Ehilmin valo, osa 30

Daegam käveli muiden luokse ja kehotti:
- Mennäänpäs sitten hakemaan meidän tavarat jostakin.
Daegam lähti astelemaan portaikkojen luokse. Kudast lähti hänen peräänsä, mutta inkvisiittori suuntasi toisaalle. Taran jäi Milinan luokse vartioon.
Daegam käväisi kysymässä kaivohuoneessa olevilta vahdeilta:
- Tiedättekö missä sir Garin on?
- Ei, en tiedä, herra, vartija vastasi.
Daegam nyökkäsi ja kysyi:
- Tiedättekös minne minun ja ystävieni tavarat laitettiin, kun meitä yritettiin saada vankilaan?
- En osaa sanoa, herra, vartija vastasi.
Daegam nyökkäsi taas.
Samassa Maelcum saapuu huoneeseen, jossa Daegam ja Kudast olivat.
- Sanopas mistä täältä saa ruokaa? Daegam kysyi vahdilta. En ole edes vielä ehtinyt syödä aamupalaakaan.
- Ruokasalista, herra, vartija vastasi.
- Voit varmaan sanoa missä päin se on? Daegam ehdotti.
- Linnanpihan länsipuolella, herra, vartija vastasi.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Kiitos.
Vartija kumarsi.
Daegam lähti kävelemään linnanpihan länsipuolelle Kudast ja Maelcum kannoillaan. Pihan länsipuolella näytti olevan kaksi ovea. Daegam meni vasemmanpuoleisesta sisään.
Oven takaa paljastui suuri ruokasali, jossa oli jonkin verran ritareita syömässä, joskin paljon oli tyhjää tilaakin. Muutamat piiat kiikuttivat ruokaa pöytään. Maelcum nuolaisi huuliaan, mutta Daegam meni muitta mutkitta pöytään istuskelemaan.
- Minä söin jo, Kudast ilmoitti herralleen ja poistui salista.
Maelcum istahti samaan pöytään Daegamin kanssa katsellen ympärilleen. Ritarien katseet olivat kääntyneet Daegamiin päin ja ilmeisesti keittiön suunnasta piiatkin katselivat ihmettelevästi Daegamia. Syöminen ja keskustelut olivat lakanneet kuin veitsellä leikaten ja hiljaisuus oli laskeutunut saliin.
- Päivää vaan kaikille, Daegam sanoi arkisesti.
- Päivää, herra paroni, ritarit vastasivat.
- Jatkakaa vain syömistä, Daegam kehotti. Ei teidän nyt minusta kannata pahemmin välittää. Kyllä minunkin tarvitsee syödä.
Ritarit epäröivät hetken, mutta jatkoivat sitten syömistä. Keskustelu tosin vaimeni pelkäksi kuiskailuksi.
Eräs piika lähestyi Daegamia ja Maelcumia epäröiden ja kantaen höyryäviä astioita. Daegam hymyili piialle, kun hän toi ruokaa, ja Maelcumkin virnisti leveästi. Piika laski hermostuneena ruoat miesten eteen, niiasi ja poistui kiireesti.
- Kiitos, Daegam ehti sanoa.
Sitten hän rupesi syömään. Maelcum lappoi myös ruokaa suuhunsa.
Pöytään tuotiin lisääkin ruokaa. Sapuskaa oli vaikka kymmenelle, paljon enemmän kuin mitä tavalliset ritarit saivat.
- No kylläpä nyt ruokaa riittää, Maelcum totesi.
Ritarit loivat uteliaita katseita kaksikkoon, mutta kukaan ei tullut keskustelemaan tai muuten tekemään tuttavuutta. Maelcum katseli huvittuneena syödessään ruoan määrää, joka vain tuntui lisääntyvän sitä mukaa, kun Daegam ja Maelcum söivät, sillä piiat toivat uusia ruokia pöytään koko ajan. Kaiken lisäksi ruoat olivat todellakin parempia ruokalajeja, eivät vain tavallista ritarimuonaa.
Vihdoin Maelcum työnsi kulhon pois edestään ja näytti tyytyväiseltä. Daegam sanoi, kun piika kävi taas tuomassa ruokaa:
- Kyllä tämä riittää jo meille.
Piikaa niiasi pelästyneenä ja kiiruhti pois.
- Taitavat hieman pelätä sinua, Maelcum naurahti.
- Brenan ei tainnut käydä täällä syömässä, Daegam mutisi.
- No enpä ole tainnut häntä täällä nähdä, Maelcum myönsi.
- Tiedät nämä linnan alueet varmaan aika hyvin? Daegam kysyi.
Kudast laahusti takaisin saliin.
- Nojaa, kyllähän nämä melko tutuksi ovat tulleet, Maelcum myönsi.
- Saat sitten jossain vaiheessa kertoilla minulle paikoista, että missä on mikäkin paikka, Daegam sanoi. Voidaan samalla puhella sitten parista asiasta.
Maelcum nyökkäsi ja sanoi:
- Löysin jotain papereita siihen linnoitukseen liittyen, mutta varusteitani en ole vielä löytänyt.
Kudast istahti toisten luokse.
- Pitää omatkin varusteet saada jostain takaisin, Daegam totesi. Muilla niin ei väliä, mutta miekka on arvokas.
- Tunnearvoa on lähinnä omilla romuillani, Maelcum sanoi. Enpä tiedä tosin onko niitä vaivauduttu talteen laittamaan.
Samassa Milina ja Taran astuivat sisään. Daegam nousi heti seisomaan.
- Hei! Taran huudahti ovelta.
- Päätitte sitten aloittaa ilman meitä, Milina totesi.
- Ajattelin tuoda kyllä sinulle sinne huoneeseen, Daegam vastasi. Näytit vaan niin väsyneeltä, niin en halunnut häiritä sinua.
Taran harppoi pöytään.
- Tästähän riittää meillekin, hän totesi.
Milina käveli Taranin jäljessä istumaan pöydän ääreen ja kysyi sitten:
- No, mitä olette saaneet selville?
Daegam istahti takaisin alas.
- Hitto, minulla on tosiaan nälkä, kun ne eivät antaneet tyrmässä mitään kunnon ruokaa! Taran pauhasi istuen pöytään.
- Ei oikeastaan mitään, Daegam vastasi Milinalle. Tai Maelcumilla on kai jotain tietoja. Mutta eihän tässä ole vielä edes aamupalaakaan ehtinyt syömään.
Taran alkoi ahmia nälkäisesti ruokaa. Huoneessa olevat ritarit söivät, mutta keskustelivat vain kuiskien. Milina poimi itselleen syötävää messevästä kasasta ruokaa ja kävi napostelemaan. Keittiön suunnasta kurkki muutamia piikoja saliin. Heidän silmänsä tuijottivat uteliaina Daegamia ja muuta seuruetta. Erityisesti Milinan sormet tuntuivat saavan osakseen paljon mielenkiintoa.
- Meidän pitäisi mielestäni tutkia ne piispan kammiot kunnolla, Kudast ehdotti.
- Ensiksi pitää hankkia takaisin meidän omat tavarat, Daegam sanoi.
- Tietenkin, Kudast myönsi.
- Minäkin haluan oman miekkani takaisin, Taran sanoi pureskellen paistinpalaa.
Daegam jatkoi itsekin vielä hieman syömistä. Maelcum haukotteli ja nappasi vielä vähän leipää. Milina sörkki lihaa vasemmalla kädellään ja jatkoi keskustelua hieman muualle:
- Onko muuten tietoa mahdollisista parantajista alueella?
Taran hotkii kuin olisi ollut viikkoja nälässä.
- En ole ehtinyt kyselemään vielä, Daegam vastasi Milinalle. Muuten. Se Pheadrus kai haluaisi haastaa sinut kai jonkinlaiseen maagiseen kaksintaisteluun. Hän on kai jokin inkvisiittori.
- Pheadrus? Milina kysyi.
- Sanoin hänelle, että et ole nyt kovinkaan hyvässä kunnossa, Daegam sanoi.
- Mitä ihmettä? Milina huudahti. En minä osaa juurikaan taistella magialla.
- Umm, Kudast urahti vaikeasti.
- Niin, Daegam sanoi. En minä ajatellutkaan että haluaisit mitään sellaista. Ihmeellinen äijä muutenkin.
- Kuka hän oikein on? Milina kysyi.
- En oikein tiedä, Daegam vastasi. Väittää olevansa jokin inkvisiittori. Kovasti haastaa riitaa, eikä oikein ymmärrä järkipuhetta.
- Voisin yrittää puhua hänelle joskus, Milina ehdotti.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Kunhan näemme hänet taas joskus. Tuskin hän linnasta on poistunutkaan. Eiköhän tästä lähdetä etsimään meidän tavaroita?
- Sopiihan tuo, jos kaikki ovat saaneet syötyä, Maelcum sanoi.
- Joo, Taran totesi ja pureskeli kanankoipea.
Daegam nousi pöydästä ja katseli ympärilleen muita ruokasalissa olevia. Milina nyökkäsi ja nousi. Osa ritareista oli poistunut, mutta vieläkin heitä oli aterioimassa. Maelcum nousi ylös, samoin Kudast. Taran nousi pöydästä röyhtäisten ja napaten vielä pari kanankoipea mukaansa. Daegam asteli ulos salista toiset kannoillaan, Taran ruokaa mutustellen.
Ulkona pihalla näkyi joitakin ritareita hevostensa kanssa harjoittelemassa. Milina venytteli hieman pihalla. Siellä oli valoisaa, vaikka taivas olikin pilvinen, eikä Ehilmiä näkynyt.
- Maelcum, osaatkos sanoa mistä täältä löytyisi joku ketä tietäisi missä meidän tavarat on? Daegam kysyi.
- Jaa-a, omiani etsisin ainakin jostain tyrmien luota, Maelcum vastasi.
- Osaatko sanoa missä sir Garin voisi olla? Daegam kysyi. Hän varmaan tietäisi.
- Minä taidan painua vielä lepäilemään hetkeksi, Milina sanoi ja lähti sisätiloja kohti.
- Selviätkö yksin? Taran kysyi serkultaan. Minä haluaisin etsiä miekkani.
- Selviän selviän, mene vain, Milina vakuutti ja käveli pois.
Daegam katseli vielä Milinan perään, kun hän lähti poispäin.
- No hänellä on ainakin huoneisto yläkerrassa, Maelcum sanoi nyt. Josko olisi siellä.
- Mennään sinne, Daegam päätti.
Hän lähti kävelemään rappusien luokse. Maelcum katseli vielä hetken harjoittelevia ritareita ja suuntasi rappuja kohti. Kudast ja Taran seurasivat.
Seurue saapui yläkerran kapeaa käytävää pitkin puuovelle.
- Tässä se sitten olisi, Maelcum ilmoitti.
Daegam koputti ovelle ja kysyi:
- Oletko siellä sir Garin?
Daegam kokeili, oliko ovi auki, mutta se ei ollut.
Ovi aukesi kohta ja siihen ilmestyi mustapartainen mies, jonka seurue oli jo tavannut aikaisemminkin.
- Häh? mies kysyi katsoen tulijoita verestävin silmin.
Nähdessään miehen Daegam sanoi vihaisesti:
- Päivää.
Kudast katsoi erittäin vihaisesti miestä.
- Herra paroni, mies sanoi nihkeällä äänellä.
Hän vaikutti jokseenkin krapulaiselta ja seurue haistoi hänen hengityksessään vanhan viinan.
- Haluan tavarani takaisin, Daegam ilmoitti.
- Tavaranne? mies kysyi silmiään räpäyttäen.
- Meiltä otettiin silloin aseet kun pidätitte meidät, Daegam sanoi.
- Niin, ne ovat minulla, mies sanoo vastahakoisesti.
- Anna ne minulle, Daegam käski.
- Odottakaa, mies vastasi, kääntyi ja asteli hiukan hoippuen sisemmäs huoneistoon.
Daegam avasi ovea enemmän ja katsoi sisälle. Huone näyttää olevan jonkinlainen pieni eteinen, jossa oli muutama nukkumalaveri seinustalla. Mustapartainen mies käveli avoimesta oviaukosta sisemmälle huoneistoon, jossa oli aika hämärää. Daegam asteli miehen perässä. Huoneisto sijaitsi linnan lounaisosassa. Maelcum miettii hetken ja seurasi Daegamia. Myös Kudast seurasi ja mulkoili mustapartaa vihaisesti. Taran tuli perässä tiukka ilme kasvoillaan.
Mustapartainen hoippui toisen suuremman huoneen seinustalle ja avasi sieltä jonkin arkun. Siinä huoneessa ei näkynyt ihmisiä, mutta seinustalla oli lavereita ja yhdessä nurkassa oli takka. Mustapartainen avasi arkun ja penkoi sieltä seurueen tavaroita esiin. Hän pani lattialle tavarat ja sulki lopulta arkun.
- Onko tuolla arkussa muidenkin vankien tavaroita? Daegam kysyi.
Maelcum silmäili tavaroita.
- Siellä on vain rikollisilta takavarikoitua tavaraa, mustapartainen vastasi.
- Minun tavarani otettiin jo aikapäiviä sitten, kun lukitsivat minut tyrmään, Maelcum totesi.
Kudast keräili tavaransa maasta. Daegam teki samoin ja otti myös Milinan tavarat, joskin jousi puuttui. Mukana oli Taranin miekkakin, jonka Taran nappasi ilahtuneen itselleen. Samoin hän otti myös muut häneltä takavarikoidut tavarat.
- Missä jousi on? Daegam kysyi mustapartaiselta. Vaimollani oli jousi.
Maelcum raapi leukaansa ja ihmetteli:
- Mihinkähän ovat laittaneet omat varusteeni.
- Minä en jousesta tiedä, mustapartainen murahti päätään pidellen.
Taran työnsi miekkansa vyölleen tyytyväisenä. Vanhan miekan hän nakkasi vain lattialle.
- Tiedätkö missä Maelcumin tavarat ovat? Siis hänen, Daegam täsmensi osoittaen Maelcumia. Hänellä oli jotain erittäin arvokasta mitä me tarvitsemme.
- Jossakin ne täällä ovat, mustapartainen vastasi vastahakoisesti.
Kudast näytti siltä, että olisi saattanut kohta käydä mustapartaisen kimppuun.
- Maelcum, jää tänne etsimään josko löydät tavaroitasi, Daegam kehotti. Me muut tästä lähdemmekin.
Maelcum nyökkäsi.
- Ja sir Garin, Daegam jatkoi. Haluan puhua vielä sinulle sitten kun olet vähän paremmassa kunnossa.
Mustapartainen sir Garin murahti ja Daegam katsoi vihaisesti häntä.
Samassa peremmästä oviaukosta kurkisti joku nainen. Hänellä oli ruskeat letitetyt hiukset. Maelcum meni tutkimaan toista lähellä olevaa arkkua.
- Äläs, sir Garin ärähti ja meni avaamaan toisen arkun.
Daegam kääntyi katsomaan naista ja asteli hänen luokseen. Nainen katsoi Daegamia pelokkaasti.
- Kukas te olette? Daegam kysyi naiselta.
Nainen vetäytyi pelokkaana pois oviaukosta huoneeseen.
- Minun huorani, mustapartainen ärähti Daegamille.
Daegam murahti takaisin. Hän asteli sitten käytävälle ja jatkoi rappuja alas.
- Noh, annatko minun etsiä tavaroitani vai et? Maelcum tivasi sir Garinilta.
Sir Garin avasi arkun ja kaivoi sieltä esiin Maelcumin varusteita, myös aseet. Maelcum nyökkäsi tyytyväisenä ja keräsi kamppeensa syliinsä. Sitten hän lähti ulos. Sir Garin seurasi Maelcumin poistumista vielä.
Daegam suuntasi kulkunsa piispan huoneetta kohti.
- Käyn viemässä osan tavaroistani talteen, Maelcum ilmoitti.
- Tule siten takaisin tähän, Daegam kehotti.
- Selvä, Maelcum vastasi ja lähti poispäin.
Vartijat olivat vielä kaivohuoneessa piispan huoneen ulkopuolella, kun Daegam, Kudast ja Taran saapuivat sinne.
- Voitte odotella tässä ulkopuolella, Daegam sanoi seuralaisilleen. Tulen pian takaisin.
Sitten Daegam avasi oven ja astui sisään. Kudast jäi nojailemaan seinään.
Daegam asteli sisälle huoneeseen, jossa oli Milina lähellä sänkyä.
- Tulin tuomaan sinulle tavarasi, Daegam ilmoitti.
- Ah, kiitos, Milina kiitti.
Daegam antoi Milinalle hänen tavaransa.
- Mitä muuten sanot tästä peilistä? Milina kysyi rikkoutunutta peiliä osoittaen. Siinä vaikuttaa olevan magiaa sidottuna.
- Jousta ei tosin ollut missään, mutta eiköhän sellainen jostain saada, Daegam sanoi pahoittelevasti keskittyneenä tavaroihin.
Milina otti tavarat vastaan ja laittoi ne sängylle.
- En minä sillä voisi muutenkaan ampua, ei kiirettä, Milina sanoi.
Daegam näytti masentuvan ja sanoi:
- En oikein peilistä tiedä. Kudast sanoi jotain että peilin luona oli ollut vipu ja siitä vedettyään hän oli tippunut sinne tyrmään.
- Hmm, Milina mutisi ja laskeutui polvilleen tutkimaan lattiaa.
Daegam asteli lähemmäs ja sanoi:
- Jos haluat, niin voisin varmaan lähettää muutamia ritareita etsimään jotakuta joka osaisi parantaa sinut.
- En usko, että niin voimakasta magiaa löytyy kovin helpolla, Milina epäili. Koska... sormiani... ei enää ole, niin ne pitäisi kasvattaa takaisin. Se ei ole mikään pieni temppu.
Daegam nyökkäsi ja mutisi itsekseen:
- Mitä minä nyt sellaisista tietäisinkään.
Milina hymähti ja vastasi:
- Siksi kerroinkin.
- Ajattelin lähteä takaisin Talasterin koillispuolelle, Milina ilmoitti. Tunnen sieltä väkeä jotka voivat ehkä auttaa minua.
Daegam käveli istumaan sängylle ja huokaisi.
- Noh, miltä paronina olo tuntuu? Milina kysyi.
- Ei kovinkaan hääppöiseltä, Daegam vastasi allapäin. Suoraan sanoen kaikki on mennyt päin persettä sen jälkeen, kun minusta tuli paroni.
Milina virnisti hieman ja sanoi:
- Huipulla tuulee, sanovat.
Daegam nyökkäsi ja vastasi:
- Kyllä varmaan tähän sitten joskus tottuu, mutta en oikein tiedä... Ei oikein tunnu mukavalta, että menisi esimerkiksi syömään yksin jonnekin huoneeseen, koska on muita parempi. Vai olenko minä edes muita parempi?
Daegam siirsi katseensa lattiaan.
- Kreivisi tuntuu olevan sitä mieltä, Milina vastasi. Mutta toisaalta, yksinäistä siellä luulisi olevan. Kaipa se on sinusta itsestäsi kiinni. Kerrankin sinulla on valtaa valita juuri kuten tahdot.
- Niin... Daegam mutisi. En minä ole tottunut sellaiseen. Haluan itsekin tehdä jotain, enkä vain istuskella ja määräillä muita. Onhan sitä hauska kaveriporukassa puhella mitä tekisi jos valtaa saisi, mutta tämä on liian nopeasti ja liian paljon.
- Sitä saa mitä tahtoo, kunnes sen saa, Milina totesi. Sitten ei enää tahdo.
Sitten hän kohautti hieman olkiaan:
- Noh, et sinä tästä enää eroonkaan pääse. Eli parempi totutella hyvään elämään.
- Tiedän, Daegam myönsi. Jos sinä nyt olet... kun sinä nyt olet lähdössä, niin kai ymmärrät, että autan toki, jos vain voin.
- Tiedän tiedän, Milina sanoi. Saan varmaan kuitenkin Taranin saattamaan minua, ei hän minua yksinkään minnekään päästä Emmeköhän me pärjää kahdestaan, olemme ennenkin pärjänneet.
Daegam nyökkäsi.
- Lupaan tulla tänne takaisin heti kunhan saan hipiäni taas kuntoon, Milina lupasi. Ainakin tervehtimään jos ei muuten, hän jatkoi hymyillen.
Daegam nosti katseensa lattiasta ja hymyili hieman:
- Sepä hienoa. Ikävintä vain on se aika jolloin sitä tapaamista odotan.
Samassa särkyneen peilin kehyksen takaa kuuluu kolahdus.
Daegam säntäsi pystyyn. Milina käännähti käytävään päin ja hapuili myös sängyltä säiläänsä.
- Jos sieltä jotain tulee, niin mene vain karkuun, Daegam kehotti Milinaa.
Kehys hiukan tärähti muttei pudonnut seinältä. Daegam tarttui miekkansa kahvaan.
- Älä minusta huolehdi, Milina vastasi. Osaan vieläkin puolustaa itseäni. Ainakin nyt kun sain taas housut jalkaan ja miekan käteeni.
Daegam pisti kilpensä käteen kiinni. Joku kolautti taas peilin kehystä ja se vavahti hiukan. Ilmeisesti työntäjä oli sen takana olevassa käytävässä.
- Saako tuota mitenkään auki? Milina kysyi.
- Se vain taisi olla auki silloin viimeksi kun tulimme tänne, Daegam vastasi.
- Mmm, ehkä sen voi avata jotenkin, Milina sanoi.
- Siinä on kyllä luultavasti jokin ansa myös, kuten siinä toisessakin peilissä on, Daegam arveli.
Milina heitti sängyllä lojuvan köytensä toisen pään Daegamille.
- Siltä varalta jos tipahdan jonnekin, hän sanoi ja iski silmää.
Milina kävi etsimään mahdollisia vipuja peilin ympäristöstä.
- Ehkä olisi parempi jos minä kokeilisin avata sitä? Daegam ehdotti.
- Nostetaan tuo tuosta pois tieltä? Milina ehdotti, kun ei löytänyt mitään.
- Voin kokeilla, Daegam suostui.
Hän tuli Milinan vierelle. Milina astui pois Daegamin tieltä ja piti huomion peilissä sekä sen takaisessa mahdollisessa käytävässä. Daegam irrotti kädestään kilven ja tiputti sen maahan. Hän koetti sitten loitsia, mutta onnistumatta.
- Mitä loitsit? Milina kysyi.
Daegam loitsi lisää ja sillä kerta onnistuikin. Lihakset kasvoivat loitsun jälkeen entistä valtavammiksi.
- Vähän lisää voimakkuutta, hän vastasi Milinalle. Muistaakseni tämä oli aika painava.
- Opeta tuo minulle joku päivä, Milina pyysi.
Daegam alkoi nostaa peilin painavia karmeja ja hän saikin nostettua karmeja sivuun jättimäisillä voimillaan. Kehyksien takaa paljastuu tunneli ja sieltä astui huoneeseen joku vanha mies, jolla oli valkeat hiukset ja keskeltä päätä kaljua. Hänellä ei ollut aseita.
- Missähän hän on? mies mutisi itsekseen ja asteli ohitsenne kuin Daegamia ja Milinaa ei olisi ollut olemassakaan.
- Kuka sinä olet! Daegam huudahti.
Miehellä oli yllään hyvät vaatteet. Hän ei näyttänyt noteeraavan ollenkaan Daegamin huudahdusta. Daegam laski peilinkarmit maahan. Vanha mies asteli toiseen huoneeseen ja alkoi nostella kirjoja hyllystä. Milina vain pällisteli hämmästyneenä. Daegam kurkkasi tunneliin, muttei nähnyt mitään erikoista.
- Mies, kuka sinä olet, Daegam kysyi vanhalta mieheltä ja käveli hänen viereensä.
- Missä hän voi olla? vanha mies mutisi itsekseen ja asteli takaisin toiselle puolelle ja nosteli sänkyvaatteita kurkistaen niiden alle.
Daegam otti miestä olkapäästä kiinni sanoen:
- Hei.
Mies siristeli silmään ja katsoi Daegamin ohi.
- Kuuletko sinä? Daegam tivasi.
- Ei hän tuollakaan voi olla, mies mutisi ja tuijotti Milinaa.
Miehestä lähti vanhan miehen haju. Hän kääntyi nyt toiseen suuntaan ja katseli katonrajaan, vaikka Daegam piteli häntä olkapäästä kiinni.
- Mitäs etsit? Daegam kysyi mieheltä.
Mies ei vastannut Daegamille, mutta mumisi:
- Liian vanha, liian vanha.
Daegam katsoi Milinaan.
- Ehkä hänkin on yksi vangeista? Milina ehdotti kohauttaen olkiaan. Ei hän ainakaan tervejärkiseltä vaikuta.
Daegam nyökkäsi. Mies pyrki toiseen huoneeseen Daegamin otteesta ja tämä päästikin miehen menemään.
- Eilen minä hänet näin tuolla, mies mutisi ja pälyili toisen huoneen kattoon.
Daegam meni miehen perässä, joka tiiraili nyt kattoon silmiään räpytellen.
- Puhutko piispasta? Milina kysyi mieheltä.
Mies katsahti nyt ensi kertaa suoraan Milinaan. Hän räpytteli silmiään ja sanoi selvästi:
- En, vaan vaimostani.
- Hän ei taida olla täällä, mutta eiköhän hän palaa, Milina sanoi.
Mutta mies kääntyi taas tiirailemaan kattoon ja kulki ympäri huonetta mutisten:
- Jossakin täällä hän on.
- Kuka sinä olet? Milina yritti kysyä.
Mies ei enää tuntunut kuulevan Milinan kysymyksiä. Hän vain tutki kovasti huonetta.
- Voi olla, että miehen pää on seonnut noissa luolissa, Daegam arveli.
- Se, tai että lisäksi piispa tappoi hänen vaimonsa, Milina sanoi.
- Mies katselee kattoon, Daegam mutisi.
Milina vilkaisi itsekin kattoon ihan vain mielenkiinnosta. Siellä ei kylläkään erottunut mitään erityistä. Mies kyykistyi nyt lattialle ja alkoi vaivalloisesti kontata tähyillen pöydän alle.
- Ehkä joku tietäisi kuka tämä mies on? Daegam ehdotti. Hänellä on kuitenkin ihan hyvät vaatteet, niin tuskin mikään vanki on.
- Ei täälläkään, mies mutisi lattialla.
- Minä en nyt juuri jaksa tällaista, Milina huokasi.
- En kyllä minäkään, Daegam myönsi. Haluatko sinä vielä levätä?
- En ole enää kovinkaan väsynyt, että odotan ehkä yötä, Milina vastasi. Saa kerrankin nukkua sängyssä.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Maelcum lupasi esitellä hieman paikkoja täällä linnassa. Haluatko tulla mukaan? Hän myös tiesi jotain jostakin linnoituksesta mihin liittyi kai jotain epämääräistä. Taisi olla jotain piirustuksiakin siitä linnakkeesta, mutta siitä en ole varma.
- No, mikäs siinä, Milina suostui.
Daegam nyökkäsi.
- Ei minulla mitään muutakaan tekemistä ole, mitä nyt ehkä pesulla joskus voisin käydä, Milina lisäsi.
Daegam käveli takaisin peilinkarmien luokse ja sai nostettua ne takaisin paikoilleen. Vanha mies nousi lattialta ja alkoi taas katsella kattoon. Daegam noukki kilpensä maasta ja asteli ulos huoneesta. Milina lähti perässä.
- Voikohan tuon ukon jättää tänne? Daegam kysyi Milinalta.
- Sinun linnasi tämä on, sinun on opittava tekemään päätöksiä, Milina hymyili.
Daegam virnisti hieman.
- Ota vastuu, joko vangitset hänet jonnekin tai annat olla, Milina sanoi.
- Tottunut vain kyselemään, Daegam mutisi. No antaa miehen olla täällä. Tuskin hän enää niihin tunneleihinkaan pääsee.
Milina nyökkäsi ja hän ja Daegam astelivat kaivohuoneeseen. Siellä oli myös Kudast vartijoiden lisäksi. Daegam sanoi vahdeille:
- Tuolla huoneissa on joku vanha ukkeli, niin älkää päästäkö sitten häntä tästä ovesta ulos.
- Selvä, herra, vartijat vastasivat.
Sitten Daegam kääntyi Kudastin puoleen:
- Tiedätkös missä Maelcum on?
- Hän lähti jonnekin, Kudast vastasi..
- Kuinka kauan aikaa sitten? Daegam kysyi.
- Jonkin aikaa sitten, Kudast vastasi epämääräisesti.
- Onko sitä Pheadrusta näkynyt? Daegam kysyi.
- Ei, Kudast vastasi lyhyesti.
- Hmm, Daegam mutisi. Kudast, tiedätkö sinä missä Lynette ja se toinen nainen on?
- En, etsin heitä kun te söitte mutten löytänyt heitä mistään, Kudast vastasi.
Daegam huokaisi ja sanoi:
- Mennään vaikka pihalle, jos siellä näkyisi joku.
Daegam lähti linnan pihalle ja Milina ja Kudast seurasivat.
Pihalla näkyi vieläkin ritareita harjoittelemassa. Joitakin ritareita kulki pihan poikki ja palvelijoitakin kulki. Kudast näpelöi varsijoustaan.
- Haluatko mennä harjoittelemaan? Daegam kysyi. Tiedätkö muuten missä Taran on?
- No, mieluummin etsisin Lynetten, mutta kun häntä ei löydy mistään, Kudast kertoi harmistuneena.
- No ei sinun pakko ole meidän kanssa kulkea, Daegam sanoi.
- Minä tästä sitten lähden etsimään Lynetteä, Kudast ilmoitti.
Daegam nyökkäsi ja Kudast asteli takaisin sisälle.
- Voimme toki itsekin lähteä kävelemään ja tutkiskella paikkoja, Daegam ehdotti. Tuskin ketään meille tulee mitään sanomaan.
Niinpä Daegam lähti Milinan kanssa tutkiskelemaan linnaa. Hän kuuli, että paronin huoneisto oli yläkerrassa ja kuulemma huoneita pidettiin lukittuina. Avain oli linnanvoudilla. Niinpä Daegam ja Milina suuntasivat linnanvoudin luokse hakemaan avaimia kuultuaan, että linnanvouti asuisi Garinien asuinhuoneistossa linnan lounaisosassa.
Daegam ja Milina nousivat portaita ylös kohti sitä paikkaa, jossa he tapasivat mustapartaisen sir Garinin. Portaat olivat kapeat ja jyrkät.
Daegam ja Milina saapuivat ylös juuri parahiksi nähdäkseen jotakin: Kudast seisoi avonaisella ovella ja iski juuri nyrkillä mustapartaista miestä. Daegam rupesi ottaman askelia ylös ripeämmin ja Milina tuli hänen perässään.
- Saatana! mies ärähti.
- Lopettakaa! Daegam huusi.
Sir Garin huitaisi nyt nyrkillään Kudastia. Hänen nyrkkinsä osui suoraan Kudastia vasempaan käteen ja hän irvisti. Daegam vetäisi miekkansa huotrasta ja komensi:
- Lopettakaa tappeleminen.
Kudast huitaisi ohi sir Garinista. Sir Garin irvisti ja tarttuu Kudastiin kiinni vatsan tienoilta. Daegam laittoi miekkansa takaisin huotraan. Kudast jysäytti polvensa kovalla voimalla sir Garinin vatsaan.
- Aah, sir Garin voihkaisi ja lyyhistyi maahan vatsaansa pidellen.
Milina taputti hieman.
- Saatanan paska! Kudast huusi sir Garinille.
Daegam otti Kudastista kiinni ja veti tätä poispäin sir Garinista, joka voihki maassa tuskallisesti. Hänellä ei ollut haarniskoita ja Kudastin potku teki tosiaan kipeää.
- Päästä irti! Kudast huusi. Minä tapan tuon!
- Et, Daegam kielsi. Jos joku hänet tappaa, niin se on minä.
Sir Garin voihki maassa.
- Kudast, älä nyt rupea riehumaan lisää, Daegam komensi. Haastoit riitaa sen inkvisiittorinkin kanssa.
Kudast rauhoittui hieman.
- Saatanan mulkku, sir Garin voihki maassa vatsaansa pidellen.
- Tiedätkö sinä missä täällä on linnanvouti? Daegam kysyi sir Garinilta.
- Kuka hän edes on? Milina kysyi Daegamin takaa ihmetellen.
Kudast tuijotti sir Garinia erittäin vihaisena.
- Tuo on se mies jonka takia sinulta puuttuu kaksi sormea, Daegam vastasi Milinalle. Hän on se joka pidätti meidät.
- Piru, sir Garin voihki ja hänen ilmeensä oli tuskainen.
- Jos hän vaikuttaa alkavan loitsia, tappakaa hänet HETI, Milina kehotti tuimasti.
Daegam kysyi uudestaan sir Garinilta:
- Missä täällä on linnanvouti.
- Äh, kirjastossa, tämä voihkaisi.
- Missä kirjasto on? Daegam kysyi.
Sir Garin vain voihkaisi ja yritti alkaa loitsia. Daegam otti kuitenkin hänen käsistään kiinni ja naulitsi ne lattiaan. Sir Garin parahti.
- Missä on kirjasto. Ymmärrät varmaan, että en pidä sinusta paljoa, niin olisi parasta sanoa se heti.
- Vatsani, sir Garin ähkäisi ja irvisti.
Kudast laski jalkansa sir Garinin vatsan päälle.
- Saat apua kunhan sanot missä kirjasto on, Daegam sanoi. Kudast. Lopeta, hän käski aseenkantajaansa. Mies ei voi vastata jos hän vain ähkii tuskissaan.
Sir Garin huusi kivusta ja Kudast nosti jalkansa sir Garinin vatsalta. Kudast katseli tyytyväisen näköisenä miehen huutamista.
Samassa oviaukkoon ilmestyi seurueen aikaisemminkin näkemä nuori nainen, jolla oli ruskeat ja letitetyt hiukset. Hän näyttää pelästyneeltä. Naisella on yllään yksinkertainen mekko.
Daegam tivasi sir Garinilta:
- Vastaa!
Sir Garin valitti ja sylkäisi suustaan verta. Kudast katseli miehen tilaa julman tyytyväisenä. Daegam nosti katseensa naiseen ja nousi ylös:
- Kai joku muukin osaa kertoa tien kirjastoon.
Nainen katsoi pelokkaana sir Garinia. Daegam lähti menemään alaspäin rappusia Milina kannoillaan. Kudast potkaisi sir Garinia vielä ja lähti sitten Daegamin perään. Sir Garin irvisti ja alkoi loitsia.
Daegam suuntasi pihalle. Siellä oli ritareita harjoittelemassa. Heillä oli hevoset, joilla he ratsastivat pihalla. Daegam huusi yhdelle ritareista. Tämä pysähtyi seurueen luokse ja kysyi:
- Niin, herra?
- Missä täällä on kirjasto? Daegam kysyi.
- Jossakin paronin huoneistoissa kai, herra paroni, ritari vastasi hiukan ymmällään.
- Ahaa, Daegam sanoi. Kiitos kuitenkin.
Ritari nyökkäsi ja jatkoi hommiaan.
Daegam lähti takaisin sisälle ja sai vihdoin kuulla, että paronin huoneistot sijaitsivat itäosassa linnaa, toisessa kerroksessa. Ne olivat tosin lukitut, mutta koputus auttoi. Sieltä ilmestyy se vanha mies, joka seuruetta silloin kuulusteli. Vieläkin oli aamupäivä, vaikka keskipäivä oli jo lähellä.
- Päivää, Daegam tervehti. Nämä kai ovat paronin huoneistot?
- Kyllä, herra paroni, vanha mies vastasi.
- Te olette linnanvouti? Daegam kysyi.
- Kyllä, herra paroni, mies vastasi.
- Haluaisin tulla sisälle sinne, Daegam sanoi. Ne kun ovat paronin huoneistot.
- Tietysti, herra paroni, vanha mies sanoi ja siirtyi sivuun.
Daegam astui sisälle. Hän tarkasteli huoneistoa ja kyseli linnanvoudilta - sir Garinilta - aika paljonkin, mitä linnassa oli meneillään ja sai sitten avaimet huoneistoihin. Huoneistoissa oli suuri ja komea paronin sali ja ns. paronittaren kammio, joka toimi makuuhuoneena, samoin myös kirjasto ja huone, jossa saattoi harjoitella asetaitoja.
Milina lähti myöhemmin samana päivänä matkaan Taranin kanssa etsimään parannusta sormilleen. Daegam jätti Milinalle haikeat hyvästit ja jäi masentuneena kyyneleet silmissä linnaansa, kun Milina ja Taran olivat jo kadonneet.

Ehilmin valo, osa 31.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja