Ehilmin valo, osa 19

Kreivitär istui sängyllä selvästi järkyttyneenä ja poissa tolaltaan. Daegam nousi seisomaan ja katseli hieman ympärilleen, millaista jälkeä sviittiin oli tullut taistelun jälkeen. Lihaskimpun ruumis lojui lattialla ja ruumiista valui verta arvokkaalle matolle. Kudast oli myös omalta osaltaan valuttanut verta lattialle. Ritareita oli huoneessa muutama ja lisää käytävässä.
- Tämä körilään ruumis varmaan kannattaisi viedä pois, Daegam esitti osoittaen ruumista.
- Selvä, ritarit sanoivat.
He ryhtyivät kantamaan raatoa pois huoneesta.
- Te teitte suuren palveluksen meille, kreivi sanoi vakavana Milinalle.
- Olen todella pahoillani, teidän armonne, Milina pahoitteli. Meidän olisi pitänyt tarkistaa huone aiemmin.
- Tämä oli varmasti Brenanin temppuja, kreivi sanoi. Minun olisi pitänyt antaa tarkastaa paikat uudelleen.
Milina sanoi ohitse nopeasti ritareille:
- Haluaisin tutkia ruumiin myöhemmin nopeasti, ettehän polta sitä vielä?
- Emme, neiti, yksi ritareista sanoi. Kannamme ruumiin aluksi alakertaan, hän lisäsi.
Milina nyökkäsi kreiville ja sanoi:
- Ehkäpä huomenna tai ylihuomenna pohdimme asiaa tarkemmin? Nyt mielestänne vaimonne ansaitsee sekä huomionne että hetken rauhan.
Daegam käännähti kannoillaan ja suuntasi tiensä kaapille, josta köriläs oli tullut ulos.
- Niin, vaimoni on tosiaan järkyttynyt, kreivi totesi.
Daegam nyökkäsi. Hän kävi tarkistelemaan kaappia.
- Haluan, että te menette kertomaan tapahtuneesta paroneille, kreivi ilmoitti. Tehkää selväksi, ettei minulla tai vaimollani ole hätää.
Milina niiasi kreiville ja alkoi poistua huoneesta.
- Neiti de Lucan, kreivitär kuiskasi heikosti.
- Niin kreivitär? Milina kysyi kääntyen tämän puoleen.
Daegamkin kääntyi kreivin ja kreivittären suuntaan. Taran laittoi nyt miekkansa pois, jota hän oli pitänyt koko ajan esillä.
- Huolehtikaa kamarineidoista, kreivitär kehotti heikosti Milinaa.
Milina nyökkäsi kreivittärelle luvaten:
- Tottakai teidän armonne.
Kreivitär nyökkäsi kiitokseksi.
- Voitte nyt poistua, kreivi sanoi seurueelle. Jatkakaa juhlintaa ja kertokaa tapahtumista paroneille.
Daegam kumarsi kreiville ja sitten kävi nostamassa kilpensä ja kypäränsä ennen kuin lähti pois. Milina poistui huoneesta niiaten vielä kerran. Taran seurasi Daegamin perässä. Ritaritkin tulivat pois huoneesta ja sulkevat oven. Heitä jäi käytävälle vahtiin aikaisempaakin enemmän.
Päästyään ulos huoneesta Daegam katseli hieman haarniskaansa, joka oli aika verinen.
- Minun varmaan pitäisi käydä pesemässä tätä ennen kuin tulen takaisin juhlasaliin, hän arveli.
- Toihan on ihan makeen näköinen, Taran sanoi. Ja minulle ei riittänyt tapettavaa, hän lisäsi nyreästi.
- Ihan hyvä vain, Milina mutisi.
Daegam katsoi Tarania hieman kummeksuvasti ja virkkoi:
- Te varmaankin tästä nyt menette takaisin juhliin?
- Minun miekkani olisi tehnyt siitä ukosta nopeammin selvää, Taran mutisi. Kun on Milinan lumoukset ja kaikki.
Milina nyökkäsi Daegamille ja sanoi:
- Hoidan paroneille puhumisen.
Daegam nyökkäsi.
- Mennäänkö takaisin juhliin, Milina? Taran kysyi.
- Minä liityn sitten sinne takaisin, kunhan olen saanut hieman pestyä tätä haarniskaa, Daegam ilmoitti.
Taran otti askeleen portaikkoa kohti.
- Pitää ensin löytää jostain paikka jossa sen voin tehdä, Daegam sanoi ja lähti portaita alas.
Milina nyökkäsi Taranille ja lähti myös takaisin juhliin. Serkukset kulkivat alakertaan ja sitten sisäpuutarhan läpi juhlasaliin.
Kaikkien katseet kääntyivät heihin, kun Milina ja Taran astuivat sisään ja ihmiset alkoivat supista keskenään. Milina käveli takaisin paikalleen suuren pöydän ääreen. Taran seurasi hänen rinnallaan. Paronien katseet seurasivat heitä, kun serkukset astelivat pöytään.
- Olemme kuulleet pelottavia huhuja, paroni Viherlinna sanoi heti. Että kreivi aiottiin murhata!
- Kovin kehno yritys, taas, Milina sanoi paroneille ja istui alas tuolilleen. Nyt hänen armonsa on kuitenkin täysin turvassa.
- Se on erittäin hyvä uutinen, paroni Viherlinna totesi. Mitä on tarkkaan ottaen tapahtunut? Olemme kuulleet vain hurjia huhuja.
- Salamurhaaja oli onnistunut, Milina aloitti ja mietti hetken, piiloutumaan kreivin huoneessa olevaan kaappiin. Huomasimme tämän kuitenkin ajoissa, eikä panikoitunut murhamies onnistunut saamaan hengiltä kuin itsensä.
- Miten piiloutuminen on mahdollista? paroni Dorig hämmästeli. Tällähän on pidetty tiukkoja tarkastuksia.
- Brenan ilmeisesti onnistui salakuljettamaan miehen, Milina vastasi. Hänellä oli siihen tarpeeksi valtaa.
- Kirottua, paroni Ort murahti päätään pudistaen. Toivonpa tosiaan, että seuraava Brenan paroni on kunnollisempi yksilö.
- Kaikeksi onneksi petturit ovat harvassa, mutta sitäkin enemmän vahinkoa he saavat aikaiseksi, Milina sanoi.
- Kyllä, Brenan teki kamalan synnin noustessaan herraansa vastaan, paroni Viherlinna totesi. Ajat ovat kyllä pahat, kun moista syntiä esiintyy.
- Mikä se murhaaja oli sitten miehiään? paroni Dolios uteli Milinalta.
Milina siemaili viiniään varovasti ja vastasi:
- Vaikea sanoa, ruumis tutkitaan vasta myöhemmin. Emme keskittyneet kyselemiseen.
- Kuka sen roiston surmasi? paroni Dorig kysyi.
- Sir Daegam, tietysti, Milina vastasi hymyillen. Miehellä ei ollut mitään mahdollisuuksia.
- Sir Daegam? paroni Dorig kysyi. Kuka hän on?
- Viherlinnan ritari, hän joka taisteli Brenaniakin vastaan, Milina selitti.
- Sir Ornim, paroni Viherlinna tarkensi.
- Ah, sir Ornim, paroni Dorig ymmärsi. Hän, joka surmasi petturi-Brenanin?
Milina nyökkäsi paronille.
- Kertokaa ihmeessä, kuinka tämä tappotyö tapahtui, paroni Dolios pyysi ja hymyili Milinalle hurmaavasti.
- Teidän tulee kysyä sir Ornimilta itseltään, Milina sanoi ja katseli viinilasiaan. Tapahtuma ei ollut sellainen, johon minulta löytyisi sanoja.
- Juuri teiltä haluan kuulla tarinan, en keneltäkään muulta, paroni Dolios pyysi kiihkeästi. Ritareilla on tapana suurennella tekojaan, mutta kauniin naisen suusta kuulee totuuden.
- Mutta valitettavasti tapahtumaa kuvaavat sanat eivät ole sopivia tulemaan naisen suusta, Milina huomautti.
- Oh, noin kaunis ja nokkela neito toki osaa kuvata mitä tahansa, paroni Dolios imarteli.
- Kuitenkin sanat jäävät sanomatta, ainakin tältä illalta, Milina kieltäytyi. En halua ajatella tapahtunutta tarkemmin.
- Voi kertokaa, neiti, kertokaa! paroni Dolios pyysi. Nyt heti saisimme kuulla tuoreen version ilman kaunisteluja. Uskomme rehellisyyteenne, kaunis neiti.
Kamarineidot tirskuivat paronin kohteliaisuuksille.
- Olkoon, Milina vastasi vastahakoisesti. Kudastin hämättyä murhaajaa Sir Ornim syöksyi tämän kimppuun voimalla, jonka laista löytyy vain harvalta ritarilta. Hän sivalsi miehen jalan lähes irti, pakottaen mokoman luhistumaan lattialle. Pari nopeaa iskua myöhemmin salamurhaajasta oli jäljellä vain verinen kasa lihaa.
Milina joi lisää viiniä.
- Miten loistavaa! paroni Ort huudahti. Tuollaisia miehiä me ortilaiset olemme, hän sanoi repien hampaillaan lihaa luusta.
- Mitä tämä sir Kudast teki? paroni Dorig kysyi Milinalta.
- Uskollisena aseenkantajana hän hämäsi vihollista ostaakseen herralleen aikaa saattaa sivulliset turvaan, Milina vastasi.
- Se on oikeamielistä toimintaa, paroni Dorig totesi.
- Olin ymmärtänyt, ettei hän ollut ollenkaan hyvä palvelija, paroni Mendos sanoi kysyvästi Milinalle.
Milina naurahti:
- Palvelija hän on kaikin puolin saamaton. Mutta hänhän onkin ritarin aseenkantaja.
Milina pudisteli päätään valittavaisena ja lisäsi:
- Ei kamarineitoni.
Kamarineidot hihittivät.
- Sinun aseenkantajasi, Jenefer kuiskaa Milinalle punastuen.
- No ei ainakaan sinun, Milina huomautti Jeneferille. Vaikka kuinka yrittäisit.
Jenefer punastui ja kikatti sitten hämillään.
- Mitä te itse teitte tilanteessa, kaunis neiti? paroni Dolios kysyi Milinalta.
- Katselin sivusta, tietysti, Milina hymähti paronille. Sir Ornimin ollessa läsnä ei muiden tarvitse juurikaan aseistetuista miehistä huolehtia.
- Teillä on aina vahvoja käsiä tukenanne, paroni Dolios sanoi Milinalle.
- Mitä se puhe panttivangista oli? paroni Ort kysyi. Sellaista olin kuulevinani huhuissa.
- Mies kuvitteli pitävänsä minua vankinaan, Milina sanoi kohauttaen olkiaan. Näin kykenimme urkkimaan häneltä hieman enemmän tietoa irti.
- Mitä hänestä saitte irti? paroni Viherlinna kysyi.
- Emme juurikaan mitään, mitä emme olisi jo tienneet, Milina vastasi. Hänhän tietysti kuvitteli Brenanin olevan vielä elossa.
- Hah, mikä typerys, paroni Ort tuhahti ja ahtoi suuhunsa kanankoipea.
Saliin oli ilmestynyt musikantteja viihdyttämään illallista.
- Mitä muuta se lurjus kertoi? paroni Dorig kysyi.
- Vain sen, että me olimme jo käytännössä kuolleita, Milina hymyili. Hän kuulemma oli kyvykäs hoitelemaan kenet vain.
Paroni Ort tuhahti halveksivasti.
- Sellaista ne roistot aina kuvittelevat, hän sanoi.
- Mitä muuta siitä roistosta irtosi? paroni Dorig tiedusteli.
Milina pudisti päätään ja vastasi:
- Sir Ornim oli liian nopea.
- Kertoiko hän jotakin Brenanista? paroni Dorig kysäisi.
- Ei, hän vain hämmästyi kuullessaan Brenanin kuolemasta, Milina vastasi ja katsahti kamarineitoihin.
Kamarineidot hihittivät.
- Kreivitär kehotti minua katsomaan, että te neitokaiset vetäydytte huoneeseenne ennen yötä, Milina sanoi neidoille.
- Mälsää, Ositha sanoi. Nyt on juhlan aika, ei nyt nukuta.
- Ei vielä ole keskiyö, ei mitään kiirettä, Milina toppuutteli neitoja. Mutta kunhan ette katoa yöksi minnekään, hän jatkoi katsoen erityisesti Jeneferiä hieman läpitunkevasti.
Jenefer katsoi Milinaa punastuen ja hihitti epävarmasti.
- Saitteko selville sitä, onko salaliitto vielä Brenania laajempi? paroni Viherlinna kysäisi Milinalta.
- Se loppui luultavasti Brenaniin, Milina vastasi.
- Luultavasti, paroni Dorig tuumi.
- Mikään ei tietysti sulje suuremman salaliiton mahdollisuutta pois, mutta mikään ei kyllä kannatakaan sitä, Milina jatkoi. Eikä pelossa eläminen helpota ketään.
- Entä saitteko viitteitä, olivatko kirotut seshnelalaiset asialla, kaunis neiti? paroni Dolios kysyi.
Milina pudisti päätään.
- En ole kuullut mitään seshnelalaisiin viittaavaa, hän sanoi. Mutta eikö heillä ole enemmän tai vähemmän näppinsä kaikessa likaisessa, Milina lisäsi virnistäen. Silti lieneekö tämä nyt sopivaa? On kreivin häät ja me puhumme murhayrityksistä.
- Yhdet häät ja yhden salamurhaajan hautajaiset, paroni Dolios sanoi virnistäen Milinalle.
Samassa salissa kuului kohahdus, sillä Kudast oli ilmestynyt juuri saliin. Kudast oli tietysti hiukan verisennäköinen, mutta käveli yllättävän sujuvasti äsken myrkytyksestä kärsineeksi ja asteli pöytään. Kamarineidot hihittivät Kudastin huomatessaan.
- Nukuitko hyvin? Milina kysyi Kudastilta.
- En, Kudast vastasi lyhyesti.
Kamarineidot kikattivat Kudastin vastaukselle.
- Te olette tehnyt hienon teon, kun uhrauduitte isäntänne edestä, paroni Ort sanoi juhlallisesti Kudastille.
Kudast istahti entiselle paikalleen ja vastasi:
- Kiitos, herra paroni.
- Kuulimme, että olette ollut huono palvelija, mutta olittekin urhea aseenkantaja, paroni Dorig sanoi. Tämä neiti on ylistänyt tekojanne, hän lisää viitaten Milinaan.
Milina hymyili Kudastille ja tämä virnisti takaisin.
- Kuinka se tekonne teitte? paroni Ort kysyi Kudastilta. Olemme kuulleet vasta neiti de Lurenilta joitakin yksityiskohtia, hän lisäsi.
- Miten niin? Kudast kysyi.
- Siis kuinka kävitte sen roiston kimppuun? paroni tiedusteli Kudastilta.
- Juoksin, Kudast vastasi lyhyesti.
Milina katsoi paroni Ortia hieman paheksuen ja poimi pöydästä itselleen hieman syötävää.
- Mitä sitten teitte? paroni Ort kysyi Kudastilta.
- Hyvä paroni, tämä kaunis neiti on de Lucan, ei de Luren, paroni Dolios sanoi pudistaen päätään paheksuvasti.
- Entä mikä oli tämän miehen osuus? paroni Dorig kysyi Taranilta.
- Minä vain löin häntä miekallani ja silloin neiti de Lucan pääsi livahtamaan pakoon ja sir Ornim onnistui ilmeisesti iskemään miehen maahan, Kudast selitti.
- Hieno teko, paroni Ort sanoi taputtaen Kudastia olalle ja ryypäten pikarista. Ai, oliko se tosiaan de Lucan? hän kysyi otsaansa rypistäen.
Paroni Ort näytti selvästi juoneen viiniä eniten pöydässä.
- Kyllä se on, paroni Dolios sanoi ja taputti Milinan kättä.
- Taidan mennä katsomaan jos siitä murhaajasta olisi saatu jotain selville, Milina sanoi ja nousi pöydästä. Te neidit olette sitten kunnolla, olettehan? hän kysyi kamarineidoilta.
Kamarineidot vain hihittivät.
- Minä en tainnut tehdä mitään siinä tilanteessa, Taran vastasi nyt kysymykseen.
Milina lähti kävelemään ulos salista.
- Minä tulen mukaan, Milina, Taran sanoi ja seurasi serkkunsa perässä.
Samassa Daegam tuli sisään puutarhaan johtavasta ovesta haarniska puhtaana ja pysähtyi ovelle hetkeksi. Ihmisten keskuudessa kuului kohahdus, kun Daegam astui sisään. Kaikkien katseet kiinnittyivät häneen ja keskustelut vaimenivat. Milina ja Taran olivat juuri laskeutuneet korokkeelta alas. Heidät huomattuaan Daegam lähti kävelemään heidän luokseen. Alhaalla salissa kuului pientä kuiskailua, kun ihmiset katselivat Daegamia.
- Terve! Taran huikkasi Daegamille.
Daegamin kohdalle päästyään Milina sanoi:
- Olen menossa katsomaan sitä murhaajaa. Koita tulla toimeen paronien kanssa.
- Minä menen Milinan mukaan, Taran lisäsi.
Daegam huokaisi hieman ja nyökkäsi.
- Ja Daegam, Milina sanoi.
- Niin? Daegam kysyi.
- Jos en palaa suhteellisen aikaisin, vaan keskityn johonkin muuhun, niin aja nuo neitokaiset petiin - heidän omaan huoneeseensa nukkumaan, siis, Milina sanoi hyvin hiljaa. Kamarineidot, hän tarkensi vielä.
Daegam näytti hieman närkästyneeltä. Milina kuitenkin hymyili Daegamille ja sanoi:
- Tiesinhän minä, että sinä ymmärtäisit.
Daegam nyökkäsi. Milina lähti ulos salista Taran kintereillään ja Daegam lähti kävelemään takaisin paikalleen korokkeelle.
Milina ja Taran saapuivat puutarhaan, jossa ei näkynyt ruumista.
- Minne ritarit puhuivatkaan vievänsä ruumiin? Milina kysäisi Taranilta.
Milina hengitti syvään puutarhan raikasta ilmaa ja huokaisi.
- Tiedätkö Taran, hovielämä ei sovi minulle, liian toimintapainotteista, hän sanoi serkulleen.
- Ymmärrän, Taran vastasi.
Milina hymähti.
- He sanoivat vieneensä sen alas, Taran muisteli.
- Oletko vielä osallistumassa turnajaisiin? Milina kysyi.
- Joo, totta kai, Taran vakuutti.
- Luuletko pärjääväsi? Milina kysyi hieman kiusoitellen.
Samalla hän katseli ympärilleen, mutta puutarha näytti olevan aivan tyhjä ihmisistä. Niinpä Milina lähti kävelemään puutarhan läpi sisälinnan oville.
- Joo, kyllä mä aina pärjään, Taran naurahti.
- Katsotaan, jos löytäisimme jonkun jolta kysyä tästä "alapaikasta", Milina sanoi Taranille.
Puutarhasta johti neljä ovea: yksi aulaan, yksi saliin, yksi porraskäytävään ja yksi jonnekin muualle. Milina valitsi porraskäytävän ja hän ja Taran saapuivat sitten porraskäytävään. Portaiden edessä seisoi vartija ja hiukan sivumpaan oli jätetty salamurhaajan lihaksikas ruumis.
- Haluaisin tarkistaa ruumiin, Milina sanoi vartijalle.
- Tarkistakaa pois vain, vartija sanoi hiukan ihmetellen.
Ilmeisesti hän ei ollut tottunut siihen, että kauniit naiset saapuivat katselemaan ruumiita juhlavaatteissa.
Milina käveli vartijan ohi ruumin luokse ja kumartui sen ääreen, kuitenkin tarpeeksi kauas, ettei hän tahrinut mekkoaan. Ruumis makasi siinä nurkassa. Silmät katsoivat tyhjinä kattoon. Haavat olivat lakanneet vuotamasta verta. Milina ryhtyi loitsimaan. Loitsu kuitenkin katosi tyhjyyteen jättäen Milinan hieman närkästyneenä paikalleen. Vartijat katseli ihmeessään Milinan puuhia.
- Mitäs puuhaat? Taran kysyi serkultaan.
- Katson jos miehellä oli jotain maagista esinettä mukanaan jolla siirtyä tänne, Milina vastasi.
Hän kävi mumisemaan uudestaan. Tällä kertaa loitsu onnistui ja Milina hymyili hieman käydessään tarkkailemaan ruumista. Milina nosteli tikarinsa kärjellä hieman rääsyjä sivuun etsiessään ruumiista jotain. Hän kävi tarkkailemaan ruumiin reidessä olevaa pientä mustaa läiskää.
- Taran, katsopa tuota, Milina kehotti ja osoitti läiskää tikarillaan.
Läiskä näytti olevan jonkinlainen tatuointi. Se kuvasi ilmeisesti mustaa ja katkaistua kättä. Tatuointi oli melko pienikokoinen.
- Hmm, Taran mutisi tarkastellen tatuointia. Mitä lie tarkoittaakin.
Milina painoi kuvan mahdollisimman tarkasti mieleensä ja vastasi:
- En tiedä vielä, mutta aion ottaa selvää. Tanertam saa luvan nähdä tuon huomenna. Hän ehkä tietää.
- Voisiko olla jonkin salaseuran tai muun vastaavan merkki? Taran kysyi. Minä ainakin veikkaisin niin.
- Mies on ogre, Milina kuiskasi Taranille, niin ettei vartija kuullut.
- Täh? Taran kuiskasi takaisin.
Vartija katseli vieläkin kummastellen Milinan ja Taranin puuhia. Milina nyökkäsi Taranille ja nousi ylös kääntyen vartijan puoleen.
- Tällä miehellä oli ainakin jotain aseita mukanaan, minne ne on viety? Milina kysyi.
- En osaa sanoa, neiti, vartija vastasi. Hänet kannettiin tänne tuollaisena.
Milina pohdiskeli tovin ja kysyi sitten:
- Osaatteko sanoa hänet kantaneiden ritarien nimet tai olinpaikan?
- Luulen, että ainakin yksi heistä on nyt lepovuorossa, vartija tuumi.
- Pystyttekö neuvomaan minulle tien lepotiloihin? Milina kysyi.
- Hänet löydätte vartiotuvasta, kysykää vain sir Aldwinia, vartija vastasi. Vartiotupa on aivan aulan vieressä.
Taran tutki tarkasti tatuointia ja yritti muistella, oliko hän nähnyt sen jossakin. Milina nyökkäsi vartijalla sanoen:
- Kiitokset teille. Katsokaa ettei ruumis katoa ennen huomista iltaa. Toki sen saa johonkin tuosta viedä silti.
- Selvä, vartija sanoi ja kumarsi.
- Lähdetään, Milina sanoi Taranille ja käveli portaikosta takaisin pihalle.
Puutarhassa oli raikas tuoksu verrattuna ruumiiseen. Milina ja Taran kävelivät aulan vierellä olevalle ovelle, kovin rauhallisesti. Jokainen hetki puutarhassa oli hetki poissa murhamiehistä.
Kaksikko saapui aulaan. Siellä oli ovi ulos, puutarhaan, toiseen porrassaliin ja jonnekin muualle vielä yksi ovi - sekä neljä vartijaa huoneen kulmissa. Milina kävi lähimmän vartijan luokse.
- Viekö tuo ovi lepotiloihin? hän kysyi vartijalta osoittaen viimeistä ovea. Haluaisin nähdä sir Aldwinin.
- Kyllä vie, neiti, vartija vastasi.
Milina käveli sille ovelle ja katsoi, että Tarankin oli vielä hänen mukanaan, kuten olikin. Vartijat katsoivat serkuksi tarkasti. Milina avasi oven ja astui sisään.
Oven takana oleva huone näytti olevan melkoisen suuri, monta kertaa suurempi kuin jopa kreivin hääsviitti. Siellä oli useita kymmeniä vuoteita ritareille ja huoneessa nukkui useita ritareita. Pieni porukka näytti pelaavan noppaa pöydän ääressä. Heitä oli neljä ritaria ja joku nuorempi poika, joka vain katseli sivusta. Milina käveli pöydän ääreen ja katsoi, mitä mistä miehet pelasivat. Pöydällä oli kuparirahoja panoksina.
- Onko sir Aldwinia näkynyt? Taran kysyi.
- Nukkuu tuolla, yksi ritareista sanoi peliä keskeyttämättä ja viitaten nukkuviin päin.
- Kuka noista? Taran kysyi.
- Älkäämme herättäkö ritaria ellei ole tarvis, Milina sanoi Taranille.
- Miksi? Taran kysyi.
- Koska hän nukkuu, Milina vastasi serkulleen hymyillen.
- Kyllä toinen ritari saa.... Taran jupisi mutta totteli.
- Kyllä hän joutaa herätä, yksi ritareista murahti ja katsahti serkuksiin päin.
Hän huudahti hiukan hämmästyneesti ja toisetkin kääntyivät katsomaan. Kaikki tuijottivat Milinaa silmät pyöreinä.
- Siinäs kuulit, Taran sanoi serkulleen kiusoitellen.
Milina katsoi ritareita hieman hädissään ja kysyi:
- Emme kai keskeyttänyt mitään?
- Ettekö ole ennen naista nähnyt, mitä? Taran kummasteli.
- Ette toki, yksi ritareista vastasi Milinalle. Tänne vain harvoin eksyy kauniita naisia, hän jatkoi hymyillen. Kuulimme juuri päivän suuren sankarin kertovan täydellisestä naisesta ja sitten sellainen ilmestyy tänne, ritari lisäsi vielä hymyillen.
Taran naurahti ja Milina hymyili ritareille ja sanoi:
- Vai kävi Sir Ornim täällä.
- Kyllä, se oli sir Ornim, vartija sanoi hämmästyneenä. Mistä sen tiesitte?
- Tunnen miehen, Milina sanoi hymyillen.
- Siinä on kelpo mies, ritari sanoi.
- Siis kuka noista on sir Aldwin? Taran kysyi nukkuvia osoittaen.
- Poika, herätä sir Aldwin, yksi ritareista käski poikaa.
Tämä nousi ylös, kumarsi ja lähti nukkujien suuntaan. Poika näytti ravistelevan erästä miestä hereille ja tämä nousi ylös. Milina kääntyi katsomaan herännyttä miestä ja kysyi:
- Sir Aldwin?
Mies asteli unisena toisten luokse. Hän oli keskikokoinen ja aika pörröhiuksinen, melko tavallisennäköinen.
- Näillä oli jotakin kysyttävää, eräs ritareista ilmoitti.
- Pahoittelen herätystä, arvon ritari, Milina sanoi.
Sir Aldwin katseli Milinaa ja Tarania unisena.
- Mitä te haluatte? hän kysyi.
- Se murhamies, joka kannettiin alas aiemmin, Milina aloitti. Kaipaisimme hänen aseitaan ja mahdollisia tavaroita.
- Mitä? ritari kysyi pöllämystyneenä.
- Hänellä oli muistaakseni ainakin joku veitsi, Milina sanoi.
- Tota, ritari sanoi. Mistäs te nyt puhutte?
- Se lihaksikas murhamies, joka yritti tappaa neiti de Lucanin, Taran selitti.
- Hän joka oli salamurhaamassa kreiviä, Milina täsmensi ja katsoi miestä kysyvästi.
- Ai se ruumis? mies kysyi raaputtaen päätään.
- Niin, hänen aseensa ja mahdolliset tavarat, Milina vastasi. Haluaisin tutkia niitä.
- Ei kai sillä sellaisia ollu, ritari tuumi. Me heivattiin se sinne rappukäytävään.
- Olen varma, että oli, Milina muisteli. Ehkä ne sitten vain tippuivat matkalla.
- En mä ainakaan oo sellaisia nähny, ritari mutisi kynsien kainaloitaan.
- Pahoittelen herätystä, Milina sanoi ja niiasi hieman ritarille.
Hän kääntyi ja lähti pois. Ritari mutisi jotakin ja lähti takaisin nukkumaan. Toiset seurasivat Milinan sulokasta kulkua.
Aulassa seisoi vieläkin neljä vartijaa.
- Minne nyt? Milina kysyi Taranilta.
- Ihan sama, Taran vastasi.
Milina kysyi vartijoilta, että oliko linnassa kirjastoa.
- Kyllä, kirjasto on yläkerrassa, vartija sanoi. Mutta sinne pääsee vain kreivi - ja edesmennyt paroni.
- En haluaisi häiritä kreiviä tänä iltana, Milina sanoi. Olen varma, että hän sallisi minun kulkea sinne.
- Valitan, mutta avain on kreivillä, vartija sanoi.
Milina nyökkäsi vartijalle ymmärtäväisenä ja mietti. Taran odotteli hiljaisena, mitä Milina päätti tehdä. Milina käveli sitten takaisin juhlasaliin ajamaan kamarineidot nukkumaan. Taran seurasi kannoilla.
Milina ja Taran astelivat juhlasaliin. Daegam, Kudast, paronit ja kamarineidot olivat korokkeen pöydän ympärillä. Daegam ja paroni Ort seisoivat. Milina käveli korokkeelle Taran perässään. Daegamille tuotiin juuri viinipikari ja hän ilahtui hieman nähdessään Milinan. Paroni Ort näytti olevan hiukan tuiskeessa.
- Olenko menettänyt jotain? Milina kysyi.
- Malja sankariteolle! paroni Ort huudahti.
Daegam otti viinipikarin käteensä ja huljautti viinin kurkustaan alas nopeasti.
- Oikeaa Ortin juomatyyliä, paroni kehui Daegamia.
Daegam palasi takaisin istumaan paikoilleen.
- Tuokaa seuraava malja, paroni Ort käski palvelijoita. Me juomme nyt kilpaa, hän lisäsi ja tyhjensi oman viinimaljansa.
- Ahaa, Daegam mutisi.
Milina naurahti ja kääntyi kamarineitojen puoleen. Kamarineidot kikattivat. Kohta Daegamin ja paronin viinipikarit täytettiin. Daegam joi viininsä taas nopeaan tahtiin.
- Aika hienon neidin vetäytyä huoneeseensa, Milina sanoi tapauttaen käsiään.
- Ei, katsotaan miten kisassa käy, yksi neideistä väitti vastaan Milinalle.
Kudast käveli ulos salista.
Paroni tyhjensi viinipikarinsa ja röyhtäisi.
- Täyttäkää! hän käski ja palvelijat kiiruhtivat täyttämään pikarit.
Milina huokaisi ja jäi odottamaan kilpailun päättymistä. Pakarit olivat taas täynnä ja paroni nosti pikarinsa huulilleen.
- Onko tämä nyt aivan pakollista? Daegam kysyi.
- Juokaa tai antautukaa, paroni nauroi humalaisesti.
Daegam nosti pikarinsa huulilleen ja hörppäsi viinin nopeasti.
- Täyttäkää, paroni käski sammaltaen.
Daegam huokaisi. Juomanlaskija riensi täyttämään taas pikarit. Heti kun pikari oli täytetty, Daegam joi pikarillisensa. Paroni joi myös ja iski pikarinsa pöytään.
- Lisää, hän huudahti.
Taas pikarit täytettiin. Daegam joi pikarinsa tyhjäksi ja itsekin iski pikarin pöytään äänekkäästi. Paroni kulautti myös juoman kurkkuunsa ja käski täyttää pikarit. Käsky toteutettiin ripeästi. Paroni Dolios nousi ylös ja asteli Milinan luokse. Pikarit olivat jälleen täynnä ja Daegam joi pikarinsa tyhjäksi. Paroni kaatoi aineen kitaansa nopeasti.
- Täyttäkää nyt perhana, että päästään tästä joskus lähtemäänkin, Daegam komensi.
Palvelijat kiiruhtivat täyttämään pikarit. Paroni kaatoi viinin kitaansa. Pikarin täytyttyä Daegamkin kaatoi viinin alas kitaansa. Palvelijat täyttivät pikarit jälleen kerran. Daegam totesi itsekseen:
- Tästä tavarasta ei edes tule känniin.
Hän joi silti pikarillisen taas tyhjäksi. Paroni teki samoin ja taas pikarit täytettiin. Daegam joi. Paronin silmät näyttivät jo sameilta ja jalat hiukan epävakailta. Silti hän kohotti pikarin ja kaatoi aineen kurkkuunsa. Daegam nousi seisomaan. Pikarit täytettiin ripeästi. Daegam kulautti viinin kurkusta alas. Paroni huudahti:
- Ortin kautta!
Hän kaatoi viinin kurkkuunsa. Jälleen pikarit täytettiin. Daegam otti paronin viimekertaisesta mallia ja huudahti juodessaan pikarillisen itsekin:
- Ortin kautta!
Äänestä huomasi, että viini oli alkanut vaikuttaa jo. Paronikin kaataa viinin kitaansa hiukan haparoivin ottein. Pikarit täytettiin taas ja kilpailussa kävi ilmi, miksi ortilaisia pidettiin niin kovapintaisina ryyppääjinä. Daegam joi viinin ja huudahti:
- Ortin kautta!
Paroni huudahti saman ja joi viinin. Jälleen pikarit täytettiin viinillä. Taran katseli huvittuneen kilpailua ja oli istunut pöytään. Daegam joi. Paronikin joi ja sanoi sitten:
- Tuokaa vahvempaa ainetta, että joskus päästään loppuun asti.
- Aivan, Daegam säesti. Minulla on tässä kiire.
Hän katseli hieman ympärilleen. Milina keskusteli hiljaa paroni Dolioksen kanssa, mutta Daegam ei sitä huomannut. Viininlaskija riensi hakemaan väkevämpää viiniä. Vahvempi viini saapui ja maljat täytettiin. Paroni Dolios pujotti kätensä Milinan kainaloon ja lähti saattamaan tätä pois. Paroni Ort kumosi viinin suuhunsa ja röyhtäisi.
- Saisi sitten olla edes vahvaa, Daegam mutisi huomaamatta Milinan poistumista.
Daegam kumosi viinin suuhunsa.
- Lisää, paroni huusi.
Pikarit täytettiin taas vahvalla aineella. Daegam joi aineen nopeasti. Paroni joi myös ja pikarit täytettiin. Daegam joi ja paronikin joi, vaikka läikyttikin hiukan viiniä leualleen ja kirosi. Pikarit täytettiin taas. Daegam joi. Paroni kulautti viinin ja käski täyttää. Pikarit täytettiin ja nyt paronin istuutui. Daegam jäi seisomaan ja joi, mutta päätti sitten istua.
Jälleen pikarit täytettiin ja ortilainen alkoholinkestävyys alkoi olla jo lujilla. Daegam joi pikarinsa tyhjäksi. Paroni joi samaten ja pikarit täytettiin. Daegam tokaisi:
- Vielä voitte luovuttaa.
Kudast käveli takaisin omalle paikalleen. Daegam naurahti hieman ja joi pikarin tyhjäksi. Paronikin joi pikarin tyhjäksi, mutta vaiteliaana ja silmät sameina. Jälleen maljat täytettiin. Daegam joi taas, kun pikarit oli täytetty. Paroni kulautti viinit kurkkuunsa ja taas täytettiin.
Paroni joi silmät harottaen. Daegam puolestaan alkoi jo hieman huojua penkillään. Maljat täytettiin taas. Paroni joi jo hampaat irvessä. Daegam joi ja karjaisi:
- Lisää!
Pikarit täytettiin nopeasti. Paroni jo nuokkui, mutta joi. Daegam joi myös ja jälleen pikarit täytettiin. Daegam huojui jo aikalailla ja paronilla oli jo vaikeuksia saada pikaria huulilleen. Daegam yritti itsekin sihdata pikaria huulilleen. Lopulta hän sai pikarin huulilleen ja kulautti nesteet alas kurkustaan. Daegam iski pikarin kovaa pöytään ja sanoi pahasti sammaltaen:
- Lishää.
Paroni sai jotenkuten viinin kurkkuunsa, vaikka sitä läikkyi pöydällekin. Pikarit täytettiin. Daegamin pää rupesi myös jo nuokkumaan pahasti. Paroni horjahti ja hänen naamansa painui pöytään. Daegam nappasi pikarin tarmokkaasti pöydästä ja tempaisi sen vauhdilla, mutta vauhtia olikin hieman liikaa ja Daegam kaatui tuolinsa kanssa taaksepäin. Hän jäi maahan makaamaan.
Paroni Ort alkoi kuorsata naama pöytää vasten. Täysi pikari jäi pöydälle. Daegam puolestaan jäi lattialle makaamaan viinit naamallaan.
- Kannetaan nuo kaksi pois, paroni Dorig sanoi. Tai minä käyn hakemassa ritareita kantamaan, hän lisäsi ja lähti pois.
Kohta paroni palasi ritareita mukanaan. Ritarit tarttuivat sammuneita miehiä kainaloista ja jaloista ja lähtivät kantamaan heitä pois. Taran seurasi miesten mukana. Daegam yritti saada jotain sanotuksi, mutta suusta tuli vain örinää.
Paroni ja Daegam kannettiin yläkertaan vierashuoneeseen. Tarankin tuli mukana ja auttoi ritareita laittamaan juomasankarit sänkyyn ja riisumaan tietysti heiltä ensin aseen ja haarniskat.
Aamu koitti ja kipu kertoi olevansa Daegamin päässä.
- Aih, Daegam voihkaisi herätessään.
Hänen päänsä oli kuin alasin, jota hakattiin. Daegam raotti hieman silmiään ja koetti saada selvää, missä oli ja ketkä muut olivat siellä. Hän kuuli kuorsausta molemmilta puoliltaan. Toinen kuorsaaja oli Taran ja toinen paroni Ort, jonka kuorsaus oli todella äänekästä. Huoneessa oli kaksi ikkunaa, joista tuli hieman valoa.
Daegam koetti miettiä, mitä hänen piti tehdä aamulla. Paroni kuorsasi niin kuuluvasti, että oli ihme, ettei siihen herännyt koko talo. Tai ettei Daegamin pää räjähtänyt. Daegam pisti kädet korvilleen, jos se olisi edes hieman auttanut. Eipä vain tuntunut auttavan, vaan yhä se kirottu seppä hakkasi alasintaan.
Daegam koetti maata siinä aloillaan odottaen, että joku toisi hänelle kunnon siemauksen viinaa helpottamaan krapulaa. Toiset vain kuorsasivat. Paronin kuorsaus alkoi tuntua aika sietämättömältä. Daegam koetti nousta istumaan sängylle ja kuiskasi:
- Nyt tarvitaan viinaa.
Kuorsaus jatkui molemmilta puolilta. Daegam istui sitten paikoillaan hetken ja totutteli siihen hetken. Seuraavaksi hän koetti nousta seisomaan ja onnistuikin mutta horjuvasti. Daegamin jalat eivät olleet mokomat oikein vakaat!
Daegam hoiperteli ovea kohti ja löysi jonkin ovelta vaikuttavan. Sitten hän otti seinästä tukea ja koetti saada ovea auki varovaisesti pitämättä mitään suurta meteliä. Se onnistuikin ja edessä näkyi käytävä. Daegam asteli käytävään ja sai oven suljettua. Kuorsaus kuului käytävään asti.
Samassa Kudast kävelee rappuset ylös ja huomasi isäntänsä.
- Terve, hän sanoi Daegamille, joka nojaili seinää vasten huoneen ulkopuolella selvästikin huonokuntoisena.
- Aaauh, Daegam valitti.
- Kreivi käski minun tulla katsomaan missä kunnossa olet, Kudast sanoi.
- Jos et puhuisi noin kovaa, Daegam pyysi tuskaisena.
- Pystykö osallistumaan turnajaisiin? Kudast kysyi.
- Viitsisitkö hakea minulle hieman viinaa? Daegam pyysi. Olisin sen tarpeessa nyt.
Hän laskeutui alas istumaan seinään nojaten. Kudast nyökkäsi ja lähti kävelemään rappusia alas.
Daegam nousi taas pystyyn ottaen tukea seinästä ja lähti hoipertelemaan portaiden luokse. Hän pääsikin portaiden luokse, vaikka ponnistus oli kova. Daegam huokaisi tuskasta ja meni istumaan.
Kohta Kudast käveli rappuja ylös mukanaan tällä kertaa nassakka ja muki. Hän ojensi ne Daegamille.
- Kiitos, Daegam kiitti.
Hän asetti mukin maahan ja koetti kovasti saada nassakasta mukiin jotain. Nassakasta tulikin tummalta vaikuttavaa nestettä mukiin. Kudast kävi nojaamaan seinään ja näytti pohtivan jotakin. Saatuaan kaadettua nassakasta mukiin jonkin verran ainetta Daegam asetti nassakan pois ja otti mukin käteen. Hän otti hyvän siemauksen mukista.
- Hyi hitto! Daegam huudahti heti ja sylki hieman ainetta suustaan. Mitä ihmettä tämä on?
Kudast kohautti olkiaan. Daegam nosti mukinsa nenänsä alle ja haistoi.
- Ei tämä kyllä viinaa ole perkele, hän totesi.
Daegam joi taas hieman mukista.
- Mistä minä tietäisin? Kudast kysyi. Minähän en juokaan kuin olutta.
Daegam joi taas lisää mukista. Sitten hän asetti mukin takaisin lattialle ja jäi istumaan.
- Mitäs eilen sitten tapahtui? Daegam kysyi puhuen miltei kuiskien.
- Missä vaiheessa? Kudast kysyi.
- Silloin illalla, Daegam vastasi. Juhlissa... kai.
Hän kaatoi nassakasta lisää ainetta mukiin.
- Jaa. No sinä taisit ottaa paronin kanssa juomakilpailun ja taisit voittaakin, Kudast vastasi.
- Miksi sitten minulla on näin helvetin huono olo? Daegam kysyi valittavasti.
Hän otti taas mukin käteensä ja siemaili sitä pienissä määrin.
- No tavallaan se oli tasapeli, Kudast vastasi. Sammuitte samalla pikarillisella, hän lisäsi virnistäen.
- Minun piti ilmoittautua tänään turnajaisiin... vai? Daegam kysyi.
- Niin, Kudast vastasi.
- Vittu, Daegam kirosi.
Hän otti suuren hörppäyksen mukista. Juoman järkyttävä maku sai Daegamin naaman vääntymään. Kudast lähti menemään rappusia alas.
Daegam koetti nousta seisomaan seinän tuella ja pääsikin. Itse asiassa hänen olonsa oli aiempaa vakaampi. Ilmeisesti juoma oli auttanut.
Daegam otti mukin ja nassakan mukaan ja lähti hitaasti rappusia alas ottaen seinästä tukea. Hän pääsi alas huoneeseen, joka oli aulan ja juhlasalin välissä. Se oli kuitenkin tyhjä ja niinpä Daegam suuntasi juhlasaliin.
Salissa näyttivät olevan siivoukset käynnissä. Se olikin selvästi jäänyt pahaan kuntoon. Daegam hoiperteli erään palvelijan viereen ja kysyi:
- Onko vielä pitkä aika keskipäivään?
- Kolme tuntia, sir, palvelija vastasi.
- Voi perse, Daegam kirosi.
Hän istui penkille ja kittasi sitä järkyttävää tököttiä naamaan oksentamatta sitä pois. Sitten Daegam jätti nassakan ja mukin pöytään ja lähti hoipertelemaan takaisin ylös, tällä kertaa toista reittiä.
Puutarhassa Daegam huomasi kreivin ja kreivittären istuskelemassa pitäen toisiaan kädestä. Daegam aikoi jo kääntyä pois, mutta kreivi kuitenkin ehti huomata hänet ja sanoi:
- Sir Ornim.
Daegam pysähtyi ja kysyi kääntyen takaisin kreiviin päin:
- Niin, arvon kreivi?
- Mikä on kuntonne? kreivi kysyi hiukan hymyillen.
- Hieman huono, Daegam tunnusti.
- Se on arvattavaa, kreivi sanoi nyökäten.
- Minusta tuntuu, että joku muu saa tänään hoitaa tappelemiset, Daegam sanoi vaisusti.
- Onko aseenkantajanne jo ilmoittanut, mitä haluan? kreivi kysyi.
- Eh? Daegam sanoi. Silloin kun hän jotain sanoi minulle, niin en oikein kuunnellut, arvon kreivi, hän jatkoi ja hymyili hieman.
- Haluan siis koko teidän joukkonne omaan aitioomme, kreivi ilmoitti.
Daegam nyökkäsi.
- Saatte seurata turnajaisia minun ja vaimoni seurassa, kreivi jatkoi. Ja olen päättänyt lyödä aseenkantajanne ritariksi.
Daegam nyökkäsi.
- Voinko siis luottaa, että liitytte seuraamme ennen keskipäivää? kreivi kysyi.
- Toki voin liittyä seuraanne, sehän on kunnia, mutta en tiedä missä kunnossa olen, Daegam vastasi.
- Kunhan kävelemään pystytte, kreivi naurahti.
Daegam hymyili hieman ja kysyi sitten:
- Noh. Oliko teillä jotain muuta, arvon kreivi? Menisin mieluisasti hieman lepäämään.
- Menkää toki, sir Ornim, kreivi sanoi ja viittasi Daegamille kädellä poistumisluvan.
Daegam kumarsi ja lähti sitten pois. Hän lähti palaamaan huoneeseensa samaa reittiä kuin oli tullut alas.
Taran näytti kadonneen huoneesta, mutta paroni kuorsasi vieläkin. Daegamin miekka ja haarniska lojuivat maassa. Daegam kokeili hieman heilutella miekkaa, mutta kankealta se vaikutti. Hän laittoi miekan takaisin haarniskojen viereen. Hän lähti takaisin alas ja asteli juhlasaliin. Daegam meni kysymään lähimmältä palvelijalta:
- Kertoisitteko missä täällä voisi käydä pesulla?
- Pesulla? mies ihmetteli.
Daegam mietti hieman, mitä sanoisi miehelle, ja sanoi sitten:
- Minun pitäisi siis puhdistautua. Missä voin puhdistautua täällä? Tiedätkö sinä? Missä saan lian pois päältäni?
- Jaa, kai tuolla keittiössä olisi vettä, mies sanoi päätään raapien.
- Ahaa, Daegam mutisi. Missäs se keittiö on? Kai tiedät mikä keittiö on?
- Se on tuolla ja sitten vasemmalle, mies vastasi osoittaen porraskäytävään johtavaa ovea.
Daegam lähti sinne ja löysikin suuren keittiön, jossa oli paljon ihmisiä. Joku nainen näytti antavan ohjeita toisille. Daegam lähti hänen luokseen ja nainen katsahtaa häneen. Daegam hymyili hieman ja sanoi:
- Päivää.
- Päivää, sir, nainen vastasi.
- Sattuisitteko tietämään missä minä voisin käydä täällä peseytymässä? Daegam kysyi.
- Peseytymään? nainen ihmetteli.
- Ah. Siis tarkoitan että missä on sellainen paikka että saan liat pois iholtani ja ehkä tämän viinan hajunkin, Daegam selitti.
- No, voit pestä tuolla nurkassa ja joku piika auttaa sinua, nainen sanoi. Sinä, autapa herraa peseytymään, hän käski erästä piikaa, joka niiasi.
- Ei kiitos, Daegam kieltäytyi. Jos tarviin apuanne tulen takaisin.
Hän lähti menemään sieltä ja kuuli tuhahduksen takaansa. Daegam jäi miettimään tilannetta porraskäytävään.
Aivan pian Kudast saapui porraskäytävään ilman tekopartaa ja kaksi kyyhkystä repussaan kiinni.
- Ah. Kudast, Daegam sanoi. Tiedätkö sinä missä Milina on?
- Kävelyllä kai, Kudast vastasi. Meidän pitäisi olla kreivin aitiolla ennen puolta päivää.
- Tiedän, Daegam vastasi. Kuulin sen kreiviltä itseltään.
- Oletko nähnyt Tarania? Kudast kysyi.
- Aamulla näin hänet, tai ainakin luulisin että näin hänet, Daegam vastasi. Hän oli samassa huoneessa jossa minäkin olin.
- Hänetkin pitäisi hakea, Kudast huomautti.
- Kaipa he itsekin osaavat ilmestyä, Daegam arveli.
- Niin kai, Kudast vastasi.

Ehilmin valo, osa 20.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja