Ehilmin valo, osa 3

Seurue käveli torin suuntaan vilkasta katua pitkin. Kaupunki tuntui olevan tulvillaan monenlaista porukkaa: kopeita aatelisia, ylväitä ritareita, kömpelöitä maalaisia, ilveilijöitä ja vaikka mitä. Sää oli pilvinen, muttei satanut. Ehilmiä ei kuitenkaan näkynyt paksun pilviverhon takaa.
- Hei ihan tosi, mä en oo tulossa sinne Vihreeseen ankkaan, Filasimos ilmoitti. Mä yövyn jossain muualla. Mennään sitten myöhemmin katsastamaan tää kyseinen rafla. Tai mikälie majatalo onkaan. En tahtoisi kuitenkaan nukkua siellä minne ne rosvot joka tapauksessa tulevat jossakin vaiheessa.
- Eihän ne rosvot varmaan edes tienneet kirjeestä mitään, Kudast huomautti.
- No se voi olla, mut... Varmuuden vuoksi kuitenkin ois minusta turvallisempi yöpyä jossakin muualla, Filasimos perusteli. Se ryöstön kohde kuitenkin OLI ihan outo jäpikkä, ja se sanoi että "ne saivat minut".
Seurue kulki kreivin komean palatsin ohitse. Sen ympäristössä pyöri paljon ritareita, jotka kulkivat sinne tänne kiireisen näköisinä. Palatsin jälkeen ilmestyikin näkyviin tori.
- Filasimos saattaa kerrankin puhua jotain järkevää, Daegam myönsi. Meidän ei välttämättä kannata mennä sinne.
- Voidaanhan me kuitenkin sitten käydä se kirje viemässä sinne, Filasimos ehdotti. Joskin siinäkin on sitten aika moinen selittäminen, miksi se on auki, sinetti rikottu.
- Aivan. Ei ole kovinkaan kohteliasta avata toisten kirjeitä, Daegam myönsi.
- Luimmekos muuten kirjeen sisällön jo? Filasimos kysyi. En muista ainakaan. Ja jos luimme, mitä siinä sanottiinkaan?
- Mitä siinä kirjeessä muuten edes luki? Daegamkin kysyi.
- Nyt kun se kerran ON jo auki, niin olisi varmaan ihan mielenkiintoista lukeakin, Filasimos arveli. Vahinko on kuitenkin jo tehty.
Torilla oli paljon markkinaväkeä ja ihmisiä tutkiskelemassa tarjolla olevia tuotteita ja huvituksia. Herkullisia tuoksuja leijui matkalaisten neniin. Oli paistuvaa lihaa, eksoottisia mausteita, makeisia ja kaikenlaista hyvää.
- Mmm, Milina mutisi.
Kudast kaivoi kirjeen taskustaan ja ojensi sen isännälleen.
- Njam njam, nyt maistuisi sapuska, Filasimos huudahti. Pitäisiköhän oikein maksaa? Hmmh.
Milina ei selvästikään ollut kuunnellut miesten keskustelua, sillä hän lausahti:
- Hei, minne me haluamme syömään?
Daegam katseli kirjettä ja Filasimos uteli:
- Mitäs siinä sanotaan?
- No en saa tästä selvää. Lue sinä, Daegam sanoi ojentaen kirjettä Filasimokselle.
Filasimos yritti tutkia kirjettä ja virkkoi sitten:
- En saa selvää kovin hyvin. Kirjoittamista, piirittämisestä, ystävistä jotakin puhutaan. En tiedä mitä. Jokin viesti, sekä Ehilm, mainitaan myös. Mutta kokonaisuudessaan. En tiedä.
- No osaako joku lukea sitä kunnolla? Daegam kysyi.
- Minä, sir, Kudast vastasi ripeästi ja otti kirjeen Filasimokselta.
Seurue oli pysähtynyt torin laitamille syrjään kulkevien ihmisten tieltä. Torin keskellä oli kaivo, jonka äärellä monet ihmiset jonottivat astioidensa kanssa. Torin toisella puolella näkyi olevan kivinen ja jykevä Oikeustalo.
- Ihmiset ovat mukavia, kauniita. Hihi, Filasimos hihitteli.
- No lue se kirje sitten, Daegam kehotti aseenkantajaansa.
Filasimos huusi todella lujaa ihmisille:
- OLETTE KAUNIITA HYVÄT IHMISET! NAUTTIKAA ARVOISAN KREIVIN HÄISTÄ, IIIIIH!!! Ai että, minä olen kerrassaan MAINIOLLA TUULELLA!
Jotkut ihmiset kääntyivät katsomaan Filasimosta ja pudistelivat huvittuneina päitään.
- Hyvät ihmiset, nyt esitän laulun! bardi huudahti ja kaivoi luuttunsa esiin.
Filasimos alkoi laulaa tarinaa kauniista päivästä ja onnellisuudesta. Daegam katseli Filasimosta hieman ihmeissään ja siirtyi hiukan kauemmaksi. Ihmisiä kerääntyi kuuntelemaan Filasimoksen soittoa ja bardi liikkui musiikin tahtiin, minkä luuttu vain salli. Ihmiset olivat lähinnä maalaisia ja köyhiä kaupunkilaisia.
Milina naurahti hieman Filasimoksen tempaukselle ja kääntyi sitten Taranin puoleen keskustelemaan. Filasimos kuljeskeli ihmisten lähellä laulaen ja tanssien. Hän lauloi köyhien onnesta, siitä miten elämä hymyilee vaikkei olekaan NIIN rikas että huhu. Hän lauloi Kokonaisuudesta, elämästä, suruista, iloista. ELÄMÄSTÄ!
Ihmiset näyttivät olevan aika ilahtuneita musiikista ja varsinkin lapset riemuitsivat. Torin etelälaidalla tosin näytti olevan muutakin ohjelmaa. Siellä nimittäin oli jonkinlainen esitys meneillään. Hassuihin asuihin pukeutuneet ihmiset esittivät jonkinlaista näytelmää.
Filasimos lopetti esityksensä, kehotti ihmisiä tutkailemaan elämiään, hyväksymään kohtalonsa ja nauttimaan päivästä. Hän kiitti yleisöään, kumarsi ja luututti viimeiset sävelet. Ihmiset taputtavat ja Daegam, Taran ja Milina myös.
Muutama vähän varakkaamman näköinen mieskin nyökkäili hyväksyvästi bardille. Yksi heistä viskasi lantin Filasimosta kohti.
- Pyydän, ei rahaa tästä esityksestä! Filasimos huudahti noukkien kuitenkin rahan. Tämä ei ollut kaupallisin tarkoitusperin pidetty shou!
Ihmiset naureskelivat Filasimoksen lausahdukselle. Sitten yleisö alkoi hajaantua.
Nyt Kudast alkoi viimeinkin kertoa toisille kirjeen sisältöä:
- Siinä lukee: Humakt kanssasi, en voi kirjoittaa pitkään. Ne paskiaiset ovat piirittäneet meidät. Sax on kuollut. Ered ja Rexeg ovat kuolleet. Jopa Wasex sai naarmun kylkeensä. Saimme yhden niistä Cacodemonin äpäristä kiinni elävänä. Päätellen sen puheista vanha ystäväsi Brenan on jotenkin osallisena. Se nilkki puhui mustasta herrasmiehestä. Sopisi Brenaniin. Sen oma pomo lymyilee kuitenkin jossain rämeellä. Lisäksi lurjus mainitsi peikon tujauksen.
- Aika ikävä viesti, Filasimos totesi. Nyt en AINAKAAN yövy Vihreässä ankassa!
- Tästä ei hyvää seuraa, Daegam arveli myös. Parasta vain käydä palauttamassa tuo kirje. Mielestäni meidän ei kannata yöpyä Vihreässä Ankassa. Tosin he kyllä saattavat olla siitä kiitollisia että palautimme sen. No sen avaaminen ei kuitenkaan ollut kovin järkevää.
Silti Filasimos leikitteli iloissaan ajatuksesta osallistua moiseen hurjaan seikkailuun.
- Herroilla lienee jokin parempi majatalo mielessä? Milina sanoi kysyvästi.
Kudast jatkoi lukemista:
- Sitten lukee: En ehtinyt kysellä tarkemmin - kurja kuoli käsiini. Ikadz hänet vieköön! Lähetän Wasexin tuomaan viestiä. Älä yritä lähettää apua. Tiedän, etten näe Ehilmiä sen jälkeen, kun se tänään laskee. Wasex.
Filasimos nauroi Milinalle:
- Ei! HOHOHOHOOHHHO! Mutta etsitään! Seikkaillaan täällä mukavassa ihmisvilinässä!
- Miltei mikä tahansa muu majatalo olisi varmaankin parempi, Daegam arveli.
- Ei kun Arex, Kudast korjasi lukemaansa.
- Taran, tarjoapa se tuopillinen kaljaa, josta oli puhetta matkan aikana! Filasimos huudahti iloisesti. Ottakaa te muutkin toki, OTTAKAA OTTAKAA!
Filasimos oli mitä mainioimmalla tuulella, joskin huoli painoi hiukkasen mieltä. Huoli kirjeen aiheuttamista vaaroista.
- Kaljaaaaaa, bardi hoilasi.
- Minun kyllä pitäisi tässä käydä viemässä eräs kirje, Daegam ilmoitti. No jos te tulette nyt mukaani, niin sen jälkeen voimme käydä viemässä sen toisen kirjeen Vihreään Ankkaan.
Sotilaspartio kulki juuri torin ohi. Miehillä näkyi Sudenveren tunnukset paidoissaan. Muutenkin vartijoita näytti olevan kaupungissa aika paljon.
- Mitäs jos annettaisiin tuo kirje kaupungin SOTILAILLE? Filasimos lausahti villin ideansa.
- Sir, minä voin käydä viemässä kirjeen Vihreään ankkaan, Kudast lupasi.
- Minä, Milina lausahti painokkaasti, lähden nyt etsimään ruokaa. Kirjeelle voitte tehdä kuten haluatte.
- Milina! MINÄ TULEN MYÖS! Filasimos huudahti innoissaan.
- Kudast, se ei välttämättä ole kannattavaa, Daegam varoitti aseenkantajaansa. Tästä saattaa koitua ongelmia ja olisi parempi jos minä olisin silloin myös mukana.
Milina vilkuilen torin ympärystä, josko jossakin olisi ruokapaikan tapaista. Torilla oli paljonkin kojuja, joissa myytiin syötävää. Tarjolla oli kaikenlaista lihasta ja kalasta kasvismuhennokseen. Yhdessä kojussa myytiin tuoretta leipääkin.
- Milina hyvä, tarjoatko sinä minulle sapuskan? Filasimos kyseli. KASVISMUHENNOSTA! TUOLLA ON KASVISMUHENNOSTA! hän sitten huudahti innoissaan. Kasvismuhennosta. JA LEIPÄÄ! Leipää ja kasvismuhennosta!
Milina katsoi Filasimosta hieman kysyvästi:
- Niin miksi minä sen tekisin?
- Taran mitäs sinä ajattelit tehdä? Daegam kysyi. Mennä muiden kanssa syömään?
- Taran tarjoaa minulle kaljan! Filasimos pajatti. HIIHII! Elämä hymyilee!
- Hmm, Taran hätkähti ajatuksissaan.
- Milina Milina, koska minä olen niin armottoman kiva jätkä! Filasimos perusteli. Enkö olekin?
- Armottoman, Milina hymähti. No olkoon, tämän ainoan kerran.
- HII! Kuules Milina kuules, Filasimos innostui. NYT MINÄ olen sen verran hyvällä tuulella ja tulin tuosta sinun suostumuksestasi VIELÄ paremmalle tuulelle. Joten, MINÄ tarjoan SINULLE!
Äkkiä torilla nousi hälyä. Daegamin ja Filasimoksen katseet kääntyivät heti hälyn suuntaan. Joku mies huusi vartijoita. Vartijat nappasivat erään pojan kiinni ja raahasivat hänet huutavan miehen luokse. Mies syytti poikaa varkaaksi. Vartijat tutkivat pojan kovakouraisesti ja löysivät häneltä rahapussin. Daegam lähi menemään hieman lähemmäs.
- Huh, eivät meidän takiamme sentään, Filasimos sanoi helpottuneena. Huhuh, nuo pirun maantierosvot skitsottavat kyllä. Jos ne ovat tänne sudenvereen tulleet, niin aijai mitä kaikkea ovatkaan meistä levitelleet!
Taran käveli vartijoita kohti.
- Ei ei EI EI! Ei tämän näin pidä mennä, Filasimos voivotteli päätään puistellen. Älkää nyt puuttuko toisten asioihin!
Milina katsoi Filasimosta kyllä sinä Taranin tiedät -katseella.
Yksi vartijoista avasi rahapussin ja katsoi sen sisään. Huutanut mies selitti juuri jotakin kiivaasti elehtien. Vartija nyökkäsi ja antoi rahapussin miehelle.
- Vähän rauhallisemmin! Taran huudahti vartijoille.
Vartijat kääntyivät katsomaan Taranin suuntaan.
- Pidäpä mies huoli omista asioistasi, yksi vartijoista tiuskaisi.
- Ja kaupungin vartijoille menee tollai aukomaan! Vaikka on lainsuojattoman maine ja kaikki. Jos ne rosmot siis on ehtineet tehdä tuhojaan täälläkin, Filasimos päivitteli Milinalle.
Milina huokasi syvään ja ohjasi hevosensa kävelemään Taranin ja vartijoiden luokse. Filasimos lähti hevosineen muiden perään pysyen visusti erossa tilanteesta. Kun Daegam huomasi Milinan lähtevän Taranin suuntaan, niin hän meni itsekin Taranin vierelle.
Vartijat painoivat pojan maahan ja sitoivat hänen kätensä. Yksi heistä potkaisi maassa makaavaa poikaa saappaallaan ja tiuskaisi hänelle:
- Senkin saasta.
Filasimos sääli poikaparkaa ja oli IHAN PIKKUISEN mielissään siitä että tätä puolustettiin, koska bardina hän oli kokenut jos jonkinlaista väkivaltaa sotilaiden puolelta. Kudast ratsasti Taranin vierelle.
Pari vartijaa nosti pojan rajusti ylös. Poika oli ehkä suunnilleen kymmenenvuotias. Partion päällikkö läiskäisi poikaa poskelle rajusti.
- Irti! Taran äyskähti vartijoille.
Vartijat kääntyivät Taranin suuntaan ja päällikkö sanoi:
- Eikös sinua jo kehotettu pitämään huolta omista asioistasi?
- Taran. Tämä ei ole meidän asia, Daegam rauhoitteli toveriaan. Tule ja mennään muualle.
- Hiljaa Daegam! Taran ärähti ja Daegam katsahti häntä ihmeissään.
Filasimos mietti, josko Taranilla oli jotain henkilökohtaisia tunteita kyseistä poikaa kohtaan. Yksi vartijoista veti miekkansa esiin.
Kudast kysyi vartijoilta:
- Mitä poika teki?
- Hän varasti rahapussin, päällikkö vastasi. Noita pikkuisia pussinleikkaajia on paljon liikkeellä.
Muutamat ihmiset olivat pysähtyneet seuraamaan tilannetta.
- Onko todisteita? Taran tiukkasi vetäisten miekan esiin.
- Totta pirussa on, päällikkö ärähti hänelle. Häneltä löytyy tuon miehen rahapussi, päällikkö jatkoi osoittaen miestä, jolle rahapussi oli palautettu
- Laita se miekka nyt pois, Daegam kehotti toveriaan.
- Näytä! Taran kivahti vartiopäällikölle. Entä jos mies valehtelee? En halua tuottaa ikävyyksiä, vaan oikeutta!
- Mitä aiotte tehdä hänelle? Kudast kysyi viitaten poikaan.
- Tule. Meillä ei ole aikaa tällaiseen, Daegam yritti saada toveriaan pois.
Milina laski hupun taas harteilleen ja katseli tilanteen kehittymistä.
- Me totesimme jo, että asia on selvä, päällikkö sanoi ärtyneenä. Poika saa rangaistuksensa.
- Siinäs kuulit Taran, Daegam sanoi. Nyt voimme mennä.
- Millaisen rangaistuksen? Kudast tiedusteli.
- Mies, oletko varma, että rahapussi on sinun? Taran yritti vielä.
- Rahapussi ON minun, mies tuhahti.
- Pistetään varmaan sormi poikki, päällikkö vastasi Kudastille. Oppiipa olemaan näpistelemättä.
- MUTTA LAPSIA EI SILTI LYÖDÄ! Taran huusi.
Vartijat katsoivat kummeksuen Tarania.
Filasimos mietti, miten edes viitsi pysyä siinä porukassa mukana, joka selvästi kerjäsi verta nenästään joka paikassa.
- Hmm, voisimmeko ehkä maksaa hänet vapaaksi? Kudast ehdotti.
- Taran. Nyt laitat sen miekan pois ja lähdetään menemään, Daegam määräsi.
- Totta hitossa lyödään! päällikkö kivahti Taranille.
- Poika, oletko varastanut tämän rahapussin? Taran yritti kysellä pojalta.
Daegam katsoi Kudastia erittäin kysyvästi. Taran työnsi miekkansa tuppeen ja sanoi vartiopäällikölle:
- Lyö kokoisiasi!
- Raha ei meillä päin vapauta rangaistuksesta, vartiopäällikkö ärähti Kudastille. Me pidämme täällä järjestystä, olivatpa rikolliset suuri tai pieniä, hän jatkoi kääntyen Taraniin päin.
- Aivan. Joten emmeköhän tästä sitten lähdetä, Daegam ehdotti.
- Hoituuko se lyömällä pieniä lapsia? Taran vielä tivasi. Poika, varastitko pussin?
- Me annamme vain varkaille sitä, mitä ne kerjää, päällikkö kivahti.
Poika ei vastannut mitään. Hänen poskessaan oli punainen jälki kohdassa, johon vartijan pronssihansikas oli osunut.
- Nyt mennään, miehet, päällikkö huudahti sotilailleen.
- Mutta tahdon, että olette TÄYSIN varmoja, että rahapussi on tuon miehen, Taran yritti vielä jängätä.
Sotilaat kääntyvät kohti torin länsireunaa hilparit kädessä ja Daegam sanoi nuoremmalle toverilleen:
- He ovat varmoja siitä.
Kaksi vartijoista raahasi sidottua poikaa. Taran kääntyi tuhahtaen ja sanoi:
- Lähdetään sitten.
Filasimos huokasi ja liittyi muuhun joukkoon. Vartijat kulkivat torin läpi kohti Oikeustaloa.
- Minne mennään syömään? bardi tiedusteli tilanteen selvittyä.
Milina siirtyi Taranin viereen ja sanoi:
- Olisit vain saanut koko kaupungin kimppuusi. Ainakin he näyttävät vievän hänet jonnekin tuomittavaksi ensin.
Jonkin verran porukkaa oli ollut katselemassa, mutta he hajaantuivat nyt.
- Voi olla. Mutta lyömään nyt lasta! Taran vielä mutisi.
Samassa alkoi tihuttaa vettä. Seurue näki, kuinka vartijat saapuivat Oikeustalon luokse. He raahasivat pojan sisään ja sulkivat pronssivahvisteisen oven perässään.
- Onko hän enää lapsi jos ottaa vastaan iskun mitään sanomatta? Milina kysyi serkultaan. Hän selvästi tiesi odottaa sitä.
- Eih. No minun pitää tosiaan nyt viedä se kirje, Daegam huomautti. Te muut voitte mennä vaikka syömään. Tavataan palatsin edessä muutaman tunnin päästä.
- Eiköhän etsitä saman tien joku majatalo jossa voidaan nukkuakin, Kudast ehdotti.
Milina nyökkäsi Daegamille ja kääntyi Filasimoksen puoleen:
- Sinä siis tarjoat?
- KASVISMUHENNOSTA JA TUORETTA LEIPÄÄ JA KALJAA hyvät ihmiset, niitä ensin! Filasimos kiihkoili. Milina, juuu, selvä homma, hän lisäsi.
- Ja te ette käy viemässä sitä kirjettä Vihreään Ankkaan. Haluan olla mukana kun se kirje palautetaan, Daegam varoitti.
Taran näytti vieläkin ärtyneeltä.
- Kunhan syödään ulkona! bardi jatkoi höpinäänsä. Tuossa on mukava koju, jossa on KASVISMUHENNOSTA. Tänään on selkeästi päivä, joka suosii kasviksia. Mmmm, leipää! Olisipa siinä paljon suolaa.
Torin kauppiaat levittelivät kankaita kojujensa suojaksi. Filasimos käveli kasvismuhennoskojun luokse ja tutki paikkaa.
- No menkää syömään, Daegam kehotti. Teillä kaikilla on varmaan nälkä. Kudast sinäkin voit mennä jos haluat. Minä käyn nyt viemässä sen kirjeen.
Daegam lähti astelemaan muutamia vartijoita kohti. Kudast seurasi Filasimosta.
- Taran, löytäisitköhän meille majatalon tästä kaupungista? Milina kysäisi serkultaan.
- Hmm, voi olla, Taran vastasi.
- Herralle muhennosta? kojun mies kysyi Filasimokselta.
- Joo, ja neidille kanssa. Mikäs on hinta? Filasimos kysäisi.
- Vain vaivaiset kaksi kuparirahaa iso kulhollinen, mies vastasi.
- Voisit viedä hevosemme, Milina ehdotti Taranille. Omani ei ainakaan pidä tästä hälinästä.
Milina kääntyi nopeasti Filasimoksen ja myyjän puoleen laskeutuen samalla ratsailta:
- Ja tuoretta leipää?
- Hyvä on, Taran vastasi Milinalle väsyneenä.
- Umm. Mitäs jos otat yhden kuparirahan kulhollisesta. Ja nämä kaksi herrasmiestäkin ostavat sitten? Filasimos yritti tinkiä. Taran älä mene vielä, saatat saada muhennoksen minun laskuuni! hän huudahti. Jos tämä arvoisa myyjä suostuu ehdotukseeni. Tämä tuoksuu vallan IHANALTA!
- Hyvä on, Taran myöntyi.
- Ei, en voi myydä polkuhintaan, myyjä sanoi Filasimokselle päätään pudistaen. Tämä on sentään HYVÄÄ muhennosta. Ja kunnolliset annokset tietysti.
Milina vilkaisi Filasimosta ja kysyi:
- Noh?
- Minä en tarvitse, Taran esteli.
- Noooh. Tuota noin, mutta vain jos leipä kuuluu mukaan hintaan, Filasimos sanoi myyjälle. Tai sanotaanko, että... yksi hopearaha neljästä annoksesta muhennosta ja neljästä leipäpalasta?
- Ei minulla ole leipää tarjota, myyjä vastasi. Muhennokseni kelpaa ilman leipääkin.
- Aih, no tuota noin. Ääsh, hyvä on sitten! Neljä annosta! Filasimos tilasi.
- Neljä annosta tekee... mies laski sormillaan. Kahdeksan kuparirahaa.
- Kuka maksaa? Kudast kysyi.
- Minä maksan, kun kerran nostin odotuksenne, Filasimos sanoi rehvakkaasti maksaen muhennokset. Mutta leivän maksan vain itselleni ja Milinalle. Valitan äijät, mutta muuten tämä käy liikaa kukkaroni päälle!
Muhennoskauppias ammensi padastaan muhennosta neljään puulautaseen ja antoi myös puiset lusikat.
- Hyvää ruokahalua! kauppias toivotti.
- Minkäslaiseen majataloon haluamme? Taran kysyi toisilta.
Milina istahti lähelle syömään muhennostaan. Myös Kudast kävi syömään.
- No joo, jääkööt ne leivät tältä erää, Filasimos sanoi nälissään leipään viitaten ja kävi muhennoksensa kimppuun. MMMMM NAMH NAM.
Taran otti puulautasen ja rupesi syömään. Filasimos popsi ruokaa erittäin äänekkäästi. Hän söi muhennosta nauttien selvästi äärimmäisen paljon.
- En tiedä teistä, mutta minä haluaisin johonkin hienoon ja mukavaan. Juhlimaanhan tänne on tultu, Milina sanoi hymyillen Taranille.
Milina söi omaa annostaan hitaasti maistellen, hänen aikansa kun kului pitkälti kojuja vilkuillessa. Filasimos sai lautasensa tyhjäksi ja kärsi hieman ähkyfiiliksistä.
- Uh huh, olipa se hyvää, bardi puuskahti.
- Mmm, todella makoisaa, Milinakin kehui.
Filasimos oli euforiapörinöissä, mikä johtui erinomaisesta ruoasta. Hän katseli myös, näkyisikö lähistöllä nautintoaineyrttikojua. Taran puolestaan lähti majatalolle hevosten hihnat käsissä.
- Olen nyt sillä päällä, että olen valmis tuhlaamaan kunnon polteltavaan! Filasimos huudahti kylläisenä.
- Hei, Taran! Tilaa minulle kylpy! Milina huikkasi poistuvalle serkulleen.
- Selvä on! Taran huusi.
- Mulle myös! Filasimos tilasi toivoen, että hänellä olisi varaa siihen kaikkeen.
Lähellä näytti olevan olutkojukin sekä toisaalta kaivo, jos halusi vettä. Kudast suuntasi kaivolle juomaan.
Lopeteltuani annoksensa Milinakin nousi ylös hieman vilkuilemaan kojuja. Filasimos oli huomannut, että yrttejä myytiin ihan torin laidassa. Siellä näytti olevan itse asiassa jonkinsorttinen parantaja.
- Tuletkos Milina, Kudast, mukaani tuohon yrttikojulle? Filasimos intoili.
- Yrttejä? Miksi? Milina ihmetteli. No mikäs siinä.
- Joo, Kudast sanoi lyhyesti ja lähti seuraamaan Filasimosta.
Filasimos köpötteli yrttikojulle. Kojua näytti hoitavan vanhahko mies. Hänellä oli yllään kaapu, joka ilmaisi hänen olevan Pyhän Ehilmin kirkon väkeä.
- Hyvää päivää, hyvä mies! Filasimos toivotti iloisesti. Olisiko teillä myydä jotakin piipuntäytteeksi sopivaa? Maukasta, mielenkiintoista?
- Hmm, mies mutisi. Tupakkiako haluat?
- No juu, tupakkikin käy, Filasimos vastasi. Mitä muuta piipuntäytteeksi sopivaa yrttiä sinulla olisi tarjolla?
- Mitään tupakkia minulle ei ole, mies sanoi. Yrttejä sen sijaan on.
- Ah. Hmm, olisiko mitään rentouttavaa, rauhoittavaa, mieltä ravitsevaa? Filasimos kysäisi. Jota voisi matkan rasitusten jälkeen poltella ja katsella auringonlaskua, nauttia elämästään.
- No, ehkäpä jotakin löytyy... mies mutisi kaivellen purkkeja ja purnukoitaan.
- Ohh, se olisi mitä mainiointa, arvon herra! Filasimos ilahtui.
Mies kaivoi esiin purnukan, jossa oli jotakin kuivattua kasvia ja murahti:
- Tässä olisi jotakin.
Filasimos ryhtyi tutkimaan miehen ojentamaa purkkia.
- Osaatteko valmistaa myrkkyjä? Kudast kysyi yrttikauppiaalta saamatta vastausta.
- Saisikos tätä kenties maistaa, ennen ostopäätöstä? Filasimos kysyi. Voin kyllä korvata senkin. Minkä hintaista tämä muuten on?
- No, tämä on arvokasta yrttiä, mies vastasi. Kuparirahan per annos.
- Kävisikös niin, että maksan kuparirahan kokeilusta, jos päätän olla ostamatta? Jos taas päädyn ostamisen kannalle, en maksaisi siitä mitään ja ostaisin tätä 1-3 hopearahalla, sen mukaan pidänkö kovasti paljon vai vähän vähemmän? Filasimos ehdotti.
- Hmm, myyjä mutisi. Sauhuttelussa menee aikaa. Mutta olkoon menneeksi. Tämä on hyvää tavaraa.
- Noooh, eihän tässä mikään kiire varmaan ole? Liittykää itsekin toki piipulliselle! Filasimos ehdotti iloisesti. Voin sitten samalla kertoilla runoja, vaikkapa!
Mies tuhahti.
- Se on sitten kupariraha, myyjä sanoi ottaen hyppysellisen kasvia purkista.
Filasimos kaivoi piippunsa, kävi istuksimaan mukavasti ja täytti sen yrtillä. Hän kaivoi tuluksetkin esille ja sytytteli piippua. Sitten bardi imaisi henkoset.
- Osaatteko valmistaa myrkkyjä? Kudast kysyi uudelleen yrttikauppiaalta.
Mies katsahti Kudastiin epäilevästi.
- Mihinkäs sinä myrkkyä tarvitset? hän kysyi epäluuloisesti.
- Varsijouseni vasamiin, Kudast vastasi.
Milina ilmestyi paikalle taas miesten luo ja sanoi:
- Ette uskokaan miten hienoja kankaita tuolla eräässä kojussa myydään!
- Hmp, vanha mies tuhahti Kudastille. Mies, maksapas yrttisi! hän kivahti Filasimokselle.
- Käyn hieman tarkkailemassa pari liikettä tuossa lähellä, Milina ilmoitti. Tulen sitten sinne palatsin eteen Daegamia tapaamaan, hän jatkoi kadoten nopeasti paikalta.
- Uh, ai niin, tosiaan! Hehheh, anteeksi! Filasimos naureskeli, kaivoi hopearahan ja antoi sen äijälle. Se tekee siis yhdeksän rahaa takaisin. Kuparista toki.
Mies kaivoi yhdeksän kuparirahaa takaisin ja Filasimos otti rahat pussukkaansa.
- Mites on veliseni kauppa sujunut? Filasimos kysäisi miekkoselta. Ah, kuulkaahan arvon herra, kyllä minä tätä ostan! HIIH, liittykäähän ihmeessä minuun! Minkäslaisen tarinan tahtoisitte kuulla? Ajhjhh! Mikä yrtin nimi muuten on?
Mies näytti melko ärtyneeltä, mutta vastasi murahtaen:
- Se on kesänraikas.
- Niin osaattekos te valmistaa myrkkyä? Kudast kysyi kolmannen kerran.
Mies mulkaisi Kudastia ja tiuskaisi:
- Vaikka osaisinkin, niin se ei kuulu sinulle!
Filasimos oli mietteissään ja huokasi:
- Ahh! Kuulkaas hyvä herra, minä ostan tätä neljän hopeaisen edestä!
Mies katsahti ilahtuneena Filasimosta.
- Sitten taidat tyhjentää puolet varastoani, hän mutisi, eikä selvästikään harmissaan.
- Hehheh, HEHHEH ukkoseni, Filasimos naureskeli.
Mies täytti suurehkon purnukan kuivatulla kasvilla.
- Tässä tätä nyt sitten olisi, hän mutisi Filasimokselle. Neljän hopean edestä.
- Mutta! Tuo ensimmäinen oli sitten ilmainen, kun nyt päädyin ostamaan. Elikä kolme hopeista ja yhdeksän kuparista tulee tuon hinnaksi, Filasimos huomautti ojentaen neljä hopearahaa ja ottaen purnukan.
- Ei se mikään ilmainen ollut, mies murahti.
- No no! Kyllä kai sentään. Kun nyt noin paljon kuitenkin ostinkin!
- EI! mies ärähti ja otti hopearahat.
- Äsh, Filasimos tuhahti, mutta oli kuitenkin sen verran hyvällä tuulella ettei jaksanut alkaa riehua. No, ei sen niin väliä sitten. Kuule, sinullekin tekisi hyvää poltella tuota. Olet jokseenkin äksy, hän höpisi ukolle rentoutuneena.
Filasimos pisti purnukan säkkiinsä hyvin mielin, joskin vähän loukkaantuneena ukon äreydestä. Sitten hän lähti hortoilemaan rennosti pitkin toria katsellen tavaroita, joita oli myynnissä, ja ihmisiä.
- Ette siis myy myrkkyjä? Kudast yritti neljännen kerran.
Mies mulkaisi tappavasti Kudastia ja ärjäisi:
- Minä EN myy myrkkyjä!
- Ääh, Kudast luovutti ja lähti seuraamaan Filasimosta.
Filasimos kaivoi luuttuaan säkistä varsin hyväntuulisena. Hän kulki pitkin toria soitellen mukavia melodianpätkiä sitoen ne toisiinsa mitä lumoavimmin sointukuluin.
Lopulta Filasimokselle alkoi tulla tarve ulostaa ja hän etsi paikkaa, jossa sen voisi tehdä luontevasti. Lähellä näkyi julkinen käymälä ja Filasimos meni sinne tarpeilleen.
Kudast käveli palatsin eteen katsomaan, josko Daegam olisi jo tullut. Sillä aikaa Filasimos tuli käymälästä mukavan tyhjentyneenä. Hän hykerteli itsekseen ajatellen kylpyä, joka odottaisi majatalossa. Bardi katseli toria, köpötteli ympäriinsä uppoutuneena kaikenlaiseen mukavaan.
Daegam seisoskeli palatsin edessä nautiskellen paistileipää.
- Eivätkö Milina ja Filasimos ole vielä tulleet? Taran kysyi häneltä saapuessaan paikalle.
- No ei siltä näytä, iso ritari vastasi.
- Milina tulee varmaan kohta, Kudast arveli.
- Muuten. Oletteko löytäneet jotain jännittävää ostaaksenne? Daegam kysyi toisilta. Kun tuolla kävelin itsekin, niin siellä oli aika paljon kaikenlaista tavaraa mitä voisi ostella. Ja toki kävitte syömässä jo?
- Äääh, yrttikauppias ei suostunut myymään myrkkyä jota olisin voinut käyttää varsijousen vasamissa, Kudast sanoi.
- Hä! Sinä siis halusit ostaa myrkkyä? Daegam ihmetteli. Mihin sinä sitä oikein tarvitset?
- Varsijousen vasamiin, Kudast vastasi lyhyesti.
- Mutta mitä ihmettä sinä teet jollain myrkytetyillä varsijousen vasamilla? Daegam kummasteli.
- Ammun, sir, aseenkantaja vastasi rauhallisesti.
- Sinun ei TODELLAKAAN paranisi kysyskellä yleisesti kaupungilla jos sellaista haluaisit, Daegam nuhteli Kudastia katsoen häntä vihaisesti.
- Selvä, sir, sanoi aseenkantaja vain.
Daegam söi leipänsä loppuun.
- Veitkö kirjeen? Taran kysyi häneltä.
- Joo. Vein. Meidän kai pitäisi nyt sitten viedä se toinen kirje, iso ritari arveli.
Samassa Filasimos saapui paikalle.
- Tervepä terve, mitäs jätkät? hän huudahti, läppäsi Daegamia olalle ja vetäisi tätä poskesta.
Daegam hätkähti Filasimoksen läppäyksestä ja sanoi:
- Mutta on varmaan parasta odotella muita.
Silloin Milina käveli myös paikalle, tosin toisesta suunnasta kuin Filasimos.
- Hohooh, mitäs mitäs, onko ollut hieno päivä? bardi kyseli. Mulla on, ihan tosi. Mut kauheen kalliita noi jouset! Taistelu nääs pani ajattelemaan semmoisen hankintaa. Mut eeeei, halvin oli 100 hopearahaa! Hoh, emmä semmoisia maksa jos jonkun nirhata haluan! Mut mihis tästä? Taran varmaan hoisi meille majapaikan ja varasi lämpimän kylvyn?
- Eiköhän mennä nyt sinne Vihreään ankkaan viemään se kirje, Kudast ehdotti.
Milina asteli Taranin luokse ja kysyi:
- Saitko majatalon?
- Eijei, viedään se huomenna, tänään pidetään kivaa! bardi parahti Kudastille. Tahdon kylpyyn ja kaikkea.
- Me veimme sen tänään, Daegam sanoi päättäväisesti.
- Juu, kyllä, Taran vastasi Milinalle. Mutta kylpyjä ei ollut.
- Voin kyllä viedä sen yksinkin, Kudast sanoi kirjeestä.
- Daegam, sinullahan on rahoja tälle reissulle, Taran sanoi isolle ritarille.
- Kudast. Minusta tuntuu että sinun ei parane viedä sitä yksin, Daegam ilmoitti. Olisi parasta jos kaikki tilanteessa mukana olleet olisivat mukana kun veimme sen kirjeen.
Milina näytti hieman pettyneeltä ja kurtisti kulmiaan sanoen:
- Hmm, haluan itse kyllä sellaiseen paikkaan, josta saan kylvyn.
- Kaikkialla täyttä, Taran selitti.
- Minä en oikeastaan kyllä ollut tilanteessa edes mukana, Filasimos valitti.
- No on minulla jonkin verran, Daegam vastasi Taranille. Ei mitään kovinkaan paljon.
Tihutus oli jo tauonnut.
- Mä voin laulaa meidät vaikka taivaisiin! Filasimos huudahti.
- No se on kyllä odotettavaa että kaikkialla on täyttä, Daegam totesi. No kyllä minä ainakin nyt voin majoittumisen maksaa. Mutta pitää nyt katsoa. Ehdottaisin, että kävisimme siellä Vihreässä Ankassa nyt.
- Se voi pilata koko päivämme! bardi voihkaisi. Ja vaikka seuraavat viikkomme! Joten eikö mentäisi vasta huomenna. Ja tänään rentoiltais?
- Onkohan rahaa hevosten säilyttämiseen? Taran kysyi. Minä nimittäin maksoin omista rahoistani kaikkien hevosten majoittumisen.
- Siis maksoit hevosten majoituksen? Minne? Daegam kysyi. Me menemme sinne tänään, hän jatkoi katsahtaen Filasimokseen.
- Talliin, Taran vastasi.
- MIKSI juuri tänään? Sano yksikin hyvä syy! Filasimos voihki. Sinä vain haluat leikkiä johtajaa. HMPH.
Filasimos mutisi jotain pätemisentarpeesta kärsivistä ritareista niin hiljaa, että muut vain luulivat kuulleensa niin.
- No siis. Jonkun majatalon talliin? Daegam kysyi Taranilta. Filasimos, minusta tuntuu että sillä kirjeellä oli kiire jonnekin, hän jatkoi. Ja minä todellakaan en haluaisi mitään kamaluuksia tapahtuvan sen takia kun sinä et halunnut viedä jotain kirjettä.
- Eei, nuori ritari vastasi. Yleinen talli.
- Ok, Daegam sanoi.
- Ah, niin no, mutta miksi ylipäätään viemme sen? bardi kysyi. Kirjeen sisällöstä päätellen meitä EI katsota hyvällä silmällä, kun sen viemme. Joudumme ihme onnettomuuksiin. Palautetaan se salaa, yöllä. HEI JOO! Se olisi hyvä idea.
- Filasimos, menemme tänään viemään kirjeen! Taran sanoi lopullisen tuntuisesti Filasimokselle. Ja olet kaksi kuparirahaa minulle auki!
Filasimos mulkaisi Tarania ja ehdotti taas:
- Viedään se yöllä salaa!
- No mitäs se hevosten majoitus maksoi? Daegam kysyi Taranilta.
- Ömm, maksan sitten myöhemmin, oke? Filasimos ehdotti Taranille.
- Kunhan maksat. Ja korko on kupariraha päivästä, Taran vastasi.
- Höpöhöpö. Mitään korkoja, mehän olemme ystäviä! Filasimos sanoi vetäisten Tarania poskesta
Milina naureskeli sivummalla Taranille ja Filasimokselle.
- Kaksi sitten! Taran uhkasi Filasimosta.
- Hihihi, bardi hihitti. Kaksipa juu!
- Kannattaisi maksaa tänään, Taran kehotti.
- Juuuuuu, sitten myöhemmin tänään, bardi sanoi iloisesti.
- Hei, Milina sanoi hymyillen heille valloittavasti. Tahtoisin löytää paikan johon majoittua, jotta voin laskea laukkuni alas.
- Olen löytänyt jo, Taran vastasi.
- Milina, jos laukkusi painaa liikaa, niin minä voin kantaa sitä, Daegam tarjoutui.
- Kylläpä palvelu pelaa tänään, Milina hymyili Taranille.
Nyt alkoi taas tihuttaa vettä.
- Majatalo? Milina kysyi astuen Daegamin ja Filasimoksen väliin. Sinne majataloon? hän jatkoi koittaen hymyillä Daegamille.
- Lähdetään, Taran sanoi.
- LÄHDETÄÄN! Filasimoskin huudahti.
- Niin, Milina tarviiko minun kantaa laukkuasi? Daegam kysyi.
- Kiitos Daegam, Milina sanoi ojentaen laukkunsa isolle ritarille.
Olkalaukku painoi enemmän kuin päälle näytti, ei kuitenkaan mitenkään suunnattomasti.
- Tralalallallalalalalalaa, bardi rallatteli.
- Pää kiinni, Taran ärähti Filasimokselle.
- Seuratkaa, Taran kehotti ja lähti kulkemaan eteenpäin.
Toiset seurasivat häntä. Pian he saapuivat majatalon luokse, jonka nimi näytti olevan Kultainen uni. Se sijaitsi kaupungin koillisosassa. Majatalo ei näyttänyt miltään loistavalta, mutta kaiketi kelvolliselta paikalta.
- Ahh, ihanaa päästä nukkumaan! Filasimos huokaisi. Saanko minä nukkua herran Daegamin kanssa samassa huoneessa, saanhan?
- Millaiset huoneet sait täältä? Daegam kysyi Taranilta. Vai sovitko vielä mistään huoneista?
- Minä ja Daegam nukumme samassa huoneessa! Filasimos hihkui.
- Otin kaksi hyvää huonetta, Taran vastasi Daegamille. PÄÄ KIINNI! hän karjaisi Filasimokselle, joka ei kuitenkaan noteerannut valitusta.
- Ja miten ajattelit jakaa ne? Milina tiedusteli.
- Minä, Daegam ja Milina! Filasimos intoili.
- Ai että oikein hyvää. No kysytkö mitä ne maksaa? Daegam kysyi Taranilta. Filasimos, nyt se pää kiinni, hän ärähti bardille. Milina varmaan haluaa nukkua erilleen miehistä?
- No, ajattelin vähän että sinä saisit toisen ja me muut jakaisimme toisen, Taran vastasi serkulleen. En kysynyt, hän sanoi Daegamille. Mutta tuskin paljon.
Milina kohautti olkapäitään ja sanoi:
- Mikäli vain mahdollista. Toisaalta ritareitahan te olette.
- Aika jännä tämä maa, kuulkaas, Filasimos lausahti tutkien maata. Tästä saisi jos jonkinlaisia lauluja! Ihan tästä maapläntistä tässä. Eikö ole hienoa!?
- Ei ole, Taran vastasi.
- Filasimos tuki nyt se turpas, Kudastkin yltyi sanomaan.
- Saattaa tulla aika ahdasta jos neljä miestä menee samaan huoneeseen, Daegam tuumi partaansa rapsuttaen.
- No, otetaan kolme sitten, Taran ehdotti.
- Tämä talo on kyllä varsin osuvasti nimetty, Filasimos sanoi majatalon nimikylttiä tarkastellen.
- Jakakaa te todella nuo huoneet, Milina kehotti. Otan itselleni oman.
- Heh, Daegam naurahti. Kuten sanoin jo. Minulla ei ole mitenkään paljon sitä rahaa.
- Mutta minä EN mene samaan huoneeseen Filasimoksen kanssa! Taran ilmoitti.
- MITÄ tämä on? Etkö pidä minusta? Filasimos kysyi loukkaantuneena.
- No jos Milina suostuu nukkumaan jonkun miehen kanssa samassa huoneessa, Daegam esitti.
- Mitä olen tehnyt? Filasimos ihmetteli.
- En ainakaan pilvessä, Taran tuhahti.
Tihutus oli jo muuttunut hiukan kovemmaksi. Ei sentään satanut kaatamalla, mutta vettä tuli silti.
- Jätetään Filasimos ulos, Kudast ehdotti.
- No mennään sisälle puhumaan ja ihan rauhallisesti, kehotti Daegam.
Milina lähti astelemaan sisään ja sanoi hieman virnistäen toisille:
- Miehet, koskaan saa mitään aikaiseksi.
- Nii, Filasimos, voisit kehittää laulun yöstä, Taran sanoi nauraen.
- JUU, mut ei, bardi vastasi itsekin nauraen.
- Ketään ei jätetä ulos, vaikkapa ei se olisikaan niin huono idea, Daegam määräsi.
Milina oli ehtinyt jo sisälle ja toiset seurasivat perässä. Siellä oli tiski, jonka ääressä istui sikeitä vetelevä mies.
- Minä hoidan puhumisen! Filasimos huudahti.
- Odota, Daegam sanoi.
- Taas, Taran tuhahti. No et VARMANA!
- Te saatte aikaan vain hankaluuksia, Filasimos huomautti.
Milina käveli tiskille miehen luokse, mutta tämä vain kuorsasi.
- Iltaa, herra, Milina sanoi nukkuvalle, joka ei kuitenkaan herännyt.
- Mennään nyt aluksi istumaan pöytään ja päätetään se huoneitten jako, Daegam ehdotti.
- ILTAA, herra, Milina huudahti kovempaa, mutta mies ei herännyt siitäkään.
Milina pyöräytti silmiään ja vaikutti hieman tympääntyneeltä
- Se onkin muuten aika jännä idea, Filasimos puheli. Tuo pöydässä istuminen. Se kuulostaa niin älyttömältä, että voisi oikeasti olla hyvin hauskaa!
Daegam kopautti nyrkillä pöytää ja mies säpsähti hereille silmiään räpytellen.
- Hahhhahhha, Filasimos naureskeli.
- FILASIMOS, MINÄ VAROITAN! Taran huusi vihaisesti bardille.
- MIKÄ sinua vaivaa Taran hyvä? Filasimos ihmetteli. Miksi sinä olet tuommoinen ihmeellinen äkäpussi tänään?
- Mikäs hätänä? herätetty mies kysyi unisena.
- Kaipaisin huoneen majatalostanne, Milina sanoi hänelle hymyillen.
- Minä olen vain iloisella mielellä! Filasimos jatkoi. Ei kai siinä ole mitään pahaa?
- Koska en kestä hölmöjä bardeja jotka ovat pilvessä, Taran ärähti.
- Pelkäänpä, että täällä on jo täyttä, mies mutisi Milinalle.
- Hetkonen, varasin täältä kaksi huonetta, Taran lausahti.
- Meillä on varattuna täällä kaksi huonetta, Daegamkin vahvisti.
- Hmm, mies mutisi.
- Taran, varastiko sinä täältä niitä huoneita? Daegam kysyi epäillen.
- Varasin, Taran vastasi.
- En minä ole pilvessä, Filasimos puolusteli. Minä olen vain iloinen! On mukava päivä! Ja pian pääsee NUKKUMAAN!
- Sori vaan kaveri, mies sanoi Taranille. Vuokrasin jo toisen pois. Toinen on enää vapaana.
- MITÄ? Taran karjaisi.
- Ota nyt rauhallisesti! Daegam kehotti.
- Joo, kun sinua ei alkanut kuulua, niin vuokrasin sen pois, mies sanoi haukotellen Taranille.
- Ja minä otan sängyn tai riehun koko yön, Filasimos uhkasi.
Milina hiljensi Taranin kädenliikkeellä ja kysyi:
- Hyvä herra, kuinka kallis kallein huoneenne lienee?
- Et voi noin vain vuokrata minun huonettani! Taran huusi Milinan estelyistä huolimatta ja löi nyrkillä pöytään.
- Se on minun huoneeni, mies sanoi väsyneesti.
- Relaas nyt, Filasimos rauhoitteli Tarania. Kyllä me yhteen huoneeseenkin mahdutaan. Sopu sijaa antaa. Tuolla pelillä heitätät meidät kohta kokonaan täältä, ja sitten ei ole kivaa.
- Jos et hanki meille niitä kahta huonetta, jotain kauheata tapahtuu! Taran uhkasi.
- Ja vuokra on kaksi hopeaa yöltä, mies jatkoi häiriintymättä.
- Älä välitä hänestä yhtään, kunhan riehuu, Filasimos kehotti isäntää.
- Toinen majatalo? Milina kysyi kääntyen toisten puoleen.
- Ja minuahan ei täältä pois heitetä! Taran pauhasi.
- Minullekin hän on raivonnut koko päivän! Filasimos päivitteli isännälle.
- Taran, nyt sinulla taitaa olla vähän tunteet pinnassa, Daegam sanoi tiukasti. Mene vaikka ulos seisomaan sateeseen, mutta älä riehu. Jotenkin minusta tuntuu että turnajaisten takia täällä on kaikki paikat täynnä.
Isäntä näytti vaipuvan taas tuolille silmät kiinni.
- Eiköhän muutkin majatalot ole täynnä, Kudast arveli.
- Joo ja siellä sataakin, Filasimos harmitteli.
Taran kääntyi nopeasti, käveli riuskasti ovea päin, potkaisi matkalla tuolin nurin ja meni ulos murjottamaan. Isäntä sen sijaan sanoi silmät kiinni:
- Joissakin halvemmissa paikoissa voi olla tilaa.
Sitten mies näytti nukahtavan.
- Eli sinulla on siis yksi huone vapaana? Daegam kysyi.
- Hmm, hassu äijä tämä. Hahah, nukkuu koko ajan! Filasimos naureskeli.
- Niin, mies mutisi
Sitten alkoi taas kuulua kuorsaus.
- Ihan kuin joku pallo-olio, semmoinen suloinen! Filasimos jatkoi. Ja kiltti.
- Käydäänkös kysymässä vihreästä ankasta? Kudast kysäisi.
- No otamme ainakin sen nytten, Daegam päätti. Hajaannumme sitten eri majataloihin, riippuen vähän mahdollisuuksista.
- Vihreä ankka vasta täynnä onkin, Filasimos lausahti.
- Vartijahan sanoi että se on halpa, Kudast huomautti.
- Niin, mutta myös suosittu, Filasimos vastasi. Sitä paitsi, se on torin toisella puolella. Kauhea matkakin sinne on.
Taran käveli sisään ja kysyi:
- Tapahtuuko jotain?
- Parasta ottaa joku lähimajataloista ensin harkintaan, ja ellei niissä ole tilaa, miettiä sitten uudelleen, Filasimos esitti.
- No otetaan tämä huone nyt ainakin? Daegam kysyi.
- Otetaan tämä huone joo, Filasimos vahvisti.
- No minä menen käymään Vihreässä ankassa, Milina sanoi. Tulen pian takaisin.
- Eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeei! Filasimos kiljahti.
Daegam huokaisi.
- Minä tulen mukaan, Kudast ilmoitti Milinalle.
Milina veti hupun päänsä ylle ja lähti kävelemään ulos. Kudast livahti hänen peräänsä.
- Äh, no mennään sitten, Filasimos tuhisi.
- Kudast, mene hänen mukaan, Daegam käski. Varmista ettei hänelle tapahdu mitään.
- Kyllä, sir, aseenkantaja huikkasi.
- TE RITARITKIN KYLLÄ TULETTE! Filasimos huudahti.
- Minä menen! Taran tokaisi. Kyllä minä serkustani huolehdin, hän jatkoi juosten Milinan perään.
- ...ja minusta, Filasimos lisäsi lähtien Taranin perään.
- Siis. Menettekö nyt viemään sitä kirjettä? Daegam kysyi pää pyörällä.
- TULE NYT SIELTÄ, Filasimos huudahti Daegamille, joka katsoi nukkuvaa isäntää.
- Äh. Odottakaa. Otan sen huoneen nytten, Daegam sanoi.

Ulkona
Milina käveli torille päin Kudast kannoillaan. Sade oli muuttunut tihkusateeksi.
- On kyllä mukava sadesää, Filasimos tokaisi.
- Tosi, Taran murahti.
- Miksi murjotatte noin, herra Taran? Filasimos ihmetteli. Olet ihan hermoissasi koko ajan. Ei ole kivaa!
- En minä murjota, Taran murahti.
- Ja tuo Daegam, Filasimos jatkoi Minua epäilyttää että sekin on ihan hurjana minuun.
- Pidä huoli omista asioista, Taran ärähti.
- No jotakin on vialla! Filasimos huudahti. Sinä olet ilkeä!
- Mistäköhän se johtuu? Taran kysyi ironisesti.
- Ei tuommoinen ole mukavaa, Filasimos valitti. Ööö, niinpä. Tahtoisin että kerrot! Kerrroooooooooo!
- Voisin rauhoittuakin, jos olisit vähän aikaa hiljaa, Taran sanoi bardille.
- Ollaanko me sitten taas ylimmät ystävykset? Filasimos kysyi taas iloisesti.
- Tyrmätäänkö bardi? Kudast kysyi lyhyeen ja ytimekkääseen tapaansa.
- En kestä tällä hetkellä tuota ainaista pulputustasi, Taran sanoi Filasimokselle.
Milina käveli hyvin ripeästi, joten muut saivat pitää tahtia yllä jos tahtoivat kulkea matkassa.
- Ei olisi varmaan mitään hyötyä, Taran jatkoi. En yhtään ihmettelisi, jos se puhuisi unissaankin yhtä paljon.
- Okei okei, minä en höpise sinulle tänään niin kauhiasti, Filasimos lupasi. Ja sitten olemme OIKEIN hyviä ystäviä?
- Anna piippu, Taran kehotti. Sitten harkitsen asiaa.
Samassa Daegam sai joukon kiinni ja liittyi heihin. Seurue oli päässyt juuri torille.
- Tarjoan sinulle piipullisen kyllä heti kun pääsemme rauhalliseen kuivaan paikkaan! Filasimos lupasi. Daegam! Ystäväiseni! TÄNÄÄN TARJOAN SULLEKIN PIIPULLISEN! bardi huudahti iloissaan huomattuaan ison "ystävänsä". Tarankin tahtoo!
- Ei kiitos nyt, Daegam kieltäytyi.
- Ei nyt, mutta sitten illemmalla, eikö juu? Filasimos kysyi. Milina, minä vaadin että sinäkin poltat kanssamme piipullisen!
Milina lähti kiertämään torin laitaa pitkin Vihreää ankkaa etsien.
- Mutta nyt: hetken hiljaisuus, Taran muistutti bardia.
- Okei, okei, ollaan hiljaa sitten, Filasimos sanoi vaieten.
Torin ympäriltä ei näyttänyt löytyvän mitään Vihreää ankkaa.
- No muistaako vielä joku missä sen perhanan Vihreän Ankan piti olla? Daegam kysyi toisilta.
Milina katseli ympärille kylttiä etsien ja kysäisi muilta:
- Te tuskin tiedätte missä se sijaitsee?
- Muistan ettei se torin laidalla tainnut olla, Daegam kaiveli aivolokeroitaan. Otin muuten sieltä Kultaisesta unesta sen yhden huoneen. Varmistin, että sitten ainakin on joku paikka mihin mennä.
Filasimos naureskeli hiljaa ja yritti halia Daegamia. Iso ritari tönäisi hänet kuitenkin pois.
- Vartija sanoi että se on torista jonkin matkan päässä, terävä Kudast muisti.
- Itse muistelin sen juuri sijainneen lähellä toria, sanoi Milinakin. Ah, no jatketaan siis eteenpäin.
- Ah, olet niin vahva! Filasimos sanoi Daegamille.
- Pieksen sinut siihen jos et ole hiljaa edes hetkeäkään, ritari uhkasi.
Milina lähti kävelemään torilta pois porttien vastaiseen suuntaan eli länteen. Toiset seurasivat.
- Filasimos, MIKÄ SINUA VAIVAA? Taran kysyi bardilta.
- Minä olen ILOINEN! Filasimos vastasi. Ja hieman villillä tuulella. Miksi se on niin paha?
Daegam näytti selvästikin tympääntyneeltä sateessa kävelemiseen. Vihreästä ankasta ei näkynyt merkkiäkään. Milina huokasi syvään ja hänen olkapäänsä valahtivat pettyneen oloisesti.
- Tiedän kyllä mitä on olla iloinen, mutta tuo on kyllä vähän liioiteltua, Taran sanoi Filasimokselle.
- Olisitte iloisia puolestani, ettekä koko aika yrittäisi tehdä pahaa oloa, bardi tokaisi ja väänsi huulensa lerpalle näyttääkseen surulliselta.
- Taidan käydä katsomassa tuolta oikeustalon takaa, Kudast ilmoitti.
- No käydään katsomassa oikeustalon ympäristöstä, Daegam ehdotti myös.
- Taran Taran. Siksi sinä oletkin ritari ja minä bardi! Sinulla on sinun tapasi olla iloinen ja minulla minun tapani. Yritä kuitenkin ymmärtää! Filasimos kehotteli. Äähm, on väsy. Pikkuruisen.
- No yritetään sitten. Mutta jos YRITÄTKIN halata minua, turpaan tulee! Taran uhkasi.
- Milina, saanko minä halata sinua joku päivä? Filasimos huikkasi Milinalle, joka lähti tutkimaan yhteen suuntaan.
Taran erkani myös muusta porukasta ja lähti omaan suuntaansa etsimään Vihreää ankkaa.
- Miksi täällä on semmoinen tunnelma, kuin oltais hautajaisiin menossa? Filasimos ihmetteli.
- Minua ei voisi oikeastaan yhtään vähempää kiinnostaa majataloissa tramppaaminen, Daegam murahti. Myös tämä sateessa käveleminen on aika TURHAUTTAVAA!
- Tuo on kyllä jokseenkin totta, Filasimos myönsi. Mutta ajattele piipullista, jonka tarjoan sinulle lämpimässä, kuivassa huoneessa! Ja sitten olutkuppi siihen päälle vielä. Eikö SE kuulosta hyvältä?
- Kuulostaa se, mutta mielelläni haluaisin myös nukkua jossain muualla kuin pöydän alla, Daegam vastasi.
- No tuo on kyllä aivan totta, Filasimos tunnusti. Onhan meillä kuitenkin se yksi huone siellä Kultaisessa unessa. Me voimme nukkua yhdessä sängyssä koko konkkaronkka. Jos se on tarpeeksi iso.
- Se sitten nähdään ketä siinä nukkuu ja ketä ei, Daegam sanoi.
- Juu, Filasimos lausahti. Koska ne turnajaiset muuten ovat?
- Ne on muutaman päivän päästä, Daegam vastasi.
- Ahh, huu. Mitäs voittaja saa? bardi uteli. Jätetään etsiminen huomiseen, hän ehdotti kohta, kun Vihreää ankkaa ei näkynyt.
Daegam katseli ympärilleen ja huomasi vartijan, joka seisoi lähellä. Iso ritari riensi miehen luokse ja tervehti:
- Päivää.
- Päivää, vartija vastasi.
- PÄI-VÄÄ! Filasimos huudahti.
- Voisitteko kertoa meille mistä löydämme Vihreä Ankka -nimisen majatalon? Daegam kysyi kohteliaasti.
- ...ja joitakin muita majataloja kanssa, Filasimos lisäsi.
- Kyllä, se on tuossa suunnassa, mies vastasi Daegamille osoittaen etelään torista. Kuljette vain tuota kujaa pitkin ja käännytte oikealle.
- Kiitoksia, iso ritari kiitti käännähtäen ympäri ja lähtien kävelemään osoitettuun suuntaan Kudastin ja Filasimoksen seuratessa.
Vähän matkan päästä kolmikko löysi etsimänsä kohteen. Se oli kaksikerroksinen talo, jonka oven yläpuolella luki: Vihreä Ankka.
- Vihdoin, Kudast huokaisi.
Daegam asteli ripeästi sisään. Yllättäen Milina ja Taran olivat jo paikalla ja seisoivat tiskin ääressä. Daegam riensi sinne Kudastin seuratessa. Aseenkantaja kysyi:
- Otetaankos ensin huoneet vai viedäänkö kirje?
- Kyllä on luotettavia asiakkaita, isäntä sanoi juuri Milinalle.
- No siinä tapauksessa en näe siinä mitään ongelmaa, Milina vastasi.
- Tietysti he haluavat hiukan viihdytystä, isäntä huomautti.
- Pitäisikö minun tulla varmistamaan? Taran kysyi.
Milina ojensi isännälle hopeakolikon ja sanoi:
- Tulemmekin varmaan hyvin toimeen. Saakohan teiltä kylvyn?
- Päivää. Mistäs täällä on nyt puheet? Daegam kysyi tullessaan tiskille.
- Ehtoota, Filasimos tervehti vaisusti.
- Kuten haluat, Taran, Milina vastasi serkulleen. Kyllä minä osaan itsekin itsestäni huolen pitää, hän jatkoi hymyillen.
- Kenties voisimme järjestää kylvyn, jos suostutte kylpyseuraan, isäntä vastasi Milinalle.
Milina naurahti isännälle:
- Hahah, ehkäpä toiste. Tänään vain kylpy.
- Mitäs saisi olla, miehet? isäntä kysyi toisilta.
- Saanko minä olla kylpyseurana?! Filasimos kyseli. Meinaan... ihan kylpemismielessä. Ei MITÄÄN eroottista sävyä. Minä olen mies jolla on rautainen tahto!
- Minä varoitan, herra! Taran ärähti isännälle.
- Krhm. Milina mikäs on nyt tilanne? Daegam kysyi.
- No, siis me järjestämme kylvyn, jos seura sopii, isäntä selitti Milinalle.
- Ja sinä myös Filasimos, Taran ärähti bardille.
Milina kumartui isännälle ja kuiskasi jotain hänen korvaansa.
- Mulle sopii seura, Filasimos jatkoi. Kylpy mulle ja Daegamille. Taranille samoin. Ja Milina hyvä, liity toki seuraamme!
Milina kohautti isännän kanssa kuiskailtuaan hämmästyneen näköisenä kulmakarvojaan. Isäntä hymyili hänelle. Milina sopersi:
- Ei, tarkoitin vain... siis. Uh.
- Filasimos, ole nyt hiljaa, Daegam kehotti kyllästyneenä.
- Ei se niin penninpäälle ole jos vähän rinta vilahtaa. Se olisi mukava piiputteluhetki kylvyssä. RENTOA! bardi paahtoi kehotuksesta huolimatta. Äärimmäisen rentoa. Ja sen jälkeen iltapala. Mmm.
- Filasimos, kohta turpa rutisee! Taran uhkasi.
- Onkos täällä ketään Tanertam-nimistä, Kudast kysyi isännältä.
- Ah, Tanertam? isäntä virkkoi.
- Niin, Kudast vahvisti.
- Valitan, mutta herra Tanertam on muuttanut toiseen majataloon, isäntä pahoitteli.
- Kudast. Ota ihan rauhallisesti, Daegam käski aseenkantajaansa.
Filasimos pihisi.
- Minne? Kudast kysyi isännältä.
- Muistaakseni Peikon tujaukseen, isäntä vastasi. Siellä on varmasti kyllä tilaa, jos haluatte huoneita.
- Milina, oletteko saaneet huoneita? Daegam kysyi.
Milina vaikutti kovin vaivaantuneelta ja sanoi:
- Tuota, jospa nyt ensin ottaisin vain tuopin olutta.
- Missä se on? Kudast kysyi isännältä.
- Joku voisi nyt vähän selventää tilannetta? Daegam pyyteli pyörällä päästään.
- Milina, ota monta tuoppia! Filasimos intoili. Sitten kylpyyn!
- Voin lähettää pojan opastamaan, isäntä ehdotti Kudastille.
- Selvä, Kudast vastasi.
- Kudast, sinä pysyt nyt täällä, Daegam sanoi.
Isäntä kutsui paikalle apupojan ja selitti hänelle, minne halusi pojan vieraat opastavan.
- Sir, kirje pitää kuitenkin toimittaa, Kudast puolusteli.
- Aivan, mutta odota nyt hetki, Daegam kehotti.
- Tulkaa, poika sanoi siirtyen ulos
- Toimitetaan se huomenna! Filasimos ehdotti. Tuolla sataa ja kaikkea. Emme edes tiedä missä hän asuu!
- Peikon tujauksessa, Kudast vastasi. Poika opastaa minua, sir. Eikä sade haittaa.
- Tulkaa, poika toisti ovelta.
Daegam huokasi ja Kudast lähti pojan luokse.
- Milina, oletko saanut täältä huoneita? Daegam kysyi uudelleen.
- Peikon tujauksessa on varmasti vapaita huoneita, isäntä vakuutti.
- Uhh, Milina mutisi. Niin, parempi ehkä peikon tujauksesta se huone?
- Vai ainoastaan kylpyä täältä halusit? Daegam lisäsi.
- Ei ei ei, Milina sanoi heiluttaen sormeaan. Vain yhden oluen.
- No mennään sitten sinne, Daegam päätti. Tulkaa tekin nyt.
Daegam lähti menemään ja Milina seurasi kiireesti perässä, kuten myös Taran. Filasimoskin lähti, mutta oli jokseenkin sekaisin siitä, minne he olivat menossa ja mitä he olivat tekemässä.
Poika johdatti seurueetta kujia pitkin. Toinen majatalo tuntui sijaitsevan aika kaukana.
- Nyt jumalauta alan kyllästyä tähän teidän sähläämiseenne! Filasimos valitti.
Lopulta poika osoitti seurueelle majatalon. Talo oli kaksikerroksinen ja olkikattoinen. Se ei näyttänyt kovin hienolta paikalta. Poika lähti pois ja muu porukka astui sisälle.
Sisällä näytti olevan pieni baari. Siellä oli muutamien pöytien ääressä muutama karski miekkonen ja muutama nöyrä pyhiinvaeltaja. Keskustelu keskeytyi, kun seurue astui sisään ja ihmiset katsoivat heihin. Tiskin ääressä seisoi joku mies.
- Heippa, Filasimos tervehti.
Kapakan väki käänsi taas katseensa pois ja jatkoi jutustelua.
- Mikä sen hepun nimi olikaan? Daegam kuiskasi aseenkantajalleen kävelle tiskiä kohti.
Myös Taran ja Kudast kävelivät tiskin luokse. Filasimos käveli ympäri kapakkaa, mutta Milina jäi ovensuuhun. Isäntä katselee seuruetta odottavasti.
- Tanertam, Kudast vastasi herralleen. Onkos täällä ketään Tanertam-nimistä tyyppiä? hän jatkoi suunnaten kysymyksensä isännälle.
- Kyyyllä, isäntä vastasi venyttäen sanaa. Odottakaapa tuossa pöydässä hetki, niin käyn katsomassa, olisiko hän paikalla, isäntä jatkoi osoittaen nurkkapöytää.
Filasimosta lukuun ottamatta seurue istuutui pöydän ääreen. Bardi taas kierteli kapakassa katsellen seiniä. Isäntä katosi pois tiskin äärestä.
Daegam puhui hieman hiljaisemmalla äänellä:
- Kudast, missä vaiheessa siinä kirjeessä mainittiin tuo Tanertamin nimi?
- Päällä, aseenkantaja vastasi lyhyesti.
- Filasimos, eikö olisi piipun paikka? Taran ehdotti kuljeskelevalle bardille.
Samassa kapakan emäntä toi isot kolpakot olutta. Sitten hän poistui sanaakaan sanomatta. Filasimos kävi innokkaasti oluensa kimppuun ja toiset hiukan hitaammin.
- Hyvvöö! Filasimos huudahti. Joskin karvasta! hän jatkoi. Liikaa humalaa tai jotain. Tai myrkkyä! Jos ne on kaikki rosvoja ja yrittää myrkyttää meidät! Tämä maistuu ihan oudolta!
Daegam sylkäisi oluen takaisin tuoppiin ja Filasimoskin lopetti juomisen. Filasimos yritti saada oksennettua oluen pois työntämällä sormet kurkkuunsa.
- Pääs kii Filasimos, Kudast ärähti, mutta lopetti itsekin juomisen.
- Tämä on pahan makuista. Ei kannata juoda, Daegam totesi.
- Uh huh. Anteeksi vain. Mutta ne yrittää jotakin! Filasimos arveli. Ne ihan varmasti yrittää!
- Mitä sinä oikeen puuhaat! Daegam kysyi bardilta.
- Ne rosvot. Nyt ne jahtaa meitä, Filasimos sanoi hiljaa huomaten isännän palaavan.
Isäntä ilmestyi takaisin, mutta hänellä oli käsissään nuija ja kirves!
- Anna se kirje tänne, Daegam käski aseenkantajaansa.
- Anteeksi isäntä hyvä. Olen tainnut juoda hieman liikaa, Filasimos sopersi. Uh uu!
Samassa emäntäkin vetäisi suuren kirveen esiin seinävaatteen takaa ja asiakkaat pomppasivat pystyyn. Kolme pyhiinvaeltajaa vetäisi sauvoistaan aseenterät. Ja kaksi muuta asiakasta vetivät myös aseensa esiin.
- Hei! Tuomme teille vain kirjettä! Daegam huudahti.
- ...niin, pahaa, mutisi Milina.
- Kudast, se perhanaan kirje nyt tänne, ja vähän äkkiä! Daegam hoputti.
Kudast kaivoi kirjeen esiin ja Daegam nappasi sen heti häneltä. Filasimos kaivoi tikarinsa säkistään sydän hakaten ja adrenaliini kohisten. Milina vilkuili ympärilleen ihmettyneenä, kun taas Taran veti esiin miekan. Daegam nosti kirjettä ylös ja huusi:
- ME tuomme vain kirjettä! Emme ole tekemässä mitään pahaa!
Isäntä syöksyi nuijan ja kirveen kanssa huutaen kohti Daegamia. Hän ei selvästikään aikonut kuunnella puheita. Kudast vetäisi miekkansa esiin. Saman teki Daegam yrittäen vielä huutaa:
- Perkele kato nyt sitä kirjettä edes!
Filasimos istuskeli ja oli niin huomaamaton kuin vain saattoi olla valmiina kuitenkin iskemään heti, jos joku lähestyisi. Milina keräsi keskittymiskykynsä ja alkoi loitsia.
- Rauhoittukaa! Emme halua pahaa! Daegam yritti rauhoittaa tilannetta.
- Ääh tappeluhan tästä tulee. Ei ne mitään kuuntele, Kudast totesi viileästi.
Taran oli valmis iskemään, jos joku lähestyisi uhkaavasti. Asiakkaat olivat tukkineet reitin ovelle ja kaksi pyhiinvaeltajista lähestyi seuruetta kohti.
Isäntä iski Daegamia nuijallaan, mutta ritari onnistui saamaan miekan vaivalloisesti nuijan eteen
- Hei! Olen Viherlinnan ritari! Olen sir Daegam Ornim, enkä halua mitään pahaa! Daegam huusi samalla heittäen kirjeen isäntää kohti. Lue tuo!
Kudast hyökkäsi toista pyhiinvaeltajaa kohti. Pyhiinvaeltaja yritti osua Kudastia keihäällä, mutta pisti ohi. Taran sen sijaan huudahti:
- Tyhmät! Emme tulleet tänne tappelemaan, mutta kun kerran tätä niin haluatte!
- EI! Daegam huusi.
Pöydän yli yltävästä loikasta Taran heilautti isäntää jalkoihin miekallaan, joka upposi syvälle katkaisten luun. Isännän jalka lensi seinille ja mies karjaisi. Hän vaipui maahan veri jalantyngästä suihkuten. Sen sijaan emäntä ryntäsi ulvoen Tarania kohti kirveensä kanssa. Se oli valtava suurkirves. Taran odotti valmiusasennossa uhkaavan näköisesti.
Kudast viilsi pyhiinvaeltajaa vatsaan. Miekka viilsi pienen naarmun ja pyhiinvaeltaja parkaisi. Filasimos pyörtyi pöydälle. Daegam nappasi kirjeen maasta ja lähti auttamaan Kudastia.
Emäntä huitaisi Tarania kirveellä, mutta nuori ritari torjun emännän ylhäältä tulevan iskun vaarattomasti sivuun ja pyörähti takaisin iskuvalmiuteen. Taran iski nopeasti emäntää, mutta tämäpä väisti iskun helposti.
Pyhiinvaeltaja koetti keihästää Kudastin, mutta kompuroi pahasti. Mies heitti kuperkeikan lattialle ja satutti jalkansa pahannäköisesti. Sänkitukkainen pyhiinvaeltaja sen sijaan yritti lyödä Daegamia metallisella ruoskalla, muttei osunut. Samassa Kudast iski miekkansa syvälle sänkitukkaisen pyhiinvaeltajan vatsaan. Pyhiinvaeltaja ähkäisi ja hänen jalkansa pettivät. Mies lyyhistyi maahan.'
Nyt ovella seisoneet miehet liittyivät mukaan tappeluun. Kuperkeikan heittänyt yritti ylös maasta jalkaansa pidelleen.
Milina heilautti loistavaa kättänsä Tarania kohti, jonka miekka alkoi suorastaan hehkua. Emäntä huitaisi kirveellä taas Tarania kohti, mutta jälleen kirves oli aivan liian hidas Taranille. Ritari torjui iskun miekkansa väistimiin.
Kolmas pyhiinvaeltaja viskasi Milinaa kohti olutkolpakon ja hihitti perään. Tämä mies oli pieni ja lihava. Kolpakko osui Milinaa suoraan vatsaan. Hän lyyhistyi lattialle iskun voimasta, onneksi sentään pöytien taakse.
Kudastin vastustaja löi häntä miekallaan, mutta aseenkantaja torjui vastustajansa iskun kevyesti. Daegam iski omaa vastustajaansa miekallaan ja miekka viilsi miehelle pahan haavan oikeaan käteen. Miehen miekka putosi maahan ja hän parahti.
Taran löi jälleen hudin emännästä, mutta tällä kertaa miekasta jäi valojana ilmaan.
Kolmas pyhiinvaeltaja viskasi hihitellen kolpakon kohti Daegamia. Kolpakko osui Daegamia vasempaan jalkaan. Kuitenkaan kolpakon vauhti ei riittänyt läpäisemään panssaria.
Kudast huitaisi vastustajaansa miekallaan, mutta tämä torjui. Nyt toinen pyhiinvaeltaja oli pystyssä, vaikka hän ontuikin jalkaansa.
Emäntä huitaisi kirveellään Tarania, mutta iski tällä kertaa aivan totaalisen pieleen. Emäntä lensi iskunsa voimasta suoraan pöytää päin ja sen yli. Kirves jäi kiinni pöytään ja emäntä rojahti kuuluvasti lattialle. Samalla kuitenkin pöydällä ollut öljylamppu kaatui ja särkyi.
- Antautukaa! Emme halua mitään pahaa! Daegam huusi vihollisille.
Ylös noussut pyhiinvaeltaja kävi karjaisten Daegamin kimppuun. Hänen silmänsä hehkuivat fanaattisesti ja miehellä oli keihäs tukevasti kädessä. Keihäs ei kuitenkaan tavoittanut Daegamia. Ritari puolestaan iski miekallaan vastustajaansa, mutta mies sai vaivatta keihäänsä eteen.
Kudast huitaisi vastustajastaan ohi. Vastustaja sen sijaan löi Kudastia pahasti käteen, joka meni veltoksi. Kudast juoksi sivummalle ja suojautui pöytien taakse. Sitten hän ryhtyi loitsimaan.
Kolmas pyhiinvaeltaja paiskasi Tarania olutkolpakolla yhä hihitellen ja tulesta piittaamatta. Kolpakko hajosi vasemman jalan panssariin, mutta kaljaa roiskui melkoisesti Taranin päälle.
Pyhiinvaeltaja löi Daegamia, mutta keihäs ei osunut. Tuli sen sijaan oli jo levinnyt pelottavan nopeasti. Daegam iski miestä kohti hurjan iskun, mutta huitaisikin tyystin ohi.
Taran viilsi suurella miekallaan emännän käden tiskin taakse. Myöskin rintakehään tuli pieni viilto. Emäntä ei ehtinyt edes henkäistä, vaan rojahti suoraan liekkeihin. Liekit ahmivat innokkaasti puisia pöytiä. Koko kapakka oli jo savun vallassa ja ilmeisesti kattokin paloi.
Daegam huusi yskien:
-Meidän pitää päästä täältä äkkiä pois!
Daegamin vastustaja löi häntä piittaamatta tulipalosta. Isku meni kuitenkin ohi. Toinen pyhiinvaeltaja yritti pistää Daegamia keihäällään ja osui isoa miestä kipeästi vatsaan.
Milina pyörähti pöydän alta Daegamin selustan kautta ovelle pidellen vatsaansa. Savu oli jo paksua ja kuumuus oli tukahduttavaa. Kudast ryntäsi epäinhimillisen nopeasti nappaamaan miekkansa.
Filasimos alkoi heräillä liekkien keskellä:
- Uhhhhhhhhhhhh.
Taran iski Daegamin edessä olleelta pyhiinvaeltajalta käden ja keihään liekkeihin emännän seuraksi. Pyhiinvaeltaja kiljaisi ja kaatui kätensä mukaan liekkeihin.
- Ulos! Taran huusi rynnäten ovelle.
- Mitä täällä... Filasimos köhi Uh oh! hän jatkoi huomaten olevansa liekkien keskellä ja hätääntyi. Mitä täällä tapahtuu?
Kudast ryntäsi ulos. Kudastin rynnätessä kohti ovea pullukka viskasi häntä kolpakolla hihitellen. Kolpakko kolahti ikävästi Kudastia jalkaan.
- Auhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh, Filasimos voihki tajuten olevansa vaarassa ja lähtien kohti ovea äärimmäisen tuskissaan.
Yskiessään Daegam yritti osua vastustajiinsa, mutta tuloksena oli vain vaaraton huitaisu. Vastustaja huitaisi Daegamia miekalla ja osui oikeaan jalkaan. Panssari kuitenkin pysäytti terän.
Filasimos pääsi ovelle ja ulos. Hän kuitenkin tuupertui heti maahan majatalon ulkopuolelle ja oksensi. Milina yski kyyryssä kadun toisella puolella. Ihmisiä oli kertynyt katsomaan tulipaloa. Olkikatto oli jo aivan tulessa.
Kudast ryntäsi takaisin sisälle isäntänsä avuksi. Taran aikoi myös rynnätä vielä Daegamin avuksi, mutta iso ritari huusi:
- Menkää ulos! Kyllä minä pärjään!
Apuun tullut Kudast huitaisi Daegamin vastustajaa jalkaan, mutta vahinko upposi panssareihin. Kudast huitaisi nyrkillä vastustajaa rintaa, mutta iskulla ei ollut vaikutusta.
- Kudast! Mene POIS! Daegam huusi.
Kudast lähtikin perääntymään talosta, kuten myös Daegam, joka meni tovereidensa lähelle. Heidän vastustajansakin ryntäsi ulos hiukset palaen.
- Tuhopolttajia! mies huusi kovaan ääneen.
Pullukka esineitä viskonut mieskin ilmestyi jostakin paikalle.
- Niin, tuhopolttajia! hänkin huusi viittoen seurueeseen päin.
- Kurjat murhapolttajat! joku muukin huusi ihmisten joukosta. Ottakaa ne kiinni!
- Meidän on ihan turha yrittää pakoon, Daegam tokaisi yskiessään. Kuunnelkaa!
Seurue näki kauempaa vahtipartion lähestyvän. Filasimos makasi maassa yskimässä ja yrittämässä toipua.
- Murhaajat! ihmiset huusivat ja vetäytyivät pois seurueen luota.
Daegam sujautti miekkansa huotraan. Vartijat raivasivat tietään ihmisjoukon halki seuruetta kohti. Heillä oli miekat ja hilparit valmiina.
- Minä pääsen loitsuni avulla pakoon, Kudast huomautti.
- Vangitkaa heidät! partion päällikkö huusi viitaten seurueeseen.
Daegam yski ja yritti pysytellä pystyssä. Filasimos makasi maassa.
- Minä lähden nyt, Kudast sanoi rynnäten erittäin lujalla vauhdilla pakoon.
Daegam meni makaamaan selälleen ja pisti kädet selän taa. Partio oli enää vähän matkan päässä. Tunkeilevat ihmiset vain hidastivat heidän matkaansa.
- Pudottakaa aseenne! vartijat huusivat seurueelle.
Milina istui edelleen seinään nojaten. Aseita hän ei ollut missään vaiheessa vetänytkään. Filasimos makasi vain ihan sekaisin.
Vartijat ennättävät seurueen luokse ja heitä oli puolitusinaa. Vartijat tarttuivat raa'asti Daegamiin ja painoivat hänet maahan. Yksi uhkasi hilparillaan Milinaa, joka istui kovin pöllähtäneen näköisenä. Toinen vartija tarttui Filasimoksesta kiinni.
Vartijat sitoivat nopeasti Daegamin kädet vahvalla köydellä. Myös Filasimos sidottiin ripeästi. Vartijat tarttuivat Taraniin ja sitoivat hänenkin kätensä. Yksi vartijoista tarttui Milinaan ja sitoi hänen kätensä.
Sitten seuruetta lähdettiin kuljettamaan kohti Oikeustaloa. Daegamin vastustaja selitti vartioille murhapolttoa.

Ehilmin valo, osa 4.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja