Näet heti käytävällä seisomassa pienikokoisen Uhr-Amolin. Hän on weeli ja siksi hänen kasvojaan peittää kirkkaasti keltaisena loisteleva metallinaamio. Ilman naamiota weelin pää olisi vain muodottomasti aaltoilevia verisuonia ja limaa. Uhr-Amolin naamio on vielä erinomaisesti valmistettu ja täynnä tekniikkaa.
- Kylläpäs kesti, weeli tokaisee. Joko tulit maksamaan pelivelkasi, senkin mulkku? hän huudahtaa ohuella äänellään.
Läiskäiset otsaasi harmista. Olit aivan unohtanut ne velkasi!
- Annahan kun arvaan, Uhr-Amol virkkoo ärtyisänä. Sinulla ei tietenkään ole rahaa.
Myönnät tämän todeksi ja weeli ärähtää:
- Saat luvan maksaa ne pian! Kuulin, että Yetalla olisi jotakin työtä tarjolla. Mene kysymään häneltä. Voit päästä yhdellä kertaa irti veloistasi ja tienata hieman varastoonkin.
Päätät tehdä weelin neuvon mukaan. Et halua, että korttipeluri usuttaa velanrankaisijoita kimppuusi. Ajat hissillä kolmanteen kerrokseen, jossa Yeta asuu. Soitat ovinappia ja Yeta tulee avaamaan. Hän katsoo sinua ja hymyilee yllättyneenä silmät utuisina. Yeta on nähtävästi ottanut hieman ainetta, kuten hänen tapoihinsa kuuluukin.
- Terve, ystävä hyvä! Yeta huikkaa sievällä äänellään, joka on täynnä kuuhuumeen aiheuttamaa rentoutta. Tule sisään!
Astelet kiireesti Yetan huoneistoon ja hän sulkee oven perässäsi vanhanaikaisesta sulkunapista painamalla. Sitten nainen hymyilee sinulle jälleen paljastaen kuuhuumeen punertamat hampaansa.
- Ihana nähdä sinua, kultsi, hän kuiskaa. Minulla on nyt hurja määrä kamaa. Se on peräisin eräästä kuolinpesästä, hän jatkaa nauraen ja silmät vihjailevasti tuikkien. Otatko annoksen? hän kysyy sinulta hymyillen.

Mitä teet?
Suostut Yetan tarjoukseen.
Kieltäydyt tarjouksesta.