Ehilmin valo, osa 36

Oven takaa paljastui kammio, joka oli pimeä. Kuitenkin sen seinillä hehkui paljon riimuja ja muutenkin se vaikutti hyvin maagiselta paikalta. Daegam koetti katsella sisälle Maelcumin ja metalliesineen ohi. Huoneessa oli muutama metallista valmistettu tuoli ja pöytä. Sen kaikilla seinustoilla näytti olevan ovet, eteläseinällä jopa kaksikin. Seurue oli murtautunut sisään pohjoisesta ovesta. Ketään ihmisiä ei huoneessa näkynyt, mutta siellä näytti taikuus hohtavan voimakkaana.
- Tuolta ei päästä ulos, Daegam totesi. Mennään kokeilemaan toista ovea.
Kudast nyökkäsi. Maelcum peruutteli pois oviaukosta. Inkvisiittori käveli kammioon valonlähde mukanaan ja kokeili avata toista eteläistä ovea. Toiset seurasivat häntä. Ayzabel asteli tuskaisesti huoneeseen. Eteläinen ovi ei kuitenkaan auennut, eikä liioin mikään muukaan ovi. Inkvisiittori potkaisi vielä ärtyneenä itäistä ovea, mutta se ei auttanut mitään. Ayzabel lysähti istumaan yhdelle tuoleista.
- Koitetaan avata ovia tuolla lentävällä esineellä, Daegam ehdotti.
Inkvisiittori siirtyi sivuun ja myös Daegam siirtyi pois ovien luota. Maelcum havahtui ja ajoi sisälle kammioon.
- Tämä on jumalatonta, sir Garin mutisi päätään pudistellen ja pysyi kaukana lentävästä härvelistä.
- Minkä minä näistä murran? Maelcum kysyi.
- Päätä itse, Daegam vastasi.
Maelcum mietti hetken ja kurvasi sitten täyttä vauhtia itäistä ovea kohti. Laite ei täydellä vauhdillakaan liikkunut kovin kovaa, mutta se lähestyi silti ovea. Sen nokka osui sitten itäiseen oveen ja oven metalliin alkoi painautua leveä rako. Oven metalli rusahti rikki ja laitteen runko työnsi sitten taas oven pois paikoiltaan.
Oven takaa paljastui se valaistu huone, jossa seurue kävi taistelun koneesta. Ruskean miehen ruumis lojui verilätäkössä lähellä sen huoneen pohjoista ovea.
- Pois, toiset kuulivat Ayzabelin sanovan tuskaisesti.
Maelcum peruutti pois kääntäen ajopelin läntistä ovea päin. Hän työnsi vivun pohjaan ja mennä jyristeli ovea kohti. Koneen nokka pirstoi nyt läntisen oven ja runko paiskasi oven syrjään. Oven takaa paljastui suuri ja pimeä huone, jossa oli metallilaatikoita taas päällekkäin, ilmeisesti samanlainen huone kuin aikaisemmatkin. Riimuhuoneesta tuleva valo ei vain riittänyt valaisemaan huoneesta kuin hiukan oven edustaa. Inkvisiittori asteli huoneeseen, mutta palasi pian takaisin.
- Murra toinen noista ovista, inkvisiittori kehotti ja osoitti eteläisiä ovia.
Maelcum nyökkäsi ja ajoi päin vasenta eteläistä ovea. Ovi rusahti taas koneen voimasta hajalle ja sen takaa paljastui taas suuri laatikkohuone. Inkvisiittori asteli huoneeseen Daegam kannoillaan ja pian takaisin.
- Murra tuo toinen ovi, inkvisiittori sanoi Maelcumille.
- Pois, Ayzabel sanoi kovempaa, vaikka puhuminen tekikin hänelle varmasti kipeää.
Maelcum peruutti hieman ja ajoi oikeanpuoleista ovea päin. Oikeanpuoleinen ovi rusahti hajalle ja sieltä paljastui se huone, jossa oli pöytä ja tuoleja. Sir Ferant katseli menoa ensimmäisestä huoneesta ja sanoi:
- Miten olisi, jos Maelcum ajelee tuolla härvelillä sen oven kumoon, jonka takaa kuului jyrinää.
- Pois, Ayzabel sanoi mahdollisimman kovaa ja voihkaisi kivusta.
- No pois, pois, mutta mihin? Maelcum kysyi.
Sir Ferant tuhahti, kun muut eivät näyttäneet kuuntelevan hänen ehdotustaan.
- Taika, Ayzabel sanoi ja heilautti heikosti kädellään ympäri huonetta.
Inkvisiittori kosketti yhtä riimuista, mutta vetäisi sitten sormensa pois. Ayzabel nousi horjuvasti pystyyn.
- Näytä tietä, akka, inkvisiittori sanoi Ayzabelille.
Sir Ferant kääntyi katsomaan vihaisena inkvisiittoria. Ayzabel asteli horjuen seinustalle, jossa näytti olevan erityisen paljon riimuja. Hän kosketti seinää. Ayzabel voihkaisi tuskaisesti, sillä kosketus tuntui tekevän kipeää. Daegam katseli ihmeissään Ayzabelin touhuamista.
Samassa riimujen hehku alkoi voimistua. Huoneessa olijat kuulivat korvissaan jonkinlaista vaimeaa ja kumeaa jytinää. Seinät tuntuivat lähtevän pyörimään ympäri tai sitten se oli vain riimujen hehku. Oli miten oli, seinät tuntuivat muuttuvan kokonaan riimujenhehkuksi, eikä oviakaan näkynyt. Sir Ferant katsoi ylpeänä Ayzabelin toimia. Seurue tunsi voimakkaan taikuuden jysähdyksen ja sitten he huomasivat seisovansa ulkoilmassa jonkin kallionseinämän vieressä. Huone, jossa he olivat, näytti kokonaan kadonneen. Samoin laite, jota Maelcum käytti.
Sir Ferant huudahti iloisena:
- Hienosti toimittu Ayzabel!
Seurueen ympärille näytti avautuvan hiukan metsäistä maastoa, mutta missään ei ollut merkkiäkään paikasta, jossa he aikaisemmin olivat olleet.
- Hyvä Jumala! sir Garin puuskahti pelästyneestä.
Kudast katseli hämmentyneenä ympärilleen. Ayzabel voihkaisi ja otti kalliosta tukea horjuvasti. Sir Ferant kantoi sir Kennardia, mutta käveli nyt nopeasti Ayzabelin luokse ja tuki häntä. Bas murahti epäluuloisesti. Maelcum manaili menetetyn ajokkinsa perään.
- Kellään tietoa missä me oikein olemme? Daegam kysyi.
Piispa pudisti päätänsä. Daegam koetti katsella ympärilleen.
- No onneksi emme enää ole siellä Vadellien luona vai mitä olivatkaan, sir Ferant sanoi onnitellen samalla Ayzabeliä iloisena.
Maastossa ei näkynyt mitään ihmisten tekemää, vain metsäistä maastoa niin pitkälle kuin silmä kantoi ja korkean ja jyrkän kallion, jonka juurella seurue oli, toisella puolella.
- No minne nyt, herra paroni? sir Ferant kysyi.
Daegam katseli ympärilleen mietiskelevän näköisenä.
- Herra paroni, voisimme kiivetä kallion päälle ja sieltä voisimme nähdä jotain, sir Ferant ehdotti.
- Se kestäisi aivan liian kauan, emmekä pysty samalla kantamaan muita mukana, Daegam huomautti.
- Sepäs oli temppu, Maelcum mutisi katsellessaan ympärilleen.
Sir Ferant ehdotti vielä:
- Osa voisi jäädä alas. Koska sama meidän olisi sinne kiivetä ja katsoa minne olisi viisainta mennä kuin hortoilemaan vain metsään.
- Ainut reitti taitaa olla vain tästä suoraan eteenpäin, Daegam arveli. Kyllä sieltä jotain tulee taas vastaan, kunhan vain kävellään tarpeeksi kauan. Jos vuorelta jonnekin haluaisi nähdä, pitäisi kiivetä aika korkealle.
Inkvisiittori lähti kävelemään eteenpäin ja pisti valoa hohtavan miekkansa huotraan.
- No tehän sen tietenkin päätätte, paroni, sir Ferant sanoi.
Daegam mietiskeli.
- Tästä vain metsään, Daegam päätti. Turha sitä on kiipeillä minnekään.
Hän lähti kävelemään eteenpäin ja Kudast seurasi perässä. Piispa seurasi Daegamia, kuten huokaileva sir Garinkin. Sir Ferant katsoi mietiskelleen vuorta. Bas kulki joustavin askelin porukan loppupäässä. Maelcum lähti vihellellen muiden mukaan. Ayzabel lähti seuraamaan toisiaan kovin horjuvasti. Sir Ferant lähti kantamaan sir Kennardia.
Vähän aikaa Ayzabelin meno katseltuaan Maelcum kysyi:
- Eikös tuollekin voisi jotkut paarit tuolta metsästä tehdä?
- Hyvä idea, Daegam totesi.
Sir Ferant tuki Ayzabeliä ja kaikki paitsi inkvisiittori hidastivat vauhtiaan. Inkvisiittori piti kovempaa vauhtia ja kulki porukan edelle pitäen muut kuitenkin näkyvissä.
- Ei kenelläkään kirvestä satu olemaan? Maelcum kysyi. Voisin tästä jonkinlaiset paarit koettaa askarrella.
- Tai jos joku kantaa sir Kennardia, niin voisin kantaa itse Ayzabeliä, sir Ferant ehdotti ja katsoi naista kysyvästi.
Ayzabel nyökkäsi väsyneesti.
- Maelcum, kannatko sinä sir Kennardia? sir Ferant ehdotti.
- No jos nainen kestää kantamisen niin käyhän se sekin, Maelcum tuumi. Voin minä Kennardia kantaa.
Sir Ferant laski selästään sir Kennardin ja antoi Maelcumin ottaa hänet. Daegam pysähtyi odottamaan muita. Sir Ferant nosti Ayzabelin syliinsä ja jatkaa matkaa hymyillen Ayzabelille:
- Näin se käy.
Ayzabel huokasi väsyneesti ja sulki silmänsä pitäen kiinni sir Ferantista, vaikka se ilmeisesti kipeää tekikin. Maelcum siirsi kilven selästään roikkumaan etupuolelle ja otti Kennardin selkäänsä. Kovin nopeasti seurue ei päässyt etenemään, kun kahdella heistä oli taakat.
Seurueen kulkiessa tuntui taas ajantaju hiukan katoavan. Ilmeisesti kuitenkin koko ajan oli päivä, kun seurue kulki halki metsäisen maaston. Missään ei näkynyt merkkejä ihmisestä, mutta metsä oli sen verran harvaa, että seurueella ei ollut hankaluuksia.
- Vankityrmästä kuormajuhdaksi, Maelcum ähisi taakkansa alla.
- No anteeksi vain, kun en itse kahta jaksa kantaa, sir Ferant sanoi terävästi.
Jonkin ajan päästä inkvisiittori lisäsi seurueen edellä vauhtiaan, melkein hölkkäsi eteenpäin. Sir Ferant mutisi itsekseen. Daegam kummasteli inkvisiittorin menoa.
- Näkyykö siellä jotain! Daegam huusi inkvisiittorille.
Tämä ei vastannut, mutta kääntyi hieman syrjään kulkusuunnasta.
- Antaa mennä vaan, voimmehan sitten kiljunnasta päätellä onko siellä jotain petoja, Maelcum sanoi ironisesti.
Daegam kuitenkin suuntasi inkvisiittorin perään, joskin tavallista tahtia. Sir Ferant kantoi Ayzabeliä.
- Mikäs se sieltä pilkottaa? Maelcum huokaisi kohta.
- Kai se joku kivitorni on, Daegam arveli tiiraillen kasvillisuuden sekaan.
Toisetkin erottivat nyt kivitornin edessäpäin puiden keskellä. Se vaikutti kovasti hylätyltä, koska mitään merkkejä ihmisistä ei ollut näkyvissä ja tornin ympäristö oli kasvillisuuden peitossa. Inkvisiittori näytti pysähtyneen tornin eteen. Sir Ferant paineli inkvisiittoria kohti, mutta tajusi sitten Ayzabelin sylissään ja hidasti hieman vauhtiaan. Inkvisiittori avasi tornissa olevan lahonneen puuoven ja astui sisälle torniin.
Daegam jatkoi samaa tahtia muiden kanssa. Sir Ferant jäi jonkin matkan päähän tornista, kun taas Daegam, Kudast, piispa ja Bas astelivat tornille asti. Maelcum laski sir Kennardin maahan ja venytteli hieman. Myös sir Garin jättäytyi pois pääjoukosta. Sir Ferant istahti puun viereen ja piti Ayzabeliä sylissään. Maelcum heitti kilpensä ja kypäränsä maahan ja kellahti pitkäkseen.
- Ei, tämä ei ole mahdollista, sir Garin mutisi hermostuneesti. Tämä on kestämätöntä, hän valitti.
Sir Ferant tuhahti:
- Miten niin muka?
- Olemme jossakin Jumalan hylkäämässä erämaassa, sir Garin valitti. Täällä ei ole edes palvelijoita.
Maelcum pötkötteli maassa pitkin pituuttaan silmät suljettuina. Sir Ferant tuhahti sir Garinille:
- No kuole sitten siihen. Emmepä ole ainakaan enää siellä "laivassa".
- Siellä oli sentään sivistyneitä ihmisiä, sir Garin sanoi valittavasti.
- No mene sitten sinne, jos niin heitä kaipaat, sir Ferant vastasi.
- Täällä ei ihmisiä ollenkaan, Maelcum virkkoi. Mieluummin minä ainakin täällä olen.
- Mutta paikka, jossa ei ole ihmisiä on aivan luonnoton, sir Garin valitti. Ei Jumala ihmistä ole luonut elämään yksin.
- Joskin ryyppy kelpaisi, Maelcum totesi.
Sir Ferant naurahti ja väänsi Garinin sanoista vitsiä:
- Luonnossahan me olemmekin.
- Tämä ei ole naurun paikka, sir Garin sanoi paheksuvasti. Me kuolemme vielä tänne villipetojen keskelle.
- No, parannustahan me sir Kennardille etsimme ja en usko, että sitä sieltä laivasta olisi saanut, sir Ferant sanoi ja silitteli samalla hellästi Ayzabelin hiuksia.
- Kanna sinä tuota Kennardia niin ei tarvitse yksinäisyyttä valittaa, Maelcum tokaisi sir Garinille. Siinä sinulle matkakumppani, jolle saa jutella, hän mutisi.
Sir Garin loi paheksuvan katseen Maelcumiin ja huokaisi. Sir Ferant katsoi hieman virnistäen Maelcumin suuntaan.
- Missä? Ayzabel mutisi vaivalloisesti.
Sir Ferant katsoi Ayzabeliä silmiin ja vastasi:
- Olemme nyt ainakin poissa sieltä laivasta, kuten tahdoit.
- Ja villipetojakaan sinun ei tarvitse pelätä, koska ne tulevat kylläisiksi syötyään joukon etunenässä keikkuvan inkvisiittorin ensiksi, Maelcum irvaili sir Garinille.
Sir Ferant katsoi odottaen sir Garinin reaktioita.
- Ei laiva, Ayzabel kuiskasi heikosti.
Sir Ferant jatkoi silittämistä ja sanoi Ayzabelille:
- Älä puhu.
Sir Garin katsoi paheksuvasti Maelcumia ja sanoi:
- Teidän pitäisi olla kunnioittavampi hänen armoaan inkvisiittoria kohtaan.
- Ai jotain Arkatin palvojaa kohtaan? sir Ferant tuhahti halveksuttavasti.
Maelcum haukotteli syvään ja vääntäytyi istualleen.
- Pyhä Arkat teki suuria tekoja, vaikka lankesikin hyveen polulta, sir Garin sanoi sir Ferantille opettavaisesti. Inkvisiittori seuraa Pyhän Arkatin hyvää oppia. Ja siksi häntä tulee kunnioittaa ritarin.
Sir Ferant mutisi hampaittensa välistä:
- Jos seuraa... Minä en mitään Arkatin palvojia kunnioita!
- Teidän olisi syytä, ritari, sir Garin sanoi ankarasti.
- Samapa tuo on minulle mitä se palvoo, Maelcum jupisi noustessaan ylös.
Sir Ferant tuhahti sir Garinille:
- Mene sinä siitä häntä palvomaan.
- Herra inkvisiittori on tehnyt varmasti paljon suurempia tekoja kuin te tulette koskaan tekemään, sir Garin valisti sir Ferantia.
- No... niin kai, sir Ferant mutisi.
- Kerropas meille omista suurista teoistasi, Maelcum kehotti sir Garinia ja keräili tavaransa maasta.
- Minun suurimmat tekoni ovat jo historiaa, sir Garin sanoi arvokkaasti. Nuorempana seurasin itseään paronia. Ja nuoruudessani hänen isäänsä.
- Kuten mitä sitten teit? sir Ferant kysyi.
Maelcum katseli tornia ja kysyi:
- Löysivätköhän he jotain?
- Olen kyllä minäkin paronia seurannut ja enpä menisi kehuskelemaan, sir Ferant tokaisi.
- Otin osaa monen monituisiin taisteluihin, sir Garin sanoi arvokkaasti. Menestyin niin hyvin, että herrani uskoi minulle linnansa hoidon. Ne olivat aikoja ne, jolloin kaikki oli hyvää ja selkeää.
- Ai kaoottinen paroni oli hyvää vai häh? sir Ferant kysyi.
- En minä niin sanonut, sir Garin vastasi ärtyneesti. Vanhan paronin aikana vain linna toimi kunnolla.
- Minä taisin palvella liian hyvin, kun tyrmään heitettiin, Maelcum mutisi ja istui alas.
- Mutta hieman saa sellaisen käsityksen, sir Ferant sanoi.
- Silloin ei ollut kaltaisianne nokkavia ritareitakaan, sir Garin tuhahti. Paroni piti väkensä kurissa ja nuhteessa.
Ayzabel kuunteli toisten keskustelua hiljaisena.
- Olen kyllä paronille uskollinen ja totteleva, mutta jollekin pirun Arkatin jätökselle en! sir Ferant huudahti.
- Inkvisiittori palvelee hänen armoaan paronia, joten teidän on oltava häntä kohtaan nöyrä, sir Garin sanoi ankarasti.
- En ole, sir Ferant kiisti. Ei inkvisiittori ole minun herrani eikä tule olemaan. Ja nöyrä en ole muuta kuin paronille!
- Teidän tulee kunnioittaa inkvisiittoria hänen saavutustensa vuoksi, sir Garin sanoi.
Sir Ferant mutisi hiljaa:
- Teidän kaltaisia hännystelijöitä nyt mihinkään tarvitsee.
- Hän on taistellut pahoja hirviöitä vastaan ennen kuin olitte syntynytkään, sir Garin jatkoi.
Ayzabel osoitti heikosti kädellään tornia ja kysyi:
- Mikä?
Sir Ferant kohautti olkapäitään:
- Joku torni. Älä rasita sillä päätäsi, lepää vain.
Ayzabel pudisti päätään ja kysyi:
- Kenen?
- Enpä tiedä, sir Ferant vastasi.
Sir Ferant jatkoi vielä sir Garinille:
- Voisi se sinun arvon inkvisiittori osoittaa sitä kunnioittamisen arvoisia asioita nykyäänkin. Aika töykeältä hän minusta tuntuu.
- Brithinit? Ayzabel kysyi hermostuneesti ja viittasi torniin.
Sir Ferant katsoi kummissaan Ayzabeliä:
- Brithinit? Mitä ne on?
- Kieleni enrovalinit, Ayzabel sanoi tuskaisesti.
- Suuret teot vaativat tiukkaa luonnetta, sir Garin puolusteli.
Sir Ferant katsoi ihan kummissaan Ayzabeliä:
- Mitä sinä höpiset?
Sir Garinille sir Ferant jatkoi:
- No eipä hän paroniakaan kohtaan ole ollut kovin ystävällinen tai totteleva.
- Hän on hyvin mahtava ja siksi ehkä joskus särmikäs, sir Garin vastasi.
- Pah, sir Ferant tuhahti. Ehkä joskus? Hän on aina!
- Hän on joutunut kohtaamaan kauhuja, joita ette voisi kuvitellakaan, sir Garin huomautti. Sellaiset eivät voi olla jättämättä jälkeään ihmiseen.
Sir Ferant ärähti:
- Jos sinä tietäisit mitä minä olen joutunut kohtaamaan, olisit hiljaa.
- Ayzabel, mitä sanoit brithineistä? Maelcum kysyi.
- Teidän sopii teititellä, sir Ferant, sir Garin sanoi ärtyneesti. Ette tunnu oppineen edes alkeellisimpia ritaritapoja.
Sir Ferant murahti.
- Brithinit? Ayzabel sanoi ja viittasi torniin.
- Kyllä minä sentään taistella osaan! sir Ferant huudahti. Toisin kuin sinä!
- Mitä heistä? Maelcum kysyi Ayzabeliltä. Heidän torninsa?
- Taistella osaavat maantierosvotkin, sir Garin tuhahti.
- Ehkä, Ayzabel vastasi Maelcumille.
- Ritari erottuu ritaritavoillaan ja uljaudellaan, sir Garin jatkoi. Ritarin kunnia erottaa hänet rosvosta tai muusta jumalattomasta olennosta.
- Jospa käyn katsomassa mihin he jäivät, Maelcum keskeytti riitelyn.
- Kuka se pelasti Ayzabelin roviolta! sir Ferant huudahti. Sinä vain hännystelit kuset housussa paronin takana!
- Sir Ferant, viimeisen kerran muistutan teitä käyttäytymään ritarille sopivalla tavalla! sir Garin tulistui.
Maelcum nousi ylös ja lähti tornia kohti:
- Älkäähän käykö täällä toistenne kurkkuihin kiinni.
- Teidän pitää suhtautua kunnioittavasti vanhempiinne ja ylempiinne! sir Garin vaati.
Sir Ferant jäi sanattomaksi.
- Tulen tekemään teistä ilmoituksen paronille, ellette paranna käytöstänne, sir Garin läksytti sir Ferantia. Ritariksi eivät sovi sellaiset, jotka eivät pysty alistumaan kuriin.
Sir Ferant yritti muodostaa sanaa suullaan, mutta ei saanut sanottua mitään. Sir Ferant sanoi sitten hieman häpeissään:
- No anteeksi vain, arvon sir Garin, minulla on hieman pinna kireällä kuten huomaat.
- Hyväksyn anteeksipyyntönne, jos lupaatte jatkossa käyttäytyä kunnioittavammin herra inkvisiittoria kohtaan, sir Garin sanoi hiukan leppyneenä.
Sir Ferant tuhahti:
- En varmasti.
Maelcum sulki tornin oven ja palasi takaisin muiden luo. Hän sanoi:
- Enpä viitsi tuonne pimeään lähteä haparoimaan.
- Teidän täytyy, sir Garin sanoi painokkaasti sir Ferantille.
- En, sir Ferant kieltäytyi.
Samassa Daegam ja muut astelivat ulos tornista.
- Onko teistä edes ritariksi? sir Garin kysyi ärtyneesti sir Ferantilta. Kun ette näytä oppineet yhtään mitään ritaritavoista.
- ON! sir Ferant huudahti. No minusta ei ikinä tulekaan mitään perseennuolijaa!
- Teidän tulisi osoittaa se myös käytöksellänne, sir Garin sanoi.
Sir Ferant ärtyi entisestään ja nousi ylös.
- Ritarin on noudatettava tiettyjä tapoja, sir Garin jatkoi.
Sir Ferant tuhahti.
- Mitäs täällä tapahtuu? Daegam kysyi.
- Ja jos mies ei niitä osaa, hänestä ei ole ritariksi, sir Garin jatkoi vihaisesti.
- Olen samaa mieltä, inkvisiittori sanoi sir Garinille.
- Herra paroni, ritarinne on käyttäytynyt hyvin epäkunnioittavasti, sir Garin ilmoitti Daegamille. Olen yrittänyt valistaa häntä, mutta mies ei tunnu uskovan.
Sir Ferant katsoi muualle Daegamista.
- Mitä hän nyt on tehnyt? Daegam kysyi.
- Hän puhuu hyvin epäkunnioittavasti herra inkvisiittorista, sir Garin vastasi. Eikä suostu teitittelemään minua. Tuo on aivan epäkunnioittavaa käytöstä!
Sir Ferant kurtisti kulmiaan ja katsoi sir Ferantia.
- On aivan totta että nämä ritarit, varsinkaan tämä ei osaa ritarien tapoja, inkvisiittori sanoi osoittaen sir Ferantia.
Sir Ferant tuhahti, mutta sir Garin nyökkäsi ponnekkaasti.
- Tästä ei ruveta nyt kinastelemaan, Daegam päätti. Jatketaan matkaa.
- No löytyikö sieltä edes mitään? Maelcum kysäisi.
- Muistakaakin tämä vastaisuudessa, sir Garin sanoi painokkaasti sir Ferantille.
- Siellä oli joku vanha mies joka sanoi, että meren toisella puolella on joku mahtava ja hyvä parantaja, Daegam kertoi.
Sir Ferant julisti karjaisten:
- En varmasti!
Daegam katsoi sir Ferantia vihaisesti.
- Nainen ainakin mainitsi jotain brithineistä, Maelcum huomautti.
Sir Ferant vältteli Daegamin katsetta.
- Herra paroni, minun on esitettävä vastalauseeni ritarinne käytöksen johdosta, sir Garin sanoi muodolliseen sävyyn Daegamille.
- Miten hän on edes päässyt ritariksi, kun uhoaa ylempiään, inkvisiittori tuhahti.
- Siitä ei keskustella NYT! Daegam ärähti. Meillä on täällä muuta tekemistä.
- Muistakaa tämä, sir Ferant, sir Garin sanoi valistavasti. Teidän on lopetettava kinastelunne.
Sir Ferant tuhahti.
- Maelcum, olit sanomassa jotain? Daegam sanoi kysyvästi.
- Nainen mainitsi, että torni saattoi olla brithineiden, Maelcum vastasi. Tai jotain siihen suuntaan.
Daegam katsoi piispaa kysyvästi. Piispa rypisti kulmiaan ja sanoi:
- Brithinit ovat jumalattomia ateisteja jossakin kaukana pohjoisessa. He ovat turmeltunut jäänne Danmalastanin puhtaalta mantereelta.
Daegam nyökkäsi. Myös Maelcum nyökkäsi ja sanoi:
- Heitä on ainakin Loskalmista etelään.
- Meidän tulisi nyt löytää meri, jonka takana on sitten se parantaja, Daegam totesi.
- Tuo kuulostaa järkevältä, herra paroni, sir Garin sanoi nyökäten. Missä on parantaja, siellä on muutakin sivistystä.
- Mitä teemme, paroni? piispa kysyi.
Daegam loi katseen kaikkiin joukon jäseniin ja sitten sanoi:
- Lähdemme tästä kai sitten jatkamaan matkaamme.
- No, ei muuta kuin etsimään sitä merta, inkvisiittori kehotti.
Sir Ferant käveli Ayzabelin luo ja nosti hänet syliinsä. Ayzabel salli hänen tehdä sen.
- Eipä ole ennen tarvinnut merta oikein etsimällä etsiä, Maelcum mutisi.
- Kudast voisi nyt auttaa Maelcumia kantamaan Kennardia, Daegam määräsi.
- Minä otan jaloista, Maelcum sanoi ja tarttui sir Kennardiin.
Sir Kennard näytti vieläkin kivulloiselta ja aivan muissa maailmoissa olevalta. Kudast auttoi Maelcumia. Daegam odotti, että muut olivat valmiita ja sitten lähti matkaamaan suuntaan, jonne he olivat viimeksikin menossa.
Matka jatkui samaa verkkaista tahtia kuin aikaisemminkin. Sir Ferant seurasi muita viimeisenä mutisten hiljaa. Metsäinen maasto tuntui jatkuvan loputtomiin. Jossakin vaiheessa tuntui taivas synkkenevän. Vaikutti siltä, että pian alkaisi sataa. Yhäkin seurue vaelsi metsässä löytämättä ihmisiä tai mitään muutakaan poikkeavaa. Metsämaastokin oli kovin tasaisen yksitoikkoista.
Sitten yllättäen kuin aivan tyhjästä seurueen eteen ilmestyi kolme miestä mustissa hupullisissa kaavuissa. Seurue pysähtyi. Miehillä oli miekat vöillään ja kilvet heillä näytti olevan käsissään, tosin pienet sellaiset. He ovat kaikki mustapartaisia ja aika kalpeita miehiä.
Daegam otti miekkansa kahvasta kiinni. Yksi miehistä otti askeleen eteenpäin ja sanoi seurueelle jotakin vieraalla kielellä. Sir Ferant laski Ayzabelin maahan ja kipitteli paronin rinnalle. Sir Ferant laittoi myös käden miekan kahvalle. Maelcum ja Kudast laskivat otteensa sir Kennardista. Daegam astui askeleen eteenpäin ja kysyi:
- Keitä te olette?
Etummainen mies sanoi huonolla ralialla:
- Te ei puhu minun kieli?
- Ikävä kyllä, emme puhu, Daegam vastasi.
- Antaa meille, mies sanoi. Heti. Kuuluu meille.
- Mitä te haluatte? Daegam kysyi.
- Mikä meidän, mies vastasi. Pian, hän lisäsi ja asetti kätensä uhkaavasti miekkansa kahvalle.
Daegam kysyi ärtyneesti:
- Mikä on teidän? Osota vaikka sormella!
Daegam oli selvästikin menettämässä hermonsa.
- Laatikko, mies sanoi käskevästi. Heti meille.
Toiset miehet astuivat hiukan sivummalle kädet miekkojensa kahvoilla. Maelcum heilautti kilpensä selästään ja asettaa sen paikoilleen. Kudast astui pari askelta taaksepäin. Inkvisiittori laittoi kilpensä paikoilleen. Vieraat miehet vetivät miekkansa esiin. Sir Ferant repäisi miekan ulos huotrasta ja astui paronin rinnalle. Daegam laski laatikon maahan ja vetäisi miekkansa esille.
- Ei varoita kauan, mies sanoi uhkaavasti. Ei pärjää. Arkat vastaan.
Inkvisiittori veti miekkansa hitaasti huotrastaan ja kurtisti kulmiaan miehen sanat kuulleessaan. Miehen miekassa näytti olevan lumouksia.
- Keitä te siis olette? Daegam kysyi ja laittoi miekkansa takaisin huotraan.
- Me Pyhä maa, mies sanoi. Antaa, mikä meidän.
Daegam nosti laatikon maasta ja kysyi:
- Eli laatikko kuuluu teille, ettekä ole mitään rosvoja?
- Me Arkat, laatikko meidän, mies sanoi uhkaavasti. Antaa heti!
- Selvä, Daegam sanoi epäröivästi ja ojensi laatikkoa.
Inkvisiittori pisti miekkansa huotraan. Samassa Daegam vetäisi kuitenkin laatikon takaisin ja kysyi:
- Mistä teidän, että olet Arkat?
Äänessä ollut mies astui eteenpäin ja ärähti. Kudast katselee epäluuloisesti miehiä.
- Me Arkat, Pyhä maa, mies sanoi uhkaavasti. Meille hyvin tai pakko.
Sir Ferant katsoi toisten miesten miekkoja, jotka näyttivät maagisilta. Puhujan miekka näytti tosin hiukan hienommalta kuin toisten, vaikkei silti mitenkään kovin ratkaisevan paljon hienommalta.
- Phedrus, sinun nyt luulisi erottavan onko hän oikea vai ei, Daegam sanoi.
Daegam laski laatikon takaisin maahan ja vetäisi miekkansa esiin.
- Luuletko että olen nähnyt Arkatin joskus? inkvisiittori kysyi Daegamilta.
- No mutta luulisi nyt jotain tietävän hänestä, Daegam vastasi.
- Et sinä ole Arkat, inkvisiittori sanoi puhujalle. Minä en tunne mitään.
- Laatikko meille, mies ärähti. Tai paha tulee.
Inkvisiittori otti miekkansa esiin. Kaksi muuta miestä irvisti ja asteli vielä sivummalle kuin aikoen kiertää seurueen. Kudast veti varsijousensa käsiinsä.
- Menkää pois siitä häiritsemästä meitä tai saatte katua, Daegam uhkasi.
- Laatikko, heti! mies ärähti uhkaavasti.
Sir Ferant pyöritteli miekkaa kädessä valmiina iskuun. Daegam heilautti miekkaansa hieman ilmassa:
- Anna tulla jo. En sitä sinulle anna.
Maelcum veti miekkansa ja kiersi itsekin sivulle päin.
- Ferant, älä sinä nyt tule tähän, Daegam varoitti. Sinulla ei ole edes kilpeä.
Sir Ferant astui askeleen kauemmas paronista. Bas oli porukan viimeisenä valmiina taisteluun. Sir Garin näytti hermostuneelta.
- Oletteko te gbajilaisia! inkvisiittori karjaisi.
Samassa vieraat miehet syöksyivät eteenpäin ja kävivät raivokkaasti seurueen kimppuun, vaikka heillä oli selkeä alivoima. Daegam sai kimppuunsa puhujan ja sivulta yksi heistä kävi Maelcumin kimppuun. Sir Ferant suojasi Daegamin sivustaa, josta kolmas mies pyrki hyökkäämään. Inkvisiittori kävi puhujan kimppuun. Kudast ampui puhujaa käteen varsijousellaan, joskin melko tehottomasti: Kudastin vasama kimmahti metallipaidasta, joka miehellä tuntui olevan kaapunsa alla. Kudast alkoi välittömästi ladata varsijoustaan uudelleen.
Puhuja hyökkäsi raivokkaasti kohti Daegamia muista piittaamatta, mutta inkvisiittori löi miestä miekallaan aika voimakkaasti oikeaan käteen. Puhuja huusi tuskasta ja hänen miekkansa putosi vertavuotavasta kädestä.
Toinen sivuhyökkääjä sivalsi miekallaan sir Ferantia. Miekka iski sir Ferantia rintaan kamalalla voimalla ja veri alkoi virrata. Sir Ferant horjahti iskun voimasta taaksepäin ja kirosi:
- Perkele!
Toinen mies taas suuntasi miekkansa tavoitellen Maelcumia, mutta isku kilpistyi Maelcumin torjuntaan. Maelcum itse heilautti miekkaansa osumatta mihinkään. Daegam osui miekallaan puhujaa vatsaan, mutta se raapaisi vain pienen naarmun.
Sir Ferant iski nyt miekallaan vastustajaansa kohti ja osui vasempaan jalkaan naarmuttaen sitä hieman. Mies ärjäisi vihaisesti ja sivalsi miekallaan sir Ferantia kohti. Tämä torjui miehen iskun sivuun ja iski nyt miestä kaikin voimin.
Bas iski keihäällä haavoittaen Maelcumin vastustajaa, joka tavoitteli miekallaan Maelcumia. Luja isku kalahti Maelcumia vatsaan ohi hänen suojauksensa, mutta Maelcum ei haavoittunut sen kummemmin.
- Kuole, Gbaji-saasta! inkvisiittori huusi ja löi puhujaan miekallaan aika tehottoman iskun vasempaan jalkaan, mutta isku upposi vain panssariin.
Puhuja manasi maagisia sanoja ja valo ympäröi hänen kipeän kätensä tyrehdyttäen verenvuodon. Daegam iski miekallaan voimakkaasti puhujan oikeaan jalkaan.
Kudast ampui kohti sir Ferantin vastustajaa, mutta vasama lensi aivan ohi. Sir Ferant puolestaan iski miekallaan voimakkaasti. Hänen vastustajansa panssari pysäytti iskua hieman, mutta miehen vasen käsi haavoittui kohtalaisesti ja mies ärähti tuskasta. Kudast tiputti varsijousensa ja veti miekkansa esille.
Maelcum ei saanut iskuaan osumaan vastustajaansa. Tämä iski sitten Maelcumia ärjäisten ja sai samalla taas haavan Basin keihäästä. Maelcum ohjasi helposti miehen iskun sivuun kilvellään.
Sir Ferant torjui todella taidokkaasti vastustajansa iskun ja iski heti perään. Miekka kilahti kuitenkin vain miehen kilpeen. Sir Ferant ärähti ja piteli haavaansa toisella kädellä. Pian käsi oli jo veressä. Vastustaja yritti käydä sir Ferantin kimppuun, mutta ei löytänyt aukkoa tämän suojauksesta.
Inkvisiittori perääntyi hieman ja loitsi jotain miekkaansa. Myös Kudast loitsi. Sitten Kudast ryntäsi yliluonnollisella nopeudella kohti sir Ferantin vastustajaa. Sir Ferant yritti lyödä vastustajaansa, mutta tuloksetta. Mies virnisti sir Ferantille ilkeästi ja huusi jotakin hävytöntä vieraalla kielellään. Sir Ferant vastasi myös julkeasti:
- Gbajin yrjöämä lehmän sonta! Kuole!
Maelcum huitaisi hienokseltaan ohi oman vastustajansa pään. Kudast viilsi Ferantin vastustajaa vasempaan käteen ja tämä ärähtää kivusta. Maelcumin vastustaja huomasi aukon Maelcumin suojauksessa ja iski. Maelcum sai kuitenkin kilpensä iskun eteen.
Daegam iski ärjäisten puhujaa koettaen lävistää tämän oikeaa kättä. Mies ärähtää, kun Daegamin miekka viilsi hänen jo ennestään kipeää kättään. Hän onnistui vielä huitaisemaan kilvellään Daegamin miekan terän suoraan jalkaansa, jossa tosin panssarit pysäyttivät iskun. Inkvisiittori löi puhujaa suurella voimalla vasempaan käteen. Käsi viiltyi melkein irti inkvisiittorin kamalasta iskusta ja mies kaatui ulvoen maahan.
Sir Ferantin vastustaja huitaisi miekkaansa tappavaan kaareen, joka mätkähtää suoraan onnettoman ritarin kypärään. Isku oli tosiaan valtavan voimakas, eikä kypärä ei suojannut sitä vastaan juuri laisinkaan. Sir Ferant kaatui maahan tajuttomana pää vuotaen verta.
Bas iski Maelcumin vastustajaa kuolettavasti syvälle vatsaan eläimellisen karjahduksen saattelemana. Mies kaatui kivusta huutaen maahan. Bas vetäisi keihäänsä irti hirvittävästä haavasta, josta alkoi valua aineita, joiden kanssa muut eivät halunneet tehdä enempää tuttavuutta.
Inkvisiittori suuntasi nyt sir Ferantin kimpussa olleen miehen luokse. Viimeinen mies näytti huomaavan jääneensä yksin ja kääntyi juoksemaan pakoon. Inkvisiittori ja Kudast säntäsivät miehen kannoille.
- Tule takaisin Gbaji pelkuri! inkvisiittori karjui juostessaan.
Daegam nosti laatikon maasta ja käveli tajuttoman sir Ferantin luokse. Bas murahteli tyytyväisenä ja lopetti vastustajansa tuskat. Maelcum työnsi miekkansa ärtyneenä huotraan ja meni tutkimaan sir Ferantin vammoja. Daegam laski miekan, kilven ja laatikon maahan viereensä ja otti sir Ferantin kypärän pois.
- Saadaanko perkele kolmaskin kannettava, Maelcum marmatti.
Sir Ferantin päässä oli verinen haava ja ilmeisesti siihen oli nousemassa melkoinen kuhmu. Onneksi haava ei vaikuttanut valtavan vakavalta. Daegam rupesi loitsimaan. Hän loitsi taas kerran mahtavan loitsun ja Ferantin pää lakkasi vuotamasta verta ja näytti parantuvan huomattavasti.
Kudast juoksi kevyesti inkvisiittorin ohitse loitsunsa antamalla nopeudella ja juoksi pakenevan miekkosen kiinni. Kudast iski miekallaan pakenijaa vasempaan jalkaan pienen naarmun. Kudast ja mies olivat kaukana inkvisiittorin edellä. Inkvisiittori jatkoi silti juoksemista.
Nyt Kudastin jahtaama mies kääntyi Kudastiin päin ja lausui loitsun. Samassa synkistä pilvistä sinkoutuu salama suoraan Kudastiin. Salama käräytti pahasti Kudastin oikean jalan. Mies jatkoi pakoaan huutaen jotakin halveksivaa, kun taas Kudast kaatui maahan. Inkvisiittori jatkoi takaa-ajoaan.
Daegam mumisi itsekseen jotain. Sir Ferant aukaisi silmänsä hitaasti:
- Auts, olipa isku...
Sir Ferant nousi istumaan ja pian seisomaan ravistellen päätään. Maelcum nousi ylös ja jäi katsomaan pakenevan miehen perään. Sir Ferant lähti vaivihkaa puhujan suuntaan, nosti hänen miekkansa maasta ja alkoi tutkia sitä. Daegam jatkoi mutisemistaan ja nostettuaan tavaransa lähti kävelemään Kudastia kohti. Sir Ferant tutki miekkaa sivummalla raapien kipeää päätänsä välillä.
Kudast kirosi, nousi istumaan ja loitsi pakenevaan mieheen. Kudastin loitsu ei näyttänyt pysäyttävän miestä, joka katosi metsään. Inkvisiittori kirosi äänekkäästi, kun mies pääsi pois näkyvistä. Kudast kirosi taas.
Maelcum työnsi kätensä vatsapanssarinsa alle löytämättä yhtään verta. Sir Ferant kosketteli miekkaa. Maelcum kävi vilkaisemassa, että Kennard ja nainen olivat kunnossa. Sir Ferant otti kuolleen puhujan miekan vyölleen huotran viereen ja etsi vanhan miekkansa ja laittoi sen huotraan.
- Etkö uskalla tulla taistelemaan senkin Gbaji-paska! inkvisiittori ärjyi raivoaan.
Kudast tuhahti inkvisiittorille. Daegam pääsi Kudastin luokse ja kysyi:
- Kuinka pahasti jalkasi on vaurioitunut?
Kudastin jalka oli lievästi mustunut tai enemmänkin kuin lievästi.
- Mitä sinä siellä tuhahtelet! inkvisiittori huusi vihaisena Kudastille.
- Etkö edes osaa juosta? Kudast kysyi häneltä.
- No olisitko sinä saanut hänet kiinni ilman loitsua? inkvisiittori kysyi vastaan.
- Olisin, Kudast vastasi varmana.
- Luuletko että minä jaksan juosta jonkun Gbaji-raukan perässä? inkvisiittori ärähti.
Daegam potkaisi Kudastia hieman:
- Kuuletko sinä? Pääsetkö pystyyn?
Kudast yritti nousta ylös, mutta kaatuu uudestaan maahan. Kudastin panssarikin oli jalan kohdalta mustunut ja ilmassa leijui palanut haju.
- Ei sitä joka päivä joudu salaman iskemäksi, Kudast sanoi.
- Saatko itse parannettua sitä? Daegam kysyi.
Kudast nyökkäsi. Daegam lähti kävelemään takaisin muiden luokse.
Maelcum kävi tutkailemassa oman vastustajansa asetta. Sir Ferant loitsi taustalla, mutta mitään ei tapahtunut.
- Olisit tappanut sen ensin, ennenkö päästit sen karkuun, inkvisiittori sanoi Kudastille ja lähti muiden luokse.
Inkvisiittori käveli kuolleen puhujan luokse.
- Feranthan sen pakoon päästi, Kudast sanoi loitsittuaan hetken.
Kudastin jalka ei näyttänyt loitsimisen jälkeenkään paljon paremmalta. Kudast kuitenkin nousi miekkaansa nojaten pystyyn ja linkutti muiden luokse.
Sir Ferant otti kypärän pois päästä ja katsoi kolhua kysyen:
- Mitäs tulit siihen sähläämään Kudast. Sinun sähläämisen takia en pystynyt keskittymään siihen iskuun.
- Sinulla taitaa olla silmissäkin vikaa, Kudast sanoi inkvisiittorille.
- Mutta sinä olit vieressä! inkvisiittori huusi taakseen Kudastille.
- Pystyttekö käsittelemään heidän aseitaan? Daegam kysyi. Ette lennä metrien päähän?
Inkvisiittori käveli Ferantin luo ja ojensi kätensä saadakseen puhujan aseen. Sir Ferant ei kuitenkaan sitä antanut vaan perääntyi kauemmas.
- Anna se tänne, inkvisiittori käski.
- En, sir Ferant kieltäytyi. Se ei ole sinun.
- Se on gbajilaisten ase, heitä se pois, inkvisiittori kehotti.
Sir Ferant otti miekan vyöltä ja katsoi sitä. Hän sanoi:
- Eipä näytä pahaa tekevän.
Miekka oli aika komea ja siinä oli riimuja kahvassa ja terässä.
- Mutta se on silti saastaisten gbajilaisten ase, inkvisiittori huomautti.
Sir Ferant ei kuunnellut inkvisiittori vaan menee piispan luo kysyen:
- Tiedätkö mitä riimuja tässä on?
- Se on selvästi jokin matriisilumous, piispa totesi. En osaa sanoa tarkemmin.
- Sir Ferant, heittäkää se kamala ase pois, sir Garin kehotti. Herra inkvisiittori tietää, mistä puhuu.
Sir Ferant kohautti olkapäitään ja viskasi aseen metsään.
- Osaan kyllä tehdä päätökset ilman Phedrusta, hän sanoi.
Sir Garin näytti tyytyväiseltä.
Kudast tutki puhujan ruumista. Ruumiin kädestä oli vuotanut runsaasti verta maahan. Maelcum nosti vastustajansa miekan ja katseli sitä lähempää.
- Kuunnelkaa nyt minua! Daegam huudahti. Tänne ei tultu jahtaamaan karkuun juoksevia rosvoja tai ryöstämään ruumiita! Meidän pitää välttää taisteluja aina, eikä vihollisten perään tarvitse juosta jos he pakenevat! Tätä menoa kaikki saamme kantaa jotakuta!
- Meidän olisi parasta jatkaa matkaa ennen kuin pakoon päässyt saapuu vahvistusten kanssa, piispa huomautti.
- Minusta ei ole vähään aikaan kävelemään, Kudast sanoi.
- Puhui olevansa jotain Arkateja, kaikki Arkatit taitaa olla samanlaisia, Sir Ferant sanoi ja osoitti viimeisen inkvisiittorille.
Sir Ferant asetteli kypäräänsä takaisin päähän.
- Kudast, Daegam sanoi. Tule tänne, niin parannan sinut kuntoon.
Inkvisiittori otti kivensä miekkansa kahvan sisältä ja meni koskettamaan puhujan ruumista. Kivi ei kuitenkaan reagoinut ruumiiseen.
- Ja tästedes ette juokse typerästi vihollisten perään, Daegam nuhteli. Ei turhia riskejä!
- Kyllä tämä tästä, Kudast sanoi Daegamille. Loitsuni vaikuttaa kokoajan.
- Kuinka kauan joudutaan odottamaan? Daegam kysyi.
- Muutaman tunnin, Kudast vastasi.
- Meillä ei ole sellaisia aikoja, Daegam totesi.
- Mutta voin kyllä raahautua perässänne vaikka jatkaisitte matkaakin, Daegam sanoi ja nappasi puhujan kilven reppuunsa.
Maelcum iski miekan pystyyn miehen rintaan ja irrottelee kilpensä kädestään. Sir Ferant tuhahti inkvisiittorille ja kivelle:
- Eikö gbajilaiset olekaan kaoottisia, vai mitä tuo kivi sitten paljastaa?
- He olivat valaistuneita, eivätkä he olleet minun porukkaani, inkvisiittori ärähti. En ole varma paljastaako kivi kuolleen kaaoksen.
- Katkaiskaa vain jokin oksa johon voin nojata niin voin jatkaa matkaa, Kudast sanoi.
- Hmm, eli miekka voisi olla käytännöllinen vielä, sir Ferant puhui mietteliäästi katsoen miekan perään.
- Piispa, mitä veikkaat onko noissa aseissa jotain pahoja loitsuja? Daegam kysyi. Jotka laittavat meille jotain kirouksia tai sellaisia?
- Se on mahdollista, piispa vastasi nyökäten. Parasta on olla varovainen tuollaisten hyypiöiden kanssa.
- Olen ehdottomasti samaa mieltä, sir Garin sanoi huolitellusti. Sir Kudastin ei pitäisi ottaa kilpeäkään mukaan, hän lisäsi osoittaen Kudastin reppua.
- Kaikki tavarat takaisin maahan, Daegam käski. Ruumiilta ei oteta mitään mukaan.
- Heitän sen välittömästi pois jos näyttää että siitä on vaaraa, Kudast vastusti.
- Nyt! Daegam ärähti.
- Minulla olisi käyttöä kyllä kilvelle, että ei tule noita ikäviä iskuja, vaikka eräs siinä oli sähläämässä, sir Ferant mutisi.
- Tehkää niin kuin paroni käskee, sir Garin kehotti.
Kudast heitti kilven maahan.
- Ja kuka sinun käskee mennä eturintamaan hyppimään? Daegam pauhasi. Sinun ei ole pakko mennä taisteluun tyhmyyttäsi kuolemaan.
Bas näytti irrottaneen kuolleelta pään ja nakkeli sitä käsissään.
- Olisiko pitänyt päästää tuo mies sitten iskemään sinua selkään! sir Ferant huudahti.
- Meitä oli muutenkin riittävästi pidättelemään heitä! Daegam karjui. Ja ÄLÄ SINÄ ALA INTTÄMÄÄN SIITÄ KANSSANI! NYT RUUMIIDEN TAVARAT TAKAISIN MAAHAN!
Sir Ferant tuhahti:
- Yllättäin vain tuo mies oli vapaana sinua iskemään.
- Haluatko sen haavan takaisin päähäsi? Daegam kysyi ja rupesi kiinnittämään kilpeä käteensä.
- Totelkaa, sir Garin kehotti.
- Anteeksi vain paroni, kun puolustin omalla ruumiillani sinun selkääsi, sir Ferant sanoi närkästyneenä. En tee sitä toiste, jos niin tahdotte.
Inkvisiittori laittoi miekkansa huotraan ja miekkansa selkään roikkumaan.
- Laskekaa kaikki ryöstämänne tavarat maahan.
Sir Ferant levitti kätensä ja oli valmiina ottamaan iskun:
- Tee se, jos se sinua helpottaa.
- Idiootti, Daegam tuhahti.
Sir Ferant katsoi paronia kädet levällään:
- Idiootti, joka suojasi paroniaan.
Kudast raahautui erään puun luokse ja alkoi katkoa siitä oksia.
- Paroni, täytyy sanoa että olette ottaneet huonoimman mahdollisen ritarin mukaanne tälle matkalle, inkvisiittori sanoi Daegamille.
- Meidän olisi syytä jatkaa pian matkaa, piispa totesi huolestuneena.
Sir Ferant ei kuunnellut inkvisiittori puheita vaan katsoi paronia. Maelcum haukotteli katsellessaan muiden meuhkaamista.
- Idiootit kuolevat taisteluissa, Daegam sanoi sir Ferantille. Muista se.
Kudast palasi takaisin muiden luokse mukanaan oksa, joka oli karsittu kävelykepiksi.
- Kyllä herra paroni, idiootit ketkä suojelevat herraansa, sir Ferant sanoi.
- Paroni, suosittelen että vähintäänkin erotatte tuon ritarin kun pääsemme pois täältä. Sellaisesta ritarista ei ole ritariksi joka haastaa riitaa oman herransa kanssa, inkvisiittori sanoi Daegamille.
- Jatketaan matkaa, Daegam kehotti.
Sir Ferant töksäytti inkvisiittorille:
- En ole haastanut riitaa.
Ayzabel nousi ylös maasta ja otti tukea sir Ferantista. Sir Ferant riensi heti nostamaan Ayzabeliä syliinsä, mutta tämä huitaisee sir Ferantin sivuun ja näytti aikovan kävellä itse. Muut seurueen jäsenet huomasivat, että Ayzabel näytti paljon aikaisempaa paremmalta ja hänelle oli jopa ilmestynyt punertavaa ihoa aika paljon. Hän tuntui tosiaan olevan paljon aikaisempaa paremmassa kunnossa, vaikkakin heikko.
- Mutta kuitenkin valitat koko ajan paronille, inkvisiittori sanoi Ferantille ja lähti jatkamaan matkaa.
Sir Ferant käveli Ayzabelin vierellä tukien häntä. Sir Ferant jatkoi ohimennen inkvisiittorille:
- Tosin en tiedä mikä sinusta on hyvä ritari, mutta minusta herransa suojeleminen omalla ruumillaan on muuta kuin valittamista. Tiedä sitten mitä se sinun mielestäsi on.
Inkvisiittori kulki joukon ensimmäisenä, eikä vaivautunut enää vastaamaan sir Ferantille.
- No voi perkele tämän turjakkeen kanssa, Maelcum kirosi ja repii sir Kennardin mukaansa.
Matka jatkui, mutta Kudast hidasti matkantekoa. Sir Ferant ja Ayzabel kulkivat jälkijoukossa sitten. Bas pysyy viimeisenä ja heitteli iloisesti ilmaan veristä päätä. Sir Ferant katsoi Basia hieman kummastellen, mutta tämä ei näyttänyt olevan millänsäkään sir Ferantin ihmettelystä. Daegam meni Kudastin vierelle ja sanoi:
- Nyt parannan sen kuntoon. Tätä vauhtia kestää liian kauan päästä minnekään.
- Pysyn kyllä mukana, Kudast väitti Daegamille ja kiristi vauhtia.
Kudastin vastaväitteistä huolimatta Daegam paransi aseenkantajansa jalan loitsullaan.
- Heitä se pää pois, Bas, inkvisiittori kehotti edestäpäin.
Bas vain murahti jotakin. Daegam jatkoi taas matkaa normaalisti ja kulki piispan ja sir Garinin vieressä. Kudast heitti kepin pois ja lähti auttamaan Maelcumia Kennardin kantamisessa.
- Heitä se pää pois, Bas, inkvisiittori kehotti.
Viimeisenä kulkeva Bas vain murahti ja jatkoi pään heittelyä.
- Se on kirotun gbajilaisen pää, heitä se pois! inkvisiittori huudahti edestäpäin.
Bas vain murahti ja jatkoi joustavin askelin matkaansa.
- No jos välttämättä haluat, inkvisiittori mutisi.
Jossakin vaiheessa Bas viskasi pään korkealle puuhun roikkumaan, eikä selitellyt tekojaan sen enempää. Inkvisiittori näytti tyytyväiseltä Basin viskattua pään pois.
Jonkin ajan kuluttua sir Ferant punastui hieman ja mutisi:
- Eeh...
Kudast vilkaisi ihmetellen Ferantiin.
- Ööh... sir Ferant sanoi ja muuttui vielä punaisemmaksi, vaikka koetti pitää naamansa nollalukemilla.
Sir Ferant jatkoi matkaa siinä Ayzabelin vierellä.
- Pelkäätkös sinä naisia? Kudast kysyi virnistäen sir Ferantilta.
- Ööö...en... sir Ferant takelteli vastaukseksi. Tosin... hän mumisi ja vilkaisi Ayzabeliin.
Ayzabel otti paremmin tukea sir Ferantista.
- Niinpä niin, sir Ferant sanoi Kudastille ja jatkoi matkaa pokkana.
Metsäinen maasto alkoi muuttua enemmän tasangoksi ja ilmakin näytti taas poutaisemmalta. Silti seurue tunsi olevansa jossakin erämaassa, kun ihmisiä ei näkynyt. Vieläkin oli arvoitus, mistä ihmeestä ne kolme miestä oikein olivat putkahtaneet, kun ei mailla eikä halmeilla näyttänyt olevan ihmisiä.

Ehilmin valo, osa 37.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja