Ehilmin valo, osa 21

Kentällä käytiin koko ajan kamppailuita ritarien kesken. Kreivi ja kreivitär istuivat aitiossa vierekkäin. Kreivi näytti jokseenkin tyytyväiseltä ja oli keskittynyt katselemaan ritarien kovia otteluita. Kreivitär vaikutti myös onnelliselta, vaikka ei seurannutkaan väkivaltaisia kamppailuita yhtä tarkasti kuin miehensä. Kansaa peitsien paukkuminen kilpiin ja miesten suistuminen hevosten selästä innosti kovin.
Jossakin välissä palvelijat toivat siihen hiukan hedelmiä naposteltaviksi turnajaisten ohessa.
- Uskaltaudutteko tosiaan noita urhoja vastaan? kreivi kysäisi Kudastilta ja Taranilta.
- Joo, miksei? Taran vastasi.
- Varmasti, arvon kreivi, Kudast vakuutti.
Milina vain hieman hikoili vaivaantuneena.
- Urhoja mekin ollaan, vai mitä Kudast? Taran sanoi ja tyrkkäsi Kudastia leikkisästi kylkeen kyynärpäällä.
Kudast nyökkäili.
- Kovia miehiä ovat tämän turnajaispäivän parhaat, kreivi naurahti. Heillä on jo taistelutuntuma päällä, kun ovat tänään otelleet useasti.
- Vaan eivät yhtä kovia kuin me, Taran uhosi ja nauroi perään.
Daegam naurahti hieman ja kreivi naurahtaa huvittuneesti.
- Mitä pidätte urheiden ritariemme otteista, neiti de Lucan? kreivi kysyi sitten Milinalta. Onko teidän kotimaassanne yhtä hyviä sotureita?
- Meidän maassamme, Milina hymyili. En uskalla sanoa.
- Sanokaa toki, kreivi kehotti.
- Tarkoitin vain, etten juuri tiedä, Milina tunnusti. En ole koskaan päässyt katsomaan juurikaan ritareita työssään. Vain jousiammuntaa olen nähnyt enemmän.
- Pidetäänkö teidän maassanne edes tällaisia oikeita turnajaisia? kreivi kysyi Milinalta.
- Ei ainakaan tässä mittakaavassa, teidän armonne, Milina vastasi.
- Sen saatoin arvatakin, sillä tokihan meidän turnajaisemme vetävät vertoja kuuluille Kustrian turnajaisillekin, kreivi totesi tyytyväisenä. Te, sir Daegam, mitä arvelette ritarienne menestyksestä päivän parhaita taistelijoita vastaan? hän kysäisi sitten Daegamilta.
Tämä naurahti hieman. Kentällä oli juuri vuorossa eräs pitkä ritari, jonka tunnus oli musta käärme. Hän oli osoittanut aikaisemminkin vakuuttavia otteita ja suisti helposti maahan vastustajansa.
- Vaikka heistä molemmat ovat urheita ritareita, heillä voi olla silti vaikeuksia turnajaisten parhaiden kanssa, Daegam arveli.
- Uskotteko heidän voittavan? kreivi tiedusteli.
Daegam katsoi Tarania ja Kudastia ja vastasi:
- Kyllä he voittavat. Voisin olla aika varma siitä.
Sitten Daegam naurahti hieman.
- Kiitos, herrani, Taran sanoi kumartaen Daegamille istuviltaan.
- Kenties lyömme sitten vetoa, kun heidän taistelunsa aika koittaa, kreivi tuumi.
Daegam nyökkäsi.
- Katsokaapa tuota miestä, kreivi kehotti ja viittasi käärmetunnuksiseen pitkään mieheen.
Daegam katsoi miestä, kuten myös Milina.
- Tuossa voi hyvinkin olla yksi päivän parhaista taistelijoista, kreivi arvioi.
Miehellä oli kokonainen levyhaarniska yllään ja näyttipä haarniskassa välkähtävän jopa kallista ja arvokasta rautaa.
- Hän on kotoisin kaukaa pohjoisesta, maansa etevimpiä ritareita, kreivi selitti. Onnekseni olen saanut palkattua hänet joukkoihini.
Daegam nyökkäsi. Katselijat näkivät pitkän miehen riisuvan kypäränsä ja paljastavan mustat hiuksensa ja pitkät viikset.
Taistelut jatkuivat areenalla ja tunnelma pysyi kiihkeänä. Lopulta iltapäivä alkoi viimein kallistua iltaa kohti ja alkoi olla viimeisten yhteenottojen aika. Viimein kuulutettiin kentällä kreivin määräämä erityistaistelu, jossa kaksi päivän parasta ritaria ottelisi kahta suurta rohkeutta osoittanutta ritari, sir Tarania ja sir Kudastia, vastaan.
Taran nyökkäsi Kudastia kohti ja nousi. Kudast teki samoin.
Päivän taistelujen perusteella oli valittu kaksi parhaiten menestynyttä Tarania ja Kudastia vastaan. Toinen heistä oli kuin olikin pitkä ritari, jonka tunnus oli käärme. Tämän ritarin nimeksi kerrottiin sir Laciban. Toinen ritari puolestaan oli hiukan lyhyempi, mutta silti vahvan tuntuinen sir Kennard, joka kantoi Ortin tunnuksia.
Kuuluttaja kehotti sir Kudastia ja sir Tarania astelemaan kentälle. Nelintaistelua varten oli valmistettu sopivankokoinen kenttä. Kudast lähti astelemaan kentälle ja Taran seurasi häntä. Daegam katsoi mietiskelevänä Kudastin ja Taranin perään.
- Vieläkö luotatte ritareihinne? kreivi kysyi Daegamilta.
Sir Lacibanilla oli päällään täysi levyhaarniska raudalla vahvistettuna ja aseinaan kapea kilpi ja leveä miekka. Sir Kennard puolestaan oli pukeutunut rengashaarniskaan ja hänellä oli aseinaan taistelukirves ja kilpi.
- En tiedä, Daegam vastasi. Tuo sir Laciban on todella taitava, mutta eiköhän sir Angoloksesta ole hänellä vastusta. Sir Tivarel on kyllä aika kokematon tällaisessa taistelussa. Hän ei ole samanlaista kokemusta kuin sir Kennardilla.
Taran ja Kudast ohjattiin valmiiksi taistelukentän toiseen päähän. Toiseen päähän taas asettuivat kaksi muuta ritaria.
- Tarvitsetteko aseistusta, kilpi tai muuta? kysyi yksi järjestysmiehistä Taranilta ja Kudastilta.
- En, molemmat vastasivat miltei yhteen ääneen.
Daegam vaihtoi istuinta Milinan viereiseen tuoliin. Kentällä Taran veti pitkämiekkansa esille.
- Lyökäämme siis vetoa, jos luotat ritareihisi, kreivi ehdotti Daegamille aitiossa. Laitammeko kultarahan peliin?
Daegam näytti hieman epäröivältä ja hän naurahti:
- Minulla nyt tuollaisia rahoja ole. Ritarin palkasta ei paljoa jää käteen yleensä.
Kreivikin naurahti ja ehdotti:
- Sanokaamme sitten, että lähetätte vastineeksi parhaan kinkkunne.
Kentällä jo vieraat ritarit mittelivät Kudastia ja Tarania. Ritarit näyttivät kovilta ja kokeneilta miehiltä. Kudast veti nyt miekkansa esille. Ritarit katselivat huvittuneina ja ivallisesti Kudastin miekkaa.
- Kyllähän se käy, Daegam suostui kreivin ehdotukseen. Sen kinkun löytämiseen saattaa tosin mennä hetki, mutta eiköhän se sitten löydy, jos tarvetta tulee.
Taran kuiskasi Kudastille:
- Kyllä me noita vanhuksia vastaan pärjätään.
- Varmasti, Kudast vastasi.
- Mainiota! kreivi naurahti Daegamille, joka myös naurahti. Jos taas teidän miehenne voittavat, annan teille kultarahan.
Daegam nyökkäsi.
- Valmistautukaa koetukseen! kuuluttaja julisti.
- Mä otan ton pitkän, Taran kuiskasi Kudastille.
Kudast nyökkäsi.
- Ken osapuoli pystyyn jää, hän olkoon voittanut, kuuluttaja ilmoitti. Jumala siunatkoon taistelua, hän vielä lisäsi.
Taran näytti vielä peukkuja Kudastille.
- Ottelu alkakoon, kuuluttaja julisti.
Ritarit olivat pidelleet kilpiä ja aseitaan. Taran ryntäsi heti pitkän miehen kimppuun, kun taas Kudast astui vain pari askelta kohti vastustajaansa. Pitkä käärmetunnuksinen mies valmistautui ottamaan Taranin vastaan miekanterä kiillellen Ehilmin valossa.
Kudast asteli kohti lyhyempää ritaria. Tämä otti muutaman askeleen Kudastia kohti ja irvisti. Mies roiskautti syljen suustaan maahan ja katsoi Kudastia ivallisesti.
Taran iski sir Lacibania miekalla, mutta tämä torjui iskun kilvellään.
- Saatpa selkääsi, poika! sir Laciban ärähti murteellisella kielellä.
Hän huitaisi miekkansa kohti Taranin oikeaa kättä. Taran torjui iskun miekallaan.
Sir Kennard lähestyi Kudastia. Hän oli kohta iskuetäisyydellä, kun taas Taran ja sir Laciban kamppailivat jo täyttä päätä. Kudast astui viimeiset erottavat askeleet vastustajaansa kohti.
- Komeita iskuja, kreivi totesi Daegamille viitaten Taraniin ja hänen vastustajaansa.
Daegam nyökkäili katsellessaan taistelua.
Taran iski, mutta Laciban torjui taas. Sir Laciban puolestaan löi Tarania kohti julmetun iskun, jonka Taran torjui huvittuneesti. Taran sivalsi miekallaan takaisin. Hänen miekkansa iski kilpeä hiukan säpäleiksi, mutta pysähtyi sitten miehen haarniskaan. Taran nauroi miehelle ja tämän kilvelle:
- Luovuta vanhus!
Sir Laciban irvistää ja huitaisee miekallaan. Taran torjui iskun. Sir Kennard pääsi nyt Kudastin luokse ja heilautti kirvestään kaaressa tavoitelleen Kudastin jalkaa. Kudast sai miekkansa juuri ja juuri vastustajansa iskun eteen. Kudast puolestaan yritti viiltää vastustajaansa oikeaa jalkaa, mutta sir Kennard torjui iskun.
Taran iski lujaa, mutta ritari torjui taas. Sir Laciban heilautti miekkansa suoraan Taranin rintaa kohti. Tämä torjui kuitenkin todella helposti ja iski raivoisan lujaa, mutta taas Laciban torjui. Sir Lucibanin kilvestä lensi kuitenkin taas säpäleitä ja mies ärähti. Taran nauroi hänelle, kun Taranin miekka kopahti ritarin panssariin kilven vaimentamana.
- Paholaisen äpärä! sir Laciban ärähti Taranille ja huitaisi miekkansa Taranin kättä kohti.
- Äpärä oot itse vanhus, Taran vastasi röyhkeästi ja torjui iskun tottuneesti.
Kudast yritti iskeä vastustajaansa toiseen jalkaan, mutta tämä sai taas torjuttua. Sir Kennerd taas huitaisi kirveensä kaaressa Kudastin miekkakättä tavoitellen. Kudast pyöräytti miekkansa vastustajansa iskun eteen.
Taran huusi Kudastille keskittyen silti vastustajaansa:
- MITEN PÄRJÄÄT?
- Tiukempi taistelu kuin uskoinkaan, kreivi totesi Daegamille aitiossa.
Yleisö pauhasi innoissaan taistelua seuraten. Taran iski tavattoman lujaa miestä, joka kuitenkin torjui kilvellään. Taas sir Lacibanin kilpi hajosi lisää ja tämä älähti. Taranin miekka kalahti kovaa miehen panssariin ja oli melkein tunkeutua siitä jo läpi. Sir Laciban ärisi vihaisena ja tavoitti Tarania miekallaan. Sir Lacibanin miekka ohitti nyt Taranin puolustuksen ja osui tätä oikeaan jalkaan. Haarniska pysäytti kuitenkin iskun.
Taran löi Lacibania kohti ja tämä torjui. Sir Lacibanin kilvestä lenteli säleitä ja mies kirosi vieraalla kielellä. Hänen kilpensä ei ollut enää keskikokoisen kilvenkään veroinen ja Taran virnuili.
Kudast huitaisi voimakkaan iskun kohti vastustajansa kaulaa, mutta hän torjui iskun. Sir Kennard tavoitteli kirveellään Kudastin vasenta kättä. Kudast yritti saada miekkansa iskun väliin muttei onnistunut. Niinpä sir Kennard iski häneltä vasemman käden lähes irti ja Kudast menetti tajunsa.
Sir Kennard jätti heti maahan verissään kaatuneen Kudastin ja kääntyi katsomaan toista taisteluparia. Sir Laciban iski juuri Tarania miekallaan. Tämä sai voimakkaan iskun käteensä, joka meni toimintakyvyttömäksi, mutta Taran jatkoi taistelua pitäen miekkaa toisella kädellään.
Parantajat ryntäsivät nopeasti pahasti haavoittuneen Kudastin luokse. Pyhän Ehilmin magia loisti, kun parantajien taikuus umpeutti Kudastin haavoja, kun tämä oli kiskottu sivuun areenalta.
Sir Laciban torjui Taranin iskun, joskin hänen kilvestään sinkoili taas säleitä. Sir Laciban kuitenkin huitaisi taas päättäväisesti Tarania kohti miekallaan. Taran yritti pistää miekkaa väliin, muttei se oikein tahtonut luonnistua. Sir Lacibanin miekka nirhaisi Tarania ilkeästi jalasta ja verta vuoti. Taran huitaisi vuorostaan, mutta ei sekään tunnu onnistuvan.
Sir Laciban naurahti julmasti ja huitaisi miekkansa raa'asti Taranin haavoittunutta kättä kohti. Taran torjui hikisesti, mutta virnuillen miehen avuttomalle iskulle. Taran huitaisi miestä, joka kuitenkin torjui iskun. Kilvestä lensi taas palasia ja Taranin miekka kalahti vielä tuimasti sir Lacibanin haarniskaan. Tämä ärähti ja iski Tarania miekallaan. Taran yritti taas pistää miekkaa väliin parhaansa mukaan, mutta se ei riittänyt: sir Laciban tuikkasi Taranin miekan alta häntä vatsaan. Myös sir Kennerd oli nyt ehtinyt siihen vierelle.
Taran yritti taas avuttomasti iskeä, mutta tuloksetta. Sir Laciban nauroi julmasti ja huitaisi miekallaan Taranin vasenta jalkaa kohti. Kudast kirosi railakkaasti tullessaan tajuihinsa kentän laidalla. Taran menetti tajuntansa saatuaan iskun jalkaansa juuri samalla hetkellä, kun Kudast heräsi.
Sir Laciban virnisti tyytyväisenä ja viskasi risan kilpensä syrjään. Hän töytäisi tajutonta Tarania vielä halveksivasti jalallaan ja asteli syrjään. Parantajat riensivät parantamaan kehnossa kunnossa olevaa Tarania ja vilvoittelemaan häntä sitten tajuihin. Taran heräsi kentän laidalla omaan, raivoavaan kiroiluunsa.
Voittoisat ritarit astelivat kreivin aition eteen, kumarsivat ja kreivi nakkasi heille kummallekin pussillisen kultarahoja. Kreivi lausui muutaman ylistävän sanan voittajista, jotka röyhistelivät rintaansa.
Taran ja Kudast olivat parannuspaikalla ja heidän aseensa tuotiin siihen, mutta yleisöltä ei herunut muuta kuin halveksivia silmäyksiä hävinneisiin. Taran hakkasi maata nyrkeilläni ja kiroili. Kudastkaan ei näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä otteluun. Sen sijaan voittajat saivat yleisöltä riemuisia huutoja.
- Noiko muka ritareita! kuului yleisön joukosta. Menkää kotiinne kasvamaan! Kudastille ja Taranille huudettiin.
Taran nousi ylös ja huuteli kirouksia yleisölle.
- Tommosia taaperoita! kaksikolle huudettiin pilkallisesti.
Jotkut rahvaan joukosta näyttelivät solvaavia eleitä hävinneille ritareille. Taran vilautteli yleisölle vilkkaaseen tahtiin keskisormea. Kudast nousi ylös maasta eikä kiinnittänyt yleisöön kovinkaan paljon huomiota.
- Siinäpä oli mainio ottelu, sir Ornim, kreivi totesi tyytyväisenä. Kelpo päätös tälle turnajaispäivälle.
Taran rauhoittui, nappasi miekkansa ja meni takaisin kreivin aitioon. Kudast poimi miekkansa maasta ja seurasi Tarania.
- Seuraavaksi lieneekin ohjelmassamme teidän häänne, kreivi sanoi Daegamille ja taputti tätä olkapäälle isällisesti. Ah, voitetut sankarit saapuvat, kreivi hiukan naurahti Kudastin ja Taranin palatessa.
Taran meni Daegamin eteen ja kumartui sanoen:
- Anteeksi, että tuotin pettymyksen, herrani.
Daegam katsoi Tarania hieman kummeksuen ja virkkoi sitten:
- Yritit parhaasi. Olisit voinut kyllä luovuttaa hieman aikaisemmin, jos totta puhutaan.
- Enhän minä edes luovuttanut, Taran sanoi vaisusti.
Kudast istahti ja Daegam huokaisi sanoen Taranille:
- Mene nyt istumaan.
Taran istahti ja mutisi:
- Kaikki sen typerän käden syytä.
Kamarineidot kikattivat Taranin ja Kudastin hiukan rähjääntyneille olemuksille. Taran mulkaisi neitoja todella murhaavasti.
- Juuri kun sain uuden paidan, Kudast mutisi hiljaa.
- Nyt onkin aika lähteä pukemaan päivän morsian kauniiksi, kreivi totesi. Vihkiminen on syytä suorittaa ennen kuin Ehilm kokonaan katoaa taakse taivaanrannan.
Ihmiset alkoivat poistua jo turnajaispaikalta, kun päivä oli julistettu päättyneeksi. Kreivi nousi nyt ylös ja auttoi vaimonsa jalkeille. Daegam nousi ylös ja auttoi Milinan jalkeille, tosin hieman epäröiden.
- Menkäämme ensin palatsiin, jotta morsian saa pukeutua ja sitten kirkkoon, kreivi päättää. Jumalan ja Pyhän Ehilmin edessä vahvistettakoon liitto, jonka olen tänä päivänä määrännyt toimeenpantavaksi.
Kreivi lähti saattamaan vaimoaan ulos aitiosta. Aition vieressä odottivat kaikki paronit, joita kreivi tervehti nyökkäyksellä. Taran näytti edelleen todella myrtyneeltä.
- Olkaa kaikki kelpo paronini tervetulleita todistamaan paroni Ornimin ja neiti de Lucanin vihkimistä, kreivi sanoi paroneilleen, jotka kumarsivat.
- Kaunis on tämä liitto, paroni Ort totesi hiukan sairaannäköisenä.
Daegam katsoi Milinaa silmiin. Tämä vaikutti kovin, kovin tympeältä. Huomatessaan Milinan tympeyden Daegam tuli itsekin huonolle tuulelle.
Kreivi auttoi vaimonsa vaunuihin ja nousi itse ratsaille. Kamarineidot asettuivat myös vaunuihin. Ympärillä oli koko ajan kreivin ritareita valmiina torjumaan uhkia. Kreivitär nyökkäsi Milinaakin mukaan vaunuihin. Taran saapui Daegamin vierelle ja Daegam sanoi Milinalle hieman surullisesti:
- Sinun varmaan pitäisi mennä nyt palatsiin?
- Niinpä, Milina vastasi lyhyesti ja lähti vaunuihin.
Kreivin ritarit alkoivat nousta ratsaille.
- Meidän on varmaan parasta mennä myös palatsiin, Daegam tuumi. Saatte hieman pestä itseänne siellä.
Kudast nyökkäsi. Vaunut lähtivät liikkeelle ja niin myös kreivin saattojoukko. Daegam lähti menemään palatsille päin vaunujen vanavedessä. Kudast ja Taran seurasivat häntä molemmin puolin herraansa. Ritarit sysivät rahvasta sivuun ja tekivät tietä ylhäisille. Palatsi häämötti kohta jo edessä, eikä Ehilm ollut kadonnut vielä taivaalta.

Ehilmin valo, osa 22.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja