieman ontuvan askeleen.
- Ajattele, rakastettusi pelasti sinut, Pilvenveikko sanoi Kudastille.
Tämä tuijotti vain jalkansa puutetta. Daegam koetti avata inkvisiittorin köysiä tikarin avulla. Maelcum päätti istua takaisin alas.
- Osaako kukaan täällä avata hyvin maagisia köysiä? Daegam kysyi ja laittoi tikarin pois todettuaan sen riittämättömäksi.
- Tuota...kai jalkani saa vielä kuntoon? Kudast kysyi.
- Se jäi tuonne alas, mutta kai täällä jossain joku osaa jotain parannusloitsuja, Daegam vastasi.
- Minä saan täällä valtakunnassani auki köyden kuin köyden, Pilvenveikko hihkaisi.
- No voisitko avata nämä köydet? Daegam pyysi ja osoitti inkvisiittoria.
- Sopiihan tuo, Pilvenveikko suostui.
- Hankitaan sinulle komea puujalka, Maelcum virnisti Kudastille.
Samassa inkvisiittori nousi ilmaan ja köydet alkoivat kiertyä auki saaden inkvisiittorin pyörimään kovaa tahtia ympäri ilmassa. Pilvenveikko nauroi iloisesti. Daegam hymyili myös hieman, mutta sir Ferant näyttää masentuneelta. Kudast ei nauranut vaan näytti lähinnä kauhistuneelta.
- Hei! höykytyksessä oleva inkvisiittori huudahti.
Pian köydet olivat irronneet ja inkvisiittori putosi pilven päälle. Köydet sujahtivat suoraan pilven läpi. Inkvisiittori pyöritteli päätään hieman ja ärisi:
- Eikö ollut helpompaa tapaa aukaista ne köydet?
Daegam kävi antamassa inkvisiittorille tämän tavarat.
- Voisi olla, muttei niin hauskaa, Pilvenveikko nauroi.
- Minun jalkani on siis mennyttä? Kudast kysyi epäuskoa äänessään.
- Mennyttä kuin eilisen talven lumi, Pilvenveikko vastasi.
Inkvisiittori laittoi miekkansa huotraan ja kilpensä selkäänsä.
- Bas, anna se miekka, Daegam kehotti ja meni Basin luokse.
- Eli en saa enää jalkaani takaisin? Kudast kysyi epäuskoisena.
Bas ojensi miekan Daegamille murahtaen.
- Kyllä rakas Lynette sinusta tuollaisenakin pitää, jos vain kukistat pahan isäpuolen sielussasi, Pilvenveikko vastasi Kudastille.
Daegam kävi viemässä miekan Kudastille:
- Siinä on miekkasi.
- Täällä pilven päällä voit päästä traumoistasi eroon, Pilvenveikko jatkoi Kudastille. Ei onneton lapsuutesi täällä mitään paina ja pääset täällä eroon huonommuudentunteestasikin.
- Niin kuin siitä jotain apua olisi jos minulta puuttuu jalka, Kudast sanoi Daegamille.
- Elämä pilven reunalla on kivaa ilman jalkaakin, Pilvenveikko lisäsi.
- Voisitko saada meitä mitenkään meren toiselle puolelle, vai onko täällä jossain jotain muutakin kuin vain me? Daegam kysyi Pilvenveikolta.
- Täällä olemme vain me, Pilvenveikko huokaisi. Oi tätä autuasta rauhaa, ei ärsyttävää sukua räksyttämässä kintereillä. Niin, tuon Kudast saapui tänne seurakseni. Nyt minulla on täällä enemmänkin seuraa ja oikeastaan se tuntuu mukavaltakin. Kuvitelkaas, tuo Kudast yritti käydä minun kimppuuni miekan kanssa ensi alkuun, Pilvenveikko nauraa.
- Kuinka kauan ajattelit pitää meitä täällä? Daegam kysyi.
- Jaa-a, en tiedä, mutta toivottavasti, ette hyppää niin nopeasti pilven reunalta alas kuin monet muut maan matoset, Pilvenveikko vastasi.
Kudast näytti niin masentuneelta että olisi saattanut kohta hypätäkin.
- Pääseekö täällä meren yli? Daegam kysyi.
- Pääsee toki, Pilvenveikko naurahti. Ja hymyä huuleen, Kudast-veikko, kyllä huolet kaikkoavat pilvessä.
- Ja voisit selittää paremmin, miksi tulit pelastamaan meidät, Daegam sanoi Että saisit seuraa?
- No, tuo Kudast-ystäväni halusi jonnekin ihmisten pariin, Pilvenveikko selitti. Sitten minä suostuin, kun hän uskoi minulle salaisuutensa. Mutta ne siellä alhaalla kävivät vähän ilkeiksi. Ja olivat tappaa kelpo Kudast-veikon. Sitten minä päätin, että kostan niille ateisteille.
- Vähän ilkeäksi! Kudast huudahti. Ne leikkasi mun jalan irti!
Daegam nyökkäsi. Sir Ferant katsoi ilmeettömänä pilviin.
- He saivat maksaa siitä, Pilvenveikko sanoi julman tyytyväisenä.
- Ja sepä lohduttaa, Kudast mutisi.
- Eli siis hait Kudastin tänne aluksi? Daegam kysyi. Miksi?
- Ihan omaksi ilokseni, Pilvenveikka vastasi. Minusta on joskus hauska houkutella tänne maan matosia. Se on minulle suureksi huviksi.
- Minun jalkaani ei siis saa mitenkään parannettua? Kudast kysyi epätoivoisena.
- Nähdä, miten maan matosien naamat vääntyvät ällistyksestä, Pilvenveikko nauroi.
- Sopiva taikuus tepsii siihen, piispa sanoi Kudastille. Mutta sinun on kestettävä, kunnes pääsemme pois täältä myyttien keskeltä, poikani, hän jatkoi isälliseen sävyyn.
- Pystytkö sinä sellaiseen? Kudast kysyi piispalta.
- Ei, minä en hallitse parannusmagiaa niin hyvin, piispa vastasi.
Kudast mumisi itsekseen jonkinlaista rukousta.
- Onko se myös sinun huvia koettaa ravistella meitä maan matosia hengiltä? Maelcum murahti Pilvenveikolle.
- Kyllä, jos maan matoset ovat miltei tappaneet ystäväni, Pilvenveikko murahti.
- Voimmeko lähteä tästä kulkemaan meren ylitse? Daegam kysyi.
- Joo, mikäpäs siinä, Pilvenveikko vastasi. Maa meren takana on aava. Siellä vain on pirun sukulaisia, joita kartan kuin ruttoa.
- Parannan tästä ensin muita hieman, Daegam sanoi. Eikö siellä ole yhtään mitään muuta?
Kudast näytti yhä epätoivoisemmalta.
- Onhan siellä kaikenlaista, Pilvenveikko vastasi Daegamille. Siellä on linna ja siellä on metsä ja siellä on ranta ja siellä on joki, hän lateli.
- Olemme kuulleet, että siellä olisi parantaja nimeltään Calanar, Daegam sanoi.
- Sellaisesta parantajasta minä en tiedä mitään, Pilvenveikko sanoi. Olen aina terve täällä pilvissä. Mutta tulen kyllä aivan sairaaksi, jos sukulaiset vainoavat minua.
- Olisi vain hyvä löytää hänet, että saisimme Kennardin ja Kudastin kuntoon, Daegam sanoi.
- Mihinkäs te nyt sitten haluatte ja mitä te olette valmiita antamaan vastalahjaksi? Pilvenveikko kysyi kärsimättömästi. Jos otan sen riskin, että törmään sukulaisiin, minä tosiaan haluan jotakin vastineeksi.
Daegam käveli Maelcumin luokse.
- Täällä pilvissä kaikki ovat vapaita, joten tekin olette toki vapaita tekemään, mitä haluatte, Pilvenveikko jatkoi.
- Sinulla on vain jalassasi haava? Daegam kysyi Maelcumilta.
- Annetaan valittava inkvisiittori seuraksi, Kudast mutisi.
Pilvenveikko purskahti nauruun.
- Minä olen aina sanonut, että tuo Kudast-veikko on sitten hauska mies, Pilvenveikko nauroi.
Inkvisiittori katsoi hieman vihaisesti Kudastiin.
- No tuommoinen nätti haavahan tuossa on, Maelcum sanoi Daegamille. Ei minua muu vaivaa.
Daegam rupesi kuitenkin parantamaan Maelcumin jalkaa. Loitsu onnistui ja jalka parani. Maelcum hieroi terveeltä näyttävää jalkaansa ja hymyili tyytyväisenä. Sir Ferant katsoi pilviä Ayzabelin kanssa sivummalla. Pilvet kulkivat tasaisesti jonnekin päin. Inkvisiittori seisoi pilven reunalla ja katseli ympärilleen. Alapuolellakin näkyi ainoastaan pilviä.
- Ferant, oletko sinä nyt kokonaan kunnossa? Daegam kysyi.
Sir Ferant ei vastannut mitään ja oli selvästi ajatuksissaan.
- Voisiko joku kertoa mitä oikein tapahtui? Kudast kysyi. Minä koputin sen talon oveen ja sitten ritarit kävivät kimppuuni ja siten minulta lähti taju.
- Mutta voisitteko te nyt sanoa, minne haluatte ja mitä olette valmiita antamaan vastineeksi? Pilvenveikko kysyi kärsimättömänä.
Sir Ferant piti Ayzabeliä kädestä kiinni. Ayzabel oli paljastanut jo päänsä kaavusta. Hänen ihonsa näytti olevan miltei kokonaan parantunut ja jo melko tummaa punaista väriltään. Ayzabelille näytti kasvaneen hiukan tukansänkeäkin päähän.
- Mitä sinä haluat vastineeksi? Daegam kysyi Pilvenveikolta. Lisää salaisuuksia?
- Haluan mielelläni taikuutta vastineeksi, Pilvenveikko vastasi. Tai maagisen esineen.
- Meillä taitaa nuo taikaesineet olla hieman vähissä, eikä meillä taida pahemmin olla mitään taikuuttakaan sinulle annettavaksi, Daegam sanoi.
- Hmmm, Kudast mutisi.
- Hah, Pilvenveikko nauroi. Tuo on tuttu tinkijöiden aloitus.
- Näetkö sinä meillä hurjan maagisia esineitä? Daegam kysyi.
- Minulla olisi muutama, inkvisiittori sanoi. Mutta en aio antaa niitä.
- Niin, kyllä vanhalla velmulla on, Pilvenveikko nauroi. Ja kyllä minulle taikuuskin kelpaa.
- Pitäisikö minun opettaa sinulle velhoutta vai? inkvisiittori kysyi.
- Velhoutta, se on kieroutuneiden ihmisten juonia, Pilvenveikko tuhahti.
- Minä voin antaa kumpaakin, Kudast sanoi. Mutta menetin jo jalkani enkä halua menettää en yhtään mitään.
- Päättäkää yhdessä, mitä minulle tarjoatte, Pilvenveikko kehotti.
- No, minulla ei ole sitten mitään tarjottavaa sinulle, inkvisiittori sanoi.
- Esineitä ei ole ja taikuutta en osaa, Maelcum huokasi.
Daegamkin huokaisi.
- Minua eivät kokeneet tinkijät petä, Pilvenveikko nauroi. Jos jonnekin haluatte, niin saatte maksaa. Tai saatte kyllä lähteäkin ihan vapaasti, sillä täällä kaikki ovat vapaita.
- Minulla ei ole kuin rahaa mitä voisin antaa sinulle, inkvisiittori totesi.
- Mutta pääsemme alas ainoastaan hyppäämällä reunan yli? Daegam kysyi.
- Pääsette kyllä alas, jos hyppäätte, mutta lasku voi olla ikävä, Pilvenveikko nauroi.
- Kelpaako tämä? Kudast kysyi ja näytti sormustaan.
- Mikä se on? Pilvenveikko kysyi kiinnostuneena.
- Taikaesine, Kudast vastasi.
- Mitä se tekee? Pilvenveikko kysyi.
- Siinä on henki, Kudast vastasi.
- Millainen henki se on? Pilvenveikko kysyi.
- Se antaa voimaa, Kudast vastasi.
- Tjaa, annapas, kun kokeilen, Pilvenveikko kehotti.
Kudast ojensi sormuksen. Pilvenveikko otti sen vastaan ja tutkiskeli sormusta. Sitten hän ojensi sen takaisin Kudastille ja sanoi:
- Tuosta ei ole minulle kyllä mitään iloa.
Kudast pujotti sormuksen takaisin sormeensa ja sanoi:
- Muuta minulla ei sitten ole.
Daegam kävi istumaan.
- Minulle kelpaa kyllä taikuuskin, sillä sille olen erityisen perso, Pilvenveikko naurahti.
- Voisiko joku nyt kertoa mitä oikein on tapahtunut? Kudast pyysi taas.
- En osaa sanoa mitään järkevää tuohon, Daegam sanoi Pilvenveikolle.
- Lyökääpäs taikuutenne pöytään, Pilvenveikko kehotti.
- Ei ole kuin velhoutta ja jos se ei kelpaa niin sitten ei ole mitään, inkvisiittori murahti.
- Onhan teillä muilla toki jotakin, Pilvenveikko myhäili.
- Haluatko, että opetamme sinulle jotain, vai, että loitsimme sinulle jotain? Daegam kysyi.
- Minä haluan kunnollista jumalten taikuutta, Pilvenveikko sanoi. Velhous on kieroutunutta ja kierouttavaa.
Inkvisiittori ei kuunnellut Pilvenveikon puheita.
- Voisin heittää sinulle jonkun loitsun, mutta ne kestävät ainoastaan hetken, Daegam sanoi.
- Minulla on vain velhouteni, tämä sormus ja jäljellä oleva taikavoimani, ei mitään sopivaa varmaankaan, Kudast totesi.
Sir Ferantin ilme muuttui masentuneesta silkaksi riemuksi ja hän halasi lujaa Ayzabeliä.
- Tokihan sinä pystyt loitsusi luovuttamaan minulle pysyvästi, Pilvenveikko naurahti Daegamille.
- Velhoutesi? inkvisiittori kysyi Kudastilta. Etkö sinä ole ehilmiläinen?
Sir Ferant sulki Ayzabelin kunnon karhunhalaukseen. Lopulta hän päästi irti ja oli kerrassaan onnellinen. Ayzabelkin halasi sir Ferantia. Bas murahti.
- Vastaa ritari, inkvisiittori sanoi ankarasti Kudastille.
Kudast nyökkäsi.
- Mistä olet velhoutta oppinut? inkvisiittori kysyi häneltä.
- Millaista taikuutta haluaisit sitten itsellesi? Daegam kysyi Pilvenveikolta. Minulla ei ole kovinkaan mahtavaa taikuutta.
- Haluan jumalten taikuutta, kuten jo sanoin, Pilvenveikko vastasi.
Kudast pysyi hiljaa.
- Mistä olet oppinut velhoutta? inkvisiittori toisti kysymyksensä.
- Olen estalilainen, opettelin sitä jo siellä ja liityin vasta myöhemmin Ehilmin kirkkoon, Kudast selitti.
- Mikä olit ennenkö liityit Ehilmin kirkkoon? inkvisiittori kuulusteli.
- Ei kellään olisi yhtään riimutaikuutta, josta haluaisi eroon? Daegam kysyi.
Piispa pudisti päätään. Bas murahti.
- Ei minulla ainakaan, Kudast sanoi.
- Kudast-ystäväiseni, sinä varmasti uhraudut toisten edestä, Pilvenveikko ehdotti.
Sir Ferant vuodatti muutaman onnellisuuden kyyneleen ja tuntui olevan aivan muissa maailmoissa.
- Mitähän uhrattavaa luulet minulla olevan? Kudast kysyi.
- Vastaa ritari, mikä olit ennen kuin liityit Ehilmin kirkkoon, inkvisiittori vaati.
- Ei kuulu sinulle, Kudast tiuskaisi.
- Kuuluuhan, inkvisiittori vastasi. Mikä olit ennen kuin liityit Ehilmin kirkkoon?
- Ei kuulu vieläkään sinulle, Kudast toisti.
- Kuuluuhan, inkvisiittori sanoi taas.
- Eikö kukaan tosiaan voisi kertoa mitä tapahtui kun olin tajuton? Kudast yritti sanoa.
- Ei voi, inkvisiittori vastasi. Mikä olit ennen kuin liityit Ehilmin kirkkoon?
- Minä tein selvää pahoista ateisteista, Pilvenveikko vastasi Kudastille. Ja viskasin sinut pilveen, Kudast-veikkoseni.
- Miten muut päätyivät tänne? Kudast kysyi.
- Minä otin heidät kyytiin, Pilvenveikko naurahti.
- Mitä jos sanon sinulle että olin arkatilainen? Kudast kysyi inkvisiittorilta.
- Minkä lahkon? inkvisiittori kysyi.
- Ei kuulu sinulle, Kudast vastasi.
- Minkä lahkon? inkvisiittori vaati saada tietää.
- Koettakaapas nyt päättää, mitä te minulle annatte, Pilvenveikko kehotti kärsimättömästi.
- Minä en voi antaa mitään, Kudast sanoi.
- Kerro nyt minkä lahkon? inkvisiittori toisti.
- Ainut loitsuni, jonka sinä ehkä haluaisit, on pitänyt meidät hengissä tähän asti matkallamme, niin sitä en voi antaa, Daegam sanoi Pilvenveikolle. Tulemme tarvitsemaan sitä loitsua aivan varmasti vielä monet kerrat.
- Minä voin antaa vain kaiken jäljellä olevan taikavoimani, Kudast tarjoutui. Eikä sekään ole kovin paljoa.
- Kudast voi sitten antaa jotakin, Pilvenveikko ehdotti.
- Älä vaihda puheenaihetta ritari, mihin lahkoon väität kuuluvasi? inkvisiittori kysyi Kudastilta.
- En väitä kuuluvani mihinkään lahkoon, Kudast vastasi.
Daegam käveli sir Ferantin ja Ayzabelin luokse.
- No, miksi olisit liittynyt Ehilmin kirkkoon? inkvisiittori kysyi.
- No, riittääkö se maksuksi matkasta? Kudast kysyi Pilvenveikolta.
- Riippuu, mitä se on, Pilvenveikko vastasi.
- Älä taas vaihda puheenaihetta, miksi olisit liittynyt Ehilmin kirkkoon? inkvisiittori kysyi Kudastilta hieman äksyyn sävyyn.
- Kaikki viimeiset voimani, Kudast selvitti Pilvenveikolle.
- Ferant, sinulla ei varmaankaan ole mitään taikaesinettä jonka voisit antaa pois? Daegam kysyi. Tai kenties taikuutta? Onko sinulla Azybell mitään?
- Luettepa voimasi, Kudast-veikkoseni, Pilvenveikko kehotti.
- Viimeiset menivät äsken, sir Ferant vastasi ravistaen päätään ja katsellen onnellisena Ayzabeliä.
Ayzabel pudisti myös päätään.
- Ritari! inkvisiittori karjaisi Kudastille. Miksi olisit liittynyt Ehilmin kirkkoon jos olisit ollut arkatilainen?
- Hiljaa, vanha veikko, Pilvenveikko naurahti inkvisiittorille.
Kudast antoi inkvisiittorin höpistä eikä kuunnellut. Samassa inkvisiittori nosti Kudastin riveleistä ylös.
- Luettele loitsusi, Kudast kamuseni, Pilvenveikko kehotti iloisesti.
Hän rypisti kulmiaan ja samassa inkvisiittori paiskautui irti Kudastista.
- Siis minulla on vain raakaa taikavoimaa, ei mitään loitsuja joita voisi antaa, Kudast täsmensi.
- Kyllä sinulla suojelijoita riittää, inkvisiittori ärisi Kudastille.
- Äh, loitsuja minä juuri kaipaan, Pilvenveikko sanoi pettyneenä. Hyviä jumalten loitsuja.
- Ei kaikkea tarvitse itse tehdä, Kudast selitti inkvisiittorille.
Daegam palasi muiden luokse.
- Päättäkää nyt pian, kuka teistä antaa mitäkin, Pilvenveikko kehotti. Olemme kohta ylittäneet meren.
- Minä en voi antaa mitään, Kudast sanoi.
- Voin antaa loitsuista Ajatuspuheen ja Kaukonäön, joista sinulle ei varmaankaan ole mitään iloa, Daegam sanoi Pilvenveikolle.
- Meillä on kyllä pieni ongelma, kun pääsemme maahan, Kudast totesi.
- Meillä on täällä ylhäällä iso ongelma, Daegam korjasi.
- Tai siis, minä en voi kantaa Kennardia enkä voi edes kävellä, Kudast täsmensi.
- Pyh, haluan kunnollisia jumalten voimia, en henkien heikkoja voimia, Pilvenveikko sanoi.
- Ainut loitsu mikä minulla on jäljellä sitten on Paranna vamma, mutta sitä en voi antaa, Daegam huomautti.
- Tosin voisin kyllä kelpuuttaa vanhan veikon miekan, jos teiltä ei loitsuja löydy, Pilvenveikko tuumi.
- En anna sitä, inkvisiittori kiisti.
- No, sinä voit sitten mennä edeltä testaamaan onko maa tarpeeksi pehmeää että voimme hypätä, Kudast tokaisi.
- Tarvitsen sitä vielä, inkvisiittori jatkoi. Se on ainoa suojani.
- Etkö voisi edes säälistä päästää meitä täältä turvallisesti? Olemme kärsineet paljon ja meillä on ollut hirveä lapsuus, Kudast kävi selittämään Pilvenveikolle.
- Saatte kyllä vapaasti jäädä tänne nauttimaan vapaudesta, Pilvenveikko vastasi hymyillen.
- Phedrus, anna se miekka, Kudast käski.
- En anna, inkvisiittori kieltäytyi.
- Ei siitä ole paljon iloa täällä, Kudast huomautti. Ja tänne jäämme jollet anna sitä.
- Mutta siitä tulee olemaan iloa vielä kun pääsemme pois täältä, inkvisiittori vastasi.
- Mutta kun emme pääse pois täältä, Kudast sanoi. Siinä se ongelma.
- Ja antaisitko sinä muka lumotun rautamiekan pois? inkvisiittori kysyi Kudastilta.
- Tai anna sinä Kudast-veikkoseni minulle taikuutta, Pilvenveikko ehdotti.
- Ei minulla ole mitään! Kudast huudahti.
- Emme voi riistää häneltä miekkaansa, Daegam totesi. Se olisi sama kun murhaisimme hänet. Täytyy keksiä toinen keino.
- Tai sitten tuo iso mies voisi antaa, Pilvenveikko sanoi nyökäten Daegamiin päin.
- Minä antaisin miekkani? Daegam kysyi.
- Toisaalta te voisitte uhrata minulle, se voisi olla yksi ratkaisu, Pilvenveikko tuumi.
- Mitä pitäisi uhrata? inkvisiittori tiedusteli.
- Mitä sinulle pitäisi uhrata? Daegam kysyi.
- Uhraatte palan sielustanne, Pilvenveikko ehdotti. Olenhan minä sentään jumalallista syntyperää.
Kudast alkoi loitsia. Daegam katsoi Kudastia kummastellen. Sir Ferant hymyili vieläkin ja alkoi keskittyä tilanteeseen. Daegam kysyi Pilvenveikolta:
- Eli siis kelpuuttaisit myös minun miekkani?
- En, mutta sinun taikuuttasi kyllä, Pilvenveikko vastasi.
- Ah, Daegam mutisi.
Inkvisiittori kävelee Kudastia kohti. Pilvenveikko rypisti otsaansa ja inkvisiittorin kulku tyssäsi siihen.
- Annan vaikka koko sielun kunhan päästään nyt jatkamaan, Kudast mutisi ilmeisen rasittuneena loitsustaan.
- Mitä sinä oikein yrität! inkvisiittori huusi Kudastille. Yritit loitsia minuun jotain!
- Kenenkään ei tarvitse ruveta sielujaan antamaan, Daegam päätti.
- Yritin päästä jatkamaan matkaa, Kudast vastasi inkvisiittorille.
- Päättäkää vihdoin, mitä annatte, Pilvenveikko huokasi.
Sir Ferant näytti mietteliäältä.
- Me annamme Phedruksen miekan, Kudast sanoi.
- Emmehän anna, inkvisiittori kiisti.
- Voit ottaa sen aivan vapaasti, Kudast sanoi.
- Emme anna sitä, Daegam sanoi tiukasti.
Sir Ferant nyökkäsi painottaen paronin sanoja. Hän kääntyi sir Garinin puoleen ja kysyi:
- Olisiko sinulla jotain taikuutta?
- Ei, ei, sir Garin vastasi aika poissaolevana.
- Tiedätkö sinä missä Arkat-niminen mies on? Daegam kysyi Pilvenveikolta. Hänellä kai on miekka jonkalaista toista ei ole.
- Sellaisesta miehestä en ole kuullutkaan, Pilvenveikko vastasi. Vaikka suvussa on kaikenlaisia hulluja, kuten täti Molanni, joka yritti pistää minut kahleisiin.
- No minä voin uhrata sinulle, mitä sinä sitten sillä tarkoitatkaan, Kudast sanoi.
- Pystytkö ottamaan minulta loitsuja, joita olen käyttänyt, mutta ne ovat jossain määrin silti vielä minulla? Daegam kysyi Pilvenveikolta.
- Varmasti, Pilvenveikko vastasi naurahtaen Daegamille. Olenhan jumallista syntyperää.

Ehilmin valo, osa 39.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja