Ehilmin valo, osa 28

Seurue nukkui. Jossakin vaiheessa he heräsivät kaikki kovaääniseen kolahdukseen, joka tuli jostakin sen ehjän oven takaa. Huoneessa oli täysin pimeää.
- Tulkaa tänne oven luokse, Kudast kehotti.
Nälkä ja jano eivät olleet yhtään parantunut nukkumisesta, pikemminkin päinvastoin. Milina nousi ylös ja koetti löytää tietään Kudastin luokse. Daegam lähti kävelemään Kudastin äänen suuntaan. Maelcum nousi ylös murahdellen ja suuntasi ovea kohti. Kaikki pääsivät hapuillen ovelle.
- Minulla on loitsu joka suojaa tuon oven hengeltä, Kudast ilmoitti.
- Millä tavoin suojaa? Milina kysyi arvellen.
- No se ei vaikuttanut minuun, Kudast vastasi. Ainakaan heti.
- Mitä ihmettä me nyt olemme tekemässä? Daegam kummasteli.
- Minä käytän oveen varastoitua voimaa ja loitsin sen teihin sitten te alatte loitsia kaikkia tuntemianne loitsuja tai muuten käytätte oven varastoa, Kudast kehotti.
Milina hymähti:
- Eli minua ei tarvita? Hmm, haluammeko todella myös hyödyntää tuota voimaa jotenkin?
- Siis häh? Daegam ihmetteli.
Milina hymähti taas.
- Jos vaikka aloitettaisiin siitä että parannatte minut, Kudast ehdotti.
- Aijot hajottaa tämän oven? Daegam ällisteli ja siirtyi Kudastin viereen.
- Onko teillä niitä aseita käsillä? Milina kysyi. Voisin Kudastin parantamisen jälkeen hoitaa niistä hieman tappavampia.
- Se varmaankin aukeaa kun henki on voimaton, Kudast sanoi. Minulla on, hän vastasi Milinalle.
- En tiedä kuinka nälissään olet kun tuollaisia hourailet, mutta tämä ovi on se jonka saa auki ihan avaamalla, Daegam huomautti.
Jostakin oven takaa kuului heikkoa kolinaa.
- Minä menen katsomaan ketä tuolla on, Daegam ilmoitti ja avasi oven.
Hän katosi käytävään, jossa oli pimeää. Ovi sulkeutui Daegamin perässä.
- Kudast, se henki on sitten melkoisen voimakas, Milina huomautti.
- Tiedän hyvin, Kudast vastasi.
- Voisin yrittää parantaa sinut ennen kuin teet mitään noin typerää, Milina arveli. Tosin se vaatisi sen, että löytäisin sinut ensin, hän naurahti.
Maelcum huokasi ja istui takaisin lattialle.
- Ennemmin tarvitsisin voimaa loitsuun, Kudast sanoi.
- Voisin yrittää jotenkin tietysti heikentää sitä ennen kuin sinä käyt hommiin, mutta en oikein tiedä olisiko minusta apua, Milina pohti,
- En usko että voisit heikentää sitä tarpeeksi että siitä olisi apua, Kudast arveli.
Milina huokaisi ja sanoi:
- No ehkäpä koitan vain katsoa, että sinä pysyt elossa.
- Minä en millään voi toteuttaa suunnitelmaani ennen kuin lepään vielä, Kudast sanoi. Voimani ovat aivan liian vähissä.
Milina nyökkäsi Kudastille, mutta sitä tuskin kukaan huomasi, kun oli pimeää. Kudast rojahti makuulleen pimeässä. Oli aivan hiljaista. Nälkä ja jano vaivasivat huoneessa olijoita aina vain pahemmin.
Jonkin ajan päästä kolinasta päätellen Daegam astui taas sisälle.
- Jotakin uutta? Kudast kysyi.
- Kyllä, Daegam vastasi.
- Mitä? Kudast kysyi.
- Siellä huoneessa oli sir Ferant, Daegam ilmoitti.
- Kuka? Kudast ihmetteli.
- Hän on eräs linnan ritareista, Daegam vastasi.
- Minä, sir, kuului Daegamin luota tuntematon ääni.
- Hän oli etsimässä sinua ja tippui myös tänne, Daegam lisäsi.
- Ahaa, Kudast totesi. Ette löytäneet reittiä ulos?
- Emme, Daegam myönsi.
- Löysin jotakin hemmetin haisevaa, sir Ferant sanoi.
- Onko täällä tapahtunut mitään? Daegam kysyi toisilta.
- Ei, Kudast vastasi lyhyesti.
- Nälkä vain vaivaa, ei muuta, Milina sanoi.
- Todella kummaa, sir Ferant huokasi. Minä lähdin etsimään uutta herraani ja putosin johonkin loukkuun. Eivätkä ne piru vieköön ole saaneet edes ovea murrettua! Ja kaikki maagikot ovat kadoksissa! Tämä on aivan hullu tilanne. Sir Garin on aivan pyörryksissä tapahtumien kulusta. Hänelle tämä kaikki on suoranainen katastrofi.
- Te... putositte tänne jostakin? Milina sanoi kysyvästi.
- Väänsin jotakin vipua ja sitten lattia petti alta, sir Ferant selitti. Ja putosin jonkin tosi kovan päälle. Selkäni on varmaan ihan mustelmilla.
- Tiedätkö mikä sen miehen nimi on joka oli kovasti syyttämässä meitä ja hänellä oli mustat hiukset? Daegam kysyi.
- Kukahan se voisi olla? sir Ferant tuumi.
- Taisi olla jossain määrin komennuksessa täällä, Daegam selitti.
- En ole nähnyt teitä, herrani, enkä tiedä, kuka teitä on syyttänyt, sir Ferant sanoi. Tai siis johtajana. Sir Garin on ainakin jo vanha mies, joten hän se ei voi olla, sir Ferant tuumi.
- Ei se ollut hän, Daegam sanoi.
- Oliko sillä parta? sir Ferant kysyi.
- Hänen poikansa ilmeisesti, Kudast puuttui puheeseen.
- Ah, sitten se on sir Garin, siis nuorempi heistä, sir Ferant oivalsi. Hän on sir Esmond Garinin poika. Ja vastaa sotilasasioista linnassa. Hän on - jos sallitte herrani - tärkeilevä ja omahyväinen.
- Huomasin sen, Daegam totesi kuivasti.
- Mutta täältä on päästävä pois, sir Ferant totesi.
- Totta, Daegam myönsi.
- Ei Estakerwis olisi tehnyt paikkaa, josta ei pääse pois, sir Ferant sanoi.
- Muistuttakaa että kuristan hänet kun pääsemme täältä, Kudast mutisi.
- Kenet? sir Ferant kysyi ihmeissään.
- Sen nuoremman sir Garinin, Kudast vastasi.
- Ah, siitä monet ritarit kiittäisivät teitä, sir Ferant naurahti.
- Mikä meidän suunnitelma nyt olikaan? Daegam kysyi. Pitäisikö meidän vielä katsoa jos löytäisimme tuolta toisesta huoneesta jonkun vivun tai sellaisen minkä avulla pääsemme täältä pois? Se ritari ainakin pääsi tuolta huoneesta pois vaikka hänellä ei toiminut toinen käsi.
- Etsikää te, Kudast kehotti. Tai voinhan minäkin tulla.
- Menemmekö etsimään, herra paroni? sir Ferant kysyi.
- Lepää sinä Kudast, tarvitset voimiasi ovea varten, Milina sanoi.
- Mutta valoa olisi tarpeen saada, sir Ferant jatkoi. En edes tiedä, mikä siellä niin pirusti haisi.
- Vai onko täällä nyt joku suunnitelma? Daegam kysäisi. Olisi kiva jos minulle kerrottaisiin se.
Kudast oli nousemassa mutta kaatui jalkansa takia takaisin maahan.
- Eikö häntä parannettukaan? Daegam kysyi.
- Ketä? sir Ferant kysyi.
- Sen voisinkin tehdä nyt saman tien, Milina totesi.
- Kudastia, Daegam täsmensi. Hän sai pahoja iskuja jalkoihinsa taistelun aikana.
Milina koetti etsiä Kudastin käsiinsä.
- Kudast? Kuka hän on? ritari kysyi.
- Minä, Kudast vastasi.
- Hän on se ritari jota lähdit etsimään, Daegamkin sanoi.
- Ahaa, sir Ferant älysi.
Milina löysi Kudastin pimeässä. Hän kävi nopeasti Kudastin läpi löytääkseen vammat ja sitten alkoi mumista loitsua.
- Lähdemmekö? sir Ferant kysyi kärsimättömästi.
- Haluan kuulla suunnitelman ensin, Daegam vastasi.
- Minä tyhjennän sen lukitun oven hengen ja sitten ovi toivottavasti aukeaa, Kudast ilmoitti.
- Mikä henki? sir Ferant ihmetteli.
- Se mikä pitää oven lukossa, Kudast vastasi.
- Onko siinä henki? sir Ferant kysyi selvästi hiukan hermostuneena.
- On, Kudast vastasi lyhyesti.
- Sitten on parasta häipyä täältä ja vähän äkkiä, sir Ferant sanoi.
- Minne? Daegam kysyi.
- Pois tietysti, sir Ferant naurahti.
- Miten? Kudast kysyi. Muka.
- Hiljaa nyt Kudast, Milina sanoi.
- Eikös samaa tietä kuin mistä tulin? sir Ferant ehdotti.
Milina kävi mumisemaan toista parannusloitsua.
- Miten muka? Kudast tuhahti.
- Täh? sir Ferant ihmetteli.
- Paljon parempi, Milina totesi pimeässä.
- Olemme jo koettaneet päästä sieltä ylös, mutta emme ole löytäneet mitään miten pääsisimme takaisin ylös, Daegam sanoi.
Milina huoahti ja istahti maahan Kudastin viereen.
- Eikös siellä ole vipua tai mitään? sir Ferant kummasteli. Kyllähän täältä pitää pois päästä. Ei Estakerwis olisi mitään ulospääsytöntä paikkaa tehnyt.
- Emme me ainakaan ole sellaista löytäneet, Kudast sanoi.
- No emme ole ainakaan löytäneet, Daegam totesi myös. Sieltä pääsi vain jonnekin huoneeseen joka oli täynnä ruumiita.
- Nekös siellä löyhkäsivätkin, sir Ferant sanoi inhoavalla äänellä. Mutta täytyyhän täältä päästä pois.
- Täältä on jo lähtenyt karkuun yksi ritari tuon huoneen kautta, Daegam kertoi. Sieltä pääsee kyllä ulos, mutta en tiedä miten.
- Sitten se on vain etsimiskysymys, sir Ferant totesi reippaasti. Minä en aio jäädä tänne mätänemään, jos on olemassa reitti pois.
- No lähdetään etsimään, Kudast kehotti ja vääntäytyi ylös.
- Tarvitaan valoa, sir Ferant muistutti. Oma soihtuni putosi jonnekin.
- Milina, oletko kovinkin väsynyt? Daegam kysyi.
Milina nousi ylös ja vastasi:
- Melkoisen, mutta enköhän pärjää.
- Putosiko se tuonne huoneeseen? Daegam kysyi.
- En tiedä, sir Ferant vastasi. Huumaannuin koko pudotuksesta.
- Sytytetään se kynttilä ja pistetään sitten se soihtu palamaan, Kudast ehdotti.
- Mennään nyt ensin tuonne toiseen huoneeseen, Daegam määräsi.
- Selvä, herrani, sir Ferant tokaisi reippaasti ja kuului avaavan oven.
Daegam lähti käytävään ja toiset astelivat perässä. Maelcum kuului voihkaisevan lähtiessään.
Seurue pääsi toiseen huoneeseen ja ruumiiden löyhkä iski heidän vastaansa.
- Saadaanko sitä valoa? sir Ferant kysyi.
Daegam kaivoi kynttilän esille, laittoi sen pöydälle ja alkoi sytyttää sitä. Kynttilä syttyikin palamaan ja se loi valoa huoneeseen. Maelcum rojahti istumaan seinän viereen. Kudast puolestaan alkoi heti etsiä soihtua, joka löytyi lattialta.
Kynttilän valossa huoneessa olijat näkivät nyt, että sir Ferant oli pukeutunut ritarin varustukseen ja hänellä oli Brenanin tunnukset asepaidassaan. Hän oli hieman keskimääräistä kookkaampi.
- Kukas tuo on! sir Ferant huudahti ja osoitti Maelcumia.
- Eräs vanki, Daegam vastasi. Älä välitä siitä nyt. Koetetaan vain päästä täältä pois.
Sir Ferant näytti hämmästyneeltä ja Maelcum irvisti vastaukseksi. Kudast sytytti soihdun kynttilästä ja se olikin tarpeen, sillä kynttilää oli enää pieni pätkä jäljellä. Soihtu roihahti palamaan ja huone valaistui nyt kunnolla. Sir Ferant huudahti nähdessään ruumiit pikkuhuoneessa.
- Enpä olisi totisesti uskonut piispasta! hän huudahti.
Kudast alkoi taas tutkia katseellaan huoneen kattoa. Katossa näkyi vain tasaista kivipintaa. Tosin jonkinlaiset ääriviivat erottuivat soihdunvalossa pöydän yläpuolelta ja siinä aivan hyvin saattoi olla jokin luukku. Milina käveli joukon perässä pidätellen nenäänsä.
- Onko tämä rouva paronitar? sir Ferant kysyi uteliaasti Milinaan viitaten.
Daegam meni katsomaan ruumishuoneen salaovea, muttei löytänyt siitä mitään erikoista. Kudast puolestaan kiipesi pöydälle ja alkoi tutkia katossa olevia ääriviivoja. Katon ääriviivat näkyivät hyvin heikosti, eikä sinne väliin saanut selvästikään mahtumaan mitään.
- Jos joku haluaa vielä käydä katsomassa tuolla, niin parempi tehdä se pian, Daegam ilmoitti. Suljen tämän oven pian.
- En ainakaan minä halua, sir Ferant totesi. Mutta onko tämä ihan oikeasti paronitar? hän kysyi osoittaen uupunutta Milinaa.
- Kyllä, Daegam vastasi lyhyesti.
Sir Ferant nyökkäsi ja kumarsi kohteliaasti Milinalle.
- Minä käyn siellä, Kudast sanoi, laskeutui pöydältä ja suuntasi ruumishuonetta kohti.
Kudast asteli ruumishuoneeseen. Daegam puolestaan katsoi nyt valossa tarkemmin maassa olevaa uraa.
- Etsikää jotakin vipua, sir Ferant kehotti Kudastia ja alkoi tutkia seiniä.
Kohta Kudast asteli takaisin ja alkoi tutkia toisen huoneen seiniä.
- Hei, etsi sinäkin, mies! sir Ferant kehotti Maelcumia.
Maelcum murahti väsyneenä.
- Älähän murahtele, vanki, vaan tee töitä! Ferant kehotti reippaasti ja samalla tutki seiniä.
- Kokeile itse maata muutama viikko tuolla tyrmässä ilman kunnon ruokaa tai vettä, Maelcum murahti.
- Mitä turhia, sir Ferant vain tokaisi.
- Ja tapa sen jälkeen paljain käsin tuollainen jättiläinen ja paini panssaroidun ritarin kanssa, Maelcum sanoi ja osoitti peukalollaan ovea.
- Mikä jättiläinen? sir Ferant ihmetteli.
- Käy katsomassa, Maelcum kehotti.
- Turha nyt sitä murehtia, Daegam totesi. Meidän pitää päästä täältä pois.
- Vanki puhuu kummia, sir Ferant mutisi.
Hän potkaisi seinää, mutta mitään ei tapahtunut.
- Hän puhuu totta, Daegam huomautti ja nousi pöydän alta.
- Jättiläisiä on vain taruissa, sir Ferant väitti.
- No ei se ollut jättiläinen, mutta järkyttävä hirviö, Daegam vastasi.
Maelcum nousi ylös mutisten kirouksia ja alkoi hapuillen tutkia seiniä. Sir Ferant potkaisi uudelleen seinää, mutta mitään ei taaskaan tapahtunut.
- Täällä täytyy olla jokin vipu! sir Ferant huudahti.
Hän alkoi kolkutella seiniä. Daegam sammutti kynttilän, josta oli vielä ihan hitunen jäljellä. Sen Daegam pisti talteen.
- Perhana, sanokaa nyt, miten täältä pääsee pois! sir Ferant huudahti harmistuneena.
Hänen seinienkolkuttelunsa ei ollut tuottanut tulosta.
- Rauhoitu, Daegam rauhoitteli ritaria.
- Tämä on ihan mielipuolista, sir Ferant sanoi.
Daegam katseli ympärilleen ja koetti nähdä jotain vivun kaltaista tai upotuksia seinässä.
- Minulle on tapahtunut lähiaikoina kaikenlaista, ja tämä ei ole läheskään kummallisinta, Daegam totesi.
Kudast nosti pöytää. Samassa kuului jyrähdys ja pöytä kääntyi sivuun.
- Mitäh! Daegam huudahti.
- Nonnih, Kudast mutisi tyytyväisenä.
Pöydän alta paljastui jokin aukko ja myös katosta kääntyi paksukivilevy alas. Sir Ferant huudahti hämmästyneenä. Maelcum yski raskaasti ja lopulta naurahti. Pöydän alla olevaan laattaan oli kiinnitetty jonkinlainen ketju. Laatan alta paljastuvat jonkinlaiset kiviportaat. Katosta taas näkyi ilmeisesti jokin kammio.
Maelcum siirtyi lähemmäs. Daegam koetti katsella ylös, kun taas Kudast oli jo menossa portaita alas.
- Odottakaa, Daegam sanoi. Menen mieluummin ylös kuin alas, hän ilmoitti Kudastille.
- Miten vain, Kudast sanoi ja kiipesi takaisin ylös.
- Haluatteko, että nostan teitä, herra paroni? sir Ferant kysyi. Jotta yltäisitte ylös.
- Voi olla parempi nostaa ensin joku muu, Daegam arveli.
- Minä voin mennä, Kudast lupautui.
- Tämä sir Kudast onkin kevyempi, sir Ferant naurahti.
- Minulla ei ole ainakaan panssaria päälläni, Maelcum virnisti.
- Maelcum, me nostamme sinut ensin ylös, ja sitten saat auttaa ylhäältä muita tulemaan kanssa ylös, Daegam päätti.
Maelcum nyökkäsi.
- Selvä, sir Ferant sanoo.
Hän katseli Maelcumia arvioivasti ja kysyi Daegamilta:
- Oletteko varma, että häneen voi luottaa?
- Häneen voi luottaa, Daegam vakuutti. Jos hän lähtee, niin ei hän pitkälle pääse.
- Totta, hänet vangittaisiin heti, sir Ferant myönsi. Noh, tulepas pojuseni, niin nostetaan sinut, hän sanoi Maelcumille.
Maelcum murahti ja siirtyi aukon alle. Sir Ferant ryhtyi nostamaan Maelcumia lähemmäs aukkoa ja Daegam teki samoin. Maelcumin kädet ylsivät kohta sen reunoille. Hän oli ritareille kohtuullisen kevyt nostettava. Maelcum veti itsensä ähisten ylös.
- Sinne meni! sir Ferant huudahti.
- Sitten Kudast, Daegam sanoi.
Kudast siirtyi aukon alle.
- Maelcum, voit auttaa sieltä ylhäältä sitten, Daegam kehotti.
Sir Ferant tarttui Kudastiin kiinni ja yhdessä Daegamin kanssa he nostivat Kudastia ylös. Maelcum ojensi kätensä alas. Kudast otti siitä kiinni ja kipusi ylös.
- Paronitarko seuraavaksi? sir Ferant kysäisi.
Daegam nyökkäsi.
- Mutta ehkä te teette sen itse, herra paroni? sir Ferant arveli.
- Tässä en tarvitse apuasi, Daegam totesi nyökäten.
Sir Ferant nyökkäsi myös. Milina asteli väsyneesti aukon alle. Daegam alkoi nostaa häntä ylös ja Maelcum ja Kudast tarjosivat kätensä Milinalle. Milinakin sai kivuttua ylös miesten avustuksella.
- Entäs nyt sitten? sir Ferant kysyi.
- Te, Daegam sanoi.
- Menettekö te, herra paroni, seuraavaksi? sir Ferant ehdotti.
- En, Daegam sanoi.
- En voi mitenkään mennä ennen herra paronia, sir Ferant esteli.
- Ala tulla sieltä, Maelcum huudahti ylhäältä.
- Menkää, herra paroni, sir Ferant kehotti.
- Daegam, tule, Kudast hoputti.
- Te menette nyt, Daegam käski. En jaksa kinastella tässä.
Maelcum ojensi jo kätensä alas, kuten myös Kudast.
- Antakaa, kun autan, herra paroni, sir Ferant sanoi.
- Sinä menet nyt, Daegam määräsi. Onko selvä?
- En voi, herra paroni. Kunniani vaatii päästämään herrani ensimmäisenä, sir Ferant sanoi päätään pudistaen.
- Nyt tulkaa, me kuolemme kohta janoon, Kudast hoputti.
Daegam murahti hieman ja sanoi:
- No olkoon sitten. Päästään täältäkin pois joskus.
Sir Ferant nyökkäsi ja alkoi nostaa Daegamia. Tällä kertaa taakka oli tosin kovin painava, mutta sir Ferant oli aika vahva. Daegam ei tuntunut vain nousevan tarpeeksi korkealle.
- Herra paroni, te olette tosiaan painava, jos saan sanoa, sir Ferant puuskutti.
Hän laski Daegamin alas.
- En saa teitä korkeammalle, sir Ferant sanoi harmissaan.
- Sinä menet nyt minua ennen ylös, Daegam päätti.
- En voi herrani! sir Ferant huudahti. Laskekaa ylhäältä köysi tai jotain, hän ehdottaa.
- Kudast, mene hakemaan apua ja Maelcum voi tutkia löytyykö huoneesta mitään minkä avulla meidät voitaisiin nosta, Daegam käski.
Kudast laski alas köyden.
- Mahtavaa, Daegam totesi. Onko köysi varmasti kiinni jossain pitävässä?
- Uskoisin niin, Kudast vastasi.
Daegam otti köydestä kiinni ja alkoi kiivetä sitä pitkin ylös vaivalloisesti. Hän pääsikin ylös. Sir Ferant otti sitten köydestä kiinni ja lähti myös kapuamaan. Hän pääsi ylös myös ongelmitta, joskin aika hengästyneenä.
Seurue oli tullut nyt pieneen ja aika ahtaaseen huoneeseen. Sen katto oli kovin matalalla, joten pisimmät joukosta eivät mahtuneet seisomaan suorassa. Huoneessa oli yksi kapea oviaukko. Se johti johonkin kapeaan ja pimeään käytävään. Huoneen lattialla oli selvästikin kidutusvälineiltä vaikuttavia tavaroita, myös pari ruumista ja jokunen pullo.
- Nyt ulos, Kudast sanoi.
Daegam keräsi köyden ylös ja Kudast otti sen sitten ja suuntasi ovesta käytävään.
- Missä se vipu on mistä tämä luukku aukeaa? Daegam kysyi ympärilleen katsellen.
Hän huomasi luukun vieressä vivun ja veti siitä. Samassa luukku pamahti kiinni. Vivussa oli ilmeisesti voimakas koneisto tai ehkäpä taikuutta.
- Nyt ulos, Daegam kehotti.
- Tulkaa, Kudast sanoi vähän matkan päästä käytävästä.
Daegam lähti menemään Kudastin perään.
- Tuolta minä tulin, sir Ferant sanoi ja osoitti käytävää.
Milina seurasi Daegamin perässä ja myös sir Ferant asteli käytävään. Maelcum lähti kulkemaan sir Ferantin perässä. Aivan pian käytävä kääntyi toiseen suuntaan ja se tuntui johtavan ylöspäin. Käytävä oli kuitenkin niin kapea, että seurue joutui kulkemaan sivuttain siinä.
Pian tuli käytävässä vastaan jokin sivuhaara ja käytävä jatkui myös eteenpäin. Kudast kulki suoraan eteenpäin. Seurue oli kuulevinaan jotakin hyvin heikkoa puhetta sivukäytävästä. He pääsivät silti ongelmitta sivuhaaran ohitse.
Seurue saapui lopulta käytävän päähän, mutta jokin näytti tukkineen sen. Kudast työnsi tuketta, joka tuntui vähän liikahtavan, muttei siirtynyt silti pois. Niinpä Kudast kaivoi miekkansa esille ja alkoi hakata tuketta sen kahvalla. Samassa tuke hajosi ja kuului kilinää. Toisetkin huomasivat, että se oli peilin takaosa, joka nyt särkyi.
- Se peili oli laitettu takaisin, Kudast totesi.
Muutama isku sai peliin aikaan sopivan aukon ja Kudast meni läpi aukosta. Seurue huomasi, että huoneessa pomppasi joku ritari sängystä pystyyn ja tarttui miekkaansa.
- Laske miekkasi! Daegam huusi.
Ritari näytti hölmistyneeltä nähdessään Daegamin.
- Herra paroni! ritari huudahti.
- Auta ottamaan tämä peili pois, Kudast totesi ritarille.
Huone näytti olevan aika ylellinen makuuhuone. Ritari kiiruhti heti peilin luokse ja nosti sen kovin ponnistuksin pois seinältä. Maelcum katseli unisena sänkyä.
- Sir, peilin rikkoutuminen tuottaa onnettomuutta, ritari sanoi hermostuneesti Kudastille.
- Enpä usko että se haittaa enemmän kuin että olisimme jääneet sinne, Kudast tuumi.
Huoneessa oli kolme sänkyä yhden oikein ylellisen lisäksi. Lisäksi seinällä oli pari hyllyä, lipasto, pöytä ja tuoli. Seinille oli ripustettu kaapuja ja muita vaatteita, selvästi papillisia. Lattialle oli tippunut peilinpalasia.
- Tulkaa, Kudast sanoi muille.
- Haenko sir Garinin, herra? ritari kysyi innokkaasti Daegamilta.
Daegam astui ulos käytävästä ja vastasi:
- Hae vain.
Ritari kumarsi Daegamille ja lähti pois kiireesti. Milina astui varovasti ulos käytävästä sir Ferant kannoillaan. Maelcum hoippui myös ulos käytävästä ja istahti lähimmälle sängylle.
- Tämä on piispan huone, sir Ferant selitti.
- Levätään täällä hetki, Daegam päätti. Sir Ferant voisi koettaa saada meille tänne juotavaa ja ehkä jotain syötävääkin. Vesi riittää meille aivan hyvin sitten.
- Selvä, herra paroni, sir Ferant sanoi ja kiiruhti pois.
Kudast istahti sängylle. Huoneessa oli avoin oviaukko, josta näkyi toinen huone, jossa sitten oli ovi. Sen kautta sir Ferant ja toinen ritari poistuivat. Toisessa huoneessa näkyi olevan pöytä ja tuoleja ja pari hyllyä ja kaikenlaista papillista kamaa.
- Milina, sinunkin on varmaan parasta levätä hieman, Daegam ehdotti.
Milina nyökkäsi ja huokasi väsyneesti. Daegam meni istumaan sängyn reunalle. Milina istahti huokaisten sängylle.
Samassa ovi aukesi ja sir Garin, pitkä ja harmaahiuksinen mies, syöksyi sisälle. Hänen perässään riensi joku toinen vanhahko mies, joka oli pukeutunut mustaan haarniskaan. Näiden kahden kannoilla juoksi ritari, jonka Daegam oli lähettänyt hakemaan sir Garinia. Daegam nousi seisomaan.
- Paroni! sir Garin huudahti. Te pääsitte pois!
- Kyllä, Daegam totesi.
- Yritimme kaikkemme, mutta ovi ei auennut, sir Garin sanoi pahoittelevasti.
- Ei sillä ole nyt väliä, Daegam sanoi.
- Ymmärrättehän, tässä on tapahtunut ikäviä väärinkäsityksiä, sir Garin jatkoi. Voin vakuuttaa, että piispa oli kaikkiin niihin syypää.
- Haluan tietää ketä on vastuussa siitä, että vaimoni aiottiin uhrata, Daegam vaati.
- Piispa on syyllinen, sir Garin vakuutti. Hänen todellinen luontonsa on paljastunut. Pelkäämme pahoin, että kaaos on tunkeutunut linnaan. Ja kunnianarvoisa piispa on siitäkin vastuussa! Paljastamisesta kunnia langetkoon tälle urhealle ritarille, sir Garin sanoi Kudastiin viitaten.
- Paroni, olen sir Phedrus Horicce, Arkatin inkvisiittori, toinen vanhahko mies sanoi samassa Daegamille. Kreivi pyysi minut kitkemään kaaoksen pois näiltä alueilta, hän lisäsi.
Daegam nyökkäsi.
Inkvisiittori vaikutti aika kunnianarvoisalta ja hänellä oli yllä musta haarniska. Hänellä oli valkea leukaparta ja valkeat hiukset, jotka näkyivät kypärän alta.
- Anteeksi nyt, mutta nyt minä haluaisin saada jotain juotavaa ja syötävää, Daegam sanoi. Olemme olleet jo päivän ilman mitään ruokaa tai juomaa.
- Arkatin? Kudast kysyi ihmetellen mieheltä.
Samassa sir Ferant riensi sisään kannoillaan kaksi palvelijaa, jotka raahasivat syötävää ja juotavaa. Inkvisiittori katsoi ensin Kudastiin ja sanoi hiljaa:
- Niin.
- Herra paroni! sir Ferant huudahti ja viittasi palvelijoita levittämään ruoat ja juomat pöydälle.
- Kiitos, Daegam kiitti.
Siinä oli useita pulloja viiniä, leipää, paistia ja sellaista. Kudast katseli inkvisiittoria hiukan epäillen. Sir Ferant kumarsi ja jäi siihen sivummalle seisomaan. Hän huitaisi kädellään palvelijat pois ja nämä lähtivät kumarrettuaan nöyrästi Daegamille.
Kudast alkoi popsia ruokaa. Maelcum nousi ylös ja tarttui viinipulloon, josta joi ahnaasti. Myös Daegam kävi hakemassa itselleen ruokaa. Inkvisiittori katseli vain sivusta. Sir Garin näytti hiukan häkeltyneen äkillisestä ruoantuonnista.
- Tosiaan, tosiaan, hän mutisi.
Maelcum alkoi mättää lihaa suuhunsa.
- Olen antanut käskyn pidättää piispan välittämästä, sir Garin ilmoitti katsellen Maelcumia epäilevästi.
Daegam nyökkäsi. Milina kaatoi pikariin viiniä ja joi sen nopeasti.
- Onko teillä käskyjä? sir Garin kysyi Daegamilta. Voin vakuuttaa, että kaikki mahdollinen on tehty syyllisen pidättämiseksi.
Maelcum kaatoi lisää viiniä alas kurkustaan. Inkvisiittori kuiskasi sir Garinille:
- Eikö se piispa kannattaisi teloittaa heti.
- Haluan olla hetken rauhassa, Daegam ilmoitti.
Sir Garin kumarsi Daegamille ja vetäytyi pois huoneesta. Sir Garinin hakenut ritarikin poistui. Myös inkvisiittori lähti sir Garinin perään.
Maelcum ahmi vielä hetken, kunnes tarttui uuteen viinipulloon, jonka kanssa lähti tyytyväinen ilme kasvoillaan tyhjää sänkyä kohden.
- Minä haluaisin tietää mitä Lynettelle ja mukanamme olleille ritareille on tehty, Kudast tokaisi.
- Totta, Daegam totesi. Ja mitä on tapahtunut Taranille.
- Hän on vankina kellarissa, Kudast ilmoitti.
Maelcum makasi sängyssä välillä naukkaillen pullosta. Kohta hän pomppasi ylös sängystään ja sanoi:
- Aiiii. Missä täällä on käymälä?
- Sir Ferant, jos vain pystyt, niin koeta saada selville missä meidän ryhmämme muut jäsenet ovat, Daegam sanoi. Heidät on saatava linnaan ja Taran vapaaksi vankilasta.
- Selvä, sir Ferant vastasi avuliaasti. Ehkä voin saattaa vangin myös käymälään?
Maelcum ryntäsi ulos.
- Kyllä, Daegam vastasi.
Sir Ferant lähti kiireesti Maelcumin perään.
- Uskotteko että se on tyyppi todella Arkatin inkvisiittori? Kudast kysyi sir Ferantin poistuttua.
- En tiedä, Daegam vastasi. On tapahtunut paljon ihmeellisiä että en tiedä mihin luottaa. On parempi vain nyt koettaa saada asioita vähän järjestykseen.
- Minä olisin varmaankin kuullut hänestä jos hän ei valehtele, Kudast arveli.
- Eli väität, että hän valehtelee? Daegam kysyi.
Milina näytti nukahtaneen sängylle.
- En tiedä, mutta ihmettelen kyllä miksen ole kuullut hänestä, Kudast vastasi. Tai hän saattaa olla jonkin toisen lahkon jäsen.
- Parempi kysyä sitä sitten häneltä itseltään, Daegam arveli.
- Niin, Kudast myönsi.
Samassa Maelcum astui sisään virnistäen viinipullo huomattavasti tyhjempänä.
- Älä juo itseäsi känniin, Daegam varoitti.
- No vähän vaan, kun pitkästä aikaa saa, Maelcum vastasi.
- Muista, olet vieläkin vanki, Daegam huomautti. Älä rupea nyt riehumaan tai mitään.
- En, en. Nyt nukun, Maelcum sanoi ja rojahti tyhjään sänkyyn.
- Tämä huone ei kyllä ole paras paikka jäädä lepäämään, Daegam totesi. Ei sitä tiedä mitä ihmeellisyyksiä tuolta käytävästä tulee.
- Ei sieltä tule mitään, Kudast otaksui. Tai no voimmehan me siirtyäkin. Mutta minne?
- Ei mikään pakko, Daegam sanoi. Turha herättää heitä.
- Niin, Kudast myönsi.
Samassa ovi aukesi ja sir Ferant riensi sisään. Hänen perässään näytti tulevan sir Horicce.
Daegam nousi ylös.
- Herra paroni! sir Ferant tervehti.
- Niin? Daegam kysyi.
- Sain tietoja seurueestanne, sir Ferant ilmoitti.
- Hyvä, Daegam totesi.
- Hienoa, Kudast säesti.
- Ritarit on suljettu vankilaan, sir Ferant kertoi. Naiset on suljettu yläkerran huoneeseen.
- Heidät on vapautettava heti, Daegam määräsi.
- Teidän täytyy mennä antamaan käsky, herra paroni, sir Ferant sanoi.
- Miksi heidät on suljettu sinne? sir Horicce puuttui puheeseen.
- Näytä tietä, Daegam kehotti sir Ferantia. Minä tulen antamaan käskyt.
- Heitä on epäilty pettureiksi, sir, sir Ferant vastasi sir Horiccelle.
Sir Ferant kumarsi Daegamille ja lähti pois huoneesta. He lähtivät pois huoneesta. Kudast seurasi perässä. Sir Horicce lähti seuraamaan Daegamia ja muita.
- No miksi ihmeessä olette vapauttamassa heitä? sir Horicce kummasteli.
Huoneen ulkopuolella seisoi sir Garin ja muutama ritari.
- Kudast, jää tänne, Daegam käski. Varmista, ettei heille tapahdu mitään.
Kudast teki työtä käskettyä, mutta hyvin, hyvin vastahakoisesti.
- Jos olet tosi väsynyt, voit kyllä nukkuakin, Daegam sanoi aseenkantajalleen ovelta. En usko heidän yrittävän mitään hetkeen.
Kudast istahti takasin sängylle ja muut poistuivat.
- Miksi olette vapauttamassa heitä? Hehän ovat pettureita? sir Horicce tivasi Daegamilta.
- Eivät ole, Daegam vastasi lyhyesti.
- Mistä tiedätte? sir Horicce kysyi.
Daegam ei vastannut mitään.
- Pettureita he ovat, sir Horicce sanoi. Teinä en vapauttaisi heitä. He saattavat aiheuttaa ikävyyksiä.
Sir Ferant johdatti seurueen juuri ulos pihalle ja sieltä sitten huoneeseen ja portaita pitkin yläkertaan.
- Sinä saat nyt selittää minulle tarkemmin, että millä asialla olet ja kuka oikein lähetti sinut, Daegam sanoi sir Horiccelle.
- Ei kukaan minua lähettänyt, sir Horicce vastasi. Kreivi pyysi minua tänne.
- Onko sinulla siitä jotain todistetta? Jotakin lappua? Daegam kysyi.
- Ei, sir Horicce vastasi. Miksi tarvitsisin. Ettekö usko minuun?
- Sinun pitää ymmärtää, Daegam sanoi. Tämän paikan vanha paroni oli kaoottinen ja hänen apulaistensa takia jouduin loukkuun muutamaksi päiväksi. Hänen apulaisensa koettivat myös surmata kreivin. Olen nyt hieman varovainen sen suhteen kehen luotan.
- Olenkin täällä juuri hävittämässä kaikki krjalkit, sir Horicce ilmoitti.
- Se eräs ritarikin täällä oli passittamassa huijarikreiviä selliin, Daegam tuhahti. Kaikkeen ei vain voi uskoa.
- Luottakaa minuun jos tahdotte, mutta aion kuitenkin vain tuhota kaikki krjalkit täältä, en muuta, sir Horicce sanoi.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Teillä on kovat tavoitteet.
Sir Horicce ei vastannut mitään.
Seurue pääsi nyt suureen torniin ja sir Ferant viittasi oveen, jota kaksi ritaria vartioi. Daegam lähestyi ovea ja ritarit katsahtivat Daegamia. Sir Horicce käveli suoraan oven luokse ja kysyi:
- Täälläkö niitä pettureita pidetään?
- Ole hiljaa, Daegam ärähti.
- Kyllä, herra, vartija vastasi sir Horiccelle. Kahta naista.
- Avatkaa ovet, Daegam käski. Haluan päästä sisälle.
- Kyllä, herra paroni, toinen vartijoista vastasi ja avasi oven.
Sieltä paljastui pieni tornikammio, jossa oli yksi ahdas ja kapea ikkuna. Daegam astun sisään ja sir Horicce seurasi perässä. Lattialla huovan päällä näkyi nukkuvan kaksi naista: Lynette ja Arbella. Daegam laskeutui toisen polven varaan Arbellan viereen.
- Keitä he ovat? sir Horicce kysyi.
Daegam herätteli hieman Arbellaa:
- Arbella, herää.
Vanhempi naisista säpsähti hereille ja huudahti pelästyneenä:
- Miehiä!
Daegam nousi pystyyn ja sanoi:
- Olen pahoillani, että olette joutuneet olemaan täällä vankina.
Lynettekin havahtui nyt.
- Ettekö voi tulla säädylliseen aikaan? Arbella kysyi ankarasti. Viattoman neitseen unta ei sovi häiritä. Pyhä Rokar siunaa häntä.
- Ajattelin, että tahtoisitte parempiin tiloihin nukkumaan, Daegam sanoi.
Sir Horicce otti miekkansa esiin.
- Haluaisin tietää myös onko teille tehty mitään pahaa, Daegam jatkoi.
- Pyhä Rokar kuuli viattoman immen rukoukset, Arbella sanoi hurskaasti.
Hän kiljahti, huomatessaan sir Horiccen ottavan miekkansa.
- Hullu mies, Daegam huudahti. Jos et nyt ryhdistäydy, niin mene ulos tästä huoneesta.
- Vai että oikein Rokar, sir Horicce naurahti.
Arbella näytti pelokkaalta, mutta sanoi:
- Pyhä Rokar suojelee meitä hulluilta.
- Mene ulos, Daegam käski sir Horiccea. Se on sinun parhaaksi.
Lynette näytti pelästyneeltä ja hyvin hauraalta. Daegam otti sir Horiccen olkapäästä kiinni ja käski:
- Ulos.
- En! sir Horicce huudahti. Anna minun tarkistaa yksi asia.
Sir Horicce otti miekan kahvan sisältä kivenpalasen ja otti askeleen naisia kohti. Samassa Daegam riuhtaisi inkvisiittorin vauhdikkaasti kauas naisista ja huudahti:
- Mene ULOS!
- Anna minun tehdä tämä ensin! sir Horicce vaati.
- Mene ulos vielä kun pääset yhtenä kappaleena, Daegam ärähti.
Lynette nyyhkytti. Arbella oli kietonut kätensä hänen ympärilleen lohduttavasti.
- Että oikein yhtenä kappaleena, sir Horicce puhisi.
- Pyhä Rokar suojelee meitä, Arbella sanoi Lynettelle.
- Ulos, Daegam käski inkvisiittoria. Minä määrään täällä, ja sinun on paras totutella siihen.
Sir Horicce sujautti kivenpalasen miekan sisälle ja lähti pois vihaisena.
Daegam kääntyi takaisin naisten puoleen. Samassa Kudast asteli sisään.
- Haluatte nyt varmaan jonnekin parempaan paikkaan nukkumaan? Daegam ehdotti.
- Säädytöntä kiusata nuorta neitsettä tällaisella tunkeilulla, Arbella sanoi.
- Olen pahoillani, Daegam pahoitteli.
- Mutta me lähdemme, Arbella lisäsi auttaen Lynetten ylös.
- Mitäh? Kudast ällistyi.
- Minne te olette lähdössä? Daegam kysyi.
- Etsimme naisille sopivamman paikan, Arbella vastasi arvokkaasti. Nuori neito on ymmärtänyt Pyhän Rokarin rukoilemisen arvon. Hän rukoili pelastusta ja Pyhä Rokar vastasi.
- Häh? Kudast ihmetteli.
- Kudast, koeta saada heille se mitä he haluavat, Daegam käski. Minä menen tästä vapauttamaan ne vahdit.
- Kyllä, sir, Kudast vastasi.
Daegam lähti ulos huoneesta. Arbella ryhtyi taluttamaan nyyhkyttävää Lynetteä ulos huoneesta. Daegam sanoi vielä vahdeille ovelta ohi mennessään:
- Kyseiset naiset ovat sitten vapautettuja.
- Mitä on käynyt? Kudast kysyi Lynetteltä.
Lynette ei vastannut.

Ehilmin valo, osa 29.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja