Ehilmin valo, osa 35

Inkvisiittori saapui ensimmäisenä kohtaan, josta käytävä kääntyi. Hän kurkisti kulman taakse. Daegam pysähtyi inkvisiittorin taakse odottamaan, kun tämä kurkisti. Inkvisiittori jatkoi matkaa kulman taakse ja toiset seurasivat perässä. Sir Ferant kulki naisen vieressä Daegamin takana.
Kulman takaa paljastui tyhjä käytävä, jolla oli tasaisin välimatkoin ovia. Kaikki ovet näyttivät hyvin yksinkertaisilta metalliovilta, jotka olivat vailla koristusta. Inkvisiittori jatkoi matkaa. Nainen kulki sir Ferantin tukemana kokien selvästi kovia kipuja astellessaan vaivallisesti eteenpäin. Silti hän ei päästänyt äännähdystäkään, vaikka palaneiden jalkapohjien kosketus kenkiä vasten täytyi tuntua kipeältä. Sir Ferant yritti nostaa hänet syliinsä, mutta nainen vain tönäisi sir Ferantin sivuun ja yritti parantaa tahtia.
Käytävä tuntui olevan todella pitkä ja kaikkialla oli äänetöntä. Vain askelten kolina kantautui seurueen korviin. Kaukana edessäpäin näkyi käytävän pää, jossa oli samanlainen yksinkertainen ovi kuin käytävän molemmin puolin. Seurueen olo oli jotenkin pelottavan avoin, jos joku olisi sattunut avaamaan oven ja astumaan käytävälle. He olivat vasta ehkä puolivälissä käytävää. Se tuntui tosiaan uskomattoman pitkältä. Sir Ferant katseli hieman taakse päin välillä ja ehdotti:
- Kiristetään vauhtia, ja nopeuttaa askelia.
Inkvisiittori ei muuttanut vauhtiaan. Nainen äännähti tukahtuneen kivuliaasti yrittäessään nopeuttaa askeliaan. Sir Ferant hidasti vauhtia takaisin normaalin huokaisten ja vilkaisi taakse. Nainen puri hammasta ja asteli käytävää pitkin sir Ferantin avustamana. Bas murahti ja vilkaisi taakseen. Sir Garin huokaili raskaasti päätään pudistellen. Sir Ferant katseli vähän väliä takaisin nurkan suuntaan.
- No niin, sir Ferant sanoi kohta. Älkää katsoko taakse.
Jostakin kauempaa käytävää seurueen takaa kuului jokin yllättynyt huudahdus.
- Ettei meitä "epäillä mistään", sir Ferant sanoi.
Nainen vilkaisi taaksensa ja irvisti.
- Nyt olisi kyllä hyvä nopeuttaa vauhtia, Daegam kehotti.
Bas murahti vaimeasti.
- Mitäs sitä enää? sir Ferant kysyi.
- Hei! seurueen takaa kuului ja he kuulivat nopeita askeleita jostakin käytävän päästä.
Sir Ferant murahti. Daegam katsoi taakse ja pysähtyi. Myös inkvisiittori kääntyi. Siellä käytävän päässä oli joku ruskea mies, joka asteli ripeästi seuruetta kohti. Sir Ferant käveli naisen kanssa Daegamin selän taakse ja mumisi jotain naiselle.
- Hei, te siellä, ruskea mies huudahti.
Hän ei ollut sama, joka seurueen oli aikaisemmin saattanut huoneeseen.
- Niin? Daegam kysyi.
- Pysähtykääs, mies kehotti.
Sir Ferant kääntyi nyt paronin selän takana katsomaan tulijaa. Ruskea mies asteli ripeästi seuruetta kohti, mutta matkassa kesti, kun käytävä oli niin jumalattoman pitkä. Mies oli pukeutunut ihan tyylikkäästi vaatteisiin, joiden päävärinä oli sininen. Miehen vyöllä roikkui lyhytmiekka, mutta hän ei näyttänyt mitenkään vihamieliseltä. Miehen hiukset olivat lyhyet ja mustat, kuten siisti leukapartakin. Sir Ferant asetti naisen paronin selän taakse vähän matkan päähän, että tulija ei näkisi häntä.
Kun mies on päässyt jo aika lähelle seuruetta, hän huudahti hiukan hämmentyneeseen sävyyn:
- Hei, mitäs te täällä teette?
- Eikö täällä muka saisi sitten olla? Daegam kysyi vastaan.
- Ei mutta eikös herramme Melkart muistanut kertoa teille? mies kysyi hämmentyneeseen sävyyn. Että siis teidän ei kannattaisi poistua.
Sir Ferant huusi taaempaa:
- Eipä ole sanonut.
- Pahoittelen sitten nöyrimmästi, mies sanoi seurueelle kumartaen. Täällä on vaarallista liikuskella tällä hetkellä. Antakaapas, kun saatan teidät takaisin sviittiinne.
- Miten niin? sir Ferant kysyi.
- Mikäs täällä sitten on niin vaarallista? Daegam ihmetteli.
- Ihan oman turvallisuutenne vuoksi, mies sanoi huokaisten.
- Mikä täällä meitä muka voisi vahingoittaa? sir Ferant kysyi.
Maelcum näytti hieman huvittuneelta.
- Meidän lemmikkimme eivät oikein pidä vieraista, mies selitti. Ja toisaalta jos kaikki tietäisivät teidän liikuskelevan täällä, että saisi hetkenkään rauhaa. Te olette suuria kuuluisuuksia. Kaikki tahtoisivat tavata teidät.
- Ei se meitä haittaa, sir Ferant vakuutti.
- No onneksi vain sinä teidät sen, niin ei se haittaa, Daegam sanoi.
- Meidän ihmisemme ovat niin kovasti sankareita palvovia, että he kävisivät vaikka kimppuunne saadakseen vaikka vain koskettaa teitä, ruskea mies jatkoi. Sitä paitsi lemmikkimme ja vahtiolentomme, ne ovat vaarallisen arvaamattomia.
- Saavatpahan yrittää, sir Ferant mutisi.
- Tulkaas nyt, niin saatan teidät takaisin sviittiinne, mies kehotti ja viittasi hymyillen seuruetta seuraamaan.
- Mitäs tuolla käytävän päässä olevan oven takana on? Daegam kysyi.
Sir Ferant kuiskasi Daegam melko hiljaa:
- Ei muuten tasan tarkkaan mennä takaisin.
Inkvisiittori jatkoi matkaa käytävää pitkin päätyovea kohti.
- Hei, väärä suunta, arvon sankari! ruskea mies huudahti inkvisiittorille, joka ei kuitenkaan kuunnellut.
- Tulkaapas nyt, niin saatan teidät takaisin huoneeseenne ennen kuin mitään ikävää ehtii tapahtua, mies pyysi.
Maelcum haki parempaa otetta sir Kennardista mutisten jotakin itsekseen. Sir Ferant huusi takaa:
- Ja se huone oli ihan kauhea, pakko oli päästä pois.
- Oh, anteeksi armon sankarit, etsitään teille sitten miellyttävämpi huone, ruskea mies ehdotti pahoittelevalla äänellä.
- No käypäs etsimässä sopiva niin odottelemme täällä! sir Ferant huudahti.
Mies asteli vielä lähemmäs seuruetta ja huudahti inkvisiittorille:
- Hei, menet väärään suuntaan.
Daegam huokaisi ja lähti jatkamaan matkaa oven suuntaan. Piispa seurasi häntä. Sir Ferant jatkoi myös matkaa työntäen naisen edelleen.
- Mitenkä olisi jos sinä menisit sinne huoneeseen, että mitään pahaa ei tapahdu? sir Ferant ehdotti ruskealle miehelle.
- Hei, te menette nyt vaaralliseen suuntaan, mies sanoi seurueelle. Siellä odottaa varma kuolema. Älkää olko hulluja! Tulkaa nyt mukaani, niin suojelen teitä. Saatte kyllä paremman huoneen.
Sir Ferant rykäisi hieman.
- Hei, älkääs nyt pahastuko, vaikka huoneenne olikin liian ala-arvoinen, mies sanoi ja riensi Daegamin ja muiden viereen.
- No me etsimme sitä huonetta tuolta varman kuoleman suunnasta, jos me sankarit saamme? sir Ferant ehdotti.
- Olkaa nyt järkevä, ettehän halua tapattaa seuruettanne, ruskea mies sanoi ja laski kätensä Daegamin olalle.
Hän oli kooltaan jonkin verran keskimääräistä pidempi mies ja puhui oikein hyvää raliaa. Samassa mies näytti huomaavan seurueen kanssa olevan naisen ja hän hätkähti.
- Joo-o, sir Ferant mutisi.
- Ayzabel, mitä hän teidän luonanne tekee? ruskea mies kysyi hämmentyneenä. Hänen pitäisi olla sairaalassa. Ymmärrättehän, melkein elävältä palaminen on ollut rankka koettelemus.
Sir Ferant kuiskaili naiselle jotain. Ruskea mies puhui aika vakuuttavalla ja sääliväisellä äänellä. Inkvisiittori jatkoi kulkuaan.
- Hei, pysähtykää nyt, sankarit! ruskea mies huusi ja nopeutti askeleitaan saadakseen ensimmäisenä menevät kiinni.
Daegam jatkoi vain matkaansa hieman epävarmin askelin Kudast kannoillaan. Sir Ferant käveli naisen vieressä. Ruskea mies ohitti Daegamin ja riensi kohti sir Ferantia ja naista.
- Hei, hän on sairas! ruskeaihoinen huudahti sir Ferantille.
- Voi sentään, tämä vastasi.
- Haluatko tapattaa hänet, kun raahaat häntä? ruskea mies kysyi.
- En minä häntä raahaa! sir Ferant huudahti.
- Etkö ymmärrä, että kävelykin sattuu? ruskea mies kysyi hiukan tuohtuneena.
Sir Ferant murahteli hiljaa:
- Kohta sinuun sattuu.
Ruskea mies riensi kiireesti sir Ferantin viereen.
- Annapas, kun autan Ayzabelin takaisin sairaalaan, hän sanoi.
- Et, sir Ferant kielsi.
- Mitä? ruskea mies kysyi hämmentyneenä.
- Kysytäänpä Ayzabeliltä, sir Ferant kehotti.
- Hänen ihoregeneraationsa on vielä kesken, ruskea mies selitti järkevästi. Hän on kovin pois tolaltaan varmasti loukkaantumisensa vuoksi, hän jatkoi säälivästi katsoen naiseen.
- Osaa hän kyllä itse päättää, luulisin, sir Ferant vastasi ja katsoi kysyvästi naista.
Nainen äännähti kärsimättömästi ja huitaisi päällään mieheen päin. Sir Ferant päästi irti naisesta. Ruskea mies hymyili ystävällisesti ja laski kätensä naisen olalle.
- Lähdetään takaisin sairaalaan, Ayzabel, hän sanoi ystävällisesti naiselle.
Sir Ferant katsoi vieressä.
Samassa nainen vetäisi kätensä viittansa alta tuskaisesti parahtaen ja heilautti tikarin ruskeaa miestä kohti. Ruskea mies ehti huutaa vain hämmästyneesti, kun tikari upposi valtaisalla voimalla ja taikuudesta hohtaen suoraan miehen rintaan.
- Niin, että mitenkäs oli? sir Ferant kysyi mieheltä.
Daegam vei nopeasti kätensä miekankahvalle.
- No, jos siis tästä vaikka lähtisimme? sir Ferant sanoi hieman epävarmasti ja astui kauemmas naisesta.
Ruskea mies hoippui muutaman askeleen, kun nainen kiskaisi tikarinsa irti tuskasta huutaen. Ruskea mies avaa suunsa kuin sanoakseen jotakin, mutta sieltä purskahtikin verta ja mies kaatui lattialle. Sir Ferant asteli vielä hieman kauemmas naisesta ja jatkoi matkaa sanoen:
- No, nyt voimme unohtaa sen jaloittelemisen.
Nainen puri hammasta ja pyyhkäisi verisiä käsiään viittaansa. Inkvisiittori kulki eteenpäin ovea kohti piittaamatta muiden touhuista.
- Ja nyt vauhtia, Kudast sanoi ja lähti astelemaan eteenpäin kohti ovea.
Sir Garin näytti järkyttyneeltä. Daegam asteli ruumiin ohi yrittäen olla tahrimatta itseään. Piispa katseli ruumista ilmeettömästi ja lähti sitten Daegamin perään. Sir Ferant jatkoi matkaa.
- Miksi...? sir Garin mutisi tuijottaen miehen ruumista.
Daegam mutisi jotain itsekseen. Bas murahti.
Inkvisiittori oli nyt päässyt jo käytävän toiseen päähän ovelle ja painoi korvansa ovea vasten. Toiset tulivat kauempana. Nainen näytti kovin tuskaiselta ja hänen askeleensa olivat horjuvia. Ilmeisesti hänen äskeinen tekonsa oli ottanut koville. ärähtää ja palaa taluttamaan naista vihaisena. Nainen otti sir Ferantin avun vastaan, mutta yritti parhaansa mukaan astella. Maelcum ähisi kanniskellessaan sir Kennardia, eikä tuntunut saavan hyvää otetta hänestä.
Ovelle kuunteleva inkvisiittori näytti miettivän jotakin.
- Kuuluuko sieltä mitään? Daegam kysyi kauempaa.
- Jotain jyrinää, inkvisiittori vastasi.
Hän yritti avata ovea, mutta se ei auennut ja hän ärähti:
- Lukossa.
Sir Ferant supisi naiselle jotain ja katsoi samalla tulosuuntaan. Tulosuunnassa ei näkynyt muuta kuin ruumis lattialla verilammikossa.
- Laskekaa sir Kennard hetkeksi maahan, niin saatte pikkaisen levähtää, Daegam kehotti.
- Siinä on jonkinlainen mekanismi, sir Ferant ilmoitti oveen viitaten.
Toisetkin pääsivät nyt ovelle.
- Niin tai sitten se on kiinni taikuudella, inkvisiittori huomautti.
Maelcum laski miehen maahan ja kävi venyttelemään. Sir Ferant laski naisen maahan lepäämään ja tämä lyyhistyikin maahan. Seurue seisoi pitkän käytävän päässä. Käytävässä oli hiljaista.
- Ei meidän varmaan tähän kannata jäädä, sir Ferant arveli ja istui naisen viereen alkaen supista tälle.
- Ehkä joku noista muista ovista on auki, Kudast ehdotti.
Kudast lähti kokeilemaan muita käytävällä olevia ovia. Heti ensimmäinen ovi näytti aukeavan. Kudast katsoi varovasti sisään ja astui sitten sisälle. Inkvisiittori seurasi Kudastia pian ja Bas asteli myös notkein askelin Kudastin avaamasta ovesta. Daegam seurasi perässä, kuten piispakin. Perässä tuli sir Garin huokaillen raskaasti. Sir Ferant jäi Maelcumin ja Ayzabelin kanssa käytävään. Maelcum hyräili hiljaa nojaillessaan seinään.
Nainen näytti makaavan maassa liikkumattomana. Käytävällä oli hiljaista. Toiset olivat kadonneet Kudastin avaamasta ovesta. Sairas ritari makasi myös käytävällä siinä, mihin Maelcum oli hänet laskenut. Ritari näytti yhä olevan tuskissaan.
- Maelcum, murretaanko tuo ovi? sir Ferant kysyi ja osoitti sormella sitä ovea, jonne he eivät päässeet.
- Eiköhän tuosta hieman liikaa melua tulisi, Maelcum arveli.
- Hmm, eipä meidän auta paljoa tässäkään olla, jos joku tulee käytävän päästä tai jostain ovesta, sir Ferant huomautti.
Hän nousi ylös ja käveli ovelle. Sir Ferant painoi korvansa ovea vasten ja kuunteli. Maelcum jatkoi hyräilyään katsellen ympärilleen. Sir Ferant huokaisi, istui käytävälle ja sulki silmänsä.
Sir Ferant oli silmät kiinni istumassa lukitun oven vieressä, kun Daegam asteli naisen luokse ja Kudastkin ilmestyi käytävään. Sir Ferant aukaisi silmänsä ja katsoi Daegamin puuhia. Nainen makasi liikkumattomana maassa.
- Nainen, kerro mistä täältä helvetin paikasta pääsee pois, Daegam kehotti.
Sir Ferant sulki jälleen silmänsä. Kudast asteli toiselle ovelle käytävällä ja aukaisi sen.
Nainen ei vastannut Daegamille. Hän makasi vain liikkumattoman maassa silmät kiinni.
- Kuuletko? Daegam sanoi naiselle. Mistä täältä pääsee pois?
Nainen ei vastannut vieläkään. Daegam astui naisen viereen ja tuuppasi tätä hieman jalallaan sanoen:
- Kuuletko?
Nainen ei näyttänyt reagoivan mitenkään.
Kudast asteli nopeasti takaisin muiden luokse ja sanoi:
- Nyt nopeasti tuohon huoneeseen.
Daegam lähti menemään huoneeseen, jonka ovea Kudast oli raottanut.
- Kudast, auta Maelcumia kantamaan Kennardia, Daegam määräsi. Ferant, käy sanomassa muille, että tulevat kanssa tuohon toiseen huoneeseen.
Sir Ferant aukaisi silmät ja hypähti ylös, käveli naisen luo ja nosti hänet varovaisesti ylös sanoen:
- No mennään kaikki.
Sir Ferant lähti kantamaan naisen huoneeseen. Nainen ei ollutkaan mikään valtavan painava taakka ja sir Ferant pystyi hyvin kantamaan häntä.
- Ei sinne! Kudast huusi, kun näki Daegamin kulkevan kohti ovea, jolla oli käynyt.
Maelcum havahtui ja nosti sir Kennardin käsiinsä. Sir Ferant pysähtyi. Daegam tuhahti ja lähti toiselle ovelle. Kudast nosti sir Kennardia. Sir Ferant meni toiselle ovelle.
- Siellä on niitä ruskeita miehiä, Kudast selvitti, kun seurue oli päässyt huoneeseen.
Huoneessa odottivat piispa ja sir Garin. Sir Ferant laski naisen penkille, meni itse toiselle puolelle huonetta istumaan ja sulki silmänsä.
- Minne täältä? Daegam kysyi. Phedruksen ja muiden perään?
- No kunhan olemme poissa käytävältä, Kudast sanoi ja laski sir Kennardin toiselle penkille.
Kudast sulki oven, josta pääsi käytävälle, ja asteli katsomaan huonetta, jossa inkvisiittori oli. Daegam meni Kudastin perässä toiseen huoneeseen. Maelcum istahti penkille Kennardin viereen. Sir Ferant nauroi istuessaan, mutta hiljeni pienen hekotuksen jälkeen. Nainen liikahti nyt heikosti voihkaisten.
- Uh, nainen voihkaisi ja avasi silmänsä.
Nainen nousi kovin ponnistuksen ja voihkaisten pystyyn ottaen tukea penkistä. Hän pudisteli päätänsä yrittäen ilmeisesti selvittää ajatuksiaan. Maelcum raapi parransänkeään ja katseli naista kiinnostuneena. Tämä loi tuskaisen katseen Maelcumiin. Maelcum huikkasi sir Ferantille:
- Hei, se heräsi.
Sir Ferant otti kypärän pois ja jatkoi istuskelua silmät kiinni.
- Tiedätkö miten täältä pääsee pois? Maelcum kysäisi naiselta.
Nainen näytti hiukan sekavalta, mutta nyökkäsi. Maelcum nousi ylös ja harppoi ovelle, josta toiset olivat menneet. Oven takana oli huone, joka oli aivan pimeä. Valoa tai toisia ei näkynyt. Maelcum mietti tovin ja astui sisään.
- Tappavat, nainen mutisi sekavana ja nojasi raskaasti seinään.
Maelcum palasi takaisin ovesta ja meni naisen luokse.
- Pystytkö puhumaan? hän kysyi.
Nainen nyökkäsi tuska silmissään.
- Tiedätkö missä me nyt olemme? Maelcum kysyi.
- Varasto, nainen mutisi silmiään tuskallisesti hieraisten.
- Mitä tuon oven takana on missä juuri kävin? Maelcum kysyi ja huitaisi kädellään ovea kohti.
- Varasto, nainen mutisi palaneilla huulillaan.
Maelcum nousi ylös ja käveli edestakaisin miettivän näköisenä. Sir Ferant naurahti jälleen hieman. Maelcum asteli sir Ferantin luo ja kysyi:
- Mitä sinä täällä hörähtelet?
Sir Ferant aukaisi silmänsä ja katsoo ylös.
- Ajattelin vain, että kun se ruumis on käytävässä, niin kauankohan me täällä pysymme huomaamattomina? sir Ferant vastasi.
Maelcum naurahti itsekin:
- Totta, totta.
- Ei kauan, nainen sai sanottua hataralla äänellä.
Sir Ferant nyökkäsi.
- No emmepä paljoa voi tehdä, koska sir Kennard on täällä ja tuo nainen myös, sir Ferant totesi.
- Taidanpa käydä katsomassa saisiko sitä sieltä pois ilman kauheita verijälkiä, Maelcum sanoi.
Sir Ferant nyökkäsi ja sulki silmänsä. Maelcum asteli käytävään vievälle ovelle ja kurkisti käytävään. Hän livahti sinne sitten.
- Tämän on oltava vain pahaa unta, sir Garin mutisi.
Piispan ilme näytti tutkimattomalta.
Maelcum peruutti pian ovesta sisään vetäen ruumista perässään. Hän siirsi ruumiin ovenpieleen ja sulki oven. Raahaamisesta jäi ikäviä verijälkiä käytävään.
- Ei sitä nyt ainakaan kaukaa huomata, mutta jos joku kohdalle sattuu niin on helppo seurata jälkiä, Maelcum sanoi virnistäen.
Sir Ferant naurahti:
- Nyt ei ainakaan kukaan tiedä missä olemme.
Maelcum nauroi vedet silmissä ja istui takaisin penkille. Nainen näytti levottomalta. Hän pyöritteli tikariaan, jossa oli riimuja. Tikari oli vielä verinen viimeisimmän uhrinsa jäljiltä. Naisen käsillekin oli roiskunut verta, joka ei ollut lähtenyt pyyhkimällä pois.
- Olisi varmaan pitänyt raahata tuo johonkin toiseen huoneeseen, Maelcum naureskeli.
Nainen hankasi käsiään kivuliaasti kaapuunsa. Sir Ferant aukaisi toisen silmänsä ja katsoi naista. Veren alta paljastui hiukan hyvin vaaleaa ihoa, joka oli ilmeisesti vasta kasvamassa takaisin. Sir Ferant aukaisi molemmat silmänsä. Huoneessa olijat huomasivat yllätyksekseen, että naisen vastakasvanut iho näyttikin olevan punaista eikä ruskeaa, vaikka siinä ei ollut enää vertakaan.
- Mitä! sir Ferant huudahti.
Sitten hän kuitenkin nosti olkapäitä ja sulki silmänsä jälleen. Nainen liikahti hermostuneesti ja vilkaisi ovea, josta muut olivat menneet. Piispa näytti nyt jo hiukan kärsimättömältä.
- Onkohan heille sattunut jotain? Maelcum ihmetteli.
- Tämä on tosiaan vaarallista, koska heitä on vain pieni joukko, piispa sanoi.
Sir Ferant vastasi istuessaan:
- Hyvinkin mahdollista.
- Maagisesti he ovat heikoilla, ellei se inkvisiittori osaa jotakin, piispa jatkoi.
- Ja jos he ovat tuolla huoneessa yhdessä, sir Ferant huomautti.
Sir Garin vain pudisteli päätään välttäen katsomasta ruumiiseen.
- Sitä pahempi, piispa tokaisi.
- Ei kyllä meidänkään tila ole sen parempi, sir Ferant lisäsi.
- Onko kenelläkään mitään millä saisi valoa tuonne? Maelcum kysyi ja nyökkäsi ovea kohti.
- Onko kenelläkään tulentekovälineitä? piispa kysyi katsoen sir Ferantiin ja Maelcumiin.
Sir Ferant ravisti päätään.
- Ei niin minkäänlaisia ja kun taikuuttakaan en osaa yhtään, Maelcum ilmoitti.
Sir Ferant nousee ylös ja aukaisi silmänsä. Hän meni toisen oven, jota ei ollut avattu. Se tuntui kuitenkin olevan lukossa tai ainakaan se ei auennut.
- Minunkin loitsuarsenaalini on heikoilla, piispa tunnusti.
Sir Ferant perääntyi hieman ja potkaisi ovea. Ovi ei näyttänyt olevan potkusta moksiskaan.
- Hmm, sir Ferant mutisi.
Sitten hän kysyi naiselta:
- Mitä täällä on?
Nainen näytti epävarmalta ja pudisti päätään. Sir Ferant kohautti olkapäitään, haki kypäränsä ja asetti sen päähänsä. Hän kysyi naiselta jälleen:
- Onko täällä muita ulospääsyjä kuin tuo ovi käytävässä?
Nainen näytti epävarmalta ja kohautti olkapäitään. Sir Ferant aukaisi käytävän oven ja kurkkasi käytävään. Käytävä oli tyhjä.
- Lähdetäänkö jonnekin? sir Ferant kysyi.
Samassa seurue huomasi puoliksi auki jääneestä ovesta, että pimeään huoneeseen syttyivät valot. Valo tuntui tulevan katosta ja se tuli voimistumalla eli aluksi siellä oli hämärää, mutta valo voimistui. Maelcum nousi ylös käsi miekan kahvalla ja sir Ferant käveli hänen luokseen. Nainen näytti hätääntyneeltä. Sir Ferant otti miekan käteensä ja kurkkasi varovaisesti huoneeseen. Nainen lausui jonkin seurueelle aivan tuntemattoman sanan ja viittasi ovelle, josta valo tuli.
Huoneessa näytti olevan paljon päällekkäin pinottuja metallilaatikoita. Laatikot olivat useiden metrien kokoisia. Niitä oli huoneen seinien vieressä. Huoneessa näkyi kaksi ovea, eteenpäin ja oikealle. Huoneessa ei ollut muuten mitään, mutta se oli melkoisen suuri. Maelcum siirtyi myös ovelle tiirailemaan huoneeseen.
Sir Ferant mutisi itsekseen ja sanoi sitten ääneen:
- Ei meidän varmaan kannatta mennä minnekään, kun täällä on sir Kennard.
Nainen toisti sanan entistä hätäisemmällä äänellä ja huitaisi huoneeseen päin. Sir Ferant kysyi naiselta:
- Kannattaako meidän mennä tuonne?
Nainen pudisti rajusti päätään ja sanoi:
- Sulkekaa.
Sir Ferant potkaisi oven kiinni ja kysyi sitten:
- Mitäs siellä muka sitten on?
Nainen toisti taas saman sanan kuin aikaisemminkin.
- Mitä? sir Ferant kysyi ja kohautti olkapäitään.
Nainen hengähti helpottuneena ja katsoi hermostuneena juuri suljettua ovea.
- Miksi se piti sulkea? sir Ferant tiedusteli.
Nainen toisti taas saman sanan kuin aikaisemminkin. Maelcum kiroili itsekseen ja marssi taas edestakaisin. Sir Ferant otti sulkemansa oven metallinupista kiinni.
- Maelcum, katsotaanko mitä siellä on? hän ehdotti.
- Ei, nainen huudahti ja otti muutaman hätäisen hapuilevan askeleen ovea kohti.
- Miksi? sir Ferant kysyi.
Nainen toisti taas saman sanan kuin aikaisemminkin.
- Näkevät, hän lisäsi.
Sana ei herättänyt toisissa yhtään minkäänlaisia mielikuvia, mutta sir Ferant otti kätensä pois nupilta sanoen:
- No ollaan sitten täällä.
Nainen nojasi raskaasti seinään ja katsoi hermostuneena ovea. Sir Ferant laittoi miekan huotraansa, meni istumaan ja sulki silmänsä. Maelcum ärähti ja istui takaisin penkille. Sir Ferant kysyi mietteliäänä:
- Ketkä näkevät?
Huoneessa olijat olivat kuulevinaan kohta jonkinlaista vaimeaa hurinaa sen oven takaa, jonka sir Ferant oli sulkenut. Nainen seisoi liikkumattomana paikallaan ja kuunteli. Sir Ferant aukaisi silmät ja katsoi ovea.
- Voi perkeleen perkele, Maelcum kirosi. Mitä tässä nyt tekisi.
- Shh, sir Ferant hyssytteli.
Nainen toisti kuiskaten saman sanan kuin aikaisemminkin ja viittasi oveen.
- Amiraali? sir Ferant ehdotti hiljaa.
Nainen pudisti päätään ja sanoi:
- Metallia.
Sir Ferant kuiskasi:
- Metalli näkee meidät?
Nainen pudisti päätään ja sanoi:
- Ratsastaja.
- Metallinen ratsastaja näkee meidät? sir Ferant kysyi.
Nainen pudisti kärsimättömästä päätään ja toisti tuntemattoman sanan.
- Jaa, antaa olla, sir Ferant sanoi ja sulki taas silmänsä.
- Pystytkö selittämään tarkemmin mitä se tarkoittaa? Maelcum kysyi naiselta.
Hurinaa kuului vieläkin oven takaa ja nainen seisoi hermostuneena oven lähellä puristaen tikariaan.
- Metalli, nainen sanoi. Se hakee.
Sir Ferant nyökytti päätään:
- No niinhän se tekee.
Hän naurahti hiljaa. Nainen näytti haluavan sanoa jotakin, mutta vaikutti siltä, ettei hän löytänyt sopivia sanoja. Nainen pudistaa turhautuneena päätään.
- Kone? sir Ferant ehdotti. Olio?
Nainen kohautti epävarmana olkapäitään.
- Ratsastaja, nainen sanoi.
- No samapa se on, kun se on tuon oven takana, sir Ferant sanoi.
- Vadeli, nainen vielä lisäsi.
Hurina alkoi kohta vaimeta.
- Onko se joku kone tai laite mikä hakee tai näkee jotain? Maelcum kysyi.
- Sen saa selville kun avataan ovi, sir Ferant tokaisi.
Nainen nyökkäsi nyt katsoen Maelcumia.
- Sellainen laitehan olisi todella mielenkiintoinen, Maelcum jatkoi. Jokohan uskaltaisi kurkistaa?
Nainen lisäsi:
- Myös ratsastaja.
- Ahaa, jokin ihminen käyttämässä konetta? Maelcum ehdotti.
- Vadeli, sir Ferant sanoi.
Nainen nyökkäsi hiukan epävarmasti.
- Tämäpä mielenkiintoista, Maelcum totesi ja asteli ovelle painaen korvansa sitä vasten.
- Tämä on jumalatonta menoa, sir Garin mutisi itsekseen.
- Ei, nainen sihahti arvellen varmaan Maelcumin aikovan avata oven.
- Kuuluuko mitään? sir Ferant kysyi.
- Vielä siellä jokin hurisee vaimeasti, Maelcum sanoi kuunnellen tarkkaavaisena.
- No aukaistaan vain, sir Ferant ehdotti.
Hän nousi ylös, käveli Maelcumin luo ja kehotti ottaen miekan käteensä:
- Aukaise.
- Ei, nainen huudahti.
Sir Ferant ei kuunnellut naisen puheita vaan katsoi Maelcumia. Maelcum tarttui ovenkahvaan ja mietti hetken. Sir Ferant nyökkäsi.
- Ei, nainen sanoi taas tarraten tikariinsa.
Maelcum raotti ovea varovasti yrittäen nähdä sisään. Sir Ferant katsoi myös ovelle. Samassa nainen syöksähti siihen ja tönäisi oven kiinni ja Maelcumin syrjään.
- Mene pois, sir Ferant ärähti naiselle.
Maelcum tuhahti ja asteli vähän sivummalle mutisten itsekseen. Nainen pudisti päätään huultaan purren.
- Mitä se tekee? sir Ferant kysyi. Tappaa?
- Näkee, nainen vastasi. Kuolemme.
- No sitten voimme olettaa, että ystävämme ovat kuolleet, sir Ferant tokaisi. Ja me kuolemme myös, jos jäämme tänne.
- Mutta silloin taisi tuo huone olla pimeä kun he menivät sinne, Maelcum huomautti.
Nainen kohautti olkapäitään ja kuunteli. Hurina näytti nyt pysähtyneen eikä enää heikentynyt. Sir Ferant tuhahti, meni istumaan ja sulki silmänsä. Nyt hurina tuntui taas vahvistuvan. Maelcum vilkaisi ympärilleen ja kysyi:
- Ehdotuksia?
- Hajaantuminen oli huono ajatus, piispa sanoi. Nyt emme yhtään tiedä, mitä paroni Ornimille ja muille on tapahtunut. Ja tuolla sitten on vielä joku paholaislaite, jonka katsominen tappaa, hän lisäsi oveen päin nyökäten.
- On vain ajan kysymys ennen kuin joku meidät täältä löytää, Maelcum totesi.
- Totta, piispa myönsi.
Maelcum käveli sisälle raahaamansa ruumin luo ja alkoi tutkia sitä. Hurina tuntui voimistuvan lisää. Sir Ferant kysyi naiselta:
- Siis miksi et jäänyt sairaalaan?
- Tappavat, nainen sanoi.
- Ketkä? sir Ferant kysyi. Muut sinunlaiset? Vai ne muumiot? hän naurahti.
- Vadelit, nainen sanoi ja sylkäisi.
- Oletko sinä vadeli? sir Ferant kysyi.
Nainen nyökkäsi.
- Jaaha, sir Ferant sanoi. Miksi he sinut tappavat? Tuntuivat ihan ystävällisiltä.
- Amiraali, nainen sanoi.
Maelcum huudahti tuskasta ja lennähti taaksepäin rojahtaen lattialle melkoisen ryminän ja kolinan säestyksellä. Sir Ferant aukaisi silmät ja katsoi Maelcumia.
- Perkele, Maelcum voihkaisi.
- Mitä? sir Ferant kysyi.
Huoneessa olijat kuulivat surinaa oven takaa ja erottivat heikkoa huutoakin. Maelcum vääntäytyi pystyyn sanoen:
- Sama juttu kuin sen riimukypärän kanssa.
- Aah, siis se tuli tuosta, sir Ferant älysi ja osoitti ruumista. Mutta nyt emme ole enää piilossa.
Nainen kohautti olkapäitään ja huokaisi. Hän oli siirtynyt oven viereen ja nojasi seinään. Maelcum ravisteli käsiään ja sanoi:
- Sillä oli riimutikari ja amuletti ja jotain tatuointeja... riimujakohan lie nekin.
Sir Ferant nousi ylös:
- Mitä nyt tehdään? Nyt meidän tiedetään olevan täällä.
Hurina lakkasi samassa kuin veitsellä leikaten. Sir Ferant otti miekan käteensä. Maelcum veti miekkansa esille hieman kömpelösti.
- Ehkä meidän olisi parasta toimia, piispa ehdotti.
- Kuten miten? sir Ferant kysyi.
- Ennemmin tai myöhemmin he näkevät verijäljet käytävällä, piispa jatkoi. Ihmettelen, ettei kimppuumme ole jo käyty.
- Johonkin pirun lujaa. Mutta mihin? Maelcum ihmetteli ja katsoi naista kysyvästi.
Nainen kohautti olkapäitään uupuneena ja selvästi kivuliaana.
- Mutta emme voi tehdä oikein mitään, koska tämä nainen ja sir Kennard ovat mukanamme, sir Ferant sanoi.
- Onhan teitä kaksi rivakkaa miestä kantamaan häntä, piispa vastasi hiukan purevasti.
- Niin, ja mitäs tehdään kun sieltä tulee niitä vadelleja? Sir Ferant kysyi. Jos sinun voimasi ovat hakusessa.
Maelcum pani miekkansa pois ja kiroili kiihtyneenä.
- Kuvitteletteko muka itse mahtavanne jotakin vadeleille? piispa kysyi ivallisesti sir Ferantilta.
- Kyllä, sir Ferant vastasi.
- Sitten olette houkka, piispa sanoi tylysti.
Maelcum päästi ulos kirouksien tulvan ja rauhoittui sitten:
- Jospa nainen onkin väärässä.
- Mutta miten muka sinä meinasit sitten toimia? sir Ferant kysyi piispalta.
- Meidän on löydettävä paroni Ornim, piispa vastasi.
- No mene tuonne sitten, sir Ferant sanoi ja osoitti ovea, jonka takaa hurina oli lakannut. Ja miten niin meidän? Minä olen vain houkka.
- Minä menen, Maelcum sanoi ja asteli ovelle.
- Se ei vähennä lihasmassaanne, piispa totesi sir Ferantille.
Hän nyökkäsi Maelcumille.
- Ja kuka huolehtii sir Kennardista? sir Ferant tiedusteli.
Nainen nojasi seinään uupuneena. Maelcum raotti ovea hieman ja katsoi sisälle.
- Kantakaa te hänet, piispa kehotti sir Ferantia.
Sir Ferant käveli Maelcumin viereen ja vastasi piispalle:
- Tuo sir Garin voi.
- No voi perkele, Maelcum kirosi ja avasi oven kokonaan.
Nyt muutkin näkivät huoneeseen. Siellä olivat Daegam, Kudast, Bas ja inkvisiittori. Lisäksi siellä oli jokin suuri metallinen hökötys, jonka päällä oli useita vipuja. Koneen edessä näytti olevan yksi metallilaatikoista ja inkvisiittori piteli juuri laatikon päällä ruskeaa miestä, joka ulisi. Huoneen katosta tuli maagista kirkasta valoa.
Sir Ferant asteli sisään huoneeseen. Maelcum kiroili vuolaasti ja iski nyrkkinsä oveen. Piispa asteli sir Ferantin ja Maelcumin takana ja näytti hiukan häkeltyneeltä.
- Mitäs on tapahtunut, herra paroni? sir Ferant kysyi heti Daegamilta.
Inkvisiittori piteli ruskeaa miestä riveleistä.
- Avaa se laatikko! hän huusi miehelle.
- Paljon huoneita joissa on vain laatikoita, ja sitten tämä ukkeli, Daegam sanoi ja osoitti miestä, jota inkvisiittori piti otteessaan.
Mies uikutti ja tuntui anelevan armoa jollakin tuntemattomalla kielellä.
- Mutta tosiaan meidän pitää päästä pois täältä mahdollisimman nopeasti, sir Ferant sanoi.
Maelcum rauhoittui hieman ja asteli tutkimaan laitetta innokkaana.
- Onko se nainen osoittanut mitään elonmerkkejä? Daegam kysyi.
- Me jo luulimme... Maelcum lopetti lauseen epäselvään mutinaan.
- Siellä se hereillä on, sir Ferant sanoi Daegamille.
Piispa nyökkäsi Daegamille:
- Etsimmekin teitä, paroni.
Sir Ferant huusi huoneeseen, josta oli tullut:
- Ayzabel, tule tänne!
Daegam lähti astelemaan piispan luokse Huoneessa olijat näkivät kohta naisen horjuvan heikosti huoneeseen. Sir Ferant meni hänen luokseen ja ojensi kättä tueksi. Nainen otti sir Ferantin avun vastaan puristaen silti tikaria.
- Minä kun kävin täällä niin oli aivan pilkkopimeään ja sitten tuo nainen alkoi selittää tappavista metallisista ratsastajista eikä päästänyt meitä tänne, Maelcum kertoi.
- Voit kyllä hellittää siitä tikarista, sir Ferant rauhoitteli naista, joka vain pudisti päätään.
- Avaa se hiton laatikko! inkvisiittori huusi miehelle.
Mies uikutti vain pelokkaasti. Daegam kysyi piispalta:
- Oliko siis teillä jotain asiaa?
- Pelkäsimme vain, että teille olisi tapahtunut jotakin pahaa, piispa vastasi. Ja verijäljet saatetaan löytää milloin vain käytävältä.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Täällä on vielä yksi ovi josta emme ole menneet. Tai on tuolla muitakin, mutta ne ovat lukossa.
Maelcum kiipesi koneen päälle tutkimaan sitä silmät kiiluen. Kudast nousi seisomaan.
- Tuosta se taitaa nousta ylös, hän sanoi ja väänsi erästä vipua.
Laite lähti kohoamaan hitaasti. Daegam meni naisen luokse ja kysyi:
- Nainen, mistä täältä pääsee pois?
Nainen näytti epävarmalta ja katsoi itään päin johtavaa ovea. Maelcum väänsi erästä vipua ja laitteen etuosa kääntyi alaspäin ja metallilaatikko jyrähti suoraan maahan. Daegam osoitti idässä olevaa ovea:
- Mitä tuolla oven takana on?
Nainen pudisti epävarmana päätään.
- Ohops, Maelcum sanoi yllättyneenä.
Inkvisiittorin otteessa oleva mies ulisi vieläkin ja aneli ilmeisesti armoja. Daegam lähti astelemaan laatikon luokse. Laite piti kovaäänistä hurinaa. Sir Garin ilmestyi toisesta huoneesta ja päästi kauhistuneen huudahduksen nähdessään Maelcumin laitteen kyydissä. Daegam koetti saada laatikkoa auki. Hän otti ensin kilven pois kädestä ja alkoi vääntää laatikkoa auki. Daegam ei kuitenkaan onnistunut siinä, vaikka kuinka väänsi.
Maelcumin vääntäessä eräästä vivusta laite lähti liikkumaan eteenpäin hidasta tahtia mutta silti koko ajan vain ylöspäin kohoten. Maelcumin vääntäessä seuraavasta vivusta laite lakkasi liikkumasta eteenpäin mutta kohosi vielä ylöspäin. Maelcum oli ehkä puolentoista metrin korkeudessa. Hän veti jostakin vivusta ja laite alkoi hitaasti laskeutua alaspäin.
Inkvisiittori piti miestä yhä otteessaan. Piispa näytti melko kärsimättömältä.
- Nythän tämä jo sujuu, Maelcum totesi.
- Ei täältä seisomallakaan päästä pois, Daegam mutisi, laittoi kilpensä takaisin käteen kiinni ja lähti astelemaan idässä olevan oven luokse Phedrus, tuo valoa tänne.
- Joo, onpas mukavaa, sir Ferant tuhahti. Kohta jotkut vadellit tulevat tänne ja tappavat meidät ja jotkut leikkii metallilaitteilla.
- Niin, piispa sanoi kireästi.
Maelcum tuhahti.
- Maelcum, nyt alas sieltä, Daegam käski. Ei ole aikaa pelleillä.
- Sitokaa tämä mies, inkvisiittori kehotti ja paiskasi hänet maahan.
Mies uikutti ja anoi armoa tuntemattomalla kielellä.
- Koko ajan, Maelcum vastasi Daegamille.
Inkvisiittori meni itäisen oven luokse. Sir Ferant kävi hakemassa sir Kennardin huoneeseen.
- Tuolla vekottimella voisi ehkä murtaa niitä lukittuja ovia, Kudast ehdotti.
Sir Ferant naurahti:
- No lupaavalta näyttää.
- No sitä voi ainakin kokeilla, Daegam totesi.
Maelcum sai ohjastettua laitteen takaisin maahan. Sir Ferant kantoi sir Kennardin huoneeseen ja laski hänet maahan.
- Saatko selvää mitä tuo mies sanoo, Ayzabel? sir Ferant kysyi.
- Anoo armoa, nainen vastasi palaneilla huulillaan väsyneesti.
- Onko kenelläkään köyttä? inkvisiittori kysyi.
Maelcum loikkasi alas koneen istuimesta.
- Tehkää sitten jotakin pian, piispa kehotti kärsimättömästi.
Maelcum hieroi käsiään yhteen ja kiersi koneen mietteliäänä pari kertaa.
- Maelcum, voisit yrittää murtaa yhden noista lukituista ovista, Kudast kehotti.
- Mistä? Maelcum kysyi ja katseli ympärilleen.
- Noissa toisissa huoneissa on niitä, Kudast sanoi.
- Ahaa, Maelcum vastasi ja kipusi takaisin koneen selkään.
- Ihan turha niitä on rikkoa vielä, Daegam sanoi. Sitä valoa tänne ja äkkiä, niin käydään katsomassa mitä täällä avoimen oven takana on.
Inkvisiittori meni Daegamin luokse, samoin sir Ferant. Maelcum katseli hetken vempaimen ohjaimia, laskeutui alas ja lähti muiden perään.
- Sitokaa nyt joku tuo mies, inkvisiittori kehotti.
Kudast kaivoi repustaan köyttä ja aikoi sitä miehen. Mies rimpuili kuitenkin Kudastia vastaan, säntäsi Kudastin otteesta helposti irti ja ryntäsi kohti pohjoista ovea.
Idässä olevalle ovelle päässyt Daegam lähtee juoksemaan miehen perään. Myös Kudast riensi pakenijan kannoille. Inkvisiittori lähti kolmantena takaa-ajoon. Maelcum katseli epätietoisena ympärilleen ja säntäsi myös miehen perään. Sir Ferant odotteli muita taka-ajosta ja tuhisi huvittuneena Ayzabelin kanssa.
Daegam näytti olevan ensimmäisenä miehen kintereillä, mutta samassa ilman halki lensi keihäs, joka jysähti ruskean miehen selkään hirveällä voimalla. Mies paiskautui maahan pohjoisen oven lähellä. Keihäs oli lähtenyt Basin kädestä ja lävistänyt miehen rinnan.
Daegam lopetti juoksemisen ja Kudast jarrutti. Sir Ferant katsahti Basia, joka asteli tyynesti kohti keihään lävistämää miestä. Daegam mutisi jotain ja palasi takaisin idässä olevalle ovelle. Maelcum pysähtyi ja kohautti olkapäitään. Kudast kääntyi katsomaan Basia, joka murahti hiukan ja alkoi sitten kiskoa keihästä irti ruumiista. Hänen keihäässään tuntui säteilevän taikuutta. Sir Ferant kohautti olkia ja naurahti:
- Olipas se hieno ratkaisu.
- Kudast, sinusta ei ole mitään iloa, inkvisiittori sanoi ärtyneenä. Ensin tiput laatikkopinon päältä ja menetät tajusi ja sitten päästät miehen menemään.
Sir Ferant tuhahti inkvisiittorille:
- Mikä sinun ongelma on?
Kudast näytti vihaiselta ja tuijotti inkvisiittoria.
- Itse sinä sen päästit vapaaksi, sir Ferant lisäsi inkvisiittorille.
Daegam yritti avata ovea, joka kuitenkin oli lukittu.
- Emme ole sinun käskynalaisia, vaan Daegamin, sir Ferant jatkoi.
Daegam potkaisi ovea, mutta eipä mokoma ei tuntunut potkusta yhtään hetkahtavan.
- Sanoin, että joku saa köyttää hänet, inkvisiittori vastasi sir Ferantille. Kudast yritti mutta päästi sen menemään.
- Olisit itse köyttänyt, sir Ferant tuhahti.
Daegam lähti astelemaan pohjoiselle ovelle.
- Ilman köyttä on hankala köyttää, inkvisiittori sanoi sir Ferantille.
- Olisit ottanut köyttä häneltä, etkä olisi jättänyt miestä maahan vapaaksi, tämä vastasi. Että se ei ole Kudastin syytä vaan sinun.
- Nyt kaikki pää kiinni! Daegam ärähti. Maelcum lähtee tulemaan tuon värkin kanssa viereiseen huoneeseen ja koetetaan avata sieltä lukittua ovea tuon kanssa.
Maelcum ilahtui ja kipusi taas koneen selkään. Kudast mulkoili inkvisiittoria vihaisesti.
- Hän oli saanut jo otteen hänestä mutta ei pystynyt pitämään häntä otteessaan, inkvisiittori sanoi.
- Olepas nyt hiljaa, kuten paroni sanoi, sir Ferant käski ja käveli naisen luo.
- Minä en ole paronin käskynalainen! inkvisiittori ärjäisi.
- No ole silti hiljaa, sir Ferant vastasi.
Daegam asteli pohjoisesta ovesta sisälle. Kudast seurasi häntä, kuten piispakin. Sir Ferant meni naisen viereen. Inkvisiittori meni myöskin pohjoisesta ovesta ärtyneenä. Maelcum väänsi erästä vipua ja vehje alkoi kääntyä. Sir Garin lähti toisten perään kaartaen laitteen kaukaa. Bas asteli myös pohjoiseen verisen keihäänsä kanssa. Sir Ferant nosti sir Kennardin ja tallusti toisten perässä pohjoiseen. Ayzabel lähti sir Ferantista tukea ottaen myös pohjoiseen päin. Maelcum ajeli vekottimen leveästi hymyillen muiden perään.
Pohjoisessa oli samanlainen suuri huone kuin edellinenkin huone laatikkoineen kaikkineen. Sieltä johti ovi itään ja toinen pohjoiseen. Sir Ferant katseli huvittuneena Maelcumin ovelaa virnistystä koneen selässä. Daegam asteli siellä suoraan pohjoiseen johtavan oven luokse Pohjoisovi oli auki ja sieltä näkyi jonkin kahta aikaisempaa huonetta pienempi kammio, joka oli valaistu. Daegam meni sinne ja muut tulivat perässä.
Huone näytti olevan tosiaan toisia huoneita pienempi, eikä siellä ollut yhtään ovea. Lattialla oli sen sijaan hyvin oudonnäköisiä työkaluja tai jotain ja niissä oli riimuja. Huoneessa näytti olevan vielä jonkinlainen syvennys, ilmeisesti laitetta varten. Kudast alkoi tutkia työkaluja varovasti. Daegam kuitenkin astui ulos huoneesta.
Kudast kosketti yhtä työkaluista ja lennähti monta metriä taakse päin. Sir Ferant naurahti.
Maelcum pysäytti vehkeen ja kysyi:
- Mitäs pitää särkeä?
- Tänne, Daegam sanoi lyhyesti, käveli itään johtavan oven luokse ja avasi sen.
Kudast nousi pienemmässä huoneessa pystyyn. Inkvisiittori tuhahti hänelle ja lähti itäisen oven luokse.
- Mitä sinä siinä naurat! Kudast huusi sir Ferantille.
Sir Ferant kätki hymynsä ja kääntyi Daegamin suuntaan.
Maelcum kiepautti koneen ympäri ja ajoi Daegamin perässä. Kudast seurasi huterasti astellen vähän matkaan päässä muiden perässä.
Daegam avasi itään johtavan oven ja astui sisälle. Idän suuntaan menevässä huoneessa oli aivan pimeää. Inkvisiittori loitsi ja miekka alkoi taas loistaa valoa. Nyt valo valaisi jonkin verran seurueen läheltä. Toisetkin astuivat sisälle huoneeseen. Maelcum huristeli perässä varoen ajamasta kenenkään päälle.
- Tuo etelässä oleva ovi on lukittu, Daegam ilmoitti. Kokeile hajottaa sitä.
Sir Ferant katsoi mielenkiinnolla sivussa. Maelcum nyökkäsi ja ohjasi ajokkinsa täyttä vauhtia etelää kohti inkvisiittorin tarjotessa valoa.
Siellä oli tosiaan ovi etelässä, samanlainen kuin kaikki muutkin. Ajokki lähestyi ovea melkoisen verkkaista tahtia, vaikka Maelcumilla oli ohjausvipu aivan pohjassa. Sitten ajokin nokka, joka oli noussut taas suoraan asentoon, törmäsi oveen. Laite tuntui tärähtävän, kun ovi tuli vastaan. Siitä huolimatta sen voima tuntui olevan kerrassaan valtava ja nokka alkoi painua suoraan metallisen oven lävitse. Toiset katsovat sivusta.
Kuului narskunaa, kun nokka murskasi metallin tieltään. Nokka oli vielä aika ohut ja teki oveen melko matalan viillon. Runko työnsi sitten oven vielä syrjään runtatessaan sen.

Ehilmin valo, osa 36.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja