Portilla on hiljaista, suorastaan luonnottoman hiljaista. Edes lahjottua tullimiestä ei näy. Äkkiä kuulette kauhuksenne, kuinka kaupungin valtaisat sata metriä paksut portit alkavat avautua. Porttejahan ei avata koskaan ulkopuolella asuvien villien pelosta! Jotakin on pahasti pielessä.
Syöksytte salamana rakennukseen, josta portteja ohjataan. Molemmat olette vetäneet aseenne esiin. Rakennuksen ovi on jopa auki ja ryntäätte sisään.
Sisällä on kolme ketunpäistä olentoa suuren valvontapöydän ääressä. Ne ovat thyjejä ja niiden jaloissa lojuu surmatut portinvartijat. Avaatte heti tulen ja nitistätte thyjit, mutta jostakin kauempaa kuitenkin kuuluu huutoja ja sisemmälle rakennukseen johtavasta ovesta juoksee aseistautuneita thyjejä. Ammutte heitä ja linnoittaudutte huoneeseen. Ohjelmoitte yhdessä portin taas kokonaan kiinni.
Taistelu on ankara, mutta pidätte thyjit loitolla. Kranaattejakin heitetään, mutta onneksenne ne eivät osu lähellekään. Lopulta kaupungin järjestysjoukot saapuvat ja selitätte heille tilanteen. Raskaasti aseistetut sotilaat tunkeutuvat rakennukseen ja murskaavat thyjien vastarinnan.
Te olette sankareita, vaikka huumekuljetuksesta ei tulekaan mitään. Kaupungin johto onnittelee teitä ja lahjoittaa mahtavan rahallisen korvauksen. Olette pelastaneet kaupungin thyjien kierolta suunnitelmalta.
Kuulette, että thyjit ovat yrittäneet myös salamurhaa kaupungin johtoa vastaan, mutta se ei onnistunut kiitos teidän ripeän toimintanne. Jos portit olisivat auenneet ja villit olisivat saapuneet kaupunkiin, olisivat myös kaupungin johdon henkivartijat osallistuneet taisteluun ja johtajat olisivat saaneet surmansa.
Näin ei käynyt, vaan olette sankareita.