Ehilmin valo, osa 29

- Arbella, mitä on tapahtunut? Kudast kysyi.
- Te tunkeudutte tänne häiritsemään sopimattomasti nuoren neitseen rauha, Arbella nuhteli Kudastia. Vähemmästäkin neito pelästyy.
- Paroni ja se Horiccehan tänne tunkeutuivat, Kudast huomautti. Miksi Horicce oli niin pahalla päällä täältä lähtiessään?
- Rukoile Jumalalta ja Pyhältä Rokarilta anteeksiantoa, Arbella kehotti Kudastia ja talutti Lynetten pois vankilasta. Se hullu mies uhkasi suojattiani, hän sanoi tuohtuneesti.
- Aikoiko Horicce käydä Lynetten kimppuun? Kudast kysyi vihaisesti.
- Ei aikonut, vaan suorastaan kävi, Arbella sanoi terävästi johdattaessaan Lynetteä kohti linnan naisten tiloja.
- Te varmaankin löydätte jostakin huoneen, minä käyn puhumassa sille sekopäälle, Kudast sanoi lähtiessään harppomaan siihen suuntaan, jonne näki Horiccen lähtevän.
Arbella näytti tyytyväiseltä, kun pääsi Kudastista eroon.
Kudast ei löytänyt Horiccea alakerrasta. Niinpä hän lähti kaivohuoneeseen. Siellä tyrmän ovella seisoi vartija.
- Onko sir Horicce tuolla? Kudast kysyi vartijalta suuttumustaan peitellen.
- Sir Horicce? vartija kysyi kummastuneena. En tunne sen nimistä ritaria.
- Sellainen vanha ritari jolla on valkoinen parta, Kudast kuvaili. Ja musta haarniska.
- Sellaista täällä ei ole näkynyt minun vartiovuorollani, ritari sanoi varmasti. Herra paroni meni kyllä äsken tyrmiin sir Ferantin seurassa.
- Ahaa, Kudast sanoi ja lähti harppomaan takaisin pihalle.
Linnanpiha oli suuri ja avoin, myös hiljainen näin aamuyöstä. Siellä ei kuitenkaan näkynyt sir Horiccea, joten Kudast palasi sisälle ja kaivohuoneeseen. Siellä hän huomasi Maelcumin - ja sir Horiccen. Heidän luonaan oli myös joku vanha mies, joka katseli kattoon.
- Minä etsin sinua jo pitkään, vanha mies sanoi puhuen kattoa kohti.
Kudast asteli nopeasti sir Horiccen luokse.
- Mitä asiaa ritari? tämä murahti Kudastille.
- Sinä et koske Lynetteen enää ikinä! Kudast huusi vihaisena inkvisiittorille.
- Kukas hän on? sir Horicce kysyi. Se petturi vai?
- Lähdetään jo pois täältä, vanha mies sanoi puhuen kattoon.
Hänen ilmeensä näyttää iloiselta ja helpottuneelta.
- Se neito jonka kimppuun kävit! Kudast pauhasi.
- Miten niin kimppuun? sir Horicce kysyi. Olisin vain testannut yhden asian.
- Arbella kertoi sinun uhanneen häntä, Kudast sanoi.
Maelcum raapi päätään ja jatkoi matkaansa käytävää pitkin.
- Minä en uhannut häntä, inkvisiittori väitti. Olisin vain testannut yhden asian.
- Sinä loukkasit häntä, Kudast kivahti. Mitä perhanaa sinä muka olisit testannut!
- Hiljaa ritari, inkvisiittori komensi. Ei kuulu sinulle.
- Sinä et enää ikinä koske tai loukkaa häntä! Kudast vaati. Muuten pistän sinut kärsimään, vanhus.
- Käytkö sinä uhkailemaan? inkvisiittori kysyi vihaisena Kudastilta.
- Kyllä ja toteutan uhkaukseni jos vielä loukkaat Lynette, Kudast vastasi.
- Kylläpä sinulla on pokkaa, inkvisiittori tuhahti.
- Et hipaisekaan Lynetteä enää ikinä! Kudast huusi. Ymmärrätkö?
- Hipaisen jos tarve vaatii, inkvisiittori vastasi.
- ET! Kudast karjaisi.
Vanha mies asteli pois, aivan kuin hän olisi pitänyt jotakuta näkymätöntä henkilöä kädestä.
- Mitä ihmettä, inkvisiittori kummasteli. Pitääkö hän jotain haamua kädestä?
- Ymmärrätkö, et koske Lynetteen! Kudast tivasi.
- Hiljaa ritari! inkvisiittori karjaisi.
- En varmasti ole! Kudast vastasi vihaisesti. Ennen kuin vannot että et koske Lynetteen, hän karjui laskiessaan kätensä miekankahvalle.
- Minun ei tarvitse vannoa mitään sinulle! inkvisiittori kivahti ja pisti myöskin kätensä miekkansa kahvalle.
- Et enää ikinä koske Lynetteen, Kudast huusi ja veti miekkansa esille.
Inkvisiittori teki samoin ja kysyi:
- Kuules nyt ritari, aiotko sinä haastaa minut?
- Sinulla on vielä mahdollisuus vannoa että et koske Lynetteen, Kudast vastasi.
- Minä en vanno mitään, inkvisiittori sanoi.
Kudast huitaisi raivoisasti inkvisiittoria miekallaan, mutta tämä torjui iskun helposti.
- Haluatko sinä todella tätä, inkvisiittori sanoi vihaisena Kudastille ja oli valmiina iskemään.
Samassa Daegam asteli paikalle ja huudahti:
- Mitä ihmettä täällä tapahtuu!
Daegam asteli ripeästi Kudastin ja inkvisiittorin luokse. Daegamin kanssa oli sir Ferant ja viisi väsyneiltä ja riutuneilta näyttävää ritaria. He olivat saattajaritarit, jotka olivat tulleet linnaan.
- Älä sinä tule väliin! inkvisiittori ärähti. Hän halusi haastaa minut.
- Sinä et koske enää ikinä Lynetteen, Kudast sanoi vihaisesti inkvisiittorille.
- Hän siis kosketti sillä jollain ihmeen välineellänsä Lynetteä? Daegam sanoi kysyvästi.
- Sitä kutsutaan kiveksi, inkvisiittori täsmensi.
- No olkoon sitten vaikka kivi, mutta minähän sanoin sinulle, että anna heidän olla, Daegam tuhahti.
Kudast työntyi Daegamin ohi ja yritti pistää miekallaan inkvisiittoria. Tämä kuitenkin löi Kudastin iskun sivuun helposti.
- Lopettakaa taistelu! Daegam huudahti.
Kudast laski miekkansa varovasti.
- Mitäs sanot ritari? inkvisiittori kysyi Kudastilta. Lopetetaanko tämä?
- Sinä et hipaisekaan Lynetteä enää ikinä, Kudast sanoi ääni vihaa täynnä, mutta laittoi miekkansa kuitenkin tuppeen.
Inkvisiittori laski myöskin miekkansa ja naurahti:
- Sinäkö sitten pistät minut kärsimään?
- Varmasti, Kudast vakuutti.
Inkvisiittori pisti miekkansa myös tuppeen.
- Pheadarus, vai mikä sitten nimesi lienikin, tottelet minua, Daegam sanoi tiukasti. Jos sanon, että et koske heihin, niin sitten et koske. Ymmärrätkö?
Inkvisiittori irvisti.
- Voin leikata pääsi ja laittaa sen seipään nokkaan jos sitä haluat, Daegam uhkasi. Sinun käyttäytymisesi on ollut törkeää.
Kudast tuijotti vihaisesti inkvisiittoria, joka ärähti.
- Ota tämä päivä nyt rauhallisesti, ja keskustelen sitten sinun kanssa paremmin heti kun olen saanut nukuttua, Daegam rauhoitteli. Te kaksi saatte nyt luvan olla ihan rauhassa, älkääkä enää tapelko.
- Hän tässä kuitenkin haastoi minut, inkvisiittori huomautti.
- Sinä valehtelet siitä että olet muka arkatilainen, Kudast sanoi inkvisiittorille.
- Mutta sinä typeryksissäsi menit rikkomaan käskyäni, Daegam sanoi.
- Ai valehtelen muka, inkvisiittori tuhahti. Tuon voi ottaa jo loukkauksena.
- Menkää nyt molemmat nukkumaan ja keskustelemme tästä myöhemmin lisää, Daegam kehotti. Minulla on tässä nyt muutakin puuhaa kuin kahden kinastelevan miehen välien selvittely. Käsken teitä molempia pitämään näppinne irti toisistanne, ja sinä, Daegam sanoi osoittaen inkvisiittoria, pidät näppisi irti niistä naisista myös.
- Missä voin nukkua? Kudast kysyi Daegamilta hiukan rauhoittuneena.
- Mistä minä tietäisin, Daegam ärähti. Kyllä varmaan joku ritari sinulle nukkumapaikan hoitaa jos kysyt tai sitten mene nukkumana sinne missä Milina ja muut ovat.
- Sinä käsität nyt aivan väärin, inkvisiittori sanoi Daegamille.
- Minä tapan tuon jos jään vielä tänne, Kudast murahti ja lähti astelemaan pois.
- Minä en tosiaankaan aio mitään irstasta niiden naisten kanssa, jos sinä niin luulit, inkvisiittori jatkoi.
Daegam ei jaksanut kuunnella inkvisiittorin selityksiä vaan kääntyi ja tokaisi sir Ferantille:
- Vie meidät nyt sinne varusteiden luokse.
- Ne ovat sir Malot Garinin huostassa, sir Ferant vastasi epäröivästi.
- Kai tiedät missä hän on? Daegam kysyi.
- HEI! Järjestätkö minulle jonkun nukkumapaikan kun käskit minut nukkuman? inkvisiittori kysyi Daegamilta.
- Kyllä, mutta hän on varmasti jo nukkumassa, sir Ferant arveli Daegamille.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Sitten saat hoitaa näille viidelle ritarille ruokaa jos tahtovat ja jonkun paikan missä he voivat nukkua.
- No missä sitten nukun, inkvisiittori kysyi.
- Selvä, herra paroni, sir Ferant vastasi ja poistui ritarien kanssa.
Kudast lähti sir Ferantin ja ritarien perään. Daegam puolestaan kääntyi katsomaan inkvisiittoria ja sanoi:
- Kyllä me varmaan löydämme täältä jonkun joka sinulle nukkumapaikan osaa osoittaa.
Sitten Daegam lähti kävelemään takaisin sinne piispan huoneeseen. Inkvisiittori seurasi häntä.
- Saavuit tänne siis tänään? Daegam kysäisi.
- Niin, inkvisiittori vastasi.
- Itse olen ollut täällä jo muutamia päivä, Daegam kertoi. Vietin ne pimeässä huoneessa ilman ruokaa ja juotavaa. Siellä oli myös toinen huone joka oli täynnä ruumiita ja kaiken lisäksi siellä hyökättiin kimppuuni ja löysin vaimoni ilman kahta sormea. En siis jaksa kuunnella nyt sinun puheitasi van saat puhua sitten huomenna.
- Selvä on, mutta pitäkää se hullu ritari pikkumiekkoineen erossa minusta, inkvisiittori kehotti. Hänelle voi käydä huonosti.
Kaksikko saapui piispan huoneeseen, jossa Milina nukkui. Muuten huone oli tyhjä ihmisistä. Daegam sanoi hiljaa inkvisiittorille:
- Voit nukkua täällä. En jaksa ruveta etsimään sinulle muutakaan paikkaa.
Inkvisiittori meni erään vuoteen luokse ja alkoi riisua panssariaan. Daegam teki samoin. Inkvisiittori alkoi miettiä ja pisti sittenkin panssarinsa takaisin päälleen. Sitten hän kävi makuulleen sängylleen ja piti miekkaansa koko ajan käsillä. Daegam katsoi hieman kummeksuen inkvisiittoria.
- Mistä sitä tietää että jos vaikka se ritari tulee yöllä ja yrittää tappaa minut, inkvisiittori tokaisi.
Daegam huokaisi ja veti hänkin haarniskansa takaisin päälle jättäen tosin kypärän sängylle. Sitten hän käveli ovelle.
- Mihinkäs sinä menet? inkvisiittori kysyi.
- Käyn vielä katsomassa missä yksi ritari on, Daegam vastasi. Jää tänne nukkumaan. Ja pidä sitten näppisi tai kivesi kaukana tuosta naisesta.
- Joo, joo, inkvisiittori vakuutti.
Daegam lähti pois. Hän käveli takaisin pihalle ja sitten yläkertaan. Yläkerrassa oli hiljaista ja pimeää portaikossa, jonne Daegam saapui. Ovia oli kolme: itään, länteen ja etelään. Daegam kävi kuuntelemassa itäisen oven takana, muttei kuullut mitään. Eteläisen oven takaa sen sijaan Daegam oli erottavinaan kuorsausta.
Daegam virnisti hieman mutta palasi sitten takaisin alas mutisten:
- Kyllä se Taran pysyy kunnossa vielä pikkuisen aikaa.
Daegam asteli piispan huoneeseen. Päästyään sinne Daegam käveli vapaan sängyn viereen ja otti haarniskan pois päältä. Inkvisiittori ja Milina näyttivät nukkuvan. Saatuaan haarniskan pois Daegam meni nukkumaan. Hän nukahti nopeasti rankan päivän jälkeen.
Daegam heräsi joskus aamulla kolinaan. Inkvisiittori oli juuri pukemassa haarniskaansa. Milina puolestaan nukkui vieläkin. Daegam nosti hieman päätään ja katseli ympärilleen. Sängyllään hereillä istuva inkvisiittori sanoi aika hiljaa:
- Huomenia.
Daegam laski päänsä takaisin alas. Milina nukkui vielä. Huoneessa oli aivan rauhallista. Daegam nousi kohta istumaan sängyn reunalle.
- Minulla on hieman nälkä, inkvisiittori ilmoitti.
Daegam nyökkäsi, nousi ylös ja venytteli hieman.
- Minä ainakin taidan lähteä sinne saliin missä sitä ruokaa tarjoillaan, inkvisiittori sanoi.
Daegam nyökkäsi taas.
- No, minä lähden nyt, inkvisiittori sanoi ja poistui huoneesta.
Inkvisiittori suuntasi saliin, jossa ruokaa oli tarjoiltu. Hän törmäsi matkalla sattumalta Maelcumiin, jolla oli nyt päällä ehjät ja kunnolliset vaatteet, ja Maelcum oli muutenkin siistiytynyt. Maelcum haukotteli ja nyökkäsi tervehdykseksi. Inkvisiittori nyökkäsi takaisin mutta käveli kuitenkin Maelcumin ohi sanomatta mitään.
Inkvisiittori meni ruokasaliin. Hän huomasi siellä ritareita aterioimassa ja myös Kudastin hiukan sivummassa. Huoneessa oli pitkiä pöytiä, joiden ääressä ritarit istuivat. Piiat kuljettivat heille ruokaa keittiöstä.
Inkvisiittori istahti jonkin matkan päähän Kudastista, mutta sellaiselle etäisyydelle, jotta kuuli puheet. Inkvisiittori huomasi ritarien vilkuilevan hänen suuntaansa hiukan hermostuneina ja hänen lähellään istuvat siirtyivät hiukan kauemmaksi. Mutta sellaiseen inkvisiittori oli kyllä tottunut.
- Pötyä, yksi ritareista sanoi Kudastille. Kuulin varmalta taholta, että hän on yksikätinen.
Inkvisiittori istuutui pöytään ja alkoi kuunnella, mitä ritari puhui.
- Ja minä olen nähnyt että hänellä on käsi tallella, Kudast vastasi ritarille. Olen kuulkaas matkustanut hänen, paronin ja muiden kanssaan jo vähän aikaa.
- Ehkä hän tietää, kun on paronin adjutantti, eräs ritari sanoi.
- Minä en usko, ensimmäinen ritari vastasi epäilevästi.
- Uskot viimeistään kun näet hänet, Kudast vakuutti.
- Onko hän niin kaunis kuin kerrotaan? kolmas ritari kysyi uteliaana.
Kudast nyökkäsi.
- Paroni on varmasti onnellinen mies, kolmas ritari sanoi hiukan kysyvään sävyyn.
- Niin, Kudast sanoi lyhyesti.
- Minkälainen mies hän oikein on? neljäs ritari kysyi toverilliseen sävyyn Kudastilta.
Inkvisiittori alkoi syödä.
- Hyvin urhea ja taitava taistelija, Kudast vastasi ritarille.
- Onko hän ankara? Vaativa? neljäs ritari kysyi.
- Ei oikeastaan, Kudast vastasi.
- Ei kai yhtä kova sotimaan kuin vanha paroni? neljäs ritari naurahti.
- Ei yhtä innokas mutta taitavampi, Kudast kertoi.
- Taitavampi kuin paroni Brenan? ensimmäinen ritari sanoi epäilevästi.
- Olin katsomassa kun hän tappoi Brenanin, Kudast vakuutti.
- Jos se oli vain tuuria, toinen ritari arveli.
- Oli se vaan vaikeaa uskoa, että paronimme oli kaaoskrjalki, viides puuttui huokaisten puheeseen.
- Sen minä paljastin, Kudast sanoi.
- Etköhän nyt puhu omiasi? viides ritari epäili.
- En, Kudast vakuutti.
- Miten sitten muka paljastit? viides ritari kysyi.
- Taikuudella, Kudast vastasi.
- Taikuudella? viides ritari puuskahti ja toiset nauroivat.
- Ette usko? Kudast kysyi. Voimme toki kysyä paronilta, jos haluatte, tosin vasta kun hänellä on aikaa. Minä myös pelastin paronittaren kaoottiselta salamurhaajalta.
- Mistä sinä olisit sellaista taikuutta oppinut? viides ritari kysyi epäluuloisesti.
- Sitä minä en kerro, Kudast vastasi. Opin sen matkoillani.
- Mitä taikuutta se on? viides ritari kysyi epäilevästi.
- Voimakasta, Kudast vastasi. Olen ollut Zorakarkatissa asti.
- Mikä se sellainen on? viides ritari kysyi epäluuloisesti. Jotakin pahaa ja syntistä?
- Peikkojen pesä todella kaukana pohjoisessa, Kudast selitti.
- Peikkojen! viides ritari huudahti. Mitä hittoa sinä olet tehnyt siellä saastaisten petojen luona!
- Lähinnä tappanut niitä, Kudast vastasi.
- Peikkoja? viides ritari sanoi epäilevästi ja katsoi Kudastia selvästikin epäillen tämän pientä kokoa.
- Näettehän että olen pieni? Kudast kysyi. No jotkut niistä ovat niin isoja että mahdun sellaisen jalkojen väliin, kuvitelkaa mitä tapahtuu kun survaisen silloin miekkani ylöspäin.
- Eivät kai ne pedot sinua jalkojensa väliin päästä? viides ritari epäili ja kaikki nauroivat kaksimieliselle lausahdukselle.
- Varmaan tutkit peikkonaaraiden jalkovälejä, ensimmäinen ritari hekotti.
- Hmph, onko joku teistä ikinä taistellut peikkoa vastaan? Kudast kysyi harmissaan.
Ritarit pudistelivat päitään.
- Onko kukaan teistä ikinä edes nähnyt sellaista? Kudast kysyi.
- Minä, inkvisiittori sanoi syödessään.
Ritarit katsahtivat inkvisiittoriin.
- Pää kiinni, Kudast ärähti inkvisiittorille.
- Sinäkö minua käsket vai? inkvisiittori kysyi Kudastilta.
- Tuolta tyypiltä on muutama ruuvi löystynyt, Kudast kertoi matalla äänellä ritareille. Se on vähän vanhuudenhöperö.
Ritarit näyttivät epäileviltä Kudastin puheita kohtaan ja loivat hermostuneita katseita inkvisiittoriin. Tämä ei välittänyt Kudastin puheista.
- Parempi sinun olisi olla puhumatta tuollaisia, viides ritari sihahti Kudastille.
Kudast tuhahti ja kysyi:
- Mitäs olette kuulleet Sudenveren tapahtumista?
Inkvisiittori lopetti syömisen.
- Kuulemma uusi paroni on tappanut vanhan, kolmas ritari vastasi. Ja paljastunut krjalkiksi. Se vanha meinaan, ritari naurahti.
Inkvisiittori kuunteli tarkkaavaisena ritareiden puheita.
- Lisäksi minä, sir Tulisilmä, paronitar ja paroni pelastimme kreivin ja kreivittären salamurhalta ja paronitar pelasti kreivittären salamurhaajilta, Kudast luetteli.
- Kerropa tarkemmin, kuudes ritari kehotti.
- Lähdimme Viherlinnasta ottamaan osaa turnajaisiin Sudenveressä, Kudast kertoi. Sudenveressä kuitenkin kimppuumme hyökkäsi ogreja eräässä majatalossa ja jouduimme sen takia syytetyiksi tuhopoltosta. Pakenimme vankilasta ja piilouduimme metsään josta minä ja paronitar lähdimme kaupungille tutkimaan asiaa. Paronitar ja kreivitär olivat huoneessa valmistautumassa kreivin ja kreivittären häihin, kun sinne hyökkäsi salamurhaajia paronitar sai heidät ajettua pois.
- Kuulostaapa uskomattomalta, viides ritari sanoi epäilevästi.
- Myöhemmin paroni tappoi entisen kaksintaistelussa ja olimme kreivin huoneessa kun kaapista loikkasi salamurhaaja jonka sitten voitimme, Kudast jatkoi. Uskomatonta mutta totta joka sana.
- Teillä on vilkas mielikuvitus, viides vain kuittasi.
- Kaikki on totta, Kudast vakuutti.
- Miten nainen olisi voinut salamurhaajat ajaa pois? kuudes ritari ihmetteli.
- Paronitar on voimakas taikoja, Kudast vastasi. Ja ehdottomasti rohkein koskaan tapaamani nainen.
- Nainenko muka taikoja? kuudes sanoi epäilevästi.
- Taidat kusettaa meitä, viides epäili.
- Kaikki on totta, Kudast vakuutti taas.
- Eiväthän naiset osaa kunnon taikuutta, kuudes sanoi. Elleivät sitten noidat.
- Lyödäänkö vetoa? Kudast kysyi.
- Mistä? kuudes kysyi.
- Hopearaha vetoa että paronitar on voimakkaampi taikoja kuin kukaan teistä, Kudast ehdotti.
- Emme me olekaan taikureita, kuudes sanoi.
- Nainen ei varmasti silti minua voittaisi, viides totesi mahtipontisesti.
- Otetaanko minut lukuun? inkvisiittori kysyi samassa.
- Ei, Kudast sanoi tylysti. No lyödään vetoa, hän sanoi viidennelle ritarille.
- Kyllä mies aina naisen voittaa, inkvisiittori tokaisi.
- Lyödään vetoa, että herra inkvisiittori on naista voimakkaampi loitsija, kuudes ritari ehdotti.
- Hmm, enpä tiedä, Kudast empi.
- Iske kiinni vain, kuudes kehotti.
- Enpä tiedä, Kudast epäröi.
- Etkö olekaan enää varma siitä naisesta? kuudes ritari kysyi ilkkuen.
- Olen toki, Kudast kiirehti vakuuttamaan. Mutta mitenkäs selvitämme kumpi on mahtavampi?
- Annetaan heidän käydä maaginen ottelu, kuudes ritari ehdotti. Suostutteko, herra? hän kysyi hieman arastellen sir Horiccelta.
- Voin yrittää saada paronittaren suostumaan siihen, Kudast suostui.
- Hmm, olen kyllä samaa mieltä, inkvisiittori sanoi. Maaginen kaksintaistelu kuulostaa hyvältä.
- Hopearaha siis vetoa, että herra inkvisiittori voittaa? kuudes ritari varmisti Kudastilta.
- Jos paronitar suostuu otteluun, Kudast vastasi. Minä lähden suostuttelemaan häntä.
Kudast nousi ja asteli ulos ruokasalista. Ritarit näyttivät innostuneilta, kun luvassa olisi jännittävä kamppailu.
Kudast asteli kohti piispan huonetta. Hän törmäsi kuitenkin kaivohuoneessa Daegamiin.
- Terve, Kudast tervehti.
- Terve, Daegam vastasi.
- Missä Milina on? Kudast kysyi.
- Piispan huoneessa, Daegam vastasi. Olen juuri menossa sinne Taranin kanssa.
Kudast lähti kohti piispan huonetta ja Daegam seurasi häntä. Kaksikko saapui huoneeseen, jossa oli Maelcum selailemassa jotakin kirjaa ja miekalla aseistettuna.
- Löysittekö aseeni? Kudast kysyi Daegamilta.
- En ole vielä ehtinyt käydä hakemassa niitä, mutta taidan tietää missä ne ovat, Daegam vastasi.
Maelcum siirsi kirjan sylistään sängylle ja nousi seisomaan. Milina näyttää nukkuvan sängyllä. Daegam auttoi Taranin toiselle sängylle.
- Taidan alkaa pitämään mukanani sekä leveää että lyhyttä miekkaa, Kudast pohdiskeli.
- Mistäs te löysitte hänet? Maelcum kysyi Taraniin viitaten.
- Minä luulin että vapautitte hänet jo eilen, Kudast sanoi.
- Ne pirut, Taran mutisi.
- Löysin hänet vankilasta, muta älkää jääkö tänne rupattelemaan, Daegam kehotti.
Maelcum nappasi miekan sängyltä ja tarjosi sitä takaisin Daegamille.
- En tarvitse sitä, Daegam torjui. Haen pian omani takaisin.
Maelcum nyökkäsi ja istui takaisin sängylle.
- Jos vain osaatte, niin voisitte auttaa Tarania, Daegam sanoi. Koetetaan parantaa hänen haavojaan.
- Toki, Kudast lupasi.
Hän katseli Taranin haavoja jaloissa ja alkoi sitten loitsia. Kudast loitsi, mutta näytti sitten pettyneeltä ja alkoi loitsia uudestaan. Daegam koetti myös loitsia, mutta se ei tuntunut onnistuvan. Kudast loitsi taas. Hän näytti taas epäonnistuvan ja aloittavan alusta. Maelcum meni katsomaan hommaa lähempää.
Samassa inkvisiittori asteli suoraan sisään ja paiskasi oven kiinni tullessaan. Milina inahti ja käänsi kylkeä.
- No, miten on? inkvisiittori kysyi.
Daegam onnistui loitsimaan parantavaa taikuutta Taranin haavoille ja käänsi sitten katseensa inkvisiittoriin.
- Mitä nyt? Daegam kysyi inkvisiittorilta ärtyneesti. Jos sinulla on jotain asiaakin, niin hoidamme sen muualla.
- Vihdoin, Kudast huokaisi ja näytti tyytyväiseltä lopetettuaan loitsunsa.
Taran huokaisi, kun hänen rumat arpensa umpeutuivat Kudastin loitsun voimasta. Daegamin taikuuskin auttoi hiukan.
- Tuon ritarin piti kysyä paronittarelta, suostuuko hän maagiseen kaksintaisteluun kanssani, inkvisiittori sanoi ja osoitti Kudastia puhuessaan.
- Se on työn alla, Kudast totesi.
- Menkää ulos huoneesta, Daegam komensi.
Maelcum katseli Taranin vammoja mietiskelevä ilme kasvoillaan. Taran vaikutti jo selvästi paremmalta.
- Minun miekkani on niillä roistoilla, Taran puhkui.
- Phedrus, Kudast, Taran ja Maelcum, Daegam sanoi tiukasti. Menkää viereiseen huoneeseen.
- Miksi? inkvisiittori kysyi.
Kudast asteli viereiseen huoneeseen ja Taran teki samoin, joskin hiukan nilkuttaen. Maelcum lähti ovea kohti napaten tutkimansa kirjan mukaan.
- Ulos, Daegam komensi.
Inkvisiittori pysyi itsepäisesti huoneessa.
- Pheadrus, Daegam käski. Mene pois.
- Suostuuko hän? inkvisiittori kysyi.
- Tuskin, Daegam vastasi. Ulos.
- Nyt ulos sieltä, Kudast sanoi toisen huoneen puolelta sir Horiccelle.
- Sinä et minua määräile ritari, inkvisiittori ärähti, mutta lähti suosiolla pois.
Maelcum palasi nopeasti huoneeseen hakien vielä miekan sängyltä. Hän lähti kokonaan pois piispan huoneistosta.

Ehilmin valo, osa 30.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja