- Hetkinen, olkaa hyvä, ovirobotti pyytää kohteliaasti ja silmät ruudusta katoavat. Vaikka laite on vanha, niin se on ainakin kohteliaampi kuin nykyaikaiset vempaimet, tuumit. Se oli sitä aikaa…
Mietteesi keskeytyvät äkisti, kun silmät ilmestyvät digitaaliruutuun ja ääni ilmoittaa:
- Voitte astua sisään, olkaa hyvä.
Ovi aukeaa sähköisen sirinän säestyksellä. Astut sisään aikailematta ja ovi pamahtaa takanasi automaattilukituksella kiinni. Oven paukahdus kuulostaa mukavalta nykyaikaisiin äänettömiin liukuoviin verrattuna. Tulee aivan mieleen lapsuutesi Iotan maatalousplaneetalla ja perheesi navetan mekaanisen oven paukahdus. Mieleesi muistuvat kaikki ihanat päivät, jolloin leikit kavereidesi kanssa navetassa purhelien seassa. Ne olivat aikoja ne…
Ravistat päätäsi ja karkotat häiritsevät muistot. Kävelet käytävää pitkin hissille ja ovi aukenee automaattisesti. Astut sisään ja suriseva hissi lähtee kuljettamaan sinua kohti kymmenettä kerrosta, Uhr-Amolin pesäpaikkaa. Tuumit kummissasi, kuinka hidas vanhan talon hissi oikein onkaan.
Äkkiä hissi pysähtyy, mutta hissin nousukarttaruudussa ei näy suinkaan kymmenes kerros, vaan kahdeksannen ja yhdeksännen kerroksen välinen paikka. Ovet eivät aukea.

Mitä teet?
Ryhdyt huutamaan apua.
Tutkit hissiä.
Jäät odottamaan.
Yrität ampua oven hajalle Qwynch-pistoolillasi.