Ehilmin valo, osa 27

Koroke loi yhä valoaan huoneeseen. Lepakonraato lojui huoneen lattialla Milinan veitsen puhkaisemana.
- Milina, osuiko hän pahasti? Daegam kysyi huolestuneena ja koetti hieman katsoa, kuinka pahaa jälkeä päässä oli.
Milina nyökkäsi hieman pysyen yhä maassa. Daegam rupesi loitsimaan, mutta ei onnistunut ensimmäisellä kerralla ja koetti heti perään uudelleen. Toinen loitsu onnistuikin ja Milinan päässä ollut haava parani hieman. Daegam kääntyi nojaamaan seinää vasten.
- Kuka tuo on? Kudast kysyi Daegamilta maatessaan maassa ja osoitti Maelcumia.
- Hän on Maelcum, Daegam vastasi lyhyesti. Miten sinä pääsit tänne? hän kysyi Kudastilta.
- Piispan huoneesta, Kudast vastasi.
- Miten? Daegam kysyi.
- Hänellä on huono mielikuvitus ja oli siellä oli salakäytävä piilossa peilin takana, Kudast vastasi.
- Kai sen avulla pääsee nyt täältä pois? Daegam esitti.
- Eikös täältä pääse ihan oven kauttakin pois? Kudast ihmetteli.
- Ei, Daegam kiisti.
Maelcum hengitti jo tasaisemmin ja vääntäytyi istualleen.
- Onko sinun jalkasi niin huonossa kunnossa, ettet saa parannettua niitä? Daegam kysyi Kudastilta.
- Ovat, Kudast vastasi.
Daegam huokaisi.
- Eikös täällä ole ovi sinne vankityrmien luokse? Kudast kysyi.
- Se on maagisesti lukossa, Daegam vastasi.
- Mitä me sille toiselle ritarille teemme? Maelcum kysyi ja katseli toisen oven suuntaan.
- Meidän pitää päästä täältä nyt pois, Daegam totesi. Ritari luultavasti käytti sitä samaa salaovea. Mennään nyt ennen kuin tuolta tulee mitään muita otuksia.
Daegam nousi seisomaan ja Kudastkin yritti nousta pystyyn onnistumatta siinä kuitenkaan. Maelcum nousi ylös ja noukki miekkansa maasta.
- Maelcum, auta Kudastia pysymään pystyssä, niin päästään täältä joskus pois, Daegam kehotti.
Maelcum ojensi kätensä Kudastille ja tämä nousi Maelcumin avustuksella pystyyn.
Sitten hän kääntyi Milinan puoleen ja kysyi:
- Milina, oletko sinä kävelykunnossa?
- Olen, Milina vastasi vääntäytyen pystyyn Daegamin avustamana.
- Kukas sinä oikeastaan olet? Kudast kysyi Maelcumilta noustessaan pystyyn.
- Lähdetään sitten, Daegam kehotti ja käveli ehjälle ovelle.
- Vanki, Maelcum vastasi Kudastille. Työskentelin Brenanille kunnes hän pisti minut tyrmään syyttä.
Daegam avasi oven ja sanoi:
- Tulkaa.
Daegam jäi pitämään ovea auki ja Kudast asteli ovesta Maelcumin avustuksella. Milina laahusti ovesta vieläkin huumaantuneena.
- Tämä paikan tämän hetkinen johtaja uskoo vihdoin että olet paroni, Kudast totesi Daegamille.
- Parasta olisi uskoa, Daegam murahti.
Hän kävi vielä nappaamassa veitsen lepakosta ja meni sitten itse muiden perässä käytävään.
- Piispa on mielenkiintoinen henkilö, harrastuksina on kidutus, myrkyt ja tappaminen, Kudast totesi. Hänellä on mielenkiintoista kirjallisuuttakin.
Käytävä oli pimeä, vaikka valoa tulikin korokehuoneesta. Maelcum naurahti hirtehisesti:
- Älkää kompastuko siihen irtopäähän.
Daegam kävi avaamassa oven toiseen huoneeseen, jossa oli jo aivan pimeää. Seurue asteli sinne sisälle.
- Missä täällä on se salaovi? Daegam kysyi.
- Katossa, Kudast vastasi Tarvitsemme valoa. Niin onko kellään mitään keinoa valaista asiaa?
- Minulla on tulukset, Daegam sanoi.
- No kyllähän meillä se soihduntapainen oli, mutta mihin lie sekään jäi, Maelcum totesi.
- Jos vaikka Maelcum repäisisi hieman lisää paitaansa, niin saisimme ainakin hetkeksi valoa, Daegam ehdotti. Se varmaan riittää. Se soihtu paloi jo loppuun.
- Selvä, Maelcum sanoi ja repäisi vaatteistaan palan.
Daegam otti palan, asetti sen pöydän reunalle ja alkoi sytyttää sitä. Hetken kuluttua Daegam sai rievun syttymään.
- No niin, Daegam totesi. Nyt on valoa. Missä se salaovi on?
Kankaan heikossa valossa huone näytti olevan ennallaan. Paennutta ritaria ei näkynyt siellä. Kudast katseli katossa roikkuvaa ruumista. Pöydän luona lojui irtonainen pää. Daegamkin koetti katsella kattoon.
- Siis missä se salaovi on? Daegam kysyi.
Kangas savutti ja paloi ripeään tahtiin ja niinpä Daegam nousi aikailematta pöydän päälle. Kudast poimi maasta kynttilän. Daegam koetti katsella katosta salaovea, muttei nähnyt mitään siinä.
- Hitto tätä jalkaa, Kudast mutisi yrittäessään lähteä kohti pöytää ja kaatui maahan jalkansa pettäessä.
- Se perhanan ritari varmaan sulki salaoven, Daegam mutisi.
Hän hypähti alas pöydältä ja nosti Kudastin maasta pystyyn. Milina istahti seinän viereen lattialle huokaisten.
- Se on ehkä tuon raadon takana, Kudast totesi noustessaan pystyyn.
Kudast sytytti kynttilän kankaasta, joka oli melkein jo palanut loppuun. Kynttilä loi valoa huoneeseen, vaikka sen nurkissa häilähtelikin varjoja. Daegam nousi takaisin pöydälle ja Kudast istahti sen reunalle. Daegam otti kiinni kahleista, jolla ruumis oli katossa kiinni, ja koetti vetää niistä voimalla ilman mitään seurauksia.
- Ei kukaan voisi parantaa jalkaani? Kudast pyysi.
- En minä ainakaan, Maelcum sanoi.
- Minulta menee pian taju jos vielä parantelen, Daegam totesi ja koetti ryskiä lisää kahleista.
- Näkyykö siellä edes mitään? Maelcum kysyi.
- Putosin muistaakseni tuohon pöydälle, Kudast kertoi.
- Ruumis varmaan siirtyy tästä jotenkin sivulle, Daegam arveli.
- Todennäköisesti, Kudast myönsi.
Daegam otti kynttilän pöydältä ja nosti sen ylös koettaen nähdä sen valossa. Hän yritti katsoa, olisiko ruumiin takana aukkoa, mutta mitään ei löytynyt.
- Milina, olisiko sinulla voimaa parantaa jalkaani? Kudast kysyi.
Milina pudisti vain päätään.
- Ei täällä mitään aukkoa ainakaan näy, Daegam totesi ja laski sitten kynttilän pöydälle.
- Kokeile liikkuuko se katto, Kudast neuvoi.
Daegam rupesi kokeilemaan kädellään, liikkuiko katto minnekään, mutta eipä se tuntunut liikahtelevan.
- Entä jos otettaisiin se ruumis alas sieltä? Maelcum ehdotti.
Daegam tutki kahleiden kiinnitystä. Ne oli isketty kiinni kattoon hyvin syvälle ja kahleiden pronssirenkaat taas olivat kiinni ruumiin käsissä ja jaloissa. Lukkoja ei ollut, mutta kahleita olisi ollut hankala paljain käsin avata.
- Jos ei muuten irtoa niin voimmehan me toki pätkästä kädet ja jalat irti, Maelcum huomautti.
- Täältä kylä varmaan pääsee pois ihan jollain kunnon keinollakin, Daegam arveli. Tuskin se ritari tätä rupesi tässä irrottelemaan.
Daegam ryskäisi kerran voimakkaasti kahleista ja sanoi:
- Perhana.
- Siitä minä kyllä tulin, Kudast sanoi.
Yksi kahleista irtosi samassa katosta Daegam vetäisyn voimasta. Muuta ei silti tapahtunut. Ruumiskin roikkui vielä katosta ja kahle roikkui ruumiin kädestä, joka roikkui velttona.
- Oliko se toinen salaovi automaattisesti auki, vai oliko siinä joku juju? Daegam kysyi.
- Vedin kahvasta ja tipahdin, Kudast vastasi. Yksinkertaista.
- Täälläkin on varmaan joku kahva, Daegam tuumi. Katsokaa pöydän alle.
Kudast kurkkasi pöydän alle. Maelcum nousi pöydälle ja kysyi:
- No otetaanko me tämä raato alas vai ei?
Kudast potkaisi irtopäätä. Daegam laskeutui pöydältä ja sanoi:
- Voit koettaa ryskiä sitä toistakin irti. Tuskin koko ruumista kannattaa irrottaa katosta, mutta jos haluat niin revi vaan kokonaan katosta.
Maelcum riuhtoi toisen käden kahleita. Hän ärähti ja hyppäsi roikkumaan kahleista. Daegam otti kynttilän pöydältä ja katsoi sen valon avulla tarkemmin pöydän alle. Samassa kahle irtosi katosta ja Maelcum tipahti sen mukana kipeästi lattialle. Ruumis riippui nyt katosta kädet lattiaa kohti. Maelcum kiipesi taas pöydälle ja kävi repimään kahleita.
Daegam nosti kynttilän takaisin pöydän päälle ja nousi itsekin pöydälle. Hän koetti työntää kattoa uudestaan ja sitten veti molemmista jalkakahleista muutaman kerran. Mitään ei tapahtunut Daegamin vetäisystä huolimatta. Kudast lähti ryömimään seinän viereen.
- Jos me kumpikin näistä roikkuisimme niin eiköhän se irtoaisi, Maelcum ehdotti Daegamille.
- Turha sitä on irrottaa, Daegam vastasi.
Maelcum istahti pöydän reunalle ja huokasi. Päästyään seinän viereen Kudast nousi seisomaan sitä vasten ja kävi kiertämään seinän viertä jotakin erikoista etsien.
- Käyn katsomassa toisessa huoneessa onko siellä tapahtunut mitään, Daegam ilmoitti.
Hän laskeutui pöydältä ja meni käytävään.
Kudast kiersi huonetta seiniä tutkien toista kierrosta.
- Kyllä minä olen jo niitä seiniä kierrellyt, Maelcum sanoi.
Kynttilän liekki lepatti. Kudast istahti lopulta seinän viereen tuloksettoman etsinnän jälkeen. Kohta Kudast nousi pystyyn ja sanoi:
- Tutkitaan nämä seinät vielä kerran.
Maelcum kävi noukkimassa miekkansa maasta ja käveli seinän viereen. Kudast alkoi tutkia seiniä taas. Myös Maelcum alkoi kiertää seiniä kopautellen vähän väliä miekan kahvalla seinään.
Jonkin ajan kuluttua Daegam tuli takaisin huoneeseen. Kudast istahti takaisin maahan.
- Tässä saattaisi olla jotain, Maelcum sanoi ja haparoi seinää.
- Valo oli sammunut siitä korokkeesta ja ovi oli vielä lukossa, Daegam ilmoitti.
Hän suuntasi sitten katsomaan, mitä Maelcum tarkkaili. Kudast nilkutti Maelcumin luokse seinään nojaten.
- Kokeilkaapas tästä, Maelcum kehotti seinään viitaten. Tuntuisi olevan joku kohouma. Vähän niin kuin jotkut ääriviivat.
Kudast kokeili seinää kädellään. Daegam otti metallihanskansa pois. Kudast alkoi työntää seinää siitä kohdasta ja yllättäen seinän kohta näytti painuvan sisään ja paljastavan takaansa pienen huoneen. Huoneesta tunki paha löyhkä ja seurue huomasi kynttilän valossa lattialla pinossa ruumiita. Kudast astui huoneeseen nenäänsä pidellen ja sanoi:
- Hitto.
Maelcum asteli Kudastin perässä. Ruumiit näyttivät kerrassaan mädäntyneiltä ja ne näyttivät olevan todella huonossa kunnossa ja runneltuja. Kidutuksen merkkejä oli selvästi näkyvissä ja irtonaisia ruumiinosia oli paljon. Daegam tuli pois aukon vierestä, mutta Kudast tarkasteli hajusta välittämättä huoneen seiniä, jotka olivat kiviset, mutta ovia ei näkynyt. Maelcum vilkaisi kattoon, mutta sielläkään ei mitään erityistä ollut.
Daegam meni istumaan seinän viereen Milinan luokse. Kudast alkoi tutkia pikkuhuoneen seiniä perusteellisemmin. Jonkin ajan kuluttua Kudast asteli takaisin pikkuhuoneesta joitain pulloja kantaen. Daegam nousi lattialta ja kipusi heti pöydän päälle.
- Katsokaa löytäisikö jompikumpi teistä tuolta jotakin, Kudast kehotti.
Hän istahti maahan ja sujautti pullot reppuunsa. Daegam puolestaan alkoi koputella kattoa. Maelcum tutkaili vielä pikkuhuoneen seiniä. Daegam koetti vielä kerran työntää kattoa ylöspäin.
- Keksittekö mitään? Kudast kysyi. Eikö sitä ovea tosiaankaan saa auki tai vaikka irrotettua saranoiltaan? Siis sitä siellä toisessa huoneessa.
- Ei, ei ilman vahvaa taikuutta, Daegam vastasi. Ovea suojelee jokin henki, hän lisäsi ja laskeutui pöydän päältä. Täällä saattaa olla lisää tuollaisia seinässä olevia salaovia.
- Mikä se koroke oli? Kudast kysyi.
- Sen avulla ne ritarit tulivat sinne, Daegam vastasi. Sen kautta on tullut vähän muutakin otusta.
Maelcum tuli pikkuhuoneesta muutaman pullon kanssa ja istahti mahdollisimman kauas huoneen ovesta. Kudast kaivoi repustaan jonkin kirjan ja muutamia pulloja, myös ne, joiden kanssa hän oli astellut pois pikkuhuoneesta.
- Mitähän nämä oikein ovat? Maelcum ihmetteli. Ei näistä ainakaan juotavaksi ole.
- Myrkkyjä, varmaankin, Kudast arveli.
Daegam otti hansikkaansa pois ja rupesi koettelemaan, olisiko seinässä muitakin kohtia, jotka painuisivat sisälle. Maelcum jätti miekkansa ja pullonsa lattialle ja alkoi tutkia taas seiniä. Kynttilänpätkä ei ollut enää kovin pitkä.
- Oletko varma, että putosit tämän pöydän päälle? Daegam kysyi Kudastilta.
- Aika varma, Kudast vastasi.
Hän tutki jotakin neuloja, joiden päässä oli vihreää ainetta.
- Onko noita kynttilöitä lisää? Daegam kysyi ja katseli lattialle.
- Vain tuo minkä toin, Kudast vastasi.
Milina huokaisi ja käpristyi seinää vasten. Maelcum istui tavaroidensa luokse nojaten seinään.
- Sammutan kynttilän, jos kukaan ei tarvitse sitä nyt, Daegam ilmoitti.
Kudast mätti tavaransa reppuun ja sanoi:
- Odota.
Kudast lähti vielä tutkimaan pikkuhuonetta ja kynttilä kului koko ajan. Maelcum sulki silmänsä ja yritti saada hieman unta. Daegam meni käytävään. Kudast asteli takaisin kahlehuoneeseen ja tutki vielä lattiaa ja seiniä kynttilän valossa.
Pian Daegam palasi takaisin huoneeseen. Kynttilä ei varmasti olisi kestänyt enää montaa minuuttia, joten Daegam sanoi:
- Sammutan kynttilän nyt.
- Juu, Kudast myöntyi. Odota! hän huudahti kuitenkin heti.
Daegam odotti ja kysyi:
- Mitä nyt?
Kudast ryömi pöydän vierelle ja sanoi:
- Tässä on jotakin.
Kudast tutki lattiaa pöydän alla ja Daegam meni hänen viereensä. Kudast koputti lattiaa, mutta siitä oli vaikea sano mitään. Kudast yritti painaa lattiaa alaspäin, mutta tuloksetta. Kudast hakkasi lattiaa miekankahvalla niin lujaa kuin pystyi. Kivinen lattia ei näyttänyt paljon miekasta piittaavan, vaikka siitä kivensiruja lensikin hiukan.
Daegam koetti seurata lattiassa uraa ja katsoa, mihin se loppui. Kudast yritti työntää miekkaansa uraan, mutta siitä ei tuntunut olevan apua. Daegam meni lopulta takaisin seinän viereen istumaan, riisui kypäränsäkin päästään ja sanoi:
- Sammutan nyt kynttilän.
Daegam nousi seisomaan ja käveli pöydän viereen. Kudast meni seinän viereen. Maelcum kuorsasi vaimeasti. Daegam sammutti kynttilän ja tuli aivan pimeää.
- Tutkitteko te sen korokkeen aiemmin? Kudast kysyi pimeästä.
- Nuku, Daegam kehotti.
Hiljaisuus laskeutui huoneeseen. Samassa Daegam kuuli kypärän kolahtavan, kun hän oli jo rentoutunut mukavasti. Daegam nousi pystyyn ja otti miekan käteensä. Ovi kuului avautuvan. Daegam syöksyi ovea kohti ja koetti taklata sitä.
Kuului muutama nopea juoksunaskel, mutta sitten kuului suurta meteliä.
- Saatana, Kudast kirosi jäätyään Daegamin jalkoihin.
- Saatana! Daegam kirosi myös.
- Sitä minäkin, Kudast sanoi.
- Mmmh, Maelcum havahtui unestaan. Mitä helvettiä?
- Sinäkö se täällä hiippailet? Daegam kysyi.
- Yritän päästä sen korokkeen luokse kun te tahvot ette kai ole tutkineet sitä, Kudast tiuskaisi.
- Anna olla, Daegam kehotti. Ja sano jos aiot tehdä jotain. Nuku.
Daegam nousi pystyyn ja palasi takaisin huoneeseen. Kudast ryömi Daegamin ohitse.
- Sano jos teet jotain, Daegam kehotti ja palasi istumaan.
Daegam nukahti taas.
Jonkin ajan päästä Maelcum heräsi, rymysi ylös paikaltaan ja kysyi:
- Mikä tuo huuto oli?
- Mitäh... Daegam mutisi ja nousi unisena pystyyn. Mikä huuto?
- Kuulin vaimean huudon, Maelcum vastasi.
Daegam kuuli pimeässä kypäränsä kolisevan ovea avattaessa.
- Kuka avaa ovea? Daegam kysyi.
- Minä, Maelcum vastasi.
- Ok, Daegam sanoi.
- Kuka siinä ovensuussa on? Maelcum kysyi.
- Minä olen tässä parin metrin päässä ovesta, Daegam vastasi.
- Se olikin vain kypärä, Maelcum totesi.
Daegam lähti kävelemään ja metallihaarniska kilisi hieman. Hän kyyristyi ja otti miekan käteensä. Daegam haparoi tarkistaakseen, että Milina oli vielä paikoillaan. Daegam tunsi siinä Milinan, joka vetäytyi heti pois. Daegam sanoi Milinalle miltei kuiskaten:
- Tarkistin vain, että olet siinä.
Daegam kuuli Milinan tuhahduksen. Daegam lähti sitten takaisin seinää pitkin ovelle. Hän palasi takaisin kohtalaisen lähelle Milinaa, mutta ei mennyt ihan viereen, jottei olisi häirinnyt Milinaa. Daegam istui lattialle. Hän oli nukuttuaan virkeämpi, mutta nälkä ja jano olivat kerrassaan kamalat. Suu oli kuin puuta.
- Maelcum, missä olet? Daegam kysyi.
- Täällä korokehuoneessa, kuului vaimeana käytävästä.
Milina oli hiljaa. Daegam kuuli hänen hengityksensä pimeässä. Ruumiiden löyhkä kulkeutui Daegamin sieraimiin pikkuhuoneesta ja hän jäi valveilla odottamaan.
Jonkin ajan kuluttua Daegam kuuli oven aukeavan.
- Kuka siellä? hän kysyi.
- Daegam? Maelcumin ääni kysyi.
- Niin? Daegam kysyi.
- Minä, Maelcum, Maelcumin ääni sanoi. Kudast sanoi tietävänsä miten pääsemme ulos. Oli kuulemma heikossa kunnossa.
- Missä hän on? Daegam tiedusteli.
- Tuolla korokehuoneessa, Maelcum vastasi. Kysyin haenko muut ja hän sanoi kyllä.
- Milina, mennään tuonne toiseen huoneeseen. ok? Daegam ehdotti ja nousi seisomaan.
- Hyvä on, Milina sanoi väsyneellä äänellä. Haluaisin vihdoinkin päästä täältä ulos.
Daegam lähti ovelle ja kuuli Milinan laahustavan perässä. Daegam hapuili kypäräänsä lattialta, muttei löytänyt sitä. Hän jätti kypärän sikseen ja meni käytävään, mutta odotteli siinä, että Milina pysyi ihan perässä. Kaksikko asteli korokehuoneeseen. Huoneessa oli vieläkin pimeää ja vain oven riimut hehkuivat hyvin heikosti.
- Niin. Mikäs se suunnitelma oli? Daegam kysyi.
- Onko kukaan koskettanut tuota ovea? Kudast kysyi.
- Ei. Ei kannatakaan, Daegam vastasi. Siis metallisia osia ainakaan. Puisiin osiin voi kyllä koskea.
- Kannattaa! Kudast huudahti.
- Mistä näin epäilet? Daegam kysyi.
- Sopivan loitsu suojana se on lähes turvallista, Kudast vakuutti. Ja siinä on voimaa.
- Mutta mitä hyötyä siitä on? Daegam kysyi.
- No irrotetaan metalli ja katsotaan aukeaako ovi, Kudast ehdotti.
- Siis tuo koko metallilevy? Daegam kysyi. Ovihan on rakennettu sen päälle. Ei se ovi irtoa noin vain.
- Milina, kerroit joskus pystyväsi antamaan minulle voimaa loitsuihin, Kudast sanoi. Miten ja voitko tehdä sen nyt?
- En nyt, Milina sanoi väsyneellä äänellä. Voimani ovat heikoilla.
- Huomenna? Kudast kysyi.
Daegam huokaisi.
- Ehkä, Milina vastasi ja huokasi. Jos olemme silloin vielä hengissä.
Seuruetta vaivasi jo nälkä ja kerrassaan sietämätön jano.
- Puretaan vaikka koko pirun ovi jollei se muuten aukea, Kudast tuhahti.
- Oliko tässä kaikki? Daegam kysyi.
- Ja saan siitä ainakin tarpeeksi voimaa parantaakseni kaikki vammamme ja voin ehkä tyhjentää sen ja silloin ovi ehkä aukeaa, Kudast ehdotti.
- Aiot siis jotenkin tyhjentää hengen? Daegam kysyi hiukan epäilevänä.
- Jup, Kudast vastasi. Tarpeeksi loitsuja ja se onnistuu varmaankin.
- Nukutan vaikka tästä edespäin täällä, Daegam päätti. Täällä sentään ei haise se kamala haju.
- Hyvä idea, Kudast myönsi.
- Kenen tämä lattialla lojunut kypärä muuten on? Maelcum kysyi.
- Minun, Daegam vastasi.
Hän meni istumaan seinän viereen. Kudast kävi nukkumaan oven lähelle. Jano piinasi seuruetta joka hetki aina vain kovemmin. Maelcum kävi makuulle lattialle.

Ehilmin valo, osa 28.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja