Ehilmin valo, osa 31

Illalla Daegam ja Kudast olivat paronin huoneistojen suuressa salissa sir Garinin seurassa. Kudast istui tuolilla aika synkkänä.
- Sir Garin, voisitteko kertoa minulle tästä linnasta ja niistä tavoista joita täällä on ollut ennemmin? Daegam pyysi.
- Mielelläni, herra paroni, sir Garin sanoi ja hänen synkkä ilmeensä kirkastui.
- Olen hieman hukassa, kun en oikein tiedä tämänlaisesta elämästä yhtikäs mitään, Daegam tunnusti.
- Vanhan paronin aikoina kaikki oli täsmällistä ja järjestyksessä, sir Garin aloitti.
Daegam nyökkäsi.
- Paroni itse oli usein poissa linnastaan, mutta kaikki toimi vuosikausien perinteiden mukaisesti, sir Garin jatkoi innokkaasti muistelua. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan kaikenlaiset piispan oikuttelut. Myös paronin vasallit olivat siivosti ja verot tulivat ajoissa. Toista se on nyt, kun minkäänlaisia uutisia ei ole saapunut sir Kesterin mailta. Eivätkä muutkaan vasallit ole suvainneet edes saapua tervehtimään uutta paroniaan, sir Garin jatkoi hiukan kiihtyneenä. Ritareitakin on kerrassaan vajaalukuinen määrä linnan miehityksenä! hän huudahti harmissaan.
- Eihän tällaisessa joukolla voi enää taata edes linnan turvaa kirottuja idän pakanoita vastaan, saati sitten talonpoikien turvallisuutta! sir Garin pauhasi. Ja sitten kaiken huipuksi täällä linnassa tapahtuu vaikka mitä kummallisuutta eikä meillä ole enää yhteyttä Sudenveren kirkkoonkaan! Kurjaa, kurjaa, sir Garin valitti.
- Asiat ovat siis todella huonosti, Daegam totesi.
- Näin kurjasti asiat eivät ole olleet koskaan paronikunnassa, sir Garin tunnusti.
- Ensiksi olisi hyvä pyyhkäistä mädäntyneet pois joukosta ja tarkistaa ettei kukaan ritareista ole kaoottisia, Daegam sanoi. Tiedä vaikka osa vasalleistakin olisi kaoottisia...
- Voisiko niin olla? sir Garin kysyi käsiään väännellen.
- Voi olla, Daegam vastasi. Ja jos ritareita tosiaan on lian vähän, niin heitä pitää palkata sitten lisää, vai onko sille jotain syytä miksi heitä on niin vähän?
- Ritareita on paljon Sudenveressä, kun vanha paroni otti sinne suuren saattojoukon, sir Garin selitti.
- Ovatko he vieläkin siellä? Daegam kysyi.
- Kyllä, ilmeisesti, sir Garin myönsi. Vanha paroni ei heitä kai poiskaan lähettänyt, hän lisäsi kuivasti.
- No joku pitää lähettää hakemaan heidät sieltä, Daegam arveli.
- Voimmeko luopua yhdestäkään miehestä, jota tarvitaan linnan puolustamisessa? sir Garin epäili.
- Heidät kuitenkin pitää saada sieltä takaisin jollain konstilla, Daegam vastasi.
- Pitäisikö meidän lähettää siis nyt joku heitä hakemaan? sir Garin kysyi.
- No voiko asiaa luottaa muille kuin ritareille? Daegam kysyi.
- Ei ainakaan vääräuskoisille talonpojille, sir Garin sanoi heti.
Daegam nyökkäsi.
- Ja keitäpä muita voisimmekaan lähettää? sir Garin jatkoi. Pappejakaan ei ole ainoatakaan, ei edes apupoikia.
- Totta, Daegam myönsi. Tietääkö kukaan minne he ovat menneet?
- Ei mitään tietoa, sir Garin vastasi. Lienevät piispan juonessa mukana.
- Sitä minäkin ajattelin, Daegam totesi.
Samassa sir Ferant ryntäsi huoneeseen ja huudahti:
- Herra paroni, eräs saattueen miehistä on kuollut ja kahdella on kovat kivut, tulkaa!
Sir Garin hätkähti, kuten myös itse linnaherrakin.
- Tulkaa pian! sir Ferant kiirehti.
- Sir Ferant, kuinka te noin ryntäätte huoneeseen, sir Garin sanoi tiukasti.
Daegam nousi pöydästä ja lähti menemään käskien:
- Näytä tietä.
Sir Ferant lähti Daegamin perään ja siirtyi näyttämään tietää. Kudast nousi ja seurasi Daegamia. Sir Garin lähti mukaan hiukan harmissaan.
- Anteeksi, mutta tämä on tärkeää, sir Ferant sanoi sir Garinille johdattaessaan porukkaa nopeasti.
Seurue kulki kapean käytävän halki ja saapui pieneen huoneeseen. Siellä näytti olevan kolme Daegamia hänen mailleen saattanutta ritaria. Yksi täyttää makaavan liikkumattomana, mutta kaksi muuta kieriskelee tuskissaan lattialla. Koko huoneesta uhoaa aivan hirveä ulostuksen haju, joka oli kerrassaan karmea. Sir Ferant jäi oven lähelle.
- Mitä täällä on tapahtunut? Daegam kysyi.
- Heillä on ilmeisesti jokin tauti, sir Ferant vastasi. Tämä on tauti voi levitä muihin ritareihin, hän lisäsi nenäänsä pidellen.
Kudast piteli nenäänsä ja katseli ritareita.
- Aaah! toinen ritareista vaikersi ja hänen kätensä raapivat kivistä lattiaa.
- Pitäisikö näille tehdä jotain, herra paroni? sir Ferant kysyi.
- Eikä kenelläkään taida olla mitään tietoa mistä se tauti on tullut? Daegam kysyi.
- Tämäkin vielä! sir Garin voihkaisi.
- En tiedä, herra paroni, sir Ferant vastasi Daegamille nenäänsä pidellen ja heiluttaen kättään hajun takia.
- Ovatko he tehneet mitään normaalista poikkeavaa täällä? Daegam tiedusteli. Missä he muuten yöpyivät?
- Sairaus alkoi jo tunteja sitten ja se vaikutti aivan vaarattomalta, mutta sitten se voimistui ja sairaat siirrettiin tänne, sir Ferant selitti. Ritarit yöpyivät muitten ritareitten kanssa samoissa tiloissa. Meidän pitäisi katsoa varmaan ettei muut ritarit ole saaneet tartuntaa, herra paroni.
- Kyllä, Daegam myönsi.
- Sir Garin, tiedätkö onko täällä lähettyvillä ketään hoitajaa? sir Ferant kysyi.
- Ei, kirottua, kun kaikki papit ovat poissa, sir Garin tuskaili.
- Meidän on pakko lähettää joku hakemaan ritarit Sudenverestä ja lähettää samalla viesti kreiville ja kertoa hänelle kuinka pahasti asiat ovat täällä, Daegam sanoi.
- Eihän tästä voi ulkopuolisille kertoa! sir Garin kauhistui. Teiltä menisi maine, herra paroni!
- Niin, meidän on keksittävä jotain muuta, sir Ferant vahvisti. Pitäisikö meidän käydä tiedustelemassa muilta ritareilta, että onko heillä huono olo, herra paroni?
- Onhan sekin alku, Daegam vastasi.
- Toivottavasti tauti ei ole päässyt leviämään, sir Ferant sanoi. Tehdään jotain, herra paroni, heillä on kovat tuskat!
- Tämä on pahojen henkien työtä, sir Garin totesi.
- Voisiko shamaani olla avuksi? sir Ferant kysyi.
Toisen ritarin silmät pullistuivat ja huoneessa olijat kuulivat hänen suoliensa pitävän kamalaa ääntä yrittäessään tyhjentyä.
- Tässä tilanteessa meillä ei taida olla heille tarjota mitään muuta kuin nopeampi kuolema, Daegam sanoi.
- Mitä te puhutte, sir Ferant! sir Garin huudahti järkyttyneenä. Pakanoiden puoleenko olette kääntymässä!
- Jotain on pakko tehdä, tuo on kamalempi tapa kuolla kuin miekan lävistämänä! sir Ferant huudahti. No lähetetään joku hakemaan sitten pappeja ja lisää ritareita Sudenverestä!
- He eivät ehdi ajoissa, sir Garin epäili. Ja linnassa on jo vajaa miehitys.
- He kaikki sairastuivat samoihin aikoihin? Daegam kysyi.
- Kyllä kai, sir Ferant vastasi. No jotain on tehtävä, herra paroni. Päättäkää te.
- Heidät kannattaa tappaa, Daegam ilmoitti raskaasti. Pääsevätpähän helpommalla. Ei tässä muuta nyt voi.
- Minä voin lähteä hakemaan apua Sudenverestä, Kudast lupautui.
Sir Ferant piteli nenäänsä vieläkin ja katsoi säälivänä ritareita.
- Ferant tai Kudast. Lopettakaa heidät, Daegam määräsi ja osoitti kahta maassa makaavaa ritaria.
Seurue näki suorastaan, kuinka toisen ritarit vatsa pullisteli ja ilmaan pääsi kamalaa hajua. Sir Ferant otti miekan vyöltään ja asteli ritareitten luo. Sir Garin perääntyi ovelta ja samoin teki Daegam. Kudast asteli ulos huoneesta.
- Pyhän Ehilmin siunausta, sir Ferant lausui ja survaisi samalla miekan ritarin päähän.
Sir Ferant asteli toisen luo ja asetti miekan pään kohdalle.
- Pyhän Ehilmin siunausta, hän lausui taas ja survaisi miekan päähän.
Huoneen lattia vain tuli yhä sotkuisemmaksi, kun luunsirpaleita ja aivomassaa pursusi survaisuilla. Iskut eivät heti tappaneet ritareita, vaan nämä tarvitsivat useita survaisuja. Vielä senkään jälkeen, kun päät olivat mössöinä, suolet eivät lopettaneet kipristelemistä. Vielä kuolemankin jälkeen miesten vatsat nousivat ja laskivat.
Inhottavan työn tehtyään sir Ferant lähti nopeasti pois ja sanoi katsoen lattiaan:
- Se oli pakko tehdä, muuten he olisivat kokeneet kauheamman kuoleman, herra paroni.
Daegam nyökkäsi.
- Minä lähden hakemaan apua Sudenverestä, Kudast toisti Daegamille.
Ferantin miekan terä oli aivan veressä ja aivomassassa.
- Saanko jostain jotain johon voin pyyhkiä miekkani? sir Ferant pyysi vieläkin jokseenkin järkyttyneenä työstään.
- Hakekaa itse, sir Garin tiuskaisi sir Ferantille ärtyneesti.
- Meidän on pakko saada tänne jotain avustuksia, Daegam sanoi. Se perkeleen piispa tietää millaisessa jamassa olemme.
Sir Ferant lähti pois.
- Jotakin on tehtävä, sir Garin myönsi. Ehkä voisin lähettää poikani tätä tehtävää suorittamaan? hän ehdotti. Hän on luotettava ritari ja voittaa varmasti kaikki vaikeudet.
- Eli siis se mustapartainen mies joka oli kovasti meitä pidättämässä kun tulimme tänne? Daegam kysyi.
- Pojallani on tosiaan musta parta, sir Garin sanoi vaivautuneena ja vilkaisi Kudastiin päin.
- Hän ei varmasti lähde, Kudast sanoi ääni vihaa tihkuen. Ei hän edes pystyisi lähtemään nyt.
- Hän lähtee, jos minä niin määrään, sir Garin sanoi tiukasti.
Samassa sir Ferant ilmestyi takaisin miekka puhtaampana ja sanoi:
- Muilla miehillä ei ollut mitään vaivoja ja tauti ei ainakaan tullut ruuista, herra paroni.
Daegam nyökkäsi sir Ferantille.
- Minä voin mennä, olen varmasti muita nopeampi, Kudast sanoi taas.
Sir Ferant asteli paronin viereen.
- Poikani on paras tähän tehtävään, sir Garin ilmoitti kiireesti.
Daegam sanoi sir Garinille:
- Poikasi voi lähteä matkaan ja koettaa saada tehtyä jotain hyödyllistä vaihteeksi, jos hän on vain siinä kunnossa, että hän voi lähteä.
- Luotatko häneen? Kudast kysyi Daegamilta.
- Hän on kunnossa, sir Garin vakuutti. Ja hän palvelee teitä uskollisesti. Kuten me kaikki, sir Garin lisäsi.
- Jos en voi luottaa häneen, niin turha minun olisi häntä täälläkään pitää, Daegam vastasi Kudastille.
- Tästä ei kannata alkaa kiistelemään, sir Ferant sanoi. Tärkeintä on saada ne ritarit ja papit tänne niin pian kuin vain voi, hän lisäsi tuimana.
- Lähden heti lähettämään poikani matkaan, sir Garin ilmoitti.
Hän kumarsi lyhyesti Daegamille ja poistui sitten.
- Mitä me nyt teemme, herra paroni? sir Ferant kysyi.
- Nyt on se asia hoidettu, Daegam totesi. Pitäisi tarkistaa onko täällä linnassa yhtään kaoottista ritaria, mutta se on hyvin hankalaa, kun täällä ei taida olla lainkaan mitään papistoa.
- Se olisi viisainta tällä hetkellä, sir Ferant vahvisti.
- Sitten ne salareitit pitäisi tutkia paremmin, Daegam jatkoi. Ne siis missä mekin olimme loukussa.
- Minä en ole ainakaan nähnyt mitään epäilyttävää ritareissa, herra paroni, sir Ferant sanoi..
- Ei Brenaniakaan epäilty ennemmin, Daegam muistutti. Sitä ei koskaan tiedä missä kaaos piilee.
- En usko ainakaan, että ritareista kukaan olisi kaoottinen, he ovat kunnon väkeä, herra paroni, sir Ferant vakuutteli.
- Joka tapauksessa ne tunnelit on tutkittava, ja on parasta vahtia tyrmissä olevaa ovea ja sitten muita mahdollisia paikkoja minne sieltä voisi päästä pois, Daegam sanoi. Kaoottiset sotilaat voivat tulla sitä kautta tänne linnaan sisälle tuosta vain. Olen nähnyt omin silmin, kun muutamia ritareita tuli sieltä.
Sir Ferant nyökkäsi ja kysyi:
- Käynkö laittamassa ritareita sinne vartioon, herra paroni?
- Kyllä, Daegam vastasi.
Sir Ferant kumarsi ja poistui.
- Minä voisin tarkistaa ritarit, jos vain saisit heidät kaikki yhteen paikkaan, Kudast ehdotti.
- Sitä vähän ajattelinkin, Daegam sanoi. Voisit kokeilla liikkua ihan normaalisti heidän joukossa. Ruokalassa ja harjoitusalueilla.
- Silloin liian moni voisi jäädä tarkastamatta, Kudast huomautti.
- On liian vaarallista kerätä kaikkia samaan paikkaan, Daegam totesi. Silloin ei olisi missään vahteja ja ties minkälaisilla kainoilla se perkeleen piispa tänne näkee.
- No minä voin sitten aloittaa heti, Kudast suostui.
- Ritareita on varmana eniten samassa paikassa silloin yöpymistiloissa, kun he ovat menneet nukkumaan, Daegam sanoi.
- Niin, Kudast myönsi. Tarkastan heidät sitten siellä. Mutta haluaisin tutkia rauhassa piispan huonetta. Siellä voisi olla jotakin hyödyllistä.
- Tuskin tarvitsen sinua juuri nyt, niin voit kyllä mennä tekemään sitä mitä haluat, Daegam lupasi. Jos siellä joku vahti hätistelee sinua, niin sano että sinulla on minun lupa.
- Hienoa, Kudast sanoi ja asteli piispan huoneiden suuntaan.
- Olen itse huoneistoissani tai sitten kappelissa, Daegam huusi Kudastin perään.
Samassa sir Ferant saapui takaisin nopeasti kävellen.
- Herra paroni, tiedätkö mitä sir Malot Garinille on tapahtunut? sir Ferant kysyi heti. Hän näytti loukkaantuneen, ritari lisäsi perään.
- Eli siis sille mustapartaiselle miehelle, joka pidätti meidät kun saavuimme tänne? Daegam kysyi.
- Hmm. Juuri hänelle, sir Ferant vastasi.
- No jos tarkoitat sitä, että hänet on hakattu huonoon kuntoon, niin kyllä, Daegam sanoi.
- Hän tuntui hieman vihaiselta, ja ei suostunut puhumaan niistä ritareista, jotka olisi pitänyt laittaa vartioimaan viemärin suita, herra paroni, sir Ferant selitti ja menin aivan paronin viereen.
Daegam nyökkäsi. Sir Ferant kovensi ääntään:
- Pitäiskö asialle tehdä jotain?
- Tiedätte varmaan missä hän on tällä hetkellä? Daegam kysyi.
- Huoneessaan, sir Ferant vastasi. Mutta hän on kai lähdössä.
Sir Ferant hätkähti.
- Hae Kudast sinne, Daegam käski. Kudast on piispan huoneistolla. Muuten ovatko hänen huoneet siinä aivan piispan huoneistojen yläpuolella?
Sir Ferant lähti kuitenkin jo Kudastin luokse juoksu jalkaa, eikä vastannut. Daegam mutisi itsekseen:
- No olisi sentään voinut vastata.
Daegam lähti kävelemään reippaasti huoneeseen, jossa he olivat käyneet hakemassa tavaransa.

Sir Ferant kaivohuoneessa
Sir Ferant pääsi ongelmitta kammioon, jossa sijaitsi kaivo ja josta johti ovi piispan kammioon. Siellä piispan kammion oven luona seisoi kaksi ritaria vartiossa.
- Onko Kudast kulkenut tästä? sir Ferant kysyi ritareilta.
- Kuka? toinen ritareista kysyi otsaansa rypistäen.
- Eräs ritari, sir Ferant vastasi.
- En tiedä, mitä ritaria tarkoitat, vartija vastasi sir Ferantille.
- Anteeksi, sir Ferant sanoi ja poistui nopeasti.
Sir Ferant yritti muistella, mistä paroni kehotti häntä Kudastin hakemaan. Hän muisti sen ja suuntasi piispan huoneita kohti ja saapui kaivohuoneeseen. Vartijat seisoivat edelleen piispan ovella.
- Onkos tästä siis kulkenut ketään ritaria, tai edes käynyt täällä? sir Ferant kysyi. Äskettäin.
- Sir Tivarel on sisällä, ritari vastasi.
Sir Ferant vilkaisi kaivoon.
- Eli ei ketään muuta? hän kysyi ja katsoi ritareita epäillen.
- Ei muita, ritari vakuutti.
Sir Ferant katseli huoneen seiniä ja tunnustelee niitä. Ritarit katselivat häntä hieman ihmeissään. Sir Ferant jatkoi tutkimista siitä huolimatta, muttei löytänyt mitään. Niinpä sir Ferant lähti etsimään sir Malot Garinia, mutta törmäsikin Garinin perheen huoneiston luokse johtavissa portaissa Daegamiin.
- Paroni en löytänyt Kudastia, sir Ferant ilmoitti nopeasti.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Ei sillä niin väliäkään.
- Pitäiskös meidän tai minun käydä vielä sen Malotin puheilla? sir Ferant kysyi.
- Hän lähti jo, Daegam vastasi.
- Kysyitkö minne? sir Ferant kysyi.
- No luultavasti Sudenvereen, Daegam vastasi.
Samassa Garinin perheen ovi aukesi ja sir Esmond Garin asteli sieltä ulos Daegamin ja sir Ferantin suuntaan. Nämä kääntyivät hänen suuntaansa. Sir Ferant kuiskaili Daegamille.
- Herra paroni, sir Garin sanoi nyökäten.
Daegam sanoi Ferantille puoliääneen:
- Miten niin.
Ääneen Daegam sanoi:
- Sir Garin.
Sir Ferant kuiskaili lisää.
- Poikani otti tehtävän kiitollisen vastaan, sir Garin selitti. Tehtävä on siis hyvässä hoidossa.
Daegam nyökkäsi.
- Nyt kun nämä asiat ovat hoidossa voisimme kai jatkaa sitä mistä meidät keskeytettiin? Daegam ehdotti.
- Niin, herra paroni? sir Garin sanoi kysyvästi.
Sir Ferant siirtyi taaemmaksi.
- Eli siis voisitte kertoa minulle lisää kaikenlaista miten asiat täällä ennen ovat olleet ja muusta sellaisesta, Daegam täsmensi.
- Mitä te vielä haluatte tietää? sir Garin kysyi huokaisten.
- Vasallit eivät siis ole maksaneet lainkaan veroja? Daegam kysyi.
- Ei nyt ihan niinkään, mutta he eivät ole pitäneet mitään yhteyttä linnaan, sir Garin totesi vaikuttaen harmistuneelta.
Sir Ferant sanoi takaa:
- Anteeksi kun keskeytän, mutta mistä se voisi johtua?
- Kenties epävakaista ajoista, sir Garin arveli. Kun kaikki asiat tuntuvat olevan sekaisin.
- Totta, Daegam myönsi.
- Pitäisikös jonkun käydä siellä? sir Ferant kysyi.
- Enkä tiedä, ovatko kaikki vasallit edes palanneet Sudenverestä, sir Garin sanoi.
- Asiat ovat nyt todella pahasti sekaisin, Daegam totesi.
Sir Ferant huokaisi.
- Vanhan paronin aikoina kaikki oli niin hyvää ja selkeää, sir Garin huokasi päätään puistaen.
Sir Ferant nyökkäsi.
- Vanha paroni olikin kaoottinen itse, Daegam sanoi hiukan sarkastisesti. Nyt vain tuntuu, että kaikkialla ympärillä on sekaisin.
- Emme voi varmaan tehdä vielä mitään asialla, kun ei ole varaa lähettää ritareita ulos linnasta, sir Ferant totesi.
- Alkaisi muuten olla jo illallisaika, sir Garin vihjasi. Ehkä haluatte nauttia päivällisenne salissanne?
- Voisin vaikka syödä siellä kerrankin, Daegam päätti.
- Tulenko mukaan, herra paroni? sir Ferant kysyi.
- Kai minä nyt sentään yksin osaan syödä, Daegam tuhahti. Minulla on muutenkin paljon ajateltavaa, niin haluaisin olla yksin.
- Kyllä, herra paroni, sir Ferant sanoi samalla kumartaen ja poistuen ruokasaliin päin.

Ruokasalissa
Sir Ferant saapui ruokasaliin, jossa oli kohtuullisesti ritareita ruokailemassa ja puheensorinaa oli paljon. Hän huomasi Kudastinkin istumassa hiukan sivummassa. Sir Ferant suuntasi Kudastiin päin ja samalla tervehti muita ritareita.
- Saanen istua samaan pöytään, Kudast? sir Ferant kysyi.
- Jos haluat, Kudast vastasi.
Sir Ferant istahti Kudastin viereen.
Samassa Maelcum maleksi sisään paperinipun kanssa. Ferant sanoi huokaisten samalla:
- Ne sairastuneet olivat tosiaan säälittävä tapaus.
- Niin olivat, Kudast myönsi.
Kudastin ja Ferantin pöytään toivat piiat höyryäviä ruokia.
- Kiitän, sir Ferant sanoi ja otti ruokaa samalla.
- Mitä täällä oikein tapahtuu? Maelcum kysyi. Löysin kolme ilkeässä kunnossa olevaa raatoa yläkerrasta, hän lisäsi ja istahti pöytään.
Sir Ferant sanoi surullisesti:
- He ovat sairastuneet.
Piiat toivat Maelcumillekin ruokaa.
- Siis olivat, sir Ferant korjasi.
Maelcum katseli ruokaa hieman epäillen.
- Ei se ruoasta tullut, Maelcum, sir Ferant vakuutti.
Sir Ferant söi ruokaa ja joi samalla.
- Mitäs nuo paperit ovat? hän kysyi osoittaen papereita.
- Erään linnaprojektin papereita. Minun luomukseni, Maelcum vastasi, asetti paperit pöydälle ja joi hiukan. Nyt taitaa kuhista niitä perhanan ogreja.
- Hmm. Meidän pitää varmaan odottaa täällä tekemättä mitään ennen kuin ritarit ja papit saapuvat, sir Ferant arveli syöden samalla ruokaa. Kudast, mitenkä päädyit paronin seuraan?
Maelcum söi hieman lihaa epäilevä ilme kasvoillaan.
- Missä paroni on? Maelcum kysäisi.
- Hän on huoneessaan, Kudast vastasi.
- Omassa salissaan, myös sir Ferant huikaisi syönnin välissä.
Maelcum nyökkäsi ja sanoi taputtaen papereita:
- Pitäisi näyttää näitä hänelle.
- Mitä niissä tarkemmin sanoen oikein on? sir Ferant uteli.
- Piirustukset ja muuta tietoa, Maelcum vastasi.
- Mennään vaikka paronin luo syönnin jälkeen? sir Ferant ehdotti juoden välillä.
- Minä tästä lähden, Kudast sanoi ja häipyi.
- Kävin tuolla suuressa paroninsalissa ja siellä oli ovi sepposen selällään, Maelcum kertoi. Mitähän siellä oli tapahtunut?
- En tiedä, sir Ferant vastasi. Paroni sanoi, että menee sinne. Pitäisikös meidän käydä tarkistamassa, ettei ole tapahtunut mitään ikävää?
Eräs ritari ilmestyi siihen sir Ferantin ja Maelcumin luokse ja kysyi:
- Saanko liittyä seuraanne, sir Ferant?
- Kyllä saatte, sir Ferant toivotti ilahtuneena.
- Eräs vartija kertoi minulle, että te olitte juoksennelleet sieltä poispäin, Maelcum sanoi sir Ferantille.
- Niin, sir Ferant totesi Maelcumille. Sir Kenric, mitäs olet puuhaillut, sitä normaalia vai? hän kysyi ritariin päin kääntyen.
- Hah, sitäpä sitä, ritari naurahti ja iski silmää.
Hän istuutui siihen sir Ferantin ja Maelcumin luokse.
- Onko jotain uusia vai, tiedäthän? sir Ferant vinkkasi takaisin ritarille iskien silmää.
Maelcum siirsi papereita syrjään ritarin katseilta.
- Joo, yhden uuden olen löytänyt ja se on nyt vakituisena, sir Kenric sanoi virnistäen. Rotua piisaa, hän lisäsi iskien silmää.
- Tunnenkohan minä hänet? sir Ferant kysäisi.
- Ah, et taida, sir Kenric totesi päätään pudistellen. Ei uskoisi siitä, että on pelkkää talonpoikaista sukua.
Sir Ferant söi lisää ja kuiskasi jotakin Maelcumille.
- Rinnat ovat kuin meloonit ja muuten... Ah, se on vasta poikaa... ei kun tyttöä, sir Kenric selosti virnistellen.
- Tiedetään, sir Ferant naurahti.
Maelcum kaatoi viiniä kurkustaan alas ja pyyhki suunsa kämmenselkäänsä kysyen sitten sir Ferantilta:
- Jokos olet valmis?
- Olen, tavataan myöhemmin Kenric, sir Ferant sanoi iskien vielä silmää ja nousi ylös.
Maelcum keräsi paperinsa ja nousi.
- Lähdetään, Maelcum, sir Ferant kehotti.
Hän lähti kävelemään pois salista. Maelcum murahti ja seurasi.
- No Maelcum, oletkos käynyt täällä tämän linnan ulkopuolella lähiaikoina? sir Ferant kysyi.
- Enpä oikeastaan, Maelcum vastasi. Vasta sieltä tyrmästä pääsin. Sain kuitenkin kuulla hyvästä jousentekijästä, joten pitää varmaan vierailla.
- Niin, voisin lähteä mukaan, mutta minulla on ainakin huomenna vartiovuoro, sir Ferant sanoi.
Kaksikko saapui paronin huoneen ovelle, joka oli kiinni. Sir Ferant koputti oveen ja astui Maelcumin taakse. Maelcum kuitenkin avasi ronskisti oven ja astui sisälle. Sir Ferant meni perässä.
Oven takaa paljastui paronin suuri sali. Siellä istui Daegam suuren pöydän ääressä. Daegamilla oli edessään iso kasa kulhoja, joissa on monenlaisia ruokalajeja. Kaksi piikaa tarjoili ruokia Daegamille.
Sir Ferant sulki oven tullessaan sisään ja kumarsi paronille ovelta. Maelcum asteli lähemmäs ja sanoi:
- Tässä olisi näitä papereita siitä linnasta.
Sir Ferant katseli piikoja hymyillen.
- Keskustellaan niistä myöhemmin, Daegam sanoi.
Maelcum nyökkäsi.
- Voitte mennä vaikka tuonne kirjastoon odottamaan, tai sitten voitte tosin tulla tänne myöhemmin, Daegam kehotti. Minulla ei ole niin väliä.
Samassa ovelta kuului koputus. Sir Ferant väistyi sivuun ja kysyi:
- Aukaisenko oven, herra paroni?
- Siitä vain, Daegam kehotti.
Sir Ferant aukaisi oven. Maelcum kääntyi katsomaan ovelle. Kudast astui sisään ja sir Ferant sulki oven.
- Herra paroni, tapaammeko kirjastossa hetken kuluttua? sir Ferant kysyi.
- Menkää kaikki kirjastoon odottamaan, Daegam kehotti syöden.
Sir Ferant käveli kirjastoon ja hymyili samalla piioille ja kumarsi hieman. Piiat vastasivat varovasti sir Ferantin hymyyn. Maelcum asteli kirjastoon paperit kainalossaan. Kudast siirtyi myös kirjastoon.
Kirjastossa oli kirjoituspöytä ja mukava pehmustettu tuoli. Siellä oli myös pari vaatimatonta hyllyä, joissa on kirjoja, kääröjä ja papereita. Pöydällä oli mustepullo, useita sulkakyniä ja paperia ja pergamenttia. Maelcum laski paperit pöydälle ja meni tutkimaan kirjahyllyä. Ferant seisoi sivummassa kirjoja katsellen. Kudast alkoi tutkia hyllyjä.
- Kudast, kirjojako etsit? sir Ferant kysyi nauraen.
- Kyllä, Kudast vastasi synkkänä.
Maelcum tarttui erääseen kirjaan ja alkoi selailla sitä. Sir Ferant seisoskeli ja vihelteli hermostuneesti. Maelcum siirtyi nojailemaan seinään irrottamatta katsettaan kirjasta:
- Mielenkiintoista.
Huoneessa oli aika kuiva ja tunkkainen ilma.
- Maelcum mitä siinä kirjassa lukee? sir Ferant uteli.
Maelcum napautti kantta ja vastasi:
- Sotimisen jalo taito.
- Ahaa, sir Ferant sanoi.
- On siitä vaan pitkä aika kun viimeksi olen kunnon taisteluun osallistunut, Maelcum totesi.
- No eikös se ole hyvä, kun ei joudu taisteluihin? sir Ferant kysyi.
Kudast otti erään kirjan ja kävi lukemaan sitä.
- Miten sen nyt ottaa, Maelcum vastasi sir Ferantille. Rauhallinen maalaiselämä ei oikein sovi minulle.
- Kyllä taisteluun pääset, kunhan vain menet tuonne ulos kaaoksen luo, sir Ferant sanoi hieman levottomana. Kauankohan se paroni siellä oikein jaksaa mässätä?
Kudast selaili tylsistyneen ja synkän oloisena kirjaa.
- Maelcum, tule muuten vaikka huomenna kanssani vartiovuoroon, jos on tekemisen puutetta, jos siellä vaikka tapahtuisi jotain, sir Ferant ehdotti.
- Ei minua juoppojen nujakat oikein kiinnosta, Maelcum vastasi. Katsotaan nyt.
Sir Ferant nyökkäsi ja nojasi seinään haukotellen.
- Niitä Brenanin vanhoja sotaretkiä minä kaipaan, hän sanoi katsellen kattoon.
- Kyllähän tämä tuntuu ihan asiallinen teos olevan, Maelcum totesi ja vei kirjan takaisin hyllyyn.
- Oletkos sinä Kudast ollut ikinä sotaretkillä? sir Ferant kysäisi.
Kudast hymähteli lukemalleen kirjalle ja vastasi:
- En missään suuremman luokan sotaretkellä.
- Minä olen ollut aika monella, niin voitokkailla kuin hieman huonommillakin, sir Ferant sanoi ja esitteli samalla arpia käsissään.
Sitten hän naurahti ja sanoi esitellen lisää arpia:
- Näitä sieltä saa sotasaaliin lisäksi.
Maelcum käveli edestakaisin käsi miekkansa kahvalla. Daegamia ei vain vieläkään kuulunut.
- Pitäisikö meidän käydä katsomassa syökö se vieläkin? sir Ferant kysyi kärsimättömästi.
- Siitä vaan, Maelcum kehotti.
Sir Ferant aukaisi oven ja käveli ulos kirjastosta. Daegam näytti istuvan yksin pöydässä, eikä enää syönyt. Hän näyttää olevan aika ajatuksissaan.
- Anteeksi paroni, mutta miksi ette tulleet? sir Ferant kysyi.
- Urrrhh, Daegam kuului murahtelevan.
- Paroni Daegam, sir Ferant sanoi ja asteli lähemmäs.
Kudast sujautti kirjan paikalleen ja astelu nopeasti saliin.
- Onko kaikki kunnossa, herra paroni? sir Ferant tiedusteli huolestuneena.
- Jäin tähän hetkeksi sulattelemaan ruokaa, Daegam mutisi. Tuossa pöydällä on jälkiruokia, jos haluat ottaa.
- Ei kiitos, sir Ferant kieltäytyi.
Maelcum suuntasi salia kohti, mutta kurvasi takaisin hakemaan papereitaan.
- Voimme toki täälläkin puhella, Daegam sanoi.
Maelcum harppoi takaisin ja istui pöytään.
- Saanen istuutua, herra paroni? sir Ferant kysyi kohteliaasti.
Kudast istui pöytään lupaa kysymättä.
- Istu vain, Daegam kehotti.
Sir Ferant istuutui ja kysyi:
- No mitenkäs on niitten miehien laitto sinne viemärin suulle?
- Eli siis minkä viemärin suulle? Daegam varmisti.
- Sieltä mistä niitä ritareita oli tullut, herra paroni, sir Ferant sanoi. Voitteko aivan hyvin, herra paroni?
Daegam vastasi tuskastuneena:
- No söin hieman liikaa.
Daegam katsoi epäillen.
Samassa ovi aukesi ja sisään astui joukko piikoja. He niiasivat ja alkoivat kerätä astioita pöydästä. Sir Ferant hymyili jälleen.
- Eli siis ne ritarit tulivat sieltä sen korokkeen avulla sinne, Daegam puheli. Tuskin sitä huonetta kannattaa vahtia, kun siellä voi tapahtua mitä vain, mutta pyysin jo sir Garinia laittamaan vahteja sinne piispan huoneessa olevaan aukon suulle.
- No sehän on hyvä, herra paroni, sir Ferant totesi.
- Onko joku lähtenyt jo hakemaan niitä ritareita ja pappeja? Kudast kysyi.
- On, sir Ferant vastasi. Malot Garin lähti jokunen tunti sitten.
- Hän oli tarpeeksi hyvässä kunnossa siihen? Kudast kysyi.
- Oli, Daegam vastasi.
Sir Ferant katseli piikoja. Piiat keräsivät astioita ja poistuivat, joskaan eivät saaneet kaikkea vietyä kerralla.
- Harmillista, Kudast sanoi.
- Miten niin, Kudast? sir Ferant kysyi.
- Jos hän pystyi kävelemään, en potkaissut tarpeeksi kovaa, Kudast vastasi. Ehkä ensi kerralla.
- Mihin Lynette ja se toinen nainen muuten ovat menneet? Daegam kysäisi.
- En ole vieläkään löytänyt Lynetteä, Kudast totesi harmissaan.
Samassa kuului ovelta koputus.
- Joku voisi käydä avaamassa oven, Daegam kehotti.
- Kyllä, herra paroni, sir Ferant sanoi kerkeästi ja asteli ovelle.
Hän aukaisi oven ja sisään astuu nyt sir Garin, se vanhempi heistä. Sir Garin asteli Daegamin luokse, kumarsi hiukan ja sanoi:
- Herra paroni.
Sir Ferant sulki oven ja asteli takaisin pöytään. Daegam katsoi sir Gariniin:
- Niin?
- Eräs mies on saapunut linnaan ja hän haluaa tavata teidät, sir Garin vastasi hiukan vaivautuneena. Hän oli hyvin töykeä, hän lisäsi.
- Kuka hän on? Daegam kysyi.
Sir Ferant kuunteli kiinnostuneena.
- Öhm, eräs pappi, sir Garin sanoi vaikuttaen vaivautuneelta.
- Päästä tänne vain, Daegam kehotti. Minulla on muutenkin asiaa papille.
- Selvä, herra paroni, sir Garin sanoi vastahakoisesti, kumarsi ja poistui.
- Herra paroni, voisitko vapauttaa minut huomisesta vahtivuorostani? sir Ferant pyysi.
- Mitä sinä aioit tehdä? Daegam kysyi.
- No enpä kummempia, eräs asia pitäisi hoitaa... sir Ferant mutisi.
- Et voi sanoa sitä minulle? Daegam kysyi.
Sir Ferant rykäisi:
- Se on kyllä hieman henkilökohtainen, herra paroni.
Maelcum hymyili.
- No olet yksi niistä harvoista jotka täällä on ollut asiallisesti, niin voin kyllä vapauttaa sinut vahtivuorostasi, Daegam lupasi.
- Kiitos paljon, herra paroni, sir Ferant hymyili.
Samassa ovi aukesi ja sisään marssi mies papinkaavussa. Hänellä oli muitakin papillisia merkkejä yllään. Mies vaikutti tosin siltä, että hän oli taittanut matkaa. Kaikki kääntyivät katsomaan ja Daegam toivotti:
- Päivää.
Mies on arvovaltaisen näköinen.
- Jumalan siunausta, paroni Ornim, pappi sanoi vakava ilme kasvoillaan.
- Kiitos, Daegam kiitti. Sitä tarvitsenkin.
- Palvelijanne ei ollut päästää minua puheillenne, pappi sanoi.
Daegam nousi seisomaan.
- Sain nuhdella häntä ennen kuin hän taipui, pappi lisäsi.
- No he ovat hieman hermona, Daegam selitteli. Onhan täällä tapahtunut kaikenlaista lähiaikoina.
- Tosiaan, kummia olen kuullut, pappi sanoi arvovaltaisella äänellä. Tänne lähetettiin uusi piispa, eikä hänestä ole kuulunut mitään.
Sir Ferant nousi seisomaan ja käveli ovelle seisomaan. Hän sulki auki jääneen oven.
- Minut on lähetetty tutkimaan, mitä tämä kaikki hiljaisuus merkitsee, pappi paljasti.
- Mahtavaa, että joku sentään on edes tullut, Daegam totesi.
- Missä piispanne on? pappi kysyi.
- Emme tiedä, Daegam tunnusti. Täällä on eräässä luolastontapaisessa sellainen koroke jonka avulla he voivat siirtää itseään paikasta toiseen.
- Ette tiedä? pappi kysyy epäilevästi.
- En, Daegam vakuutti. Uutta piispaa täällä ei ole edes näkynytkään. Ainakaan minulle ei ole tiedotettu sellaisesta.
- Ettei vaan ole joutunut kaaoksen käsiin, sir Ferant tuhahti ovelta.
- Mitä tämä merkitsee? pappi kysyi ja katsahti tuimasti muitakin.
Maelcum nosti katseensa papereista.
- Emme tiedä! Daegam huudahti. Täällä on kaikki aivan sekaisin. Koko papistokin on karannut jonnekin, eikä kukaan ole nähnyt heitä.
- Eikö siis uusi piispa ole edes saapunut tänne? pappi kysyi.
- No ei ole! sir Ferant huudahti.
- No en minä ole ainakaan asiasta kuullut, Daegam totesi kuivasti.
- Siinä tapauksessa minä toimin piispana, kunne asia on selvitetty, pappi ilmoitti.
Daegam nyökkäsi. Pappi kaivoi viittansa alta pergamentin ja ojensi sen Daegamille sanoen:
- Tässä oh Pyhän kirkon valtuutus toimia tarvittaessa piispana.
Daegam otti pergamentin vastaan ja sanoi:
- Kyllä se varmaan ihan asiallinen on. En epäile sinua.
- Aion selvittää asiat juurta jaksaen, pappi sanoi hiukan uhkaavasti. Minä en varmasti aio kadota mystisesti, hän tuhahti.
- Kuten sanoin jo aikaisemmin, Daegam totesi. Täällä linnassa on sellainen laatta jonka avulla he voivat siirtää itseään paikasta toiseen. Olen itse nähnyt sen toimivan, ja käsittääkseni samantapaista taikuutta oli käytetty kun palkkamurhaajia oli siirretty kreivin asuntoon.
- Teleportaatiota, pappi sanoi nyökäten. Tunnen maagisen siirtymätavan.
- Siellä on myös joku uhrauspöytä ja iso kasa ruumiita, Daegam selitti.
Pappi rypisti otsaansa:
- Uhrauspöytä?
- Tai ainakin se oli huoneessa jossa oli ruumiita ja siellä oli erillisiä päitä, Daegam selvensi.
- Ja kidutusvälineitä, Maelcum puuttui puheeseen. Myrkkyjä ja muutakin ilkeää.
- Oletan, että olette pidättänyt ainakin vanhan piispan virasta, pappi sanoi. Haluan kuulustella häntä heti.
- Sieltä johti vielä salaovi viereiseen huoneeseen jossa oli iso läjä ruumiita, Daegam muisteli.
- Voitteko järjestää kuulustelutilat, paroni Ornim? pappi kehotti.
- Mutta mistä sinä ajattelit piispan saada tänne? Daegam kysyi.
- Häntä ei saatu kiinni, Kudast selitti.
- Vai niin, pappi sanoi lyhyesti. Erittäin ikävää. Minulla ja kirkolla olisi ollut hänelle esitettävänä useita kysymyksiä. Haluaisin nyt vetäytyä lepäämään matkani jäljiltä. Toivoakseni teillä olisi minulle sopiva huone. Voitte kutsua minua piispa Tulisauvaksi.
- Kyllähän se käy, Daegam lupasi. Voit ottaa haltuusi piispan vanhat tilat.
- Se sopii, pappi sanoi. Samalla voin tutkia, mitä piispa on puuhannut. Voisiko joku opastaa minut sinne?
- Tosin sieltä sitten johtaa salakäytävä sen peilikarmin takaa, Daegam sanoi.
- Salakäytävä? pappi kysyi kulmiaan kurtistaen.
- No sir Ferant voi opastaa sinut sinne, Daegam ehdotti.
Sir Ferant aukaisi oven papille kumartaen ja sanoi:
- Kyllä, herra paroni.
- Sitä kautta pääsee sinne alttarin luokse, Daegam selitti papille. Sieltä tosin tulee ensin käytävä.
Pappi katseli epäilevästi sir Ferantia.
- Onko hän linnan ritareita? pappi kysyi.
- On, Daegam vastasi.
- Siinä tapauksessa kieltäydyn kunniasta, pappi sanoi kuivasti.
Sir Ferant katsoi pappia kummastuneena.
- Linnan asioita ei ole ilmeisestikään selvitetty vielä tarpeeksi, pappi sanoi terävästi. Ja sitä ennen en halua ottaa mitään riskejä.
- No voin minäkin sinut sinne saattaa, Daegam lupautui.
- Minä voin saattaa hänet, Kudast tarjoutui ja nousi ylös.
- Kummin vain, pappi sanoi.
- Kudast voi saattaa sinut, Daegam totesi.
- Ymmärrättehän, hyvä paroni, en halua kadota jäljettömiin, kuten edeltäjäni ilmeisesti on tehnyt, piispa sanoi.
- Tai itse asiassa minä voisin tulla saattamaan sinut, Daegam päätti.
- Mennään sitten, poika, pappi sanoi ja lähti ovelle kumarrettuaan Daegamille hiukan.
Kudast asteli piispan perään. Sir Ferant piti ovea auki papille ja paronille kumartaen. Daegam lähti itsekin ovelle.
- Miten vain haluatte paroni, mutta selviän yksinkin, pappi sanoi. Tai siis pojan kanssa.
- Minä saatan teidät, Daegam vakuutti. Minulla on nimittäin eräs kysymys.
- Olkaa sitten hyvät, pappi kehotti.
Sir Ferant piti ovea auki. Daegam asteli ovesta ulos ja pappi asteli käytävään. Kudast palasi takaisin huoneeseen.
Sir Ferant laittoi oven kiinni papin jälkeen. Maelcum haukotteli syvään.
- Helvetti, saatana nyljen ne kaaoksen paskat paljain käsin! sir Ferant pauhasi. Meillä on mennyt maine Pyhän Ehilmin kirkon silmissä!
- En usko että onnistut, Kudast epäili.
Sir Ferant katsoi vihaisena Kudastia ja sanoo:
- Ole poika vain hiljaa. Maelcum lähdemmekö pois?
- Sinä tiedä kaaoksesta mitään, Kudast tuhahti sir Ferantille.
- Sainhan minä yhden paljain käsin hengiltä, mutta nylkemään en alkanut, Maelcum naurahti.
- Kudast, miten vain, sir Ferant sanoi salaperäisesti. Sinähän sen tiedät.
- Tiedän aivan liikaa, Kudast totesi.
Sir Ferant kysyi levottomana:
- Maelcum tuletko?
- Ajattelin odottaa paronia, että saisin näitä papereita näyttää, Maelcum vastasi.
- Selvä, hyvää illanjatkoa vain teille molemmille, sir Ferant sanoi avatessa ovea.
Hän poistui saman tien.
- No sepäs innostui, Maelcum totesi sir Ferantin kadottua.
- Niinpä teki, Kudast myönsi. Mistäs sinä muuten olet kotoisin?
- Loskalmistahan minä olen lähtöisin, Maelcum vastasi.
- No, onhan meillä jotakin yhteistä, kumpikin olemme ulkomaalaisia, Kudast sanoi.
- Jahas, mistäs sinä? Maelcum kysyi.
- En kaukaa, rajan takaa Estalista, Kudast vastasi. Mutta ole käynyt Felsterin toisella puolellakin.
Maelcum nyökkäsi.
- Kuulutkos sinä Ehilmin kirkkoon? Kudast kysyi. Kun olet niin kaukaa kotoisin.
- En, Maelcum vastasi lyhyesti.
- Oletkos rokari? Kudast kysyi.
Maelcum pudisteli päätään järjestellessään papereita.
- Oletkos sitten jokin pakana? Kudast tiedusteli.
- En, Maelcum vastasi.
- Mikäs sitten? Kudast uteli.
- Jospa ei nyt mentäisi siihen, Maelcum vastasi vältellen.
- Ei sitten, Kudast sanoi ja asteli ulos huoneesta.

Maelcum lähtee nukkumaan
Maelcum lähti kohta petipaikalleen. Hän saapui sinne, missä muutkin ritarit nukkuivat ja kyllä Maelcumia jo ramaisikin.
Maelcum pisti paperit takaisin talteen ja riisui varusteensa. Kaivoipa hän vielä pullonkin vielä ennen kuin rupesi nukkumaan. Maelcum nukahti nopeasti, sillä oli jo myöhä. Pieni iltanaukku rentoutti häntä ja hän vajosi unen helmaan.

Kaivohuoneessa
- Mitä tarkoitat? toinen vartija kysyi Kudastilta, kun Daegam tuli piispanhuoneiston ovesta ulos.
- Sitä mitä sanoin, Kudast vastasi.
Daegam laittoi oven kiinni astuessaan kaivohuoneeseen.
- Eihän sormia voi noin vain etsiä! vartija huudahti Kudastille.
- Sir Kudast, Daegam rykäisi. Minulla on sinulle asiaa.
- Kyllä voi, Kudast väitti vartijalle.
- Tule huoneistooni, Daegam käski aseenkantajaansa.
Kudast nyökkäsi. Daegam kääntyi lähteäkseen, mutta samassa sir Ferant saapui huoneeseen taluttaen erästä miestä. Mies näytti olevan erittäin huonossa kunnossa.
- Mitä tämä merkitsee? Daegam kysyi.
Sir Ferant ärähti:
- Taas se vatsatauti.
Mies voihki, eivätkä jalat tahtoneet kunnolla kantaa. Miehestä levisi todella paha ulosteen löyhkä. Sir Ferant laski hänet maahan. Daegam katsoi miestä, joka näytti selvästikin ritarilta.
- Sanokaa joku papille, että tulee tänne! sir Ferant kehotti. Löysin hänet makuuhuoneesta.
Daegam kävi avaamassa piispan huoneiston oven ja meni sinne sisälle.
- Tämä ei ole hyvä asia, kun miehiä ei ole muutenkaan paljoa ja he saavat jonkin taudin täällä linnan sisällä! sir Ferant totesi.
Kudast katseli sairasta miestä, joka ulisi ja piteli vatsaansa.
- Tämä ei voi olla tavallinen sairaus, sir Ferant totesi säälien miestä.
- Auttakaa! mies vaikersi ja hänen suolistostaan kuului kammottavia ääniä.
Mies kieriskeli tuskissaan lattialla ja hänen suolistaan erittyi pahanhajuista kaasua. Sir Ferant meni piispan ovella ja huusi:
- Täällä tarvitaan apua!
Daegam tuli takaisin huoneeseen piispa mukanaan ja sir Ferant astui sivuun kumartaen. Piispa kurtisti kulmiaan nähdessään miehen kierivän tuskissaan maassa.
- Tuo vaikuttaa vakavalta, piispa sanoi pysyen rauhallisena.
- Se tappaa, Kudast sanoi.
- En ole erikoistunut parantamisloitsuihin, piispa totesi kuivasti.
- Paras varmaan päästää mies tuskistaan? Daegam arveli.
- Voin kuitenkin tarkistaa, onko tuo pahan hengen työtä, piispa lisäsi.
- Tee se jos voit, Daegam kehotti.
Mies kieriskeli kiljuen maassa ja katselijat kuulivat hänen suolistonsa rutisevan kuvottavasti. Sir Ferant katsoi pois päin tuskainen ilme kasvoillaan. Koko huone haisi karmealta. Miehen housut olivat jo veressä. Kudast piteli nenäänsä.
- Ei tästä tule mitään! sir Ferant huudahti.
Piispa keskittyi ja hänen suustaan alkoi solua maagisia Lain sanoja. Ferant otti nenästä kiinni. Daegam katseli maassa kierivää ritaria tyhjin silmin. Pikaisen loitsun jälkeen piispa käänsi katseensa kärsivään mieheen pysytellen kohtuullisen kaukana. Sitten hän pudisti päätään ja sanoi:
- Miehessä on sisällä jokin paha olento.
- Herra paroni, mitä teemme, kun omat miehemme kuolevat käsiimme ja me vain katsomme vierestä? sir Ferant kysyi.
- Tämä on paholaisen juonia, piispa julisti.
Daegam katsoi vain maassa kouristelevaa miestä.
- Vain paholaisten manaamista osaava pappi voisi pelastaa tämän miehen, piispa jatkoi. Minun kykyni eivät siihen riitä.
- No missä on lähin sellainen pappi, joka voisi tehdä sen, arvon piispa? sir Ferant kysyi.
Sairas mies kouri molemmin käsin kivistä lattiaa ja painoi itseään ulisten maata vasten.
- Lähimmät manaajat ovat Sudenveressä, piispa vastasi. Mutta parhaat heistä ovat Kirkkaan auringon velhopappilassa.
Sir Ferant katsoi miestä säälivästi ja sanoi:
- Kennard ei selviä tuosta.
- Hän ei selviä, jos Jumala ei salli, piispa sanoi fatalistisesti. Vain jumala ja mahtavat rukoukset voivat pelastaa hänet. Ainoa pieni mahdollisuus pelastaa hänet on pitää kiireinen jumalanpalvelus. Aivan välittömästi ja koota kaikki linnan velvollisuuksiltaan pääsevät oikeauskoiset yhteen.
- Mikä ihmeen kirous tänne on sitten tullut, kun Jumala ei auta enää meitä! sir Ferant huudahti.
- Teettekö sen, paroni? piispa kysyi.
- Tehdään se, Daegam päätti.
- Minä voin hakea ritarit, sir Ferant ehdotti.
Daegam meni Kudastin viereen ja kuiskasi tälle jotain.

Ehilmin valo, osa 32.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja