Siristelet silmiäsi kolmen kuumottavan auringon valossa, jota vain ikuisesti leijuva saastepilvi hiukan pimentää. Vaikka mielesi tuntuu valaosalta, suussasi maistuu vieläkin eilisen viinan surkea maku. Sylkäiset räkäklimpin suustasi ja lähdet astelemaan kapeita ja ihmisten täyttämiä katuja pitkin. Pidät koko ajan ympäristöäsi valppaasti silmällä, kuten tapoihisi kuuluukin. Ihmisillä on kuitenkin omia puuhiaan, eikä kukaan Alakaupungin asukkaista halua sekaantua toisten asioihin.
Kavereidesi nuhjuinen aplobista tehty talo pujahtaa esiin kulman takaa. Muutama hiirenpäinen kloweri kulkee ohi, muttei kiinnitä sinuun minkäänlaista huomiota. Painat ilmeettömänä ovisummeria. Sen vieressä oleva ikivanha kuvaruutu välähtää ja mekaaniset silmät katsovat sinua. Tietysti oikea valvontakamera on jossakin muualla piilossa, mutta silmät luovat sentään kotoista tunnelmaa kaiken mekaniikan keskellä.
- Mitä haluat? tasapaksu ääni kysyy sinulta.

Vastaat haluavasi tavata kavereitasi.
Kehotat ovirobottia haistamaan paskan ja avaamaan oven.
Ilmoitat myyväsi interaktiivista Selvänäkö-lehteä.
Et sano mitään, vaan käännyt pois.