Malkionismin historia

Logiikan kuningaskunta ja profeetta Malkion
Logiikan kuningaskunta oli täydellinen valtakunta, joka oli olemassa lännessä ennen suurta tulvaa. Suurin osa siitä on nyt Läntisen valtameren alla; viimeinen jäänne oli kadonnut Brithoksen saari, joka on nyt poistunut ihmisten valtakunnista. Brithinien muinainen ja mahtava rotu on Logiikan kuningaskunnan viimeiset henkiin jääneet perilliset.
Tässä maagisessa maassa asuivat ensimmäisen Jumala Luojan luomat ihmiset. He elivät täydellistä elämää noudattaen Hänen Lakiaan älyllisessä ymmärryksessä, jolle ei ollut vaihtoehtoa. Tämä onnellinen tila oli mahdollinen vain aikoina ennen kuin Paholainen toi mukanaan ylpeyden, epäilyksen, pelon ja tietämättömyyden synnit maailmaan.
Silti samalla kun brithinit tajusivat Luomisen kiistattoman tosiasian, he alkoivat kiistää, että mitään Luojana tunnettua olentoa olisi olemassa. Kun koko maailma oli täydellinen, heidän tiukka Logiikkansa muodosti käyttökelpoisen säännöstön. Mutta ikävä kyllä kaikki muuttuu ja heikkenee ajan myötä ja täytyy vahvistaa uudelleen, kun materiaalinen maailma erkaantuu luonnollisesti henkisestä. Kun useita syntisiä epäkohtia ilmestyi kasvavan maailman kulmiin, Logiikka yksin ei riittänyt säilyttämään heidän uskontunnustustaan. Pelkonsa ja tietämättömyytensä vuoksi ihmiset unohtivat Luojan.
Jääkausi oli kammottavaa aikaa, jolloin syntyi selkkauksia ja tuhoa, koska kuolevaiset rodut hylkäsivät Luojansa. Jotkut vaipuivat epätoivoon, toiset kääntyivät Paholaisen tai vahvistuneiden Väärien jumalien puoleen pelkonsa ja tietämättömyytensä vuoksi. Heidän sielujensa tavoin maailma muuttui synkäksi, kylmäksi ja karuksi. Tämä oli vain rangaistus pahuudesta ja typeryydestä, joka oli päässyt siellä irralleen. Suuret tulvat nielaisivat Logiikan kuningaskunnan; mahtavat jäätiköt peittivät ja murskasivat elämän maailmasta.
Profeetta Malkion oli ollut Perustaja ja Lainantaja muinaisessa Logiikan kuningaskunnassa. Hänen poikansa olivat malliesimerkkejä velvollisuudentuntoisesta elämästä, jota hän selitti kansalle. He elivät ikuisesti kuuliaisina Muuttumattomille Laeille, jotka hän oli julistanut Logiikan ajalla. Kun maailma raunioitui jääkaudella, Malkion toi uusia opetuksia Luojalta jälkeläisilleen kertoen kansalleen, kuinka he voisivat hoitaa tämän uuden katastrofin. Kuitenkin jotkut halveksivat tarjoustaan pelastuksesta Lohdun kautta pitäen jääräpäisesti kiinni Vanhoista Laeista, vaikka ne oli selvästi syrjäytetty. Nämä olivat nykyaikaisten brithinien esi-isiä. Ylimielisinä he karkottivat profeetan mailtaan.
Brithoksesta karkotettuna hän matkusti Raivoavan meren poikki Seshnegin maahan. Hän perusti Malkonwalin kaupungin, josta tuli hänen pyhä kaupunkinsa. Vaikka asukkaat eivät voineet nähdä Jumalaansa, kuten eivät entisaikoinakaan, hänen profeettansa oli aina läsnä ja opetti heille, kuinka he eläisivät parhaiten ja muuttaisivat heikkouden voimaksi. Maa tultiin tuntemaan Malkionin kuningaskuntana ja se oli jääkauden aikana taistelusta vapaa saareke.
Ruumiin Lohtu oli salaisuus, jonka Malkion opetti Uusissa Laeissaan. Tämä antoi ihmisille mahdollisuuden käyttää maailman voimavaroja päästäkseen vapaiksi ongelmistaan. Maailman puutteista ja hulluuksista huolimatta Malkionin Lakeja tottelevien oli mahdollista saavuttaa täydellinen varjelus ja suoja fyysisen kuolemansa jälkeen, Ihanuuden Lohdun henkisessä valkamassa. Ruumiin Lohtu opetti, ettei ole muuta olemassaoloa kuin tämä yksi elämä; että ihminen, joka elää vanhurskaasti, ei kokonaan katoa tästä maailmasta.

Prinssi Hrestol ja Seshnegin Käärmekuninkaat
Seshneg oli kuningaskunta, joka Malkionin Uusia lakeja noudattavat pakolaiset perustivat. Se jakautui moniin pieniin kaupunkivaltakuntiin; aamunkoiton aikana niistä etäisin oli Frowal, Kultaisten porttien kaupunki. Nämä pysyivät kosketuksissa muihin läntisiin maihin waertagien avulla, vaikka maan suunnasta heitä ympäröivätkin eläimelliset raakalaiset, niiden pelokkaiden henkilöiden jälkeläiset, jotka olivat hylänneet Luojan ja taantuneet alkukantaisempaan tilaan.
Aamunkoitto oli aikakausi, jolloin vanhat varmuudet kumoutuivat. Malkion itse oli kohonnut Lohtuun annettuaan koko maailmalle viimeisen, voimakkaan näkynsä, joka tunnettiin nimellä "Minä taistelin, me voitimme". Tässä profeetan suora, henkilökohtainen paljastus Luojasta annettiin kosmoksen kaikille henkisille olennoille. Paluu kosmiseen rauhaan vallitsi: alkeisvoimat ja alueet muuttuivat harmonisiksi, velhojen hallinnan ja vallan alaisiksi.
Prinssi Hrestol oli Frowalin kuningas Froalarin poika. Ajan ensimmäisenä vuotena Hrestol näki enkelimäisen profeetta Malkionin näyssä ja hän oppi menetelmät, joiden kautta ihminen voi etsiä ja saavuttaa ykseyden Luojan kanssa. Hrestol lähti suurelle matkalle rikkoen kaikki sosiaaliset siteet pannakseen alulle ritarien luokan. Vaikka hänen urheat tekonsa olivat pelastaneet kuningaskunnan, hän loukkasi uutta äitipuoltaan Seshnaa ja hänet karkotettiin ikuisiksi ajoiksi Seshnan maasta. Matkattuaan Brithinien ja Vadelien saarien kautta hän saapui viimein Akemin maahan ja sen Vaskikaupunkiin, jossa hän kuoli kunniakkaan marttyyrikuoleman sen pahojen brithinivelhojen käsissä.
Sydämen Ilo oli profeetta Malkionin toinen paljastus, jonka hän antoi jälkeläiselleen prinssi Hrestolille. Tämä opetti, että vanhurskas elämä oli arvokkaampaa kuin Lakien pikkutarkka noudattaminen; että Luojaa miellytti enemmän ihmisen sydämessä oleva pyrkimys kuin hänen tekojensa muodollinen oikeellisuus. Hyvästä syystä tehdyn "syntinen" teko ei välttämättä itsessään karkota "syntistä" lopullisesta Lohdun saavuttamisesta. Tällä tavalla Hrestol sai selville ja vapautti ihmisen omatunnon velhojen (välillä liian kirjaimellisista) tiukasti laista kiinnipitävistä julistuksista.
Hänen julistuksensa ilmiselvä totuus johti tämän uuden ja optimistisen palvontamenetelmän nopeaan leviämiseen; ennen kuin ensimmäinen vuosisata päättyi, Akemiin oli vakiintunut Hrestolilainen kirkko.
Käärmekuninkaat olivat kuningas Froalarin ja Seshna Likitan, Seshnegin maan pakanaylipapittaren, jälkeläisiä. Ensimmäinen heidän dynastiastaan oli prinssi Ylream, jolla oli käärmeenhäntiä jalkojensa tilalla; hänen seuraajansa olivat samalla ja eri tavalla epämuodostuneita. Heidän voimakkaan esiäitinsä, jonka jotkut sanoivat olevan jumalatar, avustuksella he ottivat haltuunsa kaikki maat, joissa hänen voimansa tunnustettiin. Sadanviidenkymmenen vuoden tasaisen laajentumisen jälkeen koko Seshnelan niemimaa oli heidän otteessaan; tässä voitokkaassa vaiheessa dynastia sammui.
Seuraavana puolena vuosisatana Hrestolilainen kirkko pesiytyi Seshnegin kuningaskuntaan. Uudistusliike nimeltä Todellinen Hrestolin oppi oli hallitseva; tavan, jolla Seshna kohteli heidän perustajaansa, suututtamina he tuomitsivat Käärmekuninkaiden turmelevat pakanalliset tavat ja näiden temppelihaudat sinetöitiin kiinni.
Hopeinen imperiumi perustettiin, kun Seshnelan uusi kuningas laajensi valtaansa kuningatar Seshnan turvaamien rajojen taakse. Kansat laajenivat kohti Ralioksen pimentyneitä maita ajaen pois tai käännyttäen raakalaiset, jotka väijyvät siellä. Sisämaassa he asettuivat asumaan Tanisoriin (Tanier-joen hedelmällinen laakso) ja Safelsteriin (hedelmällinen rannikko Felster-järven ympärillä). Merien takana imperiumiin kuuluivat koko Fronelan rannikko ja Akem ja he sijoittivat ensimmäiset siirtokunnat Jrustelaan. Imperiumin yhtenäisyys murtui, kun Brithokseen suuntautunut laivastohyökkäys murskattiin. Tanisorin ja Safelsterin vastavapautuneet kuningaskunnat kulkivat omia teitään ja lännen yhtenäisyys oli päättynyt.

Petturi, Arkat ja Synkkä imperiumi
Ralios on ylämaa-alue, joka ympäröi Safelsteriä, kaikenlaisten raakalaisten ja hirviöiden tyyssija. Ralioksen takana oli maita, joissa Luoja totuutta ei ollut koskaan pidetty arvossa. Ja näistä maista sitten saapui valheellisia lähetyssaarnaajia, jotka väittivät, että Pelorian maan Elävä Jumala voisi tuoda todellisemman yhteyden Luojaan. Tätä "jumalaa" hänen seuraajansa kutsuivat Nysaloriksi, mutta tunnemme hänet Petturina, Paholaisen edustajana. Hän ei ollut todellisuudessa jumala vaan kuolevainen, kuten tapahtumat tulivat osoittamaan.
Petturi innosti seuraajissaan pahuuden syvimpiä syvyyksiä. Kun suuri kulkutauti puhkesi Tanisorissa ja levisi Seshnelaan ja Arolanitiin, hänen lähetyssaarnaajansa osoittivat pystyvänsä ihmeenomaisesti parantamaan sen uhrit ja siten he voittivat noiden kansojen hyväksynnän. Mutta brithinivelhot saivat selville, että kultti oli todellisuudessa levittänyt kulkutautia ensimmäiseen paikkaan. Moisesta kavaluudesta Nysalor ansaitsi uuden nimen Gbaji, Petturi. Tästä huolimatta Tanisorin kuninkaat houkuteltiin palvomaan häntä ja lähettämään hänen armeijansa valloittamaan Arolanitin Elävän Jumalan kunniaksi. Brithoksesta lähetettiin armeija ajamaan heidät pois.
Arkat oli tuon armeijan sotilas. Hänen jalo henkensä kieltäytyi alistumasta rajoittavaan brithinien oppiin. Kun hänen seuraajansa kärsivät tappion, hän tajusi, etteivät Brithoksen vanhat opit pärjäisi tätä uutta vihollista vastaan. Hän luopui heidän rajoituksistaan ottaakseen vastaan malkionismin korkeammat totuudet. Fanaattisen antaumuksensa kautta Arkat kohosi Hrestolin täydelliseksi ritariksi ja johti Seshnelan joukot uljaalle ristiretkelle Tanisorin kuningaskuntaa vastaan.
Kaaossodat olivat kammottava ja tuhoava yhteenotto, joka kesti kokonaisten sukupolvien ajan ja vaati monia tuhansia henkiä ja sieluja. Kammottavinta oli, että Petturin seuraajat kadottivat kosketuksensa yhteiseen ihmisyyteensä ja heistä tuli vääristyneitä olentoja, kurjia sielultaan ja ruumiiltaan. Kutsumme heitä krjalkeiksi. Tanisorissa kuninkaasta ja hänen ritareistaan tuli sieluttomia vampyyreitä. Ralioksessa ylämaan heimot vääristyivät ihmissusiksi. Mitä pidempään kamppailu kesti, sitä pahemmaksi tämä rappio tuli. Näitä hirvittäviä vihollisia vastaan Arkat hyväksyi kaiken tarjotun avun ja tämä osoitti hänen luhistumisensa.
Kärsittyään suuresti lännen palveluksessa Arkat hairahtui hyveen polulta. Hänen pakkomielteenomainen vihansa Petturia kohtaan sai hänet hylkäämään malkionien opin ja hän otti sen sijaan vastaan kuoleman ja tuhon pakanajumalat. Seshnelan kuningas karkotti hänet; hänen velhonsa julistivat hänet kirkonkiroukseen. Hänen sotansa (joka ei ollut enää ristiretki) jatkui, mutta harvat lännen ihmiset seurasivat miestä, jonka he näkivät luopiona. Niiden, joita vastaan hän taisteli, tavoin Arkatin sanotaan menettäneen perimmäisen ihmisyytensä ja hänestä tuli mustasydäminen peikko. Kun hän palasi väittäen voittaneensa Petturin, häntä ei toivotettu tervetulleeksi lännessä.
Synkkä imperiumi oli valtio, jonka Arkat perusti sen jälkeen, kun hänen sotansa olivat ohi. Tätä hänen vapauttamiensa Safelsterin kaupunkien liitosta syntynyttä voimakasta ja vaarallista maata hallitsivat peikot käyttäen mustaa magiaa ja pahaa velhoutta. Julmana ja säälimättömänä yllytettäessä se uhkasi Seshnelaa monia vuosisatoja. Arkatin Synkän imperiumin kansa noudatti hänen styygialaista harhaoppiaan kumartaen synkkiä jumalia ja vain harvojen tuntemia salaisuuksia. Styygialaiset harhaoppiset eivät hyväksy sitä, että Arkat hairahtui. He sanovat, että malkionismin jätettyään hän kiipesi kohti korkeampia salaisuuksia, joita hän opetti seuraajilleen. He väittävät, että nämä salaisuudet sallivat heidän yhdistää muiden jumalien palvonnan Näkymättömän Jumalan palvontaan. Vaikka näitä jumalia palvotaan yleensä Luojan palvelijoina, jotkut harhaopin erityisen ilkeät muodot väittävät, että he ovat hänen kanssaan samanarvoisia.

Jrustela, Paluu oikeuteen ja jumaltietäjät
Jrustela oli Gloranthan keskisillä valtamerillä sijaitseva manner, jonka seshnelalaiset siirtokuntalaiset asuttivat aamunkoiton aikana. Siitä tuli kaikkialta lännestä saapuvien radikaalien velhojen, perinteisten velhojen, karkotettujen filosofien ja maanpakoon häädettyjen aatelisten valkama: kuka tahansa kotimaassaan epämieluisa saattoi löytää uuden elämän Jrustelan siirtokunnista. Yhdessä nämä joukot muodostivat voimakkaan uuden ajattelukoulukunnan, joka omistautui aluksi malkionien uudelleenyhdistämiselle Petturin valheiden ja Arkatin loikkauksen herättäminä.
Paluu oikeuteen alkoi älyllisenä liikkeenä, joka syntyi reaktiona harhaoppien leviämiseen kaikkialla lännessä. Joukko viisaita ja hurskaita oppineita keräsi yhteen kaikki Malkioniin ja Hrestoliin liitetyt profetiat etsien niiden perimmäisintä merkitystä. Puhtaan järkeilyn kautta he poistivat monia vääristä lisäyksistä, joita oli muodostunut todellisen opin ympärille. Tälle tehtävälle omistautumisensa vuoksi heidät tunnetaan jumaltietäjinä. Oikeamielisellä innolla aseistettuina he aloittivat suuren ristiretken vapauttaakseen muut lännen kansakunnat heidän harhaoppisista erheistään ja alistaakseen heidän väärät jumalansa Yhdelle Todelliselle Jumalalle.
Jumaltietäjät kumosivat waertagien laivastomonopolin käyttämällä Tulisten vuorien demonisia voimia kukistaakseen merellä syntyneen rodun. Uskonsa hurskaan puhtauden avulla he kukistivat jokaisen vihollisen ja joka seudulla he saarnasivat Yhden Ylimmän Näkymättömän Jumalan totuutta. He vapauttivat Seshnelan kuningaskunnan sen barbaarisista valtiaista ja ajoivat pois Loskalmin väärämieliset hallitsijat. He tuhosivat Styygialaisen imperiumin pirstoen sen Arkatin varjoisan kultin tuhansiksi pirstaleisiksi muodoiksi. Pamaltelan synkälle mantereelle he perustivat kaupunkeja ja rakensivat imperiumeja. Silti tässä suuruudessa olivat heidän kukistumisensa siemenet, sillä menetyksensä myötä he unohtivat yksinkertaisen uskon, joka oli antanut heille voimaa ja valtaa.
Keskimeren imperiumi levittäytyi jokaisen valtameren halki kaukaisimmille Itäisille saarille ja etelän kauimmaisille rannoille. Mutta jumaltietäjien kyltymätön uteliaisuus ei koskaan tyydyttynyt totuuksista, joita he olivat saaneet selville. He pyrkivät aina vain suurempaan tietoon ja voimaan. He rikkoivat hurskauden asettamat rajat ja tonkivat epäpyhiä salaisuuksia. Pyrkiessään ymmärtämään kaikkia asioita he eivät käsittäneet mitään. Toiset sortuivat rappioon tai hairahtuivat demonien palvontaan; toiset määräsivät, että heitä itseään piti palvoa jumalina. Kymmenenteen sukupolveen mennessä he olivat unohtaneet kokonaan Näkymättömän Jumalan ja hänen profeettansa Malkionin Lait, jotka heidän hurskaat esi-isänsä olivat löytäneet uudelleen.
Jumaltietäjien kukistuminen liitetään universaalisti Jumalan vihaan. Hänen nimissään tehtyjen rienausten loukkaamana Näkymätön Jumala päästi valloilleen kirouksia ja tuhoa jrustelalaisille. Pahat demonit, jotka he luulivat vanginneensa tai tuhonneensa, päästettiin heidän kimppuunsa; tuli ja myrsky tuhosivat kuningaskuntia; kaikenlaiset katastrofit iskivät heitä maalta ja mereltä. Heidän kaupunkiensa uljaat tornit sortuivat; heidän valtansa kukistui kaikkialla. Valtameret ahmaisivat ensiksi heidän laivastonsa ja sitten heidän kotimaansa, kun waertagit palasivat lähettämään Jrustelan kuoleman aaltojen alle. Seshnelan ikivanhan maan, heidän imperiuminsa ytimen, pirstoivat maanjäristykset ja sitten ne hukkuivat tulviin. Yksikään jumaltietäjä ei jäänyt eloon.
Valtamerien Sulku oli viimeinen naula Keskimeren imperiumin arkkuun. Brithoksen Zzabur, mestarillinen velho, langetti suuren kirouksen, joka pyyhkäisi valtameret tyhjiksi kaikista laivoista. Jopa waertageilta puuttui voimaa taistella tätä kirousta vastaan. Heidän kaupunkilaivansa upposivat, ne joutuivat haaksirikkoon tai ne ajettiin tämän maailman rajojen taakse. Kuolonvirtausten sanotaan vieneen useimmat niistä purjehtimaan oman valintansa mukaan alas suuresta Pyörteestä Alamaailmaan. Yli viiteensataan vuoteen yksikään merenkulkija ei pystynyt uhmaamaan onnistuneesti valtameren aaltoja: mantereet ja saaret eristyivät. Ei ennen kuin Dormal Purjehtijan merimatkat saivat ajettua tämän kirouksen pois.


Teksti copyright © Nick Brooke.
Käännös copyright © Matti Järvinen.
In English


Pääsivu
RuneQuest
Seikkailut
Pelihahmot
Tarinat
Kartat
Lomakkeet
Käännökset
Irkkipelit
Muuta
Palaute
Vieraskirja