Ehilmin valo, osa 20

- Kudast, tiedätkö sinä tarkalleen missä meidän pitäisi olla parin tunnin päästä? Daegam kysyi.
- Kreivin aitiolla eli varmaankin jossakin turnajaiskentän läheisyydessä, Kudast vastasi.
Daegam nyökkäsi ja lausahti:
- Oletkos muuten huomannut mitään, mitä olet unohtanut lähiaikoina aika usein?
- No? Kudast kysyi.
- Olet unohtanut aivan kokonaan, että minä olen ritari, Daegam totesi. Joten kutsut siis minua sir Daegamiksi taikka sir Ornimiksi. Toki pian sinustakin tulee ritari, ja silloin tämä ei ole enää niin tarpeellista.
- No sitä että tulen ritariksi ei tarvitse odottaa kuin pari tuntia, Kudast sanoi. Sir Ornim, hän lisäsi.
- Sinun kannattaisi silti muistaa, ettei kannata mennä aukomaan päätään tai puhumaan jotain typeryksiä sinua ylemmille henkilöille, Daegam jatkoi. Ymmärrätkö?
- Tietenkin, sir Ornim, Kudast vastasi.
Daegam naurahti hiukan ja lupasi:
- Sinä kyllä voit kutsua minua ihan Daegamiksikin, näin meidän kesken, mutta ei julkisesti.
Kudast nyökkäsi.
- Sekin kun menit möläyttämään Milinan etunimen, Daegam mutisi ja näytti hieman närkästyneeltä. Noh. Antaa tältä kerralta olla.
- Meidän ehkä kannattaisi kuitenkin käydä etsimässä neiti de Lucan ja sir Taran, Kudast huomautti.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Ei tässä muutakaan tekemistä ole.
Daegam lähti pois ja Kudast seurasi perässä. Kaksikko kulki juhlasalin halki pihalle. Siellä näkyi olevan paljon väkeä, kun turnajaiset lähestyivät. Vartijat seisoivat toki oven edessä vahdissa.
- On varmaan parasta mennä etsimään heitä torilta, Daegam ehdotti.
Kudast nyökkäsi. Niinpä Daegam lähti torille etsimään Milinaa ja Tarania. Väkeä oli kaduilla todella taajaan ja eteneminen oli hankalaa. Daegam ja Kudast joutuivat käyttämään vähän kyynärpäitä, jotta pääsivät eteenpäin. Torille oli pystytetty turnajaisaitio ja muutenkin se oli laitettu kuntoon turnajaisia varten. Torilla oli myös pylväs, johon oli isketty onnettoman paroni Brenanin pää ihmisten ihmeteltäväksi.
- Neiti de Lucan on varmaankin palannut taloon, sir, Kudast arveli. Voisin käydä katsomassa sieltä, sir.
- Voi hyvinkin olla, Daegam myönsi. He saattoivat jopa olla silloinkin talossa kun me lähdimme, nimittäin puutarhassa.
Kudast nyökkäsi.
- On varmaan parempi että minäkin tulen, Daegam jatkoi. Täällä on niin paljon väkeä, että helpommin hän itse tiensä löytää täältä ulos.
Daegam ja Kudast lähtivät kävelemään takaisin kreivin palatsille. Taas he saivat tehdä tilaa väkijoukkojen ohi. Ihmiset eivät näyttäneet kovin hanakasti väistävän kaksikkoa, kun nämä liikkuivat jalkaisin. Daegam ja Kudast pääsivät kuitenkin lopulta kreivin palatsin eteen ja huomaatte Taranin seisoskelevan siellä. Daegam suuntasi Taranin luokse ja Kudast seurasi perässä.
- Moi! Taran huudahti. Missä Milina on? hän kysyi.
- Luulimme, että hän on sinun seurassasi, Daegam vastasi. Tiedätkö onko hän edes lähtenyt minnekään kreivin palatsista?
- En minä tiedä, Taran sanoi. Heräsin vain paronin valitteluihin, hän naurahti. Hänen päätään särki.
- Sen uskon, Daegam myönsi. Meidän olisi varmaan parasta koittaa löytää Milina.
- Hän lähti kävelylle aamulla, sir, Kudast sanoi.
- Minä kävin katsomassa hevostani, Taran ilmoitti. Ja tappelin vähän yhden tyhmän rengin kanssa.
- Missä ne ovat, sir? Kudast kysyi.
- Häh? Daegam älähti. Miksi sinä nyt tappelit?
- Ne oli tossa yhdessä tallissa, Taran vastasi Kudastille nyökäten epämääräisesti jonnekin päin. Se puhui loukkaavasti hevosestani, hän lisäsi Daegamille.
- Missä hevoset, sir? Kudast kysyi. Haluaisin nimittäin aseeni vihdoin takaisin.
- Ai se sun pienen miekkas, Taran naurahti.
- Mitäs jos käydään sisältä katsomassa ensin sisältä, olisiko Milina siellä, Daegam ehdotti. Jos ei ole, niin samalla kun lähdemme ulos etsimään häntä, niin voimme hakea aseesi.
Kudast vilkaisi vihaisesti Tarania ja nyökkäsi sitten Daegamille, joka lähti sisälle kaksi muuta kannoillaan.
Milina juuri astelikin puutarhan ovesta aulaan pohdiskellen kovin aktiivisesti, josko hänen pitäisi laittautua turnajaisiin.
- Milina, Taran huudahti.
- Täällähän sinä olitkin, Daegam sanoi. Ehdin jo hieman huolestua.
- Ah, siinähän te saavuttekin, Milina totesi. Minusta ei niin ole huolta, mutta te ette saa myöhästyä turnajaisista.
- Missä olet ollut? Taran kysyi Milinalta.
- Kävelyllä ulkona, Milina vastasi. Sanoinhan Kudastille lähtiessäni?
- Milina, sinutkin on kutsuttu kreivin aitioon turnajaisiin, jos oikein käsitin hänen puheensa, Daegam sanoi.
- Minä olin katsomassa hevostani, Taran puolestaan kertoi. Ja mottasin yhtä tyhmää tyyppiä.
- No nythän me voisimme hakea ne aseeni, Kudast ehdotti.
Milina kääntyi Daegamiin päin sanoen:
- Kuulin kyllä, puhuin juuri kreivin kanssa.
Daegam nyökkäsi Milinalle.
- Oletko sinäkin Kudast osallistumassa turnajaisiin? Milina kysyi.
- En, Kudast vastasi lyhyesti.
Daegam naurahti hieman ja kysyi:
- Taran, oletko sinä osallistumassa turnajaisiin?
- Minä haluaisin osallistua, Taran vastasi. Ehdinköhän vielä niihin?
- Vaan miksi et? Milina kysyi Kudastilta. Olen varma, että kreivi sallisi sen sinulle.
- Niin itse asiassa miksi en osallistuisi, Kudast sanoi.
- Voisit saada mahtavan alun uudelle urallesi, Daegamkin kannusti.
- Mennäänkö heti ilmoittautumaan? Taran innostui.
- Tai nopean lopun, Kudast huomautti.
- Teillähän olisi jotain mahdollisuuksiakin nyt, kun minä en ole ilmoittautumassa, Daegam lisäsi ja naurahti hieman.
- Kyllä minä sinut voittaisin, Taran sanoi Daegamille. Minun miekkani on Milinan lumoama.
Taran taputti miekkansa kahvaa.
- Et ole ilmoittautumassa? Milina kysyi Daegamilta.
- En, Daegam vastasi. Hyvä kun miekka edes pysyy kädessä eilisen jälkeen.
- Totta kai sinä olet ilmoittautumassa, typerys, Milina puuskahti.
- Eh, Daegam mutisi.
- Etkös sä Kudast oo enää myrkyttynyt? Taran kysyi Kudastilta.
- Eiköhän tästä kaupungista joku pappi löydy, joka osaa sinunkin vaivasi parantaa? Milina ihmetteli.
Sitten hän katsoikin Daegamiin kovin arvuuttelevasti ja jatkoi:
- Niin miksi miekka ei pysykään kädessä kunnolla?
- Oloni on hyvin hutera, Daegam selitti. On aikalailla hyvä että edes pysyn pystyssä eilisen jälkeen.
- Kudast? Taran kysyi.
- Se pappi hoiti minut aivan kuntoon, sir Taran, Kudast vastasi.
- Ai jaa, Taran sanoi.
- Eilen taisi tulla juotua hieman suunniteltua enemmän, Daegam sanoi hieman nolona.
Milina naurahti hänelle ja Daegam naurahti itsekin.
- Mennäänkö me ilmoittautumaan? Taran kysyi. Milina ja Daegam voi etsiä jonkun papin.
- Niin. Siitä tulikin mieleeni, Daegam sanoi. Mitäs te muut teitte eilen? Minulla kun ei kaikesta ole kovin hyvää muistikuvaa.
- Eikä ihme, Taran naurahti.
- Daegam, tuo sinun ongelmasi katoaa varmasti täysin kunhan pääset turnajaistantereelle, Milina vakuutti. Voitonhuumassa sitä unohtaa kaikki pienet vaivansa.
- Sä joit kilpaa sen paronin kanssa, Taran kertoi. Ja me kannettiin sut ja paroni nukkumaan, Dae.
- Tiedän, Daegam mutisi.
- Milina taisi lähteä jo aikaisemmin, Taran jatkoi. Ja Kudast taisi myös häipyä.
- Voihan se olla niinkin, Daegam vastasi Milinalle. Olen kyllä silti huonossa kunnossa.
- Minä olin meistä juhlissa pisimpään - ainakin tajuissa, Taran virnisti.
- Kuten itse vain haluat, mutta muista, ettei turnajaisia ole joka päivä, Milina sanoi Daegamille.
- No minä kyllä haluaisin saada aseeni nyt, sir, Kudast yritti sanoa.
Daegam otti muutaman askelen eroa muista ja veti miekkansa esille. Hän kokeili hieman. miltä miekka tuntui kädessä. Aulan kulmissa olevat vartijat tarkkailivat seurueetta, varsinkin Daegamia. Miekka heilui Daegamin kädessä hieman huteran näköisesti. Vartijat kohensivat otteitaan hilpareista. Daegam laittoi miekkansa takaisin huotraan ja asteli takaisin muiden viereen.
- Lyhytmiekka ei taida oikein olla sopiva ase ritarille vai mitä? Kudast kysyi.
- Mennäänkö Kudast? Taran puolestaan kysyi.
Kudast nyökkäsi.
- Toisaalta sitä enemmän mainetta voisit sillä saavuttaa, Milina huomautti Kudastille. Kuinka noloja nuo ritarit olisivatkaan, jos heidät peitottaisiin lyhyellä miekalla, hän jatkoi hymyillen.
- Heh, Daegam naurahti. Voi olla parempi, etten mene turnajaisiin. On ollut muutenkin taisteluja lähiaikoina.
- Tule, Taran sanoi Kudastille ja lähti ovea kohti.
Kudast virnisti Milinan puheille ja lähti Taranin perään.
Daegam katsoi Milinaan ja kysyi:
- Tuletko sinäkin mukaan?
- Minne olette menossa? Milina kysyi Daegamilta ja lähti mukaan.
- Kai ilmoittautumaan turnajaisiin ja antamaan Kudastille takaisin hänen aseensa, Daegam vastasi.
Hän lähti muiden mukaan Milinan rinnalla. Taran kulki ensimmäisenä ja tyrkki miehiä rajusti sivuun, joskaan ei naisia.
- Tuolla torillako se ilmoittautuminen on? Taran kysyi ja suuntasi toria kohti.
- En minä tiedä, Daegam vastasi.
- Saisinko minä ne aseeni ensin, sir? Kudast pyysi.
- Ne ovat hevosellani, Daegam sanoi. Voisimme kyllä hakea ne ensin.
- Mennään sitten, Taran sanoi ja suuntasi talliksi sanomaansa rakennusta kohti.
- Hevosestani tulikin mieleeni, Milina muisti yllättäen. Löysin Filasimoksen ratsun metsästä.
- Ei mikään ihme, Daegam totesi. Siis sen mitä hän käytti alkumatkasta?
- Häh? Taran ihmetteli. Eikö se lähtenyt ratsastaen pois?
- Hän ei lähtenyt pois omalla hevosellaan, Daegam selitti.
Milina nyökkäsi.
- Ai jaa, Taran sanoi ja avasi tallin oven.
Siellä olikin renkejä ja tallipoikia työssään hoivaamassa hevosia. Talli oli kooltaan melkoinen ja hevosia oli vieri vieressä.
- Ne kaksi muutakin hevosta, siis ne jotka oli kärryjä vetämässä, taitavat vieläkin olla siellä vanhassa talossa, Daegam tuumi.
Daegam koetti löytää tallista omaa hevostaan. Taran asteli varmasti oman hevosensa luokse ja siinä lähellä näyttivät olevan muidenkin hevoset.
- Te varmaan haluaisitte jousenne, neiti de Lucan? Kudast kysyi.
Daegam kävi ensitöikseen hakemassa Kudastille takaisin hänen aseensa. Milina hymyili Kudastille epäileväisenä:
- Tuskinpa minä sentään turnajaisiin ilmoittaudun.
- Sinä olisit hyvä jousiammunnassa, Taran sanoi serkulleen. Minä en pysty keskittymään yhtä hyvin kuin sinä, Milina.
- Toden totta, minä peittoaisin täkäläiset ritarit helposti, Milina naurahti.
Daegam ojensi Kudastille hänen aseensa ja Kudast otti aseensa kiitollisena.
- Osallistu jousiammuntaan, Taran ehdotti serkulleen.
Daegam naurahti hieman. Kudast asetti varsijousensa repun koteloon ja miekkansa vyölle.
- Enpä oikein usko, Milina vastasi serkulleen. Ehkä pyydän luvan kreiviltä ampua yhden nuolen, mutta en kyllä sen enempää.
- Mutta sinä voittaisit varmasti, Taran intti.
Kudast kaivoi Milinan jousen hevosensa satulalaukusta. Kudastilla oli kaksi kyyhkyä taas mukanaan ja hän oli vihdoin ottanut tekopartansa pois.
- Lähdemmekö nyt ilmoittautumaan? Daegam kysyi.
- Lähdetään, Taran sanoi ja silitti vielä hevostaan.
- Paljon parempi ilman partaa, Milina sanoi Kudastille.
Taran lähti painelemaan pois tallista. Kudast ojensi Milinan jousta tälle kysyen:
- Vienkö tämän hevosesi satulalaukkuun?
- Voisitko mieluummin kantaa sitä puolestani? Milina pyysi. Se ei oikein sovi asukokonaisuuteeni, hän sanoi vaivautuneesti.
Kudast nyökkäsi.
- Tulkaa jo, Taran sanoi ovelta.
Daegam, Kudast ja Milina lähtivät pois tallista. Taran lähti sitten viemään heitä toria kohti. Tungos oli kyllä suorastaan tuskastuttava, eikä seurueella ei ollut jalkaisin edes kovin hyvää etua siitä, että he olivat tavallista rahvasta ylhäisempää väkeä. Matka toria kohti edistyi hitaasti.
- Hitto mikä ruuhka! Taran huudahti.
- Olisi pitänyt ottaa hevoset, Milina ja Taran sanoivat yhtä aikaa.
Milina hymyili serkulleen. Tarankin naurahti.
- Niin olisi, Kudast myönsi.
- Olisimme kuitenkin joutuneet viemään ne takaisin, Daegam totesi.
Seurue saapui lopulta torin tienoille. Sen reunoilla oli vieläkin torikojuja, vaikka itse keskusta oli aidattu turnajaisia varten. Torin yhdessä reunassa oli jonkinlainen musikanttijoukko viihdyttämässä ihmisiä. Siinä torin vierellä näytti olevan joku koju, jonka edessä oli tavallista väkeä ja joitakin ritareitakin jonottamassa. Näytti siltä, että siinä kirjattiin jotakin ylös.
- Kaipa tuolla sinne ilmoittaudutaan, Daegam arveli.
Seurueen sieraimiin leijui torilta myös ihania tuoksuja: paistuvaa lihaa ja sensellaista.
- Mennään sinne, Taran ehdotti kojuun viitaten ja lähti sitä kohti.
Daegam lähti menemään kojulle Taranin perässä ja Milina ja Kudast seurasivat perässä. Taran liittyi pitkän jonon päähän.
- Kudast, oletko muuten ihan varma, että sinä voit ilmoittautua turnajaisiin? Daegam kysyi.
- En, enkä aiokaan, sir, Kudast vastasi.
Daegam nyökkäsi.
- Onpa täällä tungosta, Taran harmitteli.
- Milina, Daegam sanoi. Et kertonut mitä sinä teit eilen illalla.
- Minä? Milina kysyi Daegamilta. Menin nukkumaan aikaisin.
Daegam nyökkäsi.
- Teittekö te muut mitään erityistä? Daegam kysyi.
- Eikös sinulla ollut joku seurassasi? Taran muisteli suunnaten sanansa Milinalle. Me kannettiin sut nukkumaan, Dae, hän naurahti.
Daegam katsoi Milinaa kysyvästi.
- Aivan, Milina nyökkäsi Taranille. Se joku paroni saattoi minut, hän pohdiskeli. En tosin millään muista hänen nimeään, Milina hymyili vaivautuneesti.
Daegam hymyili hieman takaisin Milinalle.
- Paroni Dolios, Kudast ilmoitti Milinalle.
- Ai hän, Daegam mutisi.
- Dolios? Milina maisteli nimeä suussaan aprikoiden.
- Sekö joka nuoleskeli sua? Taran kysyi Milinalta.
- Niin kai sitten, Milina hymähti.
Daegam kysyi hämmentyneenä:
- Nuoleskeli?
- Tapitti silmillään ja lirkutteli? Taran jatkoi.
- Sepä juuri, Milina virnisti Taranille.
Taran virnisti takaisin, mutta Daegam jäi hieman hämmentyneeksi kuulemastaan.
Jono oli jo edennyt kohtuullisesti siinä puheltaessa. Kumman paljon siinä jonossa vain näytti olevan tavallisia talonpoikiakin.
- Mitäs sä teit, Kudast? Taran kysyi.
- Painuin nukkumaan kun sir Daegam sammui, sir, Kudast vastasi.
Taran naurahti.
- Tämä ei kyllä välttämättä ole oikea jono, Daegam totesi. Tuskin tänne pääsee muita kuin ritareita tappelemaan.
- Kuorsasiko se paroni sinustakin pahasti? Taran kysyi Kudastilta suureen ääneen.
- Ainiin, mehän tulimme tänne ilmoittautumista varten, Milina muisti.
- En usko että tämä on oikea jono, Daegam arveli.
- En huomannut, sir Taran, Kudast vastasi Taranille.
- No oletteko ilmoittautumassa? Milina kysyi Taranilta ja Kudastilta.
- En minä ainakaan, Kudast vastasi.
- Minä ainakin, Taran sanoi innokkaasti. Kyllä sinunkin täytyy, Kudast, hän lisäsi. Ja sinä myös, Dae.
Daegam taputti jonossa edessä olevan henkilön olkapäälle ja sanoi:
- Hey.
- Häh? maalaismies kysyi kääntyen.
- Mikäs jono tämä oikein tarkalleen ottaen on? Daegam kysyi.
Milina katsoi Kudastiin sanoen:
- Ilmoittautuisit nyt. Tiedän sinun pärjäävän.
- Tämä miekkani ei edes mene ritarin haarniskasta läpi, Kudast huomautti.
- Ai tääkö? mies kysyi Daegamilta.
- Aivan, Daegam vastasi.
- Hankitaan sulle kunnon miekka, Taran ehdotti Kudastille.
Milina virnisti Kudastille:
- Ei ehkä VIELÄ. Mutta voin hoitaa sen ongelman puolestasi.
- Tämä jono on ilmoittautumista varten, maalaismies vastasi Daegamille.
- Milina voi lumota sitten miekan, Taran innostui.
- No siinä tapauksessa, Kudast suostui.
Milina naurahti:
- Tiesinhän minä.
- Ja puetaan sinut panssariin, Taran jatkoi suunnaten sanansa Kudastille.
Daegam kääntyi takaisin muiden puoleen ja huomautti:
- Tuskin taisteluissa sallitaan taikuutta. Luulen, että kaikki taiat poistetaan aseista ja muistakin varusteista.
- Hmmm, kovin mahdollista, Milina myönsi. Mutta kyllä se on yrittämisen arvoista.
- Ainakin haarniska voidaan laittaa Kudastin päälle, Taran ehdotti.
- En minä taida haluta enempää panssaria, Kudast kieltäytyi.
- Et sinä tuossa panssarissa voi otella, Taran sanoi Kudastille.
Daegam nyökkäsi Taranille. Seuruetta ennen oli enää muutama miekkonen, kaikki maalaisia.
- No voisihan joltakulta kysyä onko taikuus kiellettyä, Kudast esitti.
- Tottakai hän voi, Milina sanoi serkulleen. Miten te aiotte väistää osumia peltipurkeissanne? Kyllä Kudast pärjää mainiosti juuri noin.
- Me otetaankin iskut vastaan, Taran sanoi ylpeästi.
- Tai torjumme, Daegam lisäsi.
- Just niin, Taran vahvisti.
- Jos taikuus on sallittua minulla on mahdollisuuksiakin, Kudast totesi.
- Milina osaa ainakin tehdä hyviä taikoja, Taran sanoi.
- Tuskin taikuus on sallittua, Daegam epäili. Minulta ja Brenaniltakin poistettiin kaikki taikuus ennen kaksintaistelua.
- Muistatteko, kun muussasin sen yhden tyypin siellä kapakassa? Taran jatkoi. Pistin jalan seinille!
- Se oli kaksintaistelu, Milina huomautti Daegamille.
Nyt oli enää yksi maalaismies ennen seuruetta. Daegam oli siinä ensimmäisenä porukasta vuorossa. Daegam huokaisi ja sanoi:
- No kysykää jos haluatte. Muussata saa muutenkin kuin taikuudella taikka isolla miekalla, hän lisäsi Taranille aikoen päästään tämän edelleen.
- Mene sinä vain ensimmäisenä, Dae, Taran kehotti. Minä ilmoitan Milinan jousiammuntaan, hän lisäsi virnistäen.
- En minä ole ilmoittautumassa, Daegam kiisti.
- Kyllä sinun täytyy, Taran sanoi. Ja Kudast myös.
- En minä kyllä vielä voi ilmoittautua koska en ole ritari, Kudast vastusti.
- No kai sitten, Daegam mutisi.
Maalaismies poistui juuri seurueen edeltä ja nyt reitti oli vapaa. Daegam astui lähemmäs kojua.
- Nimi? kojun mies kysyi Daegamilta.
- Täälläkös sitä voi ilmoittautua turnajaisiin taistelemaan? Daegam tiedusteli.
- Niin, täällä otamme kilpailuihin varauksia vastaan, mies vastasi.
- Anteeksi, herra, Milina sanoi kojussa olevalle miehelle. Mutta haluaisin tietää, että onko lumottujen esineiden käyttö sallittua turnajaisissa?
- Ei ole, mies vastasi. Mitä siitä tulisi, jos kaikki voimistaisivat itseään loitsuilla? hän tuhahti.
- Mielenkiintoisempi taisto, Milina vastasi.
- Mutta sanokaa nimenne, mies kehotti Daegamia.
Hän ei piitannut enää Milinasta.
- Sir Daegam Ornim, Daegam ilmoitti.
Kudast astui pois jonosta.
- Ja jousiammuntaa vai painia? mies kysyi Daegamilta.
- Eh? Daegam älähti.
- Sanokaa nyt kumpaa, mies kehotti kärsimättömästi.
- Hän taitaa kuvitella sinun olevan talonpoika, Milina kuiskasi Daegamille.
- Ajattelin kyllä miekkailua, Daegam sanoi miehelle.
- Sitten olet myöhässä, mies naurahti. Ne lajit menivät jo.
- Mitä! Taran huudahti. Minä tahdon ainakin miekkailemaan.
Daegam nyökkäsi miehelle.
- Sori, mutta aika meni jo umpeen, mies totesi.
Daegam astui pois jonosta jokseenkin tyytyväisenä.
- Ei voi olla! Taran huudahti ja tavoitteli miekkaansa. Minä haluan mukaan!
- Ovat ilmoittautumiset umpeutuneet, vai itse lajit jo oteltu? Milina kysyi mieheltä.
- Ilmoittautumiset ummessa, mies sanoi katsoen Tarania hermostuneena.
- No etteköhän te saa luvan itseltään kreiviltä, Kudast arveli.
- Eikä ole! Taran huudahti ja veti miekkansa esiin.
- Taran! Milina huudahti. Laita se miekka HETI pois. Saat kyllä kreiviltä varmasti luvan otella.
Daegam tuli seisomaan Milinan taakse ja katsoi Tarania vihaisesti.
- Minä haluan heti mukaan, Taran sanoi hampaitaan kiristellen.
Hänellä oli miekka kädessään. Toiset jonottajat olivat kaikonneet hiukan kauemmaksi. Daegam katseli ympärilleen, näkyikö missään vartijoita.
- Anna jo olla, pääset kyllä mukaan, Milina rauhoittelu serkkuaan. Miekan heiluttelu ei yhtään nopeuta asiaa. Saat itsesi vaikuttamaan vain typerykseltä.
- Enkä, Taran sanoi ärtyisästi. Mutta tuo äijä kyllä valehtelee, hän lisäsi viitaten miekallaan kojun miestä, joka oli selvästi peloissaan.
Daegam laittoi kätensä miekalle ja sanoi Taranille:
- En halua pakottaa sinua laittamaan sitä pois.
- Sinä et minua määräile! Taran huusi Daegamille.
- Kuinka vain haluat, Milina huokaisi. Minä menen kuitenkin Kudastin kanssa nyt kreivin luokse ilmoittautumaan.
Daegam pysyi rauhallisena ja jatkoi Taranin tuijottamista vihaisena.
- Sinä voit sitten jäädä tänne vaikka syömään lihaleipiä, Milina lisäsi ja lähti takaisin linnalle päin.
Daegam lähti Milinan mukaan, kuten myös Kudast.
- Mennään sitten, Taran sanoi vastahakoisesti, laittoi miekkansa pois ja lähti toisten perään.
Tungos oli jälleen kova ja Taran murjotti joukon viimeisenä.
- Eikö meidän kannattaisi mennä kreivin aitioon ennemmin? Kudast kysyi.
- Niin, Daegam myönsi.
- Hyvä ajatus, Kudast, Milina kehaisi. Kreivi ja kreivitär ovatkin varmaan jo siellä.
- Pian meidän pitäisi olla kreivin aitiolla muutenkin, Daegam lisäsi.
Milina nyökkäsi ja lähti turnajaisaition suuntaan. Kudast seurasi perässä. Daegam työntyi ensimmäiseksi tekemään tilaa Milinalle.
- Minä haluan taistelemaan, Taran mutisi nyreästi, mutta lähti muiden mukaan.
Aitio näytti olevan vielä tyhjänä. Vartijat katsahtivat heti Milinaan ja heidän katseensa olivat tosiaan kiinnostuneita.
- Hänen armonsa ei ole vielä saapunut aitioonsa? Milina kysyi yhdeltä vartijoista.
- Ei ole ei, vartija sanoi antaen katseensa liukua Milinan pukua pitkin.
Milina kääntyi Daegamiin ja muihin päin sanoen:
- Odotamme varmaankin täällä?
- Tässä on vielä noin tunti aikaa, Daegam huomautti.
- Mutta he saapunevat ennen sitä, Milina vastasi.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Kyllä minulle käy, että odotamme tässä.
Taran murjotti vieläkin.
- Tämä on kreivin aitio, yksi vartijoista sanoi hiukan närkästyneenä.
- Tiedän, Daegam vastasi.
- Tiedämme kyllä, sanoi Milinakin vartijalle.
- Jotkut ovat kutsuttu sinne, Daegam lisäsi.
- Siksi täällä olemmekin, Milina täydensi.
- Onko teillä kutsu mukana? vartija kysyi.
Daegam totesi hieman närkästyneenä:
- Olet varmaankin kuullut Brenanista?
- Kreivi kutsui meidät henkilökohtaisesti, siksi odotammekin hänen armoaan, Milinakin sanoi.
- Tarkoittikohan se mies että lumotut esineet ovat kielletty painissa ja jousiammunnassa vai kaikissa lajeissa? Kudast kysäisi.
Milina kääntyi Kudastiin päin ja kuiskasi:
- En tiedä.
- Olkaa hyvä sitten ja odottakaa, vartija kehotti epäluuloisena. Ja kyllä, olen kuullut Brenanista, mutta mitä sitten?
Daegam tokaisi Kudastille:
- Kyllä se kaikkiin lajeihin koskee. Mitäs siitä muka tulisi jos joku vaan tappaisi taikuudella.
Kudast nyökkäsi sekä Milinan että Daegamin puheille.
- Tuollahan hän killuu, vartija lisäsi ja osoitti Brenanin päätä, joka oli torilla pylvään päässä.
Daegam kääntyi takaisin vartijaan päin:
- Ja minun ansiosta.
- Niinkö? vartija kysyi epäilevästi.
Daegam nyökkäsi vartijalle, joka näytti melkoisen epäuskoiselta.
- Lieneekö täällä jossain paikkaa, jossa voisin rauhassa laittaa hiukseni kunnolla? Milina kysyi vartijalta.
- Eipä taida olla, vartija vastasi oudoksuen.
- No sitten minun on varmaan käytävä jossain läheisessä majatalossa, Milina totesi. Kudast, tulisitko saattamaan minua? Tiedät varmaan tien lähimmälle?
Kudast nyökkäsi.
- Ehtisitkö siinä samassa vastata muutamaan kysymykseen? Daegam kysäisi. Voin tulla kanssasi.
- Kävellessämme, toki, Milina vastasi hymyillen. Mutten hiuksiani laittaessa.
Daegam nyökkäsi hieman.
- Noh? Menemmekö? Milina kehotti.
Daegam lähti raivaamaan tietä torin laidalle. Kudast ja Milina seurasivat perässä, mutta Taran jäi seisoskelemaan aition luokse.
- Meidän on oltava nopeita, Milina tokaisi ja Daegam paransi vauhtiaan.
- Niin. Minulla oli pari kysymystä, Daegam virkkoi.
- Kysy toki, Milina kehotti. Kysyä aina saa, vastauksia en voi taata, hän lisäsi hymyillen.
- Silloin kun saavuimme takaisin metsästä, ja olitte nykyisen kreivittären kanssa siellä keittiössä, Daegam aloitti. Olen tässä kovasti pohtinut sitä, että miksi hän sanoi minua pahamaineiseksi. Oletkos sinä mennyt sanomaan hänelle jotain?
- En ainakaan tahallani, Milina vastasi. Toki hän on udellut minulta kaikenlaista.
- Siitä tulikin mieleen, Daegam puheli. Mitäs sinä täällä olet tehnyt silloin kun olimme poissa?
- Kun te olitte poissa? Milina sanoi kysyvästi.
Seurue saapui jonkin majatalon luokse. Se oli nimeltään Hupsu hulivili.
- Voisitko hieman tarkemmin sanoa mitä teitte täällä, ja miten paljastuit? Daegam pyysi. Silloin kun olimme metsässä piilossa ja te olitte Kudastin kanssa täällä.
Daegam ei kuitenkaan saanut vastausta, kun seurue astui samalla sisälle majataloon ja näki erään tutun hahmon siellä majatalossa: Filasimoksen, joka söi soppaa suurella ruokahalulla. Majatalossa oli aika täyttä, ilmeisesti turnajaisten aikaansaamaa ruuhkaa.
- Filasimos! Milina huudahti.
Daegam ei näyttänyt kovinkaan iloiselta nähdessään Filasimoksen. Kudast huokaisi.
- Tervepä terve pojjaat, Filasimos sanoi reippain mielin. Ah, ja naaraat. Tai siis nainen. Ja Kudast, hän lisäsi katsoen höristen Kudastiin. Ahhh, olettepa te kaaniiksi laittautunut, Filasimos huudahti ja kumarsi höpsösti Milinan edessä.
- Päätit sittenkin tulla takaisin? Daegam sanoi karsaasti.
- Missäs se yksi pieni vikisijä on? Filasimos kyseli näyttäen silti kuin ei olisi ottanut kuuleviin korviinsakaan Daegamin juttua, tai siltä ainakin näytti.
- Hän jäi kreivin aitolle, Milina selitti. Jos Tarania tarkoitat.
- Mitä, kreivin aitolle? Filasimos huudahti. Mikä se sellainen paikka on?
- Sinnepä hyvinkin, Milina hymyili. Kovin koristeltu, ainakin. Mutta meillä lienee hieman kiire. Daegam, voisitko varata minulle huoneen hetkeksi?
Daegam lähti tiskille. Filasimos kuiskasi kuuluvasti tunnustellen fiiliksiä:
- Mites se teidän tehtävänne edistyy? Kiire? hän huudahti sitten. Näemme ensi kertaa pitkästä aikaa ja teillä on kiire pois?
- Niin juuri, Kudast totesi lyhyesti.
- Tämä paikka on ihan sekaisin, Filasimos pauhasi. Ja te myös, mokomat kiittämättömät. Saanko minä mennä siksi aikaa huoneeseenne, arvon leidi?
- Turnajaisiin, tiedäthän, Milina sanoi Filasimokselle. Kai sinäkin olet tulossa katsomaan?
- Eeen tiedä, siellä on pelottavaa, Filasimos valitteli. Liikaa vihamielisiä paronin miehiä.
- Paronin? Milina kysyi huvittuneena. Tässä lienee kiinnostava tarina taustalla.
- Niiiiiin no, ei kyllä valitettavasti ole, Filasimos vastasi. Öh, ei ole. Siis EI ole, ja se on totuus. Ei mitään romanttista neidonryöstöä! Eikä mitään muutakaan hienoa. Valitan. Merirosvoilu, se se vasta olisi poikaa.
- Mistä sitten on kysymys? Milina tiedusteli.
- Niin tuota en totta puhuakseni tiedä, Filasimos vastasi.
- Kenestä paronista lienee kyse? Milina yritti kysyä.
- Olen vähän väsynyt, Filasimos selitti. Tulen juuri ratsastamasta. Olen viime päivät ajanut karjaa.
- Karjaa? Milina ihmetteli.
- Karjaapa karjaa, Filasimos vahvisti. En ole vielä oikein tottunut. Työ on odottamaani raskaampaa. Olen hyvin väsynyt, ja mieleni tekisi levätä. Ja ne paronin miehet tosiaan kannattaa unohtaa. Siis ihan tosissaan, teihin minä viittasin. Miten se teidän paronijahti?
- Ohi ja hoidettu, Milina vastasi hymyillen.
- Sen kaoottisen ja inhottavan, Filasimos mutisi. Entäpä ne suuret sankariteot joista minä ilmeisesti aivan viimemetreillä livahdin? Äh, piru vieköön. Aina minulta pääsee kaikki valumahan hiekkana maahan. Tällaiset hienot ja suuuuuuret asiat.
- No jos Brenan kiinnostaa hänen päänsä löytyy kepin nokasta tuolta pihalta, Kudast huomautti.
- No tuota. Minä olen kyllä mielestäni ansainnut jotakin kunniaa teidän auttamisestanne! Filasimos pauhasi. En saanut edes aihetta lauluihin!
- Sellaista se on, Milina nyökkäili ja odotteli Daegamin saapumista takaisin.
- Jepulis, joten mistä se minun osani kunniaa on haettavissa? Filasimos tivasi.
Milina kohautti tietämättömänä olkiaan Filasimokselle.
- Kuulkaas, kyllä minun on osani saatava, Filasimos valitti. Enhän minä voi loppuikääni pakoilla! Minä olin seikkailussanne se ratkaiseva tekijä monessa tilanteessa. Missä palkkionne on? Ellen muuta saa niin kyllä miun siihen pitää ainakin päästä käsiksi.
- Jaa missä vaiheessa sinä olit ratkaiseva tekijä? Kudast ällisteli.
- Anteeksi vain suora puheeni, senkin ahnehtivat pikku possut! Filasimos jatkoi. Jaa missäkö. No, minä ensinnäkin pidin paronin miehet kiireisinä, niin että te pääsitte turvallisesti tänne Sudenvereen! Minä myös ansaitsin meille yösijan ja jos jonkinlaiset taloudelliset varat matkalle!
Daegam tuli takaisin muiden luokse ja sanoi Milinalle:
- Tule.
- Vihdoinkin, Milina huokasi ja lähti Daegamin perään.
- Odottakaahan nyt! Filasimos huudahti.
- Jääkää tänne, Daegam tokaisi muille ja lähti saattamaan Milinaa.
- Minä olen osa SISÄPIIRIÄNNE, Filasimos painosti Kudastia. Sitä älkää unohtako, tai kiihotan kaiken kansan kimppuunne. Mitä, mihin tuota naista viedään!
Kudast haukotteli.
Tiskin luona näytti odottavan joku punakka mies, jonka luokse Milina ja Daegam astelivat. Matkalla Daegam kysäisi Milinalta vielä:
- Haittaako sinua jos tulen kysymään muutamia kysymyksiä siinä samalla?
Filasimos ravisteli Kudastia huutaen:
- Mitä täällä tapahtuu!
Jotkut ihmiset kääntyivät katsomaan Filasimoksen suuntaan.
- Lopeta! Kudast kivahti.
- Kunhan kerrot mitä täällä tapahtuu, Filasimos vaati.
- Ei mitään, Kudast vastasi.
- Haluan mieluummin siistiä asuni yksin, Milina sanoi Daegamille heidän saapuessaan tiskin luokse. En ole vain laittamassa hiuksiani, tiedäthän.
Daegam nyökkäsi.
- Ei mitään? Filasimos huudahti. Mihin nuo ovat menossa? Mihin te kaikki olette menossa? Entä ne kaikki salamurhat? hän lisäsi hiljempaa.
- Minä en ole menossa mihinkään, Kudast huomautti.
Punakka mies nyökkäsi Daegamille ja osoitti tiskin takana olevaa avointa ovea. Daegam saattoi Milinan sinne ja sanoi:
- Muuta ei ollut.
Milina asteli sisään, mutta Daegam jäi ulos.
- Menkäähän sisään, punakka mies sanoi ja tuuppasi Daegamia huoneeseen.
Filasimos veti omat johtopäätökset asiasta ja tokaisi:
- Jaa, vai että ollaan sitä nykyään salakuljettajia?
- Eh? Daegam mutisi.
- Mmm, et sinä Daegam, Milina sanoi.
- Mikäs siinä, mikäs siinä, Filasimos puheli.
- Antaa hänen nyt mennä sinne yksin, Daegam sanoi majatalonisännälle.
- Olkoon sitten, mies tuhahti ja antoi Milinan sulkea oven.
- Sinähän Kudast, olit kova poika käymään huorissa? Filasimos tokaisi yllättäen.
- Mitä! Kudast huudahti.
- Niin, kuulit kyllä, Filasimos sanoi.
- Mikäs sinulle nyt tuli? majatalonisäntä kysyi Daegamilta.
- Hän on kunnon nainen, Daegam vastasi. Sellaisia kohdellaan hyvin, eikä vain niin kuin mieli tekee.
- Rauhoituhan nyt Daegam, ennen kuin saatat meidät kaikki taas huikeisiin vaikeuksiin, Filasimos huikkasi.
Daegam kääntyi Filasimosta kohti:
- Kysyitkö jotain?
- Ei millään pahalla ukkoseni, mutta sinulle minä olen maailman vaarallisin mies! Filasimos huudahti.
Kudast ei vaivautunut enää edes kuuntelemaan Filasimoksen höpinöitä.
- Oi Filasimos parka, Daegam säälitteli. Oletko yhtään kuullut mitä minä olen tehnyt sillä välin kun olet ollut poissa?
- Sinuna kohtelisin minua paljon kunnioittavammin, Filasimos pauhasi Daegamille. Sinä annoit minulle niin törkeän kuvan itsestäsi ritarina, että minä todella tunnen että minun pitäisi tehdä siitä laulu! En aikonut tehdä, mutta kun sinä noin koheloksi olet muuttunut, niin ehkäpä minun pitäisi.
- Koheloksi? Daegam ällisteli. Olen juuri pelastanut itse kreivin kaksi kertaa ja sanot minua koheloksi?
- Hah, et sinä mitään tehnyt ole, Filasimos väitti.
- Enkö? Daegam kysyi. Miksi sitten itse kreivi on kutsunut minut...
- Olet pelkkä narri, Filasimos väheksyi. Muut tekivät kaiken työn, ja sinä keräät kaiken kunnian.
- Narri? Daegam kysyi vihaisesti.
- Vain koska muut ovat liian kohteliaita estääkseen sinua, Filasimos jatkoi.
Daegam asteli lähemmäs Filasimosta.
- Mutta ehkäpä minun pitäisi tehdä tiettäväksi todellinen luontosi, bardi jatkoi.
Hän astui liioitellusti kauemmas Daegamista ja vaihtaa yleisolemustaan viekkaaksi parhaimpansa mukaan.
- Mutta. Siitä salakuljetuksesta, Filasimos sanoi.
Daegam asteli lähemmäs Filasimosta vieläkin.
- Lopetahan tuo lähestyminen nyt saman tien! bardi komensi. En jaksa leikkejäsi nyt!
Samassa Taran astui sisälle majataloon ja Filasimos äkkäsi hänet heti. Taran kysyi:
- Mitäs täällä tapellaan?
- HOO! Tuollahan se yksi on! Filasimos huudahti kääntäen kaiken huomionsa Taraniin.
- Hä? Taran ällistyi.
- Terve terve! Filasimos tervehti iloisesti.
- No terve, Taran vastasi.
- Minä lähden pihalle, Kudast ilmoitti ja käveli vauhdilla ulos.
- Mitäpä Taran, tämäpä mukava yllätys! Filasimos riemuitsi. Mitä sinä täällä teet? Eikö sinun pitänyt mennä naimisiin?
- Öö? Taran örähti. Juu kai.
Daegam käveli takaisin tiskille, kun Taran oli tullut takaisin.
- Olenko minä yhä tervetullut soittamaan häihinne, vai aiotko sinäkin, niin kuin tuo Daegamin kuvatus, varastaa viimeisenkin arvokkuuteni riekaleen? Filasimos kyseli.
- Juu tuu vaan, Taran lupasi.
- Mitä te nyt olette tekemässä? Filasimos kyseli. Saadaanpahan vähän hupia.
- Tä? Taran kysyi. Ai mekö vai?
- Ei, ette te. Kysyin majatalon isännältä, Filasimos vastasi.
- Ai? Taran sanoi kysyvästi.
Filasimos läpsäytti Tarania päähän ja huudahti nauraen:
- No totta Mooses TE! Oletko sinä saanut kunnon iskun päähäsi ja VAMMAUTUNUT tuollaiseksi lopuksi ikää?
- Siis ketkä me? Taran kysyi.
- Hahahahhahahahhahahhh, istuhan alas kuomaseni ja kerro kaikki, bardi kehotti. Keitä sinä ensisijaisesti teiksi kutsut?
- Öö, Taran mutisi hämmentyneenä.
Filasimos istutti Taranin penkille ja sanoi:
- No siitä vaan, ei tässä juuri muuta ole kuin aikaa. Minulla on täällä piippunikin, odotahan.
- Siis tarkotan mua ja sitä Lujakäden tytärtä? Taran kysyi.
- No vaikka teitä. Siitä on hyvä lähteä, Filasimos tokaisi säkinkaivamisen lomasta ja löysi sitten värmeensä.
- Emmä tiedä mitään meistä, Taran kiisti.
Filasimos täytti piippuaan ja sanoi:
- Et tiedä mitään? Etkö ole tavannut naistasi?
- Öö, Taran mutisi hämmentyneenä.
- Entäpä sinä, Milina ja Daegam? Filasimos uteli.
- Öö, Taran vain mutisi.
- Mistä te olette tulossa, ja minne menossa? bardi jatkoi. Mitä on tapahtunut?
- No, mä oon ollu aika paljon erillään noista muista, Taran selitti välttelevästi.
Filasimos huomasi saaneensa piipun täytettyä jo kaksi lausetta sitten ja hätkähtäen palasi sen pariin. Hän sytytti, imi ja tarjosi Taranille. Filasimos puhalsi savut pois keuhkoistaan ja kysyi:
- Vai niin. Miksi?
- Mutta mua on muun muassa yritetty kiduttaa, mä oon paennu vankilasta henkeni uhalla, tapellu parin ritarin kaa ja noin päin pois, Taran selosti.
Taran otti piipun ja tuprutteli.
- Mitä siis tapahtui? Filasimos kyseli. Kerrohan koko homma. Noin pääpiirteissään. Ja ota tosta oluttakin kurkun kostukkeeksi.
- Noh, Kudast sai jonku nuoren tyypin kiinni jota me luultiin ogreks, Taran selosti ja ryysti olutta.
Filasimos poltteli piippua ja kuunteli tarkkaavaisesti.
- Sitte me kuulusteltiin sitä melkein tuloksetta, Taran jatkoi.
- Jaa, jaa, vai että sillä tavalla, Filasimos sanoi mietteliäänä. Jatka. Mistä te tämän herran saitte kiinni? hän kysyi piippu hampaiden välissä.
- Mä vähän hermostuin sitten ja juoksin mettään, Taran kertoi. Olin siellä yön ja lähin omin nokkineni kaupunkiin. Kudast sai sen kai Vihreästä ankasta tai jostain tommosesta.
- Ahaa, Filasimos tuumi. Tämä Kudast taitaa olla jonkin sortin naamariäijä?
- Kaupungissa mä yritin päästä sen Vihreän ankan omistajan juttusille kyselläkseni siltä siitä pojasta, Taran jatkoi.
Filasimos alkoi hokea mantranomaisesti:
- Tuolla on kolme naamariäijää, tuolla on kolme naamariäijää, tuolla on kolme NAAMARIÄIJÄÄ.
Jotkut ihmiset katsahtivat Filasimokseen päin ihmeissään.
- Hehehe, vielä on tallessa tarinankertojan taidot! Filasimos myhäili.
- Mutta se oli suljettu, mä murtauduin sinne takakautta ja takasin tullessani jäin kiinni ja mut pidätettiin, Taran kertoi tarinaansa.
- Ghmmm, vai niin, Filasimos nyökytteli. Entäs sitten, mitä tapahtui? Ja ennen kaikkea milloin tämä tapahtui? Palasin vasta tänään kaupunkiin. Mutta siitä lisää myöhemmin, jos milloinkaan. Ahh, dramaattista ja levotonta täällä ainakin tuntuu olevan. No, mutta jatkakaa toki. hopsi hops!
- Mut tieteski tunnistettiin heti murhapolttajaks ja multa kyseltiin mun kavereiden sijainnista, Taran selitti. Mun olis pitäny vastata kidutuksen uhalla, mut tämmösenä rohkeena ja luotettavana uroona mä en kertonu ja mut passitettiin kidutushuoneeseen.
- Hahaa, näinhän se on, just näin, Filasimos nauroi. Voi raukkaparkaa ku joudut sellasen äijän kasvatettavaksi ku toi Daegam on! Sydän sillä äijällä on kai ihan vinksahtanut, ja järjelläkään ei paljoa rehvastella! Ei minkäänlaista kunniantajua! Ryösti minut! Ajattelehan sitä. Ja teidät, sen lisäksi!
- Siellä joku hullu ja ruma mies yritti vetää multa parit hampaat irti, Taran muisteli. Mulla oli tikari takataskussa ja näin näppärä ku oon, ni mä viilsin siltä kurkun auki ennen ku se pääs leikkii hammaspeikkoo.
- Ajattelehan, jos tuonkin takana oli Daegam, anastamassa kunniaasi! Filasimos kauhisteli. Ei ettäkö minä sanoisin että on... Ei mitään sinne päinkään. Pistää vain miettimään. Että aika satumainen tuuri tuolla herralla Daegamilla on.
- Sitten mä otin TOOOSIII ison kirveen, Taran jatkoi kertomustaan. Pistin parin vastaan tulevan ritarin jalat paskaks.
- Vai että jalat paskaks, Filasimos sanoi. No sulta ne sitten pisti pään paskaks vai? Joo, niin arvelinkin.
- Ja siinä välissä mä olin ottanu telotushupun päähäni ja juoksin ulos tuhatta ja sataa, Taran kertoi Filasimoksen kommentteihin reagoimatta.
- Äähhh, merkityksettömiä yksityiskohtia! Filasimos vähätteli. Kerro tärkeät jutut!
- Ja läpi kaupungin, telotushuppu päässä ja miekka kädessä, mä juoksin muurien ulkopuolelle ja metässä mä näin Daegamin, Taran paljasti.
- Miksi Daegam oli metsässä? Filasimos hämmästeli.
- Se on varmaan hippi, Taran arveli. Kysy siltä iteltään.
- Ja juuri siinä missä sinä olit., Filasimos jatkoi. Sattumaako? Kenties...
- Ei ku mä menin meiän entiseen leiriin ja sieltä puskista se mulle huuteli, Taran täsmensi.
- No, mitäs tämän jälkeen? Filasimos kysyi. Ahhh, voi mutta kuulehan nyt Taran! MINUA VÄSYTTÄÄÄ! En ole nukkunut kunnolla moniin öihin! Paikat ovat ihan kipeinä ratsastamisesta.
- Jaa, Taran vastasi.
- Minun TÄYTYY päästä huoneeseenne lepäämään, Filasimos vakuutti. Minulla ei juuri omaa rahaa ole, vielä, mutta maksan kyllä takaisin. Mitä sinä olet aikeissa nyt tehdä?
- Mutta multa on turha kysyy sen jälkeisistä tapahtumista, sen kaupunkijutun jälkeen mä oon ollu ihan OUT, Taran yritti välttää vastaamista.
- Miten sinä mukamas olet voinut olla ihan OUT? Filasimos kummasteli.
- No ainakin meen turnajaisiin, Taran suostui kertomaan. Sen jälkeen kai pitäisi mennä naimisiin ja noin. Emmä vaan tiiä. Mä en vaan yksinkertaisesti muista mitään tärkeetä.
- Kuulostaa oudolta, Filasimos totesi. Mutta mitä jos nyt varaisit minulle tuosta huoneen, niin saataisiin tämä asia päätökseen, pääsisit turnajaisiin ja sen jälkeen naimisiin?
- Hmm, Taran mutisi. Mikset varaa itse? Mä en jaksa nyt.
Samassa Kudast asteli sisälle omenaa pureskellen.
- No sinähän sanoit että sinä tekisit niin, Filasimos väitti Taranille.
- Täh? Taran ällistyi.
- Älä yritä kaihtaa velvollisuuksiasi! Filasimos syytti.
- Enhän, Taran kiisti.
Kudast asteli muiden luokse.
- Vaimosi ei tule pitämään sellaisesta, Filasimos moitti Tarania.
- En mä sellasta oo sanonu, Taran kielsi.
- Missä muut ovat? Kudast kysyi.
- Mä tiiä, Taran vastasi lyhyesti.
- Kudast, Filasimos sanoi. Miehenä joka pitelee lankoja käsissään sinun kyllä luulisi tietävän sen. Vaadin selitystä. MITÄ on tapahtunut sinä aikana kun minä olen ollut maalla, ajamassa karjaa. Hevosella.
- Kudast, kerro sä sille loput, Taran kehotti.
- No kreivi kuitenkin saapuu varmaankin kohta ja jos sir Taran tahtoo taistelemaan kannattaisi lähteä kreivin aitioon, Kudast vastasi.
- Joo joo, Taran myönsi ja lähti kävelemään pois.
- Kudast, kenellä on huoneenne avain? Filasimos kysyi.
Samassa Daegam ilmestyy paikalle ja Milina astui Daegamin perässä takaisin majatalon yleistilaan.
- Minkä huoneen avain? Kudast kysyi Filasimokselta.
- Ahhaa, Daegam, Filasimos huomasi. Missä huoneen avain on?
- Kreivi saapuu kohta, Kudast totesi Milinalle ja Daegamille.
Milina nyökkäsi Kudastille.
- ANTAKAA HUONEENNE AVAIN MINULLE! Filasimos huudahti.
Taran oli jäänyt oven luokse odottelemaan Milinaa ja Kudastia. Daegam lähti ulos Kudast kannoillaan.
- Minä menen odottamaan teitä sinne, Filasimos yritti sanoa.
Daegam avasi oven muille. Filasimos seurasi ja kyseli ja kärkkyi.
- Ei ole mitään avainta, Daegam sanoi bardille.
- Voiko sinne mennä noin vain? Filasimos hämmästyi.
- Toki, Daegam vastasi.
- Huh, ei se näin ennen ole mennyt, Filasimos päivitteli. Sinä yrität jotakin, rrrr.
Daegam lähti ulos ja toiset seurasivat, mutta Filasimos meni tiskille.
Ulkosalla oli väkeä aina vain enemmän. Kiireen takia Daegam raivasi tietä hieman rajuin ottein ja Taran myös apinan raivolla. Seurue huomasi pian ratsujoukon lähestyvän palatsin suunnasta toria. Seurue ehti aition luokse ennen ratsupoppoota. Siellä oli vaunut ja paljon ritareita ympärillä. Väki poistui nopeasti ratsujen edestä.
Seurue oli nyt siinä aition vieressä. Sitä ympäröivät useat aseistetut jalkamiehet. Kudast pureskeli omenansa viimeisiä palasia. Ritareita näytti olevan paljon ympäri toria ja rahvasta tietysti sitäkin enemmän. Seurue erotti jo saapuvasta ratsujoukosta kreivin, joka oli komean mustan hevosen selässä. Vaunuissa näyttivät olevan kreivitär ja kamarineidot. Paronit olivat saapuneet jo omiin aitoihinsa ja alempi väkeä oli ryhmittäytynyt myös seisomaan tai istumaan huteriin katsomoihin. Turnajaiskenttä oli valmiina kamppailua varten. Lähitalojen katoilla näkyi ritareita jalkajousien kanssa valvomassa tapahtumaa.
Kreivi saapui aitionsa luokse ja laskeutui alas ratsailta. Ritarit ovat koko ajan hänen ympärillään suojaavana kehänä. Laskeuduttuaan alas kreivi auttoi vaunuista kalpean vaimonsa. Ritarit tarjosivat innokkaasti apua kamarineidoille. Milina niiasi heti kreiville ja kreivittärelle heidän saapuessaan. Hänen serkkunsa puolestaan kumarsi, kuten Daegam ja Kudastkin. Kreivi nyökkäsi kohteliaasti heille ja viittaasi heidät mukaansa. Kreivitär loi pienen hymyn seurueeseen päin.
Seurue lähti seuraamaan kreiviä hänen aitioonsa päin. Kamarineidot tulivat perässä ja hihitystä kuului. Taran iski silmää kamarineidoille ja Milina mulkaisi häntä. Taran sai kuulla hihitystä ja näki rohkeita katseita luotavan kamarineitojen suunnasta.
- Et halua heitä, Milina sanoi hiljaa serkulleen hymyillen.
- Kunhan huvittelen, Taran kuiskasi takaisin. Vielä vähän aikaa poikamies ja silleen.
- Et kai tosissasi ole? Milina kysyi.
- Tä? Taran ihmetteli. Olen menossa naimisiin, jos sitä tarkoitat.
Kaikki olivat nousseet toisissa aitioissa seisomaan, kun kreivi astui aitioonsa. Kreivi ja kreivitär asettuvat paikoilleen. Kreivi antoi merkin ja ihmiset istuutuvat, kuten myös Milina, Daegam, Kudast ja Taran. Kreivi itse tosin jäi seisomaan. Aitio on kerrassaan ylellinen: pehmustetut istuimet, oma rauha ja kaikkea. Ja tietysti myös tiukka suojavartio.
Kreivi astui hiukan eteenpäin. Hän katseli paroneitaan, ritareitaan ja kansaansa. Sitten kreivi ryhtyi puhumaan. Hän kävi ensin läpi perinteiset litaniat Jumalan armosta ja pyhistä profeetoista ja sen sellaisesta, kuten asiaan kuului.
- Vierelläni istuu nyt Daranmaan kreivitär, kreivi sanoi sitten. Liitto on pantu täytäntöön ja todiste siitä esitettäköön.
Kreivin aition luokse tuotiin valkea lakana, jossa oli veritahroja.
- Olkoon tämä todisteena siitä, että liittomme on voimassa ja jatkukoon kuolemaan asti, kreivi sanoi juhlallisesti.
Sitten kreivi ryhtyi selostamaan lyhyesti viime päivien tapahtumia. Hän esitteli etenkin Daegamin erittäin urhoollisena ritarina ja käski sir Ornimia nousemaan ylös. Tämä teki työtä käskettyä. Sitten kreivi mainitsi Kudastin uhrautuvuuden ja käski tätäkin nousemaan ylös. Sen Kudast tekikin.
Kreivi mainitsi Taranin nuoruudeninnosta, jolla hän oli sännännyt puolustamaan herraansa kreiviä ja käski Taraniakin nousemaan ylös. Tämä nousikin. Seuraavaksi kreivi kehaisi Milinaa, joka oli pelastanut hänen vaimonsa hengen, ja käski Milinaakin nousemaan ylös. Milina nousi myös ylös niiaten kreiville. Kreivi lausui vielä sanan yksikätisestä miehestä, joka ei valitettavasti ollut ilmestynyt paikalle. Kreivi sanoi pahoittelevansa sitä syvästi. Mutta sitten hän kääntyi seurueeseen päin, joka seisoi siinä kreivin takana.
- Te, sir Ornim, olette tehnyt suuria tekoja koko valtakunnalle, kreivi sanoi paatoksellisesti. Siksi teidät täytyy palkita asiaankuuluvasti, kreivi jatkoi ja Daegam nyökkäsi.
Kreivi veti nyt miekkansa esiin.
- Sir Ornim, polvistukaa nyt eteeni, kreivi käski.
Ilman epäröintiä Daegam polvistui kreivin eteen.
- Teidät on palkittava teoistanne, kreivi sanoi jälleen.
Hän laski miekan terän Daegamin olkapäälle.
- Rukoilkaa nyt Pyhää Ehilmiä antamaan teille viisautta, kreivi kehotti Daegamia.
Daegam sulki silmänsä ja painaa päänsä alaspäin.
- Täten minä, Jumalan armosta Daranmaan kreivi ja valtias, lyön teidät, sir Ornim, paroniksi, kreivi julisti dramaattisesti ja kopautti Daegamin olkaa miekallaan. Annan teille, paroni Ornim, läänitykseksi maat, jotka ennen Brenana tunnettiin.
Daegam jäi paikoilleen polvilleen.
- Periytykööt maat jälkikasvullesi, niin kuin tapa ja laki sanovat, kreivi jatkoi.
Taran katsoi Daegamia ylpeänä ja näytti iloiselta tämän puolesta.
- Jääkööt läänin entiset velvoitteet ja maksut voimaan, kreivi julisti.
Daegam nosti katseensa takaisin kreiviin.
- Teille, paroni Ornim, annan ensimmäiseksi tehtäväksi ottaa selvää, mitä pahaa Ornimin mailla muhii, kreivi ilmoitti ja otti miekan pois. Nouskaa ylös, paroni Ornim, hän kehotti.
Daegam nousi ylös ja vakuutti:
- Kyllä, arvon kreivi. Otan selville mikä paha siellä työtään tekee ja tulen kitkemään sen.
- Te, aseenkantaja Tivarel, kreivi sanoi sitten kääntyen Kudastiin päin. Polvistukaa nyt herranne eteen ja lyököön hän teidät ritariksi urotekojenne ansiona.
Daegamkin oli kääntynyt Kudastiin päin. Yleisö seurasi silmät tapillaan. Kudast polvistui Daegamin eteen. Paronit näyttivät jokseenkin levollisilta, mutta ritarien keskuudessa puolestaan oli kovasti kuhinaa ja kuiskuttelua. Kamarineidot kikattivat hiljaa.
Daegam vetäisi huotrastaan todella verisen, joskin kuivuneen miekkansa esille. Yleisöstä kuului henkäys, kun Daegamin miekka paljastui. Daegam laski miekkansa Kudastin olkapäälle.
- Täten minä, Jumalan armosta Ornimin paroni, lyön teidät, sir Tivarel, ritariksi, Daegam lausui juhlallisesti ja kopautti Kudastin olkaa miekallaan.
Sitten Daegam otti miekan pois olalta ja kehotti:
- Nouskaa ylös, sir Tivarel.
Kudast nousi ylös.
- Nyt on enää vuorossa yksi henkilö, kreivi sanoi. Hän on pelkkä nainen, mutta osoittanut suurta uhrautuvuutta, joka olisi miehellekin kunniaksi.
Milina vaikutti hieman vaivautuneelta.
- Koska hän on vain nainen, hänelle ei kuulu suotaman maita eikä arvonimiä, kreivi jatkoi. Olen kuitenkin päättänyt palkita hänet palkinnoista parhaalla, jonka naiselle voi antaa.
Milina katsoi kreiviin kovin ihmeissään.
- Niinpä minä täten Daranmaan kreivinä ja valtiaana annan tämän neiti Milina de Lucanin puolisoksi uskolliselle paronilleni, paroni Ornimille, kreivi julisti.
Daegam suu loksahti auki.
- Tämän liiton kautta neiti de Lucanista tulkoon siis Ornimin paronitar, kreivi sanoi.
Daegam sulki suunsa.
- Tämän suuren suosionosoituksen annan, vaikka neiti de Lucan tulee ulkomailta ja on syntyperältään kauppiassukua, kreivi selitti.
Milina vaikutti kovin, kovin hämmästyneeltä, kuten myös Daegam. Kudast virnisti hiukan. Taran hymyili leveästi.
- Paroni ja paronitar vihittäköön virallisesti vielä tänään turnajaisten jälkeen, kreivi päätti. Samassa yhteydessä vahvistettakoon paronin nimitys Jumalan ja Pyhän Ehilmin edessä. Olkoot paroni Daegam Ornim ja paronitar Milina de Lucan jo tästä lähtien aviopari.
- Mutta... Milina mumisi hiljaa itselleen, mutta niiasi kuitenkin kreiville.
Daegam katsoi Milinaa hämmästyneenä.
- Sitten vielä lopuksi, kreivi jatkoi. Ritarit Taran ja Tivarel. Teidät minä annan kreivillisellä oikeudellani paroni Ornimin lähimmiksi miehiksi. Olkoon sir Taran paronin oikea käsi ja sir Tivarel vasen käsi.
Taran kumarsi kreiville.
- Polvistukaa herranne eteen, kreivi kehotti.
Kudast ja Taran polvistuivat Daegamin eteen. Tämä käänsi katseensa ritareihin.
- Vannokaa tottelevanne paroni Ornimia herrananne, kreivi kehotti.
- Vannon palvelevani paroni Ornimia herranani, Kudast lausui.
- Vannon tottelevani sinua, paroni Ornim, henkeni edestä, Taran sanoi hiukan kömpelömmin.
- Hyvä, kreivi totesi. Nyt turnajaiset alkakoon, kreivi julistaa.
Kudast ja Taran nousivat ylös. Kreivi istuutui ja fanfaari soitettiin. Nyt turnajaiset käynnistyvät ja airuet saapuvat kuuluttamaan tapahtumia. Daegam asteli hölmistyneenä penkille ja istui siihen. Myös Kudast istui penkilleen ja Milina istui alas huokaisten. Kudast hytkyi hiukan pidätellystä naurusta, kun hän vilkaisi Milina ja Daegamia. Taran astui kreivin viereen ja sanoi:
- Parahin kreivi, minäkin haluaisin osallistua turnajaisiin. Olisiko se mitenkään mahdollista?
Kreivi katsahti tutkivasti Taraniin. Daegam ei huomannutkaan Tarania, kun oli niin hämmentynyt jo omista asioistaan.
- Lupaan tuoda herralleni kunniaa voitolla, Taran vakuutti.
- Haluaisitte siis taistella? kreivi kysyi.
Kudast nousi ylös ja käveli myöskin kreivin rinnalle.
- Aivan, Taran vastasi kreiville.
- Uskotteko pärjäävänne mestareita vastaan? kreivi kysyi.
- Uskon, Taran vakuutti. Olen etevä miekankäytössä.
- Minäkin haluaisin osallistua turnajaisiin, arvon kreivi, Kudast sanoi.
Kreivi katsahti ritareihin hiukan huvittuneena.
- Olen voittanut paljon miekkataisteluja, Taran kehui. Usko pois, kreivi, olen miekkaillut paljon.
- Sallin teille erikoissuosionosoituksen, kreivi päätti.
- Kiitos, armollinen kreivi, Taran kiitti kumartaen.
- Saatte taistella päivän lopuksi kahta parhaiten menestynyttä ritaria vastaan kahdestaan, kreivi tarkensi.
- Kiitos, kreivi, Taran kiitti uudelleen.
- Kiitän, arvon kreivi, Kudastkin sanoi myös kumartaen.
- Se lujittakoon sitten voimaanne ja yhtenäisyyttänne, kreivi vielä totesi.
Taran istui Daegamin oikealle puolelle ja Kudast vasemmalle. Daegam alkoi jo selvitä hämmennyksestään. Turnajaisten ensimmäinen peitsikamppailu alkoi.
- Taisitte hämmästyä aika tavalla, herrani? Taran kysyi.
- Kyllä, Daegam myönsi ja katsahti Milinaan.
Kudast alkoi taas hytkyä pidätellystä naurusta. Taran pidätteli myöskin lähes epäonnistuneesti naurua. Kreivitär puolestaan kuiski Milina kanssa. Kreivi ei näyttänyt huomaavan Taranin ja Kudastin hupia. Hän oli keskittynyt katsomaan rajuja asemittelöitä. Daegam rupesi katsomaan taistelua.
- Anteeksi, herrani, jos nauran ääneen, tarkoitukseni ei ole loukata, Taran vakuutti.
Daegam tuntunut edes kuulevan Taranin puheita. Kudast ei kiinnittänyt pahemmin huomiota taisteluun.
- Oletteko onnellinen? kreivitär kysyi Daegamilta hymyillen.
- Toki. Hyvin onnellinen, Daegam vastasi hymyillen.
- No, tuskin Milinaa enää yritetään vikitellä, varsinkaan Daegamin läsnäollessa, Taran sanoi hiljaa itsekseen.
Ensimmäinen turnajaisten kuolonuhri kannettiin kentältä pois verissään. Turnajaiset eivät tosiaan olleet vaaratonta puuhaa. Kamarineidot vilkuilivat Taraniakin kiinnostuneina ja tämä vilkuili takaisin. Ehilm paistoi taivaalta talvesta huolimatta ja loi valoaan turnajaiskentälle.
Daegam totesi puoleen ääneen Taranille:
- Heihin et sitten koske.
Taistelut jatkuivat ja kansa seurasi innoissaan tapahtumia.

Ehilmin valo, osa 21.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja