Ehilmin valo, osa 1

Oli pimeyden vuodenajan 42. päivän aamu Daranmaassa, liikkeen viikon jumalpäivä. Vaikka oli käytännössä talvi, ei lunta ollut maassa, mikä johtui leudosta ja miellyttävästi ilmastosta. Muutaman päivän päästä piti Sudenveressä olla suuret turnajaiset. Itse Daranmaan kreivi Talis I oli menossa naimisiin ja turnajaiset olivat sen kunniaksi.
Paroni Viherlinna oli suonut kahdelle ritarilleen kunnian lähteä mukaan turnajaisiin. Niinpä pieni seurue oli nyt lähdössä aamutuimaan liikkeelle Viherlinnasta kohti Sudenverta. He olivat talleilla laittamassa hevosia kuntoon. Paikalla oli kaksi ritaria, aseenkantaja ja bardi.
Taran taputti hevostaan Garthoria. Filasimos virkkoi:
- En ole kovinkaan kokenut äijä, mitä hevosiin tulee. Olen aina pitänyt enemmänkin kävellen liikkumisesta. Ihme touhua tämä teidän ritarien kiireisyys.
- Kudast, laitatko hevoseni valmiiksi? Daegam kehotti.
- Kyllä, sir, aseenkantaja vastasi.
- Kudast, laitapa minunkin hevoseni valmiiksi? Filasimos kehotti myös.
Kudast laittoi hevosia kuntoon. Homma kävi häneltä tottuneesti ja pian hevoset olivat valmiina. Taran nousi hevosen selkään ja ratsasteli hieman ympyrää. Kudast nousi myös hevosensa selkään ja Filasimos teki tuttavuutta hevosensa kanssa.
- Tässä tulikin mieleen eräs asia, Daegam sanoi nousten hevosensa selkään. Taran etkös sinä ollut joskus jollain karhunkaatoreissulla? Mielestäni olen kuullut jostain sellaisesta.
- Kyllä olin, Taran vastasi. Se olikin aika hurja reissu.
- Hah hah, karhunkaato, Filasimos sanoi virnuillen. Jo on ajat kun sankariksi pääsee karhun tappamalla.
- Olen kuullut ettei se ollut mikään ihan normaali reissu, Daegam jatkoi.
- Ei ollut ei, Taran myönsi ja virnisti Filasimokselle, joka nousi ratsunsa selkään.
- Mikäs siitä erikoisen teki? Kudast kysyi.
- Heeh, erikoinen varmaan joo. Sen takia että ritareilta tuli kakki housuun pariinkin otteeseen, luulisin, Filasimos jatkoi virnuillen.
- Siitä minulla ei ole mitään varmaa tietoa, kun sitä kuulee vähänväliä toista ja sitten huomenna jotain muuta, Daegam virkkoi. Mutta kenties Taran voi selventää tätä asiaa meille?
Taran haki tallista toisen hevosen ja laittoi sen kuntoon sanoen samalla verkkaisesti:
- No, siinä ei ollut pelkät karhut pelissä.
Ulkona oli hiukan pilvistä, eikä mitenkään erityisen lämmintä. Onneksi seurueella oli vaatetta sen verran, ettei tullut kylmä.
- Ahh, tänään olisi hyvä päivä sanoa "sää on mitä mainioin", joskin säästä tekee mainion lähinnä tämä matkallelähdön tuntu, Filasimos lausahti. Hassua, vaikka matkustelen paljon, niin harvemmin on tällaista todella matkaanlähtevän ihmisen oloa. Johtuu varmaan näistä hevosista ja teistä, arvon herrasväki.
- Saattaapi olla, Daegam murahti. No tässä kun nyt lähdetään tekemään matkaa yhdessä, niin voin unohtaa sinun viimekertaisen tempauksesi. Mutta muistakin ettet tee sitä uudestaan.
Samassa seurueen neljäs jäsen, nainen, käveli porteista sisään pihalle hevosia kohti. Taran riensi häntä vastaan sanoen:
- Aa, Milina, onpa ihana nähdä!
- Taran, Milina vastasi hymyillen. Joko olemme lähdössä?
Daegam kääntyi katsomaan Milinaa suu hieman auki. Filasimos katseli myös naista hämmästyneenä.
- Tässä on serkkuni Milina, Taran esitteli.
Daegam alkoi hymyillä leveästi.
- Huomenta, Kudast toivotti.
- Onpas siinä kaunis akka, Filasimos totesi. Anteeksi! Leidi piti sanomani, hän korjasi nopeasti.
Daegam hämmästyi selvästi Filasimoksen käytöstä ja hypähti alas hevosen selästä. Taran mulkaisi Filasimosta vihaisesti, mutta pysyi hiljaa. Milina hymyili ja niiasi Filasimokselle. Kudast laskeutui hevosensa selästä. Filasimos kumarsi Milinalle mitä kunnioittavimmin pahoitellen ala-arvoista käytöstään. Milina kääntyi katsomaan Tarania ja sanoi:
- Olin pienellä kävelyllä. Käyn nyt noutamassa tavarani. Ehtisitkö laittaa hevoseni valmiiksi?
- Milina, hevosesi, Taran sanoi ja viittasi Milinan hevoseen, joka oli laitettu jo kuntoon.
- Ah, Milina sanoi hymyillen.
- On ilo saada teidät mukaamme lady Milina. Nimeni on Daegam, Daegam selosti kumartaen. Ja tämä mies tässä on aseenkantajani Kudast, hän jatkoi aseenkantajaansa osoittaen.
- Minä taasen olen bardi Filasimos Areilenior ja voinpa melkein vannoa, että tulen laulamaan kauneudestanne jos jonkinlaisia lauluja, bardi sanoi. Mitä kunnioittavampaan sävyyn, tietenkin, hän jatkoi yskäisten.
Milina naurahti hieman.
- Mukava tutustua arvon ritarit, Milina sanoi.
- Ilo on meidän puolellamme, Daegam vakuutti kohteliaasti.
- Jos ette pahastu, niin noudan nyt matkatavarani, jotta pääsemme matkaan, Milina jatkoi.
- Saanen auttaa niiden kantamisessa? Daegam ehdotti.
- Pärjään kyllä itsekin, mutta kiitos tarjouksesta, Milina vastasi käännähtäen kävelemään linnan rakennuksia kohti ja kadoten erään talon sisään.
Filasimos otti luuttunsa esiin ja alkoi luritella itsekseen tontun pajupillistä. Daegam hymyili ja nousi takaisin hevosen selkään. Taran teki samoin ja Filasimos nousi myös, joskaan luuttu kädessä se ei näyttänyt kovin tyylikkäältä.
- Aikamoinen serkku sinulla on, Daegam sanoi naurahtaen Taranille.
- Juupajuu, Taran vastasi.
- Daegam, on hyvä että meillä on tuollainen naisia arvostava äijä mukana, Filasimos virkkoi pilke silmäkulmassa. Ahh, sinun seikkailusi naisten puolesta on lähikapakoissa erittäin tunnettu!
Taran vilkaisi Daegamia kysyvästi ja Filasimos nauroi iloissaan Daegamia.
- Niin, siitä tulikin mieleeni. Ei tarvitse kertoilla enää sellaisia tarinoita minusta, Daegam sanoi varoittavasti Filasimokselle. En niin kutsuisi niitä sankaritarinoiksi.
Milina asteli takaisinpäin samaisesta rakennuksesta laukku olallaan ja kädessään nuoliviiniä sekä jousta kantaen.
- Joo, no, turha sitä on pahalla muistella, Filasimos rauhoitteli ritaria. Hauska iltahan siitä kehkeytyi, eikä vähiten tuon kyseisen tarinan vuoksi! Mut sanonpa vain, että ois mukava ollut tänäänkin nukkua hieman pidempään.
- Saanko auttaa neidin hevosen selkään? Kudast kysyi paikalle saapuneelta Milinalta.
Milina pyöräytti hiukan silmiä päässään ja vastasi sitten:
- No en kai tohdi kieltäytyäkään. Odota, että ensin lasken nämä tavarani satulalaukkuihin edes.
Daegam hymyili ja Milina siirsi laukkunsa satulalaukkuihin ja asetti jousen hevosen satulassa olevaan paikkaan. Sitten Kudast auttoi Milinan hevosen selkään. Tämä hymyili hiukan aseenkantajalle ja sanoi:
- Kiitän.
Kudast nousi oman hevosensa selkään.
- Poiketaan tuossa lähikapakassa aamiaiskaljalla, Filasimos tokaisi iloisesti. Taran lupautui maksamaan.
- Oh? Milina huudahti. Söin jo aiemmin, mutta ei kai pieni ruoka haittaisi kun matkalle olemme menossa.
- Etkö lupautunutkin Taran-kulta? bardi kysyi.
- No en TODELLAKAAN! nuori ritari tuhahti.
- Mikään ei piristä matkallelähtöä paremmin kuin kuppi hyvää olutta tai jopa simaa! Filasimos virkkoi.
- Ehkäpä Filasimos itse suostuu maksamaan? Taran kysyi hiukan ärtyneenä.
- Noh tuota noin, minulla on varat hieman niukanlaiset tällä hetkellä, bardi vastasi. Muuten mielelläni maksaisin. Toivon mukaan Sudenveressä saan koottua sen verran rahaa, että pystyn tarjoamaan teille jokaiselle kupillisen.
Daegam huokaisi, lähestyi Filasimosta ja kuiskasi hänelle jotain. Bardi höristeli korviaan Daegamin kuiskaukselle ja tuhahti kuultuaan sen. Taran tuijotti tuimasti Filasimosta arvaten, mitä tämä oli kuullut.
- Noniin. Me varmaan voimmekin tästä sitten lähteä, Daegam arveli. Matka on pitkä enkä jaksaisi odottaa kovinkaan kauaa enää.
- Olemme kuitenkin yöpymässä vielä jossain ennen kuin Sudenvereen pääsemme, joten mitä jos aloittaisimme matkan? Milinakin ehdotti.
- Eikä ilmeisesti siis poiketa aamutuopilla? Filasimos sanoi huokaisten.
- Joudumme yöpymään matkalla, Daegam vastasi Milinalle. Joten eiköhän aleta menemään.
- Ystävämme Filasimos varmaan tuntee jonkun hyvän kievarin matkalta, jossa vietämme yömme? Milina kysyi bardilta.
- Voimme puhua siitä matkan aikana, joten lähdetään, Daegam sanoi ja Kudast hoputti hevosensa liikkeelle.
Taran ja Daegam lähtivät myös liikkeelle. Milina kävi käyntiä hevosellaan ja siirtyi Taranin vierelle matkaamaan. Filasimos lähti myös, hieman haparoiden hevosensa kanssa. He ratsastivat ulos linnan portista.
- Milina, miten sinulla on viime aikoina sujunut? Taran kysäisi serkultaan.
Milina kohautti hiukan olkapäitään ja hymähti virnistäen hiukan ilkikurisesti:
- Kuten tavallista. Hätistelemässä miehenalkuja pois ympäriltäni.
Daegam hymyili ja Taran naurahti kevyesti. Filasimos lauleskeli luuttunsa säestämänä tontun pajupillistä, tilulii, tilulii. Seurue ratsasti kaupungin halki.
Daegam rupesi katselemaan taivaalle ja pohti ,millaiseksi sää saattaisi muuttua. Milina sanoi serkulleen:
- Mutta sinusta tässä sietäisi enemmänkin puhua. Oletko yhtään paneutunut loitsuihisi vai vieläkö mieluummin vietät aikasi harjoituskentällä miekan kanssa?
- Tontun pajupilli, tilulii, tilulii, miehiä viehättää, tilulii, tilulii, Filasimos lauleskeli.
- Miekkahan minulle enemmän sopii, pakko myöntää, Taran tunnusti.
- Tontun pajupilli, tilulii, tilulii, miekkaan katkeaa, tilulii tilulii, bardi lauloi.
Seurue ratsasti kaupungin portista. Muutamat ritarit huusivat tervehdyksensä Taranille ja Daegamille. Daegam tervehti takaisin ja Taran heilutti ritareille kättään. Kuului myös vislausta, kun Milina ratsasti portista. Daegam naurahti hiukan.
Tuuli puhalsi, kun seurue ratsasti tietä pitkin. Jonkin verran maalaisia kulki tiellä. Oli kuitenkin talvi, eivätkä ihmiset suuresti uurastaneet.
- Mitäs jos pysähtyisimme hetkeksi vähän ajan kuluttua? Filasimos ehdotti. Täällä päin on paljon hienoja puita, joista saan sitä mukavanmakuista kaarnaa piipuntäytteeksi. Olisi kiva saada sitä matkaa varten vähän enemmänkin.
- No eipä se minua ainakaan niin suuresti haittaa, mutta muistakin että vain hetkeksi, Daegam vastasi.
- Luulen, että meidän ei kannata pysähtyä, Taran sanoi.
- Niin minäkin, Kudast puolsi.
- Voipi olla, Daegam tuumi. No Filasimos saa sitten olla ilman kaarnaa.
- Olemme varmaan kuitenkin pysähtymässä jossain välissä syömään? Milina kysyi.
- Tarkoittaako tämä sitä, Taran, että kustannat minulle oikein kunnon yrttejä polteltavaksi, kun pääsemme Sudenvereen? Filasimos kysyi toiveikkaana.
- Ei, Taran jyrähti ja toiset nauroivat.
- Novoisun! Filasimos parahti.
Matkaa taittui, kun päivä eteni. Tien varsilla näkyi paljon peltoja ja pieniä kyliä.
- Ruoka tosiaan maittaisi tässä jossain vaiheessa, Filasimos tuumi.
- Ehkäpä Taran tarjoaa ateriasi, Milina sanoi virnistäen bardille ja Taran hymähti.
- Filasimos, alapas nyt laulaa sitä sinun tontun pilliä vai mikä se olikaan. Kuitenkin. Olisi mukava kuulla taas sitä, Daegam sanoi. No jos se noin hankalaa on niin minä voin tarjota hänelle aterian, jos vain laulaisi.
- Joo, se tosiaan nostaisi matkatunnelmaa, Taran huomautti.
- Hyvä on, minäpä laulan, Filasimos lupasi tapaillen säveliä luutustaan. Tontun pajupilli, tilulii, tilulii, soi ja matka taittuu, tilulii, tilulii.
Alkoi olla jo iltapäivä. Vieläkin oli pilvistä ja tuulista, muttei satanut.
- Toivottavasti ei alkaisi satamaan, Daegam murahti.
- Tontun pajupilli, tilulii, tilulii, aurinko paistaa, tilulii tilulii, Filasimos lauleli. Tontun pajupilli, tilulii, tilulii, menee soittokelvottomaksi sateessa, tilulii, tilulii.
Taran naurahti bardin laululle, muttei mitenkään ilkeästi, koska laulu oli kertakaikkiaan hauska.
- Pysähdytäänkö johonkin kievariin ennen iltaa? Taran kysyi toisilta.
- Joo, pysähdytään, Filasimos vastasi heti.
- Kyllä, harvasanainen Kudastkin lausahti.
Milina veti suuren hupun päänsä päälle ja peitti mukavasti tuulen mukana aaltoilleet pitkät punaiset hiuksensa ja huomautti:
- Enpä ihmettelisi vaikka alkaisikin satamaan. Joku pysähtymispaikka voisi tehdä hyvää.
- Miltei unohdinkin, Daegam sanoi silloin. Minulle annettiin hieman rahaa, että voisin majoittaa meidät jonnekin.
- Koskeeko tuo raha myös minunkin majoittumistani? Filasimos kysyi.
Daegam naurahti ja vastasi:
- Eipä taida.
- Ääh, bardi valitti.
- Toivottavasti ei, Kudast tokaisi.
- Mutta lupasinhan maksaa sinulle aterian, Daegam lisäsi apealle Filasimokselle, jonka ilme muuttui kiitolliseksi.
- Mutta minua ja Kudastia? Taran kysyi.
- Maksan majoituksen itseni, Milinan, sinun ja Kudastin majoituksen, Daegam vastasi Taranille.
- Joopajoo, joopajoo, Filasimos tuhisi. Nyt kyllä rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, on tylsää. Enkä jaksa enää laulaa. Tahdon tehdä jotakin MUKAVAA! bardi valitti laittaen luuttunsa säkkiin.
- Luulin että pidät laulamisesta, Daegam ihmetteli.
- Pidänhän minä, mutta eihän mitään aina jaksa, Filasimos vastasi. Olen koko ikäni lauleskellut, 20 vuotta oikein päätoimisesti. Ei sitä aina jaksa.
- Jos vaikka kertoisit lupaamasi tarinan Arkatista, Kudast ehdotti.
- Filasimos, minä voin tarjota sinulle oluen, näin kiitokseksi laulamisesta, Taran lupasi.
- Arkatista? Milina kysyi Kudastilta nostaen hiukan kulmakarvojaan.
- Arkatista, hmms, enpä taida nyt jaksaa, bardi mutisi. Kerron sitten Sudenveressä tai myöhemmin matkamme aikana.
- Taran, kiitoksia siitä, Filasimos kiitteli. Olisikohan pian, seuraavan kievarin kohdatessamme, sen aika jo?
- Luulisin niin, Taran vastasi.
Daegam rupesi mietiskelemään ja rapsutti partaansa. Seurue ohitti juuri ratsuineen pari maalaista hanhilaumansa kanssa. Hanhet pitivät melkoista mekkalaa. Onneksi maalaiset väistivät nöyrästi sivuun, joskin hanhia oli vaikea ohjata. Filasimos katseli tylsistyneenä hanhia. Maalaisten jälkeen oli aika hiljaista.
- Sanopa, Filasimos, mistä oikein sitten pidät, Milina pyysi. Jos ei laulu eikä tarinankerronta miellytä kumpikaan.
- Mistä pidän, TÄNÄÄN, siis, Filasimos korjasi. Ja tällä hetkellä. Hmm, minä pitäisin nukkumisesta ja piipullisesta. Ehkä kuppi simaa maittaisi myös. Olen jokseenkin väsynyt.
- Nukkumaan pääset illalla, myös sima järjestyy tuolloin, Milina sanoi. Piipullisesta en tiedä, mutta oletan sinulla olevan useampikin mukanasi?
- No jos me haluamme yöpyä nyt, niin se tietää pidempää matkaa huomenna, Daegam huomautti. Ja myös aikaisempaa herätystä, hän jatkoi katsoen Filasimosta.
- Ja tämä ratsastaminen, bardi jatkoi. En ole oikein tottunut tähän. Alkaa paikat särkemään.
- Se johtuu vain siitä, ettet mukaudu hevosen liikkeisiin tarpeeksi, Milina selitti.
Filasimos pyrki ykseyteen hevosen liikkeiden kanssa siinä kuitenkaan onnistumatta.
- Meidän ei varmaan kannata vielä lopettaa matkaamista, Taran sanoi. Siis tältä päivältä.
- Niin, eipä kai, Filasimos myönsi. Mutta syödä voisimme.
- Sitä syömistähän minä lähinnä tarkoitin sillä kievarilla, Taran virkkoi.
Kohta seurueen ohitti yksinäinen ratsastaja, joka laukkasi kovaa tahtia. Ja jätti seurueen haistelemaan maantien pölyjä.
- Voisimme jo todellakin pysähtyä, vai? Kudast kysyi.
- Pysähdytään seuraavassa paikassa syömään pikaisesti? Milina ehdotti.
- Ja syömisellä en tarkoita mitään parin minuutin pikalounasta, vaan kunnollista, pitkää mukavaa keskusteluntäytteistä sapuskointia. Jonka jälkeen hetki rentoutumista, Filasimos haaveili.
- No jos välttämättä haluatte, Daegam myöntyi. Tosin onhan tässä kullakin jo varmaan nälkä.
- Seuraavassa kievarissa, kyllä, Taran sanoi. Jos herroille, ja tietenkin neidille, vain sopii?
Milina nyökkäsi Taranille. Filasimos näytti olevan vähän pahalla tuulella, tylsistynyt ja väsynyt.
- Kyllä, Kudast vastasi.
- Hmm, Daegam tuumi. Huomiseksi saattaa sitten jäädä hieman pitempi reissu, jos pysähdymme yöpymään sinne.
- Jeh, näin tehdään, Filasimos tokaisi ja piristyi hiukan.
- Emmehän me pysähdy yöpymään, vaan syömään, vai? Taran kysyi.
Samassa seurue näki, että heidän ohitseen ratsastanut mies suistui parinkymmenen metrin päässä ratsunsa kanssa maahan. Mies tipahti ratsun pään yli maahan.
- Mitä ihmettä? Filasimos huudahti.
Läheisten puiden takaa hyökkäsi joukko aseistautuneita miehiä ratsun selästä lentäneen miehen kimppuun. Mies kompuroi suuren saarnen luokse, nojasi selkänsä sitä vasten ja veti kaksi miekkaansa esiin.
- Voi voi, Filasimos parahti. VOOI halvatun halvattu!
- Ik! Milina kiljahti.
Filasimos otti tikarin pelokkaana säkistään ja sanoi toisille:
- Muistakaapa sitten, arvon herrasväki, etten ole mikään mestaritappelija.
Taran hätkähti, mutta veti miekkansa esiin ja hyppäsi ratsunsa selästä. Kudast latasi heti jalkajousensa. Milina kopautti hevosensa kävelemään hitaasti taaksepäin jättäen itsensä ritarien taakse. Daegam rupesi ottamaan kilpeään hevosen selästä ja laskeutui sitten alas.
- Itse asiassa en ollenkaan hyvä tällaisessa, Filasimos selitti hermostuneena.
- Meitä on sitten kaksi, Milina hymähti hänelle ja tämä kommentti helpotti hieman Filasimoksen pelkoa.
Aseistettuja miehiä näytti olevan kuusi. Heillä oli kuluneet ja rikkinäiset haarniskat, eivätkä he näyttäneet ritareilta, vaan enemmän rosvoilta. Aseina oli miekkoja, keihäitä ja nuijia.
- Maantierosvoja, luulisin, Taran kuiskasi toisille tarkkaillen miehiä miekka kädessä.
Ratsunsa selästä pudonnut mies puolustautui miekkoineen selkä puuta vasten. Daegam veti miekkansa esiin, kun taas hänen aseenkantajansa tähtäsi miehiä varsijousellaan. Milina laskeutui taaempana hevosensa selästä ja kääntyi poimimaan jousen ja kasan nuolia.
Taran lähestyi hiljaa miehiä, kun taas Daegam ryhtyi loitsimaan. Filasimos laskeutui hevoselta ja siirtyi lähemmäs porukkaansa, mutta kohtalaisen kauas vihulaisista kuitenkin.
- Autetaan tuota miesparkaa, Taran ehdotti.
Kudast loitsi jotakin, kuten myös Filasimos.
- Jättäkää, hänet rauhaan, teitä on enemmän! Taran huusi miehille, jotka olivat ratsastajan kimpussa.
- Tästä ei seuraa mitään hyvää, Milina mumisi ja veti jousensa.
Daegam näytti hieman harmistuneelta loitsimisen jälkeen. Kudast taas lopetti loitsimisensa ja näyttää tyytyväiseltä itseensä. Taran alkoi hermostua, kun rosvot eivät totelleet. Vihdoin rosvot huomasivat seurueen ja kääntyivät heidän suuntaansa. Iso mustapartainen roikale sai juuri naulittua ratsastaneen miehen keihäällään saarnen runkoon.
Filasimos yritti näyttää mahdollisimman rohkealta ja rennolta siirtyen hieman lähemmäs. Daegam mutisi itsekseen ryhtyen loitsimaan:
- Odottakaa nyt hetki, kunhan tässä nyt onnistun, niin sitten on hauskaa.
Ison miehen naulittua ratsastajan puuhun ampui Milina tämän vierestä nuolen kovin tuohtuneen näköisenä.
Filasimos oli hermoissaan, hyvin hermoissaan, mutta pyrki näyttämään edelleen erittäin rohkealta. Taran puolestaan näytti vihaiselta ja sitä myös oli. Daegam yritti loitsia vielä kolmanteen kertaan ja alkoi loitsittuaan nauraa julmasti. Filasimos helpottuu Daegamin elkeistä ja olisi survonut mieluusti tikaria vihulaisiin, ellei olisi pelännyt henkensä puolesta.
- Kuulkaas, jos tämä reissaaminen tällaista tulee olemaan koko ajan, niin ostan kyllä jousen! Filasimos sanoi yrittäen rohkaista itseään. Mikäli eivät ole kovin kalliita.
- Ovat, Milina vastasi.
- Äh, Filasimos tuhahti. Ostakaa joku mulle semmoinen! hän huudahti joutuen paniikkiin.
Kudast ampui varsijousella isoa mistä oikeaan käteen. Suunnilleen samaan aikaan Milina ampui toisen nuolen, joka sujahti mustaparran oikean polven läpi. Mies kaatui karjuen. Mustapartainen korisi hetken maassa ja jäi sitten liikkumattomana makaamaan. Yksi rosvoista livahti heti kauhuissaan pakoon ja toiset jäivät seisomaan epätietoisina. Kudast latasi joustaan.
- Antaa tulla vaan! Daegam uhosi.
Taran huitaisi miekallaan roistoa, mutta ohi meni. Milina ampui kolmannella nuolellaan yhtä rosvoa jalkaan. Nuoli viilsi kuitenkin vain panssaria. Milina mutisi:
- Olisinpa tajunnut opiskella sen loitsun etukäteen.
Yksi rosvoista iski Tarania, joka torjui iskun miekallaan. Daegam oli myös päässyt rosvojen kimppuun ja viilsi rosvoa oikeaan käteen, mutta rosvo sai onnekkaasti laitettua nuijansa väliin. Yksi rosvoista yritti lyödä nuijallaan Daegamia. Tämä kuitenkin siirsi varmasti kilpensä nuijan eteen.
- Hmm, Filasimos mutisi ja tutki säkkiään, josko löytäisi jotakin heitettävää.
- Äh, Milina tuhahti huomattuaan Taranin ja Daegamin olevan hieman nuoliensa tiellä ja lähtien kaartamaan vasemmalle nykäisten Filasimoksen mukaansa, joka oli kerännyt maasta kiviä.
Daegam iski raivokkaasti rosvoa jalkaa kohti, mutta rosvo sai laitettua nuijansa eteen. Nuija ei kuitenkaan pystynyt kokonaan pysäyttämään lyöntiä ja Daegamin miekka viilsi naarmun rosvon jalkaan. Taran huitaisi miekallaan ohi rosvosta. Tämä taas iski Tarania nuijallaan, mutta Taran torjui.
Kudast lähti ratsastamaan oikealle. Milina puolestaan ampui yhtä rosvoista rintapanssariin lyhytjousellaan pyörähdettyään sivummalle. Kevyen metsästysjousen veto ei kuitenkaan riittänyt lävistämään rosvon panssaria.
Filasimos oli Milinan läheisyydessä ja valmistautui nakkelemaan kiviä. Milina hymyili hieman Filasimokselle. Tämä heittikin kiven osumatta rosvoon.
Rosvo iski Daegamia, mutta tämä torjui iskun yllättävän helposti. Daegam iski raivoissaan oikein olan takaa ja osui rosvon vasempaan käteen. Samaan aikaan Kudast ampui Daegamin vastustajaa ilkeästi vasempaan jalkaa. Daegamin vastustaja kaatui koristen maahan. Hänen jalkansa oli kamalassa kunnossa ja verta valui kädestäkin, joka oli irronnut ruumiista.
Filasimos oli hivenen kuvottunut taistelun verisyydestä. Taran puolestaan iski juuri miekallaan vastustajaltaan oikean käden puolittain irti. Rosvo ulvoo ja kaatuu maahan tajuttomana veren virratessa. Milina irvisti hieman näylle ja sanoi:
- Yft.
Kudast hyppäsi maahan ja kulki kävellen kohti taistelijoita ja veti lyhyenmiekan esille. Kaksi kunnossa ollutta rosvoa lähtivät juoksemaan kiireesti pakoon kohti metsää. Filasimos helpottui nähdessään rosvojen lähtevän karkuun ja huokasi:
- Uh huh.
Daegam lähti juoksemaan hevoselleen ja huusi:
- Katsotan saanko heidät kiinni.
Milina laski jousen latauksesta, eikä ollut ampumassa pakenijoita. Filasimos sanoi Daegamille:
- Daegam eeeeeeeeeeikai sentään? Jos ei rehattaisi enempää kuin on tarpeen.
- Saimmehan jo johtajan, Milinakin rauhoitteli.
Kolme roistoa makasi maassa joko kuolleina tai kuolevina. Milina lähti kävelemään mustapartaa kohti. Daegam hypähti hevosen selkään. Kudast pani miekkansa ja varsijousensa koteloihin. Filasimos ei oikein osannut päättää, miten suhtautua kuolleisiin ja kuoleviin, ja lakkasi ajattelemasta niitä.
Rosvoja vastaan puolustautunut mies makasi runkoa vasten keihäs rinnan lävistäneenä. Hän voihki hiljaa. Miehellä oli sininen viitta yllään ja hän näytti todella pahasti haavoittuneelta.
- ÄÄK! Filasimos huudahti, eikä tykännyt yhtään kuolevien huudoista eikä voinut kuitenkaan jättää niitä täysin huomioimatta.
Runkoon keihästetyn miehen hevonen näytti kuolleen. Daegam huomasi rosvojen juosseen metsän suojiin, laskeutui hevosen selästä ja laittoi miekkansa huotraan.
- Katsokaa jos saatte parannettua häntä, Daegam huudahti toisille osoittaen haavoittunutta miestä.
Filasimos lähti miehen luo. Päästyään sinne hän ei kuitenkaan oikein tiennyt, mitä tekisi. Myös Milina laski jousensa maahan ja käveli miehen luo. Daegam puolestaan lähti menemään kuolleiden rosvojen luo.
- Tuo keihäs kai pitäisi repiä irti ennen parantamista, Filasimos arveli.
- Ottakaa keihäs nopeasti irti, Kudastkin kehotti.
- Tosin se on parempi katkaista ensin, Milina huomautti.
Kudast kävi loitsimaan.
- Ei, älkää, haavoittunut mies voihki viittoen Kudastiin päin.
Kudast lopetti loitsimisen.
- Daegam, Taran, teillä on varmasti kokemusta tällaisesta, tehkää nyt jotakin! Filasimos tuskaili.
- Minä olen lähdössä, tiedän sen, haavoittunut kuiskasi.
Mies yski ja verta tuli hänen huulilleen. Milina laski katseensa maahan ja sanoi:
- Käyn katsomassa hevostani.
- Kirottua! haavoittunut kähisi.
Milina käveli pois hevoselleen poimien matkalla jousensa. Filasimos katseli miestä ajattelevan näköisenä. Kudast näytti hämmentyneeltä.
- Ne saivat minut, mies kuiskasi.
Daegam meni muiden luokse katsomaan kärsivää miestä. Sitten mies alkoi taas yskiä ja hänen ilmeensä vääntyi tuskalliseksi.
- Pyhä Daka Fal, mies sai sanottua.
Katselijat näkivät, että mies oli noin vähän päälle 40-vuotias. Hänen kasvonsa olivat vaalean parran peitossa ja nyt myös veren, jota hän yski vahingoittuneista keuhkoistaan. Vaalea tukka oli palmikolla barbaarien tapaan. Sinisen kaavun alla näkyi ketjupaita. Maahan olivat tipahtaneet miehen kaksi miekkaa, toinen lyhytmiekka ja toinen leveä miekka. Molemmissa oli Kuoleman riimu ja ne näyttivät olevan terästä.
Kudast lähti tutkimaan rosvojen ruumiita. Haavoittunut yski taas ja hänen suustaan valui kirkasta verta. Daegam poimi miekat maasta ja kysyi katsellen muita:
- Miksi te ette paranna häntä?
- En tiedä, Filasimos vastasi ollen ajattelevan näköinen.
Daegam näytti olevan hämillään. Milina käveli takaisin hevoselta laukku olallaan.
- Minä olen totta puhuakseni ihan neuvoton, Filasimos tunnusti. Minulla ei ole kokemusta tämmöisestä sitten pätkääkään. En osaa päättää mitään nyt!
- No auttakaa mies nyt lepäämään, Milina kehotti. Hänhän vuotaa tuossa kuiviin.
- Kirje... mies lausui hiljaa ja tuskallisesti. Brenan... hän mutisi.
Kudast palasi takaisin miehen luo. Samassa mies sai kovan yskänpuuskan.
- Koitan sitoa haavasi ilman magiaa, mutta en usko, että selviät tuosta hengissä, Milina sanoi yskivälle miehelle.
- Parannatko häntä? Kudast kysyi.
Mies yritti yskiä, mutta hänen suustaan purkautui paljon verta. Daegam näytti erittäin hämmästyneeltä ja virkkoi:
- Voinko mää nyt auttaa jotenkin?
Filasimos oli ihan ihmeissään eikä tiennyt mitä tehdä. Milina näytti hieman alakuloiselta kaivaessaan laukustaan tarpeita. Hän aloitti:
- Laske mies...
Samassa miehen silmät sulkeutuvat sormien kouristuessa haromaan maata. Mies lysähti veltoksi puuta vasten. Hän ei enää liikkunut, mutta verta valui hänen haavastaan runsaasti.
- ...kaiva hauta, Milina päätti lauseensa.
Daegam näytti erittäin vihaiselta. Milina kokeili miehen pulssin varmuuden vuoksi. Sitten hän sulki silmänsä ja luki nopean rukouksen. Daegam kävi hevosensa luona. Filasimos jatkoi kuolleen miehen tuijottelua. Kudast puolestaan tutki miehen ruumiin.
Filasimos meni hevosensa luo ja istahti säkkinsä viereen. Hän kaivoi sieltä piippunsa ja keräämäänsä kaarnaa, täytti piipun ja sytytti. Bardi katseli maisemia mietteliään näköisenä. Milina tyytyi vain poimimaan laukkunsa ja kävelemään hevosille. Filasimos huomasi Milinan lähestyvän, kääntyi ja tarjosi tälle piippuaan. Milina pudisti hieman päätään ja alkoi asetella satulalaukkuja.
- Se mies, jota ammuin polveen, elää varmaan vielä, Milina sanoi melko hiljaa. Hän tappoi tuon toisen, joten varmaan tietää miksi sen teki.
Daegam tuli takaisin ruumiin luo. Kudast poimi raadon ketjupaidan alta pussin ja aukaisi sen. Sieltä löytyi kirjekäärö, jossa oli riimuja ja jotain tekstiä. Se oli sinetöity.
- Tämä on kerrassaan ikävää, Daegam sanoi. Mutta puhuiko hän jostain kirjeestä? Ja millä te haluatte, että minä kaivan sen haudan. Tosin mielestäni Filasimos voisi tulla auttamaan haudan kaivamisessa.
- Hauta. Niin, se kai pitäisi kaivaa, Filasimos sanoi hiljalleen. Minä osaan lukea hieman, hän jatkoi huomattuaan kirjeen.
- Niin minäkin, Kudast vastasi lyhyesti.
- Saatko kirjeestä selvää? Filasimos kysyi.
- Katsokaa te se käärö, niin koitan löytää jotain, millä Filasimos voi kaivaa sen haudan, Daegam sanoi. Siis me voimme kaivaa.
- Käärön päässä lukee Tanertam, vihreä ankka, Kudast ilmoitti. Ja kirje on sinetöity.
Filasimos tyhjensi piipun kopauttamalla sillä kenkäänsä ja laittoi sen säkkinsä päälle.
- Aukaisenko kirjeen? Kudast kysyi.
- Kai se pitää, Filasimos vastasi.
- Onko teillä mitään ideaa, millä sitä hautaa saisi kaivettua? Daegam huusi metsästä.
- Hän sanoi nimen, Milina mietiskeli. Brenan. Kirje on varmaan tuolle henkilölle.
- Kuulinko oikein? Se on sinetöity? Daegam kysyi.
Kudast aukaisi kirjeen.
Aseteltuaan jousen ja muut tarvikkeet taas hevosen selkään Milina siirtyi istumaan kivelle kietoutuen viittaansa. Hän veti hupun pitkälle päänsä yli peittäen kasvonsa lähes kokonaan. Samassa alkoi tihuttaa vettä.
- Sade. Äh. Sopii kuvaan, Filasimos valitti. Miten sen haudan laita? hän kysyi ottaen itseään niskasta kiinni ja päättäen, että nyt oli toiminnan aika.
- Noniin. Ei tässä ole nyt aikaa kaikille asioille, Daegam murahti huomattuaan, että oli alkanut tihuttaa.
Kudast pisti kirjeen reppuun.
- Taran, Kudast ja Filasimos. Tulkaapas auttamaan hiukan näiden ruumiiden kanssa, Daegam kehotti. Pistetään ne mettään, kun ei tässä nyt hautaakaan saa kaivettua.
- Yhh, Filasimos sanoi inhoten.
Taran tuli auttamaan ruumiiden siirtämisessä ja myös Filasimos tuli kuitenkin Daegamin avuksi. Kudast meni myös auttamaan ja Daegam rupesi siirtämään ruumiita. Taran otti yhtä jaloista kiinni ja raahasi ruumista metsään. Pian ruumiit oli saatu kannettua sivuun ja sade muuttui kovemmaksi.
- No lähdetäänkö me sitten? Daegam kysyi.
- Pitäisikö pyytää paikkaa jostakin lähiseudun maatalosta? Filasimos pohti.
- Olisi mukava päästä jonnekin kuivaan, Kudast totesi.
- Ole iloinen nyt että pysyttiin edes hengissä, Daegam sanoi. No me pysähdymme heti seuraavan tilaisuuden tullen. Onko kenelläkään mitään sitä vastaan?
- Eipä kai, Filasimos vastasi.
- Ei, Kudast sanoi lyhyesti.
- Ei, jatketaan vain, Milinakin sanoi nousten kiveltä. Ruokahalunikin katosi, hän jatkoi mumisten.
Kudast nousi hevosensa selkään. Filasimos pisti piipun säkin päältä säkkiin ja asetteli luuttunsakin sinne niin, että se oli mahdollisimman hyvin suojassa vedeltä. Sitten hän nousi hevosen selkään, kuten Milinakin.
Seurue jatkoi matkaa. Sade yltyi oikein kovaksi ja vesi virtasi pitkin seurueen vaatteita. Ritareilla tuskin oli kovin mukavat oltavat metallisissa haarniskoissaan. Milina veti viittansa tiukemmin ympärilleen ja Filasimos yritti pitää säkkiään mahdollisimman kuivana. Daegam kiroili vaimeasti.
Seurue näytti olevan jossakin Sudenveren kreivikunnan rajaseuduilla ja asutusta oli näillä tienoin aika vähän. Pian sade taukosi kokonaan. Silti ikäviä pilviä näkyi vielä taivaalla. Vasta tunnin kuluttua seurue sai ensimmäisen kievarin näkyviinsä, vaikka sekään ei vaikuttanut mitenkään kovin hienolta paikalta.
- Pysähdytäänkö vähäksi aikaa? Filasimos kysyi. Kai me tohon pysähdytään?
- No minä en kyllä jatka metriäkään eteenpäin, Daegam ilmoitti. Joten menemme tuonne?
- Joo, Kudast kannatti ajatusta.
- Mites huoneet? Filasimos kysäisi. Tai kai me jäämme yöksi?
- No mitäs muut tuumii? Daegam kysyi. Jos jatkamme, niin saattaa alkaa sataa.
- Joo, ja märillä vaatteilla on kamala matkata, varsinkin näin kolealla ilmalla, Filasimos sanoi hytisten kylmissään.
- Lämmin takkatuli tekisi ihmeitä, Milina sanoi vetäisten huppunsa taakse.
- Jep, Kudast myönsi.
- Ja olut, Filasimos lisäsi.
- Ja taistelu on väsyttävää puuhaa, Daegam virkkoi. Joten emmekö jäisi tänne?
- Ruokakin itse asiassa maistuisi, kun sitä näin tarkemmin ajattelee, Filasimos huomautti.
- Menkäämme sisään, Daegam päätti.
- Joo, Kudast säesti.
- Hevosille varmaan pitäisi tehdä jotakin? Filasimos huolehti.
Kievari näytti olevan yksi iso rakennus, jonka vieressä oli muutama pienempi. Kudast ja Filasimos katselivat tutkivasti ympärilleen. Taran auttoi Milinan alas hevosen selästä, jonka jälkeen nainen veti viitan taas ympärilleen ja risti kätensä sen alla. Daegam laskeutui hevosensa selästä. Nyt alkoi taas tihuttaa. Ihmisiä ei näkynyt ulkona. Filasimos otti säkkinsä ja laskeutui hevosen selästä, kuten myös Kudast.
- Jätetään hevoset tähän hetkeksi ja joku vartioimaan. Käydään ensin varaamassa sisältä huoneet ja mietitään sitten hevosten kohtaloa, Filasimos selitti ja lähti astelemaan kohti suurinta rakennusta.
- Ihan hyvä idea, Daegam myönsi. Kudast, jää pitämään hevosista huolta.
- Selvä, aseenkantaja sanoi.
Filasimos pääsi rakennuksen ovelle. Hän odotteli siinä muita ja Daegam astui ensimmäisenä sisään. Sisällä näytti olevan iso ja hämärä tupa, jonka yhdellä seinustalla oli takka. Tuvassa näytti olevan muutama pitkä pöytä. Ihmiset olivat ryhmittyneet lähelle takkaa. Huoneessa oli hämärää, koska sitä valaisivat vain takka ja muutamat päreet.
Milina käveli myös sisään hieman muista jäljessä jäätyään ottamaan hevosen satulalaukuista muutamia tavaroita olkalaukkuunsa. Filasimos etsi katseellaan kievarinpitäjää. Yksi mies näytti seisovan tiskin takana lähellä takkaa. Filasimos ja Daegam lähtivät astelemaan tiskiä kohti.
- Heipähei, tekö tämän paikan omistatte? bardi kysyi tiskin takana seisovalta mieheltä.
- Jep, mies vastasi vaiteliaasti ja tarkasteli matkalaisia epäluuloisena.
- Tjooh, oiskos vapaita huoneita mahdollisesti tarjolla ja mihinköhän hintaan? Filasimos tiedusteli.
- Missäs teidän talli on? Daegam sanoi väliin.
- Täällä on täyttä, mies murahti. Teidän on paras jatkaa matkaa.
- Ai että täyttä, Daegam ällisteli.
- Täyttä, isäntä vastasi.
- Kyllähän aina bardille tilaa löytyy? Filasimos kysyi. Ja hänen seuralaisilleen samoin?
Daegam rapsutti partaansa ja rupesi miettimään.
- Katsokaa nyt tätä kaunista neitoakin, bardi jatkoi. Ette kai raaski sentään ulos heittää?
- Täällä ei kaivata teidänlaistanne väkeä, isäntä sanoi suoraan.
- Mitäh? Daegam ärähti.
- Ääh, meidänlaistamme? Minkälaisia sitten olemme? Filasimos kyseli ihmeissään.
- Kyllä me teidänlaisenne tunnemme, isäntä vastasi. Meitä varoitettiin, joten antaa heittää.
Daegam katsoi isäntää hieman vihaisena ja ärjäisi sitten:
- No nyt kuules tällainen peli ei kannata sinun kannaltasi. Olen juuri matkannut monta kymmentä kilometriä ja taistellut joitain rosvoja vastaan ja sitten vielä kastunut sateessa! Joten. Onko niitä huoneita vapaana?
Milina laski kätensä Daegamin olalle ja rauhoitteli:
- Anna olla, miehellä on varmaan syynsä.
- Ei mut jo on markkinat ja aikoihin eletty, Filasimos kummasteli.
- Älkäähän ryhtykö mellastamaan, isäntä varoitti. Minun renkini löylyttävät kyllä teidänlaisenne rosvot.
- Isäntä, sinulla kävi nyt hyvä tuuri. Mutta tästä saat kuulla vielä! Daegam sanoi nauraen julmasti.
Milina kääntyi kävelemään pois.
- Isäntä hyvä, oletko nyt aivan varma kannastanne? Filasimos kysyi vielä. Emmekö mitenkään voisi sopia tätä? Meille kelpaa kyllä tallikin tai muu. Kunhan vain kuivaa olisi.
- Nyt en ole leikkituulella, Daegam tokaisi.
- Lähtekää tai annan lähettää sanan ritari Oswinille, isäntä uhkasi. Me emme kaipaa kaltaistanne sakkia tänne.
- Onkohan tässä mahdollisesti lähiseudulla muita majataloja, joissa meidänlaistamme sakkia kaivattaisiin? Filasimos tiedusteli.
- Sinä siis aiot lähettää ritarin kahta ritaria vastaan? Daegam kysyi halveksivasti.
- Sir Oswin hallitsee näitä maita, eikä pidä maantierosvoista, isäntä vastasi. Hänellä on kyllä paljon ritareita.
Milina jäi seisomaan ovensuuhun odottamaan.
- Olen sir Daegam Ornim, Viherlinnan ritari, ja sinä saat katua vielä tätä! Daegam uhkasi.
- Häipykää tai annan renkieni vangita teidät ja lähetän teidät sir Oswinille, isäntä sanoi. Turha sinun on valehdella. Tiedän kyllä teistä ritareina liikkuvista maantierosvoista.
Daegam käännähti ympäri ja lähti menemään. Hän pysähtyi kesken matkan ja kehotti:
- Niin sanokaapa teidän nimenne, oi isäntä.
Filasimos lähti laahustamaan pois ja huikkasi:
- Jees, no moikka vaan.
- Älkää tulko takaisin! isäntä huusi. Hus!
Filasimos astui ulos ja Daegam virnisti. Milina katsoi Daegamia surullisin silmin ja taputti tätä hieman olalle sanoen:
- Ne paenneet rosvot varmaan kävivät täällä. On paljon helpompi vain etsiä seuraava majatalo.
Sitten Milina asteli ulos ja Daegam seurasi häntä. Taran seurasi heidän perässään.
Ulkona Filasimos selitti Kudastille:
- Ei saatu huoneita. Luulivat rosvoiksi.
- Äh, aseenkantaja tuhahti.
Milina asetti laukkuni taas hevosen satulaan ja nousen itsekin. Toiset seurasivat esimerkkiä. Milina veti satulalaukusta pitkän kangaspaketin, josta hän otti esiin pitkän poikkihuilun.
- Noniin. Eiköhän jatketa matkaa, Daegam murahti.
- Joo, Kudast vastasi.
Daegam lähti menemään eteenpäin ja toiset seurasivat. Tihutus muuttuu pian taas sateeksi ja Daegam oli erittäin vihaisen näköinen. Milina kävi soittamaan hieman alakuloista kaikille tutun "Tie jatkui jatkumistaan" -nimisen balladin sävelmää huppunsa alta. Filasimos lauloi pari säkeistöä kyseistä viisua. Koko seurue oli taas pian aivan märkä.

Ehilmin valo, osa 2.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja